Mitä taivaaseen menolla oikein tarkoitetaan?

 

Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen menosta?
Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen pääsystä?
Ketkä sinne menevät ja milloin?
Saavuttaako Kristuksen pelastusteko kuitenkin lopulta kaikki ihmiset?

Oletko koskaan miettinyt näitä asioita? Minkälaisia vastauksia olet saanut näihin kysymyksiin? Oletko tuntenut mielessäsi hämmennystä siitä, miten epäselvästi ja monella eri tavalla em. kysymyksistä opetetaan.

Ensiksi: Raamattu ei tunne heti kuoleman jälkeen tapahtuvaa taivaaseen menoa.

Yleensä pidetään esillä käsitystä, että ihminen kuollessaan lentää taivaaseen, varsinkin kun on kyse Jeesukseen uskovasta.  Mutta tätä tukevaa raamatunkohtaa ei vain löydy, vaikka tämä voi olla hyvinkin ihmiselle mieluista kuulla.
Opetusta, että ihminen kuollessaan pääsee suoraan taivaaseen, ei Raamattu lainkaan tunnista, vaikka kirkolliset instituutiot ja monet uskonnolliset tahot antavat näin ymmärtää. Tämän tyyppinen opetus kuuluu ”ette te suinkaan kuole” -opetussarjaan, joka on tietenkin ihmisen mielen mukaista, mutta on lopulta Vastustajan kylvämä perusvalhe /1. Moos_3:4-5/. Tämän kaltaisen opetuksen voi mielestäni luokitella myös spiritismiksi ja se edustaa luonteeltaan ns. saddukealaisuutta, jotka saddukeukset eivät siis hyväksyneet kuolleista ylösnousemusta ollenkaan /Tästä tarkemmin/.

Eräs jae, jolla tällaista ”kuolemattomuuden” myyttiä pidetään yllä, on kohta, joka harhaanjohtavasti on käännetty ”eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh:11:26), jossa käännössanan ”ikinä” takaa löytyy alkukielen aionion, joka kuitenkin viittaa tulevaan Israelille luvattuun, tuhatvuotiseen ja maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Tästä tarkemmin/. Tässä Jeesus lupaa juutalaisille opetuslapsilleen ja seuraajilleen tulevan maailmanajan kestävän, kuolemattoman elämän /Matt_19:28/; /Ilm_20:4/.

Raamattu puhuu sen sijaan kuolleista poisnukkuneina.
Kuolleet ovat siis nukkuneet pois elävien ihmisten saavuttamattomista, mutta nukkuvat Jumalalle, joka kykenee heidät aikanaan kuolemanunesta herättämään. Kuolleina, jotka odottavat elämään herättämistä ruumiillisen ylösnousemisen kautta. Kuolleina, jotka Jumalassa nukkuvat tiedottomuuden tilassa (hepr. sheol; kreik. hades) ja jotka ruumiillisessa ylösnousemuksessa herätetään uuteen elämään tietoineen, taitoineen, kokemuksineen ja muistoineen.

Toiseksi: Raamattu ilmoittaa ainoastaan ylösnousemuksen jälkeisestä taivaalle menosta.

Sen sijaan Raamattu puhuu ylösnousemuksen jälkeisestä ”taivaaseen” menosta ja tulevien ylösnousemisten jälkeisistä oikeuskäsittelyistä ja pelastumisista.

Ylösnoussut Herra ilmoitti kuitenkin apostoli Paavalille, miten ”taivaaseen meno” tarkkaan ottaen tapahtuu ja mitä Raamattu siis sillä oikeasti tarkoittaa.

Tämä noin vuoteen 50 jKr. saakka peitettynä ollut ”taivaasen menon salaisuus” paljastetaan meille 1. Tessalonikalaiskirjeessä, sen luvussa 4.
Tämä ”taivaaseen meno” koskee nykyisen Armon talouskauden seurakunnan jäseniä eli Kristuksen hengellistä ruumista.
Paljastus on tässä:

14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Ensinnäkin apostoli ei puhu (jae 14) kuolleista uskovista jo taivaassa olevina, vaan (vasta) poisnukkuneina.

Tässä siis itse ylösnoussut Herra Jeesus (jae 15) ilmoittaa ja paljastaa apostolinsa kautta meille sen, milloin ja miten nykyisen seurakunnan ylösnousemus tulee tapahtumaan. Ja tämä totuus on kohdistettu vain ja ainoastaan Kristukseen kastetulle seurakunnalle, Hänen hengelliselle ruumiilleen; eikä tätä salaisuutta ole näin kirjaimellisesti Raamatussa aiemmin paljastettu.

Tämä ylösnousemus ajoittuu Herran tulemuksen aikaan (jae15) eli ajankohtaan, joka on vielä edessäpäin.
Koskapa Jeesus on noussut kuolleista ensimmäisenä ja Hänellä yksin on tänään kuolemattomuus /Tästä tarkemmin/, niin tämä ilmoitus koskee kaikkia Hänen Hengellisen ruumiinsa (kuolleita ja tulemuksensa aikana eläviä) jäseniä. Ts. Kaikki (myös Kristuksessa) kuolleet nukkuvat tänään edelleen kuoleman unessa.

Sitten paljastetaan (jae 17), että kun tämä ylösnousemus tapahtuu, niin se tapahtuu yhtä aikaa ja samalla kertaa sekä Kristuksessa kuolleiden ja vielä tuolloin elossa olevien osalta.
”yhdessä heidän kanssaan” on alkukielellä hama sun autois eli suomennettuna: samanaikaisesti heidän joukossaan.

Elävät uskovat tullaan tuolloin muuttamaan silmänräpäyksessä, hetkessä (kreik. en atomo), Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaisiksi ja viemään pilviin verhoiltuina Herraa vastaan yläilmoihin (jae 17). Tätä ylösnousemuksen salaisuutta Paavali paljastaa  myös 1. Korinttolaiskirjeessään, sen 15. luvussa /1. Kor_15:51-55/.

Mitä tästä on sitten pääteltävissä?

Ainakin se, että koska me, jotka uskomme ja olemme Maan päällä vielä elossa todistaa sen, ettei tuo Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus ”taivaaseen” ole voinut vielä tapahtua, koska kaikki uskovat nostetaan kuolleista samanaikaisesti ja yhtenä joukkona. Tästä voidaan päätellä myös toisin päin yhtä pitävästi se, että Kristuksessa kuolleet nukkuvat vielä Jumalassa ja odottavat tätä tulevaa, koko uskovan joukon, yhtäaikaista ylösnousemusta.

Tässä ylösnousemuksessa kaikki uskovat temmataan taivaalle, Kristusta vastaan ”yläilmoihin”, kreik. eis aera. Tässä näyttääkin olevan tarkemmin kyse ensin taivaalle (lähiavaruuden alueelle) menosta kuin ”taivaaseen menosta”.

Tämä koko seurakunnan samanaikainen ylösnousemus taas tapahtuu ennen tulevaa Vihan aikaa, ennen Jumalan (seitsemänvuotisen) Vihan hallintokauden aikaa /1. Tess_1:10/. Ennen sitä viimeisen vuosiviikon aikaa, joka Danielin mukaan on säädetty yksinomaan Israelille. Ei Kristus tietenkään omaa ruumistaan vihaa ja jätä sitä tuon tulevan Vihan ajan alle – eihän kukaan vihaa omaa kehoaan, vaan pyrkii pitämään siitä huolen /Ef_5:29/.

Tämä on Jumalan suunnitelma seurakuntansa ylösnousemuksen osalta. Tämä on taivaalle pelastettava joukko. Tätä pelastettavien etujoukkoa (etuoikeutettua Kristuksen organisaatiota) Herra sitten käyttää oman valtavan pelastustehtävänsä läpiviemiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta /1. Kor_15:20-24/; /Ef_1:22-23/.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jätä kommentti

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä