Tämä kysymys on mielestäni hyvin tärkeä. Vastaukset alkavat avautua Paavalin väkivaltaisesta kutsumisesta, nimittäin Damaskoksen kaupungin edustalla tapahtuneesta ylösnousseen Herran pysäytyksestä. Paavali sai kohdata hetken aikaa Jeesuksen ruumiillisesti – ei Hänen maallisessa ruumiissaan, vaan Hänen kirkastetussa ylösnousemusruumiissaan, uudessa olemuksessaan. Samalla kohtaamisessa tuli ilmi se, miten inhimillisesti mahdotonta on tänään katsoa kirkastettua Herraa siinä sokeutumatta (Apt. 9:1-9).
Niin miksiköhän Paavali vaikenee, vaikka nykyiset kirkot näyttävän nimenomaan pitävän Jeesuksen maallisen elämän vaiheita koko kirkkovuoden jatkuvana ”pyhänä evankeliumina”, päättyen pääsiäisen ajan uhrikuolemaan ristillä ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen.
Niin miksi kirkot vaikenevat ylösnousseen Kristuksen, jo 2000 vuotta jatkuneesta, nykyisestä elämästä ja kiinnittävät huomionsa Hänen 2000 vuotta sitten tapahtuneeseen lyhyeen, historialliseen maanpäälliseen elämään?
Miksi Paavali näyttää ajattelevan tässä aivan toisin?
Paavalin evankeliumi – ilosanoma rististä – alkaa siitä, mihin neljän evankelistan kertomukset Jeesuksen maallisesta elämästä päättyvät: ristinkuolemaan ja sitä seuranneeseen ylösnousemukseen.
Eikä se jää vain tähän! Vaan nimenomaan Paavalin itse ylösnousseelta Herralta saama ilmoituksen täydennysosuus – Sana rististä – käsittää kaikki Jumalan armon ja voiman lupaukset ja vaikutukset tämän päivän kansojen uskoville! Siksi hän halusi kiinnittää nimenomaan tähän huomiota kirjoittaessaan:
me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne (2. Kor. 5:16)
(CLV) 2Co 5:16
So that we/, from •now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, btnevertheless now we |know Him so not longer.
Niin huolimatta jopa siitä, vaikka kirjeen lukijoiden joukossa oli tuolloin Jeesuksen itsensä lihan mukaan tunteneita, niin heidänkään ei tule enää perustaa uskoaan Hänen maallisen toimintansa mukaan, vaan Hänen toimintaansa ylösnousseena Kristuksena Hengen uudessa tilassa.
Tämän – Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen – jälkeen on eletty jo 2000 vuotta sitä aikaa, jolloin Herra Jeesus on asetettuna ylimmälle paikalle koko Maailmankaikkeudessa. Mutta tämä nykyinen todellinen tilanne, että Kristus käyttää ylintä valtaa koko kaikkeudessa ja on Ihmisen Poikana saapuva taivaalta (kaikella voimalla ja kunnialla) tuomitsemaan elävät kansat ja pystyttämään tänne Maan päälle 1000-vuotisen Kuningaskuntansa – niin tästä eivät kirkot puhu juuri mitään. Samalla ovat lupaukset Israelin kansalle lakaistu maton alle, koska niillä ei vain voi enää olla sijaa nykyiselle Israelin lupaukset korvanneelle ”hengelliselle Israelille”.
Mutta ei Jumala suinkaan ole yllättynyt siitä, että Israel aikanaan hylkäsi Hänen uusitun kutsunsa kansaansa kohtaan Helluntain talouskauden aikana.
”Ei Jumala ole hyljännyt kansaansa, jonka hän on edeltä tuntenut”, kirjoittaa kansojen apostoli meille Roomalaiskirjeen luvussa 11.
Sana rististä fokusoituu nimenomaan Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen toteutumiseen ja sen vaikutuksen omistamiseen ihmisen osalle Pyhässä Hengessä uskon kautta, eikä suinkaan Jeesuksen maallisen elämän vaiheisiin ja niiden kerrontaan. Sana rististä astui voimaan vasta kun ylösnoussut Jeesus Kristus oli täyttänyt Isältään saamansa tehtävän ja sen merkkinä lähettänyt Pyhän Hengen Maan päälle sijaistamaan itseään, kunnes Hän itse kerran fyysisesti palaa takaisin Maa-planeetan päälle. Hänen maallinen elämänsä ja tehtävänsä rajoittui aikanaan ainoastaan Israeliin ja sen kadonneiden lammasten kutsumiseen, vaikka Hän lopulta kuolikin Jumalan Karitsana koko maailman synnin puolesta.
”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö”. (Matt. 15:24)
Kuningaskunnan evankeliumi johtaa toisenlaiseen käyttäytymismalliin kuin meille kansoille suunnattu Armon evankeliumi!
Siksipä apostoli kehottaa meitä kohdistamaan katseemme (ei maanpäällä eläneeseen Jeesukseen, vaan) ylösnousseeseen Herraan, joka tänään hallinnoi seurakuntaansa Armon evankeliuminsa ja uskon Henkensä kautta. Tämä on tänään totta; tämä on tänään ajankohtaista todellisuutta.
Paavalin kautta on Kristus puolestaan välittänyt meille aivan erityisen ilosanomansa, jonka Herra paljasti hänelle ilmestystensä kautta /Apt_26:16/ ja jonka sisällön apostoli on taltioinut meitä varten kirjeisiinsä. Kyse on siis itse Herran Jeesuksen (aiemmin Jumalassa salattuna olleesta) evankeliumista meille, tämän päivän kansojen uskoville.
olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu, että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut; (Ef. 3:2-3)
CLV Eph 3:2 – Eph 3:3
since you surely hear of the administration of the grace of •God •that is |given to me for you,
for by revelation the secret is made known to me according as I write before, in brief,
—
Mutta hänen arvovaltansa Kristuksen valtuuttamana kansojen apostolina alkoi kuitenkin vähentyä jo hänen elinaikanaan. Hän myös tunnisti ja ilmoitti tämän ollessaan palaamassa viimeiseltä lähetysmatkaltaan ja hyvästellessään hengelliset veljensä. Hän tiesi jo tuolloin, miten kristityt alkavat hänen lähtönsä jälkeen lohkoontua erilaisiin ryhmiin ja miten noiden lahkojen ja kirkkojen ”armottomat” johtajat nousevat nimenomaan uskovien keskuudesta.
Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. (Apt. 20:29-30)
Paavalin evankeliumi alkoi kokea väheksyntää uskovien keskuudessa jo hänen elinaikanaan. Niinpä hän tästä kirjoittaakin viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan).
Sillä tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan, Kreskes meni Galatiaan ja Tiitus Dalmatiaan. Luukas yksin on minun kanssani. (2. Tim. 4:10-11)
Viimeisessä kirjeessään, hän toteaa tämän luopumisilmiön siis jo alkaneen.
Tästä syystä hän pyysikin Timoteusta tuomaan hänelle Roomaan kirjakääröt (kreik. biblion) ja erityisesti ne hänen (lampaan?)nahkaliuskoilleen kirjoittamansa kirjeet (kreik. membrana).
Tuo tullessasi päällysvaippa, jonka jätin Trooaaseen Karpuksen luo, ja kirjat, ennen kaikkea pergamentit. (2. Tim. 4:13).
(CLV) 2Ti 4:13
When you |come~, |bring the traveling cloak which I left in Troas bwith Carpus, and the scrolls, especially the vellums.
Näin Paavali saattoi tallentaa evankeliuminsa (Rooman tuolloisten arkistointipalveluiden kautta) Jumalan tahdon mukaisesti jälkipolville säilytettäväksi ja meille asti luettavaksi!
Paavalin evankeliumi on suunnattu, eriytetty eli pyhitetty nimenomaan nykyisen Jumalan Armon talouskauden Totuuden sanaksi. Se on voimassa tänään ja tässä vastaanotettavaksi. Sitä myös Pyhä Henki käyttää tänään työkalunaan (”miekkanaan”), jolla vaikuttaa kristityn elämässä vanhuskautta, rauhaa ja iloa. Pyhä (kreik. hagion) tarkoittaa ”vihkiä”, ”asettaa erilleen”, ”erottaa”. Näin myös Paavalin välittämä Ilosanoma pitäisi nähdä nimenomaan meille (kansojen ihmisille) erotettuna evankeliumina. Tätä evankeliumiaan Paavali kehottaa meitä ”syömään” tämän päivän Totuuden sanana leikkaamalla ja nauttimalla sitä tämän päivän Totuuden sanana /2. Tim_2:15/. Se on siis ”ravintoarvoltaan” juuri sitä ruokaa, joka tänään vaikuttaa uskovassa iloa ja rauhaa Kristuksessa Jeesuksessa.
Se, että kun esim. kansankirkkomme pitää vuosittain toistuvassa kaavassaan Israelille suunnattua Kuningaskunnan evankeliumia meille pyhänä (erotettuna) evankeliumitekstinä, niin se samalla asettaa meille oikeasti pyhitetyn Paavalin evankeliumin toisarvoiseen asemaan. Samalla se omii Israelille annetut lupaukset itselleen ja on siten sokeutunut Jumalan valitun kansan tulevaisuudelle. Samalla kirkkolaitokset ovat kadottaneet ajan käsityksen ja Jumalan aikataulutetun suunnitelman: suunnitelman, joka on täynnänsä Israelin kansalle Vanhassa testamentissa suunnattuja ”iankaikkisia” eli tuhatvuotisia kuningaskunnallisia lupauksia.
Tällaisen opetuksen kuunteleminen ja sen arvottaminen tämän päivän evankeliumiksi ei voi olla vaikuttamasta hapattavasti kristityn uskonelämään!
—
Nykyinen seurakunta kuvataan kuitenkin meille Kristuksen hengellisenä ruumiina. Se rakentuu Kristuksen Hengen yhteydessä Pään (ruumiillisesti ylösnousseen Kristuksen) kautta sen jokaisessa jäsenessä /tästä tarkemmin/. Kyse on uuden luomakunnan esikoisuudesta, uusista ihmisistä, uusista luomuksista (kreik. ktisis) Kristuksessa Jeesuksessa.
me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)
Niinpä Paavali kehottaa oman esikuvansa kautta nykyisen Armon talouskauden uskovia seuraamaan tai tarkemmin imitoimaan, jäljittelemään hänen opetustaan ja esimerkkiään, koska niiden kautta meillä on hyvä potentiaali Hengen yhteydessä kasvaa ylösnousseen Kristuksen seuraajina /tästä tarkemmin/.
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1.Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.
