Niin, miksi kansojen apostoli ei opetuksessaan meille vertaa Herran suhdetta meihin paimeneen ja lammaslaumaan?
Miksi ylösnousseen Herran kansoille kohdistama evankeliumi ei esitä nykyisen seurakunnan mallia ollenkaan paimennettavana lammaslaumana?
Miksi?
—
Toisin on juutalaisille kohdistetussa Vanhassa testamentissa, jossa Israelin kansaa kuvataan lammaslaumana, jota heidän Jumalansa kaitsee.
Sillä hän on meidän Jumalamme, ja me olemme kansa, jota hän paimentaa, lauma, jota hänen kätensä kaitsee. (Ps. 95:7)
Mutta kansansa hän pani liikkeelle kuin lampaat ja johdatti heitä erämaassa kuin laumaa. (Ps. 78:52)
Mutta me, sinun kansasi, sinun laitumesi lampaat, kiitämme sinua iankaikkisesti, julistamme sinun kiitostasi polvesta polveen. (Ps. 79:13)
—
Samoin Jeesus lihansa päivinä eläessään vertasi tuon tuostakin itseään lampaiden paimeneen.
Kun sitten Jeesus – Jumalan suunnitelman mukaisesti – tuli kansansa keskuuteen, niin Hän totesi:
”Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö” (Matt. 15:24)
Tämä Jeesuksen ilmoitus rajasi tuolloin ulos muut kansakunnat, samoin myös Israelin kansakokonaisuutena ja rajoittui ”Israelin huoneen kadonneisiin lampaisiin”. Tämän Hän näyttää kertovan myös kadonneen lampaan vertauksessa, jossa Hän pelastaa yhden ja jättää sillä välin 99 muuta ”oman onnensa nojaan”. Tuolla ”yhdellä prosentilla” voidaan ajatella niitä Israelin pyhiä, jotka tulevat nousemaan ns. ensimmäisessä ylösnousemuksessa /tästä tarkemmin/ kuolleista ja hallitsemaan Kristuksen kanssa tuhannen vuoden ajan. Kun taas tuo iso ”99 %” Israelin kansakunnasta on sittemmin joutunut kokemaan pitkän hajaannuksen ja erämaavaelluksen kauden. Se, että Jumala nyt on alkanut koota omaisuuskansaansa (isoa lammaslaumaansa) sille luvatulle maalleen on osoitus Jumalan lupauksen toteutumisesta kansaansa kohtaan. Samalla sen pitäisi olla merkkinä maailmankirkoille, jotka ovat omineet itselleen ns. hengellisen Israelin aseman ja näin sokeuttaneet itsensä näiltä osin Jumalan suunnitelman vääjäämättömälle toteutumiselle juutalaisen kansan kautta.
Tämä Jumalassa ollut salaisuus paljastettiin Paavalille, siis se, että Israelin ”hyllyttäminen” on vain tilapäistä ja että tuon ”hyllytyksen” aikana Herra kokoaa eri kansoista itselleen hengellisen seurakunta-organisaation. Apostoli haluaa meidän todella tiedostavan tämän totuuden:
Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, ja niin kaikki Israel on pelastuva, (Room. 11:25-26)
Kun Jeesus sanoi:
en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman. (Joh. 12:47)
niin Hän antaa tässä ymmärtää, että Hänen ensimmäinen tehtävänsä on sovittaa Jumalan täydellisenä uhrikaritsana maailman synti, joka tekee myöhemmän – kirjaimellisen – maailman pelastamisen sitten mahdolliseksi. Toisaalta Hän tässä ilmoittaa, että Hän ei tuolloin tullut (koska sen aika oli vielä edessäpäin) tuomitsemaan maailmaa, vaan että Hän nimenomaan tuli ”Jumalan Karitsana, joka ottaa pois maailman synnin!”. Itse asiassa Hän tuli Jumalan karitsana maailman tuomittavaksi (Joh. 12:31).
Hänen toinen tulemisensa tapahtuu taas aivan toisenlaisessa roolissa. Ja tästä kirkkolaitokset jostakin syystä tuntuvat tyystin vaikenevan. Hän tulee voimassa ja kunniassa, Kuninkaiden kuninkaana ja Kansojen tuomarina. Tämä Hänen toinen tulemuksensa avaa Herran päivän Maan päälle jatkuen sitten koko seuraavan tuhatvuotisen (”iankaikkisen”) maailmanajan loppuun saakka. Ja Hän palaa omiensa luo, Hän palaa laumansa luo (Apt. 1:11; Sak. 14:1-6). Itse asiassa Vanhassa testamentissa on monin verroin enemmän vielä toteutumattomia lupauksia Jeesuksen tulevasta Messias -roolista kuin tekstiä jo tapahtuneesta Jumalan karitsa -hahmosta.
—
Sitten tähän aikaan.
Sitten nykyiseen Jumalan Armon hallintokauteen.
Toisin kuin Israelin kohdalla – nykyisen seurakunnan siunaukset ja lupaukset eivät kohdistu nykyisen maaplaneetan päälle. Se, että kirkkolaitokset ja hengelliset liikkeet ovat omineet Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen antamat kehotukset, kuten ”menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”, ei ole saanut Jumalan puolelta siunausta 2000. vuoteen. Miksi? Siksi, että käsky ja siihen liittyvät voimavarat ja lupaukset koskevat tulevaa, Israelille luvattua Kuningaskunnan aikaa nykyisen Maan päällä. Jumala on edeltä tuntenut kansansa, jonka Hän on valinnut ja tietää milloin sen hetki Hänen suunnitelmassaan tulee jälleen ajankohtaiseksi. Ihan vielä se ei ole tullut.
Nykyisen seurakunnan lupaukset taas liittyvät maapallon ulkopuolelle, ulkoavaruuden alueelle. Paavali käyttää tästä Universumin alueesta nimitystä epouranion [ON-SEE-UP-ed], mikä tarkoittaa sitä Maailmankaikkeuden aluetta, joka nähdään Maan ulkopuolella tai yläpuolella. Tämä oli Jeesuksen maanpäällisen elämän aikaan Israelille täysin käsittämätön asia (Joh. 3:12).
Mutta – niin, mutta aivan toisin kuin Israelin kohdalla – meillä on yhdyskuntamme maapallon ulkopuolella, taivaallisella alueella:
Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, (Fil. 3:20)
Nykyisen seurakunnan rakenne on täysin hengellinen. Fyysiset, maanpäälliset kirkkolaitokset ja muut kristilliset yhteisöt eivät määritä Kristuksen hengellistä seurakuntaa, johon jäsenet on liitetty ja sinetöity Pyhän Hengen kautta.
Sillä niin kuin ruumis on yksi ja siinä on monta jäsentä, mutta kaikki ruumiin jäsenet, vaikka niitä on monta, ovat yksi ruumis, niin on Kristuskin; sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä. (1. Kor. 12:12-13)
Kristukseen uskovaa ei siis tänään voi tunnistaa fyysisesti eli siitä, missä piireissä hän liikkuu tai miten hän pukeutuu tai minkälaisia uskonnollisia tapoja hän noudattaa. Tänään ei ole oikein väittää, mistä porukasta tai laumasta pelastus löytyy.
Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? (1. Kor. 1:12-13)
Eikä tänään tarvitse (uskoon tultua) fyysisesti siirtyä toimimaan tietyn uskonnollisen käyttäytymiskaavan mukaan, sillä kukin voi alkaa kasvaa Kristuksessa omana itsenään:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu (1. Kor. 7:20)
Tänään ei syömiseen tai juomiseen liittyvillä tavoilla, eikä pyhien viettotavoilla, eikä hurskailta näyttäytyvillä jumalanpalvelusmalleilla voida tehdä vaikutusta Jumalaan. Kaikki aito Jumalan vaikuttama kasvu tapahtuu yksilöllisellä tavalla Kristuksessa Jumalan Hengen ja meille kohdistetun Totuuden sanan vaikutuksesta. Kaikki kasvu Jumalan tuntemisessa tapahtuu lopultakin irti meidän ihmisten säätämistä ja luomista malleista ja muista ”laumoittamis -tekijöistä”:
Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta, jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikään kuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!” – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sen tähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol 2:16-23)
Niinpä lampaat eivät sovi nykyiseen seurakuntamalliin. Kirkoille se taas näyttää paimenineen hyvin kelpaavan. Lammaslaumathan vaeltavat Maan päällä seuraten fyysistä paimentaan. Kristuksen ruumiin, hengellisesti elimellisen organisaation, jäsenet on taas liitetty tänään Kristukseen näkymättömällä tavalla eli Kristuksen Hengen kautta.
p.s.
Myös Uuden testamentin ”lammas” -termin (kreik. probaton ) sanailmentymien lukumäärän tilastollisesti merkittävä ero Paavalin kirjeiden ja muun UT:n välillä vahvistaa osaltaan edellä todetun: Paavalilla vain yhden kerran (Room. 8:36), kun muualla UT:ssa peräti 43 kertaa /Katso tästä vertailu/!
Olet selvästikin perehtynyt ja oivaltanut paljon syvästä jumalallisesta mysteeriosta, muttei sydäntään tule sulkea myöskään siltä kauneudelta ja Jumalalle mieleiseltä, mikä on syntynyt muusta kuin juutalaisesta ja kristillisestä inspiraatiosta! Tulevaisuudesta meille on kuitenkin verhotusti paljastettu vain sangen vaatimattomia nyansseja sen valtavasta kirjosta, missä Jeesuksen Kristuksen rooli epäilemättä on keskeinen ja dominoiva.