Miksi tällainen otsake?
Mitä Raamattu opettaa pappeudesta ja papeista?
Eikö Kristus todellisena ylimmäisenä pappina tehnyt kaksi tuhatta vuotta sitten kertakaikkisen ja riittävän uhrauksen?
Vai ilmeneekö pappeus tänään eri tavoilla? Ja millähän tavoilla?
—
Pappi, kreik. hiereus, /priest/.
Raamatun mukaan Jumala valitsi Israelin pappien kuningaskunnaksi ja pyhäksi kansakseen /2. Moos_19:6/. Papin korkein oikeus oli pääsy Jumalan yhteyteen. Vaikka Israelin temppelipalvelut eivät tällä hetkellä ole voimassa, niin ne kuitenkin tulevat astumaan maailmanlaajuisesti voimaan tulevassa tuhatvuotisessa kuningaskunnassa /1. Piet_2:9/; /Ilm_20:6/.
Tänään – salatulla armon talouskaudella – on siis tämä maanpäällinen julkinen pappeus lakannut ja aktivoituu jälleen pappiskansan Israelin ottaessa Messiaansa vastaan. Siksipä tämä avainsana ”pappi” puuttuu tyystin Paavalin opetuksesta /Katso tilasto esiintymisistä!/. Ainoan kerran se esiintyy hänen kertoessaan omasta palvelutyöstään, miten hän pappina välittää Jumalan Evankeliumin uhripalveluna kansojen uskovia varten /Room_15:16/.
Tänään pappispalvelut tapahtuvat jokaisen uskovan kohdalla Kristuksen Hengessä; puhutaan ns. yleisestä pappeudesta. Pyhän Hengen kautta on kristityllä suorapääsy Isän Jumalan tykö ja hän voi suorittaa papillista uhripalveluaan ruumiillisesti /Room_12:1/; kiittämällä /Kol_3:16-17/ ja pitämällä esirukouksia esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Paavalin mukaan pappeuden hoito tapahtuu tänään yksin Hengen yhteyden kautta Kristuksessa ja ilman välikäsiä.
Näin siis kansojen apostoli viimeisessä kirjeessään meitä papillisissa palveluissa ohjeistaa.
—
Pappeus – joka siis toteuttaa välimiesmenettelyä ihmisten ja Jumalan välillä – näyttää tänään tapahtuvan esikoisuus-järjestyksen mukaisesti: Ylösnoussut Kristus esirukoilee seurakuntaruumiinsa jäsenten puolesta / Room_8:34/ ja Hänen ruumiinsa jäseniä puolestaan kehotetaan esirukoilemaan ja kiittämään esivallan, kaikkien pyhien ja kiittämään (ei valittamaan!) myös kaikkien ihmisten puolesta. Ja tämä kaikki esirukous tarkoittaa (niin kuin sen nimestäkin voi päätellä) aktiivista yhtymistä Jumalan tahdon toteutumiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta.
Kristus on esikoinen (so. ensimmäinen) kuolleista nousseiden ihmisten joukossa /Room_8:29-30/, siis myös ensimmäinen (Pää) meihin Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniin (uskoviin) nähden. Tänään Hän myös hoitaa esikoistehtäväänsä seurakuntaansa (hengellisen ruumiinsa jäseniin) nähden rukouksin /Room_8:34/. Maan päällä eläessään Hän puolestaan rukoili valitsemiensa opetuslastensa puolesta /Joh_17:9/.
Samoin myös me – niin kuin Kristus on meihin nähden – olemme me (uskovat) esikoisia (ensimmäisiä) muuhun ihmiskuntaan nähden /Room_8:23/, ja näin tämä Paavalin kautta paljastettu salaisuus tulee kerran koko ihmissuvun osaksi /Room_5:18/; /1. Kor_15:20-26/.
—
Kristus on siis Jumalan ylimmäisenä pappina yhdellä kertaa ja kerta kaikkiaan sovittanut koko ihmiskunnan Jumalan edessä: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman Hänen kauttaan.
Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten.
Siis Jumala sovitti.
Ihmisellä ei ole tässä aikaansaannoksessa minkäänlaista osuutta.
Ei minkäänlaista ylpeilemisen aihetta.
Kaikki on Jumalasta.
Miksi Jumala sitten näin menetteli?
Miksi Hän itse näin ottaa vastuun koko ihmissuvusta?
Koska Hän on alun perin suunnitellut ja luonnut ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen.
Koska Hän tahtoo (ei tahtoisi niin kuin epäuskoisesti on käännetty, vaan tahtoo!) että kaikki ihmiset tulevat pelastumaan /1. Tim_2:4/; /Tiit_2:11-13/.
Ja Jumalahan on Jumala. Hän on kaikkivoipa. Hän toteuttaa lopulta koko pelastussuunnitelmansa tietenkin suvereenin tahtonsa mukaisesti /Jes_46:10/.
Mutta, Hän tekee sen oman suunnitelmansa ja aikataulunsa mukaisesti ja Kristuksen Jeesuksen kautta.
Ja kaiken tahtonsa Hän myös tulee toteuttamaan kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta: ne saavat lopulta päästä Hänen rakkautensa tuntemiseen ja kokemaan sen ilon ja riemun, mitä Isä Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta tulee tuomaan esiin /Fil_2:9-11/; /Room_8:19-22/!
Pysytään siinä, mitä alun perin on kirjoitettu.
Pysytään siinä mitä meitä varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko ihmiskuntaa varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko luomakuntaa varten on kirjoitettu.
p.s.
Se, että kirkkolaitokset ovat omineet ja korvanneet valitulle kansalle tarkoitetut pappistehtävät ei suinkaan tarkoita sitä, että Jumala olisi tällaista toimintaa siunaamassa. Eihän Jumala ole ollut kirkkoja siunaamassa maailman kaikkien kansojen opetuslapseuttamisessakaan, vaikka ne ovat sitä jo kohta 2000 vuotta saaneet yrittää?!
Toki tähän annetaan niille vielä yksi mahdollisuus, kun maailman valtauskonnot (kristilliset kirkkolaitokset siinä mukana) saavat yrittää maailmanrauhan toteuttamista ihmisvoimin ja Vastustajan vahvalla myötävaikutuksella. Näille instituutiollehan on annettu kuitenkin maailmassa valta esittää omaa sanomaansa ihmisille Jumalan ”totuutena”. Mutta kyse on (ja on Jumalan sallimuksesta ollut) eksytyksestä ja valheesta, jolla valtakirkot pitävät Kristuksen totuutta ja todellisuutta niille annetun valtansa alla. Jumala on sallinut (ja edelleen sallii) maailman valtakirkoissa sekä uskovia että uskomattomia palvelijoita /2. Tim_2:19-21/.
Mutta näilläkin asioilla on lopulta määräaikansa /Room_1:18/; /Ilm_17:15-16/.
