6:1 Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.
6:2. ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi” – tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus –
6:3. ”että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä”.
6:4. Ja te isät, älkää kiihottako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.
6:5. Palvelijat, olkaa kuuliaiset maallisille isännillenne, pelossa ja vavistuksessa, sydämenne yksinkertaisuudessa, niin kuin Kristukselle,
6:6. ei silmänpalvelijoina, ihmisille mieliksi, vaan Kristuksen palvelijoina, sydämestänne tehden, mitä Jumala tahtoo,
6:7. hyvällä mielellä palvellen, niin kuin palvelisitte Herraa ettekä ihmisiä,
6:8. tietäen, että mitä hyvää kukin tekee, sen hän saa takaisin Herralta, olkoonpa orja tai vapaa.
6:9. Ja te isännät, tehkää samoin heille, jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.
CLV Eph 6:1 – Eph 6:10
1 •Children, be obeying your •parents, in the Lord, for this is just.
2 ”Honor your •father and •mother” (whicha is the first precept iwith a promise),
3 that it may be becoming~ well with you, and you should be a long time on the earth.
4 And •fathers, do not be vexing your •children, but be nurturing them in the discipline and admonition of the Lord.
5 •Slaves, be obeying your •masters according to the flesh with fear and trembling, in the singleness of your •heart, as to •Christ,
6 not acwith eye-slavery, as hman-pleasers, but as slaves of Christ, doing the will of •God ofrom the soul,
7 with good humor slaving as to the Lord and not to men,
8 being °aware that, whatsoever good each one should be doing, for this he will be |requited~ bby the Lord, whether slave or free.
9 And, •masters, be doing the same toward them, being lax in •threatening, being °aware that their •Master as well as yours is in the heavens, and there is not partiality bwith Him.
Paavali jatkaa edellisen luvun opetusta kuuliaisuudesta Herralle. Jumalan antamaa kuuliaisuusjärjestystä tulee soveltaa myös työelämän ja perhe-elämän tasoilla. Vaikka Kristuksessa ei ole ” juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista”, niin Herrassa on Jumalan antaman järjestyksen mukaista alamaisuutta hyvä noudattaa. Kristuksessa kaikki jäsenet ovat Pyhässä Hengessä keskenään tasa-arvoiset Pään, Kristuksen alaisuudessa. Herrassa taas Jumalan järjestys toimii myös fyysisellä tasolla.
Kaikkeen palvelemiseen kuitenkin pätee yksi ja sama ohje: palvelkaa ”hyvällä mielellä”, tai ”hyvällä huumorilla” (kreik. eunoia) niin kuin Herraa ettekä ihmisiä (jae 7)!
Kaikki edellä olevat kehotukset ja ohjeet on suunnattu uskovan vaellukseen maailmaa, sen ihimisiä ja esivaltoja kohtaan.
Seuraavissa jakeissa (jakeesta 10 alkaen) onkin sitten kysymys aivan muusta. Kysymys Efesolaiskierokirjeen julkaisemiseen asti vaietusta salaisuudesta ja sen paljastamisesta. Todelliset vihollisemme ovatkin tänään taivaan avaruuksissa. Kyse on tämän päivän evankeliumin totuudesta.
Kiitos,
hienoa tulkintaa! Puuttuisin kuitenkin näkemykseesi: ”Meidän vihollisemme ovat ulkoavaruuden alueella toimivat erityyppiset vihamieliset henkiolennot ja -vallat.” Eikö Jeesus, kuten opetuslapsetkin, kuitenkin ajanut ihmisiä vaivaavia pahoja henkiä ulos ihmisiä piinaamasta, eli kuitenkin nuo pahat henget, demonit ’elävät’ ja vaikuttavat aivan samalla empiirisellä tasolla kuin me ihmisetkin. Mikä siis on tuo ’ulkoavaruuden alue’?
Kiitos yhteydenotostasi.
Toden totta, Jeesus ja Hänen opetuslapsetkin ajoivat demoneja ihmisistä, jotka olivat niiden vallassa. Demonit (kreik. daimonion) vaikuttivat ja vaikuttavat Maan päällä ja edustavat ilmeisesti Vastustajan organisaatiossa sen alinta kastia. Ne voivat joskus miehittää ihmisiä ja eläimiä. Paavali paljastaa kuitenkin Efesolaiskirjeessään meille sitä salaisuutta, josta Herra ei puhunut sanallakaan juutalaisille opetuslapsilleen. Tämä toisenlainen toivo tai tulevaisuus odottaa meitä (toisin kuin on Israelin kohdalla) maapallon ulkopuolisella, taivaallisella, alueella. ”Mutta meillä on yhdyskuntamme” taivaissa. UT:ssä esiintyy alkukielessä kaksi ilmaisua ”taivaallisille”: ”ouranios” ja ”epouranios”, joka sanatarkasti tarkoittaa nähdä/havaita ylhäällä. Eli kun katsomme ulkona ylöspäin, niin näemme ehkä pilviä ilmakehässä ja pimeällä tähtitaivaan ilmakehän ulkopuolella. Näin asian ajattelen ”ouranios” liittyy ilmakehään ja ”ep ouranios” sen ylä ”ep” tai ulkopuolella havaittavaa eli maapallon ulkopuolista universumin aluetta. Ihan konkreettisia asioita. Tätä ylösnoussut Herra paljastaa Efesolaiskirjeen alussa 1-20. Samoin tämä Efesolaiskirjeen loppuosuus liittyy tähän. Näissä kirjeissä on tunnistettavissa tietynlainen sipuli-rakenne, jossa kullekin alun teoriaosuuteen liittyy vastaava sovellutus-osio kirjeen loppupuolelta. Tässä kannattaisi tutkia ja peilata tätä alku- ja loppukohtaa (”halkaistun sipulin ulommaiset vastinkuoret”) keskenään.
Demonit ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat edelleen moneen ”kristilliseen” oppiin. Tämän Paavali toteaa (1. Tim. 4:1). Ilmeisen aktiivisesti tänäänkin toimivat.
Demonit näyttävät olevan Maan päällä toimivia pahuuden henkiolentoja, jotka myös tunnustavat Jumalan olemassaolon (Jaak. 2:19). Katselin vielä noita alkutekstin sanailmentymiä ”demoni-demoninen-olla demonisesti asuttu eli ”riivattu”, niin ne myös osaltaan vahvistavat sitä, että kyse on maanpäällä toimivista henkivalloista, kun taas Paavali ei näytä varoittavan meitä niistä muuten kuin epäsuorasti: niiden vaikutuksista opetuksiin. Sanat esiintyvät UT:n alkutekstissä yht. 76 kertaa, josta Paavalilla vain 8 kertaa, kun muu ei-paavalillenen osa 68 kertaa.
Ajattelen tässä asiaa yksinkertaisesti niin, että samoin kuin Israel odottaa Messiaansa paluuta nykyisen Maan päälle (tänne, jossa me nyt fyysisesti elämme), niin yhtälailla meidän odotuksemme liittyvät tuohon maapallon ulkopuolella havaittavaan, valtavaan tähtitaivaan alueelle yhtä fyysisesti kuin on Israelinkin kohdalla. Saatana joukoineen pitää siellä noita meille luvattuja alueita vielä hallussaan, mutta kun ne ”heivataan” sieltä aikanaan alas tänne Maan päälle, missä heidän demoni-joukkonsakin toimivat (Ilm. 12:7-8), niin silloin nuo alueet tulevat Kristuksen ruumiin, Kristuksen ja Hänen jäsentensä käyttöön. Näistä taivaallisista siunauksista Paavali meille juuri Efesolaiskirjeen alussa julistaa, samoin sitä, miten meidät on jo tänään sinne Kristuksen Hengessä asetettu. Meidän henkemme on siis jo Kristuksessa lunastettu, mutta ruumiimme vielä odottaa lunastustaan.