Artikkelit

Maanpäälliset lupaukset Israelille

kirjoittaja

 

Raamatussa on useita kohtia, jotka sisältävät lupauksia Israelille. Vanhassa testamentissa on paljon vielä toteutumattomia lupauksia Israelille. Jumalan lupaukset valitulle kansalleen odottavat edelleen aikaansa. Lupaukset valitulle kansalle eivät kuitenkaan liity nykyiseen maailmanaikaan. Lupaukset Israelin maanpäällisille lupauksille liittyvät tuleviin maailmankausiin (kreik. aion): tulevaan tuhatvuotiseen maailmanaikaan ja sitä seuraavaan (uuden Maan) aikaan.

Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan sisältävät kansallisen näkökulman. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan asettavat sen erityisasemaan maailman muihin kansoihin nähden. Jumalan lupaukset valitsemaansa kansaa kohtaan ovat aina maanpäällisiä: ensin nykyisen Maa-planeetan päälle sijoittuvia ja sitten myöhemmin uuden Maan päälle sijoittuvia.

Toisin kuin meille annetut Maa-planeetan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset, raamatun sisältämät lupaukset Israelille kohdistuvat Maan päälle ja sen kansojen keskuuteen. Seuraavassa joitain Vanhan testamentin – Israelia koskevia – lupauksia, jotka eivät siis vielä ole toteutuneet, mutta ne odottavat Jumalan suunnitelmien mukaista vääjäämätöntä toteutumistaan.

—

Jumala lupasi jo Daavidille tulevan maailmanajan kestävän (ei ”ikuisen”) Kuningaskunnan.
Ja sukusi ja kuninkuutesi pysyvät edessäni ikuisesti lujina, ja valtaistuimesi on kestävä ikuisesti.” (2. Sam. 7:16).
(CLV)  and stedfast [is] your house and your kingdom unto the eon before you, your throne is established unto the eon.

Samoin Danielin kautta vahvistettiin tämä tuleva lupaus Israelin kansalle.
Ja valtakunta ja valta ja valtakuntien voima kaiken taivaan alla annetaan Korkeimman pyhien kansalle. Hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat häntä ja ovat hänelle alamaiset.” (Dan. 7:27)
(CLV)  And the kingdom and the jurisdiction and the majesty of the kingdom under the entire heavens will be granted to the people of the saints of the supremacies. Their kingdom is an eonian kingdom, and all other authorities shall serve and hearken to them.”

Samoin Danielille näytettiin, miten tuo Israelille luvattu maanpäällinen Kuningaskunnan lupaus toteutuu heidän Messiaansa saapuessa Maan päälle.
Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen; ja hän saapui Vanhaikäisen tykö, ja hänet saatettiin tämän eteen. Ja hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. Hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja hänen valtakuntansa on valtakunta, joka ei häviä. (Dan. 7:13-14)
(CLV) Perceiving am I in the visions of the night, and behold, on the clouds of the heavens, One as a son of a mortal is arriving: Unto the Transferrer of Days He reaches, and they bring Him near before Him;” to Him is granted jurisdiction and esteem and a kingdom, and all the peoples and leagues and language-groups shall serve Him; His jurisdiction, as an eonian jurisdiction, will not pass away, and His kingdom shall not be confined.”

Edellä puhutaan siis taas maailmanajallisesta vallasta ja kuningaskunnasta, jolla ei ole rajoja.

—

Jeremia kirjoittaa, miten tuona tulevana lupauksen aikakautena (tuhatvuotisena maailmanaikana) tulee Jerusalem (”Siionin vuori”) fokusoitumaan kaikkien maailman kansojen kokoontumispaikaksi.
Siihen aikaan sanotaan Jerusalemia Herran valtaistuimeksi, ja kaikki kansat kokoontuvat sinne, Jerusalemiin, Herran nimen tähden eivätkä enää vaella pahan sydämensä paatumuksessa. (Jer. 3:17)

(CLV)  At that time they cry to Jerusalem, `O throne of Yahweh,’ And gathered unto her has been all the nations, For the name of Yahweh, to Jerusalem, Nor do they go any more after the stubbornness of their evil heart.”

Myös Psalmien kirja mainitsee tästä: miten Jumala tulee asettamaan Kuninkaansa Jerusalemiin.
“Minä olen asettanut kuninkaani Siioniin, pyhälle vuorelleni”. (Ps. 2:6)

CLV) I will pour a libation on My King, On Zion, My holy mountain.

Tässä viitataan tulevaan aikaan, ei menneeseen.

—

Lähettiläs (”enkeli”) ilmoitti Marialle, että hänen pojalleen, Jeesukselle,  on säädetty tulevien maailmankausien kestävä kuninkuus: Hänen esi-isälleen Daavidille luvattu valtaistuin.
Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.” (Luuk. 1:32-33)

CLV Lk 1:32 – Lk 1:33
32  He/ shall be great, and Son of the Most High shall He be |called. And the Lord •God shall be giving Him the throne of David, His •father,
33  and He shall |reign onover the house of Jacob for the eons. And of His •kingdom there shall be not consummation.”

—

Israelin pyhille luvattu ensimmäinen ylösnousemus /tästä tarkemmin/ toteutuu seuraavan, tuhatvuotisen  maailmanajan murtautuessa esiin.

Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta. Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennen kuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:4-6)

Tulevana maailmanaikana toteutetaan myös globaali aseistariisunta, jota nykyisenä pahana maailmankautena (Gal. 1:4) ei ihminen ole saanut aikaiseksi. Rauhan tila saadaan viimein aikaan, Rauhan Ruhtinas ottaa maailmanvallan.

Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken, säätää oikeutta monille kansoille. Niin he takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan. (Jes. 2:4)

—

Kristus hallitsee oikeudenmukaisuudella koko tulevan tuhatvuotisen, pysyvän rauhan maailmanajan, minkä jälkeen luodaan uudet taivaat ja uusi Maa. Tuolloin ei enää myöskään aurinkoa ja kuuta tarvita (ilm. 21:23).

Hänen päivinänsä vanhurskas kukoistaa, ja rauha on oleva runsas siihen saakka, kunnes kuuta ei enää ole. (Ps. 72:7)

—

Missään edellisessä jakeessa ei alkuteksti käytä ajattomuutta tai loputtomuutta ilmaisevaa termiä, vaan ”iankaikkinen” -käännössanan takaa löytyvät joko hepren olam tai kreikan aion, jotka molemmat tarkoittavat pitkää – mutta rajattua – maailmankautta. Eikä myöskään em. käännöskohta  ”ei pidä loppua oleman” tarkoita ajallista loputtomuutta, vaan viittaa Kristuksen rajattomaan valtaan (vrt. Matt. 28:18; 1. Kor. 15:28).

—

 

Kristilliset kirkot ovat teologioissaan vesittäneet nämä Jumalan valitsemalle kansalleen antamat lupaukset kuvaannollisiksi puheiksi. Kreikkalainen ajattomuuden mytologia on antanut välineitä häivyttää aika ja sen peräkkäisyys – aikasarjat – käännöksistä ja yleisistä opetuksista. Samalla on vaikeutettu Jumalan suuren suunnitelman tunnistamista raamatusta /tästä tarkemmin/ . Jos raamatussa ei ole tunnistettavissa aikasarjaisuutta ja tapahtuminen peräkkäisyyttä (eikä siis mennyttä ja tulevaa), niin vaikea sieltä on hahmottaa myös mitään toteutuksen alla olevaa suunnitelmaakaan. Samalla kun Jumalan suuri suunnitelma häivytetään erilaisten ajattomuuden mytologioiden taakse, niin samalla voidaan myös hylätä raamatun tulevat ennustukset. Voidaan hylätä tulevat – vielä toteutumattomat lupaukset – koska ne tulkitaan pelkäksi kuvakieleksi. Samalla voidaan hylätä Israelille kuuluvat kansalliset lupaukset ja korvata ne nykyisten kristillisten kirkollisten instituutioiden valtaopeilla. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, mitä on alun perin kirjoitettu. Tämänkaltainen Kirjoitusten määrätietoinen vääristely ei tee tyhjäksi niihin kirjoitettuja jumalallisia totuuksia.

Samalla kun kirkolliset instituutiot ovat omineet eli korvanneet itsensä ”hengellisenä Israelina”, niin samalla ne opetuksissaan ovat hylänneet Jumalan tahdon ja suunnitelman mukaisen Israelin kansallisen erityisvalinnan ja -aseman. Tämä on johtanut myös siihen, että Ympärileikkauksen evankeliumi on tullut niille ”pyhäksi” eli ykkös-evankeliumiksi, jota säännöllisesti pidetään esillä. Kristillisten valtasuuntien betonoimat uskomusjärjestelmät hakevat eri raamatun kohdista itselleen aineksensa ”oikeaan” oppiinsa. Nämä opit muodostavat ytimen myös niiden liiketoiminta-ajatuksiin; ja nämä opit ovat oikeita, koska niihin on löydetty kohtia raamatusta: ovat “raamatun mukaisia”. Nämä opit pitävät sisällään erilaisia jumalisilta näyttäviä tapoja ja toimintamenoja, jotka antavat niille näkyvän, uskonnollisen leiman ulkopuolella olevia kohtaan. Kristilliset valtasuunnat ovat koko historiansa ajan – ja edelleenkin – suuren ja kaikkitietävän Egonsa vankeja. Nämä suunnat tunnistaa myös siitä, että ne opettavat ”evankeliumiaan” aikuisille ihmisille niin kuin lukutaidottomille pyhäkoululapsille. Ihmisen omalle ymmärrykselle ei anneta sitä arvoa ja kunnioitusta kuin mitä sille pitäisi antaa. Ihmisiä ei kehoteta mitenkään ottamaan itse selvää siitä, mitä on kirjoitettu – ei. Pikemminkin päinvastoin.

Tämä kaikki on luonnollisesti johtanut myös siihen, että Ympärileikkaamattomuuden evankeliumia (Paavalin evankeliumia)  /tästä tarkemmin/ ei kyetä selkeästi ja johdonmukaisesti opettamaan. Lähdetään ns. evankeliumikertomuksista meille erotettuna, pyhänä ilosanomana ja otetaan sitten sen rinnalle jotain Paavalin opetuksesta. Mutta tällainen johtaa väistämättä jatkuvaan hämmennykseen ja epävarmuuteen uskonelämässä.

Tämän päivän evankeliumi kutsuu kuitenkin itsessään heikkoa ihmistä turvautumaan yksin Kristukseen ja siihen Isän Jumalan tarjoamaan mielisuosioon, joka ilman tekoja ja ponnistuksia lahjana meille tarjotaan. Ja tässä Ilosanomassa lupaukset ja odotukset kohdistuvatkin aivan toiselle alueelle kuin mitä Israelin kohdalla on: taivaallisille, Maan ulkopuolisille alueille.

Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef. 1:3)

(CLV) Eph 1:3
Blessed be the God and Father of our •Lord Jesus Christ, •Who blesses us iwith every spiritual blessing among the celestials, in Christ,

 

 

 

 

 

 

Jumalan hyvyys vetää ”parannukseen”

kirjoittaja

 

Puhutaan paljon siitä, että ihmisen on tehtävä parannus. Puhutaan paljon siitä, että on tehtävä parannus ja uskottava evankeliumi. Puhutaan paljon siitä, että juuri näin on ihmisellä mahdollisuus pelastua: pelastua ”ikuisen kadotuksen” uhan alta – pelastua ”iankaikkiseen” elämään.
Mutta mitä itse asiassa Kirjoitukset ”parannuksella” tarkoittavat?
Onko ”parannus” sittenkään ihmisen itsensä aikaan saamaa elämäntapamuutosta niin kuin se usein ikään kuin vaatimuksena esitetään?
Vai onko ”parannuksen” syynä ja lähteenä sittenkin Jumala ja Hänen hyväntahtoisuutensa?

Paavali kirjoittaa tästä roomalaiskirjeessään:

Vai halveksitko hänen hyvyytensä ja kärsivällisyytensä ja pitkämielisyytensä runsautta, etkä tiedä, että Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room. 2:4)

(CLV) Ro 2:4
Or are you despising the riches of His •kindness and •forbearance and •patience, being ignorant that the kindness of •God is leading you ioto repentance?

”Parannus” käännössanan takaa löytyy vanhan kreikan metanoia, mikä tarkoittaakin mielen alueella tapahtuvaa muuttumista. Suomen kielellä voidaan puhua mielenmuutoksesta. Voidaan puhua sellaisesta ihmisen mielessä tapahtuvasta oppimisen muutosprosessista, jossa uskovan ihmisen mieli muuttuu Kristuksen mielen kaltaiseksi. Puhutaan ihmisen eliniän kestävästä tapahtumasarjasta, jossa Jumala vaikuttaa Henkensä ja Armonsa evankeliumin kautta yhteistyössä ihmisen kanssa kasvua uuden ihmisen kaltaisuuteen.
(Mieli on ymmärrettävissä yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa hänen ajatuksensa, tunteensa ja tietoisuutensa ilmenevät)

”Parannus” on mielestäni huono käännös termille ”metanoia”, koska se helposti antaa kuvan siitä, että ihmisen itse olisi parannettava elämänsä Jumalalle kelpaavaksi. Eikä tällä mielenmuutosta kuvaavalla nominilla ole alkukielessä yhteyttä myöskään ”kääntymisen” (kreik. strepho) kanssa, joita molempia termejä myös joskus synonyymeinä pidetään. Kääntyminen esiintyy nimenomaan Ympärileikkauksen evankeliumissa ja sillä kehotetaan (hengellisessä mielessä) ihmisiä ja kansaa nöyrtymään elävän Jumalan edessä saavuttaakseen pääsyn tulevaan Kuningaskuntaan (Matt. 18:3-4). Ympärileikkaamattomuuden evankeliumissa (Paavalin evankeliumissa) pelastuminen taas tapahtuu Jumalan mielisuosiossaan tekemän päätöksen mukaan, eikä ihmisen oman valinnan tai kääntymisen mukaan /tästä tarkemmin/.

Etkö tiedä? Paavali kysyy tässä jakeessa meiltä: tiedämmekö tämän?
Tiedämmekö, että kyse on tässä yksinomaan Jumalan hyvyyden tai hyväntahtoisuuden (kreik. chretotes), Hänen ”kärsivällisyytensä” tai tarkemmin pidättyväisyytensä (kreik. anoche) ja Hänen pitkämielisyytensä (kreik. makrothumia) runsaudesta.

Tässä on vain luotettava yksin Jumalaan ja Hänen hyvyyteensä runsauteen. Luotettava Kristuksen Hengen vaikutukseen yhdessä oman henkemme ja mielemme kanssa. Jumalan armo valmentaa meitä – Hänen Armonsa hallinnan alla eläviä ihmisiä – valmennettavia!

Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille
ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa,
odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, (Tiit. 2:11-13)

CLV Tit 2:11 – Tit 2:13
11  For the saving grace of •God made its advent to all =humanity,
12  training us that, -disowning~ •irreverence and •worldly desires, we should be living sanely and justly and devoutly in the current eon,
13  anticipating~ •that happy expectation, +even the advent of the glory of the great God and our Saviour Jesus Christ,

 

Jumalan Armon hallinto kasvattaa tai paremminkin valmentaa (kreik. paideuousa) ihmistä. Uskovan ihmisen rooli on vuorovaikutteinen Armon toiminnallisuuden vaikutuspiirissä, Jumalan Armon hallinnassa. Teonsana ”valmentaa” on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että uskovalla, siis valmennettavalla, on myös keskeinen rooli siinä, miten Kristuksen elämä hänessä kehittyy. Middle -pääluokan verbi kuvaa siis myös refleksiivisyyttä, koska se ilmaisee vuorovaikutussuhteen tekijän (Jumalan) ja sen kohteen (ihmisen) välillä.

Kun ”parannuksen tekemisellä” annetaan ymmärtää sen tarkoittavan synnin poispanemista tai muuta sen kaltaista ihmistoimintaa, jolla saadaan uskonnollista, ulkoista ilmettä ja ihmisen omaa kyvykkyyttä esiin, niin ollaan täysin hakoteillä. Fokuksen ei pitäisi olla ”synnin poispanemisessa” (sillä se pantiin pois Kristuksen uhrin kautta ristin alttarilla), vaan uudessa elämässä Kristuksessa Jeesuksessa. Tämän kaltaisesta – synnin pois panemisen ponnisteluiden –  tarjonnasta ei ole tänään puutetta. Päin vastoin.

Ihmisen lihallisesta mielestä nousee tämänkaltaisia hurskailta ja jumalisilta näyttäviä tapoja ja jumalanpalvelusmenettelyjä, mutta ne kaikki ovat kuitenkin lopulta Jumalan edessä arvottomia. Ihmisen omista pinnistelyistä ja ponnisteluista lähtevät lihan teot eivät tule kestämään Kristuksen palkkio-tuomioistuimen edessä, vaan ne ”palavat” arvottomina ja kelvottomina pois /tästä tarkemmin/.

Kyse on lopultakin Jumalan hyväntahtoisuudesta ja voimasta – ei ihmisen Jumalalle kelpaavasta hyvyydestä, koska sitä ei kerta kaikkiaan ihmisellä ole, sillä ”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.” (Room. 3:12)

Meidän syntiemme kanssa kamppailevien ja ristin tiellä kulkevien kannattaisi myöntää oman tilanteemme mahdottomuus Jumalan edessä. Liha ei mitään hyödytä. Jumala näkee meidän vanhan ihmisemme tänään Kristuksen kanssa ristiinnaulittuna! Ristin kantaminen ei tänään hyödytä. Risti on kerran kannettu – 2000 vuotta sitten – ja sille on Kristuksen kanssa myös meidät ripustettu. Tämän Kristuksen kanssa ja Kristuksessa tapahtunut lihamme häpeäkuolema on myös uuden elämän alku, elämän Kristuksen kanssa ja Kristuksessa. Meidän ristin kantajien tulisi kasvaa enemmän luottamaan Kristukseen ja kasvamaan Hänen ristinsä kannettavaksi, sillä tämä muodostaa Jeesuksen uskon perustan.

Tänään on hyvä yhtyä Paavalin esimerkkiä antavaan kehotukseen.

Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. (Gal. 2: 19-20)

 

Jumalan hyvyyden ja hyväntahtoisuuden tunteminen – ja kasvaminen siinä – on avain myös mielemme uudistuksessa: sen muuttumisessa vähitellen Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Ns. uskoontulo on sittenkin vasta lähtöpiste sille, että Jumala voi alkaa hyvyydessään ja rakkaudessaan kasvattamaan omaa lastaan sisäisesti Kristuksen mielen kaltaisuuteen.

 

Mitä Kirjoitukset tarkoittaa sielulla?

kirjoittaja

 

Onko sielu jotain aineetonta? Edustaako sielu ihmisessä jotain kuolematonta, niin kuin kreikkalaisen Platonin filosofia väittää? Miksi tällaisen keskeisen käsitteen merkitystä kuvataan niin monella eri tavalla? Eikö sielun käsitteelle tulisi hakea sisältö ja merkitys sieltä, missä sana ensi kertaa esiintyy, nimittäin raamatusta? Eikö kysymyksessä ole kuitenkin aivan avain-sanasta, jonka alkuperäisen merkityksen avautuminen voi avata myös laajemmin ymmärtämään Kirjoituksia, Jumalan kirjallista ilmoitusta ihmiselle? Jos jäämme näin keskeisen termin todellisesta sisällöstä epätietoiseksi, niin eikö se myös osaltaan luo peitettä Jumalan puheen laajemmalle kuulemiselle? Heprean sana sielulle (nephesh) esiintyy raamatussa yli 700 kertaa ja kreikan vastaava (psuche) yli 100 kertaa.
Kansojen apostoli tuo sanojen merkityksen ymmärtämisen keskeisyyden esille seuraavasti.

Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. (1. Kor. 14:11)

—

Elävä sielu ei ole aineeton, vaan vaatii aina aineellisen kehon.

Niin kuin kielitieteissä suositellaan lähtemään hakemaan merkitystä käsitteelle sen alkuperäisen esiintymisen kautta, niin on hyvä hakea sanalle ”sielu” sen perusmerkitys 1. Mooseksen kirjasta.

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1. Moos. 2:7
(CLV) Gn 2:7
+ Yahweh Elohim |formed »the human out of soil from the ground, and He |blew into his nostrils the breath of life; and the human became  a living soul.

Siis ihmisestä kokonaisuudessaan tuli elävä sielu (hepr. nephesh; kr. psuche) – eikä ihmiseen tullut sielua! Tässä on kuitenkin hyvä huomata se, että keho tehtiin ensin elottomasta maaperästä ja että elämä uuteen ihmissielu -kokonaisuuteen syntyi vasta Jumalan elävöittävän henkäyksen tuloksena, siis elämä ihmiseen tuli ja tulee Hengen kautta.

Henki on se, joka eläväksi tekee; ei liha mitään hyödytä. (Joh. 6:63)

Tästä voisi päätellä myös sen, että ihmisen elämän alkuperä (koko persoonallisuus: sen aihio) on lähtöisin Jumalasta, eikä elottomasta maaperästä. Ja myös sen voi päätellä, että elävä ihmissielu elää (liikkuu, tuntee, aistii, ajattelee, päättelee, tiedostaa) ainoastaan toimivassa aineellisessa kehossaan.
Samaa koskee myös eläimiä. Jo ennen ihmisen luomista Jumala loi eläin-sielut (1. Moos. 1:24):
Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet, kunkin lajinsa mukaan”
“Bring forth shall the earth the living soul for its from-kind, beast and moving animal and land life for its from-kind.

—

Sielu ei ole kuolematon.

Sielun kuolemattomuuden myytti elää sitkeästi, myös ”kristikunnan” piirissä. Kirjoitukset eivät puhu missään kohdin siitä, että sielu olisi kuolematon.
Ei.
Päinvastoin.

Sielu voidaan lyödä kuoliaaksi (3. Moos. 24:17):
Jos joku lyö kuoliaaksi ihmisen, kenen hyvänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla.
In case a man smites any human soul (hepr. nephesh) so that he dies, he shall be put to death, yea death (CLV)

Sielu voidaan tappaa (4. Moos. 31:19):
.. Jokainen teistä, joka on jonkun surmannut..
.. All of you having killed a soul (hepr. nephesh)..(CLV).

Eli kun ihmisen keho muuttuu toimintakyvyttömäksi joko vanhuuden, sairauden tai hengen riiston tai sen antamisen tuloksena, niin ihmis-sielu kuolee. Näinhän Jeesuskin aikanaan kuoli antaessaan henkensä Isän Jumalan käsiin (Luuk. 23:46).

—

Kuollut ihminen on kuollut sielu.

Mitä tapahtuu sitten kuolemisessa? Päinvastoin kuin elävän sielun luomisessa.  Kuolemisessa kaikki ”ihmisen osat” palavat alkulähteilleen. Kuolemassa Jumalan ihmiselle antama henki (elämän henkäys) irtoaa ruumiista ja palaa Jumalan tykö ja ruumis maatuu maaperäksi, mistä se alun perin oli valmistettu.

Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin. (Saarn. 12:7)

Raamatun mukaan, kun ihminen (eli ihmis-sielu) poisnukkuu kuollessaan, niin hän menettää kykynsä olla tiedostava, ajatteleva, tunteva, kokeva, tahtova ja liikkuva olento. Seuraavassa muutama Raamatun jae, jotka tämän vahvistavat:

Mitä etua on minun verestäni, jos minä hautaan vaivun? Ylistääkö tomu sinua, julistaako se sinun uskollisuuttasi? (Ps. 30:10)

Teetkö sinä ihmeitä kuolleille, tai nousevatko haamut sinua kiittämään? Sela. (Ps. 88:13)

Eivät kuolleet ylistä Herraa, ei kukaan hiljaisuuteen astuneista. (Ps. 115:17)

Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu. (Saarn. 9:5)

Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä. (Saarn. 9:10)

Sillä ei tuonela sinua kiitä, ei kuolema sinua ylistä; eivät hautaan vaipuneet pane sinun totuuteesi toivoansa. (Jes. 38:18)

—

Kuollut sielu lepää syvässä tiedottomuuden tilassa.

Kuollut ihminen (kuollut sielu) lepää Kirjoitusten mukaan tilassa, josta suomenkielinen raamattu käyttää nimeä Tuonela ja joka hepreaksi on kirjoitettu sheol ja kreikaksi hades. Konkordanttinen menetelmä purkaa termin ”Hades” morfeemeiksi UN-SEEN. Tämä taas voidaan mielestäni hyvin nykysuomentaa sanalla Tiedostamattomuus tai Tajuttomuus. Tämä tarkoittaa myös samaa kuin poisnukkuminen Jumalassa. Uskovan ihmisen kohdalla tämä tarkoittaa vielä poisnukkumista Kristuksessa.

—

Ainoastaan Kristus on noussut kuolleista ensimmäisenä ihmisenä, ensimmäisenä ihmis-sieluna.

Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. (1. Kor. 15:20)
(CLV) 1Co 15:20
Yet now Christ has been roused~ ofrom among the dead, the Firstfruit of •those who are °reposing~.

Kaikki muut kuolleet ihmis-sielut – myös Kristuksessa kuolleet – nukkuvat syvässä tiedostamattomuuden tilassa, niin kuin myös Daavid aikanaan totesi: ”sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta” (Ps. 16:10).
Kaikki ihmis-sielut nukkuvat ”Hadeksen tilassa” kätkettynä Jumalaan.
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. (Ps. 139:8)

—

Vasta ylösnousemus tuo elämän kuolleelle sielulle.

Kuolleet sielut herätetään tulevissa ylösnousemuksissa. Kaikki kuolleet ihmiset herätetään kuolemanunesta Kristuksen oikeusistuntoihin /tästä tarkemmin/. Poisnukkuneiden ihmisten ylösnousemukset kuolemanunesta noudattavat Jumalan suunnitelman aikajärjestystä: ensimmäisenä Kristus (toteutunut), sitten Kristuksen omat Hänen tulemuksessaan (odottaa) ja sitten loppuosa ihmiskunnasta, kun Kristus luovuttaa vallan takaisin Isälleen (täyttymyksessä), 1. Kor. 15:21-28.

Vastustajan yksi päähyökkäyskohteista on ollut, ja edelleen on, saada aikaan hämmennystä siihen mitä on kirjoitettu ja nimenomaan siihen mitä on alun perin kirjoitettu inspiroituihin alkuteksteihin. On todellakin hämmentävää, miten paljon epämääräisyyttä sielun käsitteeseen tänä päivänä liittyy. Sen alkuperäinen merkitys on jokseenkin häivytetty ja sille on ajan mittaan tullut monia ihmisen mielen mukaisia tulkintoja.

Sielu on aivan keskeinen raamatullinen avain-sana, jonka hämmentävällä monitulkinnallisuuksilla saadaan aikaan harhaa myös kuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvissä totuuksissa. ”Ette suinkaan kuole” -opetus on johtanut spiritistiin ”kristillisiin” opetuksiin, joissa yhdistetään ihmis-sielun kuoleminen sen välittömään elämän jatkumiseen. Tämänkaltainen opetus tekee samalla ylösnousemuksen kuoleman unesta ”tarpeettomaksi”, koska jos ihminen lentää heti kuolemansa jälkeen taivaaseen, niin miksi hänet pitäisi vielä kuolleista ylösnostaa. Tätä kautta on Vastustaja (hepr. Satan; kreik. Diabolos) hyvin onnistunut valheellaan johtamaan ihmisiä harhaan.

—

Mitä sitten verellä on tekemistä elävän sielun kanssa?

Sielua ei raamatussa missään verrata kaasumaisiin aineisiin, vaan enemmän nestemäiseen aineeseen:
Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut. (Job. 30:16)

Toisessa kohdassa sielua verrataan taas kasteltuun puutarhaan
Ja heidän sielunsa on oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha (Jer. 31:12)

Toisessa kohdassa Kirjoitukset samaistavat lihan sielun vereen.
Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on; (3. Moos. 17:14)

Raamatullinen kielenkäyttö esittää Aadamin elävän jälkeläisen, lihallisen ihmissielun, vereen. Toisin kuin kiinteä keho ja ilmamainen henki on veri nestemäinen substanssi. Ilma ei hyödytä ihmisen kehoa ennen kuin se veren kautta johdatetaan kaikille sen alueille. Samoin ei lihakaan voi ilman verta harjoittaa toiminnallisuuttaan. Veri näyttää olevan ikään kuin välitysaine kehon ja hengen välillä. Ilman tervettä, uusiutuvaa verta ei ihmis-sielu voi jatkaa elämäänsä. Näin kävi äskettäin hyvälle ystävälleni, jonka luuydin ei enää kyennyt tuottamaan riittävästi tervehdyttävää verta ja hänen sielunsa elämä päättyi kuolemaan. Päättyi odottamaan Kristuksen kautta toteutuvaa ylösnousemusta kuoleman unesta.

—

Kuitenkin on niin, että Kirjoitukset – Jumalan ilmoitus ihmiselle – ei valehtele. Hänen sanansa, jotka Hän valitsemillaan alkukielillä on ihmisille – valitsemiensa ihmisten kautta – välittänyt, on puhdistettua totuuden sanaa. Alkuperäisten Kirjoitusten käännösten mukauttaminen eri teologioiden mukaisiksi luo lopulta harhaa ja peitettä Kristuksen evankeliumin ymmärtämiselle /tästä tarkemmin/. Jumalan armon ja totuuden sana, on tänään se todellinen tieto, jonka kautta Jumalan kaikkitietävyys ja rakkaus Kristuksen Hengen kautta vahvistuu ihmisen tietoisuuteen vallitsevaksi todellisuudeksi.

Herran sanat ovat selkeitä sanoja, hopeata, joka kirkkaana valuu sulattimesta maahan, seitsenkertaisesti puhdistettua. (Ps. 12:7)

Jos alkuperäisiin Kirjoituksiin liittyvän sanaston ja niihin liittyvien avain-sanojen merkitykset vääntyvät toisenlaiseksi, niin voi Jumalan puhekin jäädä meille monilta osin oudoksi ja hämmentäväksi.
Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen. (1. Kor. 14:11)

 

p.s.

Paavali puhuu meille hengellisestä ihmisestä ja sielullisesta ihmisestä, vaikka suomalainen käännös vääntääkin alkutekstin ”sielullisen” (kreik. psuche) alla ”luonnolliseksi” (kreik. phusikon).

Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: “kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?” Mutta meillä on Kristuksen mieli. (1. Kor. 2:14-16)

CLV 1Co 2:14 – 1Co 2:16
14  Now the soulish hman is not receiving~ •those things which are of the spirit of •God, for they are stupidity to him, and he is not |able~ to know them, seeing that they are spiritually |examined~.
15  Now he who is spiritual is, indeed, examining all, yet he/ is being examined~ by not one.
16  For awho knew the mind of the Lord? Who will be deducing from Him? Yet we/ have the mind of Christ.

Vaikka sielullinen ja hengellinen ihminen molemmat omistavatkin Aadamin perintönä vielä lunastamattoman kehon (”alennustilan ruumiin”), niin Kristuksen Henki kuitenkin vaikuttaa hengellisen ihmisen mielen alueella jatkuvaa uudistusta Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Tähän saamme luottaa ja tästä saamme iloita!

 

 

 

Hän on näkymättömän Jumalan kuva

kirjoittaja

 

Miten näkymätöntä voidaan kuvata?
Miten näkymätöntä Jumalaa voi mitenkään kuvata?
Eikö näkymättömän Jumalan kuvaaminen voi onnistua ainoastaan Jumalalta itseltään?
Eikö näkymättömän Jumalan kuvaaminen lopulta vaadi Hänen tulemistaan näkyväksi?

ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa (Kol. 1:15)

(CLV) Col 1:15
Who is the Image of the invisible •God, Firstborn of every creature,

Ihminen voi tehdä kuvia, erilaisia näkyviä esityksiä monenlaisista asioista, mutta yhteistä niille kaikille on se, että ne jäävät hengettömiksi. Edellähän ei suinkaan tarkoiteta sellaista hengetöntä kuvausta, joita ihmiset tekevät tehdessään patsaita tai kuvia joistain idoleistaan. Tästähän Jumala aikanaan varoitti myös israelilaisia:
Älä tee itsellesi jumalankuvaa, älä mitään kuvaa, älä niistä, jotka ovat ylhäällä taivaassa, älä niistä, jotka ovat alhaalla maan päällä, äläkä niistä, jotka ovat vesissä maan alla. (5. Moos. 5:8)

Ei.
Jumala on näkymätön. Jumala on Henki. Hänen läsnäolonsa täyttää koko maailmankaikkeuden. Jumalan henkilökohtainen kohtaaminen voi tapahtua tänään Hengessä. Kristuksen Hengessä ihminen kasvaa Jumalan todellisuuden (totuuden) tuntemiseen. Näkymättömän Jumalan kuva on elävä, se on jotain sellaista dynaamista kuvantamista, joka saa ihmisessä aikaan kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta.

—

Mitä Kirjoitukset sitten tarkoittavat ”kuvalla” tai ”imagella”. Alkutekstissä löytyy näiden sanojen takaa vanhan kreikan eikon. Konkordanttinen menetelmä antaa sille perusmerkityksen SIMULATE, ”mallintaa”. Saksankielinen Konkordanttisen menetelmän mukainen käännös on ”AbBild” ”, eli ”kuvausta jostakin”, joka ilmentää hyvin sen, miten ilmaisu ”eikon” käsittää sen merkityksen, että kyseessä on aina kuvaus jostakin, niin kuin esim. Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” asian esittää.

Toisin kun ihmisten tekemillä kuvilla tai kuvauksilla, niin näkymättömän Jumalan kuva on elävä, dynaaminen ja hengellinen. Näkymättömän Jumalan kuvaus Kristuksen Hengessä (vuoro)vaikuttaa ihmisessä Hengen hedelmää. Näkymättömän Jumalan kuvaus Kristuksessa kasvattaa ihmistä Kristuksen kaltaisuuteen.

—

Ensinnäkin. Jumalan kuva on nähtävissä Hänen luomuksissaan.
Jumala – tarkemmin Hänen ilmoituksensa – kuvantuu ihmiselle (oli hän sitten ns. sielullinen tai ns. hengellinen) hänen luonnollisen aistinjärjestelmänsä kautta. Jumalan luomistyö ja siihen liittyvä ylivertainen viisaus ja älykkyys on havaittavissa Hänen luomakunnassaan, Hänen luomuksissaan. Samoin esim. kuulo- näköaistein ihmisen on mahdollista kuulla ja lukea fyysisellä, aineellisella tasolla Hänen ilmoitustaan ja lähestyä Häntä näin myös henkilökohtaisesti.

Toiseksi. Jumala on kuvannut itseään ihmiselle myös Kirjoitusten kautta – Totuuden sanan kautta – joka kertoo meille Hänestä ja Hänen olemuksestaan ja tahdostaan.
Koska Jumala on Henki ja ihmiselle näkymätön, niin ihmisen reitti Jumalan yhteyteen voi rakentua vain ihmisen hengen kautta. Koskapa elävä ihminen on raamatun mukaan elävä sielu ja elää ja ”toimii” täällä näin ollen Jumalan elävöittävän hengen ja maaperäisen kehon yhdistymisen tuloksena /tästä tarkemmin/, niin hänellä on tiedostavan mielensä alueella mahdollisuus lähestyä Jumalaa.
(Mieli on ymmärrettävissä yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät)

Kolmanneksi. Jumala kuvaa itseään: hyvyyttään ja rakkauttaan ihmiselle, jolla on Kristuksen Henki.
Hengellisen elämän elämisen mahdollistamiseksi ihminen tulee henkensä kautta yhteyteen Jumalan Hengen kanssa. Tämä tapahtuu Kristuksen Jeesuksen kautta. Hän on Tie, Reitti ihmisen elämänyhteyteen Jumalan kanssa. Antautuessaan heikkoudessaan Kristukselle hän pääsee Jumalan armon eli suosiollisuuden pysyvään vaikutuspiiriin. Jumalan Armon salattu hallinta alkaa toimia ja vaikuttaa ihmisen elämässä.

—

Itse ajattelen tätä ihmeellistä Jumalan kuvaa tai tarkemmin kuvausta myös matematiikan ja joukko-opin kautta. Kun Jeesus aikanaan totesi, että

”Minä ja Isä olemme yhtä.” (Joh. 10:30)
(CLV) Jn 10:30
I and the Father, We are one.”

niin nominin ”yhtä” tai ”one” takaa löytyy vanhan kreikan hen, mikä tarkoittaa luonnollista lukua yksi. Minusta tämän voisi kääntää myös ilmaisulla ykseys.
Eli Isä Jumala ja Herra Jeesus ovat täydellisesti yhtä eli muodostavat täydellisen ykseyden.

Wikipedia antaa kuvaukselle seuraavan lyhyen formaalin määrityksen: kuvaus tai funktio tarkoittaa lähtöjoukosta kohdejoukkoon olevaa sääntöä, joka liittää jokaiseen lähtöjoukon alkioon täsmälleen yhden kohdejoukon alkion (https://fi.wikipedia.org/wiki/Funktio).

Isä Jumala on tuo ”lähtöjoukko”, Kristus Jeesus on tuo ”sääntö” tai ”kuvaus” ja uskova ihminen toimii ”kohdejoukkona”.

—

Kristuksessa voimme nähdä Isän sellaisena kuin Hän on. Jumalan luonne ja olemus on täydellisesti ilmoitettu Hänessä (Joh. 1:18; 14:9). Kristuksessa Jeesuksessa tulee näkymätön Jumala näkyväksi.
Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen,
ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.
Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol. 1:16-18)

Ja Hänessä saamme tänään – kun meillä on yhdessä Hengessä suorapääsy Isän tykö (Ef. 2:18) – kuvaantua elämässämme Kristuksen Hengen kautta Hänen kaltaisekseen sillä paikalla, mikä meille itse kullekin on Hänessä osoitettu ja lahjoitettu.

Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:18)

Meidän, ihmisten heikkoudet, muodostavat ne Jumalan armon tartuntapinnat, joiden kautta Jumala pääsee Kristuksen kautta siirtämään voimaansa meihin. Meidän heikkouksiimme Jumala haluaa Kristuksessa kuvata rakkauttaan ja voimaansa. Sanassa Ristissä ilmenee Jumalan voima.

Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kor. 12:9)

 

 

Jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mistä Paavali tässä oikein puhuu?
Miksi hän kytkee jumalisuuden ja tyytyväisyyden yhteen?
Miksi hän tuo esille seuraavan yhteisvaikutuksen jumalisuuden ja tyytyväisyyden välille?

Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. (1. Tim. 6:6)
(CLV) 1Ti 6:6
Now •devoutness with contentment is great capital;

Paavalin ohjeistus liittyy hänen jälkisäädökseensä, jossa hän opettaa uskovia tyytymään siihen asemaan ja varallisuudentilanteeseen, joka heille on annettu. Pysymään ja elämään siinä asemassa, missä itse kukin on kutsuttu (1. Tim. 1:3-6) / tästä tarkemmin/.

—

”Jumalisuus” tai ”devoutness” käännössanojen takaa löytyy alkukielen eusebeia. Konkordanttinen menetelmä purkaa termin ”eusebei” morfeemeiksi WELL-REVERENCE. Tämä voitaisiin monisanaisesti suomentaa ”hyvin tai terveellä tavalla arvostaa Jumalan voimaa elämässämme”.
Sana esiintyy esim. kohdassa:
”Sen nähdessään Pietari rupesi puhumaan kansalle ja sanoi: “Israelin miehet, mitä te tätä ihmettelette, tai mitä te meitä noin katselette, ikään kuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme (kreik. eusebeia) olisimme saaneet hänet kävelemään.” (Apt. 3:12)

Jumalisuudessa näyttää siis olevan kyse Jumalan itsensä voimavaikutuksesta meissä, jotka uskomme. Jumalisuus tulee todeksi Kristuksessa ja ilmenee Hänen Henkensä voimallisena vaikutuksena uskovan elämässä. Kristuksen Henki yhdistyneenä meidän henkemme kanssa saa aikaan jumalallista vaikutusta uskovan elämässä. Ja mitä pienemmäksi ihminen ”kasvaa” Kristuksessa, niin sitä enemmän saa Jumala hänen elämässään armonsa toiminnalle tilaa.

—

”Tyytyväisyys” tai ”contentment” on kirjattu alkukieleen ilmauksella autarkeia. Tämä nomini esiintyy ainoastaan kahdesti Uudessa testamentissa; toinen kohta on 2. Kor. 9:8:

”Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi (kreik. autarkeia), voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää”.

Konkordanttinen menetelmä jäsentää taas termin autarkeia osiksi SAME-SUFFICIENCY, eli riittävyydeksi tai vielä tarkemmin ”yhtäläiseksi riittäväisyydeksi” eli meillä olisi hyvä olla sama riittävyystarve elämisessämme kuin mitä Jumala meille tarjoaa. Kyse on tästä ” kun meillä on elanto ja vaatteet (sanatarkasti kreik.  skepasma eli ”suojavarustus”) niin tyytykäämme niihin” (1. Tim. 6:8). Vastakohtana tälle on tietenkin se, että ahneudessa rikastuisimme eli ”mutta ne jotka rikastua tahtovat ..”.
Eli tyytyväisyydellä voidaan ajatella tyytyväisyyttä riittävyyteen peruselämisen tarpeissa. Tyytyväisyydestä yhtäläiseen riittävyyteen kohdallamme Jumalan antamaan riittävyyteen nähden. Riittämättömyyden – riittävyysvajeen – poispanemista elämästämme ja luottamista Jumalan rakkauteen ja kaikkitietävyyteen kohdallamme.  Tämä ei tietenkään tarkoita menemistä lihallisuuden askeettisuuteen vaan Isän Jumalan hyvyyden ja rakkauden läsnäoloon luottamista Kristuksessa. Kyllä Jumala haluaa armossansa tarjota meille myös paljon iloa tähän maalliseen elämäämme.

—

Tyytyväisyys kuitenkin itsessään – irrallaan Jumalan Hengen ohjaavasta elämästä meissä – voi inhimillisestä ja lihallisesta näkökulmasta johtaa monenlaisiin uskonnollisiin tekoihin ja ponnisteluihin. Se voi johtaa meitä itsevalittuihin jumalanpalvelusmenoihin; tapoihin ja tottumuksiin /tästä tarkemmin/, joilla ei ole lopulta tule olemaan Jumalan edessä minkäänlaista arvostusta (Kol. 2:23).

Ja yhtäläisesti.
Jumaluus – irrallaan meidän tyytyväisyydestämme Hänen läsnäoloonsa ja ohjaukseensa elämässämme – aiheuttaa Jumalan armon vaikuttavuuden hidastumista elämässämme, koska omilla asenteillamme ehkäisemme Hänen elämänsä läsnäolon tulemista oman elämämme läsnäoloon. Miten usein itse syyllistynkään tähän!
Onneksi Jumalan armossaan ja rakkaudessaan pitää lopulta huolen myös meidän kasvatuksestamme niin, että saamme aina luottaa Hänen pysyvään huolenpitoon elämässämme (Tiit. 2:11-12)!

—

Suuri voitto vai suurta pääomaa?

Otsakkeen jae voitaisiin vielä tarkemmin suomentaa:

Ja suurta pääomaa onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. (1. Tim. 6:6)

Paavali ei puhukaan pelkästä voitosta (kuten hetkellisestä voitosta jossakin tilanteessa) vaan alkukielen sana porismos tarkoittaakin pääomaa tai varallisuutta, minkä Konkordanttinen menetelmä myös kääntää englanniksi ”capital”. Ilmaisu ei myöskään ole alkutekstissä määrätyssä muodossa ”pääoma” vaan epämääräisessä muodossa. Tämä taas ilmentää sitä, että kyse on jatkuvasta, läpi ihmisen elämän, tapahtuvasta pääomakertymästä.
Itse asiassa Paavali kehottaa tässä meitä harjoittamaan sellaista ”sijoitustoimintaa”, mikä tuo meille pysyvää varallisuuttaa tulevaan, ylösnousemuksemme jälkeiseen, elämään.
Kaiken takana on tietenkin Jumalan ansaitsematon suosiollisuus, armo ja sen vaikuttavuus. Ja kaiken takana on usko eli luottamus siihen, ”että hän, joka on alkanut teissä hyvän työn, on sen täyttävä Kristuksen Jeesuksen päivään saakka.”
Tätä armoa Hän on antanut ja antaa meille riittävästi; niin riittävästi, että sen tulisi tyydyttää myös meidän riittävyyteemme. Tätä rakkautta Kristus haluaa kaataa meihin Pyhän Hengen kautta meidän heikkouteemme, jotta Hänen voimansa saisi sijaa meissä ja voisi täyttää meidä heikkouttamme Hänen täyteydellään!

Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi (kreik. autarkeia), voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää; (2. Kor. 9;8)
(CLV) 2Co 9:8
Now •God is |able to lavish eall grace ioon you, that, having eall contentment in everything always, you may be superabounding ioin every good work,

 

Tässä Jumalan rakkaudellisen suosiollisuuden vaikutuspiirissä (eli Armon hallinnossa) saamme omina, omanlaisina ihmisinä – heikkouksinemme ja puutteinemme – kasvaa Hänen voimansa vastaanottamisessa.
Ja hän sanoi minulle: “Minun armossani on sinulle kyllin (kreik. arkeo); sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kor. 12:9)

(CLV) 2Co 12:9
And He has protested to me, “|Sufficient for you is My •grace, for My •power in infirmity is being perfected~.” With the greatest relish, then, will I rather be glorying~ in my •infirmities, that the power of •Christ should be tabernacling over on me.

Jumalisuuden, Jumalan Hengen ja voiman läsnäolon saamme elämäämme Jumalalta. Osoittamalla ja jopa uhraamalla puolestamme luottamusta ja kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Hänen huolenpitoaan kohtaan osoitamme taas omalta puoleltamme tyytyväisyyttä ja valmiutta yhtyä Hänen tahtoonsa /tästä tarkemmin/. Siksipä tuo kiitollisuudessa kasvaminen kaikessa Häntä ja Hänen rakkaudellista huolenpitoaan kohden on mitä viisainta hengellisen pääoman kartuttamista. Nykyinen aineellinen pääoma menettää täysin merkityksensä tulevaisuudessa, mutta todellinen, pysyvä ja suuri pääoma: jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa, antaa meille palkkion tulevassa elämässä.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä