Raamatussa on löydettävissä monenlaisia kasteita. Kuitenkin vain olemukseltaan kahden tyyppisiä, nimittäin ensin veteen liittyviä ja sitten Henkeen liittyviä.
Pietari mainitsee, miten Nooa ja hänen perhekuntansa pelastettiin veden kautta.
silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta – Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta (1. Piet. 3:20-21).
Veteen kastaminen oli ja on edelleen myös – uskomisen lisäksi – edellytyksenä Pietarin julistamaan tulevaan Israelille luvattuun Kuningaskuntaan pääsemiseksi.
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen (Mark. 16:16).
(CLV) Mk 16:16
He •who believes and |is baptized shall be |saved, yet he •who disbelieves shall be |condemned.
”tuomitaan kadotukseen” takaa löytyy alkukielen verbin katakrino futuuri-muoto, joka tulisi kääntää ”tulee oikeuden tuomittavaksi”, millä taas viitataan kaikkien uskomattomien osaan tulla kuolleista herätetyksi myöhempään Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn. Tässä siis sanotaan, että ne, jotka uskovat ja vesi-kastetaan pääsevät osalliseksi tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan siunauksista, kun taas uskomattomat menettävät eli ”kadottavat” sen. Ja tämä viesti on suunnattu Ympärileikkaukselle (kreik. peritome), millä raamatussa tarkoitetaan Jumalan valittua, liitto-kansaa, jolle liiton merkiksi ja symboliksi on annettu ympärileikkaus.
Kun Johannes Kastaja todisti:
joka lähetti minut vedellä kastamaan, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle sinä näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, hän on se, joka kastaa Pyhällä Hengellä.’ (Joh. 1:33)
niin hän julisti tässä saaneensa vesikasteen valtuutuksen Isältä Jumalalta ja opetti sen olevan ainoastaan esikuvana ja merkkinä siitä Pyhän Hengen kasteesta, joka myöhemmin tulee Herran Jeesuksen kautta.
Kun Jeesus puhui opetuslapsilleen tulevasta uhrikuolemastaan, niin Hän nimitti sitä omaksi kasteekseen. Mutta samalla Hän ilmoitti, että tuo Hänen kuolemisensa ja ylösnousemisensa kaste tulee pelastukseksi myös heidän osakseen.
Mutta Jeesus sanoi heille: ”Te ette tiedä, mitä anotte. Voitteko juoda sen maljan, jonka minä juon, tahi tulla kastetuiksi sillä kasteella, jolla minut kastetaan?” He sanoivat hänelle: ”Voimme”. Niin Jeesus sanoi heille: ”Sen maljan, jonka minä juon, te tosin juotte, ja sillä kasteella, jolla minut kastetaan, kastetaan teidätkin; (Mark. 10:38).
Sana kastaa on vanhassa kreikassa baptizo, mikä tarkoittaa upottaa. Raamatussa se tarkoittaa upottamista jonkin sisään, upottamista johonkin jumalalliseen pelastuskokonaisuuteen, mukaanottoon sisään siunaukseen jonkin Jumalan nimeämän ja valtuuttaman ihmisen kautta.
Vanhassa testamentissa tämä tapahtui Israelin kansan kohdalla Mooseksen kautta:
saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä (1. Kor. 10.2).
Tätä Ympärileikkaukselle (liiton kansalle) suunnattua parannuksen kastetta piti vielä Pietari esillä Helluntain hallinnon aikana
Niin Pietari sanoi heille: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. (Apt. 2:38)
Mutta, kun Pietari myöhemmin lähetettiin pakana-upseeri Korneliuksen luo, niin järjestys olikin toinen: nyt Pyhä Henki tulikin pakanoihinkin ensin ja vesikaste seurasi vasta perässä.
Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. Ja kaikki ne uskovaiset, jotka olivat ympärileikatut ja olivat tulleet Pietarin mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi: ”Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. Silloin he pyysivät häntä viipymään siellä muutamia päiviä. (Apt. 10:44-48)
Korneliuksen tapaus on hyvin opettavainen. Koska vesikaste oli ollut pelastuksen erottavana kuiluna juutalaisten ja pakanoiden välillä, niin Henkeen kastaminen kuitenkin näytti nyt ylittävän tuon erottavan kuilun!
Kun Korintolaiskirjeiden kirjoittamisen aikaan elettiin vielä ns. Siirtymäkauden hallintoa – jolloin Paavalin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (Gal. 2:7!) alkoi nousta etualalle Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumin alkaessa hiipua samalla taka-alalle – niin vesikaste-rituaali oli edelleen käytössä. Kuitenkin näyttää siltä, että kasteen perimmäistä ja olennaisinta sisältöä ei esim. Korinttossa ymmärretty, koska sinne oli alkanut syntyä pian kristillisiä lahkoja.
”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen” (1. Kor. 1:12).
Näyttää siltä, että vesikaste eri muotoina ja merkityksinä tänään pikemminkin jakaa kuin yhdistää uskovia. Uskosta osattomalle tämä ei näytä olevan niinkään vaikea asia, vaan ehkä pikemminkin ”varman päälle pelaamista”. Kirkkolaitokset ja hengelliset liikkeet tuntuvat sen sijaan esittävän sen ratkaisevan tärkeänä riittinä tai sakramenttina.
Mutta niin kuin Paavali edellisessä kohdassa jatkaa, niin kastamisen kohde on: Kristuksen nimeen. Nimi tarkoittaa raamatussa enemmän kuin mitä me tänään jonkin nimellä ymmärrämme. Nimi kuvaa omistajansa olemusta. Niinpä kastaminen Kristuksen Jeesuksen nimeen tarkoittaa kastamista Hänen olemuksensa todellisuuteen.
Paavali, kansojen valtuutettuna opettajana, tuo meille kirjeissään esiin kasteen todellisen luonteen ja tarkoituksen. Hän ei ollenkaan korosta vesikastetta, koska näkee sen kansojen kohdalle tultaessa vain kehitysvaiheena Hengellä kastamiseen. Paavalin evankeliumin avainsanomat kiteytyvät sanaan rististä ja Kristuksen hengelliseen (ei näkyvään) ruumiiseen eli seurakuntaan.
Sillä Kristus ei lähettänyt minua kastamaan, vaan evankeliumia julistamaan – ei puheen viisaudella, ettei Kristuksen risti menisi mitättömäksi. (1. Kor. 1:1 7)
Inhimillinen teologia itsevalittuine riitteineen pikemminkin erottaa kristittyjä toisistaan kuin saa aikaan yhtenäisyyttä. Tästä lienee tänäkin päivänä olemassa paljon esimerkkejä.
Paavalin ristin ja Armon evankeliumin keskiöön kuuluu kaste ylösnousseeseen Kristukseen Pyhässä Hengessä. Kristuksen Hengen kautta meidät upotetaan, otetaan mukaan siihen aitoon pelastukseen, joka on voimassa tänä päivänä ja joka kaste yhdistää meidät itse kunkin jäseninä Kristuksen ruumiiseen Hengessä.
sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12.13)
Tämä nykyisenä Armon talouskautena voimassa oleva siunaus peittää meidät myös Kristuksen vanhurskauteen, Hänen täydelliseen kelvollisuuteensa Isän Jumalan edessä.
Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet (Gal. 3:27).
Jäseninä tässä nykyseurakunnallisessa Kristuksen hengellisessä organisaatiossa omistamme kaiken sen, mitä Kristus on meidän puolestamme tehnyt.
Hän kuoli meidän syntiemme tähden; tämän saamme tänään Hänessä, Hänen Hengessään, omistaa. Tämä pitäisi tämän päivän uskovan myös tiedostaa:
ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? (Room. 6:3)
Sitten apostoli heti jatkaa, että meitä siunataan edelleen Kristuksen kuolleista herättämisellä: senkin saamme omaksua kohdallemme Hengessä tapahtuneeksi.
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. (Room. 6:4)
Tässä todellisuudessa Paavali kehottaa meitä vaeltamaan. Ja tämä kyky meillä on siis pelkästään Jumalasta, joka antaa meille uskon kautta ymmärryksen (eräänlaisen uuden ihmisen aistin) siitä, että tämä on tänään totta. Tässä Hengen kasteessa uskovat ovat ”upotetut”, mukaan otetut tai yhteenliitetyt myös Kristuksen ylösnousemukseen.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:5-6)
Näin Paavali tuo tämän Kristuksen Hengen kasteen merkityksen tänä päivänä ainoana todellisena kasteena: Kasteena ylösnousseen Herran yhteyteen Hengessä. Tämän hän vielä ikään kuin tiivistää yhdessä viimeisistä kirjeistään, kirjeessään joka on koko täyteydessään suunnattu nykyisen Armon hallintokaudella elävälle ihmiselle:
yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa. (Ef. 4:5)
Ei siis kahta Herraa (niitähän ei voi raamatun mukaankaan yhtä aikaa palvellakaan 😕) ja kahta kastetta, vaan yksi kaste niin kuin Herrakin on yksi.
Vain kaste Kristukseen Hänen Henkensä kautta luo kasvua, eheyttä ja yhteyttä Hänen seurakunnassaan. Ihmisten rakentamilla uskonnollisilla rituaaleilla (joissa ihminen ikään kuin asettuu toimijaksi ”syntisen” ja Jumalan välille) ei ole tänään Jumalan edessä merkitystä, vaikka se sitten miten jumalalliselta näyttäisikin.
Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:23)
Vain Kristuksen hengelliseen organisaatioon – Hänen ruumiiseensa – mukaan liitettynä eläminen luo edellytyksen seurakunnan yhtenäisyydelle ja eheydelle sekä sen tervehdyttävälle kasvulle.
eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. (Kol. 2:19)
Vedellä kastaminen tai veteen kastaminen on liiton kansalle annettu riitti tai sakramentti, joka vaaditaan Jumalan tulevaan, tuhatvuotiseen maanpäälliseen Kuningaskuntaan pääsyyn. Siksi se esiintyy Israelille kohdistetussa raamatun ilmoituksessa keskeisesti mukana. Siihen myös Jeesus aikanaan viittasi, kun Hän antoi käskyn juutalaisille opetuslapsilleen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Tämä käskyhän odottaa vielä (Jumalan aikataulutetun suunnitelman mukaisesti) aikaansa: aikaa, jolloin Herra Jeesus tulee voimalla ja kunnialla perustamaan Maan päälle Kuningaskuntansa. Edellisen Matt. 28 lainauksen välittömänä jatkeena Jeesus myös lupasi tuon Hänen kuninkuutensa ja läsnäolonsa heidän kanssaan kestävän koko maailmanajan (kreik. aion) loppuun eli koko tulevan tuhatvuotisen maailmankauden ajan. Suomalainen käännös kääntää kohdan harhauttavasti tulkatessaan kohdan ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
(CLV) Mt 28:20
teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”
Maailman kirkot ja monet hengelliset yhteisöt ovat omineet (=korvanneet) Israelille annetun kansallisen erityisaseman ja sille kansakuntana annetut lupaukset myös tarjoamalla vesikastetta ikään kuin välineenä pelastumiseen. Enteenä ja lupauksena sen toki voi mielestäni nähdä, kun liitämme sen vain symboliseksi, vertauskuvalliseksi lupaukseksi tulevasta elävän Jumalan Hengen kasteesta – tai ihmisen ”hapuiluna” Jumalaa kohti (Apt. 17:27).
On kuitenkin hyvä muistaa, että tähän yhteiseen Henkeen kastettuina (mukaan otettuina) meillä (sekä pakanoilla että juutalaisilla) on ollut jo liki kahden vuosituhannen ajan suora pääsy, samassa Lapseuden Hengessä, Isän tykö!
sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. (Ef. 2:18)
p.s.
Kun nykyinen Armon talouskausi päättyy viimeisenkin jäsenen tultua liitetyksi Kristuksen ruumiiseen, niin Paavalin evankeliumin voimassaolo myös lakkaa. Seuraavalla Vihan tai Tuomion hallintokaudella Jumala taas kääntyy omaisuus-kansansa puoleen, ja sille annetut, vielä toteutumattomat, lupaukset, alkavat täyttyä. Jumala ei enää tuolloin sovella Paavalin evankeliumia kanssakäymisessään uskoviaan ja maailmaa kohtaan, vaan nykyinen evankeliumi asettuu samaan historialliseen asemaan kuin mitä meille nyt on esim. Helluntain hallinnon sanomana ilmoitettu. Evankeliumin ilmoitustapa ja sisältökin on tulevana hallintokaudella erilainen (Ilm. 14: 6-7).
