Ahdistuksen aika

Herran päivän tuleminen

kirjoittaja

 

(suurenna kuva näpäyttämällä sitä kahdesti)

 

Herran päivän tulemisesta puhutaan monissa kohdin Vanhan testamentin puolella. Tämä Herran päivän odotus on osoitettu Israelille aikaan, jolloin heidän Messiaansa tulee pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta. Herran päivän tuleminen liittyy samalla suureen murroskauteen ihmiskunnan historiassa. Herran päivällä ei Raamattu suinkaan tarkoita sunnuntai-päivää, mitä selitystäkin on joskus tuotu esiin, vaan Herran päivän tuleminen liittyy Herran Jeesuksen tulemisen valmisteluun Maan päälle.

—

Tänään eletään vielä ns. Ihmisen päivää. Tämän tuo esiin Paavali Korinttolaiskirjeessään, vaikka sitä ei suomalaisesta käännöksestä voikaan helposti päätellä.

Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni (1. Kor. 4:3)

Konkordanttinen käännös ja Young’s Literal Translation kääntävät tästä jakeesta ”Ihmisen päivän” (kreik. anthrOpin hEmeras) esiin.
(CLV) 1Co 4:3
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.
and to me it is for a very little thing that by you I may be judged, or by man’s day, but not even myself do I judge (YLT)

Ihmisen päivää on eletty pitkään ja luonteenomaista sille on, että Jumala sallii ihmisen hallita maailmaa ilman, että julkisesti puuttuu sen menoon. Voidaan sanoa, että Ihmisen päivä on alkanut vedenpaisumuksesta ja jatkuu nykyisenä kansojen aikana, kunnes ”pakanain ajat” tulevat täyteen (Luuk. 21:24).

—

Herran päivän tulemista kuvaa Danielin viimeinen vuosiviikko /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen ajoittuu seuraavalle ns. Jumalan Vihan tai Tuomion hallintokaudelle /tästä tarkemmin/.
Herran päivän tuleminen käynnistyy nykyisen Armon hallintokauden päätyttyä Kristuksen temmattua ylös jäsenensä pois Maan päältä lähiavaruuden alueelle /1. Tess_5:8-9/; /1. Tess_4:17-18/.
Herran päivän tulemisen aikaa Raamattu nimittää myös Vihan Päiväksi ja ”päivien lopuksi” (Sef. 1:15; Hes. 38:16; Dan. 10.14; Hoos. 3:5).

Herran päivän tuleminen valmistelee Herran Jeesuksen näkyvää maailmanvallan haltuunottoa.
Herran tulemusta edeltävä maailmantila on verrattava sellaiseen laittomuuden maailmantilaan, mikä päätti edellisen maailmankauden (kreik. aion) vedenpaisumukseen (Matt. 24: 37-38; 2. Piet. 2:5). Maailmankaudet (ns. ”iankaikkisuudet”) päättyvät aina katastrofeihin ja Jumalan tilinpäätös-tuomioihin. Niin myös nykyinen Paha maailmanaika /Gal_1:4/ tulee päättymään. Ihmisen päivä tulee päättymään suuriin onnettomuuksiin ja Jumalan näkyvään puuttumiseen maailman tilanteeseen. Ihmiskunnan syntien määrä tulee Jumalan ”pitkämielisyyden mittarissa” täyteen.
Vastustajan vaikuttama antikristillinen viha ja pahuus tulee kohdistumaan ”maailman rauhan viholliseen” Israeliin ja sen valittuihin.
Jumalan viha taas kohdistuu taivaalta tulevana Tuomion hallintokautena kaikkea ihmisen jumalattomuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan: ”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa” (Room. 1:18). Siis Jumalan totuuden välittämisen ihmiselle ovat ottaneet (tai tarkemmin saaneet) valtakirkot, joille on annettu siis valta pitää tänään Jumalan totuutta oman väärämielisyytensä alle alistettuna. Israelin valituille suunnattu ilmestyskirja kuvaa näitä tulevia, Jumalan ns. Jaakobin ahdistuksen ajan, tapahtumia.

Tuo tuleva Tuomion hallintokausi tai Herran päivän tulemisen valmistelukausi päättyy ahdingossa olevan Israelin ottaessa vastaan Messiaansa, jonka kerran olivat ristiinnaulinneet /Sak_12:9-10/. Välittömänä enteenä ja merkkinä Kristuksen tulolle ulkoavaruudesta Maan päälle on auringon ja kuun pimeneminen ja ilmakehän tasapainon järkkyminen.

Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella (Matt. 24:29-30).

Ajattelen tässä noiden pimentävien tekijöiden olevan niitä lukuisten pyhien joukkoja, jotka Herran Jeesuksen johdolla tulevat tuomitsemaan jäljelle jääneet kansat.
Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: ”Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä tuomitsemaan kaikkia ja rankaisemaan kaikkia jumalattomia kaikista heidän jumalattomista teoistansa, joita he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikesta julkeasta, mitä nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet”. (Juud. 1:14)

Kaikki elossa olevat kansat (heidän johtajansa ja edustajansa) kootaan Herran oikeuskäsittelyyn – ns. Kansojen tuomiokäsittelyyn – vastaamaan siitä, miten he ovat suuren ahdingon aikana suhtautuneen Hänen vähäisiin veljiinsä, juutalaisiin /Matt_25:31-46/. Tuomio koskee kansojen asemaa ja siunauksia tulevan, Kristuksen hallitseman, tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikana.

—

Tämän kansoihin kohdistuvan oikeuskäsittelyn ja tilinpäätösmenettelyn jälkeen koittaa viimein se aika, josta Israelin profeetat ovat Vanhassa testamentissa ennustaneet: Herran päivä. Herran päivä tarkoittaa siis tulevaa, tuhat vuotta kestävää (ns. ”iankaikkista”) maanpäällistä kuningaskuntaa, jossa Herra Jeesus Israelin kautta hallitsee maailman kansoja. Tätä myös ilmoitettu totuus: ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä” kirjaimellisena tarkoittaa. Tuo tuleva Jumalan ”valtakunta” ei ole muodoltaan suinkaan tasavalta, vaan teokratia, jota alkukielen mukainen hallintotapa basileia ”kuningaskunta” myös tarkoittaa. Kyse on siis Kuninkaiden Kuninkaan, Herran Jeesuksen, hallinnosta. Hallinnosta, jonka alaisuudessa oikeamielisyys täyttää Maan (Ps. 48:11). Hallinnosta, jossa kaikkea rikollista kapinointia rankaistaan ankaralla kädellä /Ps_2:8-11/ /Tästä tarkemmin/. Herran päivän aikana tapahtuu myös kaikkien kansojen opetuslapseuttaminen Israelin valittujen kautta; Herra Jeesus on tuolloin myös fyysisesti läsnä juutalaisten opetuslastensa kanssa joka päivä aina tuhatvuotisen Kuningaskunnan loppuun (”maailman loppuun”) saakka (Matt. 28:20).
Herran päivä merkitsee myös heille (Israelille) luvattua sapatin lepopäivää /Hepr_4:9-10/.

—

Sitten Raamatussa on tunnistettavissa myös kolmas suuri päivä: Jumalan päivä. Niin kuin Herran päivä kattaa seuraavan oikeudenmukaisuuden maailmankauden, niin Jumalan päivä pitää sisällään seuraavan ­– viimeisen Raamatussa tunnistettavissa olevan – maailmankauden (Ef. 3:21). Jumalan päivä koittaa Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn ja uusien taivaitten ja Maan luomisen jälkeen (Ilm. 21:1).

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! (2. Piet. 3:12). Aikaa, jolloin Jumalan suuri sovitus tulee kaikkien ihmisten vastaanotettavaksi /tästä tarkemmin/.

—

Tulevina maailmankausina tulee siis Jumalan näkyvä hallinto ihmisille ja koko luomakunnalle ilmi. Herran päivä ja Jumalan päivä ovat Jumalan näkyväksi tulevan oikeudenmukaisuuden ja rakkauden täyttämiä maailmankausia (ns. ”iankaikkisuuksia”). Ne ovat hyviä ja parhaita maailmankausia maailmankausien joukossa /Tästä tarkemmin/. Nykyinen Ihmisen päivä, ihmisen ”itsellisen” hallinnon päivä, tuottaa hedelmänään lopulta vain lustetta. Kaikki nämä aikasarjaiset, peräkkäiset ”Päivät” muodostavat Jumalan suuren suunnitelman maailmanajalliset vaihejaot, joiden aikana Jumala tulee viemään kärsimysten kautta ihmiset rakastavaan yhteyteensä. Hänestä on kaikki ja kaikki lopulta johtaa Kristuksen Jeesuksen kautta Isän Jumalan kunnian ja kirkkauden tunnistamiseen ja tunnustamiseen /Fil_2:9-11/.

Kun Jeesus noin 2000 vuotta sitten syntyi Maan päälle ihmiseksi, niin Hänen tehtävänsä tuolloin oli Jumalan Poikana elää Isälleen kuuliaisena synnittömän ihmisen (viattoman Jumalan karitsan) elämä, etsiä Israelin huoneen kadonneet lampaat /Matt_15:24/ ja kuolla viattomana Jumalan Karitsana maailman synnin tähden. Eikä Hän jäänyt hautaan eivätkä Tuonelan voimat voineet Häntä pidätellä, sillä kirjoitettu on: ”sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä salli Pyhäsi nähdä katoavaisuutta” (Apt. 2:24).
Hänen toinen tulemisensa tapahtuu taas ylhäältä taivaalta Israelin Messiaan ominaisuudessa.
Se on julkinen ja Maan päällä asuville pelottava tapahtuma, jossa Kuningasten Kuningas ottaa maailman ja se hallinnon haltuunsa. Tämä Hänen tulemuksensa maapallon pinnalle tapahtuu samalla tavalla kuin miten Hän noin 2000 vuotta sitten nousi ylös taivaalle: pilvissä (Apt. 1:11; Ilm. 1:7), ja myös samalle paikalle kuin miltä Hän aikanaan nousi ylös taivaalle: Öljymäelle /Apt_1:9/; /Sak_14: 4/.

Kaikki Herran päivän tuloon liittyvät tapahtumat toteutuvat Danielin mainitseman viimeisen vuosiviikon so. seitsemän vuoden aikana. Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat siis myös yhden sukupolven aikana (Matt. 24:34). Kaikki nämä tapahtumat toteutuvat Israelin kansalle ja Jerusalemille määrätyn viimeisen vuosiviikon aikana (Dan. 9:24).

Tuo viimeinen, koko 7 vuotta kestävä, jakso on siis säädetty ainoastaan Israelin kansalle eikä koske nykyistä kansoista koostuvaa seurakuntaa. Paavali ei puhu sanallakaan meitä koskettavasta Herran päivän tulemuksesta tai Vihan päivästä. Päinvastoin! Paavali muistuttaa meitä tästä monin kohdin: meitä ei ole säädetty kokemaan tuota tulevaa Vihan Päivää, vaan nykyinen Armon talouskausi tulee päättymään sitä ennen /Room_2:5/; /1. Tess_5:9). Siksi ylösnoussut Herra onkin hänen kauttaan paljastanut meille nimenomaisen, meitä kansojen uskovia koskevan, ylösnousemuksen salaisuuden /Tästä tarkemmin/.

 

 

 

 

Danielin vuosiviikot ja me

kirjoittaja

(suurenna kuva näpäyttämällä sitä kahdesti)

Israelin pelastumisen vaiheet, niiden kestot ja toteutusjärjestys ilmoitettiin aikanaan Danielille. Kyse on kokonaisuudessaan seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta eli (70*7=) 490 vuodesta. Näiden vuosiviikkojen ennustukset eivät kuitenkaan koske meitä, kansojen uskovia.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. (Dan 9:24)

Kyse on siis Israelia ja Jerusalemia koskevasta lupauksesta. Em. jakeessa käy ilmi, että tämä vuosiviikko-kokonaisuus päättyy siihen, että Israelille luvattu maanpäällinen, tuhatvuotinen, ”iankaikkinen” Kuningaskunta (jossa Herra Jeesus oikeudenmukaisuudella maailmaa hallitsee) astuu voimaan.

Danielin vuosiviikkoennustus jakautuu kolmeen osaan.

Seuraavassa jakeessa Jumala ilmoittaa Danielille kaksi ensimmäistä vaihetta ja niiden päätökset.

– – –

1) Ensin sen, miten ensimmäisen seitsemän vuosiviikon (eli 7*7=49 vuoden) jälkeen Jerusalem jälleen rakennetaan.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; (Dan 9:25)

Tämä tapahtui Esran ja Nehemian aikana Persian kuninkaan Artahsastan määräyksestä.

– – –

2) Sitten Danielille paljastetaan seuraavan kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa kestävän vaihe.

ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)

Siis 62 vuosiviikkoa (eli 7*62=434 vuotta) eteenpäin on Jerusalem edelleen rakennettuna, mutta Rooman miehitysvallan alaisuudessa (keskellä ahtaita aikoja). On siirrytty Jeesuksen maanpäälliseen elämänaikaan. Ja tämän toisen vaiheen päätyttyä..

Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. (Dan 9:26)

Tämä ennustus näyttää toteutuneen noin 27 jKr eli 434 vuotta em. Kuningas Artahsastan käskystä. Eli Messias tapetaan ja Hänen ”lammaslaumansa” hajotetaan (Matt. 26:31). Kuitenkin viimeiseen vuosiviikkoon asti on oleva sotia: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu” (Matt. 24:6).

Sitten, niin sitten näyttääkin tapahtuvan melkoinen aikaloikka! Siirrytäänkin seuraavaksi (melskeisten ja sotaisten aikojen jälkeen) suoraan aikahyppynä lopunaikaan ja Israelin ahdingon aikaan.

– – –

3) Siirrytään viimeiseen vuosiviikkoon.

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan 9:27)

Nyt puhutaankin Antikristuksesta ja viimeisestä vuosiviikosta, viimeisestä 7 vuoden jaksosta Danielille annetusta ennustuksesta. Israelille kohdistettu Raamatun ilmoitus ei paljasta mitään, mikä on (nyt jo liki 2000 vuotta jatkuneen) poisleikatun (yliloikatun) aikajakson sisältö! Tähän löytyy luonteva selitys ja vastaus siitä, että tuo – tässä Danielille annetussa ilmoituksessa täysin salattu – ilmoitus ei koske Israelia, vaan Jumalalla on kokonaissuunnitelmassaan varattuna se aivan muuhun käyttöön. Samalla Danielille annettu ilmoitus vahvistaa sen, ettei Jumala ole tänään suinkaan hylännyt vallittua kansaansa, Israelia. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] jälkeen on nyt siirrytty tuohon Vanhassa testamentissa täysin vaiettuun talouskauteen, jonka aikana Jumala kutsuu valitsemansa ihmiset eri kansoista Kristuksen Jeesuksen ruumiin, Hänen hengelliseen organisaationsa, jäseniksi. Paavalin kutsusta kansojen apostoliksi (Apt. 9) alkaen on ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut hänen kauttaan tuon Jumalan aiemmin salatun (Danielin ennustuksessa yliloikatun) suunnitelman, jota Hän tänään toteuttaa siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut /Room_11:25/.

Tätä näkökulmaa vasten voi ymmärtää, miksi Paavali niin monessa kohdin korostaa meille oman evankeliuminsa erilaisuutta ja erinomaisuutta siihen nähden, mitä Israelille on luvattu. Tämä evankeliumi oli koko menneen ajan Israelilta salattu ja se liittyi jo kauan sitten Jumalan itsessään tekemään päätökseen ja armovalintaan: aikaan jolloin Jumala ei vielä ollut missään tekemisissä Israelin kanssa. Paavalin evankeliumia ei voi päätellä lineaarisena jatkumona tai täydennyksenä sille, mitä Jumala oli kansallisesti Israelille suunnitellut; ikään kuin se olisi pala palalta rakennettavissa Vanhasta testamentista lähtien. Tämä johtaa väistämättömiin ja hämmentäviin ristiriitojen tällaisen ”yhteen-pötköytetyn” evankeliumin tulkinnassa. Paavalin evankeliumi poikkeaa niin sisältönsä kuin myös kohderyhmänsä puolesta siitä evankeliumista, jota Pietari julisti.

vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme (1. Kor. 2:7)

Muut kansat olivat vielä siihen aikaan ilman Kristusta, olivat vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa (Ef. 2:12). Myös tämä selittää nykyisen Armon hallintokauden ilmoituksen puuttumisen Israelille annetusta Vanhasta testamentista ja muusta ei-paavalillisesta Uuden testamentin tekstistä.

Paavali joutuu myös monessa kohdin puolustamaan erityistä asemaansa ja tehtäväänsä tuon Danielin ennustuksen aika-aukon merkityksen esiin tuojana ja itse ylösnousseen Herran tähän tehtävään valtuuttamana apostolina.

hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmi saatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden sen evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu /2. Tim_1:9/.

Danielin näky myös vahvistaa sen, miten tuo (viimeinen vuosiviikko) seitsemän vuotinen lopunaika koskee ainoastaan Israelia, sen suuren ahdingon aikaa, jonka jälkeen se saa ottaa vastaan Messiaansa: Hänet, jonka olivat kerran lävistäneet /Sak_12:9-10/. Se, mikä on luvattu Israelille, sijoittuu eri aikaan kuin nykyiseen Armon hallintokauteen. Ja koska viimeinen vuosiviikko on tarkoitettu vain valitulle kansalle, niin siksi se on myös sille ilmoitettu Vanhassa testamentissa ja siksi Paavali myös siitä – meitä täysin koskemattomana ilmoitusosana – tyystin vaikenee. Viimeisestä vuosiviikosta voidaan käyttää myös nimitystä Vihan hallinto tai Tuomion hallinto. Me kuitenkin kuulumme Armon hallinnon alaisuuteen, jonka voimassaolo tietysti lakkaa ennen tuon Jumalan seuraavan hallintokauden /tästä tarkemmin/ alkamista.
Viimeinen vuosiviikko, Vihan hallinnon aika, ei koske meitä kansojen uskovia.

Ei Jumala ole säätänyt meitä – jotka kuulumme Armon hallinnon alle – Vihan hallinnon alle, Ei, vaan Jumala on antanut meille tässäkin asiassa pelastuksen ”toivon” eli varman pelastumisen odotuksen /1. Tess_5:8-9/.

 

 

Totuutta leikeltynä vai pötköytettynä?

kirjoittaja

 

 

Raamatusta voi ottaa monella tavalla – ja monesta kohtaa. Opillisen järjestelmän voi rakentaa monella tapaa perustaen sen raamattuun. Tarjonta on ruhtinaallinen. Mutta onko Vanhaan testamenttiin perustuva opetus voimassa tänään? Onko Jeesuksen juutalaisille maanpäällisille seuraajilleen antama opetus kaikilta osin voimassa tänään? Molemmissa em. tapauksissa Jumala lähestyi tuohon aikaan yksinomaan Israelin kansaa ja Jeesuskin lähetettiin ainoastaan heidän keskuuteensa /Matt_15:24/. Vielä Helluntain hallinnon aikaankin Pietari piti yllä Israelille tarjousta ja kutsua heille luvattuun maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Apt_2:36/. Tulevan maailmanajan voimat alkoivat tuolloin jo vaikuttaa. Tämä kaikki oli totta tuolloin Israelin kohdalla. Kansat ja niiden ihmiset olivat vielä tuolloin Jumalan suoran kutsun ulkopuolella.

Mikä on totuus? Iso, retorinen kysymys, johon ei välttämättä odoteta vastausta. Mikä on totta? Tähän kysymykseen taas voidaan reagoida.

Kun Psalmeissa julistetaan:
Sinun sanasi on kokonansa totuus, ja kaikki sinun vanhurskautesi oikeudet pysyvät iankaikkisesti. (Ps. 119:160)
(CLV) Ps 119:160
The sum of Your word is truth, And all of Your righteous jordinances are › eonian.

niin tässä tarkoitetaan Jumalan ihmisille suunnattua kirjoitettua ilmoituskokonaisuutta. Sanomaa, joka summautui täyteen Paavalin evankeliumin kautta /Kol_1:25-26/. Kirjoitukset ovat tänään siis valmiina logoksena, kokonaisilmoituksena, joka Kristuksen Jeesuksen kautta toimii totuuden sanana kunkin maailmanajan ja niiden sisältämien talouskausien sisällä.

Totuuden sana tarkoittaa sellaista sanomaa, johon Jumala on sitoutunut ja jonka mukaan Hän toimii, kun se tulee ajankohtaiseksi Hänen suunnitelmissaan. Tässä Hän on täysin suvereeni ja riippumaton ihmisten rakentamista uskonnollisista järjestelmistä. Tämän päivän Totuuden sana löytyy ylösnousseen Herran Paavalille välittämän evankeliumin kautta. Tämä Armon evankeliumi on voimassa tänään ja tässä. Tämän Totuuden sanan mukaisesti tapahtuu kaikki Jumalan siunaama kanssakäyminen ja tuki kristityn elämässä Kristuksessa Jeesuksessa.

Jos teologia rakennetaan sellaisten raamatun sanan alueiden päälle, joita ei ole meille tarkoitettu, niin todennäköisesti saamme erilaisia hurskailta ja juhlaviltakin näyttäviä, hierarkkisia ja tapasidonnaisia liikkeitä luoduksi. Kirkkoja ja lahkoja, joissa jumalanpalvelujärjestys lukitaan tiettyyn koodiin ja joissa ”papillinen” hierarkia esitetään ihmisen ja Jumalan välisenä eräänlaisena välimieskerroksena. Voimme tietenkin tällöin julistaa oppimme myös perustuvan raamattuun.

Paavalin opetuksessa seurakuntamalli on kuitenkin puhtaasti hengellinen: Kristuksen hengellinen ruumis, jossa itse ylösnoussut Herra toimii päänä. Tässä organisaatiossa kukin uskova elää ja rakentuu yksilöllisellä tavalla ja Jumalan antamalla kasvulla sillä paikalla, mihin Jumalan on hänet Henkensä kautta asettanut. Ns. kirkollisilla vakansseilla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä, sillä Jumala ei katso valinnoissaan ja toimissaan henkilön arvoa tai asemaa (Matt. 22:16).

Kun Paavali kirjoitti opetustestamenttinsa Timoteukselle, niin hän korosti nimenomaan tästä tosiasiasta kiinnipitämistä: oli osattava leikata Jumalan kokonaisilmoituksesta hengelliseksi ravinnokseen ja elämäkseen se osuus, joka oli totta, joka on oikeasti tarkoitettu tämän päivän, Armon hallintokauden, ihmisille.

Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa (2. Tim. 2:15)
Miksi näin?
Koska hän tiesi, että tulevaisuudessa oli kansojen uskovilla käytössään koko, iso Jumalan, juutalaislähtöinen ilmoitus: raamattu, joka kokonaisuudessaan on hyödyllinen, mutta jota voidaan myös soveltaa haitallisesti.

Em. käännös antaa kuitenkin mahdollisuuden ymmärtää, että apostoli tarkoittaa tässä totuuden sanan oikeaa saarnaamista tai muuta eteenpäin jakelemisesta. Kyse on silti pohjimmiltaan aivan muusta! Paavali vertaa Jumalan kokonaisilmoitusta, totuuden sanaa, leipään: Elämän leipään, jota tulee paloitella, leikata tai osittaa oikein siten, että siitä nautitaan sitä osuutta, joka on osoitettu ja ravintoarvoltaan sopivaa ja vahvistavaa tämän päivän kristitylle.

(CLV) 2Ti 2:15
Endeavor to present yourself to •God qualified, an unashamed worker, correctly cutting the word of •truth.

Alkutekstissä on käännössanan ”oikein jakelee” takana ilmaisu orthotomeo, mikä tarkoittaa osittaa oikein, paloitella oikein, leikata oikein, minkä Konkordanttinen menetelmä on kääntänyt – aivan oikein.

Totuuden sanalla Paavali tarkoittaa tässä tietenkin omaa evankeliumiaan; sitä Armon evankeliumia, jonka hän kirjeittensä kautta meille välittää. Tämä evankeliumi ei ole Paavalin omaa ”jutustelua” tai muuta viestittelyä, vaan hän toimii nimenomaan ylösnousseen Kristuksen Jeesuksen ilmoituksen välittäjänä. Tällä sanomalla ruokkiminen antaa ihmiselle tänään sen kasvun, sen rauhan ja sen ilon, jonka Jumala tahtoo itsessään riittämättömälle, syntiselle ihmiselle tarjota. Tämä evankeliumi on voimassa vain nykyisellä Armon hallintokaudella [∼Apt. 26:26 – ].

Pelastuminen pelkän uskon kautta perustuu tänään Jumalan omaan (jo kauan sitten tehtyyn) armovalintaan ja se lahjoitetaan pelkän uskon kautta, ilman minkäänlaisia lisäsuorituksia. Oikeastaan omilla ponnistuksilla me vaan vesitämme Jumalan armon vaikuttavuutta elämässämme.
Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef. 2:8-9)

Helluntain hallinnon [∼Apt. 2:1 – 9:3-4] ja Ylimenohallinnon eli eräänlaisen Siirtymähallinnon aikana [∼Apt. 9:3-4 – 26:26-28] pitivät ympärileikattujen apostolit vielä esillä Kuningaskunnan evankeliumia, jossa vaadittiin pelastumisen ehdoksi myös tekoja.
Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? (Jaak. 2:14)
Tämä oli totta tuolloin, mutta ei ole voimassa tänään.

Kun Jeesus vaati aikanaan opetuslapsiaan jättämään omaisensa, luopumaan elinkeinostaan ja fyysisesti seuraamaan Häntä, niin tämä oli totta tuolloin, jolloin elettiin ns. Lihaksitulon hallintoa [∼Matt. 4:1 – 27:50]. Hänen seuraajiensa tuli olla valmiita kuolemaan samankaltainen häpeäkuolema kuin mikä heidän Mestariaankin tien päässä odotti.
”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni. Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni. (Luuk. 14:26-27)
Tämä oli todellista ja totta tuohon aikaan, mutta ei enää voimassa tänään.

Ylösnousseen Herran Paavalin kautta antama opetus tästä kuuluu taas:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)
Kysymys on tänä päivänä hengellisestä, paikka- ja asemariippumattomasta elämisestä ylösnousseen Herran kanssa Pyhässä Hengessä. Voi elää uutta elämää ja jatkaa sillä paikalla ja siinä asemassa, missä oli, kun kutsu tuli. Ei välttämättä tarvitse lähteä maailmaa valloittamaan ja sieluja pelastamaan /Tästä tarkemmin/.

Kun Jeesus kehotti opetuslapsiaan odottamaan Hänen toista tulemistaan, kun Hän tulee perustamaan Israelille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnnan, niin Hän tulee tuolloin taivaalta Maan päälle täyttämään Isille ja Profeetoille annetut lupaukset.
Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. (Matt. 24:30)

Israel odottaa Messiastaan Maan päälle ulkoavaruudesta ja tapahtuma tulee olemaan julkinen, dramaattinen ja pelottava. Tämä on totta tulevassa ns. Vihan tai Tuomion hallintokauden lopussa ja koskee kaikkia Maan päällä tuolloin eläviä ihmisiä. Vihan hallintoon päättyy myös nykyinen Paha maailmanaika (kreik. aion). Tämä kaikki ei kuitenkaan koske nykyistä seurakuntaa, Kristuksen hengellistä ruumista, koska sen aika ja talouskausi on jo tuolloin päättynyt ja seurakunta on tullut poistemmatuksi Maan päältä.
Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Se, että tunnistaa Kirjoituksista erilaisia talous- tai hallintokausia on totuuden sanan oikeaa leikkaamista.
Hallintokaudet (kreik. oikonomia), on keskeinen käsite ilmoituskokonaisuudessa, koska ne kuvaavat Jumalan käyttämiä hallintomalleja ja käytäntöjä, joita Hän kulloinkin soveltaa valittujaan ja muuta maailmaa kohtaan. Monet Jumalan ilmoittamat totuudet ovat hallintokausiriippuvia niin kuin edellä olevista esimerkeistäkin voi huomata.  Tänään Jumala ei toimi julkisesti, seuraavalla hallintokaudella Hän alkaa taas toimia julkisesti. Raamatun sanan  ”pötköyttäminen” aiheuttaa väistämättä hämmennystä, ristiriitaa ja epätietoisuutta uskon elämään. Kun Paavalin evankeliumin erityisasema, sisältö ja ajankohtaisuus saavat kirkastua, niin on siitä lähtien turvallista hyödyntää myös muuta raamattua.
Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut. (2. Tim. 3.16-17)

 

 

 

 

 

 

Erilaiset toivot

kirjoittaja

 

Uusi testamentti puhuu paljon toivosta. Myös Vanha testamentti puhuu toivosta. Raamatussa toivo ei ole toiveajattelua, vaan se on luottavaista tulevan odotusta (kreik. elpis) siihen nähden, mitä Kirjoituksissa on luvattu. Toivo on sukua uskolle ja usko katsoo toivoon luottavaisin mielin: ”usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivotaan” (Hepr. 10:1). Toivo liittyy siis tulevan, luvatun odottamiseen. ”Toivo on Uskon veli”.

Vanha testamentti on täynnä lupauksia Israelin kansalle, ja nimenomaan lupauksia heille luvatusta maanpäällisestä Kuningaskunnasta: ensin nykyisen Maan päällä ja sen jälkeen uuden Maan päällä. Myös ns. evankeliumikertomukset ja muu ”ei-Paavalillinen” osuus Uudesta testamentista fokusoituu tämän Israelille luvatun Kuningaskunnan tulolle ja siihen liittyville lupauksille.

—

Tullessaan suurella voimalla ja kunnialla ulkoavaruudesta Herra suorittaa tilinpäätöksen sen mukaan, miten muut kansat ovat suhtautuneet Hänen kansansa vähimpiin veljiin.
Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. (Matt. 25:31-32)
Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti, vallitsee kansoja oikeuden mukaan. (Ps. 9:9)
Sen tähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hes. 36:6-7)

Kansojen villitsijä vangitaan (”Päästä meidät Pahasta” -rukouspyyntö toteutuu), asevarustelu lakkautetaan ja pysyvä rauhan tila saavutetaan.
Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:2)
hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. (Ps. 46:10)

Herra Jeesus hallitsee Israelin kautta vanhurskaalla mutta rautaisella otteella maailman kansoja.
Hän hallitsee voimallansa iankaikkisesti, hänen silmänsä vartioitsevat kansoja; niskoittelijat älkööt nostako päätänsä (Ps. 66:7)
Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. (Ps. 2:8-10)

Ennen kokematon hyvinvointi Messiaan ja Israelin kautta kohtaa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa.
Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; sillä nuorin kuolee satavuotiaana, ja vasta satavuotiaana synnintekijä joutuu kiroukseen. (Jes. 65:20)
Susi ja lammas käyvät yhdessä laitumella, ja leijona syö rehua niin kuin raavas, ja käärmeen ruokana on maan tomu; ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sanoo Herra. (Jes. 65:25)

Myös Uuden testamentin evankeliumikertomuksissa opetuslapset haikailivat malttamattomina tuon Israelille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan perään, valtakunnan, jossa heille oli luvattu erityiset hallintotehtävät.
Niin he ollessansa koolla kysyivät häneltä sanoen: ”Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?” Hän sanoi heille: ”Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, (Apt. 1:6-7)

Myös uuden Maan päälle sijoittuvat lupaukset kuuluvat edelleen Israelille.
Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä (Ilm. 21:1-2)

—

Meidän toivomme taas toteutuu ennen Israelin toivoa. Meidän toivomme tai odotuksemme voi taas toteutua puolestaan minä hetkenä tahansa, nimittäin silloin, kun ”pakanain täysi luku on sisälle tullut” /Room_11:25/. Meidän odotuksemme täyttymisen ajankohtaa  ei voi ennustaa näkyvien merkkien kautta /2_Kor. 5:7/. Meillä on aikaisempi toivo kuin Israelilla, mikä tarkoittaa, että meidän odotuksemme uskossa toteutuu ennen Israelia, ennen Vihan hallintokauden alkamista. Israel taas joutuu – niin kuin Kirjoitukset sanovat – käymään ensin läpi suuren ahdistuksen (ns. Jaakobin ahdistuksen ajan) ennen kuin he ovat valmiita ottamaan Messiaansa vastaan /Jer_30:7-9/; Matt. 24:21).

että me olisimme hänen kirkkautensa kiitokseksi, me, jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen. (Ef. 1:12)
(CLV) Eph 1:12
that we should •be for the laud of His glory, •who are °pre-expectant in the Christ.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, (1. Tess. 5:9)

Lihavoidun Efesolaiskirjeen kohdan takaa löytyy alkukielessä ilmaus proelpikotas, mikä tarkoittaa aikaisemman odotuksen tilan omistamista [Strong G4276].

Paavali kehottaa meitä nimenomaan nostamaan mielemme ja odotuksemme ylöspäin Maapallon ulkopuolelle, muun Universumin alueelle. Samalla hän varoittaa mieltämme kiinnittymästä Maan päällisiin asioihin, huoliin ja tapahtumiin, koska Pahan valta täällä koko ajan lisääntyy.
Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä. (Kol. 3:2)

Miksi näin? Koskapa meidän odotuksemme ja lupauksemme sijoittuvat taivaalliselle alueelle. Jeesushan oli ”lihansa päivinä” lähetetty ainoastaan Israelin kansan keskuuteen. Maan päälle ja tänne Hän tulee aikanaan myös perustamaan Kuningaskuntansa: maailmanvallan, jota Hän teokraattisesti hallitsee Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. Meille, kansojen uskoville, Hän taas on ilmestynyt ylösnousemisensa jälkeen Henkensä kautta: Pyhän Hengen, jonka kautta nykyinen seurakuntaruumis pysyy koossa, rakentuu ja kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut. (2. Kor. 5:16-17)

Niinpä taistelummekin Vastustajaa vastaan tapahtuu myös eri alueilla. Näin ympärileikattujen apostoli varoitti juutalaisia opetuslapsia Saatanasta ja sen maanpäällisestä toiminnasta:
Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. (1. Piet. 5:8)

Paavali taas varoittaa meitä suuntaamaan taisteluamme Maan päällisiä (ympärillämme olevia) voimia vastaan, vaan suuntaamaan mielemme ylöspäin, taivaalliselle (so. ylimaalliselle) sektorille:
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan (niin kuin Israelin kohdalla on), vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. (Ef. 6:12)

Jos 95 % koko Raamatun tekstivolyymista kertoo Israelille luvatusta kansallisesta, maanpäällisestä toivosta, niin onko tavatonta, että siihen on ”ihmisen mielen” mukaisesti houkutus tarttua ja korvata meille Paavalin kautta ilmoitettu kansojen ihmisten odotus ja osuus sillä, mitä itse asiassa on Israelille luvattu?!

Myös tieteellinen (alkutekstiin perustuvien) sanaesiintymien tilastollisesti merkitsevä eroavaisuus Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä vahvistaa tämän toivon suunnan:

Sana kreik. & kon. elements Paavali muu UT
earth, maa ge, LAND 17 190
celestial, taivaallinen epouranion, ON-SEE-UP-ed 12 7

Paavali kuvaa myös maallisiin ja lihallisiin asioihin fokusoimista Kristuksen ristin vihollisuudeksi ja muistuttaa meitä kiinnittämään mieltämme taivaallisiin, jonne tulevat lupauksemmekin sijoittuvat.
..maallisiin on heidän mielensä, mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi. (Fil. 3:18-21)

 

 

Jumalan talous- eli hallintokaudet

kirjoittaja

 

Oletko miettinyt miten Vanhan Testamentin aika eroaa nykyisestä ajasta?
Oletko miettinyt miten Jeesuksen julkisen toiminnan aika poikkeaa nykyisestä ajasta?
Oletko miettinyt miten Helluntain aika raamatussa eroaa tämän päivän ajasta?
Oletko pohtinut miten Jumalan suhtautuminen kansaansa ja muitten kansojen ihmisiä kohtaan poikkeaa toisistaan em. aikoina?
Oletko miettinyt sitä, että Jumalalla voi olla erityiset hallintomenettelynsä ja -mallinsa, joita Hän kunakin aikana soveltaa uskoviaan ja muita ihmisä kohtaan?
Oletko hämmästellyt ns. kristillisten oppien erilaisuuksia ja ristiriitaisuuksia, mitä koko ajan on tarjolla ja miten niihin haetaan perusteluita pitkin raamatun kokonaisilmoitusta?

Jumalalla on suunnitelma. Näyttää olevan sellainen Suunnitelmien suunnitelma, jota Hän aikataulutetusti toteuttaa maailmanaikojen ja niihin sisältyvien hallinto- eli talouskausien kautta. Se että jokin asia on ollut totta (Totuus tuolloin) Vanhan testamentin aikana ei tarkoita sitä, että se olisi totta myähempinä aikoina. Se mikä on totta (Totuuden sanaa) tänä päivänä löytyy Paavalin välittämän evankeliumin kautta. Siksi sitä kannattaakin suosia.

Toinen keskeinen aikariippuvainen Kirjoitusten käsite (maailmankausien eli aionien lisäksi, /tästä tarkemmin/) liittyy talouskausiin (kreik. oikonomia).
Jumalan talouskaudet tai hallintokaudet kuvaavat Jumalan käyttämiä hallintomalleja ja käytäntöjä, joita hän soveltaa uskoviaan ja maailmaa kohtaan tarkoitusperiensä toteuttamiseksi.
Kukin tällainen hallintokausi rajautuu vallitsevan maailmankauden (kreik. aion) sisälle. Hallintokausien tunnistaminen Kirjoituksissa on ensiarvoisen tärkeää, koska monet Jumalan ilmoittamat totuudet ovat hallintokausiriippuvia.

Tänään elämme Jumalan Armon hallintokautta, jonka asiamiesvaltuutus ja kirjallinen ilmoittaminen on annettu Paavalille /Ef_3:2-3/. Paavali käyttää siitä myös nimitystä Salaisuuden hallinto /Ef_3:8-11/. Paavali on siis tuonut kirjeissään esiin sen, mitä ylösnoussut Kristus on hänelle ilmestysten kautta ilmoittanut meitä varten ja mikä paljastaa Jumalan siunaavan (tukevan) evankeliumin tämän päivän ihmisille. Kyse ei siis ole Paavalin omasta kirjoittelusta, vaan ylösnousseen Herran Jeesuksen omasta ilmoituksesta meille, tämän päivän ihmisille. Tämän ilmoitustehtävän hän siis valtuutti Paavalille ja vain hänelle. Tämä hallintokausi päättyy, kun Kristuksen ruumiin jäsenmäärä on tullut täyteen /Room_11:25/ ja Kristuksessa kuolleet ja vielä elävät temmataan Herraa vastaan ylös lähiavaruuteen /1. Kor_15:51-55/. Nykyisen armon evankeliumi (joka on kohdistettu kaikille kansoille ja jossa Israelilla ei ole erityisasemaa) kiteytyy Paavalin sanomaan:

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja –  ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef. 2:8-9)

Nykyistä edeltävää hallintokautta voidaan taas kutsua Siirtymäkauden hallinnoksi, jossa Pietarin julistama evankeliumi juutalaisille astuu hiljalleen taka-alalle, samalla kuin Paavalin julistama evankeliumi nousee etualalle ks. [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] .

Siirtymä- tai ylimenokauden hallintoa edelsi taas Helluntain hallintokausi, jonka julistamisen avaimet oli annettu Pietarille. Hallintokautta kuvaa se, että Jumalan Israelille luvattu (tuhatvuotinen) Kuningaskunta oli tullut lähelle. Ihmeet ja merkit kuvasivat tätä kautta. Samoin opetuslapsia alettiin varustaa monipuolisella kielitaidolla ns. lähetyskäskyn toteuttamiseksi ja kaikkien kansojen käännyttämiseksi Jeesuksen opetuslapsiksi (Apt. 2:6). Tässä hallintokauden evankeliumissa vaadittiin uskovilta uskon lisäksi myös konkreettisia tekoja.

Mitä hyötyä, veljeni, siitä on, jos joku sanoo itsellään olevan uskon, mutta hänellä ei ole tekoja? Ei kaiketi usko voi häntä pelastaa? (Jaak. 2:14)

Nykyistä Jumalan Armon (salattua) hallintokautta seuraa taas Vihan tai Tuomion hallintokausi, jota esimerkiksi Ilmestyskirja kuvaa ja jota ennen nykyisen talouskauden uskovat pelastetaan (1. Tess.1:10). Tämä tuleva hallintokausi on nykyisen pahan maailmankauden viimeisin hallintokausi, jota kuvaa Jumalan vihan vyörymiset maailman kansojen päälle ja Israelin ahdinko. Vihan hallintookin kuuluu evankeliumi, mutta sen sisältö ja julkistamistapa on erilainen kuin tänään.

Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille. Ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”. (Ilm. 14:6)

Vihan hallinnon jälkeistä Kristuksen tuhatvuotisen, maanpäällisen  Kuningaskunnan aikaa voidaan taas nimittää Jumalan Vanhurkauden hallintokaudeksi, koska Herra Jeesus tuolloin voimallaan ja oikemielisyydellään hallitsee (Israelin kautta ja kanssa) maailmaa ja sen kansoja. Täststä käytetään myös nimitystä Herran Päivä.

Myös Vanha testamentti sisältää lukuisia hallintokausia, jotka ilmentävät Jumalan silloista suhtautumista ja toimintaa kansaansa Israelia ja sen viholliskansoja kohtaan.

Eli yhteenvetona voisi tiivistetysti sanoa, että se mikä on ollut totta ja siis Totuuden sanaa menneisyydessä ei ole sitä välttämättä tänään. Se mikä on totta Jumalan ilmoituksessa tänään – ei ole kaikilta osin voimassa tulevina hallintokausina. Se mikä on yhteistä – ja mikä on totuuden sanan ytimessä – on Jeesus Kristus, mutta Hänen hallintotapansa vaihtelevat hallintokausittain.

Se että Jumala on esiintynyt aikoinaan kiivaana, tänään taas armollisena ja ”hiljaisena tuulen hyminänä”, mutta taas tulevaisuudessa pelottavana, saa koko ajan ihmisten keskuudessa aikaan hämmennystä. Jotkut ovat tässä kohden monesti ihmetelleet, että eikö ”Jeesus Kristus ole sama eilen tänään ja iankaikkisesti?”

(CLV) Hb 13:8
Jesus Christ, yesterday and today, is the Same One iofor the eons also.

Tässä Heprealaiskirjeen kohdassa termin ”sama” takana on alkutekstissä autos, mikä on pronomini, ns. reflektiivinen pronomini, ja joka tässä viittaa Jeesuksen Kristuksen persoonaan ja identiteettiin. Eli kohta kertoo, että Hän on persoonana muuttumaton, mutta se ei suinkaan kiellä sitä, etteivätkö Hänen toiminta- ja hallintotapansa voisi muuttua pelastushistorian ja Jumalan kokonaissuunnitelman toteutumisen edetessä (maailmankausien ja niiden sisältämien hallintokausien kautta) kohti Jumalan asettamaa maalia!

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä