Jaakobia minä rakastin, mutta ..

 

Jaakobia minä rakastin, mutta Eesauta minä vihasin (Room. 9:13)

(CLV) Ro 9:13
according as it is °written~, “Jacob I love, yet Esau I hate.”

Mitä tämä oikein tarkoittaa?
Miksi Jumala rakasti Jaakobia ja samalla ilmoitti vihaavansa Eesauta?
Mikä laittoi Jaakobin etusijalle?
Missä on Jumalan oikeudenmukaisuus?
Miten Jumala, joka on Rakkaus voi vihata?

Tämä kohta on varmaan monelle tuonut ihmetystä. Minulle ainakin.
Tarkastellaan ensin asiayhteyttä, Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 9. luvun alussa:

”Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta, ovat israelilaisia: heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken, Jumala, ylistetty iankaikkisesti, amen! Mutta ei niin, että Jumalan sana olisi harhaan mennyt. Sillä eivät kaikki ne, jotka ovat Israelista, ole silti Israel, eivät kaikki ole lapsia sen tähden, että ovat Aabrahamin siementä, vaan: “Iisakista sinä saat nimellesi jälkeläiset”;  se on: eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.”

Paavali viittaa tässä kohdin juutalaisiin veljiinsä. Israelilaisiin, joiden ovat liitot ja joille kaikki Vanhan testamentin lupaukset on osoitettu. Apostoli tuo edellä esiin myös sen, että eivät kaikki, jotka ovat Israelista muodosta kuitenkaan lupauksen Israelia. Paavali viittaa Aabrahamia, Iisakia ja tässä Jaakobia koskeviin Jumalan lupauksiin ja valintoihin. Pääosa Israelia ei sisälly tähän valittujen joukkoon, vaan muodostavat ns. lihallisen Israelin. Koko Israelin pelastuminen tapahtuu, kun nykyinen Armon talouskauden seurakunta on Kristuksessa ylösnostettu ja israelilaiset ovat valmiit ottamaan vastaan taivaalta saapuvan Messiaansa. (Room. 10:25-26)

Jaakobin voidaan sanoa olleen hiljainen, kotioloissa viihtyvä. Hän oli myös viekas ja vilpillinen pyrkiessään hankkimaan itselleen esikoisoikeuden. Esikoisoikeuden, joka syntymäjärjestyksen mukaan kuului Eesaulle.

Eesau taas näyttää olleen suoraviivainen toiminnan mies. Mies, joka oli taitava metsästyksessä ja aseenkäytössä.

Vaikka Eesau aluksi (ja syystäkin) vihasi Jaakobia hänen petollisuutensa tähden, niin myöhemmin Jaakobin kohdatessa veljensä Eesaun, niin Eesau osoittikin veljeään kohtaan mitä suurinta sovinnollisuutta ja armollisuutta (1. Moos. 33:4,9). Jumala oli siunannut myös Eesauta suurella omaisuudella.

ja ennen kuin kaksoset olivat syntyneetkään ja ennen kuin olivat tehneet mitään, hyvää tai pahaa, niin – että Jumalan valinnan mukainen aivoitus pysyisi, ei tekojen tähden, vaan kutsujan tähden
– sanottiin hänelle: “Vanhempi on palveleva nuorempaa”
(Room. 9:11-12)

CLV Ro 9:11 – Ro 9:12
11  For, not as yet being born, nor -putting into practice anything good or bad, that the purpose of God may be remaining acas a choice, not out of acts, but o of Him Who is calling,
12  it was declared to her that “The greater shall be slaving for the inferior,”

 

Jumalan rakkaus Jaakobia kohtaan ja Hänen vihansa Eesauta kohtaan ei kohdistunut heihin henkilökohtaisella tasolla tai heidän elämänsä aikana. Eihän vanhempi Eesau koskaan palvellut nuorempaa Jaakobia heidän eläessään!

Lupaus (9:13) koskee Jaakobin jälkeläisiä: israelilaisia ja Eesaun jälkeläisiä: edomilaisia.

Jumala antoi Edomilaisen kansan Israelin kansan käsiin, ensin kuningas Saulin kautta (1. Sam. 14:47) ja sitten myöhemmin kuningas Daavidin kukistettua edomilaiset (2. Sam. 8:13-14). Tämän vahvistaa myös otsakkeen jakeen verbien ”rakastaa” (kreik. eagapesa) ja ”vihata” (kreik. emisesa) aoristimuodot, jotka Konkordanttinen menetelmä kääntää aina preesensissä, eikä imperfektissä, mikä mennyt aikamuoto antaisi ymmärtää rakastamisen ja vihan tapahtuneen vain Jaakobin ja Eesaun itsensä kohdalla.

Mutta Jumala ei ole niin kuin ihminen. Ei Jumala vihaa niin kuin ihminen vihaa. Jumalan viha tapahtuu aina Hänen rakkautensa sisällä. Jumala on Rakkaus (1. Joh. 4:8). Jumalan viha on vapaa kaikenlaisesta pahuudesta. Jumalan viha ei ole mielivaltaista. Jumalan viha ei ole milloinkaan loputonta, vaan aina tietyn ajan kestävää. Kirjoitettu maailmanhistoria sisältää paljon kansoja, kulttuureita ja valtioita koskevia kohtaloita, jotka ovat tulleet ja menneet. Yksittäiset ihmiset eivät sen sijaan koskaan ole Jumalan kadottamia, ei vaikka meidän pitää kärsiä ja kuolla. Aikansa kesti myös Jumalan viha Eesaun kansaa kohtaan ja muuttui lopulta siunaukseksi.

Edomilaista älä inhoa, sillä hän on sinun veljesi. Älä inhoa egyptiläistä, sillä sinä olet asunut muukalaisena hänen maassaan. Lapset, jotka heille syntyvät kolmannessa polvessa, pääskööt Herran seurakuntaan. (5. Moos. 23:7-8).

Jumalalla on suunnitelma. Kaiken takana on Hänen suunnitelmien suunnitelmansa. Jumala ohjaa ylivertaista pelastusoperaatioitaan oman yliviisaan aivoituksensa mukaan. Hänellä yksin on Iso Kuva, jumalallinen visio, jota Hän vie vääjäämättömästi eteenpäin oman aikataulutuksensa mukaisesti Kristuksen Jeesuksen kautta. Hänellä yksin on tiedossa aikataulutus: milloin, miten ja missä järjestyksessä asiat tapahtumat (Matt. 24:36). Tämän Hänen suunnitelmansa päämääränä on saattaa kaikki Hänen luotunsa Hänen rakkautensa tuntemiseen.
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut vähäisimmän kansan toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan päällä (5. Moos. 7:7).
Tässä jumalallisessa suunnitelmassaan Hän on – aivoituksensa mukaisesti – valinnut meidät itsessämme heikot ja vähäiset (1. Kor. 1:26-29) Kristuksen ruumiin jäseniksi toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Maan ulkopuoliselle, ulkoavaruuden alueelle.

Näin kaikkivaltias Jumala näyttää vaan toimivan. Hän on aivoitellut koko maailmankaikkeutta koskevan suunnitelmansa jo kauan sitten: jo ennen maailmanaikoja (kreik. aion).

Sinä kaiketi sanot minulle: “Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?” Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: “Miksi minusta tällaisen teit?” Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten? Entä jos Jumala, vaikka hän tahtoo näyttää vihansa ja tehdä voimansa tiettäväksi, on suurella pitkämielisyydellä kärsinyt vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön, ja on tehnyt sen saattaakseen kirkkautensa runsauden ilmi laupeuden astioissa, jotka hän on edeltä valmistanut kirkkauteen? (Room. 9:19-23).

Kaiken takana on Jumalan tarkoitus (kreik. boulema), eikä suinkaan ”tahto” (kreik. thelema), kuten suomalainen käännös virheellisesti edellä kääntää. Kaiken takana on Jumalan aivoituksen ja päämäärän sisältämä suunnitelma.  Jumala on tehnyt Kristuksen kautta sovinnon ihmisten kanssa. Ei Jumala vihaa ihmistä. Jumala vihaa kyllä vääryyttä ja kaikenlaista epäoikeudenmukaisuutta, joka maailmassa vielä vallitsee (Room. 1:18). Jumala vihaa ihmisen epäoikeudenmukaista käyttäytymistä. Mutta Jumalan viha on aina määräajallista ja aina Hänen rakkautensa sisällä tapahtuvaa ja Hänen rakkautensa tuntemiseen tähtäävää. Jumalan viha on kurituksen ja kasvatuksen luonteista ja päättyy aina, kun se on saanut toteuttaa Hänen sille asettamansa tarkoituksenmukaisuuden. Jumala rakastavassa pitkämielisyydessään sietää edelleen myös ei-lupauksen ”astioitaan” (Room. 9:22). Jumalan pitkämielisyys kuuluu Hänen rakkauteensa ja myös Hänen ”pitkään” pelastussuunnitelmaansa.

Koska Jumalan suurena tarkoituksena on siunata lopulta koko ihmiskunta, on hänen etuoikeutensa muodostaa ja käyttää sopivia kansoja ja ihmisastioita armonsa välittämiseen. Jumalan vanhurskaus toteutuu suvereenisella tavalla koko luomakunnan kohdalla, kun taas ihmisen tarkastelee oikeudenmukaisuutta inhimillisestä, subjektiivisesta ja hyvin aikarajoitetusta näkökulmastaan.
Israelin kohdalla Hän on noudattaa tässä kansallista periaatetta.
Ensin Kristus hallitsee tulevan tuhatvuotisen Kuningaskuntansa ajan kansoja vanhurskaudella eli Jumalan oikeudenmukaisuudella Israelin kautta (Jes. 32:1; Jer. 23:5).
Sitten lopulta täyttymyksessä koko ihmiskunta vanhurskautuu Kristuksessa (Room. 5: 18; Ef. 1:23).

Ei Jumala näytä valinneen läheskään aina fiksuja, viisaita ja hyvin käyttäytyviä (”mallikelpoisia”) ihmisiä rakkautensa välikappaleiksi. Jaakobin esimerkki sen myös meille osoittaa. Jumala toteuttaa aivoituksensa Hänen itse valitsemallaan tarkoituksenmukaisella tavalla. Hän valitsi siihen Jaakobin: toteuttaakseen Israelin vähäisen kansan kautta maanpäällisen suunnitelmansa muille kansoille sen kautta. Hän valitsi/valitsee ja valmistelee sitten eri kansoista erilaisia, vähäisiä ja itsessään heikkoja ihmisiä toteuttaakseen suunnitelmansa maapallon ulkopuolisella, taivaallisella alueella. Kaiken takana on, että Hän kerran tulee ”kaikeksi kaikissa” (1. Kor. 15:28). Tähän saamme luottaa ja tästä saamme iloita!

 

 

jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt

 

Kun ylösnoussut Herra paljastaa meille apostolinsa kautta seuraavan totuuden:

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29)

(CLV) Ro 8:29
that, whom He foreknew, He designates beforehand, also, to be conformed to the image of His •Son, for Him •to be Firstborn among many brethren.

niin kristilliset teologiat näyttävän menevän tästä ymmälleen ja menettävän horisonttinsa Jumalan suunnitelman päämäärään. Kyseenalaistetaan tämä Kristuksen paljastama totuus, koska sitä ei pystytä selittämään yleisillä ja ns. virallisilla tulkinnoilla.

Miten on mahdollista, että Jumala, joka on Rakkaus, voisi menetellä niin, että jo edeltä olisi määrännyt toiset ihmiset pelastukseen ja toiset (ison osan ihmiskunnasta) ”kadotukseen”?
Miten on mahdollista – että Jumala joka uhrasi rakkaan Poikansa maailman synnin tähden – hautoo ajatusta vieläpä ”ikuisesta” kadotuksesta?
Tämän suuren kysymyksen edessä kristilliset kirkot ja liikkeet levittelevät käsiään, eivätkä osaa antaa vastausta ihmisille, jotka odottavat nimenomaan niiden tuovan vastaukset näihin perimmäisiin ja aivan olennaisiin kysymyksiin. Päinvastoin; ne välittävät ihmisille sellaista kuvaa kuin tällaiseen ei olisi meille annettu vastausta. Se, että tähän ”kysymysten kysymykseen” ei kristilliset ja inhimilliset teologiat kykene antamaan ”vastausten vastausta” ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi näihin kysymyksiin antanut Kirjoituksissa vastauksensa – ja vieläpä monissa kohdin – ja vieläpä selkeästi! Näyttää tosiaan siltä, että maanpäällisten ”konttoreiden” ja taivaallisen ”pääkonttorin” välinen tiedonvälitys on ollut ja edelleen on ”hieman” huonossa hapessa.

Tällainen näennäinen ristiriita löytyy Jumalan alkuperäisen teksti-ilmoituksen vääristelyistä. Siitä, että esim. sanojen ”kadotus” ja ”ikuisuus” takaa löytyy aivan toisenlaiset merkitykset kuin niille on kirkollisten perimätietojen kautta jälkeen päin tulkittu. Inspiroidussa alkutekstissä ei löydy lainkaan paikkaa ja nominia sanalle ”kadotus”. Siellä puhutaan näissä kohdin yleensä ”menettämisestä” tai ns. ”iankaikkisen” elämän ”kadottamisesta” /tästä tarkemmin/.
”Iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen”, ”ikuinen” termien takaa taas löytyvät vanhan kreikan ilmaisut aion ja aionion, mitkä taas viittaavat pitkiin – mutta rajallisiin! – aikakausiin, eivätkä suinkaan tarkoita jotain loputonta, epämääräistä tai ajatonta.
Se, että on tuotu ja edelleen tuodaan ns. kristillisessä opetuksessa ajattomuuden mytologiaa esiin totuutena, sumentaa täysin Jumalan suunnitelman ja Hänen suunnitelmallisen ja aikajanallisen etenemisensä Kristuksen Jeesuksen kautta ja maailmankausien ja talouskausien kautta kohti suurta päämääräänsä.

Yksi selitys – jota toisinaan kuulee – on selitellä tätä ongelmaa siten, että Jumala olisi edeltä tietänyt tai edeltä nähnyt, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Ja että Hän olisi ”ajattomuudessaan” ja ”ikuisuudessaan” nähnyt jo ennakolta mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Tällainen selittely taas mielestäni ontuu pahasti ja välittää meille kuvaa heikosta Jumalasta, joka vain näkee miten tulevaisuudessa ihmiset ajautuvat eri osuuksiinsa! Tällainen selittely poistaa myös tarpeen jumalalliselle suunnitelmalle ja yleensäkin sille, että Jumalalla on suunnitelma, jota Hän aikakausien kuluessa vie (antamansa Ilmoituksen mukaisesti) eteenpäin /tästä tarkemmin/.
Jakeen (29) ”edeltä tuntenut” (kreik. pregno BEFORE-KNEW) esiintyy menneessä aikamuodossa ja tarkoittaa juuri sitä, miten se on käännetty.

Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen. Hän on nähnyt meidät, jotka saamme uskoa, Pojassaan jo kauan ennen kuin yksikään päivistämme oli tullut. Hän on nähnyt ja tuntenut meidät jo ennen ”ikuisia” aikoja Kristuksessa. Ja tämä valintamme perustuu – ei suinkaan meidän omaan uskomisen valintaamme – vaan Jumalan omaan päätökseen.

hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (2. Tim. 1:9)
(CLV) 2Ti 1:9
Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our •acts, but in accord with His own purpose and the grace •which is |given to us in Christ Jesus before times eonian,

Tästä etuoikeutetusta lapseudestamme saamme tänään iloita. Mutta saamme myös kiittää ja iloita kaikkien ihmisten puolesta, koskapa Kristuksen rakkaus tulee myös heidät aikanaan tavoittamaan. Ja mitä tuosta jakeesta 29 käy vielä ilmi: Kristus ei voi olla esikoinen ilman veljiä! Me siis olemme Hänen kauan sitten määrättyinä sisaruksinaan välttämättömiä myös Hänen kunnialleen.

Kovinpa näyttää Paavalin teologia poikkeavan tässä kohtaan “virallisista” teologioista 😉

 

 

 

 

Ennen maailman perustamista vai tuhoutumista?

 

Miksi tällainen aihe? Otsake voi tuntua erikoiselta, mutta mielestäni näinkin voi kysyä. Kyseessä ei välttämättä ole uskonelämän kannalta mitenkään keskeisestä asiasta, mutta kysymyksen käsitteleminen voi kuitenkin avata näkymää maailman luomisen tapahtumiin.

Raamattu korostaa kestävälle perustukselle rakentamista ja sen tärkeyttä. Jeesus puhui vertauksessaan ymmärtäväisestä miehestä, joka rakensi talonsa kalliolle (Matt. 7:24). Paavali jatkaa tästä, että millekään muulle perustalle ei ihminen voi uskonelämäänsä rakentaa kuin Kristuksen varaan (1. Kor. 3:11).

”Perustaa” tai ”laskea perustus” verbin takaa löytyy alkukielen themelioo, ja sen substantiivimuoto themelios: ”perustaminen”. Perustusten luontiin liittyy aina ajatus, että se on hyvä tehdä huolella ja harkinnalla, jotta tämä sitten mahdollistaisi kestävän rakentamisen sen päälle.

Jumala loi tai tarkemmin perusti alussa  taivaan ja maan.

“Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; (Hepr. 1:10)
(CLV) Hb 1:10
And, Thou/, ac =originally, Lord, dost found the earth, And the heavens are the works of Thy •hands.

Tässä viitataan alkuluomiseen (1. Moos. 1:1). Kyseessä oli Jumalan itsensä luomat ja mitoittamat perustukset ja toimenpiteet taivaan ja maan luomiselle.
Jumalan loi alun perin Maan – mutta ei suinkaan autioksi vaan – asuttavaksi!

Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole. (Jes. 45:18)
(CLV) Isa 45:18
For thus says Yahweh, Creator| of the heavens; He is the One, Elohim, the Former| of the earth and its dMaker|, He Himself established it; He did not create it a chaos; He formed it to be indwelt: I am Yahweh, and there is no frother;

Edellä mainittu alkuluominen:
Alussa loi Jumala taivaan ja maan (1. Moos. 1:1)
on voinut tapahtua hyvinkin kauan sitten. Ja em. Jesajan kirjan jakeen mukaan Jumala ei alun perin luonut Maata tuolloin autioksi, vaan asuttavaksi!

Mitä sitten heti seuraava raamatun jae meille kertoo?

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. (1. Moos. 1:2)
Yet the earth became a chaos and vacant, and darkness was on the surface of the submerged chaos. Yet the spirit of the Elohim is vibrating over the surface of the water (CLV)

Suomalainen käännös on tässä epätarkka ja antaa ymmärtää ikään kuin Jumala olisi luonut Maan alun perin autioksi. Konkordanttinen käännös on tässä sanatarkka.
Ensinnäkin alkutekstissä ei todeta, että ”maa oli autio ja tyhjä” vaan että ”maa tuli kaoottiseksi ja asuinkelvottomaksi”. Heprean hayah, tarkoittaa ”tulemista” ja tohu-wa-bohu tarkoittaa ”sekasortoista tilaa”.

Sitten voikin kysyä, mistä tässä oikein voisi olla kysymys? Mikä tällaisen maailmanlaajuisen kaoottisen tilan on voinut aiheuttaa?

Ajattelen tänään tässä sellaista mahdollisuutta, että kyseessä on ollut valtava kosminen, maapalloa koskeva katastrofi. Jokin maapallon ulkopuolelta syöksynyt taivaankappale on törmännyt Maahan ja aiheuttanut silloisen elämän tuhoutumisen ja koko maailman peittävän vesikaaoksen. Tämän jälkeen Jumala alkoi sitten jälleenrakentaa Maata asuinkelpoiseksi ja loi myös ihmisen.

Tällaista käsityksen puolesta puhuu myös Uusi testamentti.
Sieltä löytyy kohtia, jotka näyttävät viittaavaan juuri suureen, ylhäältä alaspäin tulevaan maailmanlaajuiseen tuhon aiheuttajaan. Valitettavasti yleiset raamatunkäännökset ovat kääntäneet nuo termit melko päinvastaista merkitystä sisältäväksi sanoilla: ”luominen” tai “perustaminen”!?

Uuden testamentin puolelta löytyy näiden kohdalla alkukielessä termi katabole, jonka Konkordanttinen menetelmä jäsentää DOWD-CAST. Sanaa kuvaa jonkinlaista “alas-heittoa” tai “alas-paiskausta” ja oikeastaan vastakkaista ilmiötä kuin mitä “perustamisessa” (alhaalta ylöspäin rakentamisessa) tarkoitetaan.  Suomalaisia käännösvastineita voisivat olla esim. ”kukistuminen”, ”tuho”, ”alas-paiskaus”, ”katastrofi”. Nomini esiintyy  UT:n puolella 11 kertaa ja vain yhden kerran Paavalilla:

niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1.4)
(CLV) Eph 1:4
according as He chooses~ us in Him before the disruption of the world, we to be holy and flawless in His sight,

Se että termi katabole esiintyy Israelia koskevassa UT:n osuudessa peräti 10 kertaa, puhuu mielestäni sen puolesta, että tuo ilmiö ja tapahtuma oli “Kirjan kansalle” tuttu, eikä sitä suinkaan alkutekstissä ole korvattu sanalla themelios eli ”perustaminen”. Muita ilmentymiä ovat esim. Matt. 25:34; Joh. 17:24 ja Ilm. 13:08.
Edelleen termi katabole esiintyy UT:ssa miltei aina (eli 10 kertaa) ”maailman tuhoutumisen” kreik. pro katabolEs kosmou yhteydessä.

Termiä katabole vastaava vanhan kreikan verbi kataballoo esiintyy  kohdassa:

vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (2. Kor. 4:9)
(CLV) 2Co 4:9
|persecuted~, but not |saken~; |cast down~, but not perishing~—

Tämä kohta vahvistaa mielestäni sitä, että UT:n katabolella viitataan tuohon 1. Moos.1:2 kuvattujen seuraamusten aiheuttajaan. Seuraamuksiin, jolloin maakerrokset myllertyivät ja maaeläimet kokivat äkkituhon.

Jumalan ilmoitus ihmisille alkaa ensimmäisestä maailmanajasta eli aoinista 1. Moos. 1:1 /tästä tarkemmin/.
Heti seuraavassa jakeessa kuvataankin jo maailmanlaajuisen katastrofin seuraamukset, jonka jälkeen Jumala alkaa jälleen rakentamaan ja uudelleen luomaan uutta järjestystä ja elämää Maan päälle.

 

p.s.

Vettähän on etsitty mm. kuusta ja pyrstötähdeltä, mutta nämä vesityypit näyttävät poikkeavan Maan vedestä, ovat erilaisia. Vedellä on monia olomuotoja, myös kaasumaisia. Vuonna 2014 uutisoitiin useammankin lähteen kautta siitä, miten maapallon vesi on vanhempaa kuin auringon vesi!?

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-jopa-puolet-maan-vedesta-on-aurinkoa-vanhempaa/abb5d7e4-c488-3702-8e5c-f57145a0e73d

Mahtaisikohan tämä tarkoittaa mitään, kun Jumala loi auringon raamatun mukaan vasta neljäntenä jälleenrakentamisensa  päivänä (1. Moos. 1:16-19)?

Nyt näyttävät menevän myös teoriat maapallon synnystä ja rakenteesta uusiksi: TM_06_2021 julkaisi.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä