Mielestäni suurin ns. virallisissa raamatunkäännöksissä oleva käännöskummajainen, joka ilmenee yleisesti sekä suomen- että englanninkielisissä Uusissa testamenteissa on käännös: ”aina ja iankaikkisesti”.
Onko tämä toistuva sanonta sinua itseäsi joskus mietityttänyt?
Onko kysymys jostain mystisestä asiasta, kun sitä ei ole raamatunkäännöksissä tarkemmin avattu?
Miksi tällaista ”hokemaa” pidetään vuosisadasta toiseen ns. virallisissa käännöksissä esillä?
Miksi?
Tätä on jatkunut kirkkohistorian ajan, eivätkä siihen ole kääntäjät saatikka käännösten tarkastajat välittäneet puuttua.
Kyseessä on kuitenkin tässä taustaltaan Raamatun heprealaistaustainen (maailmankausiin liittyvä) idiomi.
Tämän kaltaisella heprelaistaustaisella idiomilla (joka esiintyy ”aina ja iankaikkisesti” -käännöksen takana alkukielessä) on ollut alun alkujaan merkitys jonkin asian, tilan tai henkilön ylivertaisuuden kuvaamisessa jossain ryhmässä, luokassa tai kokonaisuudessa. Tässä maailmankausien ryhmässä.
Valitettavasti tätä idiomia ei ole välitetty (vai onko edes haluttu välittää?) – sen alkuperäisyyttä arvostaen – yleisiin raamatunkäännöksiin. Tämähän voisi olla kätevä tapa kirkollisille instituutiolle häivyttää ajan ja sen peräkkäisyyden kulku (ja samalla esim. Israelille vielä toteutumattomat lupaukset) virallisista käännöksistä. 😉
Tämä (tuleviin maailmanaikoihin liittyvä ilmaus) paljastui myös minulle aikoinaan Konkordanttisen käännöksen kautta, ja avasi samalla myös näkymän Isän Jumalan kaikkivoipaan suunnitelmaan Kristuksessa Jeesuksessa ja sen toteutumiseen tulevien ”iankaikkisuuksien” eli maailmanaikojen (kreik. aion) täyttymyksessä.
—
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina Isän Jumalan ja Herran Jeesukseen kohdistuvan kunnioituksen ja ylistyksen yhteydessä, esim. /Room_16:25-27/; /Gal_1:4-5/.
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina pelastetuilta lähtevänä sydämen kiitollisuudella Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta kohtaan. /Kol_3:16-17/
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös liittyy UT:ssa aina tuleviin maailmanaikohin (kreik. aion; ”iankaikkisuuksiin”), jolloin Jumalan valmistama pelastus Kristuksen Jeesuksen kautta alkaa tulla ilmi ja toteutua myös kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalle. /Fil_2:9-11/
—
Inspiroidussa vanhan kreikan alkutekstissä löytyy tuon käännöshimmelin ”aina ja iankaikkisesti” takaa seuraavat ilmaisut.
1)tous aionas ton aionon (UT:ssa 16 kertaa) ja 2)tous aionos ton aionon (UT:ssa yhden kerran)
Ensimmäisessä ilmauksessa on maailmankausien (kreik. aion) monikkomuoto aionas kun taas jälkimmäisessä tekstissä sen yksikkömuoto aionos.
Molempien lauseiden lopussa sama monikko aionion eli aionit tai maailmankaudet, joka viittaa maailmankausien luokkaan tai joukkoon.
Prepositiot tous ja ton [Strong G3588] ilmaisee genetiivin eli sen, että molemmat sanonnat liittyvät aioneita koskeviin asioihin eli yleensä tekstissä edellä ilmoitettuun totuuteen;
esim. hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef. 3:21)
”aina ja iankaikkisesti” -sanonnassa oleva käännössana, rinnakkaiskonjuktio ”ja” myös puuttuu tässä kohtaa tyystin alkutekstistä; suomenkielen ”ja” vastine on vanhassa kreikassa kai.
Samoin alkukreikan termi aei, mikä tarkoittaa ”aina”, puuttuu em. sanonnasta.
—
Konkordanttinen menetelmä on tässäkin alkukielelle uskollinen kääntäessään joka kohdassaan johdonmukaisesti suomalaisen Sf38-käännöksen ”aina ja iankaikkisesti” seuraavasti.
1)for the eons of the eons ja 2)of the eon of the eons
eli edellä olevan mukaan suomennan tuon vastaavalla tavalla suomen kielelle:
1)aionien aionien aikana (tulevat maailmanajat) ja 2)aionien aionin aikana (tuleva maailmanaika);
tai
1)maailmanaikojen maailmanajoiksi (tulevat aionit) ja 2)maailmanaikojen maailmanajaksi (tuleva aioni).
—
tai ehkä suomenkielellä parhaiten ymmärrettäväksi:
1) tulevina maailmanaikoina (tuhatvuotisena ja sen jälkeisenä uuden taivaan ja Maan aikana).
—
Käytän tässä maailmankauden rinnalla myös aioni -termiä, koska myös se on suomen kielessä tunnistettavissa /Tästä tarkemmin/.
Näin tulee mielestäni sanonnan merkitys myös ymmärrettäväksi, kun sen liittää sen edellä olevaan asiakokonaisuuteen eli luotujen sydämestä lähtevään kiitollisuuteen tulevina maailmankausina. Näissä kohdin ylistetään siis aina Isän Jumalan kunniaa ja Kristuksen Jeesuksen herrautta, jotka alkavat tulla ilmi eli näkyväksi maailmalle ja maailmankaikkeudelle tulevina maailmanaikoina!
—
”aionien aionin aikana” –käännöstapa tuo mielestäni luonteenomaisesti heprealaisen ilmaisun ymmärrettäväksi nykykielelle (niin kuin sekä englannin- että saksankieliset konkordanttiset menetelmät sen myös kääntävät).
Taustalla on siis heprealainen idiomi, jolla suurin (tässä tulevat maailmanajat) ilmaistaan vertaamalla sitä muihin luokkaansa (nykyiseen ja edeltäviin maailmanaikoihin) kuuluviin.
Näin esimerkiksi
- ”kaikkein pyhin” on hepreassa ”pyhien pyhä”, ja ilmaisee sen, että temppelin kaikkein pyhin on temppelin pyhistä tiloista tärkein.
- ”korkeaveisu” ilmaistaan hepreassa ”laulujen laulu”, joka tarkoittaa suurinta laulujen joukossa.
- ”aionien aionit” tai ”aionien aioni” tarkoittavat suurimpia aioneita maailmankausien joukossa eli niitä tulevia (nykyista Pahaa mailmankautta seuraavia) aioneita, jolloin Jumalan suunnitelma Kristuksen Jeesuksen kautta tulee näkyvällä ja konkreettisella tavalla toteutumaan. Jälkimmäinen viimeisenä ja suurimpana uuden Maan ja uuden Taivaan aikana.
Sitten on kyllä kohtia, jolloin käännöstyössä on kunnioitettu alkuperäisen ilmauksen merkitystä.
- ”herrain herra”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, joka tulevina maailmanaikoina (kreik. aion) on suurin Herra herrojen joukossa
- ”kuningasten kuningas”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, jolla on ylin valta maailman kuninkaiden joukossa. /Ilm_17:14/
—
Katsotaan joitain noita jakeita seuraavassa niin, että korvataan ”aina ja aiankaikkisesti” -käännösilmaukset johdonmukaisesti ”tulevien maailmanaikojen ajan” -käännöksillä. Mietipä kohdallasi tulevatko jakeet ymmärrettävämmiksi.
hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Ef_3:21) – Tämä tapahtuu, kun nykyinen seurakunta on tullut temmatuksi taivaallisiin ja Herran Jeesuksen tuhatvuotinen hallinto Maan päällä toteutuu.
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä Pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Gal. 1:4-5) – viitataan tuleviin maailmankausiin, joihin uskovat ylöstempauksen kautta pelastetaan.
Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Fil. 4:19-20) – tässä viitataan uskoville luvattuihin taivaallisiin jako-osuuksiin ja muihin siunauksiin, jotka toteutuvat seurakunnan ylösnousemuksen jälkeen.
—
Aikojen kulku on Raamatussa jaettu kolmeen suureen luokkaan:
Aika ennen aioneita (maailmanaikoja) /1. Kor_2:7/,
Aionit eli maailmanajat, joissa nykyään eletään ns. Pahaa maailmanaikaa /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/. /Näistä tarkemmin/
Aionien jälkeinen aika, ns. täyttymyksen aika, jolloin Jumalan rakkaus Kristuksen Jeesuksen kautta on saavuttanut kaikki /Fil_2:9-11/.
Koko Jumalan ilmoitus – totuuden sana /Ps_119:160/ – toteutuu aioneiden ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on tahtonsa mukaisesti asettanut /1. Tim_2:4/.
Etenee siis ajallisesti ja vaiheittain eteenpäin.
Raamatun mukaan on menneitä maailmankausia, nykyinen maailmankausi ja tulevia maailmankausia.
Herran Jeesuksen tullessa Messiaana pelastamaan kansansa Israelin suuren ahdingon alta ja tuomitsemaan elävät kansat /Matt_25:31-33/ tapahtuu aionien ketjussa taitekohta ja siirrytään nykyisestä Pahasta maailmanajasta tulevaan (ja myöhemmin tuleviin) parhaisiin maailmanaikoihin; /Tästä tarkemmin/
Näin siis ”aina ja iankaikkisesti” -käännöskummajaisen takaa alkutekstissä löytyy ilmaus, jolla viitataan tuleviin (ei aina oleviin) hyvien maailmankausien ryhmään.
Viitataan niihin vielä edessäpäin oleviinelä maailmanaikoihin (”iankaikkisuuksiin, ”ikuisuuksiin”), jolloin Jumalan hyvyys tulee näkyväksi ja konkreettiseksi meitä kohtaan /Ef_2:7/. Maailmankausiin, joista Raamattu käyttää myös nimitystä Herran päivä /Ilm_1:10/; /Jes_2:12/;/Sak_14:9/ ja Jumalan Päivä /2. Piet_3:12-13/; maailmankausiin jotka seuraavat nykyistä, pahaa Ihmisen Päivää /1. Kor_4:3/.
On kuitenkin erittäin arvokasta tietää, etteivät ne: aionit ole ”ikuisia” menneisyydessä eivätkä ”ikuisia” tulevaisuudessa, vaan niillä on selvät (Jumalan niille määräämät) rajat /Tästä tarkemmin/. Käännöstekele ”aina ja iankaikkisesti” hämmentää ja antaa epämääräisyydessään kuvaa ajattomuudesta; samalla se häivyttää Jumalan – Kirjoituksissa ilmoittamaa – suurta ja aikataulutettua suunnitemaa: sen vaiheita ja sen vääjäämätöntä ja vaiheittaista etenemistä kohti päämäärää /1. Kor_15:20-24/.
Valtakirkolliset vaikutukset perinteisiin raamatunkäännöksiin ovat ”kätevästi” tuoneet nämä ajattomuuden harhaan ohjaavat ”aina ja ikuisesti” himmeli-ilmaisut tavanomaisiin Raamattuihin. Näin ne ovat aikjojen saatossa saaneet himmennettyä ja jopa häivytettyä Jumalan suunnitelman aikajanallisen etenemisen Raamatun kokonaisilmoituksessa.
Näin ne ovat ”antaneet näppärästi luvan” kirkollisille instituuteille unohtaa myös Israelin kansalle annetut ja vielä toteutumattomat, suuret maanpäälliset lupaukset.
Tällä tavalla on toiminut ja näin myös edelleen vahvasti toimii ihmisten rakentamat kirkolliset korvausteologiat.
Eikä Kristuksen herraus ja hallinto ole suinkaan Raamatun mukaan ”ikuista” (”loputonta”), vaan tulevien maailmankausien ajan kestävää, kuitenkin kaikkivaltaista, mutta maailmankausiin rajoittuvaa. Kristuksen hallinto kestää siihen saakka, kunnes vihollisista viimeinen (toinen kuolema) /Ilm_20:11-15/ on kukistettu ja Hän aionien päättyessä luovuttaa vallan takaisin Isälleen saatuaan suuren Tehtävänsä suoritetuksi /1. Kor_15:20-28/.
Ja kun kuolema lopullisesti kukistetaan, niin elämä tietenkin tulee jatkumaan kuolemattomana (myös kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta) tulevien maailmankausien (aionien) jälkeen /Fil_2:9-11/!
