Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen

 

Jumala on sulkenut?!
Jumala on sulkenut kaikki?!
Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen?!
Siis Jumala on.

Mitä ihmettä? ”Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen”?! Koskapa tämä meille Raamatussa selkeästi ilmoitetaan, niin Jumalalla täytyy olla tarkoitus tällaiselle kaikenkattavalle menettelytavalleen.
Jae on tässä.

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

(CLV) Ro 11:32
For God locks up all together in stubbornness, that He should be |merciful to all.

Katsellaan tätä – ehkä hämmentävääkin – totuuden sanaa yksityiskohtaisemmin.

Ensiksi.
Käännössanan ”sulkenut” tai ”locks” taustalla on alkukreikan sana sunkleio [TOGETHER-LOCK]. Verbi on aoristimuodossa ja siksi Konkordanttinen menetelmä kääntää sen preesensissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Jumala on tämän päätöksen (siis jo ennen maailmanaikoja) tehnyt, niin se on voimassa jokaisen ihmisen kohdalla – oli hän sitten uskova tai ilman uskoa. Ilmaisu tarkoittaa tässä yhteislukitusta. Siis Jumalan päätöstä ja toimenpidettä, jolla koko ihmissuku (koko Aadamin ”perikunta”) lukitaan tiettyyn tilaan.

Toiseksi.
Käännössanan ”tottelemattomuus” tai ”stubbornnes” takaa taas löytyy alkukielen apetheia, minkä Konkordanttinen menetelmä jäsentää UN-PERSUADableness, jonka CLV kääntää ”stubbornness” itsepäisyydeksi. The Complete Word Study Dictionary kertoo substantiivin ”apetheia” tarkoittavan tottelemattomuutta, haluttomuutta taivutella, tahallista epäuskoa, itsepäisyyttä. Se on voimakkaampi termi kuin apistia, joka tarkoittaa epäuskoa.

Sitten.
Käännössanan ”kaikki”, kreik. tous pantas, taakse. Sehän esiintyy tässä jakeessa kahteen kertaan.
Se tarkoittaa määrätyssä muodossaan (tous) kaikkia (pantas), siis tässä kaikkia ihmisiä.

Sitten vielä.
Termien ”armahtaisi” tai ”should be mercifull” takaa ei inspiroidusta alkukielestä suinkaan löydy tälle verbille konditionaalia (so. verbin tapaluokkaa, joka ilmaisee tekemisen epävarmuutta tai ehdollisuutta), vaan elese, mikä aoristina ja futuurimuotoisena tositapana viittaa tulevaan aikaan, siis siihen täyttymyksen aikaan ”jolloin Jumala tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:28/; /Tästä tarkemmin/.

 

Eli näillä eväin yo. jakeen voisi suomentaa vaikkapa

Sen vuoksi Jumala on lukinnut kaikki itsepäisyyteen, jotta hän pääsee kaikkia armahtamaan!

Eli näyttää hyvinkin siltä, että Jumala on itse valinnut tämän pelastuksen menettelytavan, jossa

  • Hän antaa ihmiselle (ja ihmiskunnalle) mahdollisuuden elää omaa elämäänsä – Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/ – ilman Jumalan ulkoista puuttumista siihen
  • Näin ihmiset pääsevät, omassa itsepintaisuudessaan, kokemaan sen, mitä se yksinelämisellään saa aikaan ihmiskunnan oikeudenmukaisuuden ja rauhan toteuttamiselle – ilman Luojaansa.
  • Näin ihmiset pääsevät, omassa jääräpäisyydessään, kokemaan sen, mitä se yksinelämisellään saa aikaan Maa -planeetan kestokyvylle.

Ja kaiken tämänhän ihminen tekee juuri tuossa Jumalan lukitsemassa itseriittoisuudessaan. Samalla Aadamin jälkeläiset kuolevaisuudessaan oppivat tuntemaan sen epäonnistumisen, mitä ihmisen eläminen ilman jumalayhteyttä saa aikaan.

 

Jumalan tarkoitus kattaa kaikki ihmiset ja kansat. Huolimatta heidän nykyisestä, itseriittoisesta asenteestaan Häntä kohtaan. Jumalan lopullinen tarkoitus on voittaa kaikkien ihmisten sydämet puolelleen ja valmistella heitä Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamiseen. Tässä jakeessa meillä esitetään todellinen syy siihen, miksi ihmiskunnan meno on sitä mitä se on. Jumala itse on lukinnut ja lukitsee heidät siihen, ei siksi, että Hän tuomitsisi heidät, vaan jotta Hän saa lopulta tilaisuuden ilmaista armollisuutensa kaikkien osalle.

”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa” (Ilm. 3:7)

 

  1. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
  2. Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
  3. Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
  4. Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.
    (Room. 11)

 

 

Esikuva Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta?

 

Antoiko Jeesus lihansa päivinä esikuvan tulevasta Suuresta oikeudenkäynnistä?
Kertoiko Hän tuossa esimerkissä myös siitä, miten se tulee ihmisen ja Jumalan välillä tapahtumaan?
Miksi Hän painotti sitä, että kyseessä tulee olemaan nimenomaan Ihmisen Pojan tuomio?

Suuren valkean valtaistuimen tuomiolla Raamattu tarkoittaa sitä Ihmisen Pojan tuomiota, johon kaikki kuolleet herätetään oikeudenkäyntiin /Ilm_20:11-15/.
Tämä oikeudenkäynti tapahtuu tulevan tuhatvuotisen (”iankaikkisen”) maailmanajan jälkeen, kun Saatana ja se joukot heitetään ”tuli- ja tulikivijärveen” tulevien maailmankausien ajaksi /Ilm_20:7-10/.

Tälle tuomiolle herätetään kaikki ne – so. uskosta osattomat – ihmiset, jotka ovat kokeneet ”iankaikkisen elämän” menettämisen eli ihmiset, jotka olivat kadottaneet sen (tuon yli tuhannen vuotta kestävän elämän: sen ”iankaikkisen” elämän, jota kansojen uskovat saavat elää tulevan maailmanajan ajan taivaallisilla alueilla.
”Uskottomat” ihmiset edustavat sitä suurta ihmisten määräenemmistöä, jotka ovat historian saatossa nukkuneet kuoleman uneen tai sitten tulevat ennen tuota Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyä poisnukkumaan, kuolemaan ilman Pyhän Hengen vaikuttamaa uskoa. Tätä varten he kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen tuomiolle, Suuren valkean valtaistuimen Oikeuskäsittelyyn, jossa heidän tilansa Jumalan edessä paljastetaan, jossa heidät tuomitaan tekojensa mukaan. Nämä ovat niitä ihmisiä, joille ei ole annettu mahdollisuutta uskoa Kristukseen, mutta joiden kaikkien puolesta Kristus on kuitenkin kuollut!

Ajattelen mielelläni, että Jeesus antoi Maan päällä eläessään edellä olevasta tuomiosta esikuvan tai vihjeen seuraavan, Joh. 8:3-11, jaeryhmän kautta.

  1. Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle
  2. ja sanoivat Jeesukselle: ”Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä.
  3. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?”
  4. Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan.
  5. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”.
  6. Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan.
  7. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään.
  8. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: ”Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?”
  9. Hän vastasi: ”Herra, ei kukaan.” Niin Jeesus sanoi hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”.

Kyseessä on tuon ajan uskonnollisen eliitin pahantahtoisesta kiusaamisesta sillä, että he toivat Jeesuksen eteen syntisen nainen. Naisen, jolle he vaativat tuomiota synnillisestä teosta.
On ilmeistä, että näillä kirjanoppineilla ja fariseuksilla ei ollut hyvä omatunto (kreik. suneidesis), koska heidän motiivinaan näytti olevan pahantahtoisuus. Heidän sydäntään näytti peittävän paatumuksen peite, joka sai heidät näkemään itsensä oikeassa olevina ja tulemaan testaamaan itse Elämän Herraa. He esiintyivät tässä syyttäjänä itsensä Ihmisen Pojan edessä (jae 6).

Jeesus otti haasteen vastaan todellisena Tuomarina ja kirjoitti heidän syytöksen sormellaan maahan.

Sitten (jae 7) Hän kosketti syyttäjiä heidän omantuntonsa tasolla. Jeesus esitti heille kysymyksen heidän omasta syyttömyydestään.

Sitten (jae 8) Hän poisti peitteen heidän omatuntonsa yltä kumartumalla maahan ja antamalla Jumalan äänen kuulua heidän sisimmässään. Nyt paatumuksen peite poistettiin syyttäjien sydänten yltä ja he kykenivät mielensä (ajatustensa) alueella aidosti punnitsemaan omaa tilannettaan.

Nyt (jae 9) nuo syyttäjät saivat kuulla Jumalan puheen kukin heidän omantuntonsa tasolla ja näin sai Jeesus – ikään kuin epäsuoralla tavalla – kunkin heistä itsensä havaitsemaan todellisen tilanteensa ihmisenä.

Lopuksi (jae 11) Jeesus tuo esiin sen valtuuden, jonka Hän on Isältään saanut ihmisen (ja koko ihmiskunnan) tulevana Tuomarina: Ihmisen Poikana /tästä tarkemmin/. Hän antaa ymmärtää, että juuri Hänelle on tuo tuomiovalta annettu.

Jakeen 11 ”tuomitse” teonsanan takaa löytyy alkukielen katakrino, joka muodostuu vanhan kreikan prepositiosta kata [Strong 2596], joka voidaan kääntää suomeksi vastakkain ja verbistä krino [Strong 2919], suomeksi tuomita tai tuomaroida oikeuskäsittelyä.

The Complete WordStudy Dictionary (TCWD) määrittää verbin katakrino (s. 833) seuraavasti.

Tuomita epäsuorasti.  Tuomita vastakkaisesti (kata), eli osoittaa omalla hyvällä käytöksellään, että muut ovat syyllistyneet väärinkäytöksiin ja ansaitsevat tuomion, jota sitten seuraa hyväksyntä.

Toisin sanoen, että ainoastaan täydellinen (synnitön) ihminen voi oikein tuomita epätäydellisen (syntisen) ihmisen ja että tämä tuomio tapahtuu lopulta epäsuorasti eli ihmisen itsensä sisällä: hänen ajatustensa ja omatuntonsa tasolla: ihmisen itseymmärryksen tasolla. Ihmisen tuomio tapahtuu lopulta, Ihmisen Pojan edessä ja sisäisesti vastakkain hänen mielensä ja omatuntonsa tasolla!

Tämänhän myös Paavali vahvistaa Roomalaiskirjeessään (2:14-16) opettaessaan

Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki
ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä
sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

 

Ihmisen luonto (kreik. phusis)  ei siis eo. mukaan ole paha (toisin kuin liha, kreik. sarx, joka on heikko /Room_8:3/), vaan lain teot ovat kirjoitettuina jokaisen ihmisen sydämeen. Ihmisen Pojan tuomiolla (kreik. katakrima) tuodaan ihmisten salaisuudet Jumalan edessä ilmi ja niin ihminen kykenee ajatustensa ja omatuntonsa tasolla pääsemään tietoiseksi omasta tilanteestaan. Näin ihmiselle syntyy todellinen tarve ja halu ottaa vastaan Kristuksen hankkima sijaiskuolema ja sovitus omalle osalleen.

Uskova saa taas elää Kristuksessa Jumalan tuomion alla: Hänen armonsa kasvattavassa oikeaan ohjauksessa koko elämänsä ajan, niin ettei hänen tarvitse enää myöhemmin nousta maailman ihmisten kanssa katakrimaan eli Suuren valkean valtaistuimen tuomiolle /1. Kor_11:31-32/.

 

Jumalan suveriniteetti ja usko

 

Jumala vie vääjäämättä eteenpäin sitä suunnitelmaa, jonka Hän on itsessään päättänyt toteuttaa Kristuksen Jeesuksen kautta.
Jumala on täysin suvereeni toimija toteuttaessaan tahtoaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.
Jumala on täysin itsenäinen toimija Luojana, koska Hän on luonut kaiken ja koska Hänellä on yksinoikeus kaikkeen luomaansa nähden, myös ihmiseen.
Jumalalla on täysi itsemääräämisoikeus kaikkeen luotuunsa nähden.
Jumala on Jumala.

Tästähän Raamattu meitä monin kohdin muistuttaa:

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
(Jes. 55:8-9)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. (Room. 9:18)

Jumala on luonut myös Pahan tarkoitusperiensä toteuttamiseen /Jes_45:7/. Saatana on Jumalan alkuperäinen luomus /Joh_8:44/, joka pahuuden kautta osallistuu Jumalan suuren pelastussuunnitelman toteuttamiseen /tästä tarkemmin/. Koska Jumala on rakkaus ja pahuus ei kuulu Hänen luonteenmukaisuutensa, niin Hän on luonut itselleen Vastakohdan, jota käyttää suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen.
Mutta tämä kaikki kärsimys lopulta tapahtuu Hänen rakkautensa ja kaikkivaltiutensa sisällä. Hän myös paaduttaa (sulkee, heittää peitteitä ihmisten sydänten päälle) viedessään ylivertaista ja aikataulutettua suunnitelmaansa eteenpäin.

Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:16)

 

Miksi kristillisten liikkeiden kautta sitten niin paljon korostetaan sitä, että ainoastaan uskon kautta on pelastuminen saavutettavissa?
Monet uskonnolliset auktoriteetit vielä suorastaan pitävät yllä tällaista käsitystä: ”ellet usko, niin joudut ikuiseen kadotukseen”.
Ja miten monet uskovat ovat sitoutuneet tällaisiin viimeisten päivien ”laatikko-oppeihin”, joissa liikkeen ”kirkkoisät” ja johtajat määrittävät, mikä on oikea tapa uskoa ja mikä ei.
Tämän on kuitenkin Paavali selkeänä Pyhän Hengen ilmoituksena meille välittänyt opetustestamentissaan; nimittäin sen, että jotkut uskovat tulevat hakeutumaan sellaisiin seuroihin, joiden opetus hivelee heidän omaa fiilistään /1. Tim_4:1/.

Pelastava usko ei ole mitään uskottelua, vaan Jumalan antama ansaitsematon lahja /Ef_2:8-9/. Jokainen uskovahan on saanut tämän kertakaikkisena ja täysin ansiottomana lahjana, niin miksi sitä pitää sitten ikään kuin vaatia muilta ihmisiltä pelastumisen ehtona, kun on itse sen Jumalalta ilman omaa ansiota kuitenkin saanut /1. Kor_4:7-8/?
Tämä pelastava usko, joka siis Jumalan ennalta valitsemilleen tänään annetaan, on täysin Hänen oma, meistä riippumaton, valintansa /Ef_1:4/.
Tämä pelastava usko on täysin Jumalan oma, meistä riippumaton, aikaansaannoksensa / Joh_6:29/.
Tämä usko vastaanotetaan ja eletään tänään yksin Jumalan salatun Armon taloudenhoidon lainalaisuudessa ja sen periaatteiden mukaisesti /Room_7:24/; /1. Tim_1:14/.
Tämän Pyhän Hengen vaikuttaman uskon (säilymisen ja kasvamisen) on Herra itse luvannut viedä päätökseen uskovan elämässä /Fil_1:6/.
Tähän uskoon ”sisäänveto” tapahtuu Jumalan itsensä käynnistämänä ja Hänen oman aikataulutetun suunnitelmansa mukaisesti /Joh_6:44/.

Pelastava usko on vain väline ja instrumentti, jolla Kristuksen uhrikuolema voidaan tänä päivänä vastaanottaa. Sen sijaan Kristuksen sijaiskuoleminen meidän puolestamme on se itse asia. Siksipä Paavali toistuvasti opettaakin ”Ettekö tiedä – te olette kuolleet”! Kristuksen sovitus kaikkien puolesta on se juttu. Tätä sovituksen sanomaa meitä kehotetaan pitämään esillä ja tarjolla /2. Kor_5:18-19/. Maailman kansojen tekeminen (järjestäminen) opetuslapsiksi on annettu puolestaan Israelille ja odottaa Jumalan suunnitelmissa sille määrättyä aikaansa /tästä tarkemmin/. Meitä (Kristuksen hengellistä ruumista) taas valmistellaan (rakennetaan) tänään tulevia taivaallisia tehtäviä varten /Ef_4:12-13/.

Koska usko ei ole jokaisen /2. Tess_3:2/ ja koska Jumala antaa nykyisenä Armon hallintokaudella ainoastaan valituilleen uskon välineeksi vastaanottaa Kristuksen sovitustyö ja elämä omalle kohdalleen, niin valtaosalle ihmisiä se jää mahdottomaksi.
Mutta koska Jumala on kuitenkin täydellisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta jokaisen ihmisen osalta, niin kaikkien ihmisten synnin hinta on jo kertakaikkisesti maksettu. Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatan suuressa oikeuskäsittelyssä.
Ihmistä – jolle ei ole annettu kykyä uskoa – ei siten voida tuomita ”ikuiseen kadotukseen”, koska hänellä ei ole yksinkertaisesti annettu instrumenttia pelastuksen sanoman vastaanottamiseen nykyaikana omalle kohdalleen. Jumala on reilu ja oikeudenmukainen. Sen sijaan Saatanan opetuksiin tämä sopii vallan mainiosti, koska se toisi sen haltuun valtaosan ihmiskunnasta!
Miten uskoa kun ei voi uskoa?

Kristuksen hengellinen ruumis koostuu uskon kautta siihen liitetyistä jäsenistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joille on luvattu taivaalliset (maapallon ulkopuoliset, univeraaalit siunaukset) ja pääsevät seurakunnan ylösnousemuksessa sitten ”taivaaseen” /Fil_3:20-21/. Israelin lupaukset kohdistuvat taas nykyisen maapallon päälle ja ovat luoteeltaan kansallisia. Pelastava usko on täysin Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannosta /Gal_2:19-20/; täysin ihmisen ulkopuolelta tuleva kyvykkyys. Kaikki ihmiset (olivatpa he uskovia tai uskottomia) ovat omassa lihallisessa olemuksessaan täysin kelvottomia Jumalan käyttöön /Room_3:10-12/.

Jumala haluaa voittaa jokaisen ihmisen sydämen.
Hän on valmistanut tätä varten aivan ylivertaisen suunnitelman /Ef_1:10-11/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman Hän toteuttaa maailmankausien (kreik. aion) ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) aikana /Jes_55:8-9/ – ja Kristuksen Jeesuksen kautta!

Tämä Isän Jumalan projektin projektipäällikkönä toimii Herra Jeesus, jolle Isä on tätä toimeksiantoa varten antanut kaiken vallan sekä maan päällä että taivaissa – siis koko Universumissa. Tämä on se Jumalan suuri suunnitelma päämäärä: ”että Hän tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:20-28/.

”Kadotukseen joutuvat” uskomattomat menettävät (kadottavat) yli tulevan tuhatvuotisen maailmanajan kestävän ”ikuisen” elämän elämisen siihen saakka, kunnes heidät herätetään Ihmisen Pojan suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Ilm_20:11-15/. He lepäävät siihen asti kuoleman unessa, kunnes Jumala heidät herättää. Ja heille Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyssä ( heidän omien tuntojensa tasolla /Room_2:14-16/) näytetään heidän tilansa (siis se tila, minkä Pyhä Henki näyttää tänään uskoville) niin, että heissä syntyy tilaus ja tarve ottaa vastaan tuo Kristuksen heille 2000 vuotta sitten hankkima sovitus. Näin uskomattomat saavat ikään kuin näkemisen (havaitsemisen) välineen kautta ottaa vastaan Pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

Uskovat pääsevät ensimmäisenä ryhmänä ihmisistä kiinni tuohon ”iankaikkiseen” elämään Kristuksen tullessa tempaamaan seurakuntansa (samanaikaisesti sekä Kristuksessa kuolleet että elävät) ennen tulevan tuhatvuotisen maailmanajan alkua /1. Kor_15:51-55/.

Koko loppuosa ihmiskunnasta (ja katoavaisuuden alle alistetusta luomakunnasta) pääsee Jumalan pelastuksen ja rakkauden syliin, kun kuolema ja kaikki Jumalaa vastustava valta on kokonaan kukistettu ja kun Kristus luovuttaa vallan takaisin Isälle Jumalalle /1. Kor_15:20-26/ saatuaan valmiiksi sen toimeksiannon, jonka Hän Isältään on saanut.

Jumalan tahto on suurempi kuin ihmisen tahto.
Jumalan tahto toteutuu suvereenisella tavalla kaikkien osalle.
Jumala on Kirjoitusten kautta ilmoittanut tahtonsa ja suunnitelmansa, joka ilmoitus sisältää kirjallisesti paljastukset (ilmestykset) Hänen suunnitelmansa toteutusvaiheista, tavoitteista ja päämäärästä. Henki voi sitten elävöittää noita ilmestyksiä uskovan ihmisen sisäiseksi todellisuudeksi.
Jumala tekee kaiken mitä Hän tahtoo.
Kirjoitusten kautta Hän on meille tuonut julki kaikkivoivan tahtonsa:

Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

Miksi tämä koko Kirjoitusten selkeä opetus täydellistettynä Paavalin evankeliumilla / Kol_1:25-26/ voi olla monelle kristillisiin suuntiin kuuluvalle ahdistavaa?
Miksi hyvä sanoma siitä, että Jumalan rakkaus tavoittaa lopulta kaikki voi joillekin olla loukkaavaa?
Miksi Kristuksen 100%:n evankeliumi, johon Kirjoituksista löytyy selkeät todisteet, voi joitain uskovia ahdistaa?
Miksi 1%:n evankeliumi (vain uskovat pelastuvat ja muut joutuvat ”ikuiseen kadotukseen”) pysyy itsepintaisesti monen uskovan vakaumuksena?
Miksi?

En voi tätä muuten itselleni selittää kuin sillä, että jo Korintton seurakunnassa alkanut kristittyjen lahkoutuminen – joka siis on Vastavaikuttajan, kreik. diabolos, ”halki-heittäjän”) päämenetelmiä – on saanut aikaan melkoisen hajaannuksen uskovien keskuuteen.
Paavalin evankeliumin toissijaistaminen, uskonnollisiin auktoriteetteihin sitoutuminen, epäjohdonmukaisuudet raamatunkäännöksissä, perimätiedot ja avainsanojen alkuperäisten merkitysten katoaminen ovat vuosisatojen aikana häivyttäneet totuuden sanan juurtumisen monien uskovien sydämissä. Murheellistahan tämä on, mutta ei kuitenkaan yllättävää: Paavalillehan tämä asia aikanaan ilmoitettiin ja tämän tulevan hajaannuksen tilan hän  viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan) meille välitti:

 

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto •myths.

 

ja tässähän kansojen apostoli tietenkin viittaa omaan evankeliumiinsa, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumiin, ja sen suosiollisuuden hiipumiseen uskovien keskuudessa 😉

 

 

”Iankaikkisen” elämän menettäminen

 

Mitä Kirjoitukset tarkoittavat ”iankaikkisella elämällä”?
Milloin ”iankaikkinen” elämä Raamatun mukaan alkaa?
Mitä pelastumisella ”iankaikkiseen” elämään oikein tarkoitetaan?
Mitä ”iankaikkisen” elämän menettäminen Kirjoitusten mukaan tarkoittaa?

Käännössanan ”iankaikkinen” takaa löytyy inspiroidussa alkukielessä termi aionion. Se on kreikan nominin aion adjektiivimuoto ja esiintyy UT:ssa 73 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla “iankaikkinen” tai “ikuinen”, mikä antaa siitä harhaanjohtavan epämääräisen (ja myös ”ajattomankin”) kuvan, koska siinä kuitenkin on kyse aikarajallisesta aikakaudesta; esim.  /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/; /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää kreikan aionionin johdonmukaisesti termillä eonian, joka mielestäni voitaisiin suomentaa myös aioninen tai aikakautinen tai maailmanajallinen.

Joka tapauksessa kyse on pisimmistä ja peräkkäisistä Raamatun ilmoittamista aikakausista, joiden sisälle koko Jumalan kirjallinen ilmoitus (Kirjoitukset) sisältyy.

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomenkielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä aakkosta eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371).

”iankaikkisella” elämällä Raamattu tarkoittaa aina tulevien maailmanaikojen yli kestävää elämää.
Tämä elämä annetaan Jumalan armovalinnan mukaan lahjaksi ihmisille uskon kautta. Tämä ”iankaikkinen” (aioninen, maailmanajallinen) elämä koskee sekä kansojen /1. Tess_4:17-18/ että Israelin pyhiä /Ilm_20:6/ ja se alkaa tulevien ylösnousemusten jälkeen. Ylösnousemuksessa valitut saavat kuolemattomat ruumiit, joissa elävät sekä tulevan tuhatvuotisen maailmanajan että sen jälkeisen uusien taivaiden ja uuden Maan aikakauden (aionin) ajan sekä siitä eteen päin.

Raamatun mukaan ”iankaikkinen” elämä alkaa vasta tulevasta ruumiillisesta ylösnousemuksesta.

Tällä hetkellä kaikki kuolleet – olivatpa he uskovia tai uskomattomia – nukkuvat kuoleman unessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa (”tuonela”; hepr. sheol; kreik. hades) Jumalassa. Sellainen yleinen ”kristillinen opetus”, jossa annetaan ymmärtää uskovan siirtyvän kuollessaan heti taivaaseen, ei saa minkäänlaista tukea Kirjoituksista. Itse asiassa on kyse Saatanan vaikuttamasta strategisesta opetuksesta: ”ette te suinkaan kuole”, joka taru näyttää saavuttaneen totuuden statuksen myös monen uskovan mielessä /2. Tim_4:3-4/. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan spiritismistä /tästä tarkemmin/. Saatanahan juuri haluaa tuoda ihmisen mielen mukaisuutta opetuksissaan, eikä sitä mikä on Jumalan mielen mukaista /Matt_16:23/; /Gal_1:11-12/.

Nykyisen seurakunnan, Kristuksen hengellisen ruumiin, ylösnousemus tapahtuu ensimmäisenä. Tämä on ylösnousemus – jossa sekä Kristuksessa kuolleet ja vielä tuolloin elossa olevat – temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Tämä on ylösnousemus ”iankaikkiseen” elämään. Meidän ylösnousemuksemme on joitakin vuosia aikaisempi kuin Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /Ef_1:12/.
Nykyisen seurakunnan uskovat saavat kirkastetut (avaruus/taivaskelpoiset) kehot ja tehtävät, joihin he Kristuksen ruumiin jäseninä tulevat osallistumaan kahden tulevan maailmanajan (aionin) ajan maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) maailmankaikkeuden alueella. /Ef_1:22-23/.

Entäpä sitten tuon ”iankaikkisen elämän” kadottaminen?
Se tarkoittaa uskomattomien ihmisten osalta yli tuhannen vuoden nukkumista kuoleman unessa.
Se tarkoittaa tuon tulevan tuhatvuotisen maailmanajan (aionin) aikaisen elämän menettämistä.
Se tarkoittaa yli tuon tuhatvuotisen maailmanajan) kuoleman unessa nukkumista.
Sen ”iankaikkisen” elämän menettämistä, jonka uskovat jo saavat elää tuon ajan uudessa ylösnousemusruumiissaan.

Kaikkien vielä tulevan tuhatvuotisen ”iankaikkisuuden” aikana kuolleiden herättäminen tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen ennen suuren valkean valtaistuimen tuomiota. Sitä oikeuskäsittelyä varten, jota johtaa Ihmisen Poika. Ihmisen Poika, joka on vienyt ruumiissaan jokaisen ihmisen synnin ristille /Ilm_20:11-15/. Tuo suuri oikeudenkäynti käydään jokaisen ihmisen oman tunnon tasolla / Room_2:14-16/ ja siinä kaikki uskosta osattomat näkevät syyllisyytensä Jumalan edessä ja heissä syntyy tilaus ja valmius ottaa vastaan se Kristuksen hankkima sovitus, joka on olemassa hankittuna kaikkia varten.
Uskovien osalta vastaavaa oikeudenkäyntiä (kreik. krino) Herra käy koko heidän nykyisen elämänsä ajan; muut ihmiset käyvät sen myöhemmin suuren valkean oikeusistuimen edessä (kreik. katakrima)  /1. Kor_11:31-32/; /Room_8:1/.

 

”Iankaikkisen elämän menettäminen” (tai kadottaminen tai ”kadotukseen joutuminen”) tarkoittaa sen (elämisen) kadottamista yli tuhannen vuoden ajaksi. Joidenkin osalta (niiden, joiden nimiä ei ole ”hamasta maailman alusta” kirjoitettu Elämän kirjaan) se tarkoittaa kuitenkin vielä kuolemista toiseen kertaan /Ilm_20:11-15/. Mutta tämä toinen kuolema – mikä näyttää jatkuvan vielä viimeisen maailmankauden (uuden maan ja taivaan aikakauden) yli – kukistetaan /1. Kor_15:20-26/. Näin tulee Herra Jeesus Kristus saavuttamaan sen valtavan – Jumalan rakkauden täyttämän – päämäärän, jonka Hän on Isältä Jumalalta ottanut tehtäväkseen toteuttaa /Fil_2:9-11/.

 

p.s.

Kuolleet uskovat eivät siis ole kuollessaan lentäneet suoraan taivaaseen, vaan odottavat vielä ruumiillista ylösnousemusta. Vaikka monet kirkolliset ja muut kristilliset tahot antavat toisin ymmärtää.
Ei.
Uskovat odottavat edelleen ylösnousemusta kuolemattomaan elämään; odottavat ylösnousemusta, jossa saavat taivaalliset ja kuolemattomat kehot /1. Kor_15:42-44/.
Mistä me voimme tämän vielä päätellä?
Koska kaikki Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevat temmataan samanaikaisesti Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle /1. Tess_4:17-18/ ja koska vielä elämme tätä maanpäällistä elämää, niin ei uskovien ylösnousemista ole vielä voinut tapahtua. Tämän salaisuudenhan ylösnoussut Herra paljasti ainoastaan Paavalille: meille edelleen välitettäväksi /1. Kor_15:51-55/!

 

 

me, joilla on Hengen esikoislahja

 

Esikoisellahan me tarkoitamme arkikielessä perheen ensimmäistä lasta. Raamattu puhuu kuitenkin monella tapaa esikoislahjasta tai esikoisuudesta. En ole itse aiemmin tämän ilmaisun kohdalla pysähtynyt niin kuin äskettäin. Esikoisuuteen näyttää kuitenkin Kirjoituksissa liittyvän läpi ilmoituskokonaisuuden mukana oleva lainalaisuus. Esikoisuus näyttää aina viittaavan ensimmäiseen jossain ryhmässä tai joukossa. Sillä näyttää myös olevan tietynlainen yhteys Jumalan suvereeniin valintaan nähden.

Paavali puhuu myös esikoislahjasta, joka koskee myös nykyisen, salatun Armon talouskauden uskovia. Mistähän tässä voisi olla lopulta kysymys?

Jumalalla, kaiken luojana ja antajana on oikeus sekä ihmisten että eläinten esikoisiin.
Aabel uhrasi Jumalalle esikoisen laumastaan ja sai Jumalan katsomaan hänen ja hänen uhrilahjansa puoleen /1. Moos_4:4/.
Israelin esikoiset pelastuivat Egyptin vitsauksesta, kun israelilaiset sivelivät oviensa pielet karitsan verellä, jolloin taloissa olevat esikoiset pelastuivat kuolemalta /2. Moos_12:12-13/.
Nämä ovat kuitenkin myös esikuvallisia. Esikuvallisia siinä mielessä, että ne kuvaavat tulevaa Jumalan Karitsan sovittavan veren vaikutusta kaikkiin ihmisiin ja koko luomakuntaan /Kol_1:20/.

Esikoislahja tai esikoisuus näyttää Raamatussa tarkoittavan sellaista Jumalan hyväksi näkemää pelastavaa siunausta, jossa siunaus periytyy esikoisen kautta hänen jälkijoukolleen Jumalan säätämän periaatteen mukaisesti.
Tämä periaate näyttää olevan Jumalan oma rakkaus ja siihen perustuva armo ja sen toimintaperiaatteet.

Israelin kansaa sanotaan Jumalan esikoiseksi: ”Näin sanoo Herra: Israel on minun esikoispoikani” (2. Moos. 4:22) ja ”Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen” (Jer. 2:3).
Israel on esikoinen kansojen joukossa. Israelin kautta tulee siunaus kaikille maailman kansoille /Jes_2:3-4/. Koko Israelin kansa saa ottaa pelastuksen vastaan heidän Messiaansa saapuessa (nykyisen maailmanajan lopulla) pelastamaan kansansa /Sak_12:9-10/; /Room_11:25-26/. Israel on ensimmäinen, esikoinen, joka saa kokea Jumalan siunauksen kohdalleen kaikkien kansojen joukossa. Myös muut kansat pääsevät sitten nauttimaan Israelin saamasta siunauksesta /Room_11:12/.

Kristus on noussut esikoisena (ensimmäisenä) ihmisten joukosta.
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. (1. Kor_15:20)
Minkä ryhmän ensimmäisenä Kristus on sitten noussut?
Mikä ihmisjoukko ensimmäisenä pääsee kokemaan Kristuksen esikoisuuden periytyvyyden lainalaisuuden?
Tässä täytyy olla kysymys Israelin ja kansojen pyhistä, jotka seuraavina – ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen jälkeen – pääsevät nauttimaan Kristuksen esikoisuuden hedelmästä.
Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29).

Mutta ei tässä vielä kaikki.
Apostoli Paavali jatkaa ja kuvaa myös uskovia (sekä Israelista että kansoista) esikoisiksi, esikoislahjan omistaviksi joukoiksi. Ja nimenomaan Hengen esikoislahjan omistaviksi:
itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen.
Sillä me tiedämme, että koko luomakunta yhdessä huokaa ja on synnytystuskissa hamaan tähän asti;
eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi ottamista, meidän ruumiimme lunastusta. (Room. 8:21-23)

”Esikoisuus” tai ”esikoislahja” takana on alkukielen aparche, joka tarkoittaa ensihedelmää tai ensiksi kypsyvää hedelmää.

Kun nykyisen Armon hallintokauden valitut kokevat ruumiillisen ylösnousemuksen /1. Kor_15:42-44/, niin he saavat ”uuden kehon”, ”uuden varren”, ”kypsyneen hedelmän”.
Koska ylösnoussut Kristus on heidän esikoisensa.
Entäpä sitten otsakkeessa mainittu uskovien Hengen esikoisuus?
Missä joukossa he ovat ensimmäisiä?
Muiden ihmisten joukossa! Loppuosan ihmiskunnan joukossa /1. Kor_15:20-24/!
Koko luomakunnan joukossa! Koko Universumin, koko maailmankaikkeuden joukossa /Room_8:19-22/!
Kaikki on Jumalasta.
Kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. (2. Kor. 5:18)

Kristuksen kaiken sovittava pelastus toteutuu Isän Jumalan suunnitelman mukaisesti vaiheittain ja ajallisessa vuorojärjestyksessä. Tämän valtavan Evankeliumin on itse ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut apostoli Paavalille edelleen meille välitettäväksi:

22. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,
23. mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan;
24. sitten tulee täyttymys (kreik. telos eli loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15)

Siis ”niin kuin kaikki niin myös kaikki”.
Ei siis ”niin kuin kaikki niin vain uskovat”. Kattaus on laajudessaan täydellinen. Kristuksen kuuliaisuuden teon vaikutukset tulevat olemaan yhtä laajat kuin näemme Aadamin teon vaikutuksien olevan. Pelastusjärjestys vaan on peräkkäinen!

Kaikkivaltiaan Jumalan suunnitelma etenee Kristuksen Jeesuksen kautta vääjäämättömästi kohti maalia: kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan pelastamista. Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä. ”Iankaikkisuuksien” ja ”ikuisuuksien” himmeli-käsitteiden takaa alkukielessä löytyvät aikarajalliset aikakaudet. Valitettavasti kirkot ja monet muut kristilliset tahot ovat päästäneet kreikkalaisen ajattomuuden mytologian vaikuttamaan käännöksiinsä ja samalla himmentämään ihmisten (ja myös itsensä) käsitystä hahmottaa myös tulevia (Jumalan suunnitelmiin kirjattuja) totuuksia ja ennustuksia Raamatun kokonaisilmoituksessa. Näin on voitu myös antaa itselle ”lupa” häivyttää esim. Israelia koskevat maanpäälliset (vielä toteutumattomat) lupaukset. Tämähän taitaa ollakin sitä kuuluisaa korvausteologiaa 🤔.

Se että Isän Jumalan lahjoittama pelastus toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle vahvistaa myös seuraava maailmankausien (”ikuisuuksien”) päätökseen liittyvä siunaava totuus /Fil_2:9-11/. Tässä ylösnousseen Herran Paavalin kautta meille välittämässä lupauksessa käy selvästi ilmi, miten jokainen olento tulee lopulta sydämestään ylistämään Isän jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on todellinen Herra.
Ja tämän he tekevät vapaaehtoisesti sydämestään (niin kuin alkukielen ilmaisu exomologeo merkitsee). Ja kirjoitettuhan on, ettei kukaan voi sanoa (sydämestään), että Jeesus Kristus on Herra, paitsi Pyhässä Hengessä /1. Kor_12:3/.

Näin myös me – nykyisen salatun armon hallintokauden uskovat – saamme kantaa ”toivossa” eli odotuksen tilassa meissä ilmenevää Hengen esikoislahjaa ja sen jakamista eteenpäin kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle!

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä