Seurata vai jäljitellä?

 

Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta seuraamaan fyysisesti  Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähtemään kulkemaan Hänen perässään.

Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)

CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.

Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut please-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa (Tänne! minun taakseni) ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen perässään. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin ns. Jeesuksen ns.  Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.

Alkukielen sana, joka Jeesuksen fyysisestä seuraamisesta on kirjoitettu, on akoloutheo, jonka Konkordanttinen käännös esittää morfeemi-elementteinä ilmaistuna UN-JOIN-PLACE ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt seuraajilleen.

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa (agolouthei) sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”.
(Matt. 8:21-22)

Kun tavanomainen käännös ilmaisee seuraavan Jeesuksen vaatimuksen seuraajilleen:
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:38-39)

niin tässä Hän esittää heille, että Hänen seuraamisensa ehdottomana vaatimuksen on valmius kärsiä ristinkuolema kuten Mestarinsakin tulee kerran tekemään. Jälkimmäisessä osassa ei suinkaan alkukielessä puhuta elämän kadottamisesta ja löytämisestä vaan sielun (kreik. psuche) likoon laittamisesta. Elämää tarkoittava sana kreikankielessä on aivan toinen: zoe. Sielun kadottaminen tarkoittaa tässä suostumusta kärsimyksiin ja kuolemaan Herran tähden. Elämää taas tule rakastaa ja kunnioittaa /Joh_14:6/. Näin voivat avainkäsitteet mennä sekaisin virallisissa käännöksissä: onko kyseessä sielusta vai elämästä, ei se niin väliä!

Jeesuksen seuraaminen vaati siis tuolloin – paitsi ammatinharjoituksen ja perheyhteyden jättämistä – niin myös rikkailta konkreettista kaiken omaisuuden myymistä köyhien hyväksi.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

 

Helluntain hallinnon aikana (kun Jumalan kuningaskunta oli tuloillaan ja tulevan maailmanajan voimat alkoivat vaikuttaa) saivat Ananias ja Safiira pikaiset kuolemanrangaistukset heidän vilpillisen taloudenhoitonsa takia.
Saivat kuolemantuomion koska eivät antaneet koko rahasummaan, seurakunnan taloudenhoitoon /Tästä tarkemmin/ Tämä tuomiomenettely kuvaa myös Israelin tulevassa tuhatvuotisen maailmanvallan ehdotonta oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vaatimusta sen hallintotehtävien hoitojen suhteen.

Nykyisen Armon talouskautena taas toimivat toisenlaiset lainalaisuudet kuin tuolloin: ”kolehtit” ja niiden määrät voi itse valita ilman että siitä koituisi seuraamuksia. Eikä tänään hyödytä edes sekään, että  ”vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi”, jos se ei tapahdu Jumalan rakkauden vaikutuksesta (1. Kor. 13:3).

Eikä tuo Jeesuksen valitsema joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.

 

Entäpä, mitkä ovat saman, mutta ylösnousseen, Herran seuraamisen kehotukset tämän päivän kansojen uskoville? Nytpä Hän ei enää olekaan fyysisessä hahmossaan kuljettamassa seuraajiaan pitkin maita ja mantuja. Hän on noussut ylös ja lähettänyt valittuihinsa Pyhän Hengen, jolla Hän on myös sinetöinyt heidät omikseen. Edustajakseen kansojen keskuuteen Hän valitsi Paavalin /Gal_1:1/; /Gal_1:11-12/, häntä kannattaa siis kuunnella.
Alkukielen sana ”seuraamisesta” Paavalilla (siis Kristuksella Jeesuksella) onkin meille  tänään – ei fyysyesti seurata: akoloutheo – vaan mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamiskäytäntöjä kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.

Miten sitten tätä jäljittelemisen seurantakäytäntöä tulisi soveltaa? Mistä siihen voisi saada ohjeita?
Paavalilta, hänen kirjeistään.

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Koskapa ylösnoussut Herra on ilmestystensä kautta /Apt_26:16/ välittänyt Paavalille paljastuksina meille (tämän päivän uskoville) aivan erityisen evankeliumin, joka sisältää opetuksen lisäksi myös ohjeet kristityn käyttäytymiselle, niin on apostoli samalla kirjannut kirjeisiinsä meille nämä tervehdyttävien ja järkevien sanojen mallin:

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
(2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Siis sanastolla, ilmaisuilla ja opetuksella on meille tärkeä merkitys!

 

Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla tehty jo kauan sitten: ennen ”ikuisia” aikoja /2. Tim_1:9/, ennen kuin ihminen oli syntynyt ja tehnyt hyvää tai pahaa!  Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana tulee valittujen osalle.

Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä oli, kun kutsu kuului:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu
. (1. Kor. 7:20)

Miksi näin? Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen ja tulevia tehtäviä varten /1. Kor_12:18-22/.

Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten ovat?
Erilaisia.
Monesti näkymättömiä.
Paljolti ”teologisesti” oppimattomia.
Paljolti ihan tavallisia ihmisiä.

Tässä kohtaan näyttää Jumalan viisaus toimivat seuraavalla tavalla:
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)

Epätarkat ja tulkintapitoiset (tai pitäisikö sanoa tulkintahakuiset) käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kristillisissä opetuksissa:

Pitääkö tänään koko maailma vallata Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on osoittanut?
Pitääkö tänään maailman kansat opetuslapseuttaa Jeesukselle, vai jättää tämä tehtävä Israelille ja tulevalle maailmanajalle, minne Jumala on sen tarkoittanut /Tästä tarkemmin/.  Jumalahan kun kuitenkin hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa pohjalta siihen päämäärään, jonka Hän itse on asettanut/1. Kor_15:20-26/.
Mitenhän paljon on tällainen uskonnollisten auktoriteettien, monesti yhdessä poliittisten vallankäyttäjien kanssa, siunaama ”ristiretkeily” saanut kärsimystä aikaan maailman historiassa?
Miten paljon näiden seuraamis -käsitteiden erilaisuuden pimittäminen raamatunkäännöksissä on voinut saada sairautta ja muuta kärsimystä aikaan monien uskovien kohdalla?

Siispä kristittyjen kannattaa jäljitellä Paavalin esimerkkiä hänen kaikessa esikuvallisuudessaan ja opetuksessaan /1. Kor_11:1/; /Fil_3:17/!

sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)

 

p.s.

Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat suhteutetusti tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuuden kahden evankeliumin (Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin) välillä.

 

 

 

 

Olkaa minun seuraajiani niin kuin …

 

Mitä Paavali tällä kehotteella oikein tarkoittaa? Eikö Kristusta pitäisi seurata eikä Paavalia? Mitä Kristuksen seuraaminen tänään sitten tarkoittaa?  Onko se samanlaista kuin 2000 vuotta sitten, kun Herra vaelsi hyvän Paimenen hahmossa kansansa keskuudessa opetuslapsien kulkiessa Hänen perässään? Onko se tänään sellaista visuaalisesti havaittavaa katras-elämää, niin että voidaan sanoa ”Kristus on täällä tai Kristus on tuolla”?

Vai onko jotain muuttunut?
Kyllä on.

Kun kansojen apostoli kirjoittaa

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Niin suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään Paavalin kehote ei ole ”olkaa!” tai ”olkaa heti!”, vaan tulkaa (kreik. geinesthe). Teonsana on alkukielessä ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa prosessinomaista kasvamista ”tilasta-tilaan” ja tässä Paavalin jäljittelijäksi ja sitä kautta Kristuksen ”seuraajaksi”. Kyseessä on keskeneräistä toimintaa kuvaava verbi, jonka pääluokka on middle. Vanhassa kreikassa on vielä tällainen kolmas pääluokka aktiivin ja passiivin lisäksi. Middle -luokassa oleva teonsana ilmaisee, että myös lauseessa oleva subjekti (tekijä) on enemmän tai vähemmän tekemisen kohteena (objektina) prosessissa mukana. Tästä voidaan päätellä, että Paavali antaa kirjeittensä kautta meille esimerkin (opin, kehotukset ja lupaukset) siitä miten meidän tulisi elää, jotta nykyiset Jumalan Armon talouskauden siunaukset Kristuksen Hengen kautta pääsisivät vaikuttamaan elämässämme.

Kun Paavali kehottaa seuraamaan häntä, niin teonsanan ”seurata” takaa löytyy alkukielen mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamistapoja kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.

Se toinen alkukielen ”seurata”-verbi – jota Jeesus kohdisti oppilaisiinsa – on taas alkutekstissä akoloutheo, mikä taas tarkoittaa fyysisestä seuraamisesta. Konkordanttinen käännös esittää termin morfeemi-elementteinä ilmaistuna [UN-JOIN-PLACE] ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan.

Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta fyysisesti seuraamaan Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät konkreettisesti ja välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähteä kulkemaan Hänen perässään. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt juutalaisille seuraajilleen.

Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)
CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.

Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut ”please”-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen kanssaan. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin Jeesuksen ns. Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.

Myös seuraava kohta osoittaa, miten ehdottoman vaativa olivat Jeesuksen käsky lähteä Häntä seuraamaan:
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”. (Matt. 8:21-22)
Muita vastaavia kohtia esim. Matt. 10:38-39 ja Mark. 10:21.
Eikä tuo joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.

Entäpä sitten nykyisenä (tuohon aikaan vielä Jumalan suunnitemissa salattuna olleena) Jumalan Armon hallintokautena?

Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä kukin on, kun kutsu kuuluu:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla kuitenkin tehty jo kauan sitten ”ennen ikuisia aikoja” /2. Tim_1:9/, ennen kuin valittu oli tehnyt hyvää tai pahaa. Itse kunkin jäsenen valinta on siis tehty jo kauan sitten ja tämän valinnan on Jumala itse tehnyt ”oman tahtonsa päättämän mukaan” /Ef_1:11/. Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana ja etuoikeutena tulee ainoastaan valittujen osalle.

Miksi näin? Koska Jumalalla on suunnitelma. Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen Isän Jumalan kunniaksi ja omaksi parhaakseen sekä myös tulevia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten.

Niin kuin Herran kehotus juutalaisille opetuslapsille kuului ”menkää ja tehkää!” niin Hänen tämän päivän kehotuksensa kansojen uskoville kuuluukin ”pysyköön kukin paikallaan!”.
Miksi näin? Koska pohjimmiltaan on kysymys hengellisestä toiminnasta, hengellisestä elämisestä ja kasvamisesta taivaallista elämää varten /Fil_3.20-21/. Siksipä Jumalan tahto on, että pyhät voivat rakentua Hengessä Kristukseen, niin että jäsenet saavuttaisivat Kristuksen täyteyden täyden iän määrän.
Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, (Ef. 4:11-13)

Mikä sitten on merkkinä Kristuksen täyteyden täyden iän saavuttamisesta?
Se on:
ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, (Ef. 4:14-15)

Uskovat voivat tänään olla sidottuina moniin ”opintuuliin”. Monenlaisia ”oikeita” oppeja on ihmisille tarjolla, on tarjolla enemmän kuin koskaan. Pyhä Henki ilmoitti Paavalille aikanaan tämän luopumuksen (terveestä uskosta luopumisen) syntymisen ja sen tulevan kehityksen ja varoitti siitä opetustestamentissaan.
Mutta Henki sanoo selvästi, että tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja (1. Tim. 4:1)

Mutta eihän voi olla olemassa kuin yksi oikea oppi, yksi opetus, jonka ylösnoussut Herra on meille välittänyt apostoli Paavalin kautta. Siksipä hänen opetustaan – sekä opin että käyttäytymisen osalta – on hyvä seurata. Tämä kirjallinen ilmoitus käsittää paitsi uskonelämää terveellä tavalla rakentavan sanaston niin myös niiden pohjalle toteutetun opetus- ja soveltamisosuuden..

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Epätarkat käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen teonsanojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kirkollisissa opetuksissa: pitääkö tänään pyrkiä valtaamaan koko maailma Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on itse kullekin osoittanut? Jumala kun kuitenkin lopulta hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa ja varustustensa pohjalta päätökseen saakka.

Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten tänään ovat? Erilaisia. Monesti näkymättömiä. Paljolti ”teologisesti oppimattomia”. Paljolti ihan tavallisia ihmisiä. Tässä kohti näyttää Jumalan viisaus toimivat samalla tavalla kuin aikoinaan tapahtui Korintton valittujen kohdalla.
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)

p.s.

Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo (seurata fyysisesti) esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai (seurata ottamalla mallia) esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuutta näiden evankeliumien välillä.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä