4:12. tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen,
(CLV) Eph 4:12
toward the adjusting of the saints for the work of dispensing, for the upbuilding of the body of •Christ,
Kun Paavali edellisessä jakeessa 11 toi esiin niitä rooleja ja resursseja, joita Jumala on seurakuntansa valmentamiseen antanut, niin hän mainitsee ensin apostolit ja profeetat, joiden kautta Jumalan kirjallinen ilmoitus on meille välitetty. Ja sitten evankelistat, pastorit ja opettajat, joiden tehtävinä taas ovat Jumalan ilmoituksen viestiminen ulkopuolella oleville, fyysisten seurakuntayhteyksien hoitaminen ja armon ja totuuden sanoman opettaminen.
Nyt hän jakeessa 12 antaa vastauksensa siihen, miksi näin on, mihin tämä kaikki lopultakin tähtää:
antaa pyhille enenevää valmiutta Kristuksen palveluksen työhön.
Ja mitä Paavali tällä tässä tarkoittaa?
Mihin palveluksen työhön meitä kaikkia sitten valmistetaan?
Kristuksen ruumiin rakentamiseen, Kristuksen hengellisen organisaation rakentamiseen.
Ja mitä varten?
Jotta Kristuksen hengellinen organisaatio voisi rakentua siihen perusvalmiuteen, johon se on kutsuttu.
Tässä on hyvä huomata se, että meitä ei kehoteta millään tavalla maailman valloitukseen, sen kaikkien maailman kansojen tekemiseen Jeesuksen opetuslapsiksi.
Ei.
Vaan hengelliseen rakentumiseen Kristuksessa tulevia, maailman ulkopuolisen maailmankaikkeuden alueelle sijoittuvia, tehtäviä varten.
Näin Kristuksen hankkiman sovinnon eteenpäin viemisen tehtäväjako – sekä Israelin että kansojen valittujen kesken – tulee aikanaan lopulta koko Jumalan luomakunnan osaksi niin, että ”jokainen kieli tulee vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra” /Fil_2:9-11/.
—
4:13. kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään,
4:14. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
4:15. vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus,
4:16. josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.
CLV Eph 4:13 – Eph 4:16
13 unto the end that we should •all |attain ioto the unity of the faith and of the realization of the son of •God, ioto a mature man, ioto the measure of the stature of the complement of the Christ,
14 that we may by no means still be minors, surging~ hither and thither and being carried~ about by every wind of •teaching, iby •=human •caprice, iby craftiness with a view tod the systematizing of the deception.
15 Now, being true, in love we should be making •all grow into Him, Who is the Head—•Christ—
16 out of Whom the entire body, being articulated~ together and united~ through every assimilation of the supply, in accord with the operation in measure of each one’s part, is making~ for the growth of the body, iofor the upbuilding of itself in love.
Sitten Paavali johdonmukaisesti jatkaa ja kertoo miksi sitten näin? Miksi meidän palveluksemme työ tänä päivänä lopulta keskittyy Kristuksen ruumiin rakentamiseen, eikä rajoitu esim. fyysisesti näkyvissä ”hengellisissä” organisaatioissa toimimiseen.
Vastaukset tulevat yo. jakeissa.
Ensinnäkin on kyse uskonyhteyteen kasvamisessa kaikkien Kristuksen ruumiin jäseniin nähden (jae 13). Kasvamisesta niin, että kaikki uskovat (ovatpa he missä tahansa ja ovatpa he sitten mukana missä tahansa kristillisessä järjestössä tai sitten ei) voisivat osoittaa rakkauttaan toisiaan kohtaan. Nimenomaan rakkautta Kristuksen yhteydessä ja ykseydessä. (Ef. 1:15; Fil. 1:8; Kol. 1:4).
Sitten Paavali jatkaa, että kaiken palvelustyön päämääränä on ihmisen kasvu uskossa (ei näkemisessä) Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään! Hän ei tarkoita tässä tietenkään sitä, että uskova tulisi itsessään täydelliseksi ja valmiiksi. Ei, vaan sitä, miten ihminen voi Kristuksessa juurtua luottamaan yksin Häneen ja samalla kasvaa ja juurtua omana itsenään uskon yhteydessä Hengessä toistemme kanssa Kristuksen (Pään) kautta.
Sitten hän jakeessa 14 kertoo, miten uskovan kohdalla juurtumattomuus uskossa ylösnousseeseen Kristukseen on tunnistettavissa. Mitkä ovat niitä tunnusmerkkejä, jotka kertovat siitä, että Kristuksen riittävyyden ja täyteyden merkit ovat vielä edessäpäin. Paavali puhuu uskovan alaikäisyydestä (kreik. nepios [YOUNG-sayer]). Hän puhuu tässä kristillisistä lahkoista, liikkeistä ja kirkkolaitoksista, jotka sitovat uskovia omilla vaatimuksillaan ja erityisopeillaan. Tällainen voi näyttää viattomalta, mutta itse asiassa se voikin olla ”kavalan juonikasta”. Ne voivat kyllä toimia ihmisen uskon alaikäisyyden ajan kasvatusalustoina, mutta niihin sitoutuminen ei ole välttämättä ihmisen uskonelämän kasvun kannalta hyödyllistä. Sitoutumisen pitää kasvaa yksin ylösnoussutta Kristusta kohti! Olemme ja elämme täällä aina ”galatalaisen kavaluuden” vaaran vyöhykkeellä.
Vaan mikä on meille hyödyllistä ja rakentavaa?
Se, että me
totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvamme Häneen, joka on pää, Kristukseen! (jae 15)
Ja miten tämä sitten voi tapahtua?
Kasvamisessa Jumalan rakkauden tuntemisessa meitä itse kutakin kohtaan. Hyväksyä oma riittämättömyytemme Jumalan tahdon täyttämisen edessä. Hyväksyä itsemme sellaisena kuin Jumala on meidät luonut. Hyväksyä itsemme sellaisina erilaisina Kristuksen ruumiin jäseninä kuin Jumala on meidän osaksemme tarkoittanut. Hyväksyä se, että kaikki tarvittava apu ja voima tulee lopulta Jumalalta, joka tietää ja tuntee meidät itse kunkin sisimpiämme myöten. Saamme kaikessa luottaa siihen, että Jumalan armo eli suosiollisuus valmentaa meitä itse kutakin omalla paikallaan ja tavallaan joka hetki parhaaksemme /Tiit_2:11-13/; /Room_8:28/.
