Ihmisen tahdosta raamattu toteaa mm. että vaikka ihmisen ajatus ja mieli tahtoo toteuttaa hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää, niin monesti joudumme kokemaan vastoinkäymisiä ja riittämättömyyttä elää sitä todeksi.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
(Room. 7:21)
Jumalan tahdosta kansoja kohtaan taas on kirjoitettu, että Paavali on niille Jumalan valinnan mukainen apostoli, niin kuin hän kirjeittensä alussa toteaa.
Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, (2. Kor. 1:1)
Jumalan tahto on myös uskosta pelastuvien takana.
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! (Gal. 1:4)
Seurakunnan jäsenten paikat, sijoittumiset Kristuksen ruumiiseen eli hengelliseen organisaatioon (eikä tässä tarkoiteta kirkollisia vakansseja) toteutuvat Jumalan tahdosta käsin.
Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut. (1. Kor. 12:18)
Jumalan pelastustahto ilmenee kaikkia ihmisiä koskevana.
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)
Alkukielessä ei tässä esiinny ehdollista ilmaisua “pelastuisivat”, vaan siinä ilmoitetaan selkeästi Jumalan pelastustahto koskemaan kaikkia ihmisiä; myös tahtoa kuvaava verbi on luokaltaan keskeneräistä (käynnissä, mutta vielä vailla täyttymystä olevaa) toimintaa ilmaiseva termi. Konkordanttinen käännös ilmaisee asian näin:
Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.
—
Nyt siihen tarkoitukseen.
Kun alkukielessä puhutaan tahdosta, niin se käyttää on ilmaisua thelema, kun taas puhutaan tarkoituksesta, niin takaa löytyy sana boulema. Tarkoituksen takaa löytyy aina suunnitelma tai ajatus tai syy viedä asiaa eteenpäin päämäärän saavuttamiseksi. Shakissa tämä voisi tarkoittaa sommitelmaa (siirtosarjaa), joka ensinäkemältä vaikuttaa hurjalta ja uhrauksia vaativalta siirtokombinaatiolta, mutta joka lopulta johtaa pelin voittamiseen eli maaliin pääsemiseen.
Roomalaiskirjeen 9. luvussa puhutaan tästä tarkoituksesta, kun Paavali kertoo Jumalan tahdon vaikutuksesta ihmisten ja kansojen kohtaloissa, siis siitä miten ihmisen tahdon mukainen toiminta ei kuitenkaan mene yli Jumalan tarkoituksellisen, ison kuvan mukaisen toiminnan. Kun hän sitten toteaa:
Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa? (Room. 9:19)
niin tässä kohtaa ei alkutekstissä suinkaan puhuta Jumalan tahdosta, vaan tarkoituksesta (boulema) tai syystä: tarkoituksellisesta toiminnasta (menettelytavasta) osana päämääriensä saavuttamiseksi! Nyt voidaankin kysyä: kumpi on suurempi, kumpi tahto lopulta voittaa: ihmisen vai Jumalan tahto? Konkordanttinen menetelmä kääntääkin tämän kohdan johdonmukaisesti alkukielen mukaan:
You will be protesting to me, then, ”Why, then, is He still blaming? for who has withstood His •intention? (CLV Room. 9:19)
—
Roomalaiskirjeen kohta, joka johti edellä ilmaistuun ihmettelyyn on.
Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:14-16)
Kaikki on lopulta kiinni Jumalan omasta suunnitelmasta, jota Hän Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa maailmankausien kautta kohti suurta päämääräänsä /1. Kor_15:28/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman toteuttamisessa Hän käyttää hyväkseen myös Pahuutta, jonka Hän on myös luonut työvälineekseen /Jes_45:7/; /Joh_8:44/. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hän ei voi oman olemuksensa mukaisesti tehdä pahaa, vaan Hänen täytyy se luoda itsensä ulkopuolelle. Ihmiskunta käy omaa ja omavaraista elämänkoulua nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/; eikä sillä näy olevan minkäänlaista halua tunnustaa (saatikka antaa kunniaa) kaiken Luojalle, päin vastoin. Ihmisen on näin opittava ”kantapään kautta”, että sen paras paikka lopulta on rakastavan Jumalan yhteydessä.
Ainoastaan kaikkivaltiaan ja suvereenisen Jumalan kohdalla on totta tämä väittämä; ”tarkoitus pyhittää keinot”!
