Opetuslapsi tai oppilas mainitaan moneen kertaan Uudessa testamentissa. Kyseessä ovat Jeesuksen valitsemat juutalaiset seuraajat, joille hän valtuutti isoja asioita. Mutta ei vaan antanut oikeuksia, vaan myös vaatimuksia ja velvoitteita. Ensinnäkin opetuslasten oli omistauduttava uuteen tehtäväänsä siten, että vanha ammatti korvattiin uudella. Oli tehtävä ratkaisu ja lähdettävä mukaan maailmaa valloittamaan.
Rikkaan tuli kirjaimellisesti luopua maallisesta omaisuudestaan ja lähdettävä Jeesuksen perässä kulkemaan.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)
Kaikki entinen oli konkreettisesti jätettävä pois ja lähdettävä seuraamaan Jeesusta.
Ja sen jälkeen hän lähti sieltä ja näki tulliasemalla istumassa publikaanin, jonka nimi oli Leevi, ja sanoi hänelle: ”Seuraa minua”. Niin tämä jätti kaikki, nousi ja seurasi häntä. (Luuk. 5:27-28)
Oli valmistauduttava todellisesti kuolemaan, niin kuin Opettajansakin: häpeälliseen ristinkuolemaan.
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)
Jeesuksen vaatimukset juutalaisille olivat ehdottoman tiukat.
Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26)
Muuten edellisen jakeen käännös on virheellinen siinä kohdin, että siinä ei puhuta elämän vihaamisesta, vaan sielun vihaamisesta, jotka ovat alkukielessä kaksi eri sanaa ja merkitystä.
(CLV) Lk 14:26
”If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more sfhis •soul besides, he |can~ not be My disciple.
Seuraavassa Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen maailman laajuisen ja kaikkia kansoja koskevan tehtävän.
Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
Tässä on taas alkuteksti ei puhu ”maaliman lopusta”, vaan maailmanajan (kreik. aion) lopusta. Jakeessa tarkoitetaan tulevaa, Israelille luvatun (tuhatvuotisen) Kuningaskunnan aikaa.
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”
Tulevassa Kuningaskunnassa juutalaisille opetuslapsille annetaan myös valtuudet ja kaikki varustukset toteuttaa em. ns. lähetyskäsky. Vaikka kansojen seurakunnat ovat tässä omineet Israelille tarkoitetun tulevan mission itselleen, niin Jumala ei kuitenkaan ole ollut tällaista toimintaa tukemassa kahteen tuhanteen vuoteen; tämän voi päätellä vaikka tarkastelemalla nykyisen maailman ja sen kansojen tilannetta.
Paavalin esittämä seurakuntamalli on taas toisenlainen. Ensinnäkin se on luonteeltaan hengellinen. Siinä jokainen uskova toimii (sijoittuu ja kasvaa) omalla paikallaan Hengessä sellaiseksi uudeksi ihmiseksi, joksi hänet on tarkoitettu.
Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; (Room. 12: 4-5)
Paavali kuvaa nykyistä seurakuntaa Kristuksen ruumiiksi, jonka päänä toimii itse ylösnoussut Herra Jeesus. Tätä seurakuntaa ei taas kehoteta kiinnittämään huomiota näkyväisiin (ihmeisiin, merkkeihin tai ylipäätänsä maan päällisiin näkyviin asioihin ja tapahtumiin) vaan näkymättömiin (2. Kor. 4:18). Tämän seurakunnan kutsu, rakentuminen ja lupaukset ovat olleet Jumalan salaisuutena Vanhan testamentin ja vielä evankeliumikertomustenkin aikaan.
Mutta hänen, joka voi teitä vahvistaa minun evankeliumini ja Jeesuksen Kristuksen saarnan mukaan, sen ilmoitetun salaisuuden mukaan, joka kautta ikuisten aikojen on ollut ilmoittamatta, (Room. 16: 25)
Tässä Kristuksen ruumiissa – johon jokainen uskova on Hengen kasteen kautta liitetty (1. Kor. 12:13) – kukin elää sillä paikalla, mihin Jumala on hänet määrännyt, vaikka oma olo tuntuisikin välillä mitättömältä.
Päinvastoin ne ruumiin jäsenet, jotka näyttävät olevan heikompia, ovat välttämättömiä; (1. Kor. 12: 22)
Tässä seurakunnassa kukin jäsen voi toimia juuri sillä paikalla millä sattuu olemaan, kun kutsu tulee.
Pysyköön kukin, veljet, Jumalan edessä siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7: 24)
Eikä nyt siis myöskään tarvitse lähteä valloittamaan maailmaa Kristukselle, vaan pitämään tarjolla sovituksen sanaa.
Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5: 19-20)
Kun opetuslapsia kehotettiin seuraamaan Jeesusta, niin alkukielessä käytetään termiä akolouthéō, mikä tarkoittaa seurata tai kulkea samaa tietä. Kun Paavali puolestaan kehottaa meitä oleman hänen seuraajiaan niin kuin hän on Kristuksen seuraaja (1. Kor. 11:1), niin alkukieli käyttääkin eri ilmaisua: mimetes, joka taas tarkoittaa imitointia tai matkimista.
Sitten vielä lopuksi hiukan tilastotieteellistä näkökulmaa, joka sanailmentymien vertailun kautta vahvistaa edellisen.
Opetuslapsi on alkukielessä mathetes. Sen esiintymistaajuus ja sen eroavaisuus Paavalin evankeliumin ja muun Uuden testamentin välillä on merkittävä: Paavali ei käytä tätä termiä kertaakaan puhuessaan seurakunnan jäsenistä, eikä muutenkaan – sen sijaan muualla Uudessa testamentissa sana esiintyy peräti 271 kertaa! Ajattelepa tätä.
Jaella, saarnata vai leikata oikein Totuuden sanaa
