Jaakobia minä rakastin, mutta ..

 

Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin (Room. 9:13)

(CLV) Ro 9:13
according as it is °written~, “Jacob I love, yet Esau I hate.”

Mitä tämä oikein tarkoittaa?
Miksi Jumala rakasti Jaakobia ja samalla ilmoitti vihaavansa Eesauta?
Mikä laittoi Jaakobin etusijalle?
Missä on Jumalan oikeudenmukaisuus?
Miten Jumala, joka on Rakkaus voi vihata?

Tämä kohta on varmaan monelle tuonut ihmetystä. Minulle ainakin.
Tarkastellaan ensin asiayhteyttä, Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 9. luvun alussa:

”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: “Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”;  se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.”

Paavali viittaa tässä kohdin juutalaisiin veljiinsä. Israelilaisiin, joiden ovat liitot ja joille kaikki Vanhan testamentin lupaukset on osoitettu. Apostoli tuo edellä esiin myös sen, että eivät kaikki, jotka ovat Israelista muodosta kuitenkaan lupauksen Israelia. Paavali viittaa Aabrahamia, Iisakia ja tässä Jaakobia koskeviin Jumalan lupauksiin ja valintoihin. Pääosa Israelia ei sisälly tähän valittujen joukkoon, vaan muodostavat ns. lihallisen Israelin. Koko Israelin pelastuminen tapahtuu, kun nykyinen Armon talouskauden seurakunta on Kristuksessa ylösnostettu ja israelilaiset ovat valmiit ottamaan vastaan taivaalta saapuvan Messiaansa. (Room. 10:25-26)

Jaakobin voidaan sanoa olleen hiljainen, kotioloissa viihtyvä. Hän oli myös viekas ja vilpillinen pyrkiessään hankkimaan itselleen esikoisoikeuden. Esikoisoikeuden, joka syntymäjärjestyksen mukaan kuului Eesaulle.

Eesau taas näyttää olleen suoraviivainen toiminnan mies. Mies, joka oli taitava metsästyksessä ja aseenkäytössä.

Vaikka Eesau aluksi (ja syystäkin) vihasi Jaakobia hänen petollisuutensa tähden, niin myöhemmin Jaakobin kohdatessa veljensä Eesaun, niin Eesau osoittikin veljeään kohtaan mitä suurinta sovinnollisuutta ja armollisuutta (1. Moos. 33:4,9). Jumala oli siunannut myös Eesauta suurella omaisuudella.

ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden
– sanottiin hänelle: “Vanhempi on palveleva nuorempaa”
(Room. 9:11-12)

CLV Ro 9:11 – Ro 9:12
11  For, not as yet being born, nor -putting into practice anything good or bad, that the purpose of God may be remaining acas a choice, not out of acts, but o of Him Who is calling,
12  it was declared to her that “The greater shall be slaving for the inferior,”

 

Jumalan rakkaus Jaakobia kohtaan ja Hänen vihansa Eesauta kohtaan ei kohdistunut heihin henkilökohtaisella tasolla tai heidän elämänsä aikana. Eihän vanhempi Eesau koskaan palvellut nuorempaa Jaakobia heidän eläessään!

Lupaus (9:13) koskee Jaakobin jälkeläisiä: israelilaisia ja Eesaun jälkeläisiä: edomilaisia.

Jumala antoi Edomilaisen kansan Israelin kansan käsiin, ensin kuningas Saulin kautta (1. Sam. 14:47) ja sitten myöhemmin kuningas Daavidin kukistettua edomilaiset (2. Sam. 8:13-14). Tämän vahvistaa myös otsakkeen jakeen verbien ”rakastaa” (kreik. eagapesa) ja ”vihata” (kreik. emisesa) aoristimuodot, jotka Konkordanttinen menetelmä kääntää aina preesensissä, eikä imperfektissä, mikä mennyt aikamuoto antaisi ymmärtää rakastamisen ja vihan tapahtuneen vain Jaakobin ja Eesaun itsensä kohdalla.

Mutta Jumala ei ole niin kuin ihminen. Ei Jumala vihaa niin kuin ihminen vihaa. Jumalan viha tapahtuu aina Hänen rakkautensa sisällä. Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:8). Jumalan viha on vapaa kaikenlaisesta pahuudesta. Jumalan viha ei ole mielivaltaista. Jumalan viha ei ole milloinkaan loputonta, vaan aina tietyn ajan kestävää. Kirjoitettu maailmanhistoria sisältää paljon kansoja, kulttuureita ja valtioita koskevia kohtaloita, jotka ovat tulleet ja menneet. Yksittäiset ihmiset eivät sen sijaan koskaan ole Jumalan kadottamia, ei vaikka meidän pitää kärsiä ja kuolla. Aikansa kesti myös Jumalan viha Eesaun kansaa kohtaan ja muuttui lopulta siunaukseksi.

Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:7-8).

Jumalalla on suunnitelma. Kaiken takana on Hänen suunnitelmien suunnitelmansa. Jumala ohjaa ylivertaista pelastusoperaatioitaan oman yliviisaan aivoituksensa mukaan. Hänellä yksin on Iso Kuva, jumalallinen visio, jota Hän vie vääjäämättömästi eteenpäin oman aikataulutuksensa mukaisesti Kristuksen Jeesuksen kautta. Hänellä yksin on tiedossa aikataulutus: milloin, miten ja missä järjestyksessä asiat tapahtumat (Matt. 24:36). Tämän Hänen suunnitelmansa päämääränä on saattaa kaikki Hänen luotunsa Hänen rakkautensa tuntemiseen.
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut vähäisimmän kansan toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan päällä (5. Moos. 7:7).
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut meidät itsessämme heikot ja vähäiset (1. Kor. 1:26-29) Kristuksen ruumiin jäseniksi toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan ulkopuoliselle, ulkoavaruuden alueelle.

Näin kaikkivaltias Jumala näyttää vaan toimivan. Hän on aivoitellut koko maailmankaikkeutta koskevan suunnitelmansa jo kauan sitten: jo ennen maailmanaikoja (kreik. aion).

Sinä kaiketi sanot minulle: “Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: “Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen? (Room. 9:19-23).

Kaiken takana on Jumalan tarkoitus (kreik. boulema), eikä suinkaan ”tahto” (kreik. thelema), kuten suomalainen käännös virheellisesti edellä kääntää. Kaiken takana on Jumalan aivoituksen ja päämäärän sisältämä suunnitelma.  Jumala on tehnyt Kristuksen kautta sovinnon ihmisten kanssa. Ei Jumala vihaa ihmistä. Jumala vihaa kyllä vääryyttä ja kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta, joka maailmassa vielä vallitsee (Room. 1:18). Jumala vihaa ihmisen epäoikeudenmukaista käyttäytymistä. Mutta Jumalan viha on aina määräajallista ja aina Hänen rakkautensa sisällä tapahtuvaa ja Hänen rakkautensa tuntemiseen tähtäävää. Jumalan viha on kurituksen ja kasvatuksen luonteista ja päättyy aina, kun se on saanut toteuttaa Hänen sille asettamansa tarkoituksenmukaisuuden. Jumala rakastavassa pitkämielisyydessään sietää edelleen myös ei-lupauksen ”astioitaan” (Room. 9:22). Jumalan pitkämielisyys kuuluu Hänen rakkauteensa ja myös Hänen ”pitkään” pelastussuunnitelmaansa.

Koska Jumalan suurena tarkoituksena on siunata lopulta koko ihmiskunta, on hänen etuoikeutensa muodostaa ja käyttää sopivia kansoja ja ihmisastioita armonsa välittämiseen. Jumalan vanhurskaus toteutuu suvereenisella tavalla koko luomakunnan kohdalla, kun taas ihminen tarkastelee oikeudenmukaisuutta inhimillisestä, subjektiivisesta ja hyvin aikarajoitetusta näkökulmastaan.
Israelin kohdalla Hän noudattaa tässä kansallista periaatetta.
Ensin Kristus hallitsee tulevan tuhatvuotisen Kuningaskuntansa ajan kansoja vanhurskaudella eli Jumalan oikeudenmukaisuudella Israelin kautta (Jes. 32:1; Jer. 23:5).
Sitten lopulta täyttymyksessä koko ihmiskunta vanhurskautuu Kristuksessa (Room. 5: 18; Ef. 1:23).

Ei Jumala näytä valinneen läheskään aina fiksuja, viisaita ja hyvin käyttäytyviä (”mallikelpoisia”) ihmisiä rakkautensa välikappaleiksi. Jaakobin esimerkki sen myös meille osoittaa. Jumala toteuttaa aivoituksensa Hänen itse valitsemallaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän valitsi siihen Jaakobin: toteuttaakseen Israelin vähäisen kansan kautta maanpäällisen suunnitelmansa muille kansoille sen kautta. Hän valitsi/valitsee ja valmistelee sitten eri kansoista erilaisia, vähäisiä ja itsessään heikkoja ihmisiä toteuttaakseen suunnitelmansa maapallon ulkopuolisella, taivaallisella alueella. Kaiken takana on, että Hän kerran tulee ”kaikeksi kaikissa” (1. Kor. 15:28). Tähän saamme luottaa ja tästä saamme iloita!

 

 

Efesolaiskirje – luku 6:17-24

 

Edellä Paavali on alkanut meitä ohjeistaa sellaiseen Jumalan puolustusvarustukseen, jolla voimme tänään vahvistua Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa (jae 10).
Kysymyksessä on nimenomaan nykyiselle talouskaudelle ilmoitetusta opetuksesta niin kuin jakeen 10. alku ”Tästedes” tai ”Tästä lähtien” (kreik. thou loipou) meille kertoo. Kun apostoli kirjoitti meille tämän evankeliumin salaisuuden, niin elettiin vuosikymmenen 60 alkua ja oli tapahtunut siirtyminen nykyiselle Jumalan armon hallintokaudelle. Tätä osoittavat myös Paavalin erityiset opetukset kirjeen alussa siitä, miten Israelin erityisasema oli tuolloin poistettu tältä talouskaudelta ja miten kaikkien kansojen valitut ovat tasaveroisina osalliset niihin taivaallisiin lupauksiin, mitä tässä kirjeessä meille paljastetaan.

Paavali kehottaa meitä edellä itse myötävaikuttamaan, olemaan aktiivisia, ”ruokkimaan itseämme (uutta luomustamme) säännöllisesti hänen evankeliumillaan. Tämä takaa sisäiselle ihmisellemme – uudelle ihmiselle Kristuksessa – terveen ja Kristuksen mielen mukaisen kasvun.

Ensin meidän tulee vyöttäytyä Paavalin meille täydelliseksi saattamaan Jumalan sanaan (Kol. 1:25): siihen totuuteen, mikä on voimassa eli totta nykyiselle talouskaudelle. Ja myös hänen evankeliumissaan ilmi tulevaan, Kristuksessa omistamaamme vanhurskauteen. Ja siihen Paavalin välittämään kaiken kattavaan sovituksen eli rauhan sanomaan. Ja kaikki tämä omistamaan uskon ja sen kasvamisen kautta.

Kyse ei ole ihmisen itsensä varustautumisesta vaan Jumalan taisteluvarustuksen päälle pukemisesta. Kun me näytämme vihreää valoa tälle kaikelle ja olemme siinä mukana, niin Jumala alkaa rakentaa meissä omaa taisteluvarustustaan.

Sitten Paavali jatkaa.

6:17. ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.

(CLV) Eph 6:17
And receive~ the helmet of salvation and the sword of the spirit, which is a declaration of God.

Nyt Paavali siirtyykin aivan toisentyyppiseen varustautumiseen!
Nyt ei enää puhutakaan meidän ”vyöttäytymisestämme. Ei enää puhuta meidän ”pukeutumisestamme”. Ei meidän ”kengityksestämme”.

Ei.
Vaan nyt Paavali puhuu siitä, mitä hänen edellä ohjeistamansa puolustusvarustautuminen saa aikaan Jumalan puolelta. Voimme tässä kuvaannollisessa roomalaisen sotilaan taisteluvarustuksen pukemisjärjesteyksestä päätellä sen viisauden, että ei kypärää eikä miekkaa voida ottaa varustukseen mukaan ennen kuin em. muu varustus on valmiina. Eli kun Paavalin evankeliumin erityisyys juuri meille osoitettuna evankeliumina alkaa meille selvetä – muuttua tiedostetuksi armon ja totuuden sanaksi mielissämme ja sydämissämme – niin Jumala itse pukee meille loppuvarustuksen.
Käännössanojen ”ottakaa vastaan” ja ”receive” takaa löytyy vanhan kreikan dexasthe, tarkoittaa pelkkää vastaanottamista. Tässä ei ole enää kyse yhtään meidän myötävaikuttamisesta tai ponnisteluista vaan siitä, että Jumala antaa. Jumala antaa meille hengellistä viisautta ja ilmestystä siihen, että tämä siunaava sana tulee meidän tiedostamaksemme sisäiseksi totuudeksi ja voimaksi, uskon pääomaksi. Tätä meidän tulee rukoilla ja anoa.

Jumala tarjoaa meille pelastuksen kypärän. Tässä ei tarkoiteta pelastusta synneistämme, vaan riittävää suojausta Pahuuden henkiolentojen menettelytapoja vastaan, niiden palavia – mieltä hämmentäviä, huolta ja epäuskoa aiheuttavia – nuolia vastaan. Tässä tarkoitetaan ”toivon” tai tarkemmin odotuksen kiinnittymistä ja pysymistä siinä, mikä meitä ylhäällä todellisuudessa jo tällä hetkellä odottaa. Kyse on pään eli mielen odotuksen kiinnittymisestä siihen mikä ylhäällä on. Odotuksen kiinnittymistä ylös, missä Kristuskin, seurakunnan Päänä, tänään on. Kyse on siitä, että ”meillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta” (Room.15:13).

Jumala tarjoaa meille Hengen miekan. Tämänkin saamme Jumalalta vastaanottaa. Tämäkin annetaan meille, kun meillä on varustevalmius sen vastaanottamiseen. Kyse on Jumalan Hengen puheesta. Alkukielestä löytyy käännössanojen ”sana” ja ”declaration” takaa kreikan rhema. Konkordanttinen menetelmä purkaa ”rheman” morfeemeiksi GUSH-EFECT, mikä voitaisiin kääntää voimalliseksi tiedoksiannoksi tai Jumalan Hengen puheeksi. Kyse on lopulta siitä, että ”itse Jumala alkaa sotia puolestamme” (2. Moos. 14:14). Termi ”rhema” esiintyy mm. jakeissa Room. 10:17; Matt. 4:4; Ilm. 2:16 ja Ilm. 19:15.

Meidän ulkoavaruudessa tapahtuva taistelumme on välienselvittelyä Kristuksessa meidän henkemme ja taivaallisten pahuuden henkiolentojen kanssa. Niiden pahuuden henkiolentojen kanssa, jotka vielä miehittävät noita taivaallisia alueita, jotka meille on merkitty ja jonne Kristuksen hengessä meillä jo tänään on pääsy.

Me emme käy tätä taistelua lihallisesti, siis emme fyysisesti. Meille ei ole annettu tähän minkäänlaisia aineellisia välineitä ja aseita. Jumala itse taistelee meidän puolestamme voimansa sanalla, voimansa puheella, Hengen miekallaan. Kun annamme mielemme viipyä taivaallisella lupauksen ja odotuksen alueella, niin Jumala on voimallinen vartioimaan myös meidän sisimpämme ja ajatuksemme niissä aarteissa, jotka meitä ylhäällä odottavat.
Hengen miekalla eli Jumalan voimasanalla varustettuna on meillä riittävä aseistus kukistaa Saatanan valheelliset hyökkäykset mielemme alueelle (2. Kor. 10.4-5).

6:18. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta;

(CLV) Eph 6:18
During every prayer and petition be praying~ ion every occasion (in spirit being vigilant also iofor it iwith eall perseverance and petition concerning all the saints,

 Ja kaikki tämä rukoillen, anoen ja kiittäen meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaa ja Isää kaikesta, minkä Hän on osaksemme lahjoittanut ja luvannut. Ja tehden tätä toistuvasti kaikessa kestävyydessä ja juurtuen siihen ”toivon” ja odotuksen sanaan, mikä meille tämän kirjeen 1. luvussa on ilmoitettu. Anoen, ”että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi meille viisauden ja ilmestyksen Henkeä Hänen tuntemisessaan” (Ef. 1:17). Niin että meidän sisäisen, uuden ihmisemme silmät avautuisivat näkemään sen toivon, mikä meille on luvattu ja tiedostamaan sitä Hänen voimansa ylenpalttista suuruutta meitä kohtaan: sitä samaa Hänen kyvykkyytensä (kreik. ischuos) suuruuden (kreik. kratous) vaikuttavuuden (kreik. energeian) mukaista voimaa, minkä Hän vaikutti Kristuksessa herättämällä Hänet kuolleista ja asettamalla Hänet voimassa kaikkia taivaita ylemmäksi (Ef. 1:18-23)!

6:19. ja minunkin puolestani, että minulle, kun suuni avaan, annettaisiin oikeat sanat rohkeasti julistaakseni evankeliumin salaisuutta,
6:20. jonka tähden minä olen lähettiläänä kahleissa, että minä siitä rohkeasti puhuisin, niin kuin minun puhua tulee.

CLV Eph 6:19 – Eph 6:20
19  and fors me), that to me expression may be |granted, in the opening of my •mouth iwith boldness, to make known the secret of the evangel,
20  for which I am conducting an embassy in a chain, that in it I should be speaking boldly~, as I |must speak.

Nämä kaikki Paavalin evankeliumin viimeiset ja suuret meidän ”toivoamme” eli odotustamme koskevat salaisuuksien paljastukset annettiin Paavalille inhimillisesti katsoen toivottamassa tilanteessa: Rooman vankeudessa. Olosuhteissa joissa maailmankaikkeuden Herran suurlähettiläs oli vangittuna tuon ajan supervaltion, Rooman valtakunnan vankityrmään!
Tänään me pystymme, tähän Efesolaiskiertokirjeessä paljastettuun Kristuksen Ilosanomaan pitäytymällä vahvistumaan Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa ja pitämään uskon Hengessä sen asemamme ja jako-osuutemme, mitä pahuuden henkivallat vielä miehittää.

Lopputervehdykset.

6:21. Mutta että tekin tietäisitte tilani, kuinka minun on, niin on Tykikus, rakas veljeni ja uskollinen palvelija Herrassa, antava teille siitä kaikesta tiedon.
6:22. Minä lähetän hänet teidän tykönne juuri sitä varten, että saisitte tietää meidän tilamme ja että hän lohduttaisi teidän sydämiänne.
6:23. Rauha veljille ja rakkaus, uskon kanssa, Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
6:24. Armo olkoon kaikkien kanssa, jotka rakastavat meidän Herraamme Jeesusta Kristusta – katoamattomuudessa.

CLV Eph 6:21 – Eph 6:24
21  Now that you/ also may be |acquainted with my •acaffairs, and awhat is engaging me, all will be made |known to you by Tychicus, the beloved brother and faithful servant in the Lord,
22  whom I send tod you iofor this same thing, that you may |know our •concerns, and he should be consoling your •hearts.
23  Peace be to the brethren, and love with faith, from God, the Father, and the Lord Jesus Christ.
24  •Grace be with all •who are loving our •Lord Jesus Christ in incorruption! Amen!

  

p.s.

Niin kuin Israel odottaa tulevana maailmankautena Pahasta vapaata hallintokautta (”Päästä meidät Pahasta” -rukouspyynnön kirjaimellisesti toteutuessa Saatanan tuhatvuotisen vankeuden myötä) niin myös meidän tulevat kosmisen alueen siunauksemme fyysisesti toteutuvat, kun Saatana syöstään sieltä alas joukkoineen Maan päälle.

 

 

Efesolaiskirje – luku 6:14-16

 

Paavali on paljastanut tässä kirjeessään nykyistä seurakuntaa – Kristuksen ruumista – koskevat hengelliset siunaukset taivaallisilla alueilla (Ef. 1:3-14). Nämä salaisuudet on välitetty meille tiedoksi vasta Paavalin Rooman vankeuden aikana (60-luvun alussa) kirjoittamassaan Efesolais-kiertokirjeessä! Tämän meille ulkoavaruuden alueelle kohdistuvan odotuksen (”toivon”) eli armon vaikutuksen tietoisuuteemme saamiseksi ja siihen juurtumiseksi apostoli kehottaa meitä anomaan erityistä Hengen vaikuttamaa viisautta ja ilmestystä (Ef. 1:17-18). Tämän meitä koskevan toisenlaisen ja aikaisemman ”toivon” (Ef. 1:12) käsittämiseksi tarvitsemme Paavalin evankeliumin erityisyyden ja pyhyyden ymmärtämistä nimenomaan meidän ilosanomaksemme; ja sen erottamista Israelille luvatusta maanpäällisestä siunauksesta ja ”toivosta”. /tästä tarkemmin/

Niin kuin usko, toivo ja rakkaus ovat meidän Jumalamme nykyisen hallintokauden seurakunnalle jätettyjä armon vaikutuksia, ns. ”armolahjoja” /tästä tarkemmin/, niin myös meillä on tänään mahdollisuus vahvistua meitä koskevasta maapallon ulkopuolisen, kosmisen alueen, toivosta pitäytymällä siihen ilmoitukseen, joka on meitä varten tässä kirjeessä annettu.

6:14. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,

(CLV) Eph 6:14
Stand, then, girded~ about your loins iwith truth, + with the cuirass of righteousness put~ on.

Varustautuminen alkaa vyöttäytymisellä totuuteen. Vyöttäytyä -verbi perizosamenoi on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että ihmistä itseään kehotetaan olemaan aktiivinen osallistumisestaan totuuteen sitoutumisesta eli vyöttäytymisessä. Tekemään tätä säännöllisesti, pysymällä ja syventymällä siihen totuuden sanaan, minkä ylösnoussut Herra on meille Paavalin kautta tässä kirjeessä välittänyt.
Tämä on oleellista ja aivan tärkeää. Jos taas lähdemme sekoittamaan tänään voimassa olevaan Totuuden sanaan juutalaiselle kansalle annettuja lupauksia, ajaudumme uskonelämässämme väistämättä harhaan: pois tänä päivänä voimassa olevasta Totuudesta.
Tässä meille annetaan käyttäytymisen kehotteet nimenomaan ”pahuuden henkiolentoja vastaan taivaitten avaruuksissa” eli siihen miten meidän tulee pysyä lujina suhteissa niihin – ei toisiin ihmisiin nähden. Vaeltamisen ja käyttäytymisen Totuudella Paavali viittaa tässä siihen opetuksen sanaan, jonka hän meidän tulevaisuutena ja toivona (uutena asiana) kirjeensä alussa meille paljastaa: ” joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa”. Hengessä nuo taivaalliset siunaukset on jo meille määrätty ja varmistettu, mutta niitä ei ole meille vielä kirjaimellisesti ja fyysisesti vapautettu. Tuo vapautus, pahuuden henkivaltojen poistaminen noilta avaruuksien alueilta, tapahtuu Jaakobin ahdistuksen aikana ylienkeli Mikaelin heivatessa Saatanan joukkoineen pois noilta ulkoavaruuksien (meille luvatuilta) alueilta Maan päälle (Ilm. 12:7-11).

Totuus varjelee meitä harhoilta. Totuus antaa vakautta uskonelämään ja varjelee ihmisopeilta. Harha taas vie uskovan ottamaan Israelin pöydästä, omimaan sille pyhitettyjä kansallisia lupauksia. Harha vie uskovaa kiinnittämään huomionsa maanpäällisiin asioihin ja ihmislähtöisiin uskonnollisiin tapoihin ja menoihin.

Sitten meitä kehotetaan laittamaan yllemme Vanhuskauden haarniska. Alkutekstissä meitä kehotetaan ”laittamaan päällemme” kreik. endusamenoi, joka teonsana on jälleen ns. middle-pääluokassa. Ts. meitä kehotetaan päivittäin pukeutumaan Kristuksen vanhurskauteen eli täydellisen uuden ihmisen kelpoisuuteen. Tämä tarkoittaa juurtumista uskossa siihen täyteen kelvollisuuteen Jumalan edessä, mikä meillä tänään Kristuksessa Jumalan lapsina omistamme.
Harha tässä asiassa vie meitä hankkimaan kelpoisuuttamme Jumalan edessä erilaisin teoin ja suorituksin. Harha tässä vie meitä tarkkailemaan syntisyyttämme ja syntejämme ja kääntämään katsettamme pois Kristuksen vanhurskaudesta ja uuden luomuksen todellisuudesta.

6:15. ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.

(CLV) Eph 6:15
and your feet sandaled~ iwith the readiness of the evangel of peace;

Tämä opetus liittyy päivittäiseen käyttäytymiseemme: ”eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Room.12:18). Meillä ei ole taistelua tai sotatilaa ”uskomattomien” ihmisten kanssa, vaan pimeyden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Taistelu käydään – ei lihan ja veren kanssa – vaan niiden pahuuden henkivaltojen kanssa, jotka vielä miehittävät taivaallisia, meille merkittyjä, alueita hallussaan.
Kyse on Paavalin evankeliumin sovituksen sanasta. Siitä, että Jumala on sovittanut maailman itsensä kanssa ja antanut meille ”sovinnon viran” (2. Kor. 5:18-20).
Harha tämän totuuden ymmärtämisessä vie uskovia taas ”vaatimaan ja käännyttämään” ihmisiä tulemaan kaltaisikseen uskoviksi. Pitää muistaa, että Jumala on säätänyt maailman kansojen opetuslapsettamisen Israelille. Meidän tulevat – fyysiset ja hengelliset – tehtävät liittyvät taas maapallon ulkopuoliselle maailmankaikkeuden alueelle.
Tässäkin teonsanan ”sandaled” takaa löytyy alkukielen verbi hupodesamenoi middle -pääluokassa, mikä kehottaa uskovaa aktiivisesti myötävaikuttamaan tämänkin varusteen ylläpitämisen osalta: ”elämään rauhassa kaikkien ihmisten kanssa” (Room. 12:18).

6:16. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet

(CLV) Eph 6:16
with all taking up the large shield of faith, iby which you will be |able~ to extinguish all the °fiery~ arrows of the wicked one.

Jakeessa kehotetaan kaikessa edellä mainitussa varustautumisessa pitämään uskon pitkää suojakilpeä ylöspäin suunnattuna kreik. analabontes UP-GETTING! Siis ylöspäin, mistä pahan palavia nuolia on odotettavissa. Mieli siis tässäkin ylöspäin, sinne missä meidän yhdyskuntamme on.

Kaikki edellä mainittu puolustusvarustus puetaan uskon kautta. Uskon, joka tulee Kristuksen Sanan, meille osoitetun totuuden sanan kautta. Uskon, jota ylläpidetään ja vahvistetaan kansojen opettajan evankeliumin kautta. Usko tulee ja vahvistuu ihmisessä säännöllisellä Kristuksen Hengen puheen kuuntelemisella hengen ja mielen alueella (Room. 10:17) /tästä tarkemmin/.
Harha tässä – Paavalin evankeliumin ”täydennykseksi” tuodut lisäopit, perimätiedot ja uskonnolliset seremoniat – saa uskon kilven laskeutumaan maailmaa kohti, ja Vastustaja pääsee palavilla nuolillaan vaikuttamaan uskovan mielessä epäuskoa, epätietoisuutta ja hämmennystä. Pois mielen siitä mikä ylhäällä on ja odottaa, mielen alas siihen, mikä Maan päällä on ja tapahtuu (Kol. 3:2).

On olennaista huomata, että nämä Efesolaiskirjeen loppuosan soveltamisohjeet liittyvät kirjeen alkuosan (Ef. 1:3-14) paljastukseen /tästä tarkemmin/. Tässä ei ole lainkaan kysymys uskovan vaelluksesta tai käyttäytymisen kehotuksista maanpäällisiä kanssaihmisiä tai esivaltoja kohtaan, joista kehotuksista on sekä opetukset että soveltamisohjeet annettu kirjeen keskivaiheilla – kuten myös muissa Paavalin kirjeissä.

Ei.
Vaan Paavali paljastaa tässä kirjeessään sen evankeliumin salaisuuden (Ef. 6:19), joka koskee meidän nykyistä asemaamme Hengessä ja myös fyysisesti asemaamme tulevaisuudessa taivaallisella, maapallon ulkopuolisella, alueella. Alueilla, joita vielä siellä asustavat pahuuden henkivallat pitävät hallussaan. Nykyinen puolustussota on kohdallamme täysin hengellistä ja siinä pysymme pystyssä pitämällä kiinni meille osoitetusta totuuden sanasta, uuden luomuksen vanhurskautetusta asemasta Kristuksessa sekä sovituksen ja rauhan sanomasta sen koko laajuudessaan.

 

Tietoa sivuston käytöstä

 

Hei,

Konkordanttiset -sivusto on ollut käytössä nyt yli 4. vuoden ajan.
Kävijämäärät ovat tasaisesti kasvaneet, mitkä ovat merkkinä siitä, että sivustolla käsiteltävät asiat kiinnostavat ihmisiä.

Viimeisen vuoden aikana ovat päivittäiset käynnit artikkeleissa vaihdelleet välillä 400 – 1300;
keskiarvona noin 600 artikkeli/sivu -käyntiä per päivä.
Keskimäärinen viipymisaika per artikkeli on ollut 4-5 min.

Ajattelin jakaa tämän tiedon sinulle, jotta saisit kuvaa siitä, miten nämä uskomiseen liittyvät asiat ovat monelle meistä tärkeitä.

 

tiedoksi 22.4.2021
Hannu

p.s.
Sivuston oikeasta alareunasta pääset myös seuraamaan viittä viimeksi avattua artikkelia (blogia) tai sivua. Päällimmäisenä viimeksi avattu.

Traditiota vai inspiraatiota?

 

Traditio eli perimätiedot ja -tavat elävät vahvasti uskonnon harjoittamisessa. Ovat tehneet sitä koko ihmiskunnan historian ajan. Eikä kristillisen uskon ympärille vuosisatojen aikana rakennetut perinteet, tavat ja rituaalit ole missään nimessä näistä vapaita. Puhutaan ns. kristillisistä traditioista. Oletko joutunut pohtimaan näitä asioita? Miten kulttuurit, perinteet ilmenevät ns. julkisissa tai ”virallisissa” jumalanpalvelusmenoissa, ”oikeissa” opeissa ja uskonnonharjoitustavoissa? Itse olen pohtinut tätä usein. Pohtinut myös sitä, miten tällaiset traditiot voivat ottaa uskovien mielissä ja kielissä sijaa siitä, mitä alun perin on meille kirjoitettu; sitä, miten perinteet ja perimätiedot voivat toimia suoranaisina pidäkkeinä uusien asioiden oppimiselle.

Inspiroitu, Jumalan Hengen vaikuttama, ihmiselle (Jumalan itsensä valitsemilla alkukielillä) annettu Kirjoitus on kuitenkin inhimillisistä traditioista vapaa. Siinä Jumalan Henki tulee eläväksi ja sen kautta Jumalan voima ja Kristuksen rakkaus tulee todellisuudeksi ihmisen mielen alueella ja koko hänen elämässään.

Jeesus moitti aikanaan Israelin uskonnollista johtoa siitä, että he olivat aikojen kuluessa rakentaneet valtavan temppelipalvontajärjestelmän lukuisine sääntöineen. Nämä papit ja teologit pitivät yllä uskonnollista valtaa Israelissa ja antoivat tavalliselle kansalle kuvan Jumalan edustajistosta Maan päällä. Oikeastaan Jeesus arvosteli hyvin ankarasti kaikkea sellaista tekopyhyyttä, joka viestitti tavalliselle kansalle heidän erinomaisuudestaan Jumalan pyhinä palvelijoina.

He sitovat kokoon raskaita ja vaikeasti kannettavia taakkoja ja panevat ne ihmisten hartioille, mutta itse he eivät tahdo niitä sormellaankaan liikuttaa. Ja kaikki tekonsa he tekevät sitä varten, että ihmiset heitä katselisivat. (Matt. 23:4-5)

Uskontoon liittyy aina traditioita. Uskontoon liittyy aina hierarkioita ja arvojärjestyksiä. Uskontoon liittyy aina vallankäyttöä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan uskonnolla tarkoitetaan oppijärjestelmää, joka ilmenee erilaisina tapoina ja palvontamenoina. Palvonnan kohde on yleensä Jumala, jumaluus tai jumalat, joita yritetään lepyttää ja joiden edessä pyritään saavuttamaan kelpoisuutta.

Jeesus oli aikanaan hyvin jyrkkä silloista Israelin valtauskontoa ja sen edustajia kohtaan. Hän antoi sille täystuomion. Eikä Hän kelpuuttanut yhtäkään noista teologeista kahdentoista valitsemansa (ydin)opetuslastensa joukkoon. Ei. Vaan sinne Hän valitsi erilaisia tavallisia, ”oppimattomia” ja itsessään heikkoja ihmisiä. Näin Jeesus ruoski Israelin uskonnollista johtoa.

turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä’. Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä.” Ja hän sanoi heille: “Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne. Sillä Mooses on sanonut: ‘Kunnioita isääsi ja äitiäsi’, ja: ‘Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman’. Mutta te sanotte, että jos ihminen sanoo isälleen tai äidilleen: ‘Se, minkä sinä olisit saava minulta hyväksesi, on korban’ – se on uhrilahja – ja niin te ette enää salli hänen antaa mitään avustusta isälleen tai äidilleen.
Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.
(Mark. 7:8-13)

Tässähän on kyse aivan samoista ihmisten itsesäätämistä jumalanpalvelusmenoista kuin mistä Paavalikin meitä varoittaa.
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2.23)

Näin pidetään totuutta – mikä siis tänään löytyy ainoastaan Kristuksessa – vääryyden (=valetiedon) vallassa. Isot kirkolliset instituutiot ja kaikki ns. maailmanuskonnot ovat betonoineet omat ”oikeat” oppinsa, joiden loukkaamattomuutta niiden johtajat mustasukkaisesti vartioivat. Näin ne ”pitävät totuutta vääryytensä vallassa” (Room. 1:18) ja altistavat itsensä lopulta Jumalan vihan alle. Näinhän oli myös Jeesuksen aikana: avaintiedot totuudesta peitettiin papiston laatimilla opeilla ja säädöksillä.

Voi teitä, te lainoppineet, kun te olette vieneet tiedon avaimen! Itse te ette ole menneet sisälle, ja sisälle meneviä te olette estäneet.” (Luuk. 11:52).
(CLV) Lk 11:52
Woe to you •who are learned in the law! tfor you take away the key of knowledge—you syourselves do not enter, and •those who are entering~ you prevent.”

Uskonnolliset traditiot ovat myös ihmismielen mukaisia – toisin kuin meille osoitettu Paavalin evankeliumi (Gal. 1:11). Ne ovat ihmisten laatimia tapoja ja sääntöjä. Perimätavat liitettyinä uskonnonharjoitukseen näyttävät ihmisestä luonnostaan hyviltä, arvokkailta ja myös siltä, että Jumalakin voisi niitä arvostaa. Tämä on ihmiselle toki sallittua, mutta jos siitä tulee hänelle vallitseva tapa harjoittaa uskonnollisuutta, niin siinä sisäinen kasvu Kristuksessa jää väistämättä toisarvoiseksi. Vaikka tällainen kulttuurikristillisyys onkin minulle luvallista, niin en saa antaa sen muodostua hallitsevaksi Jumala-suhteessani. Uskovan kannalta uskonnolliseen kulttuurikristillisyyteen sitoutuminen voi muodostua kavalaksi ansaksi, koska se näyttää hyvältä ja jumaliselta, vaatii myös inhimillisiä ponnisteluita ja näyttää usein maailman silmissä kauniilta ja hyväksyttävältä. Maailmalle se voi olla ihan ok-asia silloin, kun se vie eteenpäin ja vahvistaa kristillisiä arvoja ja tukee yhteiskunnallisesti sen sosiaalista hyvinvointia. Maailmalle se voi antaa välineitä ikään kuin hapuilla Jumalaa kohti.

Paavali sisällyttää uskonnolliset traditiot maailman alkeisvoimiin ja varottaa niiden viekkaista ja taidokkaista houkutuksista, jotka voivat saada uskovan kääntämään katsettaan pois Kristuksesta.
Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen. (Kol. 2:8)
(CLV) Col 2:8
Beware that no aone shall be •despoiling you through •philosophy and empty seduction, in accord with •human •tradition, in accord with the elements of the world, and not in accord with Christ,

Vilpitön uskova pitäytyy kuitenkin vain siihen, mikä on kirjoitettu. Meitä koskeva inspiroitu Jumalan ilosanoma löytyy tänään kansojen apostolin välittämästä Armon evankeliumista, Ristin sanasta. Tässä ja vain tässä ilmestyy Kristuksen Hengen vaikutuksesta myös Jumalan voima ihmisen elämään; eikä vain voima, vaan myös Jumalan rakkaus ja tervehdyttävä ymmärrys (2. Tim. 1:7). Berean juutalaiset antavat meille tästä hyvän esimerkin.

Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin. (Apt. 17:11)
(CLV) Ac 17:11
Now these were more noble than •those in Thessalonica, whoa receive~ the word with eall eagerness, examining the scriptures day acby day, to see if these |have it thus.

Käännössanojen ”jalo” tai ”noble” takaa löytyy alkukielen eugenes, minkä Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi WELL-BECOME. Termi esiintyy UT:ssa ainoastaan kolme kertaa; muut kohdat ovat Luuk. 19:12 ja 1. Kor. 1:26. Eli tätä siunaavaa viisautta näyttää olevan ammennettavissa säännöllisellä Kirjoitusten tutkistelulla!
Eikä pitäytyä pelkästään yleisiin kristillisiin opetuksiin ja saarnoihin, koska niissä usein on häivytettyinä sellaisia tiedon avaimia, jotka avaavat Kristuksen Hengelle tilaa ihmisessä.
Myös uskosta osaton, Jumalan luoma, ihminen voi kuitenkin mielestäni hapuillen lähestyä Luojaansa näidenkin opetusten kautta; saada kokea aavistusta siitä Jumalan kaikkivoivasta rakkaudesta, joka kerran tulee myös hänenkin osakseen.

Mutta kristityn ”jalous”, kreik. eugenes ilmenee siinä, että hän säännöllisesti tutkii sitä, mitä inspiroidut Kirjoitukset hänelle tarjoavat. Tämä asenne vaikuttaa uskovassa ”jalostumista” tai niin kuin alkutekstin termin jäsentäminen WELL-BECOME tuo ilmi: tervehdyttävästi tulla (Kristuksen) kaltaisuuteen.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä