aina ja iankaikkisesti

Ne Raamatun suuret Päivät

kirjoittaja

 

Tuntuuko otsakkeen väite sinusta oudolta?
Puhuuko Raamattu sellaisista päivistä, joihin sisältyy erityiset ja laajat merkitykset?
Löytyykö Jumalan ilmoituksesta meille sellaiset pitkäkestoiset päivät, jotka ovat leimallisesti osia Hänen suuresta suunnitelmastaan?

Jätetään tässä kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitut nykyisen maailman peruskorjauksen päivät pois.

Raamatussa on tunnistettavissa kolme suurta Päivää.

—

Ensimmäinen niistä on Ihmisen Päivä.
Ihmisen Päivä alkoi siitä, kun ihminen päätti olla osoittamasta kuuliaisuutta Jumalalle, ja alkoi osoittaa kuuliaisuutta Saatanalle. Eikä Jumalan kielto tuolloin vaikuttanut edes kohtuuttomalta /1.Moos_2:16-17/, mutta Hänen asettamansa Testaaja osasi valehdella ja kauniisti maanitella ensimmäinen ihmispari puolelleen /1. Moos_3:4-5/.  Näin ihminen viattomuuden tilassaan nappasi Vastavaikuttajan harmittomalta näyttävän syötin.
Tämä Jumalan luoma Paha olento osoitti olevansa Jumalan sanan (so. Kirjoitusten) kyseenalaistaja, vääristelijä ja murhaaja, kun sai kuolemisen perimän tulla ihmiskunnan osaksi /Joh_8:44/.
Näin ihminen sai valita tiensä ja samalla Ihmisen Päivän, jota Raamattu kuvaa myös nykyiseksi Pahaksi maailmanajaksi /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/.

Maailma on tänään Pahan eli Saatanan vallassa /1. Joh_5:19/, ollut sitä jo pitkään /Luuk_4:5-6/. Saatana elää ja voi hyvin maapallolla. Eikä Vastavaikuttaja suinkaan ollut ilman Jumalan sallimusta testaamassa Aadamia ja Eevaa Eedenin paratiisissa, vaan Jumala oli sen sinne nimenomaan asettanut. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hänen on täytynyt luoda Itselleen Pahuuden vastavoima, jonka avulla Hän vie suurta – koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa koskevaa pelastussuunnitelmaa – Kristuksen Jeesuksen kautta läpi /Jes_45:7/. Jumala, joka on suvereeni kaikessa mitä tekee, on myös yksi ja ainoa, jonka kaikki ”tarkoitukset pyhittävät keinot” /Room_9:14-16/.

Siispä Jumala ei puutu tänään maailman menoon, pahuus saa kasvaa määrämittaansa ja Saatana (joka ajattelee sitä mikä ihmisen on) saa vedättää ihmiskuntaa pois Luojansa tunnustamisesta /Matt_16:23/. Näin Jumala mielestäni myös osoittaa kunnioitusta ihmisen päätöstä kohtaan. Eikä ihmiskunta näytä pätkääkään olevan kiinnostunut kääntymään Luojansa puoleen, vaan jatkaa Saatanan kylvämässä ”Tulette niin kuin Jumala” -moodissa paratiisinsa rakentamista /Ilm_14:6-7/. Ei edes Jumalaa kaiken Luojana enää tunnusteta, vaan ”Luonto” ja sen synnyttämä evoluutio näyttää olevan kaiken kehityksen takana /Room_1:21-25/!

Myös ns. viralliset raamatunkäännökset ovat ”pesseet” Ihmisen Päivän käännöksistään pois, koska valtakirkot antavat ihmisten ymmärtää, että juuri niille on annettu Herran Päivän (”tuhatvuotisen” maailmankauden) tehtävät tänään hoidettavaksi. Onkohan tämä sitä ”rahan pesuun” verrattavaa ”Totuuden sanan” pesua, jota myyskennellään ihmisille ”virallisten” reittien kautta? 😉

—

 

Paavali kirjoittaa /1. Kor_4:3/ tästä:
Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni.
CLV:
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.

 

Inspiroituun alkutekstiin on todella kirjoitettu: hupo anthropines hemeras, eli Paavali tuo tässä jakeessa esiin sen, miten hän ei piittaa siitä tippaakaan, miten nykyinen Ihmisen Päivä hänet ja hänen välittämäänsä evankeliumin tuomitsee ja aliarvioi. Niinpä hän heti seuraavassa jakeessa 4 jatkaakin, että ”hänen Tuomarinsa on Herra”, siis ylösnoussut Herra, joka on hänelle tämän tehtävän alun perin antanut.

—

Eikä se näin ollen olekaan saavuttanut kirkollisissa piireissä evankeliumin statusta, koska se ei ole ihmisen mukaista /Gal_1:11-12/, eikä apostoli ole sitä ihmisiltä saanutkaan, vaan suoraan ylösnousseelta Kristukselta Jeesukselta!
Ei ole.
Vaikka kreikan euaggelion esiintyy Paavalilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssä /Katso tästä vertailu/.
Tänään, Ihmisen Päivänä, saavat kirkolliset, ihmisen mielen mukaiset, instituutiot hoitaa kristinuskonnollista tehtäväänsä, joka tuntuukin hyvin kelpaavan ihmisille.

Mutta Kristuksen ruumiin hengellisille jäsenille kaikki uskonnollisuus on hapattavaa, sille ainoa, tervehdyttävä evankeliumi löytyy Paavalin kirjeiden kautta!

—

Sitten toinen suuri Raamatusta löytyvä Päivä on Herran Päivä.

Herran päivään liittyvät lupaukset koskevat Israelia ja tulevaa maailmanaikaa.
Israelin pääapostoli Pietari kirjoittaa tästä 60-luvulla ilmestyneessä kirjeessään:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä”. (2. Piet. 3:8); /Ilm_20:2-7/

Eikä Pietari kirjoita tätä ainoastaan tuolloin (vainojen takia) hajallaan muukalaisina Vähän Aasian alueella asuville juutalaisille uskoville, vaan kirje on osoitettu myös tuleville – Jaakobin ahdistuksen kokeville – valituille juutalaisille. Pietarihan viittaa edeltävässä jakeessa tulevan tuhatvuotisen maailmanajan elin Herran päivän päätökseen ja nykyisten taivaiden ja maan hävittämiseen kirjoittamalla:
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ts. Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn jälkeiseen ajankohtaan, ennen kuin uudet taivaat ja maa luodaan /Ilm_20:11-15/; /Ilm_21:1-2/.

Herran Päivä alkaa Herran Jeesuksen saapuessa Maan päälle pelastamaan omaisuuskansansa Suuren ahdingon alta, tuomitsemalla elossa olevat kansat ja aloittamalla oikeudenmukaisen (tuhatvuotta kestävän) hallinnon nykyisen Maan päällä.

Herran päivä jatkuu aina siihen saakka kun uudet taivaat ja maa luodaan, eikä enää nykyisiä valoa ja aikaa näyttäviä taivaankappaleita enää tarvita /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/.

—

Kolmas, Jumalan Päivä, alkaa Herran Päivän jälkeen uusien taivaiden ja uuden maan luomisena.

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. (2. Piet_3:12-13)

—

Herran Päivä ja Jumalan Päivä tarkoittavat myös niitä tulevia maailmanaikoja (kreik. aion), jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus alkaa paljastua koko luomakunnalle. Nämä ovat niitä hyviä (ei pahoja) ja tulevia (ajallisesti edessäpäin olevia) aikakausia, joiden aikana Jumala tulee viemään Kristuksen Jeesuksen kautta maaliin Suunnitelmien suunnitelmansa /Fil_2:9-11/. Nämä tulevat, hyvät maailmanajat on virallisissa käännöksissä peitetty ilmaisujen ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisesta iankaikkiseen” alle /Tästä tarkemmin/.

 

p.s.

Luterilainen tulkinta näyttää kuitenkin aivan toisenlaiselta. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti – mutta silloin loppu onkin jo käsillä. ks.
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/tuhatvuotinen-valtakunta/

Tämän on korvausteologinen tulkinta, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin, ja ominut Ilmestyskirjan tuhatvuotisen valtakunnan kuvaannollisesti itselleen samoin kuin sen, että Paha on tänä päivän sidottuna?! Ei juurikaan siltä näytä!

Edelleen luterilaisen tulkinnan mukaan
Viimeinen tuomio tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun Kristus tulee takaisin näkyvällä tavalla (Matt. 16:22, 25:31): Hän on ”kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus). ks.
https://www.luterilainen.net/viimeinen-tuomio/

Tämähän tarkoittaisi sitä, että kun Jeesus tämän aikanaan juutalaisille veljilleen /Matt_15:24/ ennusti: miten Hän tulee takaisin pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta ja antamaan sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan, olikin pelkkää kuvaannollista jutustelua. Tämän pohjalta kirkko nostaa itsensä Jumalan ilmoitetun sanan yläpuolelle ja varastaa itselleen sen lupauksen, jonka Jumala on kohdistanut valitsemalleen kansalle. ”Viimeisen tuomion” ilmaisulla (joka tyystin puuttuu Kirjoituksista) on kirkko myös katkaissut näkökykynsä (samalla kuin häivyttänyt käännöksissään ajan ja sen etenemisen) tuleviin Herran ja Jumalan Päiviin. Voi tätä ylpeyttä ja pöyhkeyttä!

 

 

Mitä oikeastaan ”aina ja iankaikkisesti” tarkoittaa?

kirjoittaja

 

Mielestäni suurin ns. virallisissa raamatunkäännöksissä oleva käännöskummajainen, joka ilmenee yleisesti sekä suomen- että englanninkielisissä Uusissa testamenteissa on käännös: ”aina ja iankaikkisesti”.
Onko tämä toistuva sanonta sinua itseäsi joskus mietityttänyt?
Onko kysymys jostain mystisestä asiasta, kun sitä ei ole raamatunkäännöksissä tarkemmin avattu?
Miksi tällaista ”hokemaa” pidetään vuosisadasta toiseen  ns. virallisissa käännöksissä esillä?
Miksi?
Tätä on jatkunut kirkkohistorian ajan, eivätkä siihen ole kääntäjät saatikka käännösten tarkastajat välittäneet puuttua.
Kyseessä on kuitenkin tässä taustaltaan Raamatun heprealaistaustainen (maailmankausiin liittyvä) idiomi.

Tämän kaltaisella heprelaistaustaisella idiomilla (joka esiintyy ”aina ja iankaikkisesti” -käännöksen takana alkukielessä) on ollut alun alkujaan merkitys jonkin asian, tilan tai henkilön ylivertaisuuden kuvaamisessa jossain ryhmässä, luokassa tai kokonaisuudessa. Tässä maailmankausien ryhmässä.

Valitettavasti tätä idiomia ei ole välitetty (vai onko edes haluttu välittää?) – sen alkuperäisyyttä arvostaen – yleisiin raamatunkäännöksiin. Tämähän voisi olla kätevä tapa kirkollisille instituutiolle häivyttää ajan ja sen peräkkäisyyden kulku (ja samalla esim. Israelille vielä toteutumattomat lupaukset) virallisista käännöksistä. 😉

 

Tämä (tuleviin maailmanaikoihin liittyvä ilmaus) paljastui myös minulle aikoinaan Konkordanttisen käännöksen kautta, ja avasi samalla myös näkymän Isän Jumalan kaikkivoipaan suunnitelmaan Kristuksessa Jeesuksessa ja sen toteutumiseen tulevien ”iankaikkisuuksien” eli maailmanaikojen (kreik. aion) täyttymyksessä.

—

”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina Isän Jumalan ja Herran Jeesukseen kohdistuvan kunnioituksen ja ylistyksen yhteydessä, esim. /Room_16:25-27/; /Gal_1:4-5/.
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina  pelastetuilta lähtevänä sydämen kiitollisuudella Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta kohtaan. /Kol_3:16-17/
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös  liittyy UT:ssa aina tuleviin maailmanaikohin (kreik. aion; ”iankaikkisuuksiin”), jolloin Jumalan valmistama pelastus Kristuksen Jeesuksen kautta alkaa tulla ilmi ja toteutua myös kaikkien ihmisten  ja koko luomakunnan osalle. /Fil_2:9-11/

—

Inspiroidussa vanhan kreikan alkutekstissä löytyy tuon käännöshimmelin ”aina ja iankaikkisesti” takaa seuraavat ilmaisut.

1)tous aionas ton aionon (UT:ssa 16 kertaa) ja 2)tous aionos ton aionon (UT:ssa yhden kerran)

Ensimmäisessä ilmauksessa on maailmankausien (kreik. aion) monikkomuoto aionas kun taas jälkimmäisessä tekstissä sen yksikkömuoto aionos.

Molempien lauseiden lopussa sama monikko aionion eli aionit tai maailmankaudet, joka viittaa maailmankausien luokkaan tai joukkoon.

Prepositiot tous ja ton  [Strong G3588] ilmaisee genetiivin eli sen, että molemmat sanonnat liittyvät  aioneita koskeviin asioihin eli yleensä tekstissä edellä ilmoitettuun totuuteen;
esim. hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef. 3:21)

”aina ja iankaikkisesti” -sanonnassa oleva käännössana, rinnakkaiskonjuktio ”ja” myös puuttuu tässä kohtaa tyystin alkutekstistä; suomenkielen ”ja” vastine on vanhassa kreikassa kai.
Samoin alkukreikan termi aei, mikä tarkoittaa ”aina”, puuttuu em. sanonnasta.

—

Konkordanttinen menetelmä on tässäkin alkukielelle uskollinen kääntäessään joka kohdassaan johdonmukaisesti suomalaisen Sf38-käännöksen ”aina ja iankaikkisesti” seuraavasti.

1)for the eons of the eons ja 2)of the eon of the eons

eli edellä olevan mukaan suomennan tuon vastaavalla tavalla suomen kielelle:

1)aionien aionien aikana (tulevat maailmanajat)  ja 2)aionien aionin aikana (tuleva maailmanaika);
tai
1)maailmanaikojen maailmanajoiksi (tulevat aionit) ja 2)maailmanaikojen maailmanajaksi (tuleva aioni).

—
tai ehkä suomenkielellä parhaiten ymmärrettäväksi:

1)  tulevina maailmanaikoina (tuhatvuotisena ja sen jälkeisenä uuden taivaan ja Maan aikana).

—

Käytän tässä maailmankauden rinnalla myös aioni -termiä, koska myös se on suomen kielessä tunnistettavissa /Tästä tarkemmin/.
Näin tulee mielestäni sanonnan merkitys myös ymmärrettäväksi, kun sen liittää sen edellä olevaan asiakokonaisuuteen eli luotujen sydämestä lähtevään kiitollisuuteen tulevina maailmankausina. Näissä kohdin ylistetään siis aina Isän Jumalan kunniaa ja Kristuksen Jeesuksen herrautta, jotka alkavat tulla ilmi eli näkyväksi maailmalle ja maailmankaikkeudelle tulevina maailmanaikoina!

—

 

”aionien aionin aikana” –käännöstapa tuo mielestäni luonteenomaisesti heprealaisen ilmaisun ymmärrettäväksi nykykielelle (niin kuin sekä englannin- että saksankieliset konkordanttiset menetelmät sen myös kääntävät).

Taustalla on siis heprealainen idiomi, jolla suurin (tässä tulevat maailmanajat) ilmaistaan vertaamalla sitä muihin  luokkaansa (nykyiseen ja edeltäviin maailmanaikoihin) kuuluviin.

Näin esimerkiksi

  • ”kaikkein pyhin” on hepreassa ”pyhien pyhä”, ja ilmaisee sen, että temppelin kaikkein pyhin on temppelin pyhistä tiloista tärkein.
  • ”korkeaveisu” ilmaistaan hepreassa ”laulujen laulu”, joka tarkoittaa suurinta laulujen joukossa.
  • ”aionien aionit” tai ”aionien aioni” tarkoittavat suurimpia aioneita maailmankausien joukossa eli niitä tulevia (nykyista Pahaa mailmankautta seuraavia) aioneita, jolloin Jumalan suunnitelma Kristuksen Jeesuksen kautta tulee näkyvällä ja konkreettisella tavalla toteutumaan. Jälkimmäinen viimeisenä ja suurimpana uuden Maan ja uuden Taivaan aikana.

Sitten on kyllä kohtia, jolloin käännöstyössä on kunnioitettu alkuperäisen ilmauksen merkitystä.

  • ”herrain herra”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, joka tulevina maailmanaikoina (kreik. aion) on suurin Herra herrojen joukossa
  • ”kuningasten kuningas”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, jolla on ylin valta maailman kuninkaiden joukossa. /Ilm_17:14/

—

 

Katsotaan joitain noita jakeita seuraavassa niin, että korvataan ”aina ja aiankaikkisesti” -käännösilmaukset johdonmukaisesti ”tulevien maailmanaikojen ajan” -käännöksillä. Mietipä kohdallasi tulevatko jakeet ymmärrettävämmiksi.

hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Ef_3:21) – Tämä tapahtuu, kun nykyinen seurakunta on tullut temmatuksi taivaallisiin ja Herran Jeesuksen tuhatvuotinen hallinto Maan päällä toteutuu.

joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä Pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Gal. 1:4-5) – viitataan tuleviin maailmankausiin, joihin uskovat ylöstempauksen kautta pelastetaan.

Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Fil. 4:19-20) – tässä viitataan uskoville luvattuihin taivaallisiin jako-osuuksiin ja muihin siunauksiin, jotka toteutuvat seurakunnan ylösnousemuksen jälkeen.

—

 

Aikojen kulku on Raamatussa jaettu kolmeen suureen luokkaan:
Aika ennen aioneita (maailmanaikoja) /1. Kor_2:7/,
Aionit eli maailmanajat, joissa nykyään eletään ns. Pahaa maailmanaikaa /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/. /Näistä tarkemmin/
Aionien jälkeinen aika, ns. täyttymyksen aika, jolloin Jumalan rakkaus Kristuksen Jeesuksen kautta on saavuttanut kaikki /Fil_2:9-11/.


Koko Jumalan ilmoitus – totuuden sana /Ps_119:160/ – toteutuu aioneiden ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on tahtonsa mukaisesti asettanut /1. Tim_2:4/.
Etenee siis ajallisesti ja vaiheittain eteenpäin.

Raamatun mukaan on menneitä maailmankausia, nykyinen maailmankausi ja tulevia maailmankausia.
Herran Jeesuksen tullessa Messiaana pelastamaan kansansa Israelin suuren ahdingon alta ja tuomitsemaan elävät kansat /Matt_25:31-33/ tapahtuu aionien ketjussa taitekohta ja siirrytään nykyisestä Pahasta maailmanajasta tulevaan (ja myöhemmin tuleviin) parhaisiin maailmanaikoihin; /Tästä tarkemmin/

Näin siis ”aina ja iankaikkisesti” -käännöskummajaisen takaa alkutekstissä löytyy ilmaus, jolla viitataan tuleviin (ei aina oleviin) hyvien maailmankausien ryhmään.
Viitataan niihin vielä edessäpäin oleviin  maailmanaikoihin (”iankaikkisuuksiin, ”ikuisuuksiin”), jolloin Jumalan hyvyys tulee näkyväksi ja konkreettiseksi meitä kohtaan /Ef_2:7/. Maailmankausiin, joista Raamattu käyttää myös nimitystä Herran päivä /Ilm_1:10/; /Jes_2:12/;/Sak_14:9/ ja Jumalan Päivä /2. Piet_3:12-13/; maailmankausiin jotka seuraavat nykyistä, pahaa Ihmisen Päivää /1. Kor_4:3/.

On kuitenkin erittäin arvokasta tietää, etteivät ne: aionit ole ”ikuisia” menneisyydessä eivätkä ”ikuisia” tulevaisuudessa, vaan niillä on selvät (Jumalan niille määräämät) rajat /Tästä tarkemmin/. Käännöstekele ”aina ja iankaikkisesti” hämmentää ja antaa epämääräisyydessään kuvaa ajattomuudesta; samalla se häivyttää Jumalan – Kirjoituksissa ilmoittamaa – suurta ja aikataulutettua suunnitemaa: sen vaiheita ja sen vääjäämätöntä ja vaiheittaista etenemistä kohti päämäärää /1. Kor_15:20-24/.

Valtakirkolliset vaikutukset perinteisiin raamatunkäännöksiin ovat ”kätevästi” tuoneet nämä ajattomuuden harhaan ohjaavat ”aina ja ikuisesti” himmeli-ilmaisut tavanomaisiin Raamattuihin. Näin ne ovat aikjojen saatossa saaneet himmennettyä ja jopa häivytettyä Jumalan suunnitelman aikajanallisen etenemisen Raamatun kokonaisilmoituksessa.
Näin ne ovat  ”antaneet näppärästi luvan” kirkollisille instituuteille unohtaa myös Israelin kansalle annetut ja vielä toteutumattomat, suuret maanpäälliset lupaukset.
Tällä tavalla on toiminut ja näin myös edelleen vahvasti toimii ihmisten rakentamat kirkolliset korvausteologiat.

 

Eikä Kristuksen herraus ja hallinto ole suinkaan Raamatun mukaan ”ikuista” (”loputonta”), vaan tulevien maailmankausien ajan kestävää, kuitenkin kaikkivaltaista, mutta maailmankausiin rajoittuvaa. Kristuksen hallinto kestää siihen saakka, kunnes vihollisista viimeinen (toinen kuolema) /Ilm_20:11-15/ on kukistettu ja Hän aionien päättyessä luovuttaa vallan takaisin Isälleen saatuaan suuren Tehtävänsä suoritetuksi /1. Kor_15:20-28/.
Ja kun kuolema lopullisesti kukistetaan, niin elämä tietenkin tulee jatkumaan kuolemattomana (myös kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta) tulevien maailmankausien (aionien) jälkeen /Fil_2:9-11/!

 

 

Ei ikuinen tai ajaton – vaan aikakauden kestävä!

kirjoittaja

 

 

Kreikan sanat aion ja sen adjektiivimuoto aionion esiintyvät Uudessa Testamentissa 199 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla ”iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen” tai ”ikuinen”. Joskus myös ilmauksilla ”maailma” ja ”maailmanaika”, joka em. käännössanoista parhaiten vastaa termin aion alkuperäistä merkitystä.

Aion – ja sen hepreankielinen vastine olam – ovat aina tarkoittaneet pitkää, mutta rajoitettua aikakautta. Samoin siihen liittyvä adjektiivi aionion tarkoittaa aionia koskevaa, siihen liittyvää.

Ajattomuuden käsite ei ole peräisin Raamatusta. Kirjoitukset eivät tunne lainkaan ajattomuutta, vaan se on kreikkalaisesta filosofiasta periytynyt harhainen käsite, mikä on ajan myötä saanut ”totuuden” statuksen kristillisessä teologiassa ja julistuksessa.

Aioneilla on alku:                              /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/

Aioneilla on myös loppu:                 /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/

Siis rajoitettu kesto!

Parempi suomen kielen yhtenäinen vastine ilmaisulle aion voisi näin olla maailmankausi tai maailmanaika tai aioni. Se on Raamatusta tunnistettavissa olevista ajanjaksoista pisin /Tästä tarkemmin/.

Jumala on tehnyt nämä maailmanajat eli aionit /Hepr_1:2/ ja säätänyt ne /Hepr_11:3/, jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa /Ef_3:8-11/; /Ef_1:10-11/. Aionit muodostavat Jumalan suunnitelman (suunnitelmien suunnitelman) aikakehyksen, aika-asteikon. Koko Jumalan ilmoitus (Raamattu) kehystyy näiden pitkien, peräkkäisten maailmanaikojen ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle. Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä Paavali nimittää ”Täksi pahaksi maailmanajaksi”. Viimeinen ainoni on nimeltään ”Aionien aioni” (vrt. ”Korkea Veisu” on sanatarkasti ”laulujen laulu” ja ”Kaikkein Pyhin” on sanatarkasti ”Pyhien Pyhä”). Tämä on yleensä käännetty ilmaisuilla ”aina ja ianlaikkisesti” tai ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. Taustalta löytyy siis heprean idiomi (sanontatapa), jota vasten asia tullee ymmärrettäväksi /Tästä tarkemmin/.

Aionien aikana pahuus, synti, kärsimys ja kuolema tulevat Jumalan luomakuntaan ja ne tulevat poistumaan viimeisten aionien aikana Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kautta. /1. Tim_4:10-11/; /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /Room_5:18/; Fil. 2:9-11; Joh. 12:32-33; 1. Joh. 3:8; Hepr. 9:26).

Kaikki on alkuisin Jumalasta ja koko Jumalan suuri ”projekti” tähtää siihen, että Hän tulee kaikeksi kaikissa!  /Room_11:36/; /1. Kor_15:28 / !

Eräät väittävät, että toisinaan aion ja aionion tarkoittavat kyllä rajoitettua ajanjaksoa, mutta toisinaan myös ääretöntä, loputonta ”ikuisuutta”. Tähän ei kuitenkaan löydy alkuteksteistä mitään perusteluja – sen sijaan aionin ja aionien loppumiset siellä mainitaan! Miten yksi ja sama vanhan puhekielen sana voisi tarkoittaa eri paikoissa aivan vastakkaisia asioita?

Ajattomuuden käsite on Raamatulle täysin vieras. Se harhauttaa ja hämmentää ihmisen luottamusta Jumalaan ja Hänen suunnitelmalliselle toiminnalleen Kristuksen Jeesuksen kautta. Suunnitelma, mikä tahansa, perustuu aina aikataulutukseen ja sen aikasarjaiseen peräkkäisyyteen. Ajattomuuden legenda on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta ja sinne se saisi jäädäkin.

Myös Wikipedia (niin kuin tämä päivän tiede yleensäkin) määrittää ajan, ja sen lineaarisen, peräkkäisen jatkuvuuden, seuraavasti:
Aika on olemassaolon ja tapahtuminen jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.

—

Oletko koskaan miettinyt mitä ajallisuuden poisriisuminen (ja samalla Jumalan kokonaissuunnitelman hälventäminen) raamatunkäännöksissä on voinut saada aikaan?
Miksi näin on ns. virallisissa käännöksissä perinteisesti tehty, vaikka aioneilla on selvästi Raamatun mukaan rajoitetut kestot?
Miten tällaiset käännös-himmelit ovat vuosisatojen saatossa vaikuttaneet ilmaisujen kuten ”Ikuinen kadotus” tai ”Iankaikkinen elämä” käsityksiin ihmisten mielissä.
Oletko pohtinut myös sitä miten kirkot – jotka esiintyvät Jumalan maanpäällisinä edustajina ja Hänen omaisuuskansansa korvaajina – ovat vallankäytössään vaikuttaneet näiden ilmaisujen alkuperäismerkitysten hämärtymiseen?

 

Konkordanttinen käännösmenetelmä /Tästä tarkemmin englanniksi/ on kuitenkin ollut tässä johdonmukainen eli se on joka kohdassaan kääntäntänyt ko. termin uskollisesti alkukielen mukaan.

p.s.

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomen kielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä vokaalia eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371). Siten ei myös suomen kielessä ole ”Iankaikkinen” -termillä alun perin ollut ”loputtomuuden” tai ”ajattomuuden” merkitystä.
Myös ”aina ja iankaikkisesti” -käännöshimmelin alkutekstitaustasta löydät tietoa /täältä/.

 

 

 

Pelastuminen vai kadotus?

kirjoittaja

 

Raamattu puhuu paljon pelastuksesta. Ihmisen ja koko luomakunnan pelastamisesta. Se puhuu Jumalan pelastavasta huolenpidosta sen alkulehdistä /1. Moos_3:15/ aina sen viimeisiin lehtiin saakka /Ilm_22:1-3/.
Mutta mistä tuollainen ”ikuisen kadotuksen” himmelikäsite on päässyt juurtumaan ihmisten ja etenkin uskovien ihmisten keskuuteen?
Mistä tuollainen ”helvetin” hämäräkäsite on päässyt iskostumaan monien uskovien mieliin?

Miksi käytän noista sanoista ilmausta ”himmelikäsite”?
Siksi, koska niitä ei kerta kaikkiaan löydy alkuperäisistä Raamatun kirjoituksista.
Siksi, koska ne ovat kovien kirkollisten auktoriteettien hyväksymiä tulkintoja, joita on koko kirkkohistorian aikana käytetty kirkollisen vallankäytön välineinä ja jopa pelotteina.
Siksi, koska näiden ”helvetti-kadotus” -käsitteiden takaa löytyy alkukielissä paikallinen laakso Jerusalemin eteläpuolelta: Hinnomin rotko /Tästä tarkemmin/ – ja tulevan tuhatvuotisen elämän menettäminen (kadottaminen) kuoleman tilassa nukkumisena /Tästä tarkemmin/.

Sitten kun uskonnolliset auktoriteetit vielä kylvävät ja hämmentävät ihmisten mieliä ajattomuuden ”iankaikkisuus-ikuisuus” -käsityksillä, mitkä vielä teologisiin tulkintoihin sopivina hitsataan monella eri tavalla Raamatun käännösten eri kohtiin, niin on sieltä Jumalan aikajanallista kokonaissuunnitelmaa vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) tunnistaa.

Vilpittömälle uskovalle, joka haluaa myös oman ymmärryksensä tasolla käsittää, mistä kristinuskosta on pohjimmiltaan kysymys, heittävät epäjohdonmukaiset ja tunnustuksellisesti värittyneet raamatunkäännökset peitteitä ymmärtää mistä tämän päivän evankeliumissa on lopulta kysymys.

 

Luettelen seuraavassa joitakin Raamatun kohtia, jotka mielestäni selkeästi tuovat esiin kaikkivaltiaan ja kaikkivoivan Jumalan tahdon ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

—

Ensiksi muutama jae Jumalan tahdosta ja suvereenisuudesta.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:7)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

—

Sitten totuuksia Jumalan kokonaissuunnitelmista, joissa mm. verrataan Aadamin ja Kristuksen tekojen vaikuttavuuksien laajuuksien yhtäläisyyttä.

Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh. 12:32)

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room_5:18)

itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. (Room_8:21)

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36)

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:12). Mutta jokainen (ryhmä) vuorollaan.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit. 2:11)

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, (1. Tim. 2:1)

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Tätä käske ja opeta. (1. Tim. 4:10-11)

Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää ylistämän Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11)

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaa (apokatallasso) itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:19-20)

siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef. 1:10)

—

Kun annamme tällaisten raamatullisten totuuksien puhutella ja puhua itsellemme – ilman että opitut ennakkoasenteet saavat niiden peittää ymmärrystämme – niin Jumala voi avata meille näitä siunauksia uskoelämäämme rikastamaan.

Mutta, molemmathan (pelastuminen ja kadotus) eivät voi olla yhtä aikaa totta! 😮

 

Joko em. jakeissa selkeästi ilmaistut – Jumalan suvereenisuuden ja rakkauden täyttämät jakeet – ovat totta. Jolloin opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta voidaan unohtaa /Tästä tarkemmin/.

Tai sitten opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta ovat totta, jolloin em. jakeiden perusteella mielestäni selkeästi voimme pitää noita Jumalan sanan kohtia (selkeitä raamatullisia argumentteja) valheellisina.

Jos emme kykene tässä valitsemaan puoliamme, niin saamme tietenkin elää uskonelämässämme (näiden asioiden osalta) jatkuvassa hämmennyksen tilassa.

Mikäli nämä asiat eivät kiinnosta tai muuten vaivaa, niin se on mielestäni ihan ok, eikä kenenkään mieltä voi (eikä saa) mennä pakottamaan mihinkään malliin.

Mutta Paavali vetoaa evankeliumissaan monin kohdin meidän ymmärrykseemme ja päättelykykyymme /Room_6:3/; /Room_6:11/. Ylösnoussut Herra on antanut tänään uskovilleen voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Hengen, joten Kristuksen Henki on valmis tukemaan myös meidän ymmärrystämme tässä asiassa mielemme alueella.

 

Otetaan esimerkkiä Berean juutalaisista, jotka perustivat uskonsa yksin siihen mitä on kirjoitettu.

Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. (Apt. 17:10-12)

Annetaan kunnia Israelin kansalliselle valinnalle ja sille annettuihin maanpäällisille lupauksille. Mutta arvostetaan (priorisoidaan) samalla ylösnousseen Herran kansojen apostolin kautta välittämä tämän päivän totuuden evankeliumi. Paavali toimi ylösnousseen Kristuksen valitsemana viestinvälittäjänä meihin – kansojen uskoviin – nähden /Apt_26:16/; /1. Tim_2:7/.

Eivätkä hänen kirjeensä ole mitään jälkikäteen koottuja kertomuksia, vaan hänen itsensä (valtuutetussa kansojen opettajan roolissa) kirjoittamia opetuskirjeitä. Eivätkä ne sisällä mitään itämaisia peittäviä vertauksia, vaan niitä voidaan lukea sellaisenaan niin kuin ne on alun perin kirjoitettu /2. Kor_1:13/.

 

Konkordanttinen menetelmä /Tästä tarkemmin/ on ylivertainen tavallisiin käännöstapoihin nähden siinä, että ennen kuin mitään käännöstyötä on lähdetty käynnistämään, on tehty valtava pohja- ja esityö siinä, että  koko UT:n alkuteksti on ensin käyty huolellisesti läpi sana sanalta ja kohta kohdalta. Kaikille sanailmentymille on pyritty niiden asiaympäristöjen esiintymien pohjalta löytämään ensisijainen ja tasaisesti paras nykykielen vastine. Näin on teologiset ja muut inhimilliset ennakkokäsitykset ja virheet pyritty minimoimaan jo ennen kuin varsinaiseen käännöstyöhön mennään. Tavalliselle raamatunlukijalle Konkordanttinen käännös antaa myös mahdollisuuden porautua (siihen sisältyvän hakemistonsa kautta) suoraan alkutekstiin ja nähdä sen kaikki sanailmentymät Kirjoituksissa. Tämä voi tietenkin näyttää kirkollisille ja muille kristillisille valtatahoille vaaralliselta, koska näin ihminen voi itse syvällisemmin oman ymmärryksensä taholla tehdä valintoja oman uskonelämänsä rakentamiseen ja rikastamiseen liittyen. 😉

 

 

Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen

kirjoittaja

 

Jumala on sulkenut?!
Jumala on sulkenut kaikki?!
Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen?!
Siis Jumala on kaiken tämän takana.

Mitä ihmettä? ”Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen”?!
Koskapa tämä meille Raamatussa selkeästi ilmoitetaan, niin Jumalalla täytyy olla tarkoitus tällaiselle kaikenkattavalle menettelytavalleen.
Jae on tässä.

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

(CLV) Ro 11:32
For •God locks up •all together in stubbornness, that He should be |merciful to •all.

—

Katsellaan tätä – ehkä hämmentävääkin – totuuden sanaa yksityiskohtaisemmin.

Ensiksi.
Käännössanan ”sulkenut” tai ”locks” taustalla on alkukreikan sana sunkleio [TOGETHER-LOCK]. Verbi on aoristimuodossa ja siksi Konkordanttinen menetelmä kääntää sen preesensissä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Jumala on tämän päätöksen (siis jo ennen maailmanaikoja) tehnyt, niin se on voimassa jokaisen ihmisen kohdalla – oli hän sitten uskova tai ilman uskoa. Ilmaisu tarkoittaa tässä yhteislukitusta. Siis Jumalan päätöstä ja toimenpidettä, jolla koko ihmissuku (koko Aadamin ”perikunta”) lukitaan tiettyyn tilaan.

Toiseksi.
Käännössanan ”tottelemattomuus” tai ”stubbornnes” takaa taas löytyy alkukielen apetheia, minkä Konkordanttinen menetelmä jäsentää UN-PERSUADableness, jonka CLV kääntää ”stubbornness” itsepäisyydeksi. The Complete Word Study Dictionary kertoo substantiivin ”apetheia” tarkoittavan tottelemattomuutta, haluttomuutta taivutella, tahallista epäuskoa, itsepäisyyttä. Se on voimakkaampi termi kuin apistia, joka tarkoittaa epäuskoa.

Sitten.
Käännössanan ”kaikki”, kreik. tous pantas, taakse. Sehän esiintyy tässä jakeessa kahteen kertaan.
Se tarkoittaa määrätyssä muodossaan (tous) kaikkia (pantas), siis tässä kaikkia ihmisiä.

Sitten vielä.
Termien ”armahtaisi” tai ”should be mercifull” takaa ei inspiroidusta alkukielestä suinkaan löydy tälle verbille konditionaalia (so. verbin tapaluokkaa, joka ilmaisee tekemisen epävarmuutta tai ehdollisuutta), vaan elese, mikä aoristina ja futuurimuotoisena tositapana viittaa tulevaan aikaan, siis siihen täyttymyksen aikaan ”jolloin Jumala tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:28/; /Tästä tarkemmin/.

 

Eli näillä eväin yo. jakeen voisi suomentaa vaikkapa

Sen vuoksi Jumala on lukinnut kaikki itsepäisyyteen, jotta hän pääsee kaikkia armahtamaan!

—

Eli näyttää hyvinkin siltä, että Jumala on itse valinnut tämän pelastuksen menettelytavan, jossa

  • Hän antaa ihmiselle (ja ihmiskunnalle) mahdollisuuden elää omaa elämäänsä – Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/ – ilman Jumalan ulkoista puuttumista siihen
  • Näin ihmiset pääsevät, omassa itsepintaisuudessaan, kokemaan sen, mitä se yksinelämisellään saa aikaan ihmiskunnan oikeudenmukaisuuden ja rauhan toteuttamiselle – ilman Luojaansa.
  • Näin ihmiset pääsevät, omassa jääräpäisyydessään, kokemaan sen, mitä se yksinelämisellään saa aikaan Maa -planeetan kestokyvylle.

Ja kaiken tämänhän ihminen tekee juuri tuossa Jumalan lukitsemassa itseriittoisuudessaan. Samalla Aadamin jälkeläiset kuolevaisuudessaan oppivat tuntemaan sen epäonnistumisen, mitä ihmisen eläminen ilman jumalayhteyttä saa aikaan.

 

Jumalan tarkoitus kattaa kaikki ihmiset ja kansat. Huolimatta heidän nykyisestä, itseriittoisesta asenteestaan Häntä kohtaan. Jumalan lopullinen tarkoitus on voittaa kaikkien ihmisten sydämet puolelleen ja valmistella heitä Hänen armonsa ja rakkautensa vastaanottamiseen. Tässä jakeessa meillä esitetään todellinen syy siihen, miksi ihmiskunnan meno on sitä mitä se on. Jumala itse on lukinnut ja lukitsee heidät siihen, ei siksi, että Hän tuomitsisi heidät, vaan jotta Hän saa lopulta tilaisuuden ilmaista armollisuutensa kaikkien osalle.

”Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa” (Ilm. 3:7)

 

  1. Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!
  2. Sillä kuka on tuntenut Herran mielen? Tai kuka on ollut hänen neuvonantajansa?
  3. Tai kuka on ensin antanut hänelle jotakin, joka olisi tälle korvattava?
  4. Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen.
    (Room. 11)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä