Tämä evankeliumi on Jumalan voima

 

Kun ns. virallisissa käännöksissä halutaan yhteenpötköyttää evankeliumit eli sekoittaa Israelille kohdistettu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansoille kohdistettu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:7/, niin syntyy vilpittömästi totuutta etsivässä mielessä vääjäämättä hämmennystä ja epätietoisuutta.

Miksi?

Koska – paitsi että ilmoitusviestien osoitteet on suunnattu eri tahoille – niin myös niiden sisällöt poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Ympärileikkauksen evankeliumin Jeesus uskoi maan päällä eläessään pääapostolilleen Pietarille ja sen kohderyhmänä on Jumalan valittu kansa: Israel.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ylösnoussut Kristus Jeesus antoi taas kansojen apostolille Paavalille ja sen kohderyhmänä ovat kansojen valitut.
Ympärileikkauksen evankeliumi on voimassa silloin kun Jumala on kääntynyt – ja uudelleen kääntyy – kansansa Israelin puoleen.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on voimassa tänään, kun Israel on määräaikaisesti laitettu syrjään /Room_11:1-2/ – ja Jumala kokoaa ja valmentaa (Armonsa toimintaperiaatteittensa mukaisesti) valitut jäsenensä Kristuksen hengellisen organisaatioon (Kristuksen ruumiiseen).

Jumalan talouskaudet (kreik. oikonomia) ovat aina peräkkäisiä (ei päällekkäisiä) ja niinpä nykyinen salatun Armon talouskauden täydet siunaukset käynnistyivät vasta ns. ylimenokauden (ks. Apostolien tekojen aikakirja) päätyttyä. Ja Jumalan seuraava hallintokausi (Vihan tai Tuomion talouskausi) käynnistyy sen jälkeen, kun kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet on liitetty mukaan ja temmattu pois Maan päältä (Vihan alta) lähiavaruuden alueelle /Room_11:25/; /1. Kor_15:51-55/.
Sitten Jaakobin ahdistuksen ajan päätyttyä ja Kuninkaiden kuninkaan perustaessa Israelille sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulee Jumalan siunaukset Israelin kautta koko maailmalle /Room_11:12/: vastaavasti kuin heidän nykyinen hylkäyksensä on koitunut meille (tämän päivän uskoville) siunaukseksi.

 

Sitten otsakkeen jakeeseen, kun se on käännetty:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)

niin tällainen käännös antaa ymmärtää, että olisi kyse yhdestä yhteisestä evankeliumista, siis niin että tässä olisivat mukana myös ns. evankeliumikertomukset.
Mutta.

Alkutekstissä on demonstratiivipronomini (osoittava pronomini) to, sanan ”evankeliumia” (kreik. euaggelion) edellä, mikä jakeen kohta pitäisi kääntää tämä evankeliumi tai se evankeliumi.
Eli jakeen täsmällisempi käännös on:

Sillä minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)
CLV:
For not ashamed~ am of the evangel, for it is God’s power iofor salvation to everyone •who is believing—to the Jew first, and to the Greek as well.

Muutama jae myöhemmin Paavali myös vahvistaa sen, että hän esittelee roomalaiskirjeessään oman evankeliminsa:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room. 2:16). Muita vastaavia kohtia ovat: /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/.

Demonstratiivipronominista Kielikello toteaa:
”Hyvin karkeistaen voi sanoa, että tämä ja sen monikkovastine nämä osoittavat asiaan, joka on puhujan tai kirjoittajan lähihavaintoalueella mutta myös kuulijan tai lukijan havaittavissa”

Eli kun Paavali esittelee sitä evankeliumia, jonka hän on saanut itse ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, niin hän on halunnut kirjeissään osoittaa kyseessä olevan nimenenomaan hänen evankeliumisanomansa ja halunnut myös lukijoiden tämän ymmärtävän.

Konkordanttinen menetelmä on tämän ottanut huomioon, mutta valitettavasti viralliset käännökset ovat tämän miltei kokonaan häivyttäneet. Tämä Paavalin evankeliumiin osoittava pronomini to esiintyy Paavalin kirjeissä peräti 65 kertaa, joten ainakin kansojen apostoli on nähnyt tarpeelliseksi sen avulla korostaa oman evankeliuminsa erityisyyttä.

Muutama esimerkki, joihin olen lisännyt tuon alkutekstin demonstratiivipronominin:

Paavali varoittaa niitä uskonnollisia tahoja, jotka tahtovat tuoda hänen evankeliuminsa rinnalle lisätapoja, sakramentteja ja muita oppeja ja jotka olivat saaneet rauhan ja ilon hiipumaan uskovien elämästä:
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä tämän Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:7)
CLV:
which is not another, except it be that asome •who are disturbing you want also to distort the evangel of •Christ

 

Paavali toteaa juuri hänelle (ja vain hänelle) annetun se suuri etuoikeus ja armo julistaa kansoille hänen (suoraan ylösnousseelta Kristukselta) saamansa ympärileikkaamattomuuden evankeliumi:
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille tätä evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. (Ef. 3:8)
CLV:
To me, less than the least of all saints, was granted this •grace: to bring the evangel of the untraceable riches of •Christ to the nations.

Seuraavassa opetustestamentissaan Paavali korostaa sitä tervettä (ja tervehdyttävää) oppiaan, joka hänen evankeliumiinsa sisältyy:
Sen autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. (1. Tim:1:11)
CLV:
in accord with the evangel of the glory of the happy God, with which I was entrusted.

Tässä (harvassa) kohtaa on Sf38 käännös kuitenkin ollut uskollinen alkutekstille. Paavali tässä painottaa siihen evankeliumiin sisältyvästä “toivosta” tai tarkemmin odotuksesta, joka Kristuksen ruumiin jäsenille on hänen evankeliuminsa kautta luvattu.
jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol. 1:23)
CLV:
since surely you are persisting in the faith, °grounded and settled and are not being removed from the expectation of the evangel which you hear •which is being heralded in the entire creation •which is under •heaven of which I, Paul, became~ the dispenser.

Ja tämä ”toivohan” meillä (toisin kuin on Israelin kohdalla) liittyy tuleviin lupauksiin ja tehtäviin Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /Fil_3:20-21/.

 

Kun tällaiset – Paavalin evankeliumin prioriteetin ja erityisyyden korostamiseen liittyvät ja siihen osoittavat pronominit on alun perin meitä varten kirjoitettu ja ne jätetään kääntämättä – niin millainen karhunpalvelus tällaisella ”leväperäisyydellä” on voitu saada aikaan?

 

Eihän tämä tietenkään ihan tavatonta ole, ja valtakirkoille se näyttää sopivan erityisen hyvin, koska näin voidaan välittää (Kirjoituksia tuntemattomille ihmisille) kuvaa siitä, miten nuo neljä evankeliumikertomusta ovat niitä pyhiä (se on meille erotettuja) evankeliumeja (vaikka ne kertovatkin yksinomaan Jeesuksen Israelin kadonneiden lammasten tykö lähettämisestä /Matt_15:24/ ja vaikka kansojen apostoli varoittaa meitä enää tuntematta Jeesusta lihan mukaan /2. Kor_5:16/).

Näinhän se on ennenkin mennyt.
Jätetty pois, koska uskonnolliset perimätiedot ja tulkinta ovat häivyttäneet Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ensisijaisuuden raamatunkäännöksistään /Mark_7:13/.
Jätetty pois, koska niin paljon maailmallista valtaa ja hengettömyyttä on perinteisesti ollut mukana käännöstöissä /Matt_22:29/.

 

 

 

 

 

 

Kaksi evankeliumia – monta eroa

 

Raamatussa on tunnistettavissa kaksi erillistä pelastuslinjaa ja kaksi noita pelastuslinjaa koskevaa evankeliumia. Molempien evankeliumien ytimessä on tietenkin Jeesus Kristus:

  • On tänään (Jumalan armon hallintokautena) voimassa oleva Paavalin evankeliumi eli Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:6-7/, joka on kohdistettu kansojen uskoville.
  • On (tällä hetkellä tauko-tilassa oleva) Kuningaskunnan evankeliumi, joka on luonteeltaan kansallinen ja on kohdistettu Israelille Jumalan valittuna kansana /Gal_2:6-7/.

Olen poiminut alle joitakin kohtia, jotka vahvistavat kummankin evankeliumin omia, sisällöllisiä erityispiirteitä.

 

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. /Room_3:28/
Siinä valinta ja pelastuminen uskon kautta ovat peruuttamattomia /Room_8:35-39/.
Siinä kaikki kutsutut ovat myös valittuja. /Room_8:29-30/
Siinä ilmestyy Jumalan sovitus ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. /Kol_1:20/
Siinä ei ihmiseltä vaadita minkäänlaisia tekoja pelastuksensa eteen. /Ef_2:8-9/
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. /Kol_2:23/
Siinä lupaukset ja odotukset eivät kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. /Fil_3:20-21/
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. /1. Kor_7:20/; /Tästä tarkemmin/
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. /1. Kor_12:27/; /2. Kor_1:21-22/; /Ef_4:46/; /Ef_4:12-13/; /Filem_1:25/.

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Paavalin opetuksen (kirjeiden) kautta!

 

Ympärileikkauksen evankeliumi /Tästä tarkemmin/, jonka lupaukset kohdistuvat puolestaan Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. /Matt_19:28/;  /Ilm_20:4/
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. /Matt_22:14/; /Hepr_3:6/, /Jaak_2:24/
Siinä kaikki kutsutut eivät ole valittuja. /Matt_22:14/
Siinä temppelipalvelukset tullaan ottamaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. /Sak_14:20-21/; /Miika_4:3/; /Sak_14:8-9/
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  /Matt_28:19-20/; /Apt_2:7-11/; /Jes_66:18-19/; /Sak_8:23/
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille maailmankaikkeuden alueelle. /Matt_24:30/; /Luuk_22:29-30/; /Ilm_2:26-27/
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä. /Tästä tarkemmin/

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Israelille suunnatun Vanhan Testamentin Uuden Testamentin ei-paavalillisen osuuden kautta!

Kun näitä evankeliumeja sekoitetaan keskenään (niin kuin tänään hyvin yleisesti tapahtuu), niin se väistämättä saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kuulijoissaan.
Miksi näin?
Koska ne ovat monilta sisällöllisiltä kohdin ristiriidassa keskenään.
Koska toinen on voimassaoloajallinen nykyisenä Jumalan salatulla Armon talouskaudella ja koska toisen voimassaoloajallisuus on voimassa toisina Jumalan talouskausina.
Koska Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (nimensäkin mukaisesti) kohdistuu tämän päivän kansojen uskoviin ja koska Ympärileikkauksen evankeliumi on (nimensäkin mukaisesti) puolestaan kohdistettu Israelille /Gal_2:7/.


Kunnioitetaan
(ei omita eli ”varasteta” itsellemme) sitä, mikä Israelille kuuluu ja on luvattu ja arvostetaan samalla sitä mitä meille kansojen uskoville kuuluu ja on luvattu. Onhan kysymys kuitenkin Isän Jumalan ilmoittamasta kahdesta ajolinjasta, joiden mukaan Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta suurta suunnitemaansa kohti sitä rakkaudellista päämäärää, jolla Hän lopulta saa koko luomakuntansa varauksettoman tunnustuksen osakseen /Fil_2:9-11/.
Tehdään näin, vaikka valtakirkot eivät ole tällaista koskaan harjoittaneetkaan.

 

p.s.
Paavalihan juuri korostaa Galatalaiskirjeen opetuksessaan sitä, että hänen (itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta) saamansa evankeliumi on juuri se ainoa tänään voimassaoleva evankeliumi.
Korostaa sitä, että ei ole mitään (hänen kauttansa ilmoitetun) ilosanoman rinnalla toisenlaista evankeliumia. Ei ole, vaikka maailmassa on tänään monenlaisia ihmisopeilla ryyditettyjä ”kristillisiä” opetuksia.

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:6-7)

 

 

Miten leikata oikein Totuuden sanaa?

 

Mistä tällainen kysymys?
Onko kysymys edes validi – siis kelvollinen?
Eihän tällaista ohjetta ainakaan Raamatusta voi löytyä?
Vai voiko?

Kyllä, tämä ohje löytyy Raamatusta, tarkemmin Uuden testamentin puolelta, tarkemmin Paavalin kirjeistä, tarkemmin hänen opetustestamentistaan, hänen viimeisestä kirjeestään.

 

2_Tim_2:15
Sf38:
Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
CLV:
Endeavor to present yourself to •God qualified, an unashamed worker, correctly cutting the word of truth.

 

Yleiset käännökset antavat ymmärtää, että Paavali tarkoittaa tässä totuuden sanan ”oikein jakelemista”, ”oikein saarnaamista”, tms.
Mutta.
Mutta käännöksen ”oikein jakelee” takaa löytyy vanhan kreikan termi orthotomeo. Verbi on ruokailuun liittyvä teonsana ja tarkoittaa oikein leikata tai oikein osittaa niin kuin Konkordanttinen menetelmä sen kääntää. Tämä teonsana esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa.

Kun Paavali puhuu tässä Totuuden sanasta, niin hän tarkoittaa Kirjoituksia so. koko Raamattua, koko Jumalan ilmoituksesta ihmisille /Ps_119:160/, mikä ilmoitus oli summautunut täyteen hänen välittämänsä evankeliumin kautta /Kol_1:25-26/. Evankeliumin, jonka hän oli saanut suoraan ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta edelleen meille (kansojen uskoville) välitettäväksi /Gal_1:11-12/; /Apt_26:16/.


Paavali kuvaa tässä Raamattua, jonka hän esittää Jumalan antamana Elämän leipänä maailmalle ja ihmisille.
”Minä olen elämän leipä” Jeesus toistaa moneen kertaan Johanneksen evankeliumissa.
Jeesus Kristus on Raamatun punainen lanka sen alusta aina sen loppuun saakka. Raamatussa, Totuuden sanassa, Jumala kuitenkin lähestyy suunnitelmallisesti eri aikoina määräämillään tavoilla ihmisiä, näitä aikoja Raamattu kuvaa talouskausiksi tai hallintokausiksi (kreik. oikonomia). Ne muodostavat Jumalan kokonaissuunnitelmassa itsenäiset ja ajallisesti peräkkäiset ajanjaksot, jolloin Jumala soveltaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan itse määräämänsä lähestymistapaa, hallintotapaa. Nämä talouskaudet tai hallintokaudet  ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niiden kautta Isä Jumala vie suurta projektisuunnitemaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on asettanut /1. Kor_15:28/.

Raamattua voi ajatella pitkänä hengellisenä leipänä, joka oikein leikattuna tai siivutettuna (so. voimassaolevaan talouskauteen sovellettuna) antaa parhaan mahdollisen ravinnon hengelliselle elämälle.

Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan opetuksensa esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka Timoteus on häneltä kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa /Tästä tarkemmin/.
En voi itse tätä asiaa mitenkään muuten ymmärtää kuin, että Paavali haluaa varmistaa evankeliuminsa eteenpäin menemisen puhtaana lisäopeilta, joita Henki oli hänelle selvästi ilmoittanut olevan tulossa kristillisen uskon liepeille /1. Tim_4:1/; /2. Tim_4:3-4/. Olivathan uskovat alkaneet jo tuohon aikaan (noin 65 jKr.) luopua Paavalin evankeliumin auktoriteetista: “Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” – hän kirjoitti.

 

Oikein leikata Totuuden sanaa ei mielestäni voi tarkoittaa mitään muuta kuin, että Paavali haluaa kirjeisiinsä sisältyvän Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin /Tästä tarkemmin/ säilyvän ensisijaisena ravintolähteenä nykyisen Armon talouskauden uskoville. Tämä evankeliumi vaikuttaa uskoa ja rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa /1. Tim_1:14/. Hänen evankeliuminsa välittää sen voimassaolevan hengellisen ravinnon, joka tänään vaikuttaa armoa ja rauhaa uskovissa.

Mutta mitä otsakkeen jae sitten myös kertoo?

Se kertoo siitä, että on mahdollista leikata Totuuden sanaa, Raamattua, myös väärin!

Tämähän ei voi tarkoittaa mielestäni muuta kuin sitä, että kristillisten kirkkojen ja suuntien rakentamat “oikeat” opit ja niihin perustuva opetus ei priorisoi kansojen opettajan opetusta, vaan etsii Raamatusta, “pitkästä leivästä”, sellaisia kohtia, joiden opetus hivelee niiden omia korvia.

Näinhän lukuisat kristilliset kirkot ja lahkot ovat historian aikana syntyneet. Ja pitkään eläneet, koska Kirjoitusten tulkinnan auktoriteetti on säilynyt valtaapitävillä. Ja tietenkin voidaan perustella liikkeen opetuksen perustuvan aina Raamattuun, koska sitä on itse kullekin soveltuvin osin tulkittu. Poimittu opetuksiin aineksia toisilta Jumalan talouskausilta.

Totuuden sanan väärin siivuttamisella ja sen nauttimisella hengellisenä ravintona Paavali tarkoittaa esim. Jeesuksen maanpäällisen lihallisen elämän jatkuvaa ja kaavamaista muistelemista ja pitämisenä pyhänä (so. tämän päivän uskovalle eriytettynä) evankeliumina. Tätähän kirkot kaavamaisuudessaan systemaattisesti harjoittavat. Tällainen evankeliumi saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kristityissä, koska opetus liittyy Israeliin ja toiselle talouskaudelle, eikä Jumala sitä ole tukemassa.
Tällainen valtakirkkojen ylimielisyyden viitassa esitetty opetus lisää vaan hämmennystä ihmisissä, jotka vilpittömästi pyrkivät etsimään (leikkaamaan) Raamatun sanaa oikein. Oikein niin, että voisivat kasvaa rauhassa ja ilossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali opettaa taas tässä täysin vastakkaisesti. Uskovan tulee lakata kiinnittämästä fokustaan Jeesuksen (2000 vuotta sitten tapahtuneeseen) maanpäälliseen elämään, vaan kasvaa ja oppia tuntemaan Häntä ja Hänen todellisuuttaan enemmän ja enemmän Hengen ja mielensä alueella /2. Kor_5:16/. Tämän päivän Jumalan armon hallinta toimii Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteydessä /Filem_1:25/ – ja tietenkin Kristuksen ja ihmisen mielen alueella /Matt_11:25/; /Room_8:5-6/; /1. Kor_2:14-16/; /Ef_4:22-24/.

 

 

Meitä varten valittu

 

Minkä tai kenenkä valintaa otsakkeessa tarkoitetaan?
Mitä tai keitä varten on tällainen valinta oikein tehty?
Kuka teki tämän valinnan?

Israel on selkeästi ja läpi Raamatun ilmoitettu Jumalan omaisuuskansaksi. Jumala on itse tämän valinnan jo kauan aikaa sitten tehnyt /Jes_44:1/; /Ps_135:4/.

Israelille – ja vain tälle kansalle – Jumala antoi Lain (Opetuksen), tälle kansalle Hän antoi profeetat, vain tälle kansalle Hän antoi Jumalanpalveluksen; vain tämän kansan kanssa Hän on solminut liitot; vain tästä kansasta ovat isät ja tästä kansasta on myös Jeesus lihan mukaan /Room_9:4-5/.

Israelin keskuuteen syntyi Maailman Vapahtaja.
Ensin valitsemaan pienen joukon juutalaisia opetuslapsia seuraajikseen ja tulevia maanpäällisiä tehtäviä varten /Matt_15:24/; / Luuk_22:29-30/.
Sitten kärsiäkseen ja ottaakseen päälleensä koko Maailman synnin /Joh_1:29/.

Mutta kun Israel hylkäsi ylösnousseen Messiaansa Pietarin julistuksesta – ja tulevan maailmanajan ihmeistä ja merkeistä – huolimatta (Apostolien tekojen alkuosa), niin Jumala paljasti salatun suunnitelmansa kutsumalla Saulus Tarsolaisen valituksi viestintävälineekseen ja kääntyäkseen hänen kauttaan kansojen puoleen /Apt_9:15/.

Mutta.
Ei Jumala kuitenkaan hylännyt Israelia; vaan kyseessä oli tuolloin – ja vielä tänäänkin – Hänen omaisuuskansansa määräaikaisesta hylkäämisestä /Room_11:1-2/. Hyllyttämisestä siihen saakka, kunnes Jumalan aiemmin salattu suunnitelma toteutuu kansojen valittujen osalla /Room_11:25/ sen evankeliumin salaisuuden osalta, joka apostoli Paavalin tehtäväksi oli annettu tuoda meille tiedoksi /Ef_6:19-20/.


Otsakkeen lauseessa tarkoitetaan Paavalin valintaa kansojen apostoliksi.
Kansojen apostolin tehtäväksi ja toimeksiannoksi oli nimenomaan ottaa vastaan ylösnousseelta Herralta Jeesukselta se evankeliumi, joka oli ollut ja on edelleen Jumalan suunnitelmissa, ja paljastaa se meille: kansojen uskoville.

Nykyinen Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ paljastettiin ainoastaan Paavalille. Nämä paljastukset (ilmestykset, kreik. apokalupsis) ylösnoussut Herra ilmoitti Paavalille toimeksiannossaan.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Nämä Ylösnousseen Herran valitsemalleen kansojen apostolille välittämät ilmestykset ovat niitä Isän Jumalan kokonaissuunnitelmasta ilmiannettuja paljastuksia, jotka on tänään dokumentoitu Paavalin kirjeisiin. Viimeisimmät nykyistä Jumalan Armon (Suosiollisuuden) hallintokauden ylivertaiset paljastukset annetaan meille apostolin 60-luvun vankeuskirjeissä: Efesolais-, Filippiiniläis- ja Kolossalaiskirjeissä!
Muualta ei niitä kannata hakea, koska muualta niitä ei löydy!

 

Paavalin välittämä evankeliumi on nimenomaan meitä, tämän päivän kansojen uskovia, varten.
Se poikkeaa sisällöltään monin keskeisin kohdin siitä Ymprileikkauksen evankeliumista, mikä Pietarille oli uskottu. Tämän evankeliumin vastaanottaminen ja ymmärtäminen avaa myös ”sydämen silmät näkemään”, mikä on se tulevaisuuden lupaus, jota nykyistä seurakuntaa (Kristuksen ruumista) odottaa /Ef_1:17-18/.

Kyseessä tämän päivän uskovien kohdalla on Jumalan omaan mielisuosioon perustuva valinta, joka tämäkin meille paljastetaan yksinomaan Paavalin evankeliumissa /Ef_1:4/. Tämä tänään voimassa oleva kutsu on myös Jumalan puolelta peruuttamaton valinta /Room_8:29-30/; toisin kun oli Israelin kutsuttujen kohdalla /Matt_22:14/.

Kirkollisten instituutioiden liiketoimintamalliin ja liikeideaan ei tällainen Paavalin evankeliumin erityisyys ja priorisointi tietenkään lainkaan sovi. Eikä sitä ole niiden taholta (koko kirkkohistorian aikana) haluttu mitenkään erityisenä esiin tuoda.
Päinvastoin.
Kirkkolaitokset ovat pitäneet itseään satojen vuosien ajan Israelin korvaajana, aina Paavin vallasta lähtien. Ottavat ”pyhän evankeliuminsa” evankeliumikertomuksista. Ja näin ne näyttävät ”unohtaneen” Israelin kansalle kohdistetut lukuisat – vielä toteutumattomat – lupaukset. Samoin ne, näin kadotettuaan Jumalan suunnitelman aikajanan utuisten ”iankaikkisuus” -käännössanojen taakse, ovat itse sokeutuneet Jumalan tulevalle toiminnalle koko ihmiskunnan ja luomakunnan osalle.

Mutta meidän kannattaa pitäytyä apostoli Paavalin opetukseen, koska se (ja vain se) on itse ylösnousseen Herran Kristuksen Jeesuksen totuuden evankeliumi tämän päivän uskoville.
Tämä evankeliumi kannattaa leikata esiin Jumalan Totuuden ”leivästä” (Raamatusta) ja nauttia sitä ensisijaisena ravintona uskoelämän vahvistamiseksi /2. Tim_2:15/; /Tästä tarkemmin/. Näin voimme myös turvallisesti tukeutua muuhun osaan Kirjoituksista /2. Tim_3:16-17/.

 

 

Terveiden sanojen malli

 

Kun Paavali opetustestamentissaan kehotti ja painotti Timoteusta pitämään kiinni terveiden sanojen mallista, niin mitä hän tällä oikein tarkoitti?
Miksi hän teroitti tervettä oppia ja siinä pysymistä niin voimakkaasti?
Tarkoittaako Paavali tässä fyysisesti tervehdyttäviä sanoja vai puhuuko hän sisäisen ihmisen tervehdyttävään kasvuun liittyvästä hengellisestä totuudesta?

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Tarkastellaan ensin otsakejakeen avainsanoja ja niiden alkukielisiä merkityksiä.

Ensinnäkin termien ”esikuva” ja ”pattern” takaa löytyy alkukreikan hupotuposis [Strong G5296]. Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan morfeemeiksi [UNDER-BEAT], joka voitaisiin ilmaista  ALLE-TAHDISTAA tai ALLE-MUKAUTTAA.

Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa sanalle hupotuposis mm. selityksen: kuvaa taidemaalarin luonnosta, jonka mukaisesti ja sisällä maalaus tulee toteuttaa.

Kreikan hupotuposis tarkoittaa siis mallia tai kehystä (soveltamiskehystä), jonka mukaisesti jokin asia tulee mukauttaa (soveltaa). Termi esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan kaksi kertaa ja molemmat Paavalin kirjeissä Timoteukselle (toinen kohta on /1. Tim_1:16/) – siis kansojen apostolin opetustestamentissa.

Sitten avaintermien ”terveelliset” ja ”sound” taakse. Sieltä löytyy alkukielen hugiaino [Strong G5198], joka tarkoittaa tervettä ja myös järkeenkäypää.

Sitten kolmannet avainsanat ”sanat” ja ”words” takaa löytyy vanhan kreikan logos, joka on laajamerkityksinen ilmaisu ja tarkoittaa – ei ainoastaan yksittäisiä sanoja – vaan myös puhuttuja tai sanallisia ilmaisuja ja julistuksia, ja tietenkin myös puhuttua ja sanallista opetusta ja oppia. Logokseen sisältyy myös merkitys älyllisyydestä, järjellisyydestä tai järkeenkäypyydestä, jolloin mielestäni voidaan päätellä otsakejakeessa puhuttavan hyvinkin ihmisen mielen alueella tunnistettavasta opetuksesta.

Paavali näyttää tässä tarkoittavan ”terveellisen sanojen esikuvalla” niitä hänen opetuksensa avainasioita, jotka tosiasiat muodostavat sen soveltamiskehyksen ja mallin, jotka tulee olla mukana kaikessa uuden ihmisen terveellistä kasvua edistävässä opetuksessa. Se on ikään kuin se kristillisen elämän soveltamisen sanallinen kehys, jonka varaan Jumalan Armon hallinto ja kaikki siihen liittyvä siunaus voi toteutua uskovan elämässä Hengen kautta ja vahvistamana.

Mitä tämä tervehdyttävän evankeliumin soveltamisen kiinteät opetukselliset kehykset sitten ovat?
Ne ovat niitä itse ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämiä totuuksia, jotka ovat voimassa tänä päivänä; muodostavat nimenomaan sen Armon evankeliumin, joka luo vapautta, rauhaa ja iloa kristityn elämään.

Näitä ovat esimerkiksi

  • Vanhurskautus (kelpuutus) pelkän uskon kautta ilman minkäänlaisia tekoja /Room_3:28/; /Room_1:17/ – toisin kuin muualla UT:ssä /Mark_10:21/; /Jaak_2:14/; /Jaak_2:24/.
  • Kehotus rauhassa ja sovinnossa elämiseen kaikkien ihmisten kanssa /1. Tim_2:1-4/ – toisin on luvattu Israelin uskoville, heitä odottaa Jaakobin ahdistuksen aika /Jer_30:7-9/; /Matt_24:9-10/.
  • Nykyisen Armon talouskauden uskovan on Jumala peruuttamattomasti valinnut jo ennen maailmanaikoja Kristuksessa /1. Kor_2:7/; /Room_8:35-39/ ja kaikki, jotka Hän kutsuu ovat myös valittuja /Room_8:28-30/ – toisin on Israelin kohdalla /Matt_22:14/; /Joh_15:2/; /Hepr_6:4-6/.
  • Sovituksen ilosanoma koko laajuudessaan tulee esiin ainoastaan Paavalin evankeliumin kautta. Siihen kuuluu sanoma siitä, että Jumala on sovitettu Kristuksen uhrin kautta, ei ainoastaan ihmiskunnan kanssa, vaan koko luomakunnan (koko Universumin) kanssa. Hänessä kaikki ihmiset lopulta pelastetaan ja vanhurskautetaan /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /1. Tim_4:10-11/ – Israelille suunnatusta Ympärileikkauksen evankeliumista tämä suuri näköala kuitenkin kokonaan puuttuu.
  • Lupaukset ja odotukset tulevaisuuden suhteen poikkeavat. Meidän lupauksemme ja tulevaisuutemme liittyy taivaallisille alueille /Fil_3:20-21/ – kun taas Israelin lupaukset koskevat maanpäällisiä ja kansallisia siunauksia /Matt_19:28/; /Jes_2:4/.
  • Meidän seurakuntamallimme on täysin hengellinen ja seuraamisen kehotteet liittyvät Kristuksen jäljittelyyn Paavalin esimerkin kautta /1. Kor_12:13/; /1. Kor_11:1/ – kun taas Israelin opetuslasten kohdalla on kyse fyysisestä seuraamisesta paikasta paikkaan /Luuk_5:27-28/; /Luuk_14:26-27/; /Apt_12:7-10/.
  • Meidän tulevat tehtävät liittyvät maapallon ulkopuoliselle, taivaalliselle alueelle /Ef_1:22-23/ – Israelin opetuslapsille on taas annettu tehtäväksi tehdä kaikki maanpäälliset kansat Kristuksen opetuslapsiksi /Matt_28:19-20/.
  • Tänään viholliset löytyvät molemmilta ryhmiltä omilta tulevaisuuden lupausten alueiltaan: alueilta, joita viholliset tällä hetkellä miehittävät. Meidän vihollisemme, jotka ovat pahuuden henkiolentoja, ­ miehittävät vielä taivaallisia alueita, kunnes Saatana heitetään sieltä alas /Ef_6:12/; /Ilm_12:7-9/ – Israelia koskevat lupaukset taas liittyvät Maa-planeetalle ”Luvattuun maahan” ja Israelin taistelut ovat olleet ja ovat edelleenkin maanpäällistä taistelua ”verta ja lihaa” vastaan. Maan päällä on tänään hallintavalta vielä Saatanalla, kunnes se otetaan siltä pois /1. Piet_5:8/; /Ilm_12:10/.

Otsakejakeen sisällöstä voidaan päätellä, että Paavalilla oli syvä huoli oman evankeliuminsa pysymisestä puhtaana ja vapaana uskonnollisista lisäyksistä (ja Israelille omistetuista lupauksista) hänen kuolemansa jälkeen. Jo hänen elinaikanaan: jo hyvinkin pian, alkoivat uskovat muodostaa kristillisiä lahkoja, joissa he asettuivat kuka kenenkin puolelle toinen toistaan vastaan omassa ”oikeassa” opissaan /1. Kor_1:12/; /1. Kor_2:3-4/.
Näin kävi nopeasti 2000 vuotta sitten, entäpä mikähän mahtaa olla kehityksen tilanne tänään?

Terveiden sanojen mallin voidaan ajatella koostuvat niistä sanoista ja niiden muodostamista opetuksista, kehotuksista, ja rohkaisuista, jotka ovat voimassa tänään ja tässä ja siis totta tämän päivän ihmiselle. Sanoista ja niiden alkuperäisistä merkityksistä, jotka ylösnoussut Herra on valitsemallaan alkukielellä, vanhalla kreikalla, tuonut kansojen apostolin kautta välitettäviksi meille evankeliuminsa kautta. Välitettäväksi niin, että opetuksen ja siihen liittyvän sanaston alkuperäiset merkitykset tulisivat mahdollisimman yhdenmukaisesti ja totuudenmukaisesti välitetyiksi nykylukijalle. Ja nimenomaan tähän kaikkeen Konkordanttinen käännösmenetelmä juuri pyrkii.

Hän oli jo tuolloin (tätä viimeistä kirjettään roomalaisesta vankilasta kirjoittaessaan) joutunut kokemaan melkoista joukkopakoa ”kannattajistaan”. Uskonnolliset johtajat teologioineen ottivat (ja edelleen ottavat) hänen paikkansa kristikunnan ”virallisina” edustajina ja niin alkoi myös Paavalin sanoman auktoriteetti jo tuolloin nopeasti vähetä ja sekoittua Maan päällisiin vaatimuksiin ja lupauksiin liittyvän ns. Kuningaskunnan evankeliumin kanssa. Tällainen ”evankeliumihan” oli maallisten kirkko-instituutioiden luontevaa omia itselleen, koska se näyttää sijoittuvan Maan päälle ja koska Israel näyttää niiden silmissä tulleen hylätyksi.

Terveiden, tervehdyttävien ja hengellistä elämää eheyttävien sanojen esikuva ja malli on annettu. Se löytyy Paavalin kirjeistä. Muualta sitä ei kannata hakea, koska sieltä sitä ei löydy. Tämä Terveiden sanojen malli sisältää sekä perussanaston ja sen merkitykset että myös niiden pohjalta muodostetun opetuksen, joka on voimassa tänään – siis totta tänä päivänä.
Se muodostaa totuudenmukaisen kehyksen, jonka mukaisuuteen kaiken terveen kristillisen opetuksen olisi ideaalista tänään mukautua.
Se resonoi Kristuksen Hengen vahvistavan armon kantovoiman kanssa.
Se saa aikaan tervehdyttävää ja eheyttävää kasvua sisäiselle ihmiselle Kristuksessa.

Terveet sanat ja niistä koostuva malli, opetus, tarkoittavat sellaista uskonelämää tervehdyttävää ja eheyttävää ravintoa, joiden kautta kristityn elämä voi tänään rakentua ja kasvaa Kristuksessa Jumalan tahtomalla ja tukevalla tavalla. Terveiden sanojen malli perustuu inspiroidun alkukielen sanastoon ja niiden alkuperäisiin merkityksiin. Sen vaikutukset toteutuvat ensisijaisesti ihmisen mielen ja hengen alueella: siis uskon eikä näkemisen (havainnoinnin) alueella.

Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana oli paljolti kysymys ihmisen fyysisen kunnon palauttamisesta sairauden tilasta terveyden tilaan, esim. /Matt_12:13/; /Mark_5:34/; /Joh_5:4-6/. Niinpä Hän totesikin juutalaisille tuolloin: ”Ellette näe merkkejä ja ihmeitä, te ette usko”. Usko oli tuolloin israelilaisten keskuudessa vähäistä, ulkopuolisilta sitä tosin näytti löytyvän.

 

Vastakohtana terveille sanoille voidaan pitää sellaista oppia ja opetusta, johon on lisätty uutta, Paavalin evankeliumiin nähden ristiriitaista ja hämmentävää opetusta. Otettu kaikki tämä lisäys tietenkin irti laajasta Raamatun tarjoamasta ilmoituskokonaisuudesta, jotta voidaan sanoa opin perustuvan Raamattuun. Paavali kutsuu tätä kuitenkin toisenlaiseksi evankeliumiksi /Gal_1:6-7/; toisenlaiseksi ilosanomaksi inhimillisin ja hapattavin lisäyksin.

 

Apostoli tiesi, miten helposti kristittyjen keskuudessa alkaa levitä erilaisia ”paranneltuja” tai ”kehiteltyjä” opetuksia ja teologioita hänen evankeliuminsa rinnalle. Erilaisia uskonnollisia tunnustuksia, rituaaleja, lahkoutumista erilaisiin kirkkokuntiin jne. Nämä havainnot hänelle olivat tuttuja jo Korintton ja Galatian seurakunnista.
Aivan elämänsä lopulla hän joutuikin toteamaan Timoteukselle:

Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois; niiden joukossa ovat Fygelus ja Hermogenes. (2. Tim. 1:15)
ja että
tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. (2. Tim. 4:10)

Ja tämän hän tiesi evankeliuminsa tulevaisuuden suhteen:

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia
ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin
. (2. Tim. 4:3-4)
CLV 2Ti 4:3 – 2Ti 4:4
For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with their own desires,
and, indeed, they will be turning their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto myths.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä