taivas

Mitä taivaaseen menolla oikein tarkoitetaan?

kirjoittaja

 

Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen menosta?
Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen pääsystä?
Ketkä sinne menevät ja milloin?
Saavuttaako Kristuksen pelastusteko kuitenkin lopulta kaikki ihmiset?

Oletko koskaan miettinyt näitä asioita? Minkälaisia vastauksia olet saanut näihin kysymyksiin? Oletko tuntenut mielessäsi hämmennystä siitä, miten epäselvästi ja monella eri tavalla em. kysymyksistä opetetaan.

—

Ensiksi: Raamattu ei tunne heti kuoleman jälkeen tapahtuvaa taivaaseen menoa.

Yleensä pidetään esillä käsitystä, että ihminen kuollessaan lentää taivaaseen, varsinkin kun on kyse Jeesukseen uskovasta.  Mutta tätä tukevaa raamatunkohtaa ei vain löydy, vaikka tämä voi olla hyvinkin ihmiselle mieluista kuulla.
Opetusta, että ihminen kuollessaan pääsee suoraan taivaaseen, ei Raamattu lainkaan tunnista, vaikka kirkolliset instituutiot ja monet uskonnolliset tahot antavat näin ymmärtää. Tämän tyyppinen opetus kuuluu ”ette te suinkaan kuole” -opetussarjaan, joka on tietenkin ihmisen mielen mukaista, mutta on lopulta Vastustajan kylvämä perusvalhe /1. Moos_3:4-5/. Tämän kaltaisen opetuksen voi mielestäni luokitella myös spiritismiksi ja se edustaa luonteeltaan ns. saddukealaisuutta, jotka saddukeukset eivät siis hyväksyneet kuolleista ylösnousemusta ollenkaan /Tästä tarkemmin/.

Eräs jae, jolla tällaista ”kuolemattomuuden” myyttiä pidetään yllä, on kohta, joka harhaanjohtavasti on käännetty ”eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh:11:26), jossa käännössanan ”ikinä” takaa löytyy alkukielen aionion, joka taas viittaa tulevaan Israelille luvattuun, tuhatvuotiseen ja maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Tästä tarkemmin/. Tässä Jeesus lupaa juutalaisille opetuslapsilleen ja seuraajilleen tulevan maailmanajan kestävän, kuolemattoman elämän /Matt_19:28/; /Ilm_20:4/.

Raamattu puhuu sen sijaan kuolleista poisnukkuneina. Kuolleet ovat siis nukkuneet pois elävien ihmisten saavuttamattomista, mutta nukkuvat Jumalalle, joka kykenee heidät aikanaan kuolemanunesta herättämään. Kuolleina, jotka odottavat elämään herättämistä ruumiillisen ylösnousemisen kautta. Kuolleina, jotka Jumalassa nukkuvat tiedottomuuden tilassa (hepr. sheol; kreik. hades) ja jotka ruumiillisessa ylösnousemuksessa herätetään uuteen elämään tietoineen, taitoineen, kokemuksineen ja muistoineen.

—

Toiseksi: Raamattu ilmoittaa ainoastaan ylösnousemuksen jälkeisestä taivaalle menosta.

Sen sijaan Raamattu puhuu ylösnousemuksen jälkeisestä ”taivaaseen” menosta ja tulevien ylösnousemisten jälkeisistä oikeuskäsittelyistä ja pelastumisista.

Ylösnoussut Herra ilmoitti kuitenkin apostoli Paavalille, miten ”taivaaseen meno” tarkkaan ottaen tapahtuu ja mitä Raamattu siis sillä oikeasti tarkoittaa.

Tämä noin vuoteen 50 jKr. saakka peitettynä ollut ”taivaasen menon salaisuus” paljastetaan meille 1. Tessalonikalaiskirjeessä, sen luvussa 4. Tämä ”taivaaseen meno” koskee nykyisen Armon talouskauden seurakunnan jäseniä eli Kristuksen hengellistä ruumista.
Paljastus on tässä:

14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Ensinnäkin apostoli ei puhu (jae 14) kuolleista uskovista jo taivaassa olevina, vaan (vasta) poisnukkuneina.

Tässä siis itse ylösnoussut Herra Jeesus (jae 15) ilmoittaa ja paljastaa apostolinsa kautta meille sen, milloin ja miten nykyisen seurakunnan ylösnousemus tulee tapahtumaan. Ja tämä totuus on kohdistettu vain ja ainoastaan Kristukseen kastetulle seurakunnalle; eikä tätä salaisuutta ole näin kirjaimellisesti Raamatussa aiemmin paljastettu.

Tämä ylösnousemus ajoittuu Herran tulemuksen aikaan (jae15) eli ajankohtaan, joka on vielä edessäpäin.
Koskapa Jeesus on noussut kuolleista ensimmäisenä ja Hänellä yksin on tänään kuolemattomuus /Tästä tarkemmin/, niin tämä ilmoitus koskee kaikkia Hänen Hengellisen ruumiinsa (kuolleita ja tulemuksensa aikana eläviä) jäseniä. Ts. Kaikki (myös Kristuksessa) kuolleet nukkuvat tänään edelleen kuoleman unessa.

Sitten paljastetaan (jae 17), että kun tämä ylösnousemus tapahtuu, niin se tapahtuu yhtä aikaa ja samalla kertaa sekä Kristuksessa kuolleiden ja vielä tuolloin elossa olevien osalta.
”yhdessä heidän kanssaan” on alkukielellä hama sun autois eli suomennettuna: samanaikaisesti heidän joukossaan.

Elävät uskovat tullaan tuolloin muuttamaan silmänräpäyksessä, hetkessä (kreik. en atomo), Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaisiksi ja viemään pilviin verhoiltuina Herraa vastaan yläilmoihin (jae 17). Tätä ylösnousemuksen salaisuutta Paavali paljastaa  myös 1. Korinttolaiskirjeessään, sen 15. luvussa /1. Kor_15:51-55/.

—

Mitä tästä on sitten pääteltävissä?

Ainakin se, että koska me, jotka uskomme ja olemme Maan päällä vielä elossa todistaa sen, ettei tuo Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus ”taivaaseen” ole voinut vielä tapahtua, koska kaikki uskovat nostetaan kuolleista samanaikaisesti ja yhtenä joukkona. Tästä voidaan päätellä myös toisin päin yhtä pitävästi se, että Kristuksessa kuolleet nukkuvat vielä Jumalassa ja odottavat tätä tulevaa, koko uskovan joukon, ylösnousemusta.

Tässä ylösnousemuksessa kaikki uskovat temmataan taivaalle, Kristusta vastaan ”yläilmoihin”, kreik. eis aera. Tässä näyttääkin olevan tarkemmin kyse ensin taivaalle (lähiavaruuden alueelle) menosta kuin ”taivaaseen menosta”.

Tämä koko seurakunnan samanaikainen ylösnousemus taas tapahtuu ennen tulevaa Vihan aikaa, ennen Jumalan (seitsemänvuotisen) Vihan hallintokauden aikaa /1. Tess_1:10/. Ennen sitä viimeisen vuosiviikon aikaa, joka Danielin mukaan on säädetty vain Israelille. Ei Kristus tietenkään omaa ruumistaan vihaa ja jätä sitä tuon tulevan Vihan ajan alle – eihän kukaan vihaa omaa kehoaan, vaan pyrkii hoitamaan sitä /Ef_5:29/.

Tämä on Jumalan suunnitelma seurakuntansa ylösnousemuksen osalta. Tämä on taivaalle pelastettava joukko. Tätä pelastettavien etujoukkoa (Kristuksen organisaatiota) Herra sitten käyttää oman valtavan pelastustehtävänsä läpiviemiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta /1. Kor_15:20-24/; /Ef_1:22-23/.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

jolla ainoalla on kuolemattomuus

kirjoittaja

 

 

Mistä tämä iso väite on peräisin?
Kuka sen kirjoitti ja millä valtuudella?
Milloin tämä ilmoitus kirjoitettiin?
Onko tämä väite totta vielä tänä päivänä; onko joku, joka yksin elää kuolemattomana tänään?

Kyse on tästä tekstikokonaisuudesta.

että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.
(1. Tim. 6:14-16)

Nämä sanat ovat apostoli Paavalin noin 65 jKr. kirjoittamasta opetustestamentissaan Timoteukselle. Hänen lähtönsä hetki oli tuolloin lähellä. Hän oli tuolloin saanut Herralta saamansa evankeliumin sanan välityksen meille kirjeittensä kautta valmiiksi  /Kol_1:25-26/.

Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Hänen ylös taivaallisiin ottamisesta /Apt_1:9/ oli tuolloin kulunut noin 35 vuotta.
Kun apostoli oli aiemmin (53 jKr.) kirjoittanut korintolaiselle ja todennut:

Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. (1. Kor. 15:6)

niin hän antaa selvästi ymmärtää, että siitä ajasta, kun Jeesus kirkastettiin taivaalliseen, kuolemattomaan ruumiiseensa, aina em. kirjeen kirjoitusaikaan saakka oli ehtinyt veljiä kuolla. Nämä Kristuksessa kuolleet eivät siis siirtyneet kuolemattomaan elämään (tai ”taivaaseen”), koska tämä tila oli tuolloin yksin ruumiillisesti ylösnousseella Herralla (jae 16).
Ei. Vaan he jäivät vielä (ensimmäisinä Kristuksen ruumiin jäseninä) kuoleman uneen odottamaan tulevaa ylösnousemusta kuoleman vallasta, jonka Jeesus Kristus on vasta ensimmäisenä ihmisenä (Isän jumalan voimasta /Room_6:4/) saanut osakseen.

—

Se mitä kirkolliset tahot ja myös monet kristilliset yhteisöt antavat opetuksissaan ymmärtää: että kun uskova ihminen kuolee, niin hän ei oikeasti kuolekaan, vaan lentää suoraan taivaaseen; tällainen ei ole ollenkaan Kirjoitusten mukaista.
Tällainen opetus on ehkä ihmisille mieluista kuunnella (koska se on ihmisen mielen mukaista), mutta eikö tässä lopulta ole kuitenkin kysymys spiritismistä? Eikö lopulta kaikessa tällaisessa ole kysymys Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetuksesta, joka tietenkin kuulostaa ihmisestä mieluisalta /Tästä tarkemmin/. Tällainen opetus lähtee kuitenkin hänestä, joka ”ei ajattele sitä mikä Jumalan on (ja siis Kirjoitusten mukaista), vaan sitä mikä ihmisen on”.

—

 

Kristus Jeesus on ensimmäinen kuolleista nousseista /Kol_1:18/.
Yksikään toinen ihminen, ei ollut vuonna 65 jKr. (kun Paavali kirjoitti tämän kirjeensä) noussut vielä kuolleista ”taivaaseen”.
Yksikään ihminen – paitsi Jeesus Kristus – ei ole vielä 2023 jKr. mennessä noussut kuolleista.

 

Uskovat kuolleet ”syvänukkuvat” tänään Kristuksessa Jeesuksessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa Kristukseen sinetöitynä Jumalassa /Tästä tarkemmin/.
Viimeisen 2000 vuoden aikana Kristuksessa kuolleet nostetaan (Raamatun mukaan) kuolleista kuitenkin yhdessä ja yhtä aikaa vielä elossa olevien Kristuksen ruumiin jäsenten kanssa. Tämän noin vuoteen 53 jKr. saakka salaisuutena olleen Jumalan suunnitelman kohdan Paavali paljasti meille (Kristuksen ilmestyksen kautta) 1. Korintolaiskirjeen 15. luvussa:

 

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.

Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (jakeet 51-55)

—

Kun Herra tempaa seurakuntaruumiinsa tulevan Vihan ajan alta lähiavaruuden alueelle, niin Hän tietenkin ottaa ylös kerralla koko ruumiinsa. Kuolleista ”taivaaseen” siirtymiset eivät siis Raamatun mukaan tapahdu ikään kuin tipottain, yksi kerrallaan, aina uskovan kuollessa – ja vuosisatojen kuluessa. Ei ainakaan Kirjoitukset tue lainkaan tällaista uskomusjärjestelmää.

Tuossa tulevassa silmänräpäyksellisessä hetkessä kaikki uskovat (kuolleet ja elävät) pääsevät samanaikaisesti osallisiksi taivaallisista, kuolemattomista kehoista /1. Kor_15:40/. Tämän ylösoton

hoitaa Hän, jolla tällä hetkellä (kun uskovia vielä elää Maan päällä) on yksin kuolemattomuus (jae 16). Hän, joka tällä hetkellä ensimmäisenä ihmisenä omistaa kirkastetun, kuolemattoman kehon, jossa olemuksessa ei Paavalikaan voinut Damaskoksen edustalla Häntä – Hänen fyysisessä ylösnousemuskehossaan – nähdä, vaan sokeutui (jae 16) /Apt_9:3-8/.

 

 

Päättelen näin ollen 😉

Siis koska minä vielä elän ja uskon, niin ei uskovan seurakunnan ”taivaalle menoa” ole vielä voinut tapahtua!
/Seurakunnan ylösnousemuksesta tarkemmin/

Efesolaiskirje – luku 4:12-16

kirjoittaja

 

 

4:12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
(CLV) Eph 4:12
toward the adjusting of the saints for the work of dispensing, for the upbuilding of the body of •Christ,

Kun Paavali edellisessä jakeessa 11 toi esiin niitä rooleja ja resursseja, joita Jumala on seurakuntansa valmentamiseen antanut, niin hän mainitsee ensin apostolit ja profeetat, joiden kautta Jumalan kirjallinen ilmoitus on meille välitetty. Ja sitten evankelistat, pastorit ja opettajat, joiden tehtävinä taas ovat Jumalan ilmoituksen viestiminen ulkopuolella oleville, fyysisten seurakuntayhteyksien hoitaminen ja armon ja totuuden sanoman opettaminen.

Nyt hän jakeessa 12 antaa vastauksensa siihen, miksi näin on, mihin tämä kaikki lopultakin tähtää:

antaa pyhille enenevää valmiutta Kristuksen palveluksen työhön.
Ja mitä Paavali tällä tässä tarkoittaa?
Mihin palveluksen työhön meitä kaikkia sitten valmistetaan?

Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Kristuksen hengellisen organisaation rakentamiseen.

Ja mitä varten?
Jotta Kristuksen hengellinen organisaatio voisi rakentua siihen perusvalmiuteen, johon se on kutsuttu.

Tässä on hyvä huomata se, että meitä ei kehoteta millään tavalla maailman valloitukseen, sen kaikkien maailman kansojen tekemiseen Jeesuksen opetuslapsiksi.
Ei.

Vaan hengelliseen rakentumiseen Kristuksessa tulevia, maailman ulkopuolisen maailmankaikkeuden alueelle sijoittuvia, tehtäviä varten.
Näin Kristuksen hankkiman sovinnon eteenpäin viemisen tehtäväjako – sekä Israelin että kansojen valittujen kesken – tulee aikanaan lopulta koko Jumalan luomakunnan osaksi niin, että ”jokainen kieli tulee vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” /Fil_2:9-11/.

—

4:13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
4:16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.

CLV Eph 4:13 – Eph 4:16
13  unto the end that we should •all |attain ioto the unity of the faith and of the realization of the son of •God, ioto a mature man, ioto the measure of the stature of the complement of the Christ,
14  that we may by no means still be minors, surging~ hither and thither and being carried~ about by every wind of •teaching, iby •=human •caprice, iby craftiness with a view tod the systematizing of the deception.
15  Now, being true, in love we should be making •all grow into Him, Who is the Head—•Christ—
16  out of Whom the entire body, being articulated~ together and united~ through every assimilation of the supply, in accord with the operation in measure of each one’s part, is making~ for the growth of the body, iofor the upbuilding of itself in love.

Sitten Paavali johdonmukaisesti jatkaa ja kertoo miksi sitten näin? Miksi meidän palveluksemme työ tänä päivänä lopulta keskittyy Kristuksen ruumiin rakentamiseen, eikä rajoitu esim. fyysisesti näkyvissä ”hengellisissä” organisaatioissa toimimiseen.
Vastaukset tulevat yo. jakeissa.

Ensinnäkin on kyse uskonyhteyteen kasvamisessa kaikkien Kristuksen ruumiin jäseniin nähden (jae 13). Kasvamisesta niin, että kaikki uskovat (ovatpa he missä tahansa ja ovatpa he sitten mukana missä tahansa kristillisessä järjestössä tai sitten ei) voisivat osoittaa rakkauttaan toisiaan kohtaan. Nimenomaan rakkautta Kristuksen yhteydessä ja ykseydessä. (Ef. 1:15; Fil. 1:8; Kol. 1:4).
Sitten Paavali jatkaa, että kaiken palvelustyön päämääränä on ihmisen kasvu uskossa (ei näkemisessä) Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään! Hän ei tarkoita tässä tietenkään sitä, että uskova tulisi itsessään täydelliseksi ja valmiiksi. Ei, vaan sitä, miten ihminen voi Kristuksessa juurtua luottamaan yksin Häneen ja samalla kasvaa ja juurtua omana itsenään uskon yhteydessä Hengessä toistemme kanssa Kristuksen (Pään) kautta.

Sitten hän jakeessa 14 kertoo, miten uskovan kohdalla juurtumattomuus uskossa ylösnousseeseen Kristukseen on tunnistettavissa. Mitkä ovat niitä tunnusmerkkejä, jotka kertovat siitä, että Kristuksen riittävyyden ja täyteyden merkit ovat vielä edessäpäin. Paavali puhuu uskovan alaikäisyydestä (kreik. nepios [YOUNG-sayer]). Hän puhuu tässä kristillisistä lahkoista, liikkeistä ja kirkkolaitoksista, jotka sitovat uskovia omilla vaatimuksillaan ja erityisopeillaan. Tällainen voi näyttää viattomalta, mutta itse asiassa se voikin olla ”kavalan juonikasta”. Ne voivat kyllä toimia ihmisen uskon alaikäisyyden ajan kasvatusalustoina, mutta niihin sitoutuminen ei ole välttämättä ihmisen uskonelämän kasvun kannalta hyödyllistä. Sitoutumisen pitää kasvaa yksin ylösnoussutta Kristusta kohti! Olemme ja elämme täällä aina ”galatalaisen kavaluuden” vaaran vyöhykkeellä.

Vaan mikä on meille hyödyllistä ja rakentavaa?
Se, että me
totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristukseen! (jae 15)

Ja miten tämä sitten voi tapahtua?
Kasvamisessa Jumalan rakkauden tuntemisessa meitä itse kutakin kohtaan. Hyväksyä oma riittämättömyytemme Jumalan tahdon täyttämisen edessä. Hyväksyä itsemme sellaisena kuin Jumala on meidät luonut. Hyväksyä itsemme sellaisina erilaisina Kristuksen ruumiin jäseninä kuin Jumala on meidän osaksemme tarkoittanut. Hyväksyä se, että kaikki tarvittava apu ja voima tulee lopulta Jumalalta, joka tietää ja tuntee meidät itse kunkin sisimpiämme myöten. Saamme kaikessa luottaa siihen, että Jumalan armo eli suosiollisuus valmentaa meitä itse kutakin omalla paikallaan ja tavallaan joka hetki parhaaksemme /Tiit_2:11-13/; /Room_8:28/.

 

 

Isä meidän joka olet taivaissa ..

kirjoittaja

 

Isä-meidän -rukous lienee kristillisen maailman yleisimpiä – ellei yleisin – rukous. Itsekin on tullut sen mukaan monesti rukoiltua ja sitä sovelletaan yleisesti myös raamattupiireissä rukouksena, joka osataan ulkoa.
Mutta missä tilanteessa ja miksi Jeesus aikanaan antoi tämän rukouksen mallin juutalaisille opetuslapsilleen?

Taustana Isä-meidän -rukouksen syntymiselle oli tilanne, jossa Jeesus vaelteli opetuslastensa kanssa pitkin Jerusalemin synagoogeja ja katuja, joiden varrella fariseukset julkisesti harjoittivat uskontoaan ääneen rukouksiaan toistaen.

Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa (Matt. 6:1)
Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. (Matt. 6:5)
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. (Matt. 6:7)

Eli lähtökohtana uudenlaisen rukouksen mallin antamiselle Jeesuksella näytti olevan se, että rukouksen ei tarvitse olla ”katu-uskottava”, eikä monisanaista ja hokematyyppistä, joka tulee huulilta, mutta jossa sydän ei välttämättä ole mukana. Niinpä Hän jatkaa.

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Eli kun rukoilet, niin tee se itsessäsi, pois julkisuudesta ja tee se Hengessä ja totuudessa.
”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24)

Jeesus tarkoitti oppilailleen Isä-meidän -rukouksensa lyhyen rukouksen malliksi: malliksi, johon Hän sisällytti kaiken tärkeän, malliksi, jossa vähin sanoin kerrotaan olennainen.

Itse olen monesti rukoillut tämän mallin mukaan. Mutta myönnän, että olen tehnyt sen monesti hokemaluontoisesti huulilla, enkä Hengessä ja totuudessa. Seuraavassa rukous, lihavoituna olen merkinnyt ne kohdat, joiden merkitystä mielestäni kannattaa hieman mietiskellä.

 

9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Amen. (Matt. 6)

 

—

Jakeesta 10:

Tämä rukous viittaa tulevaan aikaan ja tässä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan yhtymään Jumalan tahdon ja suunnitelman toteutumiseen: Jumalan Israelille luvatun Kuningaskunnan (tuhatvuotisen valtakunnan) tulemiseen Maan päälle, jolloin Jumalan tahto pääsee toteutumaan myös Maan päällä.
Jakeessa annetaan edelleen ymmärtää, että Jumalan tahdon pitää ensin toteutua taivaallisella (maapallon ulkopuolisella) alueella ja sitten myös Maan päällä. Tässä voidaan ajatella sitä Paavalin meille välittämää salaisuutta ja totuutta: ”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”. Eli uskovat temmataan ennen seitsenvuotista vihanaikaa Maan pinnalta pois ylös tähtitaivaan alueelle. Eikä Saatanalle löydy enää sijaa (tilaa) oleskella siellä, vaan se syöstään Maan päälle vihaa pitämään /Ilm_12:7-9/. Toisaalta seurakunnan poistempaus mahdollistaa (tekee tilan) myös antikristillisen vallan kehittymisen huippuunsa. Jumalan tahdon toteutuminen tapahtuu ns. Vihan hallinnon päättyessä ja Kristuksen maanpäällisen Kuningaskunnan astuessa tulevan maailmanajan maailmanvallaksi.

Anteeksiantamus tai armahdus olivat tuolloin ehdollisia. Armahdus johti koeaikaan. Tämä tarkoitti sitä, että se voitiin peruuttaa, mikäli velkansa anteeksisaanut ei menetellyt vastaavalla, armahtavalla tavalla velallistaan kohtaan. Tästä ovat esimerkkeinä vertaus armottomasta palvelijasta (Matt. 18:25-35) ja kertomus Ananiasta ja Safiirasta, jotka (osallistuakseen seurakunnan taloudenhoitoon) myivät ensin peltonsa kokonaan uhrina Jumalalle, mutta sitten salasivat siitä Häneltä (jolle tämä koko uhri kuului) osan (Apt. 5:1-10) /tästä tarkemmin/

Myös tuohon tulevaan tuhatvuotiseen Kuningaskuntaan kuuluva päättäväinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja ankarat, välittömät tuomiot rikoksista rankaisuun tulevat em. kohdissa esille. Jeesuksen julkisen toiminnan ja Helluntain hallinnon aikana oli Israelille luvattu Jumalan Kuningaskunta tullut Apostolien tekojen alussa lähelle, aivan ”porteille”.
Mutta tällainen hallinto ja menettely ei koske lainkaan nykyistä Armon hallintokautta, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin mitä ne olivat tuolloin ja tulevat olemaan tulevassa tuhatvuotisessa, maanpäällisessä Jumalan ”maallisen regimentin” Kuningaskunnassa.

Jae kertoo tuosta Kuningaskunnan ehdottomasta armahdusvaatimuksesta. Anteeksianto lähtee tässä (Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen mallintaman rukouksen kohdassa) ihmisestä, ei Jumalasta. Eli armahdus koskee ainoastaan ”palvelijaa” silloin, kun hän osoittaa samaa armahtavaisuutta myös ”velallistaan” kohtaan. Toisin sanoen Jumalalta tuleva anteeksianto on ehdollinen ja ihmisestä itsestään lähtevä. Tämä anteeksianto tarkoittaa myös velkojen anteeksiantoa, mikä viittaa sen tarkoittavan myös tulevan Kuningaskunnan raha-asianhoitoa.

—

Jakeesta 12:

Toisin on kuitenkin voimassa nykyisellä (Israelin määräaikaisen hyllytyksen tähden voimaan tulleella) Jumalan armon hallintokaudella, jonka taloudenhoidon periaatteet ja säännöt käyvät ilmi Paavalin evankeliumissa. Tänään Armon hallintokaudella on puolestaan voimassa:

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:32)
(CLV) Eph 4:32
yet become~ kind to one another, tenderly compassionate, dealing graciously~ among yourselves, according as •God also, in Christ, deals graciously~ with you.

Nyt kaikki anteeksianto lähteekin sovitetusta Jumalasta, ei ihmisestä. Tämä kehotus kohdistuu tänään uudelle ihmiselle (uudelle luomukselle) Kristuksessa ja kuuluu: niin kuin Jumalakin antaa teille anteeksi, niin myös te edelleen anteeksiantakaa. Kyseessä on Jumalan ylitsevuotavan armon vaikutuksesta kristityn elämässä ja sen eteen päin jakamisessa. Ja tämä anteeksianto on paitsi ehdotonta niin myös ylitsevuotavan tuhlailevaa ja ylivertaista siihen nähden, mitä Israelille on luvattu.

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef 1:7)
(CLV) Eph 1:7
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of •offenses in accord with the riches of His •grace,

Tässä alkukieli puhuu kuitenkin – ei rikkomusten vaan – loukkausten anteeksisaamisesta. Loukkaus (kreik. paraptoma, BESIDE-FALL) on synti, joka tarkoittaa henkilökohtaista satuttamista, jolla toisen persoona tulee loukatuksi, niin kuin morfeemi-elementit myös antavat ymmärtää. Rikkomuksella (kreik. parabasis, BESIDE-STEPPINg) taas tarkoitetaan Jumalan lain ja tahdon (Matt. 22:37-40) rikkomista /tästä tarkemmin/. Tämän Jumalan lain vaatimuksineen on kuitenkin Jeesus kertakaikkisesti täyttänyt puolestamme  elämällä puolestamme täydellisen ihmisen elämän ja viemällä vanhan ihmisemme ristille!

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:8)

Tämä Armon evankeliumi avautuu kuitenkin ja yksinomaan ylösnousseen Herran Paavalille välittämän evankeliumin kautta! Siihen kuuluu uskovan vanhurskautus (so. syyttömäksi julistaminen) Kristuksessa; eikä tässä ole kyse mistään ehdollisuudesta tai vaatimuksesta siihen, että ihmisen pitäisi tässä ensin jotakin suorittaa. Nykyisen Jumalan Armon talouskauden rikkaudet annetaan riittämättömälle, köyhälle ihmiselle ilmaiseksi ilman minkäänlaisia suorituksia; toisin kuin oli Israelin kohdalla /Jaak_2:14/.

Armon hallintokauden uskova saa palkan teoistaan (toisin kuin Israelin kohdalla oli) vasta jälkikäteen, ylösnousemisensa jälkeen Kristuksen palkkiotuomioistuimen (kreik. bema) edessä /1. Kor_3:11-15/ ; /2. Kor_5:10/. Ihminen ei saa tuolloin kiitosta kuitenkaan itse vaikuttamistaan teoista, vaan Jumalan armon vaikuttamista teoista, koska Jumala ei anna kunniaansa kenellekään.

—

Sitten jakeeseen 13:

Alkuteksti puhuu tässä tarkkaan ottaen testaamisesta (kreik. peirasmos), ei ”mielivaltaisesta kiusaamisesta”, kuten suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä. Kyse jakeessa on Pahan eli Vastustajan tai Vastavaikuttajan (hepr. Satan, kreik. Diabolos) testattavana, koestettavana olemisesta /tästä tarkemmin/. Lisäksi jakeesta käy ilmi, että lupa testaamiseen tulee Isältä: ”äläkä saata..”. Edelleen jae kertoo, että Isä Jumala käyttää Vastustajaa testaajanaan, tämä käy taas ilmi yhdyssanan ”vaan” jälkeisestä osiosta.

Jeesus ei tarkoita, että tämä rukous toteutettaisiin heti, maailmahan on edelleen (vielä 2000 vuotta tästä rukousopetuksesta) Pahan vallassa.
Ei, vaan Vastustaja saa harjoittaa toimeliaisuuttaan koko nykyisen Pahan maailmanajan loppuun asti /Gal_1:4/;/1. Joh_5:19/.

Pyyntö Pahan kiusattavana olemisen päättymisestä ei tarkoittanut Jumalan Kuningaskunnan ”ilmestymiseen saakka”, vaan vasta Jumalan maanpäällisen kuningaskunnan ”ilmestymisestä alkaen”!

Eli Jeesus kehottaa tässä anomaan sellaista, jonka Hän tietää toteutuvan, on totta tulevaisuudessa, kun Jumalan suunnitelmissa on edetty siihen vaiheeseen. Hän kehottaa oppilaitaan palvoen yhtymään Hengessä ja totuudessa tähän Jumalan tulevan valtakunnan tuloon: Kuningaskunnan, jolloin Hänen valtansa ja kunniansa tulevat näkyväksi ”iankaikkisesti” eli koko tulevan maailmanajan kestäviksi (jae 13). Tuolloin myös Jumalan valtuuttama Pahan testausaika tulee päätökseensä.

Nykyisten kansojen uskovien kohdalla se (Pahan vallasta poispääsy) toteutuu taas Kristuksessa kuolleiden ja tuolloin elävien poistempauksen jälkeen. Meillähän on tänään edelleen taistelu pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa /Ef_6:12/.  Kun Vastustajalle ei löydy (seurakunnan ylösoton jälkeen) enää tilaa taivaissa, niin se tulee sieltä Maan päälle heitetyksi /Ilm_12:7-9/.

Israelin kohdalla Pahan vallasta vapautuminen taas toteutuu hieman myöhemmin, kun Saatana (Paha) sidotaan tulevan Kuningaskunnan ajaksi eli tuhanneksi vuodeksi /Ilm_20:1-3/. Tätä tulevaa tuhatvuotista Kuningaskunnan aikaa Raamattu nimittää myös Herran Päiväksi. Näin ”päästä meidät Pahasta” sitten tulevaisuudessa kirjaimellisesti toteutuu, kun Jumalan Vastavaikuttajalle sallima testausaika tulee päätöseensä Jumalan sitoessa sen tuhannen vuoden (koko tulevan maailmanajan, ”iankaikkisuuden”) ajaksi vankeuteen. Tällä mielellä rukoillen anomme Jumalan mielen ja suunnitelman toteutumiseen luottaen ja Hänen rakkauteensa, kaikkitietävyyteensä ja kaikkivoipaisuuteensa luottaen.

Isä meidän -rukousta voidaan hokea (kuten mitä tahansa muutakin rukousta) ääneen niin, että ymmärrys on siitä irti.  Sen Jeesus opetti aikanaan oppilailleen lyhyeksi salatun kammiorukouksen malliksi. Mutta siinäkin on hyvä olla ymmärrys mukana ja siihen meitä kehottaa myös Paavali. Tässä on vaarana syyllistyä sellaiseen ”kielilläpuhumiseen”, jossa sanat pulppuavat ulkomuistista, mutta ymmärrys jää hedelmättömäksi.

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. (1. Kor. 14:15)

Niin ja kun meitä kehotetaan rukoilemaan Hengessä ja totuudessa (sama koskee myös virsien veisuuta), niin tuo totuus (kreik. altheia) tarkoittaa nimenomaan ymmärryksen pitämistä kiinni siinä, mikä on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa totta eli faktaa, eikä valhetietoon perustuvaa.

Vanhan ihmisemme Herra Jeesus vei ristille. Ja Hänessä nyt kertakaikkisesti synnille kuolleina voimme elää vapaan Jumalan lapsen elämää. Huonosta vaelluksestamme tai käyttäytymisestämme johtuvat toisten loukkaukset saamme puolestaan kiittäen pestä päivittäin ”jaloistamme” Hänen armonsa rikkauden kylvyssä /Ef_1:7/ ! Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita. Tämä on totta eli voimassa tänään, nykyisellä Armon hallintokaudella. Ihminen kokee Jumalan salliman koestuksen kiusaamisena, koska se asettaa ihmisen kiusalliseen tilanteeseen. Todellisuudessa kyse on kuitenkin (tunteista riippumatta) Jumalan lähestymisestä, Hänen ihmiseen kohdistuvasta uskon kuuliaisuuden testaamisesta.

 

 

Erilaiset toivot

kirjoittaja

 

Uusi testamentti puhuu paljon toivosta. Myös Vanha testamentti puhuu toivosta. Raamatussa toivo ei ole toiveajattelua, vaan se on luottavaista tulevan odotusta (kreik. elpis) siihen nähden, mitä Kirjoituksissa on luvattu. Toivo on sukua uskolle ja usko katsoo toivoon luottavaisin mielin: ”usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan” (Hepr. 10:1). Toivo liittyy siis tulevan, luvatun odottamiseen. ”Toivo on Uskon veli”.

Vanha testamentti on täynnä lupauksia Israelin kansalle, ja nimenomaan lupauksia heille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta: ensin nykyisen Maan päällä ja sen jälkeen uuden Maan päällä. Myös ns. evankeliumikertomukset ja muu ”ei-Paavalillinen” osuus Uudesta testamentista fokusoituu tämän Israelille luvatun Kuningaskunnan tulolle ja siihen liittyville lupauksille.

—

Tullessaan suurella voimalla ja kunnialla ulkoavaruudesta Herra suorittaa tilinpäätöksen sen mukaan, miten muut kansat ovat suhtautuneet Hänen kansansa vähimpiin veljiin.
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:31-32)
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 9:9)
Sen tähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hes. 36:6-7)

Kansojen villitsijä vangitaan (”Päästä meidät Pahasta” -rukouspyyntö toteutuu), asevarustelu lakkautetaan ja pysyvä rauhan tila saavutetaan.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2)
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. (Ps. 46:10)

Herra Jeesus hallitsee Israelin kautta vanhurskaalla mutta rautaisella otteella maailman kansoja.
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä (Ps. 66:7)
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. (Ps. 2:8-10)

Ennen kokematon hyvinvointi Messiaan ja Israelin kautta kohtaa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa.
Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. (Jes. 65:20)
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niin kuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra. (Jes. 65:25)

Myös Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa opetuslapset haikailivat malttamattomina tuon Israelille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan perään, valtakunnan, jossa heille oli luvattu erityiset hallintotehtävät.
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, (Apt. 1:6-7)

Myös uuden Maan päälle sijoittuvat lupaukset kuuluvat edelleen Israelille.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä (Ilm. 21:1-2)

—

Meidän toivomme taas toteutuu ennen Israelin toivoa. Meidän toivomme tai odotuksemme voi taas toteutua puolestaan minä hetkenä tahansa, nimittäin silloin, kun ”pakanain täysi luku on sisälle tullut” /Room_11:25/. Meidän odotuksemme täyttymisen ajankohtaa  ei voi ennustaa näkyvien merkkien kautta /2_Kor. 5:7/. Meillä on aikaisempi toivo kuin Israelilla, mikä tarkoittaa, että meidän odotuksemme uskossa toteutuu ennen Israelia, ennen Vihan hallintokauden alkamista. Israel taas joutuu – niin kuin Kirjoitukset sanovat – käymään ensin läpi suuren ahdistuksen (ns. Jaakobin ahdistuksen ajan) ennen kuin he voivat ottaa vastaan Messiaansa /Jer_30:7-9/; Matt. 24:21).

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:12)
(CLV) Eph 1:12
that we should •be for the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Lihavoidun Efesolaiskirjeen kohdan takaa löytyy alkukielessä ilmaus proelpikotas, mikä tarkoittaa aikaisemman odotuksen tilan omistamista [Strong G4276].

Paavali kehottaa meitä nimenomaan nostamaan mielemme ja odotuksemme ylöspäin Maapallon ulkopuolelle, muun Universumin alueelle. Samalla hän varoittaa mieltämme kiinnittymästä Maan päällisiin asioihin, huoliin ja tapahtumiin, koska Pahan valta täällä koko ajan lisääntyy.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2)

Miksi näin? Koskapa meidän odotuksemme ja lupauksemme sijoittuvat taivaalliselle alueelle. Jeesushan oli ”lihansa päivinä” lähetetty ainoastaan Israelin kansan keskuuteen. Maan päälle ja tänne Hän tulee aikanaan myös perustamaan Kuningaskuntansa: maailmanvallan, jota Hän teokraattisesti hallitsee Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. Meille, kansojen uskoville, Hän taas on ilmestynyt ylösnousemisensa jälkeen Henkensä kautta: Pyhän Hengen, jonka kautta nykyinen seurakuntaruumis pysyy koossa, rakentuu ja kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)

Niinpä taistelummekin Vastustajaa vastaan tapahtuu myös eri alueilla. Näin ympärileikattujen apostoli varoitti juutalaisia opetuslapsia Saatanasta ja sen maanpäällisestä toiminnasta:
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8)

Paavali taas varoittaa meitä suuntaamaan taisteluamme Maan päällisiä (ympärillämme olevia) voimia vastaan, vaan suuntaamaan mielemme ylöspäin, taivaalliselle (so. ylimaalliselle) sektorille:
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Ef. 6:12)

Jos 95 % koko Raamatun tekstivolyymista kertoo Israelille luvatusta kansallisesta, maanpäällisestä toivosta, niin onko tavatonta, että siihen on ”ihmisen mielen” mukaisesti houkutus tarttua ja korvata meille Paavalin kautta ilmoitettu kansojen ihmisten odotus ja osuus sillä, mitä itse asiassa on Israelille luvattu?!

Myös tieteellinen (alkutekstiin perustuvien) sanaesiintymien tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä vahvistaa tämän toivon suunnan:

Sana kreik. & kon. elements Paavali muu UT
earth, maa ge, LAND 17 190
celestial, taivaallinen epouranion, ON-SEE-UP-ed 12 7

Paavali kuvaa myös maallisiin ja lihallisiin asioihin fokusoimista Kristuksen ristin vihollisuudeksi ja muistuttaa meitä kiinnittämään mieltämme taivaallisiin, jonne tulevat lupauksemmekin sijoittuvat.
..maallisiin on heidän mielensä, mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:18-21)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä