1:6. sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa,
1:7. jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.
1:8. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi,
CLV Eph 1:6 – Eph 1:8
for the laud of the glory of His •grace, which graces us in the °Beloved~:
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of •offenses in accord with the riches of His •grace, which He lavishes on us; in all wisdom and prudence
Tämä onnekas lahja tulee osaksemme Kristuksessa Isän Jumalan armon eli mielisuosiollisuuden pohjalta. Kristuksessa meillä on tänään vapautus Hänen verensä kautta, Jumalan lapsen vapauteen. Me saamme ”lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa” (Room. 3:24). Olemme Jumalan edessä Kristuksessa Hänen rakkaita lapsiaan.
Hänessä meillä on myös loukkausten anteeksianto (kreik. paraptoma; [BESIDE-FALL]). ”Loukkaus” tarkoittaa huonon käyttäytymisemme aiheuttamaa syntiä /tästä tarkemmin/, jolla haavoitetaan toisen tunteita. Tunnustaessamme huonon käytöksemme (loukkauksemme) Hänen antamassa valossaan saamme saman tien ottaa vastaan puhdistautumisen Hänen veressään: ”Kristus pesee jalat.” (Joh. 13:8-10). Näin Jumalan ansaitsematon armo toimii ja kasvattaa meitä Hänen todellisuuteensa, Hänen rakkautensa tuntemisessa. Näin Hän saa kasvaa ja minun vanha ihmiseni samalla vähetä.
—
1:9. tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10. siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9 -making known to us the secret of His •will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10 to have an administration of the complement of the eras, to head~ up •all in the Christ—both •that in the heavens and •that on the earth—
Paavali välittää tässä sen Jumalan tahdon salaisuuden, joka koskee kansojen valittuja ja jossa Israelilla ei enää ole etuoikeutta eikä erityislupausta.
Apostoli ei tässä puhu nykyisestä Armon talouskaudesta, vaan viittaa ns. Kristuksen salaisuuteen (Ef. 3:4-5). Hän puhuu tässä tulevasta talouskaudesta, viimeisestä hallintokaudesta, jonka täyttymyksenä Jumalan rakkaus tulee voittamaan koko luomakunnan, tulee yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki. Jumalan pelastustyön läpivieminen koko maailmankaikkeuden osalta (siis kaikki ihmiset mukaan luettuna) vahvistetaan jälleen kerran. Tämä tapahtuu viimeisen maailmanajan (kreik. aion) päättyessä Jumalan rakkauden tavoittaessa koko luomakunnan /tästä tarkemmin/. Kansalliset, kaikkien kansojen opetuslapseuttamiset, tapahtuvat taas tätä edeltävän, tuhatvuotisen maanpäällisen Kuningaskunnan aikana Israelin opettajien toimesta.
Paavali oli aiemmin – Siirtymäkauden hallinnon aikana – paljastanut uusina totuuksina uskovien ylöstempauksen Herraa vastaan yläilmoihin (1. Tess. 4:7) ja uskovien tulevan muuntumisen Kristuksen kaltaisiksi (1. Kor. 15:49). Nyt uutena totuutena ylösnoussut Herra paljastaa tässä, mitä ylöstempauksen jälkeen on seurakunnan osaksi varattuna. Kun Israelin osalle on varattuna Jumalan tuntemisen levittäminen tulevana maailmanaikana Maan päälle kaikkien kansojen keskuuteen, niin samoin on nykyisen seurakunnan tehtävänä oleva Jumalan tuntemuksen levittäminen Maan ulkopuoliselle – taivaalliselle, tähtitaivaan alueelle – kaikkien niiden asukkaiden osalle!!!
—
1:11. Hänessä me myös olemme saaneet perintöosan, ollen siihen edeltä määrätyt hänen aivoituksensa mukaan, hänen, joka vaikuttaa kaikki oman tahtonsa päättämän mukaan,
1:12. että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen
CLV Eph 1:11 – Eph 1:12
11 in Him in Whom our lot was cast also, being designated beforehand according to the purpose of the One Who is operating •all in accord with the counsel of His •will,
12 that we should •be for the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.
Jumalan oman päätökseen perustuva onnekas osuus, jonka Hän jo kauan ennen syntymäämme on päättänyt Kristuksessa toteuttaa, tulee taas esille. Kyseessä ei ole kuitenkaan perintöosuus, perintöhän edellyttää perinnönantajan kuolemaa, vaan pikemminkin jako-osuus (kreik. kleroo; [LOT]) tai arpaosuus; tästä lienee tulee sanontakin ”arpa on heitetty”. Tämä kaikki korostaa Jumalan suvereenisuutta ja päättäväisyyttä aikasarjoitetun pelastussuunnitelmansa toteuttamisessa.
Tässä apostoli puhuu meidän (kansojen uskovien) erilaisesta, aikaisemmasta toivosta Israeliin nähden. Lupauksesta, joka odotuksena kohdistuu taivaalliselle alueelle – toisin kuin Israelin kohdalla – ja jonka odotus toteutuu ajallisesti ennen Israelin odotuksen toteutumista /tästä tarkemmin/. Tämän salaisuuden hän on aiemmin paljastanut Korintolaiskirjeessään (1. Kor. 15:51-54), tässä Paavali myös täsmentää meille sen ajallisen toteutuvuuden ajankohdan suhteessa Israelin toivon täyttymiseen: sen Messiaan tulemiseen Maan päälle perustamaan tuhatvuotinen Kuningaskuntansa.
—
1:13. Hänessä on teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti,
1:14. sen, joka on meidän perintömme vakuutena, hänen omaisuutensa lunastamiseksi – hänen kirkkautensa kiitokseksi.
CLV Eph 1:13 – Eph 1:14
13 In Whom you also—on -hearing the word of •truth, the evangel of your •salvation—in Whom on -believing also, you are sealed with the holy •spirit of •promise
14 (which is an earnest of the enjoyment of our allotment, to the deliverance of •that which has been procured) for the laud of His •glory!
”teihinkin” eli ”myös teihin”, tällä Paavali viittaa siihen, että myös kansojen uskovat ovat nyt (kun oli siirrytty Armon talouskaudelle) saaneet yhdenvertaiset vakuudet, etumaksun tulevan lupauksen toteutumisesta. Israelilla ei enää ole nykyisellä talouskaudella priorisaatiota kansoihin nähden: Jumalan armovalinta perustuu kauan sitten Hänen itsensä tekemään päätökseen.
Tässä ei tarkalleen ottaen puhuta luvatusta Pyhästä Hengestä vaan lupauksen Pyhästä Hengestä. Lupauksen Henki ei ole luvattu, vaan pikemminkin se on itse lupaus, eräänlainen ”ennakkomaksu”, pantti siitä, mikä vielä odottaa täyttymystään.
2 kommenttia artikkeliin ”Efesolaiskirje – luku 1:6-14”