Uudessa testamentissa puhutaan salaisuuksista (kreik. musterion) ja niiden paljastuksista eli ilmestyksistä (kreik. apokalupsis). Salaisuudet ovat asioita, jotka Jumala on pitänyt omana tietonaan ilmoittaakseen ne sitten ihmisille ajallaan. Ilmestysten kautta on Paavali saanut ylösnousseelta Herralta ilmoituksia, joita juutalaisten profeettojen kautta Jumala ei ole aiemmin antanut ilmi.
Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)
Nämä Jumalan vielä puuttuvat ilmoitukset on Paavali tallentanut kirjeisiinsä. On mielenkiintoista havaita, miten tämä sanapari esiintyy alkutekstissä Paavalin ja muun Uuden testamentin tekstin välillä: salaisuus 20/7 ja ilmestys 7/1. Eli tekstivolyymiin suhteutettuna sana-ilmentymien määrät esiintyvät Paavalilla merkittävästi useammin. Tätä hän myös tarkoittaa kirjoittaessaan:
seurakunta, jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armotalouden mukaan, joka minulle on annettu teitä varten, täydellisesti julistaakseni Jumalan sanan, sen salaisuuden, joka on ollut kätkettynä ikuisista ajoista ja polvesta polveen, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhillensä, (Kol. 1:25-26)
Paavali sanoo tässä tekevänsä täydelliseksi Jumalan kokonaisilmoituksen, sen puuttuvan loppuosuuden, jota Jumala ei vielä ollut tuonut julki. Tämä ilmoitus on tarkoitettu myös taivaallisille olennoille tiedoksi ja ihmeteltäväksi.
ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon (Ef. 3:9-10)
Noissa Paavalin kirjeissä Jumala paljastaa nykyisen Armon salaisen hallintokauden (kreik. oikonomia) toimintamallin ja myös tulevia asioita. Talous- tai hallintokaudet kuvaavat Jumalan sen hetkiset hallintomallit ja käytännöt, joita Hän soveltaa uskoviaan ja maailmaa kohtaan. Esimerkiksi Helluntain hallintokauden tapahtumat kuvaavat Jumalan toimintaa ja vaatimuksia Apostolien tekojen alkuaikana, jolloin Jumala vielä kutsui Pietarin johdolla Israelia kääntymään. Siksipä olisi hyvä olla perillä, mikä on totta eli voimassa tänään. Tässä kohtaa kannattaa tutustua lähemmin Paavalin evankeliumiin, vaikka se ei olekaan ihmisen mielen mukaista.
Tällaisia paljastettuja salaisuuksia ja opetuksia ovat mm.
- Israelin tilapäinen hyllytys määräajaksi (Room. 11:25)
- Paavalin evankeliumin julkaiseminen (Room. 16:25)
- Vanhurskautus tulee tänään pelkän uskon kautta (Room. 3:28)
- Kaikki uskovat eivät tule kokemaan fyysistä kuolemaa (1. Kor. 15:51)
- Sovinto Jumalan kanssa tulee kerran kaikkien osaksi (Kol. 1:20)
Hei.
Sivullasi
https://www.konkordanttiset.fi/2017/10/27/salaisuuksia-ja-paljastuksia/
lukee alhaalla seuraavasti:
”Tällaisia paljastettuja salaisuuksia ja opetuksia ovat mm.
– Vanhurskautus tulee tänään pelkän uskon kautta (Room. 3:28)”
Jäin miettimään sanaa ”tänään”. Onko sinulla ajatus, että vanhurskautus on joskus ennen tullut muuta tietä kuin pelkän uskon kautta?
Petri Malk
Hei, ja kiitokset mielenkiintoisesta kysymyksestäsi.
Tuo vanhurskaus tarkoittaa mielestäni aina Jumalan vanhurskautta: Hänen kaikkitietävää oikeudenmukaisuuttaan ja reiluuttaan ihmistä ja koko Hänen luomakuntaansa kohden.
Ihminen on heikkoudessaan tyystin vailla Jumalan kirkkautta sen kaikissa ulottuvuuksissaan ja käynyt itsessään täysin kelpaamattomaksi Jumalan tahdon toteuttamisessa (Room. 3:11-12).
Siksipä Aabrahamille, Jeesuksen kantaisälle (Matt. 1:1-) Jumala antoi lupauksen:
”Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi (Jeesuksessa Kristuksessa) tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 26:4)
Jumala otti vastuun.
Niin kuin Aabrahamille luettiin usko (siis se, että hän luotti tähän Jumalan antamaan lupaukseen) johti siihen, että hän lähti koptipaikastaan kohti sitä maata, johon Jumala oli häntä käskenyt lähtemään. Siis usko eli luottamus Jumalan ääneen ja puheeseen oli Aabrahamin lähtemisen perusteena ja myös sen perusteena, että Jumala luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Toki Aabrahamin uskoa testattiin myöhemmin esim. Iisakin uhraamisen pyynnön tapauksessa, mutta hän oli tietenkin jo tuolloin vanhurskas eli täyskelvollinen Jumalan edessä.
Sitten tullaan tuohon ilmaisun ”tänään”. Tarkoitan tässä tietenkin nykyistä Jumalan armon salattua talouskautta, jonka salaisuuden esiintuominen ja välittäminen uskottiin Paavalille (Ef. 3:8-11) siis apostoli Paavalille, eikä kenellekään toiselle.
Paavali tuo evankeliumissaan meille (nykyisenä Jumalan armon hallintokautena eläville uskoville) Ristin sanansa kautta tiedoksi sen, että nyt (jo viimeisen 2000 vuoden ajan) ihmisille eri kansoista on avautunut suora tie Jumalan välittömään läsnäoloon (ilman minkäänlaisia papillisia välimiespalveluja). Tämän vaikuttaa pelkkä usko, joka tulee taas Kristuksen sanan ja Pyhän Hengen vaikutusten kautta.
Puhutaan uskonvanhurskautuksesta: siitä, että ihminen saa täyden kelpuutuksen Jumalan edessä Kristuksessa pelkän uskon kautta. Tämän uskon vaikuttaa ja välittää tietenkin Pyhä Henki.
Nyt tämän alkujohdattelun kautta yritän vastata tuohon sinun kysymykseesi: että onko aikaisemmin ollut ihmisillä muita teitä kelpuutukseen Jumalan edessä.
Ajattelen, niin kuin Paavali Roomalaiskirjeen 9. luvussa kertoo, että Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen. Jumala on lopulta isossakin kuvassa suvereeni toimija.
Ajattelen, niin kuin Paavali Roomalaiskirjeen 9. luvussa kertoo, että Jumala käyttää ihmisiä sekä jaloihin tarkoituksiin että arkipäiväisiin tarkoituksiin.
Ajattelen, niin kuin Paavali Roomalaiskirjeen 9. luvussa kertoo, että Jumalalla on kaikessa tässä se tarkoitus (ei tahto) kuten jae 19 alkukielessä todistaa. Vaan hän tässä kaikessa noudattaa suunnitelmien suunnitelmaansa, jonka Hän tule maailmanaikojen täyttymyksessä Kristuksen Jeesuksen kautta viemään maaliin:
Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi. (Room. 5:18)
Noita Israelin isiä, profeettoja, apostoleja ja muita valittuja ajattelen jaloina astioina, joiden kautta Jumala on välittänyt ihmiskunnalle lopullisen ilmoituksensa. Viimeksi apostoli Paavalin kautta meitä nykyistä Kristuksen elimellisesti hengellistä ruumista koskevan (vielä VT:ssä täysin salatun) evankeliumin.
Vanhurskaus, kreikan dikaiosune, jonka Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi JUST-TOGETHERness, voitaisiin mielestäni kääntää ”oikeutetuksi yhteydeksi Jumalaan”. Jumala on tietenkin kaiken tällaisen ”oikeutetun yhteyden itseensä” etuoikeuden antajana, ja näin ollen päättelen, että nuo Jumalan Israelista aikoinaan valitsemat ihmiset ovat olleet niitä vanhurskautettuja, joita Jumala on käyttänyt koko ilmoituskonaisuutensa (Kirjoituksiensa) meille välitettäviksi.
terv. Hannu