Mitä Paavali tällä kehotteella oikein tarkoittaa?
Eikö Kristusta pitäisi seurata eikä Paavalia?
Mitä Kristuksen seuraaminen tänään sitten tarkoittaa?
Onko se samanlaista kuin 2000 vuotta sitten, kun Herra vaelsi hyvän Paimenen hahmossa kansansa keskuudessa opetuslapsien kulkiessa Hänen perässään?
Onko se tänään sellaista visuaalisesti havaittavaa katras-elämää, niin että voidaan sanoa ”Kristus on täällä tai Kristus on tuolla”?
Vai onko jotain muuttunut?
Kyllä on.
Kun kansojen apostoli kirjoittaa
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.
Niin suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään Paavalin kehote ei ole ”olkaa!” tai ”olkaa heti!”, vaan tulkaa (kreik. geinesthe). Teonsana on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa prosessinomaista kasvamista ”tilasta-tilaan” ja tässä Paavalin jäljittelijäksi ja sitä kautta Kristuksen ”seuraajaksi”. Kyseessä on keskeneräistä toimintaa kuvaava verbi, jonka pääluokka on middle. Vanhassa kreikassa on vielä tällainen kolmas pääluokka aktiivin ja passiivin lisäksi. Middle -luokassa oleva teonsana ilmaisee, että myös lauseessa oleva subjekti (tekijä) on enemmän tai vähemmän tekemisen kohteena (objektina) prosessissa mukana. Tästä voidaan päätellä, että Paavali antaa kirjeittensä kautta meille esimerkin (opin, kehotukset ja lupaukset) siitä miten meidän tulisi elää, jotta nykyiset Jumalan Armon talouskauden siunaukset Kristuksen Hengen kautta pääsisivät vaikuttamaan elämässämme.
Kun Paavali kehottaa seuraamaan häntä, niin teonsanan ”seurata” takaa löytyy alkukielen mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamistapoja kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.
Se toinen alkukielen ”seurata”-verbi – jota Jeesus kohdisti oppilaisiinsa – on taas alkutekstissä akoloutheo, mikä taas tarkoittaa fyysisestä seuraamisesta. Konkordanttinen käännös esittää termin morfeemi-elementteinä ilmaistuna [UN-JOIN-PLACE] ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan.
—
Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta fyysisesti seuraamaan Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät konkreettisesti ja välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähteä kulkemaan Hänen perässään. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt juutalaisille seuraajilleen.
Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)
CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.
Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut ”please”-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen kanssaan. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin Jeesuksen ns. Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.
Myös seuraava kohta osoittaa, miten ehdottoman vaativa olivat Jeesuksen käsky lähteä Häntä seuraamaan:
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”. (Matt. 8:21-22)
Muita vastaavia kohtia esim. Matt. 10:38-39 ja Mark. 10:21.
Eikä tuo joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.
—
Entäpä sitten nykyisenä (tuohon aikaan vielä Jumalan suunnitemissa salattuna olleena) Jumalan Armon hallintokautena?
Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä kukin on, kun kutsu kuuluu:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)
Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla kuitenkin tehty jo kauan sitten ”ennen ikuisia aikoja” /2. Tim_1:9/, ennen kuin valittu oli tehnyt hyvää tai pahaa. Itse kunkin jäsenen valinta on siis tehty jo kauan sitten ja tämän valinnan on Jumala itse tehnyt ”oman tahtonsa päättämän mukaan” /Ef_1:11/. Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana ja etuoikeutena tulee ainoastaan Kristuksen hengelliseen ruumiiseen valittujen osalle.
Miksi näin? Koska Jumalalla on suunnitelma. Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen Isän Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaakseen sekä myös tulevia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten.
Niin kuin Herran kehotus juutalaisille opetuslapsille kuului ”menkää ja tehkää!” niin Hänen tämän päivän kehotuksensa kansojen uskoville kuuluukin ”pysyköön kukin paikallaan!”.
Miksi näin? Koska pohjimmiltaan on kysymys hengellisestä toiminnasta, hengellisestä elämisestä ja kasvamisesta taivaallista elämää varten /Fil_3.20-21/. Siksipä Jumalan tahto on, että pyhät voivat rakentua Hengessä Kristukseen, niin että jäsenet saavuttaisivat Kristuksen täyteyden täyden iän määrän.
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, (Ef. 4:11-13)
Mikä sitten on merkkinä Kristuksen täyteyden täyden iän saavuttamisesta?
Se on:
ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, (Ef. 4:14-15)
Uskovat voivat tänään olla sidottuina moniin ”opintuuliin”. Monenlaisia ”oikeita” oppeja on ihmisille tarjolla, on tarjolla enemmän kuin koskaan. Pyhä Henki ilmoitti Paavalille aikanaan tämän luopumuksen (terveestä uskosta luopumisen) syntymisen ja sen tulevan kehityksen ja varoitti siitä opetustestamentissaan.
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1)
Mutta eihän voi olla olemassa kuin yksi oikea oppi, yksi opetus, jonka ylösnoussut Herra on meille välittänyt apostoli Paavalin kautta. Siksipä hänen opetustaan – sekä opin että käyttäytymisen osalta – on hyvä seurata. Tämä kirjallinen ilmoitus käsittää paitsi uskonelämää terveellä tavalla rakentavan sanaston niin myös niiden pohjalle toteutetun opetus- ja soveltamisosuuden..
Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.
Epätarkat käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen teonsanojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kirkollisissa opetuksissa: pitääkö tänään pyrkiä valtaamaan koko maailma Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on itse kullekin osoittanut? Jumala kun kuitenkin lopulta hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa ja varustustensa pohjalta päätökseen saakka.
Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten tänään ovat?
Erilaisia. Monesti näkymättömiä. Paljolti ”teologisesti oppimattomia”. Paljolti ihan tavallisia ihmisiä. Tässä kohti näyttää Jumalan viisaus toimivat samalla tavalla kuin aikoinaan tapahtui Korintton valittujen kohdalla.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)
mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. (Fil. 4:9)
p.s.
Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo (seurata fyysisesti) esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai (seurata ottamalla mallia) esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuutta näiden evankeliumien välillä.
Tuo mainitsemasi predestinaatio-oppi: Jumala on jo aikojen alussa valinnut palastuvat, ei taida olla aivan noin yksiselitteinen. Jos näin olisi, jäisi Jeesuksen vertaus Taivasten valtakunnasta (Matt. 22:1-14) kovin ontoksi, sillä tuskin viittaus kutsuttuihin ja valittuihin jää kovinkaan tulkinnalliseksi!
Tuosta ns. predestinaatio-opista taitaa olla aika monta versiota. Itse vierastan koko asiaa. Se mikä Paavalin kautta on meille ilmoitettu on, että ne jotka Jumala on ennen ”ikuisia” aikoja valinnut ovat niitä, jotka saavat uskon lahjan. Ja näin ollen nämä Jumalan ennalta valitsemat tulevat ”ensimmäisessä erässä” kokemaan pelastuksen: ”Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: (1. Kor. 15:22-23). Ts. kansojen opetuksen mukaan pelastus tulee lopulta tietyssä järjestyksessä kaikkien ihmisten osaksi Jumalan suunnitelman mukaisesti. Tuo ”kadotus” -sana on historian aikana (ja vielä nykyäänkin) käytetty hirveänä ja vääristeltynä lyömäaseena ei-uskovia kohtaan. Alkutekstit eivät tunne lainkaan sellaista paikkaa tai tilaa kuin ”ikuinen kadotus”, vaan tämä on kovien kirkonmiesten laatima ilmaus. Parempi on suomenkielellä puhua ”menetyksestä”, koska siihen tuo alkukielen ”apollumi” sana useimmiten viittaa. Eli Paavalin opetuksen mukaan ei-uskovat (”uskohan ei ole joka miehen”) menettävät ”kadottavat” tuon aikakautisen (tuhatvuotisen tai pidemmän) elämän nukkuessaan kuoleman unessa ja odottaessaan omaa myöhempää ylösnousemustaan kuolleista. Kun Jeesus sanoi aikanaan oppilailleen, että ”ei hiuskarvaakaan teidän päästänne katoa”, niin tämän käännöksen takaa löytyy juuri tuo ”apollumi”. Puhutaan siis hiuskarvan menettämisestä eikä ”kadotukseen joutumisesta”.
Matt 22 vertaus on mielestäni erilainen kymmenen neitsyen vertaukseen nähden. Ensinnäkin se on päättäväisesti ja profetaallisesti kohdistettu Israelin uskonnolliselle johdolle (Matt. 21:23) eikä Israelin ulkopuliseille kansoille (kuten Matt. 25). Tätä vahvistaa myös tämän vertauksen näkökulma: se on oikeudenmukaisuudessaan hallinnollinen, eikä rakkaudellinen kuten kansojen kohdalla: morsianta ei siinä mainita. Tässä Jeesus puhuu mielestäni vain Israelista ja siitä, miten sen johto tullaan tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikana korvaamaan ”harvoilla valituilla”: Jumalan valtakunta otetaan teiltä pois ja annetaan kansalle, joka tekee sen hedelmiä.” (Matt 21:43). Kahdestihan tuota Israelin kansan uskonnollis-poliittista johtoa kutsuttiin: ensi kun Jeesus lähetti apostolinsa, sitten ristin jälkeen Helluntain hallinnon aikana ja tulevaisuudessa on Herra vielä esittävä kansalleen kutsun.