Se Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi

 

Miksi tällainen otsake?
Miksi jokin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi, eihän sellaisesta puhuta juuri missään – vai puhutaanko sittenkin?
Eikö evankeliumi ole yksi ja sama, niinhän se on tapana esittää?
Mutta mitä evankeliumilla alkukielessä oikeastaan tarkoitettiin?

Evankeliumi, kreik. euaggelion, WELL-MESSAGE, tarkoitti vanhan kreikan puhekielessä hyvää uutista tai hyvää sanomaa jostakin asiasta, kuten ”isälle tuotavaa uutista pojan syntymästä” tai ”kuninkaalle tuotavasta uutisesta voitosta”. Raamatussa se tarkoittaa hyvää sanomaa Kristuksesta Jeesuksesta.

Evankeliumi piti siis sisällään hyvän sanoman jostakin riemullisesta asiasta tai tapahtumasta. Evankeliumilla oli sanomallinen sisältö. Mutta evankeliumilla oli myös vastaanottajakunta. Evankeliumilla oli kohderyhmä, jolle ilouutinen ilmoitettiin ja joka sai mahdollisuuden ottaa se hyvänä viestinä omalle kohdalleen vastaan.

Galatalaiskirjeen 2. luvussa Paavali kertoo, miten hän aikoinaan (noin 48 jKr.) matkusti Jerusalemiin esitelläkseen Pietarille, Jaakobille ja Johannekselle sen evankeliumin, jota hän tulee julistamaan pakanain (kansojen) keskuudessa.
Miksi?  Eikö kyse sitten ollutkaan yhteisestä ja samasta evankeliumista, mikä oli uskottu Pietarille?
Ei ollut! Eikä voinutkaan olla.
Miksi? Koskapa ei hänen silloin olisi tarvinnut mennä avaamaan sen sisältöä juutalaisten apostoleille, jos kyse olisi ollut samansisältöisestä evankeliumista.

Tuossa ns. apostolien Jerusalemin kokouksessa (Apt. 15) hän esitteli ja perusteli noille johtaville juutalaisten apostoleille sitä evankeliumia, jonka hän oli suoraan ylösnousseelta Herralta Jeesukselta – ilmestysten kautta – saanut edelleen kansoille välitettäväksi. Hän matkusti niiden johtavien apostolien (”pylväiden”, Gal. 2:9) luo, joille Jeesus oli aiemmin antanut tehtäväksi kutsua Israelin kansa uskonnollisine johtajineen tekemään parannus ja uskomaan heidän välittämänsä ilosanoma (Apt. 3:19, 4:8-). He siis käyttivät aikaa evankeliumiensa sisältöjen ja kohderymien väliseen vertailuun. Mutta lopulta heille (siis ympärileikkauksen apostoleille) annettiin ymmärrys Paavalin tehtävän erityisyydestä.

vaan päin vastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille (Gal. 2:7)

Ei kuitenkaan näin, kuten tavalliset käännökset sen esittävät! Jakeesta saa helposti sen käsityksen, että kyse on samasta (ja siis samansisältöisestä) evankeliumista ja että kyse olisi pelkästään erillisestä toiminta/tehtävä -aluejaosta?!

Eihän näin voi olla!
Eipä oikeasti olekaan.

Kyse on harhaanjohtavasta käännöksestä, jota on toistuvasti ja läpi vuosisatojen pidetty esillä! Alkuteksti puhuu kahdesta eri evankeliumista!
Alkuteksti puhuu kahdesta eri sisältöisestä evankeliumista, joissa molemmissa Kristus Jeesus on keskiössä.

Oikea, alkutekstin mukainen, käännös tässä kohtaa on:

vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu ympärileikkaamattomuuden evankeliumi niin kuin Pietarille ympärileikkauksen evankeliumi. (Gal. 2:7)

Konkordanttinen menetelmä kääntää kohdan sanatarkasti.

(CLV) Ga 2:7
But, on the contrary, perceiving that I have been entrusted~ with the evangel of the Uncircumcision, according as Peter of the Circumcision

Samoin Young’s Literal Translation ja Aapeli Saarisalon UT:n käännös esittävät:

but, on the contrary, having seen that I have been entrusted with the good news of the uncircumcision, as Peter with that of the circumcision (YLT)

Vaan, päinvastoin nähdessään, että minulle oli uskottu leikkaamattomain evankeliumi niin kuin Pietarille leikattujen. (AS)

Kyseessä on sanan “evankeliumi” genetiivi eli omistussijamuoto, joka selkeästi kertoo sen, että Paavalin Ympärileikkamattomuuden evankeliumi oli/on tarkoitettu kansoille niin kuin Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi oli/on suunnattu Israelille.

Myöhemmin Pietari vielä kirjeessään viittaa tähän ja Paavalin evankeliumin erilaisuuteen, kun hän toteaa, että ”niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niin kuin muitakin kirjoituksia” (2. Piet. 3:16). Mitenköhän paljon on tällaista Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin “vääntämistä” eri asentoihin ja tulkintoihin mahtanutkaan aikain kuluessa tapahtua?!

Paavalin meille välittämä evankeliumi ei ole ihmisen mielen mukaista: esim. siitä puuttuvat tyystin teot pelastumisen ehtona. Eikä näin siis myöskään ole ihmisen ”luontaisen” uskonnollisuuden tai uskonnon harjoittamisen mukaista.
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; (Gal. 1:11)

Eikä hän ole sitä ihmisiltä (kuten esim. joiltakin Jerusalemin apostoleilta) saanut, vaan suoraan itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta (Apt. 26:16)!
enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:12)

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli  pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. (Room. 3:28)
Siinä ilmestyy Jumalan sovinto ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. (Kol. 1:20)
Siinä ei ihmiseltä vaadita tekoja pelastuksensa eteen. (Ef. 2:8-9)
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. (Kol. 2:23-24)
Siinä eivät lupaukset ja odotukset kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. (Fil. 3:20)
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. (1. Kor. 7:20)
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. (1. Kor. 12:27; 2. Kor. 1:21)

 

Ympärileikkauksen evankeliumi, jonka lupaukset kohdistuvat Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. (Matt. 19:28; Ilm. 20:4)
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. (Matt. 22:14; Hepr. 3:6, Jaak. 2:24)
Siinä temppelipalvelukset otetaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. (Sak. 14:20-21; Miika 4:1-3; Sak. 14:7)
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  (Matt. 28:19; Apt. 2:7-11; Jes. 66:18-19; Sak. 8:23)
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille avaruuden alueille.
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä.

Koskapa Ympärileikkauksen evankeliumin toteutus on suunnattu Maan päälle ja siten siihen tulee sisältymään paljon näkyviä muotomenoja, ovat valtakirkot ja monet kristilliset suunnat ottaneet sen omakseen: pyhäksi evankeliumiksi. Jumala on sen kuitenkin pyhittänyt Israelia varten, ja vaikka se Jumalan suunnitelmissa onkin tänään vielä odotustilassa, niin se tulee jälleen ajankohtaiseksi, kun nykyinen salattu Armon hallintokausi tulee päätökseensä. Se, että valtakirkot ja muut suuret uskonnolliset toimijat ovat päättäneet tuurata ”hylättyä” Israelia ja siten omineet (korvanneet) itse itsensä ”hengellisenä Israelina”, on suuri valhe: sellainen harha, joka tulee aikanaan paljastumaan. Kyse on siis kirkkojen opeista ja tunnustuksista, jotka itse asiassa muodostavat koko niiden liiketoiminnallisen ajatuksen. Niistä pidetään kiinni loppuun asti. Toki kirkot ja kristilliset järjestöt tekevä paljon hyvää esim. pitävät esillä kristillisiä arvoja ja harjoittavat sosiaalista työtä, mutta se onkin sitten jo toinen juttu.

Paavalin evankeliumi, Armon evankeliumi, on täysin hengellinen. Se rakentuu meille suunnattuun Ristin sanan ja Kristuksen Hengen perustalle. Minkäänlainen uskonnollinen, lihallinen muotomeno ei tuo siihen mitään lisäarvoa. Kun ympärileikkauksessa Israelin kohdalla on  kyse fyysisestä esinahan poisleikkaamisesta, niin on meidän kohdallamme puolestaan kyse koko vanhan ihmisemme poisleikkaamisesta Kristuksen Hengessä so. sen viemisestä, mielemme alueella Kristuksesta käsin, Hänen kuolemaansa. Näin annamme Jumalan armolle luvan voimallaan kätkeä meitä nykyisen kuoleman ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin/.

 ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella (Kol. 2:11)

Näiden kahden evankeliumin sekoittaminen – ”yhteenpötköyttäminen” – johtaa vääjäämättä hämmentäviin ja ristiriitaisiin uskonkäsityksiin. Se hapattaa Paavalin voimassa olevan Ilosanoman vaikutusta uskovan elämässä, koska se vetoaa myös ihmisen omaan ansioon. Tästä on esimerkkinä koko 2000-vuotinen kirkkohistoria. Sekoittaminen tuo epävarmuutta uskonelämään, saa aikaan siinä ”kausivaihteluita” ja vie pois sitä sisäistä rauhaa ja iloa, jota meille raamatusta ositettu (erotettu) Totuuden evankeliumi voi tarjota /tästä tarkemmin/. Paavali myös nimittää sellaista evankeliumia, joka on rakennettu lisäämällä hänen Ympärileikkaamattomuuden evankeliuminsa rinnalle Ympärileikkauksen evankeliumin opetusta toisenlaiseksi evankeliumiksi (Gal. 1:6). Ja tässähän hän tarkoittaa myös sellaisia kirjoitettuja totuuksia, jotka vaikkakin löytyvät raamatusta, eivät kuitenkaan ole monelta osin voimassa tänä päivänä, kun elämme Jumalan salatun Armon talouskauden aikaa. Kun Paavalin evankeliumi saa aueta meille tämän päivän Totuuden ilosanomaksi, niin on siltä pohjalta turvallista ja ristiriidatonta hyödyntää myös koko raamatun ilmoitusta omaksi parhaaksi.

 

p.s.

Toisenlainen evankeliumi – ”sekaevankeliumi” – saa aikaan jatkuvaa hämmennystä vilpittömässä totuuden etsijässä. Paavalin evankeliumin rinnalle lisätyt ihmisen mielen mukaiset uskonnolliset muodot ja tavat toimivat tämän päivän totuuden sanan, Armon evankeliumin, tiedostamisen epävakauttajana. Se on kuin viattomalta näyttävä hapate, jonka hapattavat vaikutukset voivat levitä koko uskonelämään. Se tuo epävakautta ja epävarmuutta juurtua siihen rauhaan ja iloon, jota Kristus Jeesus tahtoo meille tänä päivänä tarjota. Itse muistan omalta kohdaltani (noin 45 vuotta sitten) Jumalan armon ilmestymisen kokemisen aivan uudenlaisena rauhana ja ilona, kun Konkordanttisen menetelmän ja kirjallisuuden paljastavat suuret totuudet saivat avautua uskonelämääni. Se valtava, ylitsevuotava armo ja rakkaus, joka Kristuksen kautta on varattuna jokaista ihmistä varten ja joka Jumalan aikataulutetun suunnitelman mukaisesti tulee myös toteutumaan jokaisen ihmisen kohdalla. Ensin Kristus, sitten Hänen omansa (kansojen ja Israelin uskovat) ja sitten loppuosuus (täyttymys) ihmiskunnasta (1. Kor. 15:20-28)!

 

 

Jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät

 

Mitä Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Onko mahdollista, että Herra voi kieltää omansa?
Mistä ”kieltämisestä” Paavali mahtaa tässä oikein puhua?
Toisaalta apostoli opettaa, ”että jos olemme uskottomia, niin Hän kuitenkin pysyy uskollisena”.
Tekstikohta on tämä:

jos kärsimme yhdessä, saamme hänen kanssaan myös hallita; jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät; (2. Tim. 2:12)

(CLV) 2Ti 2:12
if we are enduring, we shall be reigning together also; if we are disowning~, tHe/ also will be disowning~ us;

Mistä kieltämisestä Paavali mahtaa tässä kirjoittaa? Hylkäämisestä, ei-tunnustamisesta omakseen? Mutta missä tilanteessa? Tulevassa kokoontumisessa Hänen luokseen vai sitä edeltävässä, nykyisessä elämisessä Hänen kanssaan? Jos tässä tarkoitettaisiin olemisesta Kristuksen oikeusistuimen (Ison valkean valtaistuimen) edessä ”tuomiolla”, niin tämähän olisi ristiriidassa sen kanssa, mitä Paavali meille opettaa Jumalan yksipuolisesta armovalinnasta:

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltä määrännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut. (Room. 8:29-30)

Edellä on apostolin selkeä opetus siitä, miten kaikessa (uskon kautta tapahtuvassa) pelastuksessa on kyse yksinomaan Jumalan itsensä valinnasta. On kyse Jumalan omasta – Hänen mielisuosioonsa perustuvasta – päätöksestä, jonka Hän on itsessään tehnyt jo kauan sitten: ennen kuin yksikään elinpäivämme on vielä koittanut. Edelleen meitä vakuutetaan siitä, ”että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka” (Fil. 1:6); ja juuri tämähän tarkoittaa nimenomaan uskollisuutta Hänen puoleltaan.

Eli kyse ei näytä olevaan ollenkaan tällaisesta asiasta: että Herra hylkäisi omansa. Ei, Herra on uskollinen loppuun saakka. Mutta mistä sitten mahtaa oikein olla kyse?

Edeltävässä jakeessa apostoli tuo johdannon ja perustelun tälle.

Varma on tämä sana; sillä: jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää; (2. Tim. 2:11)

(CLV) 2Ti 2:11
Faithful is the saying: “For if we died together, we shall be living together also;

Kyse näyttää siis olevan yhdessä Kristuksen kanssa kuolemisesta. Kyse näyttää olevan siitä, että me myös eläisimme tämän todellisuuden mukaisesti!
”Olemme kuolleet yhdessä” ja ”we died together” teonsanojen takaa löytyy alkukielen sunapethanomen, mikä verbi on menneessä, jo tapahtuneessa aikamuodossa. Paavali opettaa tässä jälleen ”Sanaa rististä”. Nimittäin sitä, että me kuolimme (meidän vanha ihmisemme kuoli) noin 2000 vuotta sitten Kristuksen kuolemassa /tästä tarkemmin/. Tämä taas tarkoittaa uskovan ihmisen elämässä sitä, että hän elää nyt Kristuksessa uuden ihmisen, uuden luomuksen elämää. Jumalan lahjoittama Pyhä Henki on yhdistynyt ihmisen hengen kanssa eli uskova elää joka hetki pelastettuna Kristuksessa Jeesuksessa. Ihminen, jossa on Kristuksen henki (Uskon Henki) on jo perinyt täyden pelastuksen henkensä alueella Hänen kanssaan. Ja tähän todellisuuden tilanteeseen Paavali kehottaa meitä myös yhtymään mielemme alueella /tästä tarkemmin/. Ruumis, Aadamin perintönä saatu keho, elää heikkouden ja kuolemisen tilassa ja sen osalta lunastus (vapautus) toteutuu sitten tulevassa ylösnousemuksessa.

Kyse on Kristuksen uhrista, viattoman Jumalan Karitsan uhrista, jossa minun, sinun ja koko maailman synti kerralla sovitettiin. Eikä tämän sovituksen vaikutus suinkaan jäänyt 2000 vuoden takaiseksi kertatapahtumaksi.
Ei. Vaan se kulkee joka hetki ihmisen mukana: ihmisen, jolla on Kristuksen Henki. Vanhalla ihmisellä ei ole tänään oikeutta ottaa hallintavaltaa uskovan ihmisen elämässä. Tämä vanha minä, Ego, on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa. Gal. 2:20)

Kristuksessa olen perinyt Hänen (uhri)kuolemansa omana kuolemisena! Tähän vanhan ihmiseni kuolemaan saan tänään mielessäni viskata sen kaikki jäsenet. Siis ne ominaisuudet ja piirteet, jolla vanhan ihmiseni vaellus ja käytös luonnostaan (Aadamin perintönä) tapahtuu /tästä tarkemmin/.

Mutta takaisin tekstikohtaan ”jos kiellämme hänet, on hänkin kieltävä meidät”.
Kieltää” käännössanan takaa löytyy vanhan kreikan arneomai. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän morfeemeiksi UN-LAMB. Verbi on sukua nominille arnion, mikä kuvaa äärimmäistä viattomuutta, karitsaa. Konkordanttinen menetelmä kääntää tämän englanniksi disown, ”olla tunnustamatta omakseen”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa myös verbille arneomai mm. selityksen: ” luopua omasta luonteestaan välttääkseen ristiriitaa itsensä kanssa”.

Teonsana on alkutekstissä ns. middle-pääluokassa. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä sekä tekijä (kieltävä) että kieltämisen kohde ovat vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden. Ja järjestys on tämä: jos me (uskovat) ensin kiellämme Hänen elämänsä meissä, niin Hänkin kieltää (kätkee) itsensä meiltä. Eikä toisin päin! Em. TCWSD:n määrittelyn mukaan: “Hän myös luopuu (kieltäytyy) omasta luonteestaan välttääkseen ristiriitaa itsensä) kanssa”.
Aina kun uskova tekee päätöksen mielensä alueella valita hyvä, niin hän mukautuu Kristuksen mielen mukaiselle elämälle ja myötävaikuttaa Jumalan Armon hallinnan vahvistumisen omassa elämässään.

Meidän, jotka uskomme, tulisi nähdä vanhan, sielullisen ihmisemme heikkous ja kelvottomuus Jumalan tahdon täyttäjänä: nähdä Egomme Kristuksen uhrissa, Hänen kuolemaansa ”absorboituna”, ”sisään imettynä”, Hänen kuolemaansa upotettuina eli kastettuina (Room. 6:3). Toisin sanoen silloin, kun kiellämme tämän arkielämässä, eli elämme itsekkäästä, omasta minästämme käsin elämäämme, niin Kristus ei ”väkisin” tunkeudu elämiseemme eli kun näin kiellämme Hänen kanssaan elämisemme, niin Hän kunnioittaa myös tätä päätöstämme!

Tietenkään tämä ei koske pelastumista Hänessä ns. ”iankaikkiseen” elämään. Ei, koska vanhurskautus (Elämään kelpuutus) on Jumalan puolelta yksipuolinen ja kertakaikkinen oikeudellinen päätös, joka on ja pysyy ja joka tänään omistetaan pelkän uskon kautta – ja ilmaiseksi! Tämän vahvistaa myös seuraava jae 2. Tim. 2:13, jossa taas todetaan Hänen vankkumattoman uskollisuutensa meihin nähden ja se että ”itseään kieltää ei hän saata”.

Kyse täytyy siis olla koko ihmisen eliniän kestävästä pyhittymisen prosessista: tapahtumasarjasta, jossa Jumala meitä erottaa Kristuksen mielenlaadun mukaisuuteen (Room. 6:22). Kyse on lopulta siitä, että Hän (Hänen elämänsä) saa kasvaa uudessa ja nuoressa  ihmisyydessäni ja että vanhan, sielullisen ihmiseni rooli samalla vähenee elämässäni. Kyse on sellaisesta Jumalan armon vaikuttamasta kasvuprosessista uskovassaan, jossa Kristus vaiheittain syrjäyttää Aadamin vaikutusvaltaa, jossa Jumalan armo saa vaikuttaa enemmän hyviä tekoja uskovassaan.  Miten usein tuleekaan luonnostaan ja huomaamattaan noudatettua tuota vanhan ihmisen elämätapaa! Näin saan ainakin itse saan monesti huomata. Mutta onneksi hallinanvaihto Synnin hallinnan alta Armon ja uuden ihmisen hallinnan alueelle on tehtävissä mielen alueella ja vaikka saman tien (Room. 5:21)!

Koskapa teonsana arneomai on jakeessa 12 futuuri-muodossa, niin sillä tässä kohtaan viitataan lopulta tulevaan Kristuksen palkkiotuomioistuimen käsittelyyn.
Seurakunnan ylösnousemuksessa /tästä tarkemmin/ tempaa Kristus kuolleet ja elävät jäsenensä Maan päältä ylös lähiavaruuden alueelle. Tuolla käydään sitten tilinpäätös meidän itse kunkin tekojen osalta Hänen palkkioistuimensa edessä. Nuo vanhan ihmisemme kautta toteuttamamme rakennelmat saavat palaa, koska niille ei löydy sijaa ja kelpoisuutta toimia Kristuksen perustuksen päälle rakentuvana aineksena. Sen sijaan Jumalan armon vaikuttamat hyvät teot ovat niitä, jotka ovat jaloja, Jumalalle mieluisia ja joista Kristus maksaa palkkansa.

Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi.
(1.Kor. 3:11-15)

Mutta tämä kaikki on kuitenkin meidän parhaaksi. Isä Jumala hoitaa – kasvattaa ja valmentaa – meitä joka hetki ja tästä eteenpäin tosi parhaaksemme. Saamme täysin luottaa siihen, “että hän, joka on alkanut meissä hyvän työn, vie sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” Jumalan armo on näet ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille, ja se kasvattaa meitä hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot ja elämään hillitysti, oikeamielisesti ja Jumalaa kunnioittaen tässä maailmassa, kun odotamme autuaan toivomme toteutumista, suuren Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden ilmestymistä. (Tiit. 2:11-13)
Ja kaikki näin, että olisimme valmiita ottamaan vastaan ne valtavat taivaalliset siunaukset ja jako-osuudet, jotka Hän mielisuosiollisuudessaan on meitä varten jo ennen maailmanaikoja varannut (Ef. 1:3)!

 

 

Jumalan rauha tuomarina

 

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä Jumalan rauhalla on oikein tekemistä Tuomarin roolissa ja löytyykö tällaiselle perusteluita raamatusta?

Mitä sitten Jumalan rauhalla ylipäätään tarkoitetaan?
Kirjoitusten mukaan se on jotain sellaista sisäistä rauhaa ja levollisuutta, jota Kristus omilleen välittää. Se on erilaista kuin se rauha, mitä maailma tahtoo tarjota: ulkonaisiin olosuhteisiin, turva- ja hyvinvointiasioihin liittyvää rauhaa. Kun Jeesus aikanaan totesi juutalaisille opetuslapsilleen:

Rauhan minä jätän teille: minun rauhani – sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. (Joh. 14:27)

niin Hän näin lupasi omilleen antaa oman rauhansa, mutta eri tavalla kuin mitä maailma sitä tarjoaa: salatusti, sisäisesti ja Henkensä kautta. Tämä Kristuksen antama rauha on myös olosuhderiippumatonta, niin että ihminen voi tuntea syvää rauhaa myös maailman myllerrysten keskellä. Tämä rauha lahjoitetaan meille Kristuksessa!

Mutta miten sitten kun mielen hiipii huoli ja pelko? Tästähän ei yksikään ihminen jää osattomaksi. Ja näissä kohdinhan Jumala meitä kehottamalla kehottaa: älkää pelätkö, älkää huolehtiko! Mutta huolet ja pelot kuuluvat ihmisenä elämiseen, niistä ei uskovakaan ihminen jää paitsi. Ainakin itse koen näitä tuon tuostakin, mutta miten niihin sitten tulisi suhtautua? Miten Jumalan lapsen tulisi tänään käsitellä pelkojaan ja huoliaan, kun ne tulevat valtaamaan mieltämme ja viemään meitä ahdistukseen?

Kansojen apostolilta löytyy meille tähän lääke.
Paavalihan aloittaa kaikki kirjeensä tarjoamalla meille ”armoa ja rauhaa Isältä Jumalalta ja Kristukselta Jeesukselta”. Tästä toistuvasta totuuden-tervehdyksestä käy hyvin ilmi se, miten Jumalan mielisuosiollinen toiminta – Hänen armonsa hallinto – liittää tiiviisti yhteen Paavalin välittämän Armon evankeliumin ja Jumalan rauhan toisiinsa (Fil. 4:9).

Paavali opettaa tästä Jumalan rauhan roolista nykyisessä armon hallinnossa uskovan elämässä seuraavaa.

Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. (Kol. 3:15)
(CLV) Col 3:15
And let the peace of •Christ be arbitrating in your •hearts, iofor which you were called also in one body; and |become~ =thankful.

Und der Friede Christi sei der Schiedsrichter in euren Herzen, wozu ihr ja in einem Körper berufen wurdet , und sei dankbar dafür! (KNT)

Käännössanojen ”vallitkoon”, ”be arbitrating” ja ”sei der Schiedsrichter” takaa löytyy vanhan kreikan brabeuo, joka tulee nominista brebeus, mikä tarkoittaa ”kamppailulajien tuomaria”. Verbi   esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan yhden kerran ja siis tässä Paavali on sen kirjannut kuvaamaan Kristuksen rauhan välimiestoimintaa Häneen uskovissaan.
Englanninkielinen konkordanttinen käännös käyttää käännössanaa ”arbitrate”, mikä tarkoittaa: ”sovittaa”, ”välittää” ja jäsentää sen morfeemina UMPIRE eli ”toimia riidan ratkaisijana”.
Saksankielinen konkordanttinen käännös kuvaa sanan vastaavasti: ”toimia ”sovintotuomarina” tai ”toimia oikeuden välimiehenä”.

Joka tapauksessa kyseessä oikeuden käyttöön liittyvä termi.

Se voitaisiin tässä mielestäni monisanaisesti suomentaa esim. toimia oikeudellisena välimiehenä riitakysymysten ratkaisijana.

Wikipedia määrittelee erotuomarin ja välimiesoikeuden seuraavasti:
Erotuomari on eräiden urheilulajien sääntöjä kentällä valvova ja tapahtuman kulkua ohjaava toimitsija.

Välimiesoikeus on yksityinen tapa ratkaista riita käyttämättä juridista tuomioistuinta. Sen toiminta on salaista. Se keskittyy riitakysymysten ratkaisemiseen.

Kyse näyttää olevan Kristuksen välittämän rauhan tuomaroinnissa uskovassa. Roomalaiskirjeen 7. luku kuvaa tätä sisäistä ja salaista oikeusprosessia. Tämä Kristuksen sisäisen rauhan oikeuden hallinto on sitä oikeaan ohjausta, jota Hän itse hoitaa, jotta meillä ei ole tarvetta tulla Hänen myöhempään julkiseen oikeuskäsittelyynsä /tästä tarkemmin/.

Kiistakysymykset nousevat esiin mielen alueella. Uskovan ihmisen mielen alueella on käynnissä taistelutilanne: ”Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.” Uuden ihmisen mieli tahtoo yhtyä Jumalan tahtoon, mutta kuoleman ruumis,”liha”, toteuttaa omia käytänteitään: ”niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni”. Tästä alennustilan ruumiistamme me emme vaan pääse täällä irti; se roikkuu meissä, halusimmepa sitä tai emme.

Mikä sitten tähän avuksi?
Jumala itse antaa meille tähän avun ja tuen. Hän tietää täysin meidän tilanteemme. Siksi Hän haluaa meitä auttaa tässä tilanteessa. Siksi Hän haluaa meitä kätkeä tämän Aadamilta perimämme kehon vaikutuksilta.

Miten sitten?
Jumala antaa meille voimaansa Armonsa ja Totuutensa sanan välityksellä Pyhän Henkensä kautta. Jumala toimii tässäkin Armonsa hallintokauden periaatteittensa mukaan. Kristus kutsuu meitä tänään mielemme alueella yhtymään Elämän Hengen lainalaisuuteen. Hän kutsuu meitä vaeltamaan – ajattelemaan, tiedostamaan tunteitamme ja tekemään valintoja – hyvän ja pahan välillä: uuden ihmisemme ja vanhan ihmisemme välillä. Hän kehottaa minua ”tämmöisenäni palvelemaan mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.” Ja kaikessa tässä meitä auttaa Jumala, joka Armonsa lainalaisuutensa mukaisesti kätkee lastaan hänen kuoleman ruumiinsa vaikutuksilta voimallansa: ”Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Armo!” /tästä tarkemmin/. Tähän on Jumala siis antanut tämän suoran vastauksen Kirjoituksissaan.
Mutta asia on myös kaksipuoleinen!
Minun itseni tulee tunnistaa ja tiedostaa tunteita ja tilanteita, joita itsessäni vallitsee. Nämä mielihyvän ja mielipahan tuntemukset sotivat toisiaan vastaan. Nämä ovat tunteita, joita voimme itsessämme tiedostaa. Kristuksessa vallitsevat Elämän Hengen lainalaisuudet, kun taas vanhassa minässämme vallitsevat Synnin ja Kuoleman lainalaisuudet (Room. 8:2). Näiden lainalaisuuksien välillä on ristiriita. Näiden lainalaisuuksien välillä on taistelutilanne! Uusi ihminen elää Kristukselle, mutta vanha ihminen elää kuolemalle.

Siispä uskovan ihmisen kannattaa välittää mielensä alueella huolensa ja pelkonsa Jumalalle tiettäväksi. Jumala kunnioittaa tässä ihmisen tahtoa ja valintaa. Hän haluaa kuulla ihmisen olevan mukana Kristuksen puolella. Hän haluaa, että ihminen tuo selkeästi esiin valintansa hyvään ja silloin Hän mielellään tarjoaa rauhansa kautta voimaa uskovan pysymiselle uuden ihmisen elämän alueella!
Huolet ja pelot on hyvä tiedostaa: tunnistaa ja tunnustaa. Kristuksessa niillä ei ole sijaa. Jumalan rauhan, joka toimii sisäisenä ja salattuna Elämän Hengen lainalaisuuden voimallisena edustajana ja tuomarina, tehtävänä on näissä ristiriitatilanteissa viedä vanhan ihmisen jäsenet Kristuksen kuolemaan ja vahvistaa uutta ihmistä Kristuksen ominaisuuksilla ja piirteillä. Siis toteuttaa oikeutta, koska meillehän on annettu oikeus elää Jumalan lapsina (Joh. 1:12). Tämä on sitä vanhasta ihmisestä riisuutumista ja uuteen pukeutumista! Tästä oikeudesta Jumala haluaa lapsensa pitävän tiukasti kiinni! Tämä on synnin vaikutusvaltaa vastaan taistelemista.

4:6. Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,
4:7. ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.
4:8. Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
4:9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.

CLV Php 4:6 – Php 4:9
6  Do not |worry about anything, but in everything, by •prayer and •petition, with thanksgiving, let your •requests be made |known~ tod •God,
7  and the peace of •God, •that is |superior to every frame of mind, shall be garrisoning your •hearts and your •apprehensions in Christ Jesus.
8  For the rest, brethren, whatever is true, whatever is grave, whatever is just, whatever is pure, whatever is agreeable, whatever is renowned—if there is any virtue, and if any applause, be taking these into account~.
9  What you learned also, and accepted and hear and perceived in me, these be putting into practice, and the God of •peace will be with you.

Jae 6, kehotus:
Kaikki murehtimisen tilaan jääminen kielletään. Kaikki huolet pyydetään viemään rukouksessa pyynnöllä ja anomisella – kiitoksen kanssa! – Jumalalle tiedoksi. Siis että ihminen tekee tämän vapaaehtoisen tiedostamisensa ja ymmärtämisensä kautta Jumalalle tiettäväksi; on itse tässä aktiivinen.

jae 7, lupaus:
Annettu oikeus ja lupa nyt ihmisen puolelta Jumalan rauhalle miehittää (kreik. phroureo, [STRONG 5432], ”suojella sotilaallisella voimalla”), sydämemme (sisimpämme) ja ajatuksemme (ymmärryksemme) Kristuksessa Jeesuksessa!

jae 8, peruste:
Kaikelle Jumalan rauhan toiminnalle on pohjana Kansojen apostolin opetus, Sanoma rististä, Evankeliumi lahja-armosta.

 

Kun puhutaan ”taistelusta syntiä vastaan”, niin mielestäni se tarkoittaa pitkälti tätä: vanhan ihmisen jäsenten (toiminnallisuuksien) heittämistä – mielen alueelta – Kristuksen kuolemaan ja sitten uuden ihmisen pukemisella – mielen alueelle – Kristuksen jäseniin (toiminnallisuuksiin). Uskovan mielen alueella on taistelutilanne uuden ihmisen ja vanhan ihmisen välillä. Tässä konfliktitilanteessa on Kristuksen rauha, Jumalan oikeuden välimiehenä, voimallinen asettumaan uuden ihmisen todellisuuden puolelle. Ihmisen asetuttua tietoisesti Kristuksessa uuden ihmisen puolelle ja pitäessä kiinni niistä oikeuksista, jotka hänelle Jumalan lapsena kuuluvat, asettuu Jumalan rauha voimallaan hänen puolelleen ja miehittää uskovan mielen ja sydämen Kristukselle.

Tätä kannattaa kokeilla (1. Tess. 5:21), tiedä vaikka toimii!

 

 

 

uusi ihminen vs. vanha ihminen

 

Mitä Paavali oikein mahtaa tarkoittaa, kun hän puhuu ja opettaa kahdesta eri ihmisestä tai oikeastaan kahdesta eri ihmissuvun edustuksesta? Tällainen opetushan puuttuu tyystin Vanhan testamentin puolelta ja myös Uuden testamentin ei-paavalillisesta osuudesta. Uuden ihmisen ja uuden luomuksen ilmaukset tuodaan meille tiedoksi nimenomaan apostolin nykyisen Armon hallintokaudella ja hallintokaudelle kirjoittamissaan opetuskirjeissä: Efesolaiskirjeessä ja Kolossalaiskirjeessä.

Mihin tällaisen uuden totuuden voimassaolo sitten perustuu?

Paavalin evankeliumin laaja kehys rakentuu ensimmäisen Aadamin ja viimeisen Aadamin (Kristuksen) tekojen ja niiden seuraamusten varaan. Näkökulma on koko ihmiskunnan kattava niin kuin vaikutuksetkin. Kyse on uudesta, täydentävästä ja aina täyttymykseen saakka ulottuvasta ilmestyksestä, jonka ylösnoussut Herra Paavalille paljasti edelleen meille välitettäväksi.
Miksi tätä – uuden ihmisen tai uuden ihmiskunnan – todellisuutta ei tänään juuri lainkaan pidetä esillä valtakirkkojen ja valtasuuntien opetuksissa? Koskapa niiden opetukset keskittyvät Ympärileikkauksen evankeliumin ja sen ympärille rakennettujen tunnustusten ja traditioiden opetuksiin.

Sana rististä lähtee kuitenkin aivan muusta tosiasiasta: synti on viety ristille. Synnistä on maksettu koko hinta Kristuksen uhrin kautta. Ja tämä tosiasia mahdollistaa sen, että ihminen (joka tämän uskoo) voi alkaa elää uuden ihmisen elämää Kristuksessa Jeesuksessa.

Tämä ilmaisu ”uusi ihminen” (kreik. kainon anthropon) tai ”uusi luomus” (kreik. kaine ktisis) esiintyy UT:ssa 5 kertaa – ja kaikki siis ainoastaan Paavalilla. Tästä voidaan siten päätellä, että nämä ilmaisut kuuluvat niiden tervehdyttävien (nykyistä armotalouskautta koskevien) opetusten joukkoon, joihin Kansojen apostoli kehottaa meitä kiinnittämään huomiota:
Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1.13)

(CLV) 2Ti 1:13
Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Mutta kun Paavali tänään opettaa meitä:

8 Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.
9 Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoinensa
10 ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan
. (Kol. 3:8-10)

CLV Col 3:8 – Col 3:10
8  Yet now you also be putting~ away all these: anger, fury, malice, calumny, obscenity out of your mouth.
Do not |lie~ to one another, stripping~ off the old humanity together with its practices,
10  and
putting~ on the young, which is being renewed~ into recognition, to accord with the Image of the One Who creates it,

niin hän puhuukin meille uuden ihmisen näkökulmasta. Apostoli tahtoo meidän näkevän itsemme Kristuksessa ja siten myös tarkastelevan itseämme ja ympäristöämme Kristuksesta – uuden ihmiskunnan ensimmäisestä edustajasta – käsin. Eikä jäävän vanhan ihmisemme ”osastolle” syntejämme ja syntisyyttämme vaikertamaan.

Jakeessa 9 Paavali toteaa sen, että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu (Gal. 2:19). Tämä on totta tänään Kristuksessa, koska Hänessä (Hänen kuolemassaan) omistamme myös oman, vanhan ihmisemme kuoleman. Elämän Hengen lainalaisuus vahvistaa uskovassa tämän: me olemme tänään (ja joka hetki) täysin pelastetut Kristuksessa henkemme ja mielemme alueilla (Room. 8:2), näin koska Kristuksen Henki on yhtynyt meidän henkeemme. Ja näin saamme uskossa vastaanottaa (periä) kaikki Kristuksen hankkimat siunaukset omiksemme. Ainoa vielä toteutumaton lupaus tässä Jumalan lahjoittamassa pelastusketjussa on nykyisen kuoleman alaisen ruumiimme lunastus: se tapahtuu sitten tulevassa ylösnousemuksessa /tästä tarkemmin /.

Jakeessa 8 Paavali opettaa meitä sitten siitä, miten meidän tulee käyttäytyä, jotta Kristuksen ja uuden ihmisen elämän kasvu voisi uskovassa mennä eteenpäin. Apostoli kehottaa meitä ensin riisuuntumaan eli panemaan pois elämästämme sellaisia tottumuksia, jotka kuuluvat vanhalle ihmiselle, eivätkä vastaa uuden ihmisen käytöksen standardeja. Tämä kestää koko ihmisen elämän ajan ja tekee tilaa ja valmistaa kasvua Kristuksen mielen mukaiselle elämälle (uuden luomuksen Kristuksessa elämän kasvulle). ”Panna pois” ja ”putting away” teonsanojen takana on alkukielen apothesthe, joka esiintyy ns. middle-pääluokassa ja tarkoittaa ”pois laittamista” ja tässä ”Kristuksen kuolemaan laittamista”. Siis kaikkien mieleemme nousevien vihan, pahuuden, herjauksen ja häpeällisen puheen päättäväistä poislaittamista sinne minne ne kuuluvatkin: Kristuksen ristille. Tämän jakeen kehote kohdistuu nimenomaan meidän tietoisen mielemme alueelle /tästä tarkemmin /, alueelle, jossa voimme ajatella, tuntea ja tehdä valintoja hyvän ja pahan välillä.

Jakeen 10 totuus tuo esiin taas sen uskovan ihmisen todellisuuden, että hän on Kristuksessa pukeutunut uuteen luomukseen, uuden ihmissuvun edustukseen. Tämä uusi ihminen on nuori ja siten uudistumiskykyinen koko ihmisen eliniän ajan. Sen uudistuminen tapahtuu sitä mukaa kun ihminen antaa sille tilaa, mielensä valintojensa kautta: antaa tilaa, jotta Jumala voisi hänessä luoda uutta ihmistä ja sen tietoisuutta Kristuksen Hengen kuvantamisen (muuntamisen) kautta. Näin Jumalan voima saa kasvaa täydelliseksi heikkouksissamme (2. Kor. 12:9). Ja tässäkin – uuden ihmisen pukeutumisen asiassa – voimme apostolin opetuksen mukaan olla myötävaikuttamassa (Paavali jatkaa):

12. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen,
13. kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niin kuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
14. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side
. (Kol. 3:12-14)

CLV Col 3:12 – Col 3:14
12  Put~ on, then, as God’s chosen ones, holy and °beloved~, pitiful compassions, kindness, humility, meekness, patience,
13  bearing~ with one another and dealing graciously~ among yourselves, if anyone should be having a complaint against any. According as the Lord also deals graciously~ with you, thus also you.
14  Now over all these put on love, which is the tie of maturity.

Saamme kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella vastaanottaa omaan elämäämme Kristuksen elämää. Saamme ottaa vastaan vanhan ihmisen heikkouksiemme tilalle Kristukselta Hänen Henkensä kuvantamisen kautta Hänen sydämellistä armahtavaisuuttaan, Hänen ystävällisyyttään, Hänen nöyryyttään, Hänen sävyisyyttään ja Hänen pitkämielisyyttään. Ja taas tässä opetuksen kehotteessa löytyy käännössanojen ”pukeutukaa” ja ”put on” takaa kreikan middle-pääluokan endustasthe -verbi, mikä siis kertoo tämän uuden ihmisen pukeutumisen yhteistoiminnasta: että se tapahtuu ”yhteistyössä” meidän ja Kristuksen Hengen kanssa. 

Vanha ihmisemme, ”liha ja veri”, joka meillä kaikilla Aadamin perintönä on, on saanut Jumalalta täyden kuolemantuomion Kristuksen ristinuhrissa. Tätä kuoleman alaista kehoa me kannamme kuitenkin nykyisessä elämässämme aina sen kuolemaan asti. Jumalan armon toiminta, Hänen aktiivinen suosionosoituksensa, Kristuksessa, kätkee uskovaa kuolevan ruumiimme vaikutuksilta /tästä tarkemmin /. Ja tässä voimme olla yhteisvaikuttamassa ja palvelemassa Häntä mielemme alueella, lihan ruumis meissä palvelee vielä synnin lakia:

  1. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
  2. Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. (Room. 7:24-25)

CLV Ro 7:24 – Ro 7:25
24  A wretched hman am I! What will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!
25  I |thank •God, through Jesus Christ, our •Lord. Consequently, then, I/ smyself, with the mind, indeed, am slaving for God’s law, yet with the flesh for Sin’s law.

Riisumisen me koemme usein kärsimyksenä. Mutta tällaisessa – vanhan ihmisen piirteiden – poisriisumisessa on kyse pohjimmiltaan ”Kristuksen tähden” kärsimisestä; on kyse Jumalan lapsen kasvamisesta sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi Jumala on hänet rakkaudessaan tarkoittanut; on kyse Jumalan armon mukaisesta valmennuksesta, jossa meitä itse kutakin lujitetaan sille paikalle, mihin meidät on Kristuksen ruumiissa säädetty (Tiit. 2:11-12)

Vanhan ihmisen käytäntöjen pois-riisuminen aiheuttaa meissä kärsimystä: joudumme tekemään sitä sekä mielen alueella että myös ”kantapään kautta”. Pelkkä uuteen pukeutuminen ei vaan riitä.
Mutta tämä on se Tie, Reitti, jonka Jumala on meille Kristuksessa valmistanut: Tie Todelliseen Elämään (Joh. 14:6).

Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. (2. Kor. 5:4-5)

 

 

 

mutta kun meitä tuomitaan

 

Mitä Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa? Meitäkö, jotka uskomme, tuomitaan? Eikö tuomiot odota vain ns. ulkopuolella olevia? Eikö tuomiot koske ainoastaan niitä, jotka eivät usko?
Eikö tämä ole vastakkaista kristillisten valtasuuntien viestille, että tuomitseminen kohdistuu uskomattomia ihmisiä kohtaan? Eikö ”viimeisellä tuomiolla” anneta lopullinen isku kaikkea jumalattomuutta vastaan?

Kyllä kansojen apostoli näyttää tässä kuitenkin selkeästi opettavan, että emme mekään – jotka uskomme – selviä ilman tuomioita. Mitähän hän tässä mahtaa oikein tarkoittaa? Minkä kaltaisista ”tuomioista” mahtaa oikein olla kyse? Mitä tuomiolla yleensäkin raamatussa tarkoitetaan?

Jae on tässä.

mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

(CLV) 1Co 11:32
Yet, being judged~, we are being disciplined~ by the Lord, that we may not be |condemned tgwith the world.

Ensinnäkin tästä Paavalin opetuksesta on pääteltävissä se, että eivät uskovatkaan selviä ilman ”tuomiota”.  Paavali ei sano tässä, että ”jos meitä tuomitaan”, vaan ”kun meitä tuomitaan”. Tällä hän viittaa siihen, että tämä on jokaisen Jumalan lapsen osa.

Seuraavaksi jakeesta on pääteltävissä, että uskovan kohdalla ”tuomiot” ovat ”kurituksen” luonteisia.

Sitten jae opettaa, että koska näin on, niin meidät – jotka uskomme – vapautetaan tulevasta, koko maailmaa koskevasta, ”tuomiosta”.

Alkuteksti ei tunne lainkaan ilmaisuja ”kadotustuomio” tai ”tuomita kadotukseen”, samoin kuin se ei missään kohdin opeta paikasta tai tilasta nimeltä ”ikuinen Kadotus” /tästä tarkemmin/.
Käännös ”tuomita kadotukseen” on harhaanjohtava, tyly ja valheellinen ja antaa selvästi ymmärtää, että vain ne, jotka uskovat saavat pelastuksen ja että kaikille lopuille ihmisille ”jää Musta Pekka käteen”. Tällaisen harhaisen mielikuvan esillä pitäminen luo kuvaa heikosta Jumalasta, jolta suuri Saatana lopulta riistää miltei koko saaliin!

Käännössanan ”tuomitaan” tai ”being judget” takaa löytyy vanhan kreikan krinomenoi. Verbi on tässä ns. middle-pääluokassa (medium) ja tarkoittaa sitä, että myös ”tuomittava” osallistuu oman ”tuomionsa” toteutukseen, ovat siinä suhtautumisellaan mukana. Käännössana ”tuomita” taas sisältää nykykielessä ja merkityksessä negatiivisen näkökulman ja sisällön, mielipiteen jostain yksipuolisesta rankaisemisesta. Parempi käännös tässä on mielestäni nykykielen ilmaisu ”arvioiden ohjata oikeaan”. Jumalan lapsina Hän armonsa periaatteiden mukaisesti valmentaa ja ohjaa meitä uuden ihmisemme mukaiseen käyttäytymiseen (Tiit. 2:12). Tässä Isä Jumala käyttää usein ohjaavaa testaamistaan, jonka me ihmiset koemme monesti erilaisina kiusauksina ja kärsimyksinä.

Käännöstermin ”kuritusta” tai ”disciplined” takaa löytyy taas alkutekstin paideuometh. Tämäkin teonsana on middle-luokassa ja tarkoittaa ”valmentamista” /tästä tarkemmin/. Eli tässä Paavali opettaa, että Jumalan arvioidessa meitä sallimiensa kärsimystemme kautta, niin kyse on valmennuksesta: valmentautumisesta ja fokusoimisesta elämään enemmän uuden ihmisemme mielen mukaisesti. Tässä siis Isä Jumala toimii – armonsa periaatteen mukaisesti – valmentajana ja me Hänen lapsensa valmennettavina.

Sitten em. jakeen kolmanteen kohtaan, jossa puhutaan ”kadotukseen tuomitsemisesta”.
Alkukielessä käännössanojen ”kadostustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-JUDGE ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa myös verbille katakrino selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin ollen pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.
Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”. Kysymys on Ihmisen Pojan johtamasta oikeudenkäsittelystä uskomattomia ihmisiä kohtaan /artikkelit ylösnousemuksista/. Ja tämän tuomion tavan myös Jeesus vahvisti aikanaan puhuessaan itsestään: ”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:27)

Mutta voimmeko ja miten sitten itse vaikuttaa siihen, että meitä ei tarvitsisi Jumalan puolelta niin usein kurittaa? Tämä selviää edellisestä em. kohdan johdantojakeesta. Kyse on viime kädessä oppimisesta. Kyse on lopulta kasvamisesta ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään” (Ef. 4:13). Kyse on koko elin-iän kestävästä juurtumisesta (sitoutumista) Häneen, joka on Pää (Ef. 4:15).

Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; (1. Kor. 11:31)

(CLV) 1Co 11:31
For if we adjudicated ourselves, we would not be judged~.

Kyse näyttää liittyvän itsetutkiskeluun. Jakeen mukaan vaikuttaa siltä, että juuri itsearvioinnin kautta voimme osallistua (oppimalla) siihen, ettei Isän Jumalan tarvitsisi ”ulkoa päin” puuttua meidän kasvatukseemme. Vaikka jae 32 sitten totuuden mukaisesti toteaakin, että ”kun meitä kuritetaan”. Eli oppimisen ja kantapään kautta näyttää tämä Jumalan lapsen kasvaminenkin etenevän. Onneksi tuo Isä on Rakkaus. Onneksi tuo Isä on kaikkitietävä. Onneksi tuo Isä on kaikkivaltias. Hänen lapsenaan saamme Kristuksessa turvallisesti kasvaa sellaisiksi uusiksi ihmisiksi, joiksi Hän on meidät tarkoittanut!

Käännössanojen ”tutkisimme” ja ”we adjudicated” takaa löytyy vanhan kreikan diakrino. Konkordanttinen menetelmä purkaa verbin morfeemeiksi THROUGH-JUDGE eli jotenkin lävitse-arvioida.  TCWSD selittää sanan tarkoittavan mm. ”erottautua itsestään” tai ”tarkastella itseään ulkopuolelta”.

Ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen itsetarkkailua tai itsetutkiskelua. Uskovan ihmisen kohdalla ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen katsovan tilaansa ja käyttäytymistään uudesta ihmisestä käsin. Ikään kuin arviointia itsensä lävitseen vanhaa ihmistä kohti, Egoaan kohti. Erottautumista oman vanhan minänsä ulkopuolelle tarkastelemaan käyttäytymistään Kristuksesta käsin. Tunnistamaan ja samalla tiedostamaan heikkouksiansa – jopa kerskaamaan niistä – ja samalla ottamaan vastaan Kristuksen voimaa näihin heikkouksiin (so. täyttymään Pyhällä Hengellä).

Kaikki tämä – uuden ihmisen kasvu ja vanhan ihmisen väheneminen – tapahtuu Kansojen apostolin mukaan ihmisen mielen kautta. Tiedostamisen kautta. Ei tuntemusten kautta, koska nehän eivät vaadi uskoa: luottamusta lupauksiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2)

(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your mind, iofor you •to be testing awhat is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

 

Vaikka kirkkolaitokset ja muut kristilliset valtasuuntaukset ovat pitäneet (ja edelleen pitävät) ihmisiä pelossa ja hämmennyksessä tuomioiden tai ”viimeisen tuomion” suhteen, niin kaikki Jumalan tuomiot ovat kuitenkin Kirjoitusten mukaan oikeudenmukaisia ja kaikki Hänen tuomionsa käydään Hänen rakkaudestaan käsin. Uskovat elävät koko ajan tämän Jumalan ohjaavan ”tuomion” alla. Uskovat kokevat sen jo eläessään, sillä ”meidän ei ole suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä” (Fil. 1:29). Juuri salliessaan kärsimyksiä lapsilleen, ne Hän tekee kaikki huolenpitonsa ja rakkautensa sisällä. Ja kaikki nämä kärsimykset tapahtuvat Kristuksen tähden: jotta Kristus saisi enemmän muotoa omissaan. Uskomattomat ihmiset ovat osattomia tällaisista ”Kristuksen tähden” -kärsimyksistä, koska niiden kautta meitä valmistellaan sellaisiksi Kristuksen ruumiin jäseniksi, miksi Jumala on ylitsevuotavassa suosiollisuudessaan ja rakkaudessaan meidät säätänyt (2. Kor. 5:4-7). Maailman ihmisten oikeudenkäsittely tapahtuu sitten myöhemmin Ihmisen Pojan kautta.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä