Miksi Paavali antaa otsikonmukaisen, jyrkältäkin kuulostavan, ohjeen?
Mitä lihan mukaan tunteminen oikein mahtaa tarkoittaa?
Mihin hän tällaisella ohjeistuksella oikein mahtaa pyrkiä?
Millaisessa tilanteessa tällainen opetus oikein syntyi?
Paavali opettaa tässä (noin 54-55 jKr.) Korintton seurakuntaa. Hän oli edellisessä kirjeessään heille (noin 53 jKr.) mm. todennut Kristuksesta, ”hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä tuohon aikaan olivat elossa” (1. Kor. 15:6), olihan Kristuksen ylösnousemuksesta kulunut tuolloin vasta 20 vuotta. Hän opettaa seurakuntaa, joka on annettu hänen toimeksiantonsa sinetiksi /1. Kor_9:2/. Korintton suuri seurakunta oli Paavalin apostolitoimen vahvistus ja merkki siitä, miten ylösnoussut Herra oli juuri hänelle antanut kansojen apostoliuden ja opettamisen valtuudet.
—
Ajattelen, että tuohon sinetöintiin sisältyy myös valtava kuva ja haaste, jonka Paavali esittää tuleville seurakunnille. Esittää siis myös tämän päivän kristillisille kirkoille ja suunnille.
Mihin lihanmukaisuuteen Paavali sitten otsakkeen jakeessa /2. Kor_5:16/ oikein viittaa?
Paavali oli nähnyt paljon vaivaa sille, että Korintton seurakunnasta tulisi hänen apostolitehtävänsä esikuva ja että kaikenlaiseen eriseuraisuuteen oli puututtava ankaralla kädellä. Hän oli itse laskenut seurakunnalle Kristuksen valtuuttaman perustuksen /1. Kor_4:15/; mutta eriseuraisuus eli lahkolaisuus oli alkanut pian pesiytyä seurakunnan keskuuteen.
olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: ”Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin? (1. Kor. 3:3-4)
Ilmiö, joka tänään tunnetaan hyvin myös puoluepolitiikassa, oli alkanut vaikuttaa (ja on vaikuttanut itse asiassa jo 2000 vuoden ajan). Ihmisen lihallisuus on oiva maaperä kaikenlaiseen itseriittoisuuteen ja kateuteen ja sen myös Saatana hyvin tietää ja osaa sitä osaltaan hyväksi käyttää. Paavali taisteli päättäväisesti Korintton seurakunnassa ilmentyneitä toisenlaisia evankeliumeja ja valheapostoleja vastaan. Hän painotti kirjeissään sitä, miten hänelle oli sinetöity tämän päivän Kristuksen evankeliumin julki tuominen kaikkien kansojen keskuuteen.
”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa”. (1. Kor. 3:6)
Paavalin ilmoittama evankeliumi luo pohjan eli perustuksen kristilliselle opetukselle, Apollos jakoi tätä sanomaa, mutta kuitenkin – yksin Jumala vaikuttaa kasvun!
—
Mitä ”lihalla”, kreik. sarx [Strong G4561], UT:ssa tarkoitetaan?
Se on siellä laajempi käsite kuin kehollinen liha. Konkordanttinen menetelmä määrittää lihan seuraavasti.
Ihmisen kehollinen kudos, joka koostuu lihasta, verestä ja luista; vastustaa henkeä ja on alisteinen sielulle /Tästä tarkemmin/. Se on maaperäinen, kuolemiselle alistettu /1. Moos_2:7/; /1. Moos_2:16-17/; /2. Kor_4:11/.
Eri kuin ”ateria-liha”, kreik. kreas [Strong G2907], joka tarkoittaa pelkkää kuollutta, ”lihakaupan” lihaa.
—
Otsakkeen koko lause on tässä.
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor. 5:16)
CLV:
So that we/, from •now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, btnevertheless now we |know Him so not longer
Ensinnäkin tänään ei ole totuudenmukaista arvostaa ketään uskovaa hänen maallisen (siis myös ns. kirkollisen) asemansa mukaan, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Paavali antaa meille tässä esimerkin kohdattuaan aikanaan juutalaisen seurakunnan ”piispat”, joiden edessä hän suurella päättäväisyydellä ja varmuudella arvotti oman evankeliuminsa /Gal_2:6/. Samoin ei myöskään juutalaisuudella ole nykyisellä Jumalan salatun Armon talouskaudella mitään etuoikeutta Kristuksessa toisen maan kansalaisuuteen nähden /Kol_3:11/.
Samoin apostoli opettaa, että emme tänään enää tavoita Kristusta Hänen lihansa olemuksessa, vaan yhteys Herraan toteutuu yksin Kristuksen Hengen kautta /Room_8:11/.
Tuohon aikaan – kun Paavali kirjoitti kirjeensä korinttolaisille – oli seurakunnassa vielä monia, jotka olivat saaneet seurata Jeesuksen maanpäällistä vaellusta ja opetusta. Ilmeisesti juuri tätä ryhmää Paavali tarkoitti, kun hän kirjoitti:
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? (1. Kor. 1:12)
Ajattelen että juuri tuohon Kristuksen puolueeseen kuuluvat korottivat Jeesuksen aiemman maanpäällisen vaelluksen ja opetuksen (jotka tänään esiintyvät neljässä evankeliumikertomuksessa) Hänen myöhemmän – kansoille suunnatun – evankeliumin edelle. Samalla he tietysti kiistivät – ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen antaman – Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin arvovallan pitäessään omaa evankeliumiaan Kristuksen evankeliumina.
—
Näin oli tuolloin, entä nyt?
Miten paljon ”oikeauskoisuutta” tulkitaan tänään sen mukaan, miten ihminen on tunnistettavissa ”rekisteröityneenä” johonkin kirkkokuntaan tai kiristilliseen suuntaan. Eikö kaikki tällainen ole nimenomaan tuota Paavalin tarkoittamaa lihallisuutta. Sellaista lihallisuutta, mitä ”pakanatkin” harrastavat. Sellaista lihallisuutta, joka perustuu ”miltä-näyttää” -arviointiin.
Entäpä sitten itse Kristuksen kohdalla?
Eivätkö monet kirkolliset kaavat ja evankeliumit ole sidottu nimenomaan Jeesuksen maanpäällisen, kolmivuotisen ja Israelin kadonneiden lammasten keskuudessa tapahtuneeseen vaellukseen ja opetukseen /Matt_15:24/? Painotetaan Hänen historiallista toimintaansa Israelin kansan keskuudessa ja miltei häivytetään Kristuksen 2000-vuotinen myöhempi ajankohtainen elämä ja evankeliumi Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemusolemuksensa jälkeen.
Siksipä apostoli korostaakin meille tänään sitä, että Herra on meille tänään Henki /2. Kor_3:17-18/. Hän puhuu meille tänään Henkensä ja Paavalin evankeliumin kautta. Tämä on Kristuksen uskon, ei näkemisen, Tie. Tämä oli viesti myös korinttolaisille, joissa oli tuolloin elossa myös noita Jeesuksen maanpäällisen elämän tunteneita.
Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki. (2. Kor. 3:17-18)
p.s.
Oletko huomannut, että Jumalan armon hallinto liittyy tänään vahvasti Hengen alueelle: Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteyden ja ykseyden alueelle. Tämä näkyy myös seuraavien Paavalin kirjeiden lopputervehdysten kautta:
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (Fil. 4:23)
Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen. (Gal. 6:18)
Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne. (2. Tim. 4:22)
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Filem. 1:25)
