Jumalan Päivä | Konkordanttinen käännös

Ne Raamatun suuret Päivät

7.1.20255.1.2025 kirjoittaja HannuPekka

Tuntuuko otsakkeen väite sinusta oudolta?
Puhuuko Raamattu sellaisista päivistä, joihin sisältyy erityiset ja laajat merkitykset?
Löytyykö Jumalan ilmoituksesta meille sellaiset pitkäkestoiset päivät, jotka ovat leimallisesti osia Hänen suuresta suunnitelmastaan?

Jätetään tässä kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitut nykyisen maailman peruskorjauksen päivät pois.

Raamatussa on tunnistettavissa kolme suurta Päivää.

—

Ensimmäinen niistä on Ihmisen Päivä.
Ihmisen Päivä alkoi siitä, kun ihminen päätti olla osoittamasta kuuliaisuutta Jumalalle, ja alkoi osoittaa kuuliaisuutta Saatanalle. Eikä Jumalan kielto tuolloin vaikuttanut edes kohtuuttomalta /1.Moos_2:16-17/, mutta Hänen asettamansa Testaaja osasi valehdella ja kauniisti maanitella ensimmäinen ihmispari puolelleen /1. Moos_3:4-5/. Näin ihminen viattomuuden tilassaan nappasi Vastavaikuttajan harmittomalta näyttävän syötin.
Tämä Jumalan luoma Paha olento osoitti olevansa Jumalan sanan (so. Kirjoitusten) kyseenalaistaja, vääristelijä ja murhaaja, kun sai kuolemisen perimän tulla ihmiskunnan osaksi /Joh_8:44/.
Näin ihminen sai valita tiensä ja samalla Ihmisen Päivän, jota Raamattu kuvaa myös nykyiseksi Pahaksi maailmanajaksi /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/.

Maailma on tänään Pahan eli Saatanan vallassa /1. Joh_5:19/, ollut sitä jo pitkään /Luuk_4:5-6/. Saatana elää ja voi hyvin maapallolla. Eikä Vastavaikuttaja suinkaan ollut ilman Jumalan sallimusta testaamassa Aadamia ja Eevaa Eedenin paratiisissa, vaan Jumala oli sen sinne nimenomaan asettanut. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hänen on täytynyt luoda Itselleen Pahuuden vastavoima, jonka avulla Hän vie suurta – koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa koskevaa pelastussuunnitelmaa – Kristuksen Jeesuksen kautta läpi /Jes_45:7/. Jumala, joka on suvereeni kaikessa mitä tekee, on myös yksi ja ainoa, jonka kaikki ”tarkoitukset pyhittävät keinot” /Room_9:14-16/.

Siispä Jumala ei puutu tänään maailman menoon, pahuus saa kasvaa määrämittaansa ja Saatana (joka ajattelee sitä mikä ihmisen on) saa vedättää ihmiskuntaa pois Luojansa tunnustamisesta /Matt_16:23/. Näin Jumala mielestäni myös osoittaa kunnioitusta ihmisen päätöstä kohtaan. Eikä ihmiskunta näytä pätkääkään olevan kiinnostunut kääntymään Luojansa puoleen, vaan jatkaa Saatanan kylvämässä ”Tulette niin kuin Jumala” -moodissa paratiisinsa rakentamista /Ilm_14:6-7/. Ei edes Jumalaa kaiken Luojana enää tunnusteta, vaan ”Luonto” ja sen synnyttämä evoluutio näyttää olevan kaiken kehityksen takana /Room_1:21-25/!

Myös ns. viralliset raamatunkäännökset ovat ”pesseet” Ihmisen Päivän käännöksistään pois, koska valtakirkot antavat ihmisten ymmärtää, että juuri niille on annettu Herran Päivän (”tuhatvuotisen” maailmankauden) tehtävät tänään hoidettavaksi. Onkohan tämä sitä ”rahan pesuun” verrattavaa ”Totuuden sanan” pesua, jota myyskennellään ihmisille ”virallisten” reittien kautta? 😉

—

Paavali kirjoittaa /1. Kor_4:3/ tästä:
Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni.
CLV:
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.

Inspiroituun alkutekstiin on todella kirjoitettu: hupo anthropines hemeras, eli Paavali tuo tässä jakeessa esiin sen, miten hän ei piittaa siitä tippaakaan, miten nykyinen Ihmisen Päivä hänet ja hänen välittämäänsä evankeliumin tuomitsee ja aliarvioi. Niinpä hän heti seuraavassa jakeessa 4 jatkaakin, että ”hänen Tuomarinsa on Herra”, siis ylösnoussut Herra, joka on hänelle tämän tehtävän alun perin antanut.

—

Eikä se näin ollen olekaan saavuttanut kirkollisissa piireissä evankeliumin statusta, koska se ei ole ihmisen mukaista /Gal_1:11-12/, eikä apostoli ole sitä ihmisiltä saanutkaan, vaan suoraan ylösnousseelta Kristukselta Jeesukselta!
Ei ole.
Vaikka kreikan euaggelion esiintyy Paavalilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssä /Katso tästä vertailu/.
Tänään, Ihmisen Päivänä, saavat kirkolliset, ihmisen mielen mukaiset, instituutiot hoitaa kristinuskonnollista tehtäväänsä, joka tuntuukin hyvin kelpaavan ihmisille.

Mutta Kristuksen ruumiin hengellisille jäsenille kaikki uskonnollisuus on hapattavaa, sille ainoa, tervehdyttävä evankeliumi löytyy Paavalin kirjeiden kautta!

—

Sitten toinen suuri Raamatusta löytyvä Päivä on Herran Päivä.

Herran päivään liittyvät lupaukset koskevat Israelia ja tulevaa maailmanaikaa.
Israelin pääapostoli Pietari kirjoittaa tästä 60-luvulla ilmestyneessä kirjeessään:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä”. (2. Piet. 3:8); /Ilm_20:2-7/

Eikä Pietari kirjoita tätä ainoastaan tuolloin (vainojen takia) hajallaan muukalaisina Vähän Aasian alueella asuville juutalaisille uskoville, vaan kirje on osoitettu myös tuleville – Jaakobin ahdistuksen kokeville – valituille juutalaisille. Pietarihan viittaa edeltävässä jakeessa tulevan tuhatvuotisen maailmanajan elin Herran päivän päätökseen ja nykyisten taivaiden ja maan hävittämiseen kirjoittamalla:
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ts. Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn jälkeiseen ajankohtaan, ennen kuin uudet taivaat ja maa luodaan /Ilm_20:11-15/; /Ilm_21:1-2/.

Herran Päivä alkaa Herran Jeesuksen saapuessa Maan päälle pelastamaan omaisuuskansansa Suuren ahdingon alta, tuomitsemalla elossa olevat kansat ja aloittamalla oikeudenmukaisen (tuhatvuotta kestävän) hallinnon nykyisen Maan päällä.

Herran päivä jatkuu aina siihen saakka kun uudet taivaat ja maa luodaan, eikä enää nykyisiä valoa ja aikaa näyttäviä taivaankappaleita enää tarvita /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/.

—

Kolmas, Jumalan Päivä, alkaa Herran Päivän jälkeen uusien taivaiden ja uuden maan luomisena.

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. (2. Piet_3:12-13)

—

Herran Päivä ja Jumalan Päivä tarkoittavat myös niitä tulevia maailmanaikoja (kreik. aion), jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus alkaa paljastua koko luomakunnalle. Nämä ovat niitä hyviä (ei pahoja) ja tulevia (ajallisesti edessäpäin olevia) aikakausia, joiden aikana Jumala tulee viemään Kristuksen Jeesuksen kautta maaliin Suunnitelmien suunnitelmansa /Fil_2:9-11/. Nämä tulevat, hyvät maailmanajat on virallisissa käännöksissä peitetty ilmaisujen ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisesta iankaikkiseen” alle /Tästä tarkemmin/.

p.s.

Luterilainen tulkinta näyttää kuitenkin aivan toisenlaiselta. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti – mutta silloin loppu onkin jo käsillä. ks.
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/tuhatvuotinen-valtakunta/

Tämän on korvausteologinen tulkinta, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin, ja ominut Ilmestyskirjan tuhatvuotisen valtakunnan kuvaannollisesti itselleen samoin kuin sen, että Paha on tänä päivän sidottuna?! Ei juurikaan siltä näytä!

Edelleen luterilaisen tulkinnan mukaan
Viimeinen tuomio tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun Kristus tulee takaisin näkyvällä tavalla (Matt. 16:22, 25:31): Hän on ”kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus). ks.
https://www.luterilainen.net/viimeinen-tuomio/

Tämähän tarkoittaisi sitä, että kun Jeesus tämän aikanaan juutalaisille veljilleen /Matt_15:24/ ennusti: miten Hän tulee takaisin pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta ja antamaan sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan, olikin pelkkää kuvaannollista jutustelua. Tämän pohjalta kirkko nostaa itsensä Jumalan ilmoitetun sanan yläpuolelle ja varastaa itselleen sen lupauksen, jonka Jumala on kohdistanut valitsemalleen kansalle. ”Viimeisen tuomion” ilmaisulla (joka tyystin puuttuu Kirjoituksista) on kirkko myös katkaissut näkökykynsä (samalla kuin häivyttänyt käännöksissään ajan ja sen etenemisen) tuleviin Herran ja Jumalan Päiviin. Voi tätä ylpeyttä ja pöyhkeyttä!

Paavalin isot yhtälöt

8.10.202417.12.2020 kirjoittaja HannuPekka

Toteutuuko pelastuminen lopulta vain harvojen ja valittuiden kohdalla?
Tehoaako Jumalan rokote ja lääke, Kristuksen uhri, lopultakin, vain ehkä muutamaan prosenttiin ihmisistä?
Onko usko ehdottamana edellytyksen pelastumiselle, vaikka se on niin harvojen omistuksessa?
Eikö Jumalan tahto: että kaikki ihmiset pelastuvat, ole kuitenkin Jumalan ilmoittama päämäärä?
Eikö Jumala ole kuitenkin kaikivoipa, niin että Hän pystyy kaiken tahtomansa lopulta toteuttamaan?
Miksi kristilliset tahot kuitenkin viestittävät toisenlaista kuvaa, toisenlaista evankeliumia?
Miksi kristilliset tahot pitävät ihmisiä (ja myös uskovia ihmisiä) epätietoisuudessa ja ymmällä näinkin isosta asiasta?
Eikö lopulta kuitenkin ole kysymys kaikkein suurimmasta kysymyksestä: muutama prosentti vai sata prosenttia?
Pitäisitkö itse suurena ilouutisena sitä, että pandemiaan on saatavilla rokote, jolla on 2-3% teho?
Ovatko nämä kysymykset sinua vaivanneet ja oletko löytänyt niihin sellaisen vastauksen, joka antaa sisimpääsi pysyvän ilon ja rauhan?

Apostoli Paavali vetoaa useasti kirjeissään vastaanottajiensa päättelykykyyn. Hän ikään kuin kannustaa uskovaa puntaroimaan asioita myös oman mielensä alueella eikä vaan menevän valtavirran mukana. Uskonnoissa on tapana alistua sokeaan auktoriteettien palvontaan ja asettaa ymmärrys ikään kuin narikkaan. Mutta se opetus, jonka ylösnoussut Herra meille kansojen apostolinsa kautta välittää kannustaa tekstin vastaanottajaa päättelemään – siis pääsemään myös oman mielensä alueella ymmärrykseen ja sopusointuun siitä – että sanoma on myös järkeenkäypä ja vastaanottamisen arvoinen.

Mistä noita meidän ajatteluumme liittyviä ”yhtälöitä” sitten hänen kirjeistään voisi löytyä? Wikipedia määrittää, että yhtälö on kahden lausekkeen merkitty yhtäsuuruus.
Alkutekstissä on näitä vertaavia yhtälöitä tai yhtäsuuruuksia tunnistettavissa ilmaisun niin kuin (kreik. houtos kai) molemmin puolin. Tämä vertailevaa

yhtälöä kuvaava yhtäsuuruuden ilmaisu esiintyy Uuden testamentin alkukielessä 14 kertaa, joista Paavalilla peräti 13 kertaa!

Päättelyyn, mielen alueen tiedolliseen käyttöön, Paavali kehottaa usein muutenkin pyytäessään sanomansa vastaanottajaa ”päättelemään” tai ”laskemaan” jonkin esittämänsä totuuden pohjalta sen kanssa yhtäpitävän ”uuden” totuuden. Joskus hän käyttää tässä kreikan kielen termiä logizomai, joka viittaa loogiseen, johdonmukaiseen ajatteluun. Verbi esiintyy Uudessa testamentissa 39 kertaa, joista Paavalilla peräti 33 kertaa! /Tästä tarkemmin/

Paavali ei käytä opetuksessaan lainkaan sellaisia kerronnallisia (ja samalla tulkinnanvaraisia) vertauksia, joita Jeesus sovelsi aikanaan vaeltaessaan juutalaisten keskuudessa. Jeesus käytti tuolloin tulkinnallisia vertauksia (kreik. parabole; BESIDE-CAST), joiden tarinoihin oli kätkettyinä hengellinen viesti ja opetus. Noilla vertauksilla Jeesus puhui kansalle tai ”ulkopuolella oleville”, jotta he ”näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä” (Matt. 13:13). Ja kaiken tämän Hän teki ”etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi” (Matt. 13:15). Ulkopuolisten aika ei vielä tuolloin ollut tullut Jumalan suunnitelmissa ajankohtaiseksi /Matt_15:24/, joten Hän paadutti heidän sydämensä vertauksillaan. Sana parabole esiintyy Uudessa testamentissa 40 kertaa, eikä Paavali käytä sitä kirjeissään meille kertaakaan!

Päinvastoin hän valtuutettuna kansojen opettajana korostaa, että hänen evankeliuminsa on itämaisista, peittävistä vertauksista vapaata ja että hänen tekstinsä voidaan ottaa vastaan sellaisena kuin miten se on alun perin kirjoitettu – ilman hämmentäviä tulkintoja.
Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän. (2. Kor. 1:13)

Kun Paavali taas kirjoitti korittolaisille:
mutta seurakunnassa tahdon mieluummin puhua viisi sanaa ymmärrykselläni, opettaakseni muitakin, kuin kymmenentuhatta sanaa kielillä. (1. Kor. 14:19)

niin hän tässä ”epäyhtälössä” tuo esiin sen, miten muutama sana ymmärryksellä ja ymmärrykselle on parempi ja enemmän kuin monisanaiset ja epämääräisesti sanoitetut puheet. Hän ei tässä tietenkään tarkoittanut pelkästään ”kielillä puhumista”, vaan yleisemmin sitä, miten monisanallinen ja epämääräisesti sanoitettu puheen anti voi jättää kuulijan mielen ja ymmärryksen hedelmättömäksi.

Seuraavaksi nuo kaksi isoa yhtälöä, jotka ylösnoussut Kristus Jeesus on Paavalille antanut ilmestysten kautta tiedoksi meille edelleen välitettäviksi.

—

Ensiksi iso elämän vanhurskauttamisen yhtälö.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi,
niin myös
yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room 5:18)

(CLV) Ro 5:18
Consequently, then, as it was through one offense for all =mankind for condemnation,
thus also
it is through one just award for all =mankind for life’s justifying.

Alkukielesstä löytyy käännössanojen ”niin myös” ja ”thus also” takaa kreikan houtos kai.
Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon ja Kristuksen kuuliaisuuden (vanhurskauden) teon laajuuden ja vaikuttavuuden välille.
Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke tuo esiin Aadamin tottelemattomuuden teon vaikutuksen koko ihmiskunnalle. Sen miten maaperäisen Aadamin tottelemattomuus on periytynyt kaikille ihmisille siinä, että jokainen ihminen elää syntymisestään lähtien kuolevaisuuden tilassa. Riippumatta siitä, miten hyvin ihminen elää, niin hänet on alistettu Aadamin hankkiman heikkouden, vanhenemisen ja kuolevaisuuden tilaan.

”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12)

Yhtälön oikeanpuoleinen lauseke taas tuo Kristuksen teon yhtäläisen laajuuden mutta päinvastaisen vaikuttavuuden koko ihmiskunnan osalle. Kaikki ihmiset saavat lopulta yhtä riippumattomasti periä Kristuksen kuuliaisuuden teon seurauksen eli vanhurskauttamisen (syyttömäksi julistamisen) kuin ovat perineet Aadamin teon seuraukset. Kristuksen täydellinen, oikeamielinen elämä (elämän vanhurskautus) luetaan lopulta kaikkien ihmisten elämän osaksi ja oikeudeksi.
Tämä on Paavalin evankeliumin suuri, kaikkia ihmisiä koskeva, ”elämän vanhurskauttamisen” totuus, joka on annettu ainoastaan Paavalille meitä varten esiin tuotavaksi.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Toinen Paavalin välittämä yhtäsuuruuden lausekepari on iso elämän ylösnousemuksen yhtälö.

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa,
niin myös
kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:22)

(CLV) 1Co 15:22
For even as, in •Adam, all are dying,
thus also,
in •Christ, shall all be |vivified.

Jae vetää yhtäsuuruusmerkin Aadamin tottelemattomuuden teon seurauksen (kuolemisen) ja Kristuksen kuuliaisuuden teon (ylösnousemuksen kuolleista) laajuuden ja vaikuttavuuden välille.

Yhtälön vasemmanpuolinen lauseke toteaa sen tosiasian, miten kaikki ihmiset Aadamin jälkeläisinä perivät kuolevaisuuden. Tässä ei ole minkäänlaista poikkeusta ja tämä koskee koko ihmiskuntaa.
Yhtälön oikeanpuolinen lauseke tuo taas esiin Kristuksen (meidän puolestamme) hankkiman ylösnousemuksen (kuolemantilasta) vastaavan laajuuden ja vaikuttavuuden kaikkien ihmisten osalle.

Kun yhtälön vasen puoli on 100% voimassa niin miten sen oikea puoli voisi olla esim. vain 5% voimassa?
Yhtälössä ei puhuta lainkaan uskosta tai sen vaatimuksesta, vaan jokaisesta ihmisestä, siis myös siitä ehdottomasta ihmis-enemmistöstä, jolle ei ole annettu kykyä uskoa!

—

Nämä molemmat kansojen apostolin välittämät totuudet eivät ole suinkaan kuvaannollisia peitetarinoita, vaan kirjaimellisia tosiasioita, eikä niissä ”ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana”. Ne eivät vaadi minkäänlaisia ns. teologisia tulkintoja. Ne voidaan valtavirtauksille vieraina kyllä ohittaa (niin kuin usein tapahtuukin), mutta tällainen ei vähennä mitenkään niiden kirjoitettuja totuusarvoja. Myös asia- ja tekstiyhteydet vahvistavat tämän. Paavali vetoaa tässä meidän ymmärrykseemme ja sen soveltamiseen: ”Jos kerran voit vakuuttua yhtälön vasemmanpuoleisen lausekkeen totuudenmukaisuudesta niin yhtä lailla myös yhtälön oikeanpuoleinen lauseke on totta”. Nämä – lopulta ihmisestä ja hänen ponnisteluistaan riippumattomat – valtavat siunaukset ja totuudet löytyvät ainoastaan Paavalin evankeliumista. Kun alamme ymmärtää hänen evankeliuminsa pyhyyttä ja erityisyyttä juuri meitä varten /tästä tarkemmin/, niin alkavat myös näiden ”isojen yhtälöiden” sisältämät ilosanomat avautua meille aivan uudella tavalla sisäiseksi iloksi ja rauhaksi.

p.s.

Myös Jumalan armon (mielisuosiollisuuden) toiminnallisuus tapahtuu tänä päivänä sisäisesti sydämen ja mielen-ymmärryksen alueella, eikä suinkaan – enemmän tai vähemmän vaihtelevien – tuntemusten alueella.
Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi. (Ef. 1.8)

Ota yhteyttä