Mitä taivaaseen menolla oikein tarkoitetaan?

 

Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen menosta?
Mitä Raamattu kertoo ns. taivaaseen pääsystä?
Ketkä sinne menevät ja milloin?
Saavuttaako Kristuksen pelastusteko kuitenkin lopulta kaikki ihmiset?

Oletko koskaan miettinyt näitä asioita? Minkälaisia vastauksia olet saanut näihin kysymyksiin? Oletko tuntenut mielessäsi hämmennystä siitä, miten epäselvästi ja monella eri tavalla em. kysymyksistä opetetaan.

Ensiksi: Raamattu ei tunne heti kuoleman jälkeen tapahtuvaa taivaaseen menoa.

Yleensä pidetään esillä käsitystä, että ihminen kuollessaan lentää taivaaseen, varsinkin kun on kyse Jeesukseen uskovasta.  Mutta tätä tukevaa raamatunkohtaa ei vain löydy, vaikka tämä voi olla hyvinkin ihmiselle mieluista kuulla.
Opetusta, että ihminen kuollessaan pääsee suoraan taivaaseen, ei Raamattu lainkaan tunnista, vaikka kirkolliset instituutiot ja monet uskonnolliset tahot antavat näin ymmärtää. Tämän tyyppinen opetus kuuluu ”ette te suinkaan kuole” -opetussarjaan, joka on tietenkin ihmisen mielen mukaista, mutta on lopulta Vastustajan kylvämä perusvalhe /1. Moos_3:4-5/. Tämän kaltaisen opetuksen voi mielestäni luokitella myös spiritismiksi ja se edustaa luonteeltaan ns. saddukealaisuutta, jotka saddukeukset eivät siis hyväksyneet kuolleista ylösnousemusta ollenkaan /Tästä tarkemmin/.

Eräs jae, jolla tällaista ”kuolemattomuuden” myyttiä pidetään yllä, on kohta, joka harhaanjohtavasti on käännetty ”eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole” (Joh:11:26), jossa käännössanan ”ikinä” takaa löytyy alkukielen aionion, joka taas viittaa tulevaan Israelille luvattuun, tuhatvuotiseen ja maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Tästä tarkemmin/. Tässä Jeesus lupaa juutalaisille opetuslapsilleen ja seuraajilleen tulevan maailmanajan kestävän, kuolemattoman elämän /Matt_19:28/; /Ilm_20:4/.

Raamattu puhuu sen sijaan kuolleista poisnukkuneina. Kuolleet ovat siis nukkuneet pois elävien ihmisten saavuttamattomista, mutta nukkuvat Jumalalle, joka kykenee heidät aikanaan kuolemanunesta herättämään. Kuolleina, jotka odottavat elämään herättämistä ruumiillisen ylösnousemisen kautta. Kuolleina, jotka Jumalassa nukkuvat tiedottomuuden tilassa (hepr. sheol; kreik. hades) ja jotka ruumiillisessa ylösnousemuksessa herätetään uuteen elämään tietoineen, taitoineen, kokemuksineen ja muistoineen.

Toiseksi: Raamattu ilmoittaa ainoastaan ylösnousemuksen jälkeisestä taivaalle menosta.

Sen sijaan Raamattu puhuu ylösnousemuksen jälkeisestä ”taivaaseen” menosta ja tulevien ylösnousemisten jälkeisistä oikeuskäsittelyistä ja pelastumisista.

Ylösnoussut Herra ilmoitti kuitenkin apostoli Paavalille, miten ”taivaaseen meno” tarkkaan ottaen tapahtuu ja mitä Raamattu siis sillä oikeasti tarkoittaa.

Tämä noin vuoteen 50 jKr. saakka peitettynä ollut ”taivaasen menon salaisuus” paljastetaan meille 1. Tessalonikalaiskirjeessä, sen luvussa 4. Tämä ”taivaaseen meno” koskee nykyisen Armon talouskauden seurakunnan jäseniä eli Kristuksen hengellistä ruumista.
Paljastus on tässä:

14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
18. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla.

 

Ensinnäkin apostoli ei puhu (jae 14) kuolleista uskovista jo taivaassa olevina, vaan (vasta) poisnukkuneina.

Tässä siis itse ylösnoussut Herra Jeesus (jae 15) ilmoittaa ja paljastaa apostolinsa kautta meille sen, milloin ja miten nykyisen seurakunnan ylösnousemus tulee tapahtumaan. Ja tämä totuus on kohdistettu vain ja ainoastaan Kristukseen kastetulle seurakunnalle; eikä tätä salaisuutta ole näin kirjaimellisesti Raamatussa aiemmin paljastettu.

Tämä ylösnousemus ajoittuu Herran tulemuksen aikaan (jae15) eli ajankohtaan, joka on vielä edessäpäin.
Koskapa Jeesus on noussut kuolleista ensimmäisenä ja Hänellä yksin on tänään kuolemattomuus /Tästä tarkemmin/, niin tämä ilmoitus koskee kaikkia Hänen Hengellisen ruumiinsa (kuolleita ja tulemuksensa aikana eläviä) jäseniä. Ts. Kaikki (myös Kristuksessa) kuolleet nukkuvat tänään edelleen kuoleman unessa.

Sitten paljastetaan (jae 17), että kun tämä ylösnousemus tapahtuu, niin se tapahtuu yhtä aikaa ja samalla kertaa sekä Kristuksessa kuolleiden ja vielä tuolloin elossa olevien osalta.
”yhdessä heidän kanssaan” on alkukielellä hama sun autois eli suomennettuna: samanaikaisesti heidän joukossaan.

Elävät uskovat tullaan tuolloin muuttamaan silmänräpäyksessä, hetkessä (kreik. en atomo), Kristuksen kirkkauden ruumiin kaltaisiksi ja viemään pilviin verhoiltuina Herraa vastaan yläilmoihin (jae 17). Tätä ylösnousemuksen salaisuutta Paavali paljastaa  myös 1. Korinttolaiskirjeessään, sen 15. luvussa /1. Kor_15:51-55/.

Mitä tästä on sitten pääteltävissä?

Ainakin se, että koska me, jotka uskomme ja olemme Maan päällä vielä elossa todistaa sen, ettei tuo Kristuksessa kuolleiden ylösnousemus ”taivaaseen” ole voinut vielä tapahtua, koska kaikki uskovat nostetaan kuolleista samanaikaisesti ja yhtenä joukkona. Tästä voidaan päätellä myös toisin päin yhtä pitävästi se, että Kristuksessa kuolleet nukkuvat vielä Jumalassa ja odottavat tätä tulevaa, koko uskovan joukon, ylösnousemusta.

Tässä ylösnousemuksessa kaikki uskovat temmataan taivaalle, Kristusta vastaan ”yläilmoihin”, kreik. eis aera. Tässä näyttääkin olevan tarkemmin kyse ensin taivaalle (lähiavaruuden alueelle) menosta kuin ”taivaaseen menosta”.

Tämä koko seurakunnan samanaikainen ylösnousemus taas tapahtuu ennen tulevaa Vihan aikaa, ennen Jumalan (seitsemänvuotisen) Vihan hallintokauden aikaa /1. Tess_1:10/. Ennen sitä viimeisen vuosiviikon aikaa, joka Danielin mukaan on säädetty vain Israelille. Ei Kristus tietenkään omaa ruumistaan vihaa ja jätä sitä tuon tulevan Vihan ajan alle – eihän kukaan vihaa omaa kehoaan, vaan pyrkii hoitamaan sitä /Ef_5:29/.

Tämä on Jumalan suunnitelma seurakuntansa ylösnousemuksen osalta. Tämä on taivaalle pelastettava joukko. Tätä pelastettavien etujoukkoa (Kristuksen organisaatiota) Herra sitten käyttää oman valtavan pelastustehtävänsä läpiviemiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta /1. Kor_15:20-24/; /Ef_1:22-23/.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ylösnousemuksen salaisuus

 

Ylösnoussut Herra Jeesus paljasti Paavalille sellaisia Jumalan suunnitelman kohtia, jotka olivat tuohon asti (noin 50 jKr.) olleet salattuina Jumalan suunnitelmissa. Nämä nykyisen – Jumalan salatun Armon hallintokauden – seurakunnan ylösnousemusta koskevat ilmoitusosuudet olivat olleet tuohon saakka kätkettyinä ihmisiltä. Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /tästä tarkemmin/ oli Kirjoituksissa (Vanhan testamentin puolella) moneen kertaan profeettojen kautta tuotu esiin; mutta kaikki nuo ylösnousemus-lupaukset koskivat Israelia ja koskivat ylösnousemusta kuolleista nykyisen Maan päälle tulevaan tuhatvuotisen Kuningaskunnan elämää varten.

Ylösnoussut Kristus viestitti Paavalille ilmestystensä kautta Jumalan kirjallisen  Ilmoituskokonaisuuden loppuosuuden. Tämän tiedotuskäytännön Herra teki Paavalille selväksi alusta alkaen pysäytettyään tämän Damaskoksen edustalla.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Herran nykyistä seurakunnan ylösnousemusta (Kristuksen ruumista) koskevat paljastukset apostoli tuo vaiheittain esiin. Ensin hänen ns. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] kirjeissään ja sitten täyttymysosuuden viimeisissä nykyisen Armon talouskaudelle (60-luvun alusta alkaen) ajoittuvissa  kirjeissään.

Ensinnäkin Jumala tulee uudelleen kääntymään valitun kansansa puoleen ja tämä tapahtuu heti sen jälkeen kuin viimeinenkin jäsen on tullut liitetyksi Kristuksen seurakunta-ruumiiseen. Tämä, nykyisen seurakunnan ylösnousemuksen hetki pysyy meiltä näin piilotettuna ja on yksin Isän Jumalan tiedossa ja tapahtuu heti kun Kristuksen hengellinen ruumis saavuttaa täyden jäsenmääränsä.

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (Room. 11:25)

Tätä kristilliset kirkot eivät tahdo tunnustaa. Jumala ei ole suinkaan hylännyt Israelia. Jumala ei ole suinkaan korvannut Israelia kristillisillä kirkkolaitoksilla. Tällaisella ylimielisellä suhtautumisella Jumalan valitsemaa kansaa kohtaan ovat maailmankirkot sokeutuneet Jumalan vielä toteutumattomille suunnitelmille Israelia ja koko maailmaa kohtaan.

Toiseksi meille on paljastettu, että tuo ylösnousemus tapahtuu ennen Jumalan Vihan hallintokautta /1. Tess_5:9/, jolloin nykyinen – maailmalta salattu – Jumalan Armon hallintokausi on juuri päättynyt. Myös tämän salaisuuden on Herra Paavalille ilmestystensä kautta paljastanut: tuo ylösnousemus koskee kaikkia Kristuksessa kuolleita ja vielä elossa olevia. Ja myös se paljastettiin, että tuo ylösnousemus tapahtuu yhdessä hetkessä ja yhtäaikaa , jolloin Kristus tempaa samanaikaisesti koko ruumiinsa kaikkine jäsenineen pilviin verhottuina ylös jonnekin lähiavaruuden alueelle.

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1. Tess. 4:13-17)

Kolmanneksi Paavali tuo esiin Korinttolaiskirjeessään sen Kristuksen ilmestyksen paljastaman salaisuuden, johon hän on kirjannut uutena tietona sen, miten uskovien kehot muutetaan silmänräpäyksessä (kreik. en atomo) ennen poistempausta sellaisiksi, että ne kykenevät elämään ja toimimaan myös kosmisella, ulkoavaruuden alueella.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)

Ja Kristuksen ruumiin kirkastetut jäsenet temmataan pilviin verhottuina Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Kristus on tuolloin tullut fyysisesti lähelle (kreik. parousia) Maata ja kokoaa omansa kuolemattomina ja kirkastettuina palkkiotuomioistuimensa (kreik. bema) eteen.
Ihmisen nykyinen kehohan ei siedä avaruuselämää:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-avaruusmatkailu-saa-aikaan-radikaaleja-muutoksia-ihmiskehossa-astronautin-silmamunat-menivat-340-vuorokauden-jalkeen-uuteen-uskoon/7996306#gs.mo2vbu

Kirjoitukset eivät paljasta kauanko tuo – Kristuksen ruumiin jäseniä koskeva – palkkio-oikeudenkäsittely kestää, mutta kyseessä näyttää olevan tietynlainen tilinpäätöskäsittely, jossa osoitetaan uskovien omien (”lihan toiminnallisuuden varaan”) perustuvien tekojen arvottomuus ja toisaalta Jumalan armon vaikuttamien tekojen (hedelmien)  arvokkuus.

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:10-15)

Ylösnousemuksessa muutumme Kristuksen kaltaisiksi ja saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Emme elä enää tuolloin lihan ruumiissa, vaan kirkastetussa, kuolemattomassa kehossa, hengellisessä ruumiissa. Kehossa, joka on luotu elämään ja toimimaan koko maailmankaikkeuden alueella: sekä näkyvällä että näkymättömällä alueella. Ylösnousemuksessa tapahtuu ruumiimme lunastus. Kristus vapauttaa meidät nykyisestä (kuolemalle alistetusta) ruumiistamme oman kirkastetun kehonsa kaltaisuuteen.

Sitten viimeisenä, ylösnousemustamme koskevana, salaisuutena ylösnoussut Herra paljastaa meille sen ”toivon” tai tarkemmin odotuksen, johon kaikki tähtää. Tämän Paavali on kirjannut ylös viimeisiin ns. vankeuskirjeisiinsä, jotka hän kirjoitti Rooman vankeudesta 60 -luvun alkupuolella. Israelin väliaikainen hyllytys oli silloin astunut voimaan. Siirtymäkauden hallintokausi oli tullut tuolloin päätökseensä ja oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon hallintokaudelle.

Tämän viimeisen salaisuuden paljastumiseksi me tarvitsemme Jumalalta erityistä hengellistä viisautta ja ilmestystä, jota Paavali kehottaa meitä anomaan Efesolaiskirjeen alussa.

1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut,
(Ef. 1:17-18)

CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17  that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18  the eyes of your heart having been enlightened~, iofor you to perceive awhat is the expectation of His calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Taivaat tai taivas ei ole mitään epämääräistä ”tuonpuoleista”. Ei mitään yksitoikkoista ja ehkäpä tylsältäkin kuulostavaa ”harpunsoittoa”. Ei mitään mekaanista hokematyyppistä, ”iankaikkista”  joukkokäyttäytymistä.
Ei, näin ei meille meidän toivoamme tässä kuvata.
Taivaallinen elämä on jotain riemullista, Isän Jumalan kunniaksi tapahtuvaa, elämistä ja toimimista. Jumalan rakkauden ja huolenpidon esiin tuomista koko luomakunnan osalle. Jotain sellaista suurta ja yllättävää, jota meidän on vaikea kuvitella nykyisessä olotilassamme. Mutta tähän meitä kaikkia valmistellaan: kasvamisessa uudeksi luomukseksi, uuden ihmissuvun edustajiksi. Ensin uskossa ja sitten ylösnousemuksen jälkeen myös näkemisessä.

1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.
(Ef 1:9-10)

CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9  –making known to us the secret of His will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10  ioto have an administration of the complement of the eras, to head~ up all in the Christ—both that in the heavens and that on the earth

 

Meitä koskevaa ylösnousemuksen salaisuutta ja sen paljastusta ei löydy Kirjoituksista mistään muualta kuin Paavalin kirjeistä!
Salaisuuden verhot poistetetaan meiltä hänen kirjeissään vaiheittain ja toivoa koskeva loppuosuus julkaistaan Paavalin viimeisissä kirjeissä. Tämä, ylösnousemustamme koskeva, tulevaisuuden ja toivon salaisuus koskee ainoastaan kansojen uskovia ja huipentuu tulevalla ”aikojen täyttymyksen hallintokaudella” /Ef_1:10-11/. Efesolais- Kolossalais- ja Filippiläis- kiertokirjeissä paljastetaan nykyisen seurakunnan toivo eli se odotus, joka on todellista ja meitä koskevaa. Odotus siitä, miten me Kristuksessa (Kristuksen ruumiillisena organisaationa) saamme olla mukana tuossa universaalissa ”lähetystyössä”: yhdistämässä Kristuksen yhteyteen ”kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä ”. Tämän tulevaisuuden ja toivon ymmärrykseen tarvitsemme kuitenkin Jumalan Hengen paljastamaa näkökykyä, jota apostolimme kehottaa meitä Jumalalta myös anomaan.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä