Efesolaiskirje

Efesolaiskirje – luku 3:1-7

kirjoittaja


3:1 Sen takia minä, Paavali, teidän, pakanain, tähden Kristuksen Jeesuksen vanki, notkistan polveni –
(CLV) Eph 3:1
On this behalf I, Paul, the prisoner of •Christ Jesus fors you, the nations—

Paavali tuo tässä esiin sen, miten hän – meidän ”pakanain” tähden – kärsii vangittuna ja poissuljettuna julkisesta ”uskonnollisesta toiminnasta ja johtamisesta”. Tässä hän korostaa sitä Jumalan salaisuuden (ei julkisuuden) Armon taloushallinnon tehtävää, joka hänen (ja vain hänen) kauttaan paljastetaan meille: tämän päivän kansojen uskoville.

—

3:2. olette kaiketi kuulleet siitä Jumalan armon taloudenhoidosta, mikä on minulle teitä varten annettu,
(CLV) Eph 3:2
since you surely hear of the administration of the grace of •God •that is |given to me for you,

Tästä Armon taloudenhoidosta, joka koskee pakanoita, ei ole olemassa vihjettäkään Vanhan testamentin kirjoituksissa, joten se ei siten voi olla ikään kuin johdateltavissa sieltä käsin!

Tämän nykyinen hallintokausi on ollut tähän asti salaisuutena Kirjoituksissa, mutta ei tietenkään Jumalan suunnitelmassa!
Tähän saakka (siis Efesolaiskirjeen ilmestymiseen saakka) ovat Kirjoitukset tuoneet esiin sen, miten (pakana)kansat tulevat saamaan Israelin kautta siunauksensa, mutta nyt Jumala paljastaa Paavalin kautta sen, miten Jumala niveltää, sovittaa yhteen, tulevat siunauksensa tasavertaisina koskemaan sekä Israelin valittuja että Kansojen valittuja. Israelille maanpäälliset lupaukset ja kansojen valituille Maan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset.

—

3:3. että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niin kuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut;
3:4. josta te sitä lukiessanne voitte huomata, kuinka perehtynyt minä olen Kristuksen salaisuuteen,
3:5. jota menneiden sukupolvien aikana ei ole ihmisten lapsille tiettäväksi tehty, niin kuin se nyt Hengessä on ilmoitettu hänen pyhille apostoleilleen ja profeetoille:
3:6. että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta,
3:7. jonka palvelijaksi minä olen tullut Jumalan armon lahjan kautta, joka minulle on annettu hänen voimansa vaikutuksesta.

CLV Eph 3:3 – Eph 3:7
3  for acby revelation the secret is made known to me (according as I write before, in brief,
4  by which you who are reading are |able~ to apprehend my •understanding in the secret of the Christ,
5  which, in other generations, is not made known to the sons of •=humanity as it was now revealed to His •holy apostles and prophets): in spirit
6  the nations are to be joint enjoyers of an allotment, and a joint body, and joint partakers of the promise in Christ Jesus, through the evangel
7 of which I became the dispenser, in accord with the gratuity of the grace of •God, •which is |granted to me in accord with His •powerful •operation.

Tässä Paavali viittaa Efesolaiskirjeen alussa paljastamaansa salaisuuteen (kreik. musterion), jonka ylösnoussut Herra oli hänelle nyt ilmestyksen kautta tehnyt tiettäväksi (jae 3)  (Apt_26:16).

Sitten apostoli – myös Kirjoitusten syvällisenä tuntijana – toteaa (jae 5), että tätä Kristuksen salaisuutta (jae 4) ei ole aiemmin Pyhissä Kirjoituksissa paljastettu:
tämä nykyinen Jumalan Armon hallintokausi: sen kohdentuminen kaikista kansoista valittuihin, sen perustuminen pelkkään uskoon ja sen lupausten kohdistuminen Maan ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle – ja kaikki tämä Kristuksessa Jeesuksessa ja Hengen alueella – tästä ei Vanha testamentti eivätkä neljä ns. evankeliumikertomusta puhu sanallakaan!
Ei ole aiemmin tiettäväksi tehty niin kuin se nyt on Hengessä ilmoitettu.

Jakeessa 6 tuodaan tämä paljastettu Kristuksen salaisuus kolmesta eri näkökulmasta vielä, ikään kuin yhteenvetona edellä paljastetusta, esiin.  Ja tämän salaisuuden paljastaa siis tämä (kreik. tou) evankeliumi; tässä tarkoitetaan nimenomaan Paavalin kautta julkituotua evankeliumia. Tavalliset käännökset yleensä ”unohtavat” tässä olevan määrätyn artikkelin, jolla viitataan nimenomaan tähän Paavalin kautta välitettyyn evankeliumiin.
Nyt ovat pakanat yhdenvertaisia, yhteensovitettuja juutalaisten kanssa 1)yhdenvertaiseen jako-osuuteen (kreik. sunkleronoma), 2)yhteiseen ruumiiseen (kreik. sunsoma) ja 3)osakkaita lupauksiin (kreik. sunmetocha tes epachelias). Helluntain hallinnon aikana tarjottiin pakanoillekin pelastusta, mutta Israelin (valitun kansan) alaisuudessa. Vielä edellisenä ns. Siirtymäkauden hallinnon aikana oli juutalaisilla siis etuoikeus näihin siunauksiin. Paavalin edellisenä talouskautena suorittamaa papillista palvelusta leimasi periaate: ”juutalaisille ensin, sitten pakanoille” (Room. 1:16; 2:9-10).
Tämä ”Kristuksen salaisuus” esitetään tässä (jakeessa 6) tiivistyksenä siitä, mitä Paavali oli aiemmin tässä kirjeessään paljastanut. Ilmaisu ”Kristuksen salaisuus” (kreik. musterio tou christou) esiintyy Raamatussa ainoastaan yhden kerran ja se avataan meille tässä Efesolais-kiertokirjeessä.

Yhdenvertaisen Jumalan taivaallisen jako-osuuden toteutumisen on Paavali paljastanut meille aivan Efesolaiskirjeen alussa (Ef. 1:3-14).
Tässä apostoli kertoo, miten nyt häneen liittyneet juutalaiset uskovat on sijoitettu uudelleen (yhdessä toisista kansoista olevien valittujen kanssa) pois maanpäälliseltä odotuksen (so. Israelin) alueelta Maan ulkopuoliselle alueelle: (yli)taivaalliselle alueelle. Siellä, ulkoavaruuden alueella, ovat tänään heidän ja meidän lupauksemme, omaisuutemme ja tehtävämme, odottamassa täyttymistään.   Kyseessä ei siis ole perintöosuus, koska perintöhän edellyttää perinnönantajan kuolemaa, vaan pikemminkin jako-osuus (kreik. kleroo; [LOT]) tai arpaosuus; Valinnan osalta siis Jumalan ”arpa on heitetty” ennen maailmanaikoja. Tässä tarkoitetaan sitä Jumalan valmistamaa jako-osuutta, joka pyhiä odottaa taivaissa.

Seuraavaksi Paavali käsittelee yhteiseen Kristuksen ruumiiseen liittyvää salaisuutta. Kristuksen ruumishan tarkoittaa tänään sitä hengellisti elimellisestä organisaatiota, joka yhdistää Kristuksessa kaikki hänen jäsenensä yhtenäiseksi, Jumalan pyhityksessä rakentuvaksi, kokonaisuudeksi. Tämä Kristuksen ruumis tulee sovittamaan (toisin kuin on kansallisesti Israelin kohdalla) maapallon ulkopuolisen Maailmankaikkeuden alueen (Ef. 1:20 – 2:10).

Kolmanneksi apostoli tuo esiin sekä juutalaisista että kansojen valittujen osakkuuden yhtenäisiin lupauksiin /Ef. 2:11-22/. Vielä edellisellä Siirtymäkauden talouskauden [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] aikana oli voimassa, ”että pakanat siihen aikaan olivat ilman Kristusta, olivat vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa”. Kaikki fyysiset, lihalliset erottavuudet olivat nyt kuitenkin poistuneet ja kaikki siunaukset ovat muuttuneet hengellisiksi. Nyt myös kansojen valitut omistavat yhteisen kansalaisuuden ja rakentuvat yhdessä Israelin valittujen kanssa Jumalan asumukseksi Hengessä (Ef. 2:19-22).

—


Nyt – kun on siirrytty Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle – eriarvoisuus juutalaisten ja pakanoiden välillä on täysin poistunut. Mikään kansallinen, fyysinen tai yhteiskunnallinen asema ei tänä päivänä tuo erityisasemaa Jumalan Armon toiminnassa, vaan kaikki tapahtuu Hengen alueella ja Hänen oman tahtonsa mukaisen valintapäätöksen mukaisesti. Esim. ns. ”messiaanisella juutalaisella” ei ole tänään erilaisempaa asemaa kuin esim. suomalaisella kristityllä Kristuksessa Jeesuksessa. Kansallisia eroja ei kerta kaikkiaan ole eikä niitä mielestäni saisi myöskään mitenkään korostaa. Samoin ei yhteiskunnallisilla asemilla ole korrelaatiota prioriteettiin Kristuksen hengellisessä ruumiissa, eikä näin ollen voida päätellä että esim. piispa olisi erityisemmässä asemassa Kristuksessa kuin vaikkapa siivooja.

Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. (Kol. 3:11)

 

 

Efesolaiskirje – luku 2:10-22

kirjoittaja

 

Tässä luvun loppuosassa Paavali kuvaa sen voimaan tulleen totuuden ja todellisuuden, että kun nyt (60-luvulla) oli siirrytty Jumalan Armon hallintokaudelle, niin erot pelastuksen kysymyksessä juutalaisten ja pakanoiden välillä ovat poistuneet ja edeltävän Siirtymäkauden hallinnon tilapäiset määräykset lakanneet olemassa voimassa.

—

2:10. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.
(CLV) Eph 2:10
For His achievement are we, being created in Christ Jesus for good works, which •God makes ready beforehand, that we should be walking in them.

Edellä Paavali on tuonut esiin sen, että tänään ei lihan teoilla saavuteta Jumalan hyväksyntää – olivatpa ne sitten miten hurskailta näyttäviä tahansa! Lihan teot on kertakaikkisesti saaneet tuomionsa ristin häpeäpaalulla. Vanha on mennyt ja uusi on sen tilalle tullut /2. Kor_5:17/!
Muuten alkukielen sana em. käännösten ”teko” ja ”achievment” takana on tässä kreikan poiema, mikä tarkoittaa valmista aikaansaannosta tai tuotosta, mikä taas viittaa meidän valmiiseen, Jumalalle kelpaavaan uuteen luomukseemme Herrassa.

Nykyisellä Armon talouskaudella Jumala toimii uuden ihmisen, uuden luomuksen pohjalta. Tämä uusi luomus on täysin ja kokonaan Jumalan tekoa. Tätä uutta, hengellistä luomusta Jumala tahtoo käyttää niihin hyviin (kreik. agathois) tehtäviin (mitä ne sitten ovatkaan), jotka Hän on edeltä valmistaa; ja siis on suunnitellut meidän osallemme – tämä on varmaan se paras ja tavoiteltava tie itse kunkin kohdalla. Alkutekstissä ei ole tässä suinkaan mennyttä aikamuotoa ”edeltäpäin valmistanut”, vaan aoristi proetoimasen, minkä Jonkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeihin BEFORE-makes-READY, siis aktiivimuoto: (Jumala) edeltä valmistaa.

—

2:11. Muistakaa sen tähden, että te ennen, te lihanne puolesta pakanat, jotka olette saaneet ympärileikkaamattomien nimen niiltä, joita, lihaan käsillä tehdyn ympärileikkauksen mukaisesti, sanotaan ympärileikatuiksi –
2:12. että te siihen aikaan olitte ilman Kristusta, olitte vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa;
2:13. mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te, jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.

CLV Eph 2:11 – Eph 2:13
11 Wherefore, |remember that once you, the nations in flesh—•who are |termed~ ”Uncircumcision” by •those |termed~ ”Circumcision,” in flesh, made by hands—
12 that you were, in that •era, apart from Christ, being °alienated~ from the citizenship of •Israel, and guests of the promise •covenants, having no expectation, and =without God in the world.
13 Yet now, in Christ Jesus, you/, who once |are far off, are become near iby the blood of •Christ.

Paavali muistuttaa meitä ensin siitä, miten me pakanoina ja siten lihan mukaan ympärileikkaamattomina olimme ennen (ennen nykyistä Armon hallintokautta) Jumalan läsnäolon ja lupausten ulkopuolella. Mutta nyt on meidät – Jumalan salatun suosiollisuuden paljastuttua –  ”lihan ruumiin poisleikkauksella” pelastettu hengelliseen elämään ja kasvuun Kristuksessa Jeesuksessa: Kristuksen perimän vaikutuksesta.

Kol. 2:11. ja hänessä te myös olette ympärileikatut, ette käsintehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin poisriisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella.

Mutta nyt, tämä on totta meille tänään, jotka uskomme. Tämä on totta Kristuksessa Jeesuksessa armolahjana eli armovaikutuksena, jonka tänään Hänessä ja Häneltä saamme periä ja omistaa vankkumattomana tosiasiana.

—

2:14. Sillä hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden,
2:15. kun hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan,
2:16. ja yhdessä ruumiissa sovittaakseen molemmat Jumalan kanssa ristin kautta, kuolettaen itsensä kautta vihollisuuden.
2:17. Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat;
2:18. sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö.
2:19. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä,

CLV Eph 2:14 – Eph 2:19
14 For He/ is our •Peace, •Who makes •both one, and razes the central wall of the barrier
15 (the enmity in His •flesh), -nullifying the law of •precepts in decrees, that He should be creating the two, in Himself, into one new humanity, making peace;
16 and should be reconciling •both in one body to •God through the cross, -killing the enmity in it.
17 And, coming, He brings the evangel~ of peace to you, •those afar, and peace to •those near,
18 tfor through Him we •both have had the access, in one spirit, tod the Father.
19 Consequently, then, not longer are you guests and sojourners, but are fellow-citizens of the saints and belong to •God’s family,

Kun kansojen apostoli puhuu erottavasta väliseinästä, niin hän tässä viittaa (Herodeksen) temppelin ns. ”Soreg” kivimuuriin, joka erotti pakanain pääsyn temppelin pyhälle alueelle. Ympärileikkaamattomia uhattiin tuolloin kuoleman rangaistuksella, jos he ylittäisivät tämän raja-aidan.
Tämä on siis tänään Kristuksessa purettu ja lihan mukaan ympärileikkaamattomalla on suora pääsy Kristuksessa kaikkein pyhimpään: yhteyteen Isän Jumalan kanssa.

Sitten puhutaan Käskyjen laista säädöksineen, ja niiden poistamisesta esteenä Jumalan yhteyteen pääsemiseksi. Tämä ton nomon tOn entOlon en dogmasin viittaa tässä kohtaa todennäköisesti Siirtymakauden hallinnon aikana väliaikaisesti annettuihin sääntöihin, jotka ns. Jerusalemin kokouksesta Jaakobin johdolla oli pakanoille määrätty (Apt. 15:20). Nämä juutalaiset säädökset eivät ole enää voimassa nykyisellä Armon talouskaudella: niiden voimassaolo on lakannut.

Näin on meistä, ”lihan mukaan ympärileikkaamattomista”, tullut osallisia kaikkivaltiaan Jumalan perheväkeen ja sen lupauksiin: Israelille Maan päälliset lupaukset ja meille Maan ulkopuoliset, taivaalliset lupaukset!

—

2:20. apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus,
2:21. jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa;
2:22. ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.

CLV Eph 2:20 – Eph 2:22
20 being built on on the foundation of the apostles and prophets, the capstone of the corner being Christ Jesus Himself,
21 in Whom the entire building, being connected~ together, is growing into a holy temple in the Lord:
22 in Whom you/, also, are being built~ together iofor •God’s dwelling place, in spirit.

Niin, ja Israelin apostolit ja profeetat ovat tuoneet meille tämän pelastuksen ilmoituksen, sen mikä on kirjoitettu myös meitä varten, ja niin voimme yhdessä kasvaa Jumalan asumukseksi tässä hengellisessä temppelissä. Jumalan kirkkauden asumukseksi, joka odottaa ilmentymistään, ilmituloaan sekä Maan päällä että koko muulla Maailmankaikkeuden alueella!

 

 

Efesolaiskirje – luku 2:1-9

kirjoittaja

 

2:1. (Ja Jumala on eläviksi tehnyt) teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne,
2:2. joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa,
2:3. joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niin kuin muutkin;

CLV Eph 2:1 – Eph 2:4
1  And you, being dead to your •offenses and •sins,
2  in which once you -walked, in accord with the eon of this •world, in accord with the chief of the jurisdiction of the air, the spirit now •operating in the sons of •stubbornness
3  (among whom we/ also all behaved ourselves once in the lusts of our •flesh, doing the =will of the flesh and of the =comprehension, and were, in our nature, children of indignation, +even as the rest),

Alkutekstissä ei esiinny suluissa olevaa kohtaa.
”Teidät, jotka olette kuolleet loukkauksiinne ja synteihinne”; alkukieli käyttää tässä preesens-aikamuotoa ontas, eikä mennyttä aikamuotoa, kuten suomalainen käännös esittää. Paavali tarkoittaa tässä uskovien nykyistä asemaa Kristuksessa: ” Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa” (Room. 6:5). ”Kristuksessa” saamme Pyhässä Hengessä periä eli lukea Hänen uhrikuolemansa – meidän loukkausten ja syntien tähden – omaksemme tosiasiana.
Silloin kun olimme ennen (jae 2) Kristuksen ”ulkopuolella”, niin olimme samassa asemassa kuin muutkin uskomattomat ihmiset: ilmavallan hallitsijan avoimessa vaikutuspiirissä.

Niin kaikki on lopultakin Jumalasta: Jumala on tehnyt. Hän on pelastanut meidät nykyisestä Pahasta maailmanajasta – ei meidän valintojemme tai saavutustemme mukaan – vaan ”oman tahtonsa päättämän mukaan”. Näin on, vaikka luulemmepa sitten itsestämme miten paljon tahansa, sillä ”kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään”. Ei yhden yhtäkään. Ja lahjana saavat pelastuksen.

—

2:4. mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
(CLV) Eph 2:4
yet •God, being rich in mercy, because of His vast •love with which He loves us

Jumalan suuri rakkaus ei rajoitu vain menneeseen Poikansa uhriin, vaan Hän rakastaa (kreik. agapen). Teonsana on tässä preesens-muodossa, eikä menneessä, kerran tapahtuneessa perfektissä. Hän tahtoo meidän parastamme joka hetki elämässämme. Jumala on itsessään Rakkaus! Rakkaus on Jumala! Jumalan käsittämättömän suuri rakkaus alkoi toteutua meitä kohtaan jo kauan sitten, jo silloin kun olimme Hänen ”suunnittelupöydällään”. Jumalan rakkaus on joka hetki aktiivista Hänen lapsensa kestorakastamista! ”Niin Jumala rakasti/rakastaa (aoristi) maailmaa, että antoi/antaa (aoristi) ainosyntyisen Poikansa..”

—

Sitten Paavali siirtyy puhumaan pelastumisemme ulottuvuuksista, armon vaikutuksista.
Hän esittää sen tässä (jakeissa 5 ja 6) kolmesta eri näkökulmasta.
Kaikissa kohdin on kyse pelastumisesta Kristuksessa.
Kaikissa kohdin on kysymyksessä pelastumisessa ”yhdessä Hänen kanssaan”.

Kaikissa kohdin ei ole kyse vain uskon elämä alkamisesta vaan sen kehittymisessä läpi ihmisen elämän.
Kaikissa kohdin on kyse elämisestä Armon toiminta-alueella, Jumalan Armon hallintokauden lainalaisuuksien alaisuudessa.
Kaikissa näissä kohdin on kyse Jumalan lähestymisestä, Hänen ylitsevuotavasta suosiollisuudestaan, uusista armon vaikutuksien ja totuuksien virtaamisesta uskovan elämään.

2:5. on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, 1)eläviksi Kristuksen kanssa – armosta te olette pelastetut –
(CLV) Eph 2:5
(we also being dead to the offenses and the lusts), vivifies us together in •Christ (in grace are you °saved~!)

Ensinnäkin.
Perinteinen käännös käyttää mennyttä aikamuotoa ”on tehnyt eläviksi”, vaikka alkukieli puhuu myös ajankohtaisesta, prosessinomaisesta (Hengen yhteyden kautta tapahtuvasta) yhdessä-elävöittämisestä Kristuksen kanssa. Verbin ”yhdessä-elävöittää” takaa löytyy alkutekstissä ilmaisu sune zoopoiezen, mikä aoristi-muotoisena tarkoittaa myös voimassaolevaa (faktiivista) tapahtumista. Konkordanttinen menetelmä jakaa em. ilmaisun morfeemeiksi [He-makeS-TOGETHER-LIVE] eli jotenkin ”Hän-tekee-yhteydessään-eläväksi”.
Paavali tarkoittaa tässä sitä, miten Kristuksen elämä (Jumalan antamana kasvuna) toteutuu uskovan kohdalla hänen koko elämänsä aikana. Näin Jumala tänään vaikuttaa Armonsa toiminta-alueella omissaan kasvua, kasvua Kristuksen mielen mukaiseen elämään. Jumala elävöittää meitä Kristuksessa, ”Sillä niin kuin Isällä on elämä itsessänsä, niin hän on antanut elämän myös Pojalle, niin että myös hänellä on elämä itsessänsä” (Joh. 5:26)

—


2:6. ja yhdessä hänen kanssaan 2)herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan 3)asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
(CLV) Eph 2:6
and rouses us together and seats us together among the celestials, in Christ Jesus,

Toiseksi.
Isä Jumala on samalla herättänyt (kreik. sunEgeiren; [HE-TOGETHER-ROUSES]) meidät yhdessä Hänen kanssaan. Tässä ei puhuta ylösnousemuksesta, koska se on aina ruumiillista, vaan hengen ja mielen alueella tapahtuneesta heräämisestä. Heräämisestä Kristuksen todellisuuden tietoisuuteen. Tässä on kysymys Jumalan Hengen kautta lahjana tulevasta, yliluonnollisesta ”uskon aistista” tai uskon armolahjasta / tästä tarkemmin /. Tämä mielen aisti puuttuu taas ihmiseltä, joka ei ole Kristuksessa. Kristitty elää Jumalassa ikään kuin kuolemanunesta  Jumalan läsnäolon todellisuuteen herätettynä ja näin Kristus saattaa häntä valollaan ohjata (Ef. 5:14). Uskomaton ihminen on taas täysin sokea tiedostamaan tätä.

Kolmanneksi,
Isä Jumala on nyt meidät yhdessä Kristuksen kanssa asettanut (kreik. sunekathisen) taivaallisiin; siis sinne, missä Kristus tällä hetkellä myös fyysisesti on. Tämä on kirjaimellisesti totta Pyhässä Hengessä, jonka tehtävänä on kirkastaa Kristuksen rakkautta meitä kohtaan /Tästä tarkemmin/. Tämä kolmaskin verbi on alkutekstissä ns. aoristi-muodossa ja Konkordanttinen menetelmä kääntääkin siten sen preesenssissä. Tämä on Jumalan lapsen pyhä, vanhurskas ja horjumaton asema ja kasvupaikka tänään Hengessä. Keho, ruumis saa vielä odottaa lunastustaan – meidän henkemme lunastus taas on vankkumatonta totta joka hetki Kristuksessa /Gal_6:18/; /Fil_4:23/!

—


2:7. osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.
2:8. Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –
2:9. ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

CLV Eph 2:4 – Eph 2:9
4  yet •God, being rich in mercy, because of His vast •love with which He loves us
5  (we also being dead to the offenses and the lusts), vivifies us together in •Christ (in grace are you °saved~!)
6  and rouses us together and seats us together among the celestials, in Christ Jesus,
7  that, in the oncoming~ •eons, He should be displaying~ the |transcendent riches of His •grace in His kindness onto us in Christ Jesus.
8  For in •grace, through faith, are you °saved~, and this is not out of you; it is God’s •approach present,
9  not o of works, lest anyone should be boasting~.

Kaikki se, mitä uskovalle on tähän mennessä tapahtunut, valmistaa meitä (Ylösnousemuksemme jälkeisiin) valtaviin siunauksiin tulevina maailmanaikoina (kreik. en tois aiOsin tois eperchomenois). Se on jotain sellaista Jumalan hyvyyden ja rakkauden kokemista, mitä nyt on vaikea kuvata ja ehkä kuvitellakaan. Noita (tulevien maailmanaikojen) universaaleja, ylimaallisia siunauksia ja tehtäviä varten meitä täällä juuri valmistellaan!

Lopultakin pelastumisemme tänään tapahtuu 100-prosenttisesti armosta (Jumalan mielisuosioon perustuen) uskon kautta. Tämä on Paavalin evankeliumin ydinsanoma. Tänään elämme uskossa, emmekä näkemisessä tai havaitsemisessa. Israelille annettiin/annetaan myös ihmeitä ja merkkejä, mutta se on heidän kansallinen tiensä. Pelastumisemme perustuu Jumalan itsensä omassa mielessään tekemään päätökseen /Ef_1:10-11/. Jumalan armo eli suosiollisuus eli etuoikeutettu rakkaus tarkoittaa juuri tätä. Pelastuminen – uskon lahjan saamisen kautta – vie ihmisen Jumalan armon toiminta-alueelle. Kaikki kristityn elämä ja kasvu Kristuksessa tapahtuu tällä Jumalan armon (suosiollisuuden) hallinta-alueella.

—

p.s.

Itselleni Jumala avasi aikoinaan (noin 50 vuotta sitten) uskon ja ymmärryksen ilmaiseen, yksistään Jumalan armoon (mielisuosioon) perustuvaan, kelvollisuuteen Kristuksessa Jeesuksessa juuri näiden jakeiden 8 ja 9 kautta. Sana avautui, tuli eläväksi todellisuudeksi, Hengen vaikutuksesta ja tämän tekstikohdan mietiskelyn kautta (ja ilman mitään ns. kirkollisia toimenpiteitä)!
Pari vuotta myöhemmin, kun sain käsiini konkordanttisen UT:n käännöksen ja siihen liittyvää kirjallisuutta, avautui minulle Kristuksen Evankeliumi ”isolla E:llä”. Tämä toi sellaisen pysyvän ilon ja rauhan pohjavireen uskonelämääni, jota en ollut tuolloin aikaisemmin kokenut ja joka edelleen kantaa.

 

 

Efesolaiskirje – luku 1:22-23

kirjoittaja

 

1:22. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
1:23. joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.

CLV Eph 1:22 – Eph 1:23
22  and subjects all under His •feet, and -°gives Him, as Head over all, to the ecclesia
23  whicha is His •body, the complement of the One completing~ the all in all.

Kristuksen herraus (jae 22) on jo tänä päivänä rajatonta valtaa koko Universumissa: Hänelle on Isä Jumala antanut kaiken vallan sekä Maan päällä että Maan ulkopuolisella, Taivaallisella alueella – siis koko Universumin alueella. Se on ollut sitä jo kaksi tuhatta vuotta. Isä Jumala on asettanut Kristuksen myös nykyisen seurakunnan Pääksi /tästä tarkemmin/. Kaikki hengelliseen kasvuun (Kristuksen ruumiin rakentamiseen) liittyvä toiminnallisuus seurakunnassa tapahtuu Pään, Herran Jeesuksen, kautta. Hän ja Hänessä on tänään se Tie, joka vie ja kasvattaa meitä Isän Jumalan hyvyyden ja rakkauden tuntemisessa.

Paavali tuo Herralta saamansa ilmestyksen kautta meille ylösnousseen Herran ja Hänen seurakuntansa elimellisen, toiminnallisen ja täydellisen yhteyden (jae 23). Paavali sanoo seurakunnan olevan ylösnousseen Herran täyteys (kreik. pleroma; [FILLIing]; complement). Seurakunnan ylösnousemuksen jälkeen Kristus muodostaa seurakuntansa kanssa täydellisesti toimivan, universaalin organisaation. Tämä vastaa täysin Paavalin meille välittämää seurakuntamallia, jossa Päänä toimii Herra Jeesus, mutta Päähän tarvitsee tietenkin myös kehon kaikkine jäsenineen (=komplementtinsa eli täydennyksensä) saavuttaakseen täydellisen toiminnallisuutensa ja tavoitteensa. Tänään tämä yhteys toimii Hengen välityksellä Kristuksen uskollisuuden kautta, tulevaisuudessa myös fyysisellä tasolla, kun Kristuksessa kuolleet ja vielä elossa olevien kristityt temmataan ruumiillisesti muutettuina Herraa vastaan yläilmoihin.

 

Heti perään Paavali välittää meille Herralta saamansa ilmestyksen kautta kuvan nykyisen seurakunnan tulevista tehtävistä!
Ne eivät liity suinkaan Maan päälle, se on Israelin osuutta, vaan Maan ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle. Nykyisen seurakunnan ylösnousemuksen jälkeiset tehtävät liittyvät Jumalan rakkauden ilosanoman välittämiseen taivaalliselle, Maan ulkopuoliselle, alueelle! Ja näin tulee kerran olemaan todellisuutta:

2:9. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
2:10. niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
2:11. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11)
CLV Php 2:9 – Php 2:11
9 Wherefore, also, •God highly exalts Him, and graces~ Him with the name •that is above every name,
10 that in the name of Jesus every knee should be bowing, celestial and terrestrial and subterranean,
11 and every tongue should be acclaiming~ that Jesus Christ is Lord, for the glory of God, the Father.

kun täyttymys ja Jumalan rakkauden tunteminen on tullut koko luomakunnan riemukkaaksi osaksi.
Ja edellä olevissa jakeissahan puhutaan nimenomaan vapaaehtoisesta ylistämisestä (eikä pakottamisesta), kuten olen aiemmissa artikkeleissa (esim. /täyttymyksen ylösnousemus/) asiasta kirjoittanut.

Myös samassa, Efesolaisryhmän Filippiläiskirjeessä, Paavali myös painottaa meidän odotuksemme liittyvän (toisin kuin on uskovan Israelin kohdalla) maapallon ulkopuoliselle Maailmankaikkeuden alueelle.

3:20. Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi,
3:21. joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.
CLV Php 3:20 – Php 3:21
20  For our •realm is |inherent in the heavens, out of which we are awaiting~ a Saviour also, the Lord, Jesus Christ,
21  Who will |transfigure the body of our •humiliation, to conform it to the body of His •glory, in accord with the operation •which enables~ Him +even to subject •all to Himself.

 

Edellisissä Ef-jakeissa kuvataan meille siis isoja näkymiä tulevasta. Herra ei tulekaan (meitä koskien) Maan päälle: kuten Israelin kohdalla Hän taas astuu alas Öljymäelle; /Apt_1:10-12/; /Sak_14:4/ – ei, vaan meidät, Hänen ruumiinsa jäsenet – Hän tempaisee ylös Maan pinnalta avaruuden alueelle, missä myös nykyisen seurakunnan tulevat tehtävät odottavat.
Jumala antakoon meille hengellistä viisautta ja ilmestystä (valoa) ottaa uskossa tätä suurta evankeliumia vastaan!

Näissä jakeissa kuvataan. miten Isä Jumala on nyt asettanut kaiken Kristuksen Jeesuksen jalkain alle. On kuvattu, miten Jumalan kaiken yläpuolelle nouseva suuruus on vaikuttanut ja vaikuttaa Hänen nostaessaan Poikansa syvimmästä ristin häpeäpaalun nöyryytyksestä ja  kuoleman pimeydestä ja sitten riemuvoitossa ylentänyt luokseen. Korottaen luokseen ylös taivaallisiin: korkeammalle kaikkia taivaallisia imperiumeja, kaikkia taivaallisia valtoja, voimia ja nimiä /Fil_2:9-11/.
Kirjoitukset ovat summautuneet täyteen Efesolaisryhmän välittämän ilmoituksen kautta! Oikeastaan Efesolaiskirjeen 1. luku kuvaa nämä Jumalan suuren suunnitelman päämäärät, jotka Hän Herran Jeesuksen kautta tulee aikataulunsa mukaisesti toteuttamaan. Siinä paljastetaan myös nykyisen seurakunnan tulevat tehtävät.

Kun Paavali aiemmin 1. Korinttolaiskirjeen kirjoittamisen aikaan (ilmoituksen vielä alamittaisuuden aikana) totesi: ”nyt minä tunnen vajavaisesti”, niin samalla hän myös vahvisti sen, että ilmoituksen loppuosuus oli vielä tulossa, kun hänen välittämänsä evankeliumi saa täyteytensä: ”Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista”. Ja sitten hän myös välittömästi jatkoi, että Armon talouskaudelle siirryttäessä, seurakuntaa jää pysyvästi siunaamaan kolme Jumalan armon vaikutusta:

Usko, joka nyt perustuu siihen mitä meitä varten on kirjoitettu.
Toivo eli odotus, jonka valtavat näkymät ilmoitetaan Efesolaiskirjeen 1. luvussa.
Rakkaus, miten Jumalan rakkauden ulottuvuudet (”pituus, leveys, korkeus ja syvyys”) Kristuksen Jeesuksen kautta tulevat lopulta koko luomakunnan riemukkaaksi osaksi.

Herra avatkoon meidän mielemme Henkensä kautta ymmärtämään tätä valtavaa evankeliumia! /Luuk_24:25/

 

 

Efesolaiskirje – luku 1:15-21

kirjoittaja

 

1:15. Sen tähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,
1:16. en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani,

CLV Eph 1:15 – Eph 1:16
15 Therefore, I/ also, on -hearing of •this faith of yours in the Lord Jesus, and •that for all the saints,
16 do not |cease~ giving thanks for you, making~ mention in my •prayers

Paavali tunnustaa kirjeen vastaanottavan seurakunnan – yli fyysisten seurakuntarajojen menevän – rakkauden: rakkauden kaikkia pyhiä kohtaan. Kyse on Jumalan Hengen vaikuttamasta rakkaudesta.
Sitten Paavali esittää kirjeensä vastaanottavien puolesta rukouksen. Myös rukoilemisessa on hyvä muistaa apostolin meille antava neuvo /Fil_3:17/, koska hän on jättänyt meille myös siinä esimerkin ja mallin siitä, mitä Kristuksen seuraaminen tänä päivänä myös rukouselämässä tarkoittaa.

—

1:17. Anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18. ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään

CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17 that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18 the eyes of your •heart having been enlightened~, for you •to perceive what is the expectation of His •calling, and what the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Tässä Paavali anoo kirjeen vastaanottavalle seurakunnalle Jumalan Hengen välittämää erityistä viisautta ja ilmestystä, jotta seuraavat totuudet voisivat heitä edelleen kasvattaa Jumalan rakkauden tuntemisessa. Apostolihan oli aiemmin viettänyt kaksi vuotta Efeson seurakunnan keskuudessa (Apt. 19:10). Tuolloin hän totesi heille, että ”minä en ole vetäytynyt pois julistamasta teille kaikkea Jumalan tahtoa” (Apt. 20:27). Tuolloin hän antoi ikään kuin lupauksen siitä, että Jumalan ilmoituksen loppuosuus on vielä tulossa. Nyt he (niin kuin mekin) saavat tässä kirjeryhmässä Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin loppuosuuden, sen täydellistämisen. Paavali anoo nimennomaan uskoville (ja malliksi siten myös meille) sellaista erityistä hengellistä näkökykyä, jolla hänen välittämänsä evankeliumin iso kuva voisi aueta meidän tietoisuuteemme; rakentua uskonelämän pysyväksi totuudeksi, pysyväksi hengelliseksi pääomaksi.

Rukouksen ensimmäisessä osiossa apostoli siis anoo kirjeen vastaanottajille hengellistä ja viisautta ja ilmestystä.
Miksi?
Jotta voisimme kasvaa tiedostamaan, mikä on se toivo tai tarkemmin odotus, joka meitä (kansojen uskovia) koskee.

—

1:19. ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan,
1:20. jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa,
1:21. korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.

CLV Eph 1:19 – Eph 1:21
19  and what the |transcendent greatness of His •power for us •who are believing, in accord with the operation of the might of His strength,
20  which is °operative in the Christ, -rousing Him from among the dead and -seating Him at His right hand among the celestials,
21  up over every sovereignty and authority and power and lordship, and every name that is |named~, not only in this •eon, but also in •that which is impending:

Tässä Paavalin antaman mallirukouksen toisessa osassa – meidän erityisen odotuksemme lisäksi – on tavoiteltavaa saada Hengellisen viisauden ja ilmestyksen kautta tietoisuutta myös siitä, miten valtavasta Jumalan voimasta ja sen vaikuttavuudesta onkaan todellisuudessa kysymys. Niin kuin Isä Jumala voimansa kautta herätti Jeesuksen kuolleista ja asetti Hänet oikealle puolelleen, niin tuo sama ylösnousemusvoima vaikuttaa tänään myös meissä, jotka uskomme ja tämä sama voima tulee meidät aikanaan myös muuttamaan Hänen kaltaisekseen.
Lisäksi jakeet todistavat sen, että ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen kuninkuus on jo tänään ylivertainen koko Maailmankaikkeudessa tässä nykyisessä maailmanajassa (kreik. aion) ja myös tulevassa, jolloin se tulee julkiseksi myös Maan päällä sekä taivaallisella Universumin alueella. Herran Jeesuksen valta on rajatonta valtaa sekä nykyisessä että tulevassa maailmanajassa.

 

p.s.

Itse olen tämän rukouksen itselleni suomentanut:

17. anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille (meille, heille) hengellistä viisautta ja ilmestystä hänen tuntemisessaan
18. jotta teidän (meidän, heidän) sydämenne silmät valaistettaisiin havaitsemaan, mikä on se odotus (”toivo”), johon (jossa) Hän teitä (meitä, teitä) kutsuu, kuinka suuri hänen jako-osuutensa nautinnan loistokkuuden (kreik. doxa) runsaus hänen pyhiensä keskuudessa onkaan!

Ja

19. mikä hänen voimansa (kreik. dunamis) ylivertainen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme – se sama hänen kyvykkyytensä (kreik. ischuos) suuruuden (kreik. kratous) vaikuttavuuden (kreik. energeian) mukainen voima,
20. minkä hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti Hänet kuolleista (silmänräpäyksessä) ja asetti Hänet oikealle puolellensa taivaissa,
21. korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa (jossa nyt elämme), vaan myös tulevassa.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä