Paavalin evankeliumi

Hengen taipumus vs. lihan taipumus

kirjoittaja

 

Mistä ihmeen taipuvuudesta tai taipuvaisuudesta on tässä kysymys?
Onko Hengellä olemassa jokin taipuvuus ja herkkyys johonkin käyttäytymiseen?
Onko lihallakin olemassa taipuvaisuutta ja määräytyvyyttä jonkin suuntaiseen toiminnallisuuteen?

Kyllä on.
Molemmilla sekä Hengellä että lihalla näyttää olevan luontainen taipumus ja suuntaus vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen.

Raamattu antaa ymmärtää, että Hengellä on taipumus ja että myös lihalla on taipumus. Nämä asiat ilmoitetaan vielä suhteessa toisiinsa siten, että Hengen taipumus mukauttaa elämään ja rauhaan ja sitten myös sen, että lihan taipumus suuntautuu kuolevaisuuteen, siis rappeutumiseen ja lopulta kuolemaan.
Lisäksi Raamattu toteaa niiden toimivan – suhteessa Jumalan tahtoon – vastakkaisesti toisiinsa nähden.

Roomalaiskirjeen 8:5-6 jakeet ovat jakeet ovat tässä:

Sf38:
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
CLV:
For •those who |are in accord with flesh are |disposed to •that which is of the flesh, yet •those who are in accord with spirit to •that which is of the spirit.
For the disposition of the flesh is death, yet the disposition of the spirit is life and peace

 

1—

Kyseessä ei kuitenkaan ole tässä tekstissä Hengen tai lihan ”mielestä” (kreik. nous), vaan niiden taipumuksista (kreik. phroneo).
Siis taipumuksesta, mukautuvuudesta, herkkyydestä, ohjautuvuudesta tai määräytyvyydestä jonkin käyttäytymiskaavan mukaisesti. Konkordanttinen menetelmä kääntää tämän alkutekstinmukaisesti termillä dispose, ”määräytyvyys”.

Taipumushan tarkoittaa yleisesti ottaen luontaista alttiutta, suuntausta tai viettiä tehdä tai olla jotakin, eli jonkin asian tapahtumisen tai jonkin luonteenpiirteen ilmenemisen todennäköisyyttä, kuten taipumus sairastua tiettyyn tautiin, taipumus olla ahkera tai taipumus johonkin toimintaan. (OpenAI)

2—

Lisäksi alkutekstissä ei puhuta ”lihan mukaan elämisestä” ikään kuin ihmisellä olisi luonnostaan mahdollista elää toisella tavalla, vaan ihmisen luontaisesta taipumuksesta lihallisuuteen, lihan tarpeiden mukaisuuksien perusteella elämiseen. Alkutekstissä puuttuvat em. jakeista tyystin ”elää” -verbit.  Tekstissä viitataan Aadamilta perittyyn lihan ruumiiseen, joka on luonnostaan alistettu heikkouteen ja kuolevaisuuteen /Room_8:3/; /1. Kor_15:42-44/. Siksi lihan taipuvuus eli luontainen mukautuvuus on heikentyä kuolevaisuuden tilassa ja siinä aina lopulta kuolemaan asti /1. Moos_2:16-17/.
Muuten tämän lihan mukaanhan myös me – jotka tänään uskomme – ennen vaelsimme aivan niin kuin muutkin ihmiset /Ef_2:2-3/. Siis tuo liha ikään kuin ohjasi luonnostaan meidän elämäämme, valintojamme ja käyttäytymistämme.

3—

Alkuteksti ei siis puhu tässä elämisestä jonkin valitun periaatteen mukaisesti vaan pikemminkin alisteisesta suhteesta Jumalan Henkeen.

Otsakkeen jakeissa esiintyy alkutekstissä kreikan prepositio kata (kata sarka ja kata pneuma). Se tarkoittaa ylhäältä alaspäin tai sisään suuntautuvaa vaikutusta [Strong G2596]. Tämän mukaan mielestäni loogisempi ja parempi käännös jakeissa olisi:

Lihan alaisuuteen taivutettuna ja Hengen alaisuuteen taivutettuna.

—

Yo. tarkastelujen mukaan kääntäisinkin otsakkeen lauseet jotenkin näin:

Sillä niillä, jotka ovat (luonnostaan) taipuvaisia lihallisuuteen, on lihan ohjautuvuus, mutta niillä, jotka ovat (uudessa luonnossaan) taipuvaiset Hengen mukaisuuteen, on Hengen ohjautuvuus.
Sillä lihan ohjautuvuus tuottaa kuolemista, mutta Hengen ohjautuvuus tuottaa elämää ja rauhaa;

 

Mutta valinta tehdään kuitenkin ihmisen mielen alueella!

(Ihmisen mielihän ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät. (Wikipedia))

Ja vaikka lihalla ei olekaan Raamatun mukaan mieltä (kreik. nous), niin hengellä kuitenkin on!

Jeesus tunsi hengessään, mitä Hänen aikansa teologit ajattelivat /Mark_2:8/.
Meitä taas kehotetaan uudistumaan mielemme hengessä /2. Tim_1:7/; /Ef_4:22-24/.
Henki on elämä; Hengessä on elämä /Joh_6:63/.

Mieli siis toimii Raamatun mukaan hengessä ja henki mielessä – eikä ihmisen liha (esim. uskonnollisuus) siinä mitään hyödytä!

—

 

Näin ollen Kristuksen Henki – jonka kautta tulemme osallisiksi myös Kristuksen mielestä – luo uskovalle tietoisen todellisuuden uuden ihmisen elämästä Kristuksessa. Kristuksen Hengen yhdistettyä ihmisen henkeen, niin on myös elämän ja rauhan rajapinta ihmisen ja ylösnousseen Kristuksen kanssa vaikuttamassa. Uskova on Tiellä, uskova saa olla mukana pyhitysprosessissa, jossa Kristus vähitellen saa syrjäyttää Aadamia /2. Kor_5:4/.

—

Kannattaa siis suunnata mieli ylös, missä Kristus on /Kol_3:1-3/. Vanhan ihmisemme Hän on vienyt ristille ja kuolemansa hautaan, siihen ei kannata kiinnittää huomiota, koska me olemme Kristuksessa kuolleet sille /Kol_2:20-23/.Kristuksen Hengessä meillä on tänään uusi elämä uutena luomuksina, katse kannattaa kiinnittää siis tähän todellisuuteen /Gal_6:15-16/.

Uskovan on hyvää ja terveellistä leikata oikein sitä Elämän Leipää, mikä antaa perusravinnon hänen hengelliselle elämälleen /2. Tim_1:13/; /Tästä tarkemmin/.
Uskovan on hyvää ja terveellistä noudattaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat nykyisen salataun Armon hallintokauden mukaisia ja siis voimassa tänä päivänä /2. Tim_2:5/; /1. Kor_9:24-26/; /Tästä tarkemmin/
Meitä kehotetaan viemään kaikki huolemme Jumalalle tiedoksi /Fil_4:6-7/.
Meitä kehotetaan pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten ja kaiken esivallan puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Meitä ottamaan mallia apostoli Paavalin opetuksesta ja käytöksestä /1. Kor_11:1/.
Meitä kehotetaan kaikessa tulemaan toisiamme ja kiittämään Isää Jumalaa kaikesta!
Tällaiseen kaikkeen Kristuksen Henki tänään meissä mukautuu ja yhdistyy.

 

 

me siis olemme velassa

kirjoittaja

 

Mekö olemme velassa?
Eikö kaikki velkamme olekaan maksettu?
Kelle oikein olemme velassa?
Minkä tähden sitten olemme velassa?
Mitä Raamatussa tarkoitetaan velalla?
Mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan meidän velallisuudestamme?

Raamatun lause on tässä:

Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Sf38/Room:8:12)
(CLV) Ro 8:12
Consequently, then, brethren, debtors are we, not to the flesh, •to be living in accord with flesh.

Jae opettaa, ettemme ole velassa ainakaan omalle lihalle:
Miksi?
Koska se on Kristuksen mukana ja Kristuksessa viety Hänen ristinsä kautta kuolemaan /Room_6:3/. Eihän kuolleelta voi vaatia velkoja!

Mutta kuka tässä velkoo? Ketä kohtaan olemme velvolliset suorituksiin?

Kristuksen Henki!
Kristuksen Henki toimii tänään Jumalan Armon hallinnon periaatteiden mukaan ja odottaa myös meiltä – jotka uskomme – tähän mukaan tuloa.

Kyseessä näyttää olevan sitoumus, johon olemme velvoitetut kun otimme vastaan Kristuksen Jeesuksen elämäämme. Näin pääsimme Jumalan lapsiksi ja samalla Hänen valmentavan Armonsa hallinnon alaisuuteen /Tiit_2:11-13/.

—

Mutta.

Mutta, meidän tulee myös noudattaa nykyisen salaisen Armon talouskauden pelisääntöjä. Meidän on kilpailtava sääntöjen mukaan /Tästä tarkemmin/. Meidän tulee vaelluksessamme myös osaltamme noudattaa nykyisen Armon hallintokauden sääntöjä, koska niiden kautta Jumalan voima voi virrata elämäämme. Meidän on myös oltava mukana tässä.

Tämä tulee esiin Paavalin kirjeissä kohdissa, joissa alkuteksti opettaa Kristuksessa vaeltamista ja käyttää noissa kohdissa vanhan kreikan verbin middle-pääluokkaa. Middle -pääluokka sijoittuu ikään kuin aktiivin ja passiivin välille ja siinä objekti (tekemisen kohde) osallistuu myös itse tekemiseen (subjektina olemiseen) jollain tavalla.  Konkordanttinen menetelmä tuo tämän symboleilla esiin leipätekstissään, tavallisissa käännöksissä tätä ei valitettavasti ole tunnistettavissa. Esim. opettaessaan päivittäisestä vanhan ihmisen poisriisumisesta ja uuden ihmisen päälle pukemisesta /2. Kor_5:4/ Paavali käyttää sekä ”riisumisessa” että ”päälle pukemisessa” middle-pääluokkaa.

 

Niin, otettuamme omaksemme Kristuksen Jeesuksen, niin on täysin johdonmukaista alkaa myös vaeltamaan Hänessä – ja samalla rakentuen ja uskossa vahvistuen /Kol_2:6-7/.

Kyse on sitoutumisesta ja kyse on niin muodoin sitoutumisesta vaeltamaan Hänessä.
Kyse on sitoutumisesta Kristuksen kanssa yhdessä elämiseen. Me olemme siis nyt velvolliset elämään Kristuksessa Hänen meille antamien menettelytapojen (Jumalan salatun Armon hallintoperiaatteiden)  mukaan. Jumala on lahjoittanut meille valituilleen sellaisen etuoikeuden, että saamme ensimmäisinä ihmissuvun edustajina näin maistaa Hänen rakkauttaan Kristuksessa Jeesuksessa /Room_13:8/.

—

Mutta miten?

Kyse on kristityn elämässä siitä, että hän – Jumalan armon ja Kristuksen Hengen tukemana – riisuu joka päivä vanhan ihmisensä jäsenet ja pukee sitten tilalle uuden ihmisen jäsenet. Niin kuin aamulla riisutaan yöpuku (”pimeyden” vaatteet) ja puetaan sitten ylle päivän vaatteet. /Ef_4:22-24/; /Kol_3:5/ ja /Kol_3:12/. /Tästä tarkemmin/

Kyse on siis suostumista Kristuksessa Jumalan armon valmennettaviksi. Tämä Armon hallintamenettely, jota Jumala tänään soveltaa valittujaan kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa, on kuvattuna apostoli Paavalin kirjeissä. Muualta sitä ei kannata etsiä, koska muualta Raamatusta ei sitä löydy. Tämä valmennusmenettely tapahtuu uskovassa sisäisesti: hänen mielensä ja henkensä alueella, jota Kristuksen Henki hänessä vahvistaa.

Ensinnäkin meidän on hyvä tiedostaa, vanhan ihmisemme kuolemisen tila Kristuksessa:
Room_6:6
Sf38:
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
CLV:
knowing this, that our old •humanity was crucified together with Him, that the body of •Sin may be |nullified, for us by no means •to be still slaving for •Sin,

Ja sitten pitää todellisuutena uutta (uuden luomuksen) elämää Kristuksessa:
Room_6:11
Sf38:
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
CLV:
Thus you also, be reckoning~ yourselves to be dead, indeed, to •Sin, yet living to •God in Christ Jesus, our •Lord.

Ja sitten luottaa Hänen lupauksiinsa voimallaan elävöittää nykyistä ruumistamme:
Room_8:11
Sf38:
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
CLV:
Now if the spirit of Him •Who rouses •Jesus ofrom among the dead is making its home in you, He •Who rouses Christ Jesus ofrom among the dead will also be vivifying your mortal •bodies because of His •spirit making its home i in you.

Tällainen vaikutus voi siis Jumalan Armon välittämällä voimalla olla tänä päivänä, että se surmauttaa (antaa ikään kuin kuoliniskuja) vanhan ihmisemme jäseniä ja korvaa niitä uuden ihmisen (Kristuksen) piirteillä. Eli uskovan elämässä Kristus saa vähitellen syrjäyttää Aadamin piirteitä.

—

Ja koskapa Jumalan rakkaus on kaadettu (kreik. ekchuno) sydämiimme Pyhän Hengen kautta /Room_5:5/, niin me olemme sen velkaa Jumalalle, että aktivoimme tämän Jumalan rakkauden elämässämme /Room_13:8/. Ja aktivoimme sitä alkamalla ojentautumaan uuden ihmisen, uuden luomuksen todellisuuden mukaisesti elämään Hänessä ja Hänelle.

Velka tarkoittaa myös syntiä eli ”lyhyeksi jäämistä” tai ”harhaan menemistä” (Matt. 6:12; Luuk. 11:4) siitä Jumalan meille valmistamasta avusta, jonka kautta saamme kukin osaltamme pyhittyä eli kasvaa vähitellen kohti sitä Kristuksen kaltaisuutta, johon meidät on kutsuttu. /Tästä tarkemmin/

 

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Room. 8:11).
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Room. 8:12)

Kuolevaiset ruumiimme ovat fyysisessä mielessä kuolevia. Niiden eläväksi tekeminen ei voi edellä viitata tulevaan ylösnousemukseen, vaan Jumalan Hengen nykyiseen voimaan käyttää täysin reagoimatonta, vihamielistä välinettä, kuten ruumistamme, ja pakottaa sen jäsenet noudattamaan mielemme ja henkemme käskyjä /2. Kor_4:11/.
Emme siis ole lihalle mitään velkaa, eikä se lupaa meille mitään muuta kuin kuoleman. Mutta Hengelle olemme velkaa sen, että kuoletamme ruumiin tavat ja nautimme siten elämästä, jonka Henki vaikuttaa meille Kristuksessa Jeesuksessa. Isä Jumala on meille Henkensä kautta ladannut valmiudet elää ja kasvaa uutena ihmisenä!

 

 

 

Tämä evankeliumi

kirjoittaja

 

Mitä evankeliumilla alkukielessä tarkoitetaan?
Miten niin juuri tämä evankeliumi?
Miksi ”tämä” tai ”se” määrättyä artikkelia kuvaavana prepositiona on häivytetty ns. virallisista käännöksistä?
Miksi evankeliumi tänään virallisesti esitetään yhtenä yleisenä otsakkeenomaisena asiana?
Miksi kahden evankeliumin (ympärileikkauksen ja ympärileikkaamattomuuden) eroa ei ole haluttu virallisissa käännöksissä tuoda esiin?

Evankeliumi -termille löytyy vanhan kreikan alkuteksteistä ilmaisu euaggelion [WELL-MEESAGE], mikä tarkoittaa hyvää sanomaa jostakin asiasta. Se oli tuohon aikaan tavanomainen arkikielen ilmaisu hyvästä uutisesta. Sanoman sisältö on se, joka vastaanottajalle merkitsee – tuo ilon. Ei se, että sinulle on saapunut hyvä uutinen, etkä tunne sen sisältöä.

Kun Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeensä noin 55 jKr., niin Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumikertoukset olivat vielä kirjoittamatta. Niiden arvioidaan kirjoitetun vuosien 60-100 jKr. välillä. Eikä niiden alkukielisissä teksteissä missään esiintynyt otsaketietona ”Matteuksen evankeliumi”, Markuksen evankeliumi”, Luukkaan evankeliumi” tai ”Johanneksen evankeliumi”. Nämä otsakkeet on niihin jälkikäteen lisätty UT:n raamatunkäännöksiin.

—

Kun apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille (Room. 1:16) kirjoittaa:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

For not ashamed am I of the evangel, for it is God’s power for salvation to everyone •who is believing to the Jew first, and to the Greek as well.

niin viralliset raamatunkäännökset jättävät sanan ”evankeliumia” edessä olevan alkukielen demonstratiivipronominin ho kääntämättä. Samalla ne peittävät sen tosiasian, että Paavali viittaa tässä siihen evankeliumiin, jonka hän on saanut suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/. Tekevät tätä systemaattisesti muuallakin ja hämärtävät näin Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ajankohtaisuuden tämän päivän evankeliumína.
Ja evankeliumina nimenomaan ”itse kullekin uskovalle”. Tässä Paavali viittaa nimenomaan tähän evankeliumiin; siis siihen evankeliumiin, jonka keskeisen uskon sisällön hän tässä roomalaiskirjeessä julkaisee – siis siihen evankeliumiin, jonka ylösnoussut Herra oli hänelle meitä varten uskonut. Konkordanttinen menetelmä on ottanut tämän määrätyn artikkelin käännöksessä huomioon.
Määrätyt artikkelit on tunnistettavissa myös konkordanttisen UT:n leipätekstistä, missä se on merkitty pisteellä (.) ko. sanan edessä.

—

Kun vielä yo. jaetta tarkemmin lukee, niin voi huomata, että tämä evankeliumi on suunnattu Kristukseen uskoville, eikä maailmalle. Eli Paavali on evankeliuminsa suunnannut ainoastaan uskoville ilosanomaksi ja opetukseksi. Niin kuin hän itse toteaa: ”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella.” Eikä tätä ilosanomaa (sen perimmäistä sisältöä) voi ymmärtää kuin yksin Jumalan Hengen valaisemana.

Kohta edellisen lauseen jälkeen Paavali (Room. 2:16) vielä selventää yo. jaetta puhumalla ”minun evankeliumistani”:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

in the day when •God will be judging the hidden things of humanity, according to my evangel, through Jesus Christ.

Tässä hän viittaa niihin Jumalan tuleviin oikeusprosesseihin, joissa ihmisten teot (”ihmisten salaisuudet”) otetaan esille ja joissa ihmiset pääsevät näkemään tilanteensa Jumalan edessä ja heissä syntyy tarve ja tilaus Kristuksen vanhurskauden /Room_5:18/ ja koko sovituksen vastaanottamiseen /1. Kor_15:20-24/.

—

Zodihiatesin The Complete Word Study Dictionary toteaa, että ho on alun perin demonstratiivinen pronomini, joka tarkoitti tätä, tuota; myöhemmässä käytössä siitä tuli enimmäkseen prepositiivinen artikkeli.
Konkordanttinen menetelmä kääntää artikkelin myös sanoilla This ja The.

—

Ns. evankeliumikertomukset kirjoitettiin teksteiksi ensimmäisellä vuosisadalla, arvioidaan että vuosien 60–100 jKr. välisenä aikana, tai viimeitään 100-luvun alkupuolella. Myös evankeliumikertomuksissa – jotka kuvaavat Jeesuksen maanpäällistä elämää – esiintyy evankeliumi -termin edessä monesti määrätty artikkeli ho, jossa painottuu tuo tietty evankeliumi. Esim. kohdissa /Matt_4:23/ ja /Matt_9:35/ puhutaan siitä Kuningaskunnan evankeliumista, jota Jeesus julisti israelilaisille Lihansa hallinnon aikana. Sitten vielä sen jälkeen Helluntain hallinnon aikana pidettiin esillä sitä Kuningaskunnan eli Ympärileikkauksen evankeliumia /Apt_8:12/. Sen sisältö koski Israelin pyhille ja Jumalan valitulle kansalleen lupaamaa maanpäällistä ja tuhatvuotista siunauksen aikaa.
Paavali ei kirjeissään missään kohden julista tuota Kuningaskunnan evankeliumia, koska hänen evankeliuminsa kohderyhmänä tänään ovat kansojen valitut ja lupauksina taivaalliset siunaukset.

Kaikki Paavalin kirjeet kirjoitettiin kuitenkin 60-luvun alkuun mennessä. Lisäksi ne ovat Paavalin itsensä kirjoittamia niin kuin kirjeiden otsakkeista on pääteltävissä. Ne eivät siis ole jälkikäteen kerättyjä ja koottuja tekstejä, vaan niin kuin hän esim. Efesolaiskirjeen kohdalla toteaa, ”että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut”. Paavali on saanut evankeliuminsa suoraan ylösnousseen Kristuksen paljastuksen kautta. Hänen kirjeensä ovat hänen itsensä kirjoittamia, vaikka jotkut teologit (”kirjanoppineet”) sitä epäuskossaan epäilevät.

Kun demonstratiivipronomini ho on systemaattisesti jätetty ns. virallisista käännöksistä pois, niin samalla on häivytetty sen pääsanaa (tässä ”evankeliumia”) ja sen sisällöllistä merkitystä ikään kuin samaksi ja yhdeksi evankeliumiksi. Kirkkolaitokset ovatkin erottaneet nuo neljä ns. evankeliumikertomusta itselleen pyhäksi evankeliumiksi ja samalla tietenkin syrjäyttäneet Paavalin evankeliumin merkityksen. Vaikka molempien evankeliumien keskiössä onkin Jeesus Kristus, niin sisällöt eroavat monessa kohtaan toisistaan puhumattakaan kohderyhmästä /Tästä tarkemmin/.

Kun apostoli Paavalin meille tarjoamassa ”lahjapaketissa” lukee ”hyvä uutinen kansoista valitulle”, niin täytyy kait vastaanottajan avata tuo paketti ja tutustua sen sisältöön ymmärtääkseen ja hyödyntääkseen sen koko arvon!? Silloin hän voi ammentaa siitä myös iloa elämäänsä.
Tätähän Paavali myös jälkisäädöksessään tarkoittaa kehottaessaan meitä leikkaamaan oikein  Jumalan Sanasta (koko Raamatusta) ja käyttämään hengellisen elämän ravintona sitä Totuuden sanaa, joka on meille (kansojen uskoville) kohdistettu ja johon perustuen Jumalan salainen Armon hallinto tänään toimii /Tästä tarkemmin/.

 

 

Tämä salaisuus on suuri

kirjoittaja

 

 

Mitähän Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Mistä salaisuudesta hän mahtaa meille kirjoittaa?
Eikä kyse ole vain ”tavallisesta” salaisuudesta, vaan vielä suuresta sellaisesta!

 

Vanhan kreikan – jolla Uusi testamentti on kirjoitettu – salaisuutta kuvaava termi on musterion. Musterion tarkoittaa jotain sellaista asiaa ja tietoa, joka pidetään suljettuna ja peitettynä, mutta joka voidaan myöhemmin avata eli paljastaa.

Musterion esiintyy UT:ssa 27 kertaa, josta Paavalin kirjeissä peräti 20 kertaa! Tämä mielestäni todistaa vahvasti siitä, että Jumalan pelastussuunnitemaan liittyvät loput salaisuudet paljastettiin Paavalille sitä varten, että hän välittäisi ne kirjallisesti meille ilosanomaksi /Room_16:25-27/. Kyse on siis paljastuksista, jotka täysin puuttuvat VT:n teksteistä ja ns. evankeliumikertomuksista. Kyse on myös sellaisista Jumalan suunnitelmista, jotka tuodaan esiin  Paavalin evankeliumin (hänen kirjeittensä) kautta.
Apostoli Paavali mainitseekin vielä erikseen erityisen Salaisuuden hallinnon, joka hänelle meitä varten on uskottu /Ef_3:9-10/.

—

Otsakkeeseen liittyvä teksti (EF. 4:23-28,32; Sf38) on tässä.

  1. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
    25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
    28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
  2. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

—

Paavali esittää tässä täydellisen mallin siitä, miten miehen tulee suhtautua vaimoonsa nähden. Esikuvana on Kristus ja Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa seurakuntaansa kohtaan.  Hän tuo esiin, miten mies ja nainen luotiin ihmiseksi /1. Moos_1:27/. Hän tuo esiin sen Jumalan mielen mukaisen kehotteen, miten miehen tulee osoittaa rakkautta vaimoaan kohtaan samalla tavalla kuin Kristus osoittaa rakkauttaan seurakuntaansa kohtaan.

Mutta.
Tämä kyllä on Jumalan mielen mukainen siunaava kehote. Mutta ei kuitenkaan ole se suuri salisuus!

Mutta tähän kaikkeen liittyy myös se suuri salaisuus, jonka ylösnoussut Herra paljastaa Paavalille meille välitettäväksi: se, joka liittyy Kristukseen ja Hänen ruumiiseensa.

Kansojen apostolin opetuksen päälinja kulkee akselilla Aadam – Kristus: ensimmäinen Aadam ja toinen Aadam /1. Kor_15:45/; /1. Kor_15:47/.  Aadamin, joka on koko nykyisen ihmissuvun kantaisä ja Kristuksen, joka puolestaan on uuden ihmissuvun kantaisä.

 

—

Paavali vertaa miehen ja vaimon suhdetta Kristuksen hengelliseen seurakuntaruumiiseen!

Niin kuin mies on naisen pää, samoin on Kristus seurakunnan pää /jae 23/.

Niin kuin Aadam luotiin ensin, niin myös Kristus luotiin ensimmäiseksi uuden ihmissuvun edustajaksi, ensimmäisenä ennen kaikkea luomakuntaa /Kol_1:16-17/; /Kol_1:18/.

Niin kuin Aadam sai avun ja täyttymyksen Eevan kautta, niin myös Kristus tulee toteuttamaan täyttymyksen seurakuntaruumiinsa kautta /1. Moos:2:18/; /Ef_1:22-23/.

Edellisessä Mooseksen kirjan kohdassa esiintyy heprean kielen neged [Strong H5048], joka tarkoittaa  täydentymistä tai vastinparia, millä tavalla myös Konkordanttinen menetelmä se myös kääntää: sanalla complement /1. Moos_2:18/.
Eli.
Niin kuin Eeva toi täydennyksen ja ykseyden Aadamin elämään (koko nykyisen ihmissuku oli hänessä) niin myös seurakuntaruumis tulee tuomaan täydennyksen – päänsä Kristuksen Jeesuksen kautta – koko uudelle ihmissuvulle /Ef_1:22-23/!

Eli niin kuin kaikki (ihmiset) kuolevat Aadamissa (nykyisen ihmissuvun päässä) niin myös kaikki (ihmiset) tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa (uuden ihmissuvun päässä) /1. Kor_15:20-24/ !

—

 

Eeva oli Aadamissa ennen kuin Jumala hänet Aadamista loi. Jumala nukutti Aadamin ja otti yhden hänen soluistaan, josta sitten loi Eevan hänen vastinparikseen, hepr. neged.

Jumala otti yhden Aadamin soluista, heprean alkutekstissä on tässä ilmaisua min [Strong 4482], mikä tarkoittaa perusosaa jostakin. Ei siis puhuta suoraan ”kylkiluusta”, mikä näyttää olevan yleinen käännös, vaan pikemminkin jonkinlaisesta kantasolusta, joka voidaan tänään ymmärtää myös ihmisen perussoluna /1. Moos_2:21-22/.

Niin kuin me seurakuntana olemme tänään hengelliseti Kristukessa – Kristuksen hengellisessä ruumiissa – niin samalla tavalla oli Eeva – ja koko hänesä koko nykyisen ihmiskunnan siemen – Aadamissa, ennen kuin Jumala hänen (Adamin) kautta luo koko nykyisen, sielullisen  ihmiskunnan täyttymyksen.

Mutta.
Jumalan suunnitelmassa on sielullinen ihminen ensin ja vasta sen jälkeen hengellinen ihminen /1. Kor_15:45-49/.
Jumalan suunnitelmissa on myös pelastusjärjestys, jonka Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta läpi koko nykyisen ihmissuvun osalta /1. Kor_15:20-24/.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että Hän lopulta tulee kaikeksi kaikissa.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että kaikki alistetaan Hänen rakkautensa alle, myös itse Poika /1. Kor_15:28/.

 

—

Jumala on Rakkaus.
Tämä on mielestäni se suuri salisuus, jonka Paavali tahtoo meille paljastaa – nimittäin –
Meille on varattuna tulevaisuudessa etuoikeutetut tehtävät Kristuksen ruumiin jäseninä (Hänen hengellisessä organisaatiossaan), jossa saamme olla mukana Hänen (Pään) täyttymyksenä ja vastinparina toteuttamassa Jumalan suunnitelmien suunnitelmaa: olla Kristuksessa ja Hänen voimansa ja rakkautensa ykseydessä voittamassa uskomattomien ihmisten sydämet Jumalalle.

Eikä tämä koske vain kaikkia ihmisiä, vaan koko Jumalan luomakuntaa /Room_8:19-22/. Ja kun on kyse koko Maailmankaikkeudesta, niin pelastuminen Jumalan rakkauden alaisuuteen toteutuu sekä Maan päällä (Kristus ja Israelin uskovat) että maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) alueella (Kristus ja Kansojen uskovat)!

Ef_1:22-23
Sf38:
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
CLV:
and subjects all under His feet, and gives Him, as Head over all, to the ecclesia
which is His •body, the complement of the One completing~ the all in all.

 

 

 

 

 

 

.

 

Tämä evankeliumi on Jumalan voima

kirjoittaja

 

Kun ns. virallisissa käännöksissä halutaan yhteenpötköyttää evankeliumit eli sekoittaa Israelille kohdistettu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansoille kohdistettu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:7/, niin syntyy vilpittömästi totuutta etsivässä mielessä vääjäämättä hämmennystä ja epätietoisuutta.

Miksi?

Koska – paitsi että ilmoitusviestien osoitteet on suunnattu eri tahoille – niin myös niiden sisällöt poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Ympärileikkauksen evankeliumin Jeesus uskoi maan päällä eläessään pääapostolilleen Pietarille ja sen kohderyhmänä on Jumalan valittu kansa: Israel.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ylösnoussut Kristus Jeesus antoi taas kansojen apostolille Paavalille ja sen kohderyhmänä ovat kansojen valitut.
Ympärileikkauksen evankeliumi on voimassa silloin kun Jumala on kääntynyt – ja uudelleen kääntyy – kansansa Israelin puoleen.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on voimassa tänään, kun Israel on määräaikaisesti laitettu syrjään /Room_11:1-2/ – ja Jumala kokoaa ja valmentaa (Armonsa toimintaperiaatteittensa mukaisesti) valitut jäsenensä Kristuksen hengellisen organisaatioon (Kristuksen ruumiiseen).

Jumalan talouskaudet (kreik. oikonomia) ovat aina peräkkäisiä (ei päällekkäisiä) ja niinpä nykyinen salatun Armon talouskauden täydet siunaukset käynnistyivät vasta ns. ylimenokauden (ks. Apostolien tekojen aikakirja) päätyttyä. Ja Jumalan seuraava hallintokausi (Vihan tai Tuomion talouskausi) käynnistyy sen jälkeen, kun kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet on liitetty mukaan ja temmattu pois Maan päältä (Vihan alta) lähiavaruuden alueelle /Room_11:25/; /1. Kor_15:51-55/.
Sitten Jaakobin ahdistuksen ajan päätyttyä ja Kuninkaiden kuninkaan perustaessa Israelille sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulee Jumalan siunaukset Israelin kautta koko maailmalle /Room_11:12/: vastaavasti kuin heidän nykyinen hylkäyksensä on koitunut meille (tämän päivän uskoville) siunaukseksi.

—

 

Sitten otsakkeen jakeeseen, kun se on käännetty:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)

niin tällainen käännös antaa ymmärtää, että olisi kyse yhdestä yhteisestä evankeliumista, siis niin että tässä olisivat mukana myös ns. evankeliumikertomukset.
Mutta.

Alkutekstissä on demonstratiivipronomini (osoittava pronomini) to, sanan ”evankeliumia” (kreik. euaggelion) edellä, mikä jakeen kohta pitäisi kääntää tämä evankeliumi tai se evankeliumi.
Eli jakeen täsmällisempi käännös on:

Sillä minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)
CLV:
For not ashamed~ am of the evangel, for it is God’s power iofor salvation to everyone •who is believing—to the Jew first, and to the Greek as well.

Muutama jae myöhemmin Paavali myös vahvistaa sen, että hän esittelee roomalaiskirjeessään oman evankeliminsa:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room. 2:16). Muita vastaavia kohtia ovat: /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/.

—

Demonstratiivipronominista Kielikello toteaa:
”Hyvin karkeistaen voi sanoa, että tämä ja sen monikkovastine nämä osoittavat asiaan, joka on puhujan tai kirjoittajan lähihavaintoalueella mutta myös kuulijan tai lukijan havaittavissa”

Eli kun Paavali esittelee sitä evankeliumia, jonka hän on saanut itse ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, niin hän on halunnut kirjeissään osoittaa kyseessä olevan nimenenomaan hänen evankeliumisanomansa ja halunnut myös lukijoiden tämän ymmärtävän.

Konkordanttinen menetelmä on tämän ottanut huomioon, mutta valitettavasti viralliset käännökset ovat tämän miltei kokonaan häivyttäneet. Tämä Paavalin evankeliumiin osoittava pronomini to esiintyy Paavalin kirjeissä peräti 65 kertaa, joten ainakin kansojen apostoli on nähnyt tarpeelliseksi sen avulla korostaa oman evankeliuminsa erityisyyttä.

—

Muutama esimerkki, joihin olen lisännyt tuon alkutekstin demonstratiivipronominin:

Paavali varoittaa niitä uskonnollisia tahoja, jotka tahtovat tuoda hänen evankeliuminsa rinnalle lisätapoja, sakramentteja ja muita oppeja ja jotka olivat saaneet rauhan ja ilon hiipumaan uskovien elämästä:
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä tämän Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:7)
CLV:
which is not another, except it be that asome •who are disturbing you want also to distort the evangel of •Christ

 

Paavali toteaa juuri hänelle (ja vain hänelle) annetun se suuri etuoikeus ja armo julistaa kansoille hänen (suoraan ylösnousseelta Kristukselta) saamansa ympärileikkaamattomuuden evankeliumi:
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille tätä evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. (Ef. 3:8)
CLV:
To me, less than the least of all saints, was granted this •grace: to bring the evangel of the untraceable riches of •Christ to the nations.

Seuraavassa opetustestamentissaan Paavali korostaa sitä tervettä (ja tervehdyttävää) oppiaan, joka hänen evankeliumiinsa sisältyy:
Sen autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. (1. Tim:1:11)
CLV:
in accord with the evangel of the glory of the happy God, with which I was entrusted.

—

Tässä (harvassa) kohtaa on Sf38 käännös kuitenkin ollut uskollinen alkutekstille. Paavali tässä painottaa siihen evankeliumiin sisältyvästä “toivosta” tai tarkemmin odotuksesta, joka Kristuksen ruumiin jäsenille on hänen evankeliuminsa kautta luvattu.
jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol. 1:23)
CLV:
since surely you are persisting in the faith, °grounded and settled and are not being removed from the expectation of the evangel which you hear •which is being heralded in the entire creation •which is under •heaven of which I, Paul, became~ the dispenser.

Ja tämä ”toivohan” meillä (toisin kuin on Israelin kohdalla) liittyy tuleviin lupauksiin ja tehtäviin Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /Fil_3:20-21/.

—

 

Kun tällaiset – Paavalin evankeliumin prioriteetin ja erityisyyden korostamiseen liittyvät ja siihen osoittavat pronominit on alun perin meitä varten kirjoitettu ja ne jätetään kääntämättä – niin millainen karhunpalvelus tällaisella ”leväperäisyydellä” on voitu saada aikaan?

 

Eihän tämä tietenkään ihan tavatonta ole, ja valtakirkoille se näyttää sopivan erityisen hyvin, koska näin voidaan välittää (Kirjoituksia tuntemattomille ihmisille) kuvaa siitä, miten nuo neljä evankeliumikertomusta ovat niitä pyhiä (se on meille erotettuja) evankeliumeja (vaikka ne kertovatkin yksinomaan Jeesuksen Israelin kadonneiden lammasten tykö lähettämisestä /Matt_15:24/ ja vaikka kansojen apostoli varoittaa meitä enää tuntematta Jeesusta lihan mukaan /2. Kor_5:16/).

Näinhän se on ennenkin mennyt.
Jätetty pois, koska uskonnolliset perimätiedot ja tulkinta ovat häivyttäneet Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ensisijaisuuden raamatunkäännöksistään /Mark_7:13/.
Jätetty pois, koska niin paljon maailmallista valtaa ja hengettömyyttä on perinteisesti ollut mukana käännöstöissä /Matt_22:29/.

 

 

 

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä