Artikkelit

Sielunvihollinen?

kirjoittaja

 

Monet uskovat puhuvat usein ”Sielunvihollisesta”.
Mitä he sillä tarkoittavat?
Löytyykö ko. ilmausta ollenkaan Raamatusta?
Mitähän se raamatunmukaisesti voisi tarkoittaa?

 

Kun puhumme Sielun vihollisesta niin viittaamme sillä yleensä Saatanaan.
Mutta.
Mutta kun tällaista ilmausta ei Raamatusta kuitenkaan löydy?!

Sielun alkuperäinen määrityshän on tässä:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei luomisessa tullut sielua, vaan ihmisestä tuli maaperäisen kehon ja Jumalan elämän henkäyksen tuloksena elävä sielu /Tästä tarkemmin/. Raamatun alkutekstin mukaan elävä ihminen on elävä ihmissielu ja kuollut ihminen on poisnukkunut, kuollut sielu.

”Sielu” (hepr. nephesh; kreik. psuche) esintyy VT:n alkuteksteissä yli 700 kertaa ja UT:n alkuteksteissäkin yli 100 kertaa.

Kyseessä näyttää siis olevan varsin keskeinen termi Raamatussa ja niin ollen sen alkuperäinen ja oikea merkitys olisi hyvä tietää. Valitettavasti tämän sanan käsitteellinen merkitys on haalistunut (kiitokset kreikkalaisen filosofian ja perimätietietojen sävyttämien raamatunkäännösten) niin dramaattisesti, että myös moni uskova on ihmeessään tämän käsitteen kanssa.
Esimerkiksi Sf38-käännös kääntää VT/UT -osioissaan alkutekstin ilmaisun ”sieluksi” ainoastaan 281/46 kertaa! Sf92-käännös enää vain 42/23 kertaa!

—

Niin kuin Paavali opettaa, että ihmisellä on tänään sielullinen ruumis ja sen jälkeen (ylösnousemuksessa) tulee hengellinen ruumis /1. kor_15:42-45/. Nykyinen sielullinen ruumiimmehan on maaperäinen /1. Moos_2:7/ ja siten sen luonnolliset aistitkin kiinnittyvät maanpäällisiin ja näkyviin asioihin /1. Kor_15:45-49/; ja kuollessaan se hajoaa takaisin maaperään.
Voidaankin sanoa, että elävä, sielullinen ihminen on sellainen ihmissielu, joka Aadamin perintöä kantaen elää (ajattelee, oppii, tuntee, liikkuu, tiedostaa, jne.) tätä maanpäällistä elämäänsä niissä olosuhteissa kuin Jumala on ne hänelle sallinut.

—

Raamatun mukaan Saatana näyttää kuitenkin olevan ihmisen ystävä. Sillä kirjoitettu on:

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. (Matt. 16:23)

Saatana näyttää siis olevan ihmisen puolella ja voi jopa vaikuttaa uskovan (tässä Pietarin) puheessa. Kaikki tämä tietenkin siitä alkaen, kun ensimmäinen ihmispari päätti lähteä tottelemaan Jumalan Vastavaikuttajan kaunista, houkuttelevaa, mutta kuitenkin valheellista puhetta.

Saatana haluaa johtaa ihmiskuntaa rakentamaan maailmaan ”rauhan ja oikeudenmukaisuuden” maailmanjärjestyksen, jossa kaiken Luojalla ei tietenkään voi olla minkäänlaista sijaa. Tämä on sen tehtävä. Ja vauhti näyttää vaan kiihtyvän. Israelia valtiona ja kansana ei tässä tietenkään voi olla mukana, koska sille luvatun tulevan maailmanhallinnon Saatana pyrkii häivyttämään valtakirkkojen ja niiden auktoriteettien vaikutusvaltaa hyväkseen käyttämällä.

 

Mutta mitä Jeesus opetti maan päällä eläessään juutalaisille opetuslapsilleen siitä, mitä Hän opetuslapsiltaan vaaditaan?

 

Joh_12:25
Sf38:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
CLV:
He who is fond of his soul is destroying it, and he who is hating his soul in this world, shall be guarding it for life eonian.

 

Jeesus esittää tässä selvästi sen, mikä vaatimustaso Hänen opetuslapsiltaan vaaditaan.
Ei oman elämänsä vihaamista niin kuin suomalainen Raamattu virheellisesti kohdan kääntää.
Ei.

Vaan oman sielunsa vihaamista!

Ja tällä kaikellahan Hän tarkoitti, että opetuslasten oli tuolloin luovuttava – Mestarinsa lailla – kaikesta sielullisesta mukavuudesta ja lähteä fyysisesti seuraamaan Häntä ja olla valmiita jopa myös kuolemaan, mikä heidän Mestariaan tien päässä odotti.

Siis Jeesus kehotti juutalaisia seuraajiaan olemaan oman sielunsa vihollisia, kieltäytymään ihmisten normaalielämästä: jättämään perheensä ja jättämään työpaikkansa ja niiden tuomat sielulliset etuudet. Toinen kohta tästä ”sielunvihollisuudesta” löytyy /Luuk_14:26-27/.

—

Johtopäätöksenä tästä voi päätellä, että tuo totuuden statuksen uskovien sanankäytössä saanut ilmaus sielunvihollinen, onkin itse asiassa ollut alun perin itse Jeesukselta, joka antoi tämän vaatimuksen oman sielunsa vihaamisesta omille oppilailleen. Nykykielellä ilmaistuna mukavuusalueeltaan poislähteminen fyysisen kärsimyksen tielle.

 

Niin kuin termi ”sielu” on pitkälti häivytetty raamatunkäännöksistä, niin myös em. raamatunkohdissa se on korvattu käännössanalla ”elämä” (kreik. zoe) kun alkutekstissä esiintyy ilmaus ”sielu” (kreik. psuche).  Tämäkin näyttää olevan sitä kuuluisaa korvausteologiaa: kun itsepintaisesti sekoitetaan perusmerkityksiä raamatunkäännöksissä, niin että saadaan Raamatun tekstiä mukautetuksi enemmän uskonnollisen kielenkäytön mukaiseksi. 😉

—

Jeesuksen lihaksi tulon hallinnon aikana juutalaisille opetuslapsilleen antamaa käskyä oman sielunsa vihaamisesta pääsivät Hänen seuraajansa konkreettisesti kokemaan Helluntain ja sitä seuraavan Ylimenokauden hallinnon aikana. Oman sielullisen elämän mukavuusalueelta luopuminen vaati tuolloin kaiken antamista luvatun Kuningaskunnan toteutumisen vuoksi: myös rikkaiden piti luopua omaisuuksistaan yhteisen hyvän vuoksi.

Nykyisellä salatulla Armon talouskaudella – jonka hallintomallin ja opetuksen välittäminen on luotettu apostoli Paavalille /1. Tim_2:7/ – ovat Jumalan antamat Kristuksen seuraamisen säännöt kuitenkin toisenlaiset. Tänään valitut pysyvät ”loppuun asti” valittuina /Room_8:35-39/. Tänään valitut liitetään Pyhän Hengen sinetöinnin kautta peruuttamattomasti Kristuksen hengelliseen ruumiiseen /2. Kor_1:21-22/. Tänään tapahtuu Kristuksen seuraaminen kunkin jäsenen kohdalla juuri sillä paikalla, johon hänet on alun perin kutsuttu /1. Kor_7:20/ ja maailman valloittamisen tehtävät voi huoletta jättää Israelin valituille ja tulevaan maailmanaikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

jolla ainoalla on kuolemattomuus

kirjoittaja

 

Onko otsakkeen lause totta ja siis voimassa tänä päivänä?
Onko yhdellä ja ainoalla ihmisellä kuolemattomuus tänä päivänä?
Onko ainoastaan yhdellä ja ainoalla ihmisellä kuolemattomuus tänä päivänä?
Jos näin on, niin miten on toisten kuolleiden laita?

Miksi sitten on yleisesti vallalla ajatus, että uskova ihminen kuoltuaan ”lentää taivaaseen”?
Miksi on yleisesti vallalla ajatus, että kuollut siirtyy ”ajasta iäisyyteen”?
Ketä esim. tällainen käännös kuin ”joka minuun uskoo ei ikinä kuole” oikein palvelee?
Löytyykö Raamatusta yhtäkään mainintaa ”kuoleman jälkeisestä elämästä”:
siis siitä, että elämä jatkuu välittömästi ihmisen kuoleman jälkeen?
En ole ainakaan minä ole löytänyt.

 

Apostoli Paavali kuitenkin opettaa otsakkeen mukaisesti 60-luvulla, kun on kulunut noin 30 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksesta ja ”taivaaseen astumisesta”. Näin Paavali toteaa ajankohtana, jolloin monet veljet olivat jo nukkuneet pois /1. Kor_15:6-8/ eli kuolleet.


  1. jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
    16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen    . (1. Tim. 6:15-16)

 

Kansojen apostoli opettaa tässä opetustestamentissaan selkeästi, että vain yksi ihminen oli saavuttanut tuolloin kuolemattoman elämän ja että Hän on ylösnoussut ja kirkastettu Kristus Jeesus.

Kuolemattomuus ihmisen kohdalla toteutuu aina ruumiillisessa ylösnousemuksessa.

—

Kristuksen ruumiin jäsenten kohdalla kuoleman valta tulee poistumaan samalla tulevalla hetkellä, kun Hän muuttaa ja tempaa elävät ja kuoleman unessa nukkuvat jäsenensä yhtäaikaisesti ”yläilmoihin”. Kristuksen ruumiin jäsenten (uskovien) ylösnousemus kuoleman unesta tapahtuu siis tulevaisuudessa ja yhtäaikaisesti tuolloin elossa olevien uskovien kanssa – eikä tipottain niin, että uskova kuoltuaan heti ”lentää taivaaseen”.

Alla oleva Paavalin opetus kuvaa täsmällisesti sen mitä ”taivaaseen pääsyllä” oikeasti Raamatussa tarkoitetaan (ao. kohtaa kannattaa mutustella!):

  1. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.
    14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
    15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
    16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
    17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin    ; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
    (1. Tess_4:13-17)

Suomenkielinen käännös on jakeen 17 osalta epätarkka kääntäessään ”yhdessä heidän (poisnukkuneiden) kanssaan” jättäessään kääntämättä kreikan sanan hama, mikä tarkoittaa samanaikaisesti! Alkukielellä tässä kohtaa lukee hama sun autois, mikä tarkoittaa samanaikaisesti yhdessä heidän kanssaan.
Niin kuin Konkordanttinen menetelmä jakeen kääntää:
Thereupon we, the living who are surviving, shall at the same time be snatched away together with them in clouds, ioto meet the Lord in the air. And thus shall we always be together with the Lord.

Paavali vielä vahvistaa ja tarkentaa tämän totuuden noin 53 jKr. kirjoittamassaan kirjeessä korinttolaisille:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)

”yhtäkkiä” (kreik. en atomo) ja ”silmänräpäyksessä” (kreik. en ripe ophthalmou), siis pienimmässä jakamattomassa aikayksikössä kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet (kuolleet ja elävät) herätetään ja muutetaan Kristuksen ruumiin kaltaisiksi ja temmataan yhtenäisenä joukkona Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle.

Ja tämä koko seurakunnan yhtäaikainen ylösotto tapahtuu heti, kun sen viimeinen valittu tulee liitetyksi sisään Kristuksen ruumiin jäseneksi /Room_11:25/.

—

 

Vastustajan (hepr. Satan; kreik. Diabolos) päästrategiat Jumalan sanan totuuden korvaaminen valheillaan ovat nämä kaksi pääteemaa, joita se on vuosisatojen ja -tuhansien saanut viedä eteen päin:

  • ihmisen kuolemattomuuden valhe ja
  • ihmisen Jumalan vertaisuuden valhe /1. Moos_3:4-5/

Koskapa Saatana ajattelee sitä ”mikä ihmisten on, eikä sitä mikä Jumalan on”, niin sillä on ollut hyvä maaperä ujuttaa kuolemattomuuden valhettaan myös itseriittoisten ihmisten rakentamiin kirkkolaitoksiin ja niiden ”virallisiin” opetuksiin. Yleisiin raamatunkäännöksiin on pitkin aikaa ujutettu sanoja, jotka eivät vastaa niiden alkuperäisiä merkityksiä. Nämä ovat saaneet myös monet uskovat ottamaan kirkkojen tarjoamat tunnustuskirjat, sakramentit ja liturgiat tasavertaisina pelastusvälineinä Paavalin tarjoaman evankeliumin rinnalle. Ja niinpä se on saanut (ja edelleen saa) uskovissa aikaan hämmennystä, epävarmuutta ja ilottomuutta niin kuin kävi aikoinaan myös Galatian seurakunnalle /Tästä tarkemmin/.

Lihallisen ihmisen kuvitelma ja valhe Jumalan kaltaisuudestaan on taas johtanut kristillisten valtakirkkoja asettumaan Kirjoitusten yläpuolelle ja määrittelemään itse se evankeliumi, mitä ne haluavat ihmisille tarjota. Niinpä se on pyhittänyt (erottanut) Jeesuksen maanpäällisen (yksin Israelin kansan keskuudessa) tapahtuneen toiminnan siksi pyhäksi evankeliumisi, mitä se pitkin kirkkovuotta toistaa ”oikeana” evankeliumina. Matteuksen 25 luvun elävien kansojen oikeudenkäynnin se on tulkinnut ylivertaisuudessaan ”Viimeiseksi tuomioksi”; vaikka oikeasti vasta tuon kansojen tilinpäätöksen jälkeen Kristus tulee alkamaan hallita Maan päällä Israelin kautta kaikkia kansoja. ”Viimeisen tuomion” valhe antaa samoin maailman kirkoille ”oikeuden” unohtaa koko Israel ja siihen liittyvät maanpäälliset lupaukset ja keskittyä poliittisten valtajärjestelmien avulla rakentamaan maailmanrauhaa ilman Luojaa ja Jumalaa.

Nykyisellä Pahalla maailmanajalla /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/ se on saanut (ja edelleen saa) ihmisen mielen mukaisilla valheillaan /Tästä tarkemmin/ ihmiskunnan ja uskonnolliset kirkkolaitokset niin valtaansa, että totuutta ja kaiken Luojaa ja Jumalaa haetaan muualta kuin alkuperäisen Raamatun ilmoituksen sanan kautta.

Yksi ainoa on hankkinut ensimmäisenä kuolemattomuuden, ja samalla ensimmäisen erävoiton Saatanasta /Apt_2:24/. Yhdelle ainoalle on Isä Jumala antanut valtuuden herättää kaikki kuoleman unessa nukkuvat /Ilm_1:18/.

 

p.s.

Itse asiassa ilmaisu ”taivaaseen pääseminen” perustuu em. Tessalonikalaiskirjeen kohtaan. Se on siinä mielessä kuitenkin eri asia kuin kaikkien pelastuminen: kaikkien eläväksi tekeminen /1. Kor_15:20-26/, nimittäin siksi, että se koskee – Paavalille paljastetun ylösnousemuksen salaisuuden mukaan – vain nykyisen Armon talouskauden valittuja. Israelille taivas ja taivaalliset on varsin vieras käsite: he odottavat maanpäällistä Luvattua maata. Eikä Jeesus alkanut Nikodeemuksen kanssa millekään, koska hän ei Israelin opettajana edes näyttänyt ymmärtävän minkä kansallisen uudelleen syntymisen Israel tulee tarvitsemaan päästääkseen sisälle heille luvattuun maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Joh_3:10-12/. Taivaallinen, maapallon ulkopuolinen,  lupaus koskee ainoastaan Kristuksen ruumiin jäseniä /Fil_3:20-21/.

 

 

Tämä evankeliumi on Jumalan voima

kirjoittaja

 

Kun ns. virallisissa käännöksissä halutaan yhteenpötköyttää evankeliumit eli sekoittaa Israelille kohdistettu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansoille kohdistettu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:7/, niin syntyy vilpittömästi totuutta etsivässä mielessä vääjäämättä hämmennystä ja epätietoisuutta.

Miksi?

Koska – paitsi että ilmoitusviestien osoitteet on suunnattu eri tahoille – niin myös niiden sisällöt poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Ympärileikkauksen evankeliumin Jeesus uskoi maan päällä eläessään pääapostolilleen Pietarille ja sen kohderyhmänä on Jumalan valittu kansa: Israel.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ylösnoussut Kristus Jeesus antoi taas kansojen apostolille Paavalille ja sen kohderyhmänä ovat kansojen valitut.
Ympärileikkauksen evankeliumi on voimassa silloin kun Jumala on kääntynyt – ja uudelleen kääntyy – kansansa Israelin puoleen.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on voimassa tänään, kun Israel on määräaikaisesti laitettu syrjään /Room_11:1-2/ – ja Jumala kokoaa ja valmentaa (Armonsa toimintaperiaatteittensa mukaisesti) valitut jäsenensä Kristuksen hengellisen organisaatioon (Kristuksen ruumiiseen).

Jumalan talouskaudet (kreik. oikonomia) ovat aina peräkkäisiä (ei päällekkäisiä) ja niinpä nykyinen salatun Armon talouskauden täydet siunaukset käynnistyivät vasta ns. ylimenokauden (ks. Apostolien tekojen aikakirja) päätyttyä. Ja Jumalan seuraava hallintokausi (Vihan tai Tuomion talouskausi) käynnistyy sen jälkeen, kun kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet on liitetty mukaan ja temmattu pois Maan päältä (Vihan alta) lähiavaruuden alueelle /Room_11:25/; /1. Kor_15:51-55/.
Sitten Jaakobin ahdistuksen ajan päätyttyä ja Kuninkaiden kuninkaan perustaessa Israelille sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulee Jumalan siunaukset Israelin kautta koko maailmalle /Room_11:12/: vastaavasti kuin heidän nykyinen hylkäyksensä on koitunut meille (tämän päivän uskoville) siunaukseksi.

—

 

Sitten otsakkeen jakeeseen, kun se on käännetty:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)

niin tällainen käännös antaa ymmärtää, että olisi kyse yhdestä yhteisestä evankeliumista, siis niin että tässä olisivat mukana myös ns. evankeliumikertomukset.
Mutta.

Alkutekstissä on demonstratiivipronomini (osoittava pronomini) to, sanan ”evankeliumia” (kreik. euaggelion) edellä, mikä jakeen kohta pitäisi kääntää tämä evankeliumi tai se evankeliumi.
Eli jakeen täsmällisempi käännös on:

Sillä minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)
CLV:
For not ashamed~ am of the evangel, for it is God’s power iofor salvation to everyone •who is believing—to the Jew first, and to the Greek as well.

Muutama jae myöhemmin Paavali myös vahvistaa sen, että hän esittelee roomalaiskirjeessään oman evankeliminsa:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room. 2:16). Muita vastaavia kohtia ovat: /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/.

—

Demonstratiivipronominista Kielikello toteaa:
”Hyvin karkeistaen voi sanoa, että tämä ja sen monikkovastine nämä osoittavat asiaan, joka on puhujan tai kirjoittajan lähihavaintoalueella mutta myös kuulijan tai lukijan havaittavissa”

Eli kun Paavali esittelee sitä evankeliumia, jonka hän on saanut itse ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, niin hän on halunnut kirjeissään osoittaa kyseessä olevan nimenenomaan hänen evankeliumisanomansa ja halunnut myös lukijoiden tämän ymmärtävän.

Konkordanttinen menetelmä on tämän ottanut huomioon, mutta valitettavasti viralliset käännökset ovat tämän miltei kokonaan häivyttäneet. Tämä Paavalin evankeliumiin osoittava pronomini to esiintyy Paavalin kirjeissä peräti 65 kertaa, joten ainakin kansojen apostoli on nähnyt tarpeelliseksi sen avulla korostaa oman evankeliuminsa erityisyyttä.

—

Muutama esimerkki, joihin olen lisännyt tuon alkutekstin demonstratiivipronominin:

Paavali varoittaa niitä uskonnollisia tahoja, jotka tahtovat tuoda hänen evankeliuminsa rinnalle lisätapoja, sakramentteja ja muita oppeja ja jotka olivat saaneet rauhan ja ilon hiipumaan uskovien elämästä:
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä tämän Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:7)
CLV:
which is not another, except it be that asome •who are disturbing you want also to distort the evangel of •Christ

 

Paavali toteaa juuri hänelle (ja vain hänelle) annetun se suuri etuoikeus ja armo julistaa kansoille hänen (suoraan ylösnousseelta Kristukselta) saamansa ympärileikkaamattomuuden evankeliumi:
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille tätä evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. (Ef. 3:8)
CLV:
To me, less than the least of all saints, was granted this •grace: to bring the evangel of the untraceable riches of •Christ to the nations.

Seuraavassa opetustestamentissaan Paavali korostaa sitä tervettä (ja tervehdyttävää) oppiaan, joka hänen evankeliumiinsa sisältyy:
Sen autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. (1. Tim:1:11)
CLV:
in accord with the evangel of the glory of the happy God, with which I was entrusted.

—

Tässä (harvassa) kohtaa on Sf38 käännös kuitenkin ollut uskollinen alkutekstille. Paavali tässä painottaa siihen evankeliumiin sisältyvästä “toivosta” tai tarkemmin odotuksesta, joka Kristuksen ruumiin jäsenille on hänen evankeliuminsa kautta luvattu.
jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol. 1:23)
CLV:
since surely you are persisting in the faith, °grounded and settled and are not being removed from the expectation of the evangel which you hear •which is being heralded in the entire creation •which is under •heaven of which I, Paul, became~ the dispenser.

Ja tämä ”toivohan” meillä (toisin kuin on Israelin kohdalla) liittyy tuleviin lupauksiin ja tehtäviin Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /Fil_3:20-21/.

—

 

Kun tällaiset – Paavalin evankeliumin prioriteetin ja erityisyyden korostamiseen liittyvät ja siihen osoittavat pronominit on alun perin meitä varten kirjoitettu ja ne jätetään kääntämättä – niin millainen karhunpalvelus tällaisella ”leväperäisyydellä” on voitu saada aikaan?

 

Eihän tämä tietenkään ihan tavatonta ole, ja valtakirkoille se näyttää sopivan erityisen hyvin, koska näin voidaan välittää (Kirjoituksia tuntemattomille ihmisille) kuvaa siitä, miten nuo neljä evankeliumikertomusta ovat niitä pyhiä (se on meille erotettuja) evankeliumeja (vaikka ne kertovatkin yksinomaan Jeesuksen Israelin kadonneiden lammasten tykö lähettämisestä /Matt_15:24/ ja vaikka kansojen apostoli varoittaa meitä enää tuntematta Jeesusta lihan mukaan /2. Kor_5:16/).

Näinhän se on ennenkin mennyt.
Jätetty pois, koska uskonnolliset perimätiedot ja tulkinta ovat häivyttäneet Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ensisijaisuuden raamatunkäännöksistään /Mark_7:13/.
Jätetty pois, koska niin paljon maailmallista valtaa ja hengettömyyttä on perinteisesti ollut mukana käännöstöissä /Matt_22:29/.

 

 

 

 

 

 

Ne Raamatun suuret Päivät

kirjoittaja

 

Tuntuuko otsakkeen väite sinusta oudolta?
Puhuuko Raamattu sellaisista päivistä, joihin sisältyy erityiset ja laajat merkitykset?
Löytyykö Jumalan ilmoituksesta meille sellaiset pitkäkestoiset päivät, jotka ovat leimallisesti osia Hänen suuresta suunnitelmastaan?

Jätetään tässä kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitut nykyisen maailman peruskorjauksen päivät pois.

Raamatussa on tunnistettavissa kolme suurta Päivää.

—

Ensimmäinen niistä on Ihmisen Päivä.
Ihmisen Päivä alkoi siitä, kun ihminen päätti olla osoittamasta kuuliaisuutta Jumalalle, ja alkoi osoittaa kuuliaisuutta Saatanalle. Eikä Jumalan kielto tuolloin vaikuttanut edes kohtuuttomalta /1.Moos_2:16-17/, mutta Hänen asettamansa Testaaja osasi valehdella ja kauniisti maanitella ensimmäinen ihmispari puolelleen /1. Moos_3:4-5/.  Näin ihminen viattomuuden tilassaan nappasi Vastavaikuttajan harmittomalta näyttävän syötin.
Tämä Jumalan luoma Paha olento osoitti olevansa Jumalan sanan (so. Kirjoitusten) kyseenalaistaja, vääristelijä ja murhaaja, kun sai kuolemisen perimän tulla ihmiskunnan osaksi /Joh_8:44/.
Näin ihminen sai valita tiensä ja samalla Ihmisen Päivän, jota Raamattu kuvaa myös nykyiseksi Pahaksi maailmanajaksi /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/.

Maailma on tänään Pahan eli Saatanan vallassa /1. Joh_5:19/, ollut sitä jo pitkään /Luuk_4:5-6/. Saatana elää ja voi hyvin maapallolla. Eikä Vastavaikuttaja suinkaan ollut ilman Jumalan sallimusta testaamassa Aadamia ja Eevaa Eedenin paratiisissa, vaan Jumala oli sen sinne nimenomaan asettanut. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hänen on täytynyt luoda Itselleen Pahuuden vastavoima, jonka avulla Hän vie suurta – koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa koskevaa pelastussuunnitelmaa – Kristuksen Jeesuksen kautta läpi /Jes_45:7/. Jumala, joka on suvereeni kaikessa mitä tekee, on myös yksi ja ainoa, jonka kaikki ”tarkoitukset pyhittävät keinot” /Room_9:14-16/.

Siispä Jumala ei puutu tänään maailman menoon, pahuus saa kasvaa määrämittaansa ja Saatana (joka ajattelee sitä mikä ihmisen on) saa vedättää ihmiskuntaa pois Luojansa tunnustamisesta /Matt_16:23/. Näin Jumala mielestäni myös osoittaa kunnioitusta ihmisen päätöstä kohtaan. Eikä ihmiskunta näytä pätkääkään olevan kiinnostunut kääntymään Luojansa puoleen, vaan jatkaa Saatanan kylvämässä ”Tulette niin kuin Jumala” -moodissa paratiisinsa rakentamista /Ilm_14:6-7/. Ei edes Jumalaa kaiken Luojana enää tunnusteta, vaan ”Luonto” ja sen synnyttämä evoluutio näyttää olevan kaiken kehityksen takana /Room_1:21-25/!

Myös ns. viralliset raamatunkäännökset ovat ”pesseet” Ihmisen Päivän käännöksistään pois, koska valtakirkot antavat ihmisten ymmärtää, että juuri niille on annettu Herran Päivän (”tuhatvuotisen” maailmankauden) tehtävät tänään hoidettavaksi. Onkohan tämä sitä ”rahan pesuun” verrattavaa ”Totuuden sanan” pesua, jota myyskennellään ihmisille ”virallisten” reittien kautta? 😉

—

 

Paavali kirjoittaa /1. Kor_4:3/ tästä:
Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni.
CLV:
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.

 

Inspiroituun alkutekstiin on todella kirjoitettu: hupo anthropines hemeras, eli Paavali tuo tässä jakeessa esiin sen, miten hän ei piittaa siitä tippaakaan, miten nykyinen Ihmisen Päivä hänet ja hänen välittämäänsä evankeliumin tuomitsee ja aliarvioi. Niinpä hän heti seuraavassa jakeessa 4 jatkaakin, että ”hänen Tuomarinsa on Herra”, siis ylösnoussut Herra, joka on hänelle tämän tehtävän alun perin antanut.

—

Eikä se näin ollen olekaan saavuttanut kirkollisissa piireissä evankeliumin statusta, koska se ei ole ihmisen mukaista /Gal_1:11-12/, eikä apostoli ole sitä ihmisiltä saanutkaan, vaan suoraan ylösnousseelta Kristukselta Jeesukselta!
Ei ole.
Vaikka kreikan euaggelion esiintyy Paavalilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssä /Katso tästä vertailu/.
Tänään, Ihmisen Päivänä, saavat kirkolliset, ihmisen mielen mukaiset, instituutiot hoitaa kristinuskonnollista tehtäväänsä, joka tuntuukin hyvin kelpaavan ihmisille.

Mutta Kristuksen ruumiin hengellisille jäsenille kaikki uskonnollisuus on hapattavaa, sille ainoa, tervehdyttävä evankeliumi löytyy Paavalin kirjeiden kautta!

—

Sitten toinen suuri Raamatusta löytyvä Päivä on Herran Päivä.

Herran päivään liittyvät lupaukset koskevat Israelia ja tulevaa maailmanaikaa.
Israelin pääapostoli Pietari kirjoittaa tästä 60-luvulla ilmestyneessä kirjeessään:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä”. (2. Piet. 3:8); /Ilm_20:2-7/

Eikä Pietari kirjoita tätä ainoastaan tuolloin (vainojen takia) hajallaan muukalaisina Vähän Aasian alueella asuville juutalaisille uskoville, vaan kirje on osoitettu myös tuleville – Jaakobin ahdistuksen kokeville – valituille juutalaisille. Pietarihan viittaa edeltävässä jakeessa tulevan tuhatvuotisen maailmanajan elin Herran päivän päätökseen ja nykyisten taivaiden ja maan hävittämiseen kirjoittamalla:
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ts. Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn jälkeiseen ajankohtaan, ennen kuin uudet taivaat ja maa luodaan /Ilm_20:11-15/; /Ilm_21:1-2/.

Herran Päivä alkaa Herran Jeesuksen saapuessa Maan päälle pelastamaan omaisuuskansansa Suuren ahdingon alta, tuomitsemalla elossa olevat kansat ja aloittamalla oikeudenmukaisen (tuhatvuotta kestävän) hallinnon nykyisen Maan päällä.

Herran päivä jatkuu aina siihen saakka kun uudet taivaat ja maa luodaan, eikä enää nykyisiä valoa ja aikaa näyttäviä taivaankappaleita enää tarvita /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/.

—

Kolmas, Jumalan Päivä, alkaa Herran Päivän jälkeen uusien taivaiden ja uuden maan luomisena.

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. (2. Piet_3:12-13)

—

Herran Päivä ja Jumalan Päivä tarkoittavat myös niitä tulevia maailmanaikoja (kreik. aion), jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus alkaa paljastua koko luomakunnalle. Nämä ovat niitä hyviä (ei pahoja) ja tulevia (ajallisesti edessäpäin olevia) aikakausia, joiden aikana Jumala tulee viemään Kristuksen Jeesuksen kautta maaliin Suunnitelmien suunnitelmansa /Fil_2:9-11/. Nämä tulevat, hyvät maailmanajat on virallisissa käännöksissä peitetty ilmaisujen ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisesta iankaikkiseen” alle /Tästä tarkemmin/.

 

p.s.

Luterilainen tulkinta näyttää kuitenkin aivan toisenlaiselta. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti – mutta silloin loppu onkin jo käsillä. ks.
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/tuhatvuotinen-valtakunta/

Tämän on korvausteologinen tulkinta, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin, ja ominut Ilmestyskirjan tuhatvuotisen valtakunnan kuvaannollisesti itselleen samoin kuin sen, että Paha on tänä päivän sidottuna?! Ei juurikaan siltä näytä!

Edelleen luterilaisen tulkinnan mukaan
Viimeinen tuomio tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun Kristus tulee takaisin näkyvällä tavalla (Matt. 16:22, 25:31): Hän on ”kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus). ks.
https://www.luterilainen.net/viimeinen-tuomio/

Tämähän tarkoittaisi sitä, että kun Jeesus tämän aikanaan juutalaisille veljilleen /Matt_15:24/ ennusti: miten Hän tulee takaisin pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta ja antamaan sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan, olikin pelkkää kuvaannollista jutustelua. Tämän pohjalta kirkko nostaa itsensä Jumalan ilmoitetun sanan yläpuolelle ja varastaa itselleen sen lupauksen, jonka Jumala on kohdistanut valitsemalleen kansalle. ”Viimeisen tuomion” ilmaisulla (joka tyystin puuttuu Kirjoituksista) on kirkko myös katkaissut näkökykynsä (samalla kuin häivyttänyt käännöksissään ajan ja sen etenemisen) tuleviin Herran ja Jumalan Päiviin. Voi tätä ylpeyttä ja pöyhkeyttä!

 

 

Edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista

kirjoittaja

 

Näin Apostoli Pietari kirjoittaa kotimaastaan vainoja paenneille juutalaisille valituille, jotka elivät (60-luvun puolivälin paikkeilla) muukalaisina Vähässä Aasian pohjoisosissa.

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan (1. Piet. 1:17-19)

Apostoli viittaa edellä paitsi Kristuksen tulevaan oikeamieliseen tuomari-valtaan niin myös siihen, miten ihmisen lunastus tulee tapahtumaan Hänen viattoman ja kertakaikkisen uhrin kautta.
Sitten hän heti jatkaa otsakkeen mukaisesti-

Sf38:
hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman ”perustamista”, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, (1. Piet. 1:20)
CLV:
foreknown~, indeed, before the disruption of the world, yet |manifested in the last times because of you,

 

”Perustamista” tai ”disruption” käännössanojen takaa löytyy vanhan kreikan katabole. Kreikan katabolen Konkordanttinen menetelmä jäsentää morfeemeiksi DOWN-CASTing, mikä tarkoittaa ”tuhoutumista”, ”alas kukístumista”, ”katastrofiin joutumista” esim.  /Joh_17:24/.
Perustamiselle – joka oikeastaan on vastakohta edelliselle – löytyy alkutekstissä oma ilmauksensa themelios, mikä tarkoittaa perustuksen asettamista yläpuolelle tulevaa rakennelmaa varten esim. /1. Kor_3:10-11/; /Tästä tarkemmin/. No, ”hajottaa” tai ”asettaa perustus”, onko sillä niin näissä käännöksissä aina väliä 😉

Katabolella viitataan siis siihen kosmiseen katastrofiin, jonka lopputuloksen kuvaa Raamatun toinen jae /1. Moos_1:2/ ja jonka jälkeen Jumala alkoi kunnostaa maapalloa ihmistä varten. Vaikka eihän tämäkään tule näkyviin virallisissa käännöksissä /Tästä tarkemmin/. Jumalahan loi alussa (1. Moos. 1:1) Maan asuttavaksi – eikä autioon ja sekasortoiseen tilaan /Jes_45:18/; /Job_38:4-7/.

—

Siis minkä Pietari tässä vahvistaa?

Sen, että Kristuksen uhri oli Jumalan suunnitelmana  jo kauan ennen kuin ihminen luotiin!

Jumalalla oli siis suunnitelma tehdä ihminen kaltaisekseen jo kauan ennen kuin Hän loi Aadamin ja Eevan.
Tämän suunnitelman toteuttamisen keskiössä oli Hänen rakas Poikansa / Joh_17:24/, jonka ”viattoman Karitsan” uhrikuoleman kautta Jumala tulee käynnistämään pelastussuunnitelmansa koko ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa varten.

Niin kuin Suunnitelma tehdään aina ajallisesti ensin ja vasta sen jälkeen sitä lähdetään ohjatusti toteuttamaan, niin myös on kyse Jumalan suunnitelman (Suunnitelmien suunnitelman) kohdalla:
se laadittiin ennen ”1. Moos. 1:2” -katastrofia ja sen toteuttaminen alkoi Jumalan 6. päivän maailman kunnostustyöllä.

Näin se lopulta menee, vaikka yleisten käännösten viljelevä ajattomuuden mytologia on pyrkinyt häivyttämään Jumalan suunnitelman aikajanan ”iankaikkisuus-ikuisuus” -hämäräkäsitteillään.

Se tosiasia, että Kristuksen uhri tiedettiin etukäteen jo ennen muinaista katastrofia (kreik. katabole), valaisee ihmeellisesti Jumalan suunnitelmaa ja tarkoitusta. Se osoittaa, että Kristuksen uhri ei ole vasta ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen jälkeen ajateltu.
Ei.
Vaan, koska Kristuksen uhri oli edeltä tiedetty ja suunniteltu, suunniteltu jo ennen synnin maailmaan tuloa!
Niin Jumala kyllä tiesi, että myös ensimmäiselle ihmiselle asetettu testi oli sille ylivoimainen. Testattavana Eeva, joka ihastui Hyvän ja pahan -tiedon puun ihanuuksiin ja Saatanan lempeän houkuttelevaan puheeseen. Mitä maaperäinen ihminen olisikaan (viattomuuden tilassaan) voinut käärmeen asuun naamioituneen Saatanan edessä tehdä?! Saatanahan on Jumalan luoma vastavoima, jota Jumala käyttää suuren pelastussuunnitelman läpiviemisessä siihen päämäärään, jonka Hän itse on asettanut /1. Tim_2:4/. Saatanahan toimii Jumalan valtuuttamana testaajana ihmisen kuuliaisuuteen nähden. Ensin Eeden paratiisissa, sitten Jobin kohdalla ja sitten Jeesuksen kohdalla, kun Pyhä Henki vei Hänet erämaahan Saatanan testattavaksi.

Saatana on siis Jumalan Saatana ja Hänen alkuperäinen luomuksensa, joka toteuttaa Jumalan suunnitelman etenemistä pahuuden kautta /Joh_8:44/; ei siis mikään ”langennut enkeli”, joka olisi noussut vastustamaan itse kaikkivaltiasta ja kaikkivoipaa Jumalaa /Tästä tarkemmin/.

 

Jumalan suunnitelman raskain vaihe on varmaan toteutunut Hänen Poikansa uhrikuolemassa, miksi Hän sitten ei jatkaisi suunnitelmansa viemistä maaliin asti /1. Kor_15:28/; /1. Kor_15:20-24/.

Nyt Jumala antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden kokeilla elämäänsä ilman Luojaansa, Saatanan – joka ajattelee sitä, mikä ihmisen on eikä sitä mikä Jumalan on – opastuksella. Eikä Jumala tässä suunnitelmassaan puutu mitenkään nykyisen Pahan maailmanajan – Ihmisen Päivän /1. Kor_4:3/ – menoon, vaan kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta hänen valitsemallaan tiellä. Hän puuttuu maailman tilanteeseen vasta nykyisen maailmanajan (kreik. aion) lopulla, kun pahan valta on saavuttanut täyttymyksensä ja Herra Jeesus saapuu kaikessa voimassaan ja pelottavuudessaan tuomitsemaan elossa olevat kansat /Matt_25:31-33/. Nykyinen maailmanaika (Ihmisen Päivä) tulee päätökseensä /Matt_24:3/ ja tuleva maailmanaika (Herran Päivä) astuu voimaan /Sef_1:14-17/.

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä