Artikkelit

Hengen taipumus vs. lihan taipumus

kirjoittaja

 

Mistä ihmeen taipuvuudesta tai taipuvaisuudesta on tässä kysymys?
Onko Hengellä olemassa jokin taipuvuus ja herkkyys johonkin käyttäytymiseen?
Onko lihallakin olemassa taipuvaisuutta ja määräytyvyyttä jonkin suuntaiseen toiminnallisuuteen?

Kyllä on.
Molemmilla sekä Hengellä että lihalla näyttää olevan luontainen taipumus ja suuntaus vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen.

Raamattu antaa ymmärtää, että Hengellä on taipumus ja että myös lihalla on taipumus. Nämä asiat ilmoitetaan vielä suhteessa toisiinsa siten, että Hengen taipumus mukauttaa elämään ja rauhaan ja sitten myös sen, että lihan taipumus suuntautuu kuolevaisuuteen, siis rappeutumiseen ja lopulta kuolemaan.
Lisäksi Raamattu toteaa niiden toimivan – suhteessa Jumalan tahtoon – vastakkaisesti toisiinsa nähden.

Roomalaiskirjeen 8:5-6 jakeet ovat jakeet ovat tässä:

Sf38:
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
CLV:
For •those who |are in accord with flesh are |disposed to •that which is of the flesh, yet •those who are in accord with spirit to •that which is of the spirit.
For the disposition of the flesh is death, yet the disposition of the spirit is life and peace

 

1—

Kyseessä ei kuitenkaan ole tässä tekstissä Hengen tai lihan ”mielestä” (kreik. nous), vaan niiden taipumuksista (kreik. phroneo).
Siis taipumuksesta, mukautuvuudesta, herkkyydestä, ohjautuvuudesta tai määräytyvyydestä jonkin käyttäytymiskaavan mukaisesti. Konkordanttinen menetelmä kääntää tämän alkutekstinmukaisesti termillä dispose, ”määräytyvyys”.

Taipumushan tarkoittaa yleisesti ottaen luontaista alttiutta, suuntausta tai viettiä tehdä tai olla jotakin, eli jonkin asian tapahtumisen tai jonkin luonteenpiirteen ilmenemisen todennäköisyyttä, kuten taipumus sairastua tiettyyn tautiin, taipumus olla ahkera tai taipumus johonkin toimintaan. (OpenAI)

2—

Lisäksi alkutekstissä ei puhuta ”lihan mukaan elämisestä” ikään kuin ihmisellä olisi luonnostaan mahdollista elää toisella tavalla, vaan ihmisen luontaisesta taipumuksesta lihallisuuteen, lihan tarpeiden mukaisuuksien perusteella elämiseen. Alkutekstissä puuttuvat em. jakeista tyystin ”elää” -verbit.  Tekstissä viitataan Aadamilta perittyyn lihan ruumiiseen, joka on luonnostaan alistettu heikkouteen ja kuolevaisuuteen /Room_8:3/; /1. Kor_15:42-44/. Siksi lihan taipuvuus eli luontainen mukautuvuus on heikentyä kuolevaisuuden tilassa ja siinä aina lopulta kuolemaan asti /1. Moos_2:16-17/.
Muuten tämän lihan mukaanhan myös me – jotka tänään uskomme – ennen vaelsimme aivan niin kuin muutkin ihmiset /Ef_2:2-3/. Siis tuo liha ikään kuin ohjasi luonnostaan meidän elämäämme, valintojamme ja käyttäytymistämme.

3—

Alkuteksti ei siis puhu tässä elämisestä jonkin valitun periaatteen mukaisesti vaan pikemminkin alisteisesta suhteesta Jumalan Henkeen.

Otsakkeen jakeissa esiintyy alkutekstissä kreikan prepositio kata (kata sarka ja kata pneuma). Se tarkoittaa ylhäältä alaspäin tai sisään suuntautuvaa vaikutusta [Strong G2596]. Tämän mukaan mielestäni loogisempi ja parempi käännös jakeissa olisi:

Lihan alaisuuteen taivutettuna ja Hengen alaisuuteen taivutettuna.

—

Yo. tarkastelujen mukaan kääntäisinkin otsakkeen lauseet jotenkin näin:

Sillä niillä, jotka ovat (luonnostaan) taipuvaisia lihallisuuteen, on lihan ohjautuvuus, mutta niillä, jotka ovat (uudessa luonnossaan) taipuvaiset Hengen mukaisuuteen, on Hengen ohjautuvuus.
Sillä lihan ohjautuvuus tuottaa kuolemista, mutta Hengen ohjautuvuus tuottaa elämää ja rauhaa;

 

Mutta valinta tehdään kuitenkin ihmisen mielen alueella!

(Ihmisen mielihän ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät. (Wikipedia))

Ja vaikka lihalla ei olekaan Raamatun mukaan mieltä (kreik. nous), niin hengellä kuitenkin on!

Jeesus tunsi hengessään, mitä Hänen aikansa teologit ajattelivat /Mark_2:8/.
Meitä taas kehotetaan uudistumaan mielemme hengessä /2. Tim_1:7/; /Ef_4:22-24/.
Henki on elämä; Hengessä on elämä /Joh_6:63/.

Mieli siis toimii Raamatun mukaan hengessä ja henki mielessä – eikä ihmisen liha (esim. uskonnollisuus) siinä mitään hyödytä!

—

 

Näin ollen Kristuksen Henki – jonka kautta tulemme osallisiksi myös Kristuksen mielestä – luo uskovalle tietoisen todellisuuden uuden ihmisen elämästä Kristuksessa. Kristuksen Hengen yhdistettyä ihmisen henkeen, niin on myös elämän ja rauhan rajapinta ihmisen ja ylösnousseen Kristuksen kanssa vaikuttamassa. Uskova on Tiellä, uskova saa olla mukana pyhitysprosessissa, jossa Kristus vähitellen saa syrjäyttää Aadamia /2. Kor_5:4/.

—

Kannattaa siis suunnata mieli ylös, missä Kristus on /Kol_3:1-3/. Vanhan ihmisemme Hän on vienyt ristille ja kuolemansa hautaan, siihen ei kannata kiinnittää huomiota, koska me olemme Kristuksessa kuolleet sille /Kol_2:20-23/.Kristuksen Hengessä meillä on tänään uusi elämä uutena luomuksina, katse kannattaa kiinnittää siis tähän todellisuuteen /Gal_6:15-16/.

Uskovan on hyvää ja terveellistä leikata oikein sitä Elämän Leipää, mikä antaa perusravinnon hänen hengelliselle elämälleen /2. Tim_1:13/; /Tästä tarkemmin/.
Uskovan on hyvää ja terveellistä noudattaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat nykyisen salataun Armon hallintokauden mukaisia ja siis voimassa tänä päivänä /2. Tim_2:5/; /1. Kor_9:24-26/; /Tästä tarkemmin/
Meitä kehotetaan viemään kaikki huolemme Jumalalle tiedoksi /Fil_4:6-7/.
Meitä kehotetaan pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten ja kaiken esivallan puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Meitä ottamaan mallia apostoli Paavalin opetuksesta ja käytöksestä /1. Kor_11:1/.
Meitä kehotetaan kaikessa tulemaan toisiamme ja kiittämään Isää Jumalaa kaikesta!
Tällaiseen kaikkeen Kristuksen Henki tänään meissä mukautuu ja yhdistyy.

 

 

Kuolleet nukkuvat

kirjoittaja

 

 

Kuolleetko todella nukkuvat?
Jos näin on, niin silloinhan he ovat myös herätettävissä.
Silloinhan kuolemalla ei olekaan viimeistä sanaa!

Kuolema askarruttaa varmaan meitä monia. Mitä kuolemassa sitten oikein tapahtuu vai tapahtuuko mitään?

Mitä Raamattu opettaa kuolemasta ja kuolleiden tilasta?
Raamattu puhuu kuolemisesta poisnukkumisena.
Raamattu kertoo, että ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan luo.

Saarn_12:7
Sf38:
Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
CLV:
And the soil returns onto the earth just as it was, And the spirit, it returns to the One, Elohim, Who gave it.

Henki palaa siis Jumalan tykö.

Näin on jokaisen ihmisen kohdalla, kun hän kuolee. Ruumis taas kelvottomana maatuu.
Kuolleen ihmisen henki lepää Jumalan luona! Ihminen nukkuu Jumalan luona; Jumalan, joka hänet aikaan myös herättää tuosta kuolemanunesta.
Ihmisille kuollut on taas poisnukkunut, mikä tarkoittaa sitä, että kuollut ihminen ei ole enää toisen ihmisen herätettävissä, on ihmisen herättämisen ulottumattomissa. Raamattu puhuu kuolleista nimenomaan poisnukkuneina /1. Tess_4:13-14/.

Ihmisen henki sen sijaan pitää sisällään hänen elämänsä /Joh_6:63/; /Jaak_2:26/. Ihmisen henkeen on tallennettuna kaikki se tieto, taito ja elämänkokemus, mitkä hän eläessään on hankkinut. Kuollessaan hän nukkuu täysin tiedotonta unta Jumalan luona /Saarn_9:5/. Tuota kuolemanunta voi mielestäni verrata syvään anestesiaan, jossa ihminen lääkkeellä nukutetaan täysin tiedottomaan tilaan ja jossa hän kadottaa kykynsä tietoisuuteen, ajantajuun sekä ympäristöön.

Kuolleesta ihmisestä tulee tiedostava, ajatteleva ja tunteva ihmissielu vasta kun Jumala liittää hänet ylösnousemusruumiiseen. Ihminen niin kuin eläimet tarvitsevat aina aineellisen kehon ”toimiakseen”. Tämä on myös ymmärrettävissä sitä kautta, että jokainen kuollut ihminen (myös Kristuksessa kuolleet) joutuvat tekemään tiliä maanpäällisestä elämästään /2. Kor_5:10/; /Room_2:14-16/; /Ilm_20:11-15/. Heidän omatuntonsa ja muistamisensa on nyt läsnä tuossa oikeudenkäynnissä, koska he ovat pukeutuneet uuteen ruumiiseen. /Tästä tarkemmin mitä kirjoitukset../

Maalliset rikkaudet eivät kanna hedelmää tulevaa elämää varten. Se, mikä on lihaa varten, katoaa. Sen sijaan mielen ja hengen alueelle panostaminen Kristuksessa tuottaa pääomaa tulevaa elämää varten /Gal_6:8/.

 

Jumalan sana kertoo meille: Kuolleet nukkuvat.
Profeetta Danielille sanottiin: ”Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Dan. 12:13).
Herramme Jeesus Kristus sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.” Opetuslapset vastasivat: ”Herra, vaikka hän nukkuukin, hän pelastuu kuolemasta.” Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan; he kuitenkin luulivat hänen puhuvan unen levosta. Sitten Jeesus sanoi heille rohkeasti: ”Lasarus on kuollut” /Joh_11:11–14/. Näin ollen uni, tiedottomuudessaan, on sopiva raamatullinen kuva kuoleman tilasta.
Herramme kuvaili myös Jairuksen kuollutta tytärtä nukkuvaksi. Kun Hän otti tytön kädestä ja huusi: ”Tyttö, herää!”, tytön henki palasi häneen, ja hän nousi heti ylös /Luuk_8:52–55/. Nämä muutamat sanat kertovat meille kaiken ja antavat meille täydellisen selkeyden. Tyttö heräsi ja nousi jälleen, kun hänen henkensä palasi hänen kehoonsa. Ennen sitä hän oli kuollut.
Sana ”kuollut” tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo. Sillä hänen ruumiinsa oli kuollut, koska ruumis ilman henkeä on kuollut (Jaak. 2:26), eikä hän ollut tuolloin elävä sielu, eikä siis tietoisuutta, koska häntä ei ollut herätetty kuolleista. Mutta se, joka ei ole hereillä – kuvaannollisesti sanottuna – vaan nukkuu, on kuollut.

Raamattu tekee selkeän eron heräämisen ja ylösnousemuksen välillä puhuen heräämisenä ihmissielun heräämisestä tietoisuuden tilaan ja sitten heti sen jälkeen ylösnousemisesta ruumiillisen elämään.  Aivan kuten aamuisin, kun ensin heräämme ja sitten kohta nousemme ylös.

Kun Jeesus tunsi hengessään, mitä he mielessään ajattelivat (Mark. 2:8), niin tämä kertoo vahvasti siitä, miten ihmisen mieli ja henki toimivat yhdessä: toimivat sisäisenä ihmisenä. Ja ovat mukana myös ruumiillisessa ylösnousemuksessa.
Wikipedia määrittää ihmisen mielen näin:
Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät.

Kuolleiden tila heprean Sheol (käännetty usein ”Tuonelaksi”) kuvaa tätä syvää tiedostamatonta unitilaa Jumalassa, jossa ihminen nukkuu /Apt_17:26-28/. Konkordanttinen menetelmä purkaakin ilmaisun morfeemeiksi UN-PERCEIVED ja kääntää UNSEEN, eli havaitsemattomuus, tiedottomuus. Kun Daavid aikoinaan totesi kuvaannollisesti, että jos minä teen vuoteeni Tuonelaan (hepr. Sheol), niin Sinä (Jumala) olet sielläkin. Eli Daavid vahvistaa tässä myös sen, että kuoltuaan (poisnukuttuaan) hän (hänen henkensä) on Jumalan luona.

 

 

p.s.

Martti Luther kirjoitti aikanaan kuolleista: ”Raamattu sanoo heidän nukkuvan. Minusta tuntuu, että tällainen uni ympäröi heidät kokonaan, niin etteivät he tunne eivätkä näe mitään. Mutta kun heidät herätetään, he eivät tiedä, missä he ovat olleet.”

Itse sanoin äidilleni – kun hän oli sairaalassa ja teki kuolemaa – että sinulle on aivan sama oletko kuolleena yhden päivän vai tuhat vuotta, koska kuoleman unessa kaikki ajantaju katoaa ja seuraava asia minkä tiedostat täältä poisnukkumiseni jälkeen on Herran ääni, joka herättää sinut tuosta kuolemanunesta uuteen keholliseen ja kuolemattomaan ylösnousemuselämään.

 

 

me siis olemme velassa

kirjoittaja

 

Mekö olemme velassa?
Eikö kaikki velkamme olekaan maksettu?
Kelle oikein olemme velassa?
Minkä tähden sitten olemme velassa?
Mitä Raamatussa tarkoitetaan velalla?
Mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan meidän velallisuudestamme?

Raamatun lause on tässä:

Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Sf38/Room:8:12)
(CLV) Ro 8:12
Consequently, then, brethren, debtors are we, not to the flesh, •to be living in accord with flesh.

Jae opettaa, ettemme ole velassa ainakaan omalle lihalle:
Miksi?
Koska se on Kristuksen mukana ja Kristuksessa viety Hänen ristinsä kautta kuolemaan /Room_6:3/. Eihän kuolleelta voi vaatia velkoja!

Mutta kuka tässä velkoo? Ketä kohtaan olemme velvolliset suorituksiin?

Kristuksen Henki!
Kristuksen Henki toimii tänään Jumalan Armon hallinnon periaatteiden mukaan ja odottaa myös meiltä – jotka uskomme – tähän mukaan tuloa.

Kyseessä näyttää olevan sitoumus, johon olemme velvoitetut kun otimme vastaan Kristuksen Jeesuksen elämäämme. Näin pääsimme Jumalan lapsiksi ja samalla Hänen valmentavan Armonsa hallinnon alaisuuteen /Tiit_2:11-13/.

—

Mutta.

Mutta, meidän tulee myös noudattaa nykyisen salaisen Armon talouskauden pelisääntöjä. Meidän on kilpailtava sääntöjen mukaan /Tästä tarkemmin/. Meidän tulee vaelluksessamme myös osaltamme noudattaa nykyisen Armon hallintokauden sääntöjä, koska niiden kautta Jumalan voima voi virrata elämäämme. Meidän on myös oltava mukana tässä.

Tämä tulee esiin Paavalin kirjeissä kohdissa, joissa alkuteksti opettaa Kristuksessa vaeltamista ja käyttää noissa kohdissa vanhan kreikan verbin middle-pääluokkaa. Middle -pääluokka sijoittuu ikään kuin aktiivin ja passiivin välille ja siinä objekti (tekemisen kohde) osallistuu myös itse tekemiseen (subjektina olemiseen) jollain tavalla.  Konkordanttinen menetelmä tuo tämän symboleilla esiin leipätekstissään, tavallisissa käännöksissä tätä ei valitettavasti ole tunnistettavissa. Esim. opettaessaan päivittäisestä vanhan ihmisen poisriisumisesta ja uuden ihmisen päälle pukemisesta /2. Kor_5:4/ Paavali käyttää sekä ”riisumisessa” että ”päälle pukemisessa” middle-pääluokkaa.

 

Niin, otettuamme omaksemme Kristuksen Jeesuksen, niin on täysin johdonmukaista alkaa myös vaeltamaan Hänessä – ja samalla rakentuen ja uskossa vahvistuen /Kol_2:6-7/.

Kyse on sitoutumisesta ja kyse on niin muodoin sitoutumisesta vaeltamaan Hänessä.
Kyse on sitoutumisesta Kristuksen kanssa yhdessä elämiseen. Me olemme siis nyt velvolliset elämään Kristuksessa Hänen meille antamien menettelytapojen (Jumalan salatun Armon hallintoperiaatteiden)  mukaan. Jumala on lahjoittanut meille valituilleen sellaisen etuoikeuden, että saamme ensimmäisinä ihmissuvun edustajina näin maistaa Hänen rakkauttaan Kristuksessa Jeesuksessa /Room_13:8/.

—

Mutta miten?

Kyse on kristityn elämässä siitä, että hän – Jumalan armon ja Kristuksen Hengen tukemana – riisuu joka päivä vanhan ihmisensä jäsenet ja pukee sitten tilalle uuden ihmisen jäsenet. Niin kuin aamulla riisutaan yöpuku (”pimeyden” vaatteet) ja puetaan sitten ylle päivän vaatteet. /Ef_4:22-24/; /Kol_3:5/ ja /Kol_3:12/. /Tästä tarkemmin/

Kyse on siis suostumista Kristuksessa Jumalan armon valmennettaviksi. Tämä Armon hallintamenettely, jota Jumala tänään soveltaa valittujaan kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa, on kuvattuna apostoli Paavalin kirjeissä. Muualta sitä ei kannata etsiä, koska muualta Raamatusta ei sitä löydy. Tämä valmennusmenettely tapahtuu uskovassa sisäisesti: hänen mielensä ja henkensä alueella, jota Kristuksen Henki hänessä vahvistaa.

Ensinnäkin meidän on hyvä tiedostaa, vanhan ihmisemme kuolemisen tila Kristuksessa:
Room_6:6
Sf38:
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
CLV:
knowing this, that our old •humanity was crucified together with Him, that the body of •Sin may be |nullified, for us by no means •to be still slaving for •Sin,

Ja sitten pitää todellisuutena uutta (uuden luomuksen) elämää Kristuksessa:
Room_6:11
Sf38:
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
CLV:
Thus you also, be reckoning~ yourselves to be dead, indeed, to •Sin, yet living to •God in Christ Jesus, our •Lord.

Ja sitten luottaa Hänen lupauksiinsa voimallaan elävöittää nykyistä ruumistamme:
Room_8:11
Sf38:
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
CLV:
Now if the spirit of Him •Who rouses •Jesus ofrom among the dead is making its home in you, He •Who rouses Christ Jesus ofrom among the dead will also be vivifying your mortal •bodies because of His •spirit making its home i in you.

Tällainen vaikutus voi siis Jumalan Armon välittämällä voimalla olla tänä päivänä, että se surmauttaa (antaa ikään kuin kuoliniskuja) vanhan ihmisemme jäseniä ja korvaa niitä uuden ihmisen (Kristuksen) piirteillä. Eli uskovan elämässä Kristus saa vähitellen syrjäyttää Aadamin piirteitä.

—

Ja koskapa Jumalan rakkaus on kaadettu (kreik. ekchuno) sydämiimme Pyhän Hengen kautta /Room_5:5/, niin me olemme sen velkaa Jumalalle, että aktivoimme tämän Jumalan rakkauden elämässämme /Room_13:8/. Ja aktivoimme sitä alkamalla ojentautumaan uuden ihmisen, uuden luomuksen todellisuuden mukaisesti elämään Hänessä ja Hänelle.

Velka tarkoittaa myös syntiä eli ”lyhyeksi jäämistä” tai ”harhaan menemistä” (Matt. 6:12; Luuk. 11:4) siitä Jumalan meille valmistamasta avusta, jonka kautta saamme kukin osaltamme pyhittyä eli kasvaa vähitellen kohti sitä Kristuksen kaltaisuutta, johon meidät on kutsuttu. /Tästä tarkemmin/

 

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Room. 8:11).
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Room. 8:12)

Kuolevaiset ruumiimme ovat fyysisessä mielessä kuolevia. Niiden eläväksi tekeminen ei voi edellä viitata tulevaan ylösnousemukseen, vaan Jumalan Hengen nykyiseen voimaan käyttää täysin reagoimatonta, vihamielistä välinettä, kuten ruumistamme, ja pakottaa sen jäsenet noudattamaan mielemme ja henkemme käskyjä /2. Kor_4:11/.
Emme siis ole lihalle mitään velkaa, eikä se lupaa meille mitään muuta kuin kuoleman. Mutta Hengelle olemme velkaa sen, että kuoletamme ruumiin tavat ja nautimme siten elämästä, jonka Henki vaikuttaa meille Kristuksessa Jeesuksessa. Isä Jumala on meille Henkensä kautta ladannut valmiudet elää ja kasvaa uutena ihmisenä!

 

 

 

Tämä evankeliumi

kirjoittaja

 

Mitä evankeliumilla alkukielessä tarkoitetaan?
Miten niin juuri tämä evankeliumi?
Miksi ”tämä” tai ”se” määrättyä artikkelia kuvaavana prepositiona on häivytetty ns. virallisista käännöksistä?
Miksi evankeliumi tänään virallisesti esitetään yhtenä yleisenä otsakkeenomaisena asiana?
Miksi kahden evankeliumin (ympärileikkauksen ja ympärileikkaamattomuuden) eroa ei ole haluttu virallisissa käännöksissä tuoda esiin?

Evankeliumi -termille löytyy vanhan kreikan alkuteksteistä ilmaisu euaggelion [WELL-MEESAGE], mikä tarkoittaa hyvää sanomaa jostakin asiasta. Se oli tuohon aikaan tavanomainen arkikielen ilmaisu hyvästä uutisesta. Sanoman sisältö on se, joka vastaanottajalle merkitsee – tuo ilon. Ei se, että sinulle on saapunut hyvä uutinen, etkä tunne sen sisältöä.

Kun Paavali kirjoitti Roomalaiskirjeensä noin 55 jKr., niin Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumikertoukset olivat vielä kirjoittamatta. Niiden arvioidaan kirjoitetun vuosien 60-100 jKr. välillä. Eikä niiden alkukielisissä teksteissä missään esiintynyt otsaketietona ”Matteuksen evankeliumi”, Markuksen evankeliumi”, Luukkaan evankeliumi” tai ”Johanneksen evankeliumi”. Nämä otsakkeet on niihin jälkikäteen lisätty UT:n raamatunkäännöksiin.

—

Kun apostoli Paavali kirjeessään roomalaisille (Room. 1:16) kirjoittaa:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.

For not ashamed am I of the evangel, for it is God’s power for salvation to everyone •who is believing to the Jew first, and to the Greek as well.

niin viralliset raamatunkäännökset jättävät sanan ”evankeliumia” edessä olevan alkukielen demonstratiivipronominin ho kääntämättä. Samalla ne peittävät sen tosiasian, että Paavali viittaa tässä siihen evankeliumiin, jonka hän on saanut suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/. Tekevät tätä systemaattisesti muuallakin ja hämärtävät näin Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ajankohtaisuuden tämän päivän evankeliumína.
Ja evankeliumina nimenomaan ”itse kullekin uskovalle”. Tässä Paavali viittaa nimenomaan tähän evankeliumiin; siis siihen evankeliumiin, jonka keskeisen uskon sisällön hän tässä roomalaiskirjeessä julkaisee – siis siihen evankeliumiin, jonka ylösnoussut Herra oli hänelle meitä varten uskonut. Konkordanttinen menetelmä on ottanut tämän määrätyn artikkelin käännöksessä huomioon.
Määrätyt artikkelit on tunnistettavissa myös konkordanttisen UT:n leipätekstistä, missä se on merkitty pisteellä (.) ko. sanan edessä.

—

Kun vielä yo. jaetta tarkemmin lukee, niin voi huomata, että tämä evankeliumi on suunnattu Kristukseen uskoville, eikä maailmalle. Eli Paavali on evankeliuminsa suunnannut ainoastaan uskoville ilosanomaksi ja opetukseksi. Niin kuin hän itse toteaa: ”Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella.” Eikä tätä ilosanomaa (sen perimmäistä sisältöä) voi ymmärtää kuin yksin Jumalan Hengen valaisemana.

Kohta edellisen lauseen jälkeen Paavali (Room. 2:16) vielä selventää yo. jaetta puhumalla ”minun evankeliumistani”:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan.

in the day when •God will be judging the hidden things of humanity, according to my evangel, through Jesus Christ.

Tässä hän viittaa niihin Jumalan tuleviin oikeusprosesseihin, joissa ihmisten teot (”ihmisten salaisuudet”) otetaan esille ja joissa ihmiset pääsevät näkemään tilanteensa Jumalan edessä ja heissä syntyy tarve ja tilaus Kristuksen vanhurskauden /Room_5:18/ ja koko sovituksen vastaanottamiseen /1. Kor_15:20-24/.

—

Zodihiatesin The Complete Word Study Dictionary toteaa, että ho on alun perin demonstratiivinen pronomini, joka tarkoitti tätä, tuota; myöhemmässä käytössä siitä tuli enimmäkseen prepositiivinen artikkeli.
Konkordanttinen menetelmä kääntää artikkelin myös sanoilla This ja The.

—

Ns. evankeliumikertomukset kirjoitettiin teksteiksi ensimmäisellä vuosisadalla, arvioidaan että vuosien 60–100 jKr. välisenä aikana, tai viimeitään 100-luvun alkupuolella. Myös evankeliumikertomuksissa – jotka kuvaavat Jeesuksen maanpäällistä elämää – esiintyy evankeliumi -termin edessä monesti määrätty artikkeli ho, jossa painottuu tuo tietty evankeliumi. Esim. kohdissa /Matt_4:23/ ja /Matt_9:35/ puhutaan siitä Kuningaskunnan evankeliumista, jota Jeesus julisti israelilaisille Lihansa hallinnon aikana. Sitten vielä sen jälkeen Helluntain hallinnon aikana pidettiin esillä sitä Kuningaskunnan eli Ympärileikkauksen evankeliumia /Apt_8:12/. Sen sisältö koski Israelin pyhille ja Jumalan valitulle kansalleen lupaamaa maanpäällistä ja tuhatvuotista siunauksen aikaa.
Paavali ei kirjeissään missään kohden julista tuota Kuningaskunnan evankeliumia, koska hänen evankeliuminsa kohderyhmänä tänään ovat kansojen valitut ja lupauksina taivaalliset siunaukset.

Kaikki Paavalin kirjeet kirjoitettiin kuitenkin 60-luvun alkuun mennessä. Lisäksi ne ovat Paavalin itsensä kirjoittamia niin kuin kirjeiden otsakkeista on pääteltävissä. Ne eivät siis ole jälkikäteen kerättyjä ja koottuja tekstejä, vaan niin kuin hän esim. Efesolaiskirjeen kohdalla toteaa, ”että näet tämä salaisuus on ilmestyksen kautta tehty minulle tiettäväksi, niinkuin olen siitä edellä lyhyesti kirjoittanut”. Paavali on saanut evankeliuminsa suoraan ylösnousseen Kristuksen paljastuksen kautta. Hänen kirjeensä ovat hänen itsensä kirjoittamia, vaikka jotkut teologit (”kirjanoppineet”) sitä epäuskossaan epäilevät.

Kun demonstratiivipronomini ho on systemaattisesti jätetty ns. virallisista käännöksistä pois, niin samalla on häivytetty sen pääsanaa (tässä ”evankeliumia”) ja sen sisällöllistä merkitystä ikään kuin samaksi ja yhdeksi evankeliumiksi. Kirkkolaitokset ovatkin erottaneet nuo neljä ns. evankeliumikertomusta itselleen pyhäksi evankeliumiksi ja samalla tietenkin syrjäyttäneet Paavalin evankeliumin merkityksen. Vaikka molempien evankeliumien keskiössä onkin Jeesus Kristus, niin sisällöt eroavat monessa kohtaan toisistaan puhumattakaan kohderyhmästä /Tästä tarkemmin/.

Kun apostoli Paavalin meille tarjoamassa ”lahjapaketissa” lukee ”hyvä uutinen kansoista valitulle”, niin täytyy kait vastaanottajan avata tuo paketti ja tutustua sen sisältöön ymmärtääkseen ja hyödyntääkseen sen koko arvon!? Silloin hän voi ammentaa siitä myös iloa elämäänsä.
Tätähän Paavali myös jälkisäädöksessään tarkoittaa kehottaessaan meitä leikkaamaan oikein  Jumalan Sanasta (koko Raamatusta) ja käyttämään hengellisen elämän ravintona sitä Totuuden sanaa, joka on meille (kansojen uskoville) kohdistettu ja johon perustuen Jumalan salainen Armon hallinto tänään toimii /Tästä tarkemmin/.

 

 

Millä tavalla kuolleet heräävät?

kirjoittaja

 

Miksi tällainen kysymys?
Kuka tällaisen kysymyksen on Raamatussa esittänyt ja miksi?
Mitä tämä kysymys paljastaa?
Millainen vastaus tähän kysymykseen on annettu?

 

Raamatun kohta 1. Kor. 15:35 on tässä:

Mutta joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?” (Sf38)

But someone will be protesting, ”How are the dead being roused? Now with what body are they coming?” (CLV)

—

Kysymys liittyy uskovan ihmisen tulevaisuuteen. Se liittyy Kristuksen täyteyden toteutumiseen: sen viimeisen vaiheen ruumiilliseen ylösnousemuselämään pukeutumista.
Ihminenhän saa heti, kun usko tulee häneen, omistaa todeksi Kristuksen kuoleman ja heräämisen tietoiseen jumalasuhteeseen Hänessä. Hän ansiottomasti perii uuden Aadamin ”geenit”: vanhan ihmisen kuolemisen ja heräämisen uuden ihmisen elämän tietoisuuteen /Tästä tarkemmin/.
Kysymys liittyy siis lupaukseen myös Kristuksen ruumiin kaltaisuuteen tulemisesta. Kysymys on Korinttolaiskirjeen 15. luvussa uskovan ihmisen ruumiillisen ylösnousemuksen toivosta eli luottavaisesta odotuksesta /Tästä tarkemmin/.

Apostoli Paavali tuon tämän ”kuolemasta heräämisen” totuuden meille uutena asiana ja paljastuksena esille noin 53 jKr. Tähän saakka tämä Kristuksen ruumiin jäseniä (nykyistä seurakuntaa) koskeva totuus oli ollut salattuna Jumalan suunnitelmissa. Tätä salaisuutta ei ole Raamatussa ennen tätä paljastettu. Se johtaa meidät myös askeleen lähemmäksi (noin 10 vuotta myöhemmin) Efesolaiskirjeessä ilmoitettua taivaallista kohtaloamme /1. Kor_15:51-55/; /Ef_3:2-3/.

—

Jumala haluaa meidän olevan tietoisia siitä tulevaisuudesta, joka meitä varten on varattuna. Hän haluaa meidän tulevan tietoiseksi siitä, mitä varten meitä täällä ”kuolema varjon laaksossa” valmennetaan /Tiit_2:11-13/. Koska jos meiltä katoaa tämä taivaallinen odotus ja kiinnitämme huomiomme Maan päällä tapahtuviin asioihin, niin olemme apostolin mielestä kaikista ihmisistä säälittävimpiä /1. Kor_15:19/. Näin tärkeäksi asiaksi Paavali listaa meidän odotuksemme ymmärtämisen asian.
Toivo (Odotus) on Uskon veli ja ne kuuluvat aina erottamattomasti yhteen /Hepr_11:1/.

—

Mitä tämä apostoli Paavalin tiedostama kysymys myös paljastaa?
Sen, että kuolleet ihmiset nukkuvat.
Raamattu puhuu kuolleista aina poisnukkuneina /1. Kor_15:6-8/. Eikä siis jo ”taivaaseen menneinä”, koska sinne mennään ainoastaan ruumiillisen ylösnousemuksen kautta. Tämä ylösnousemus on vasta Kristuksen kohdalla ensimmäisenä ihmisenä tänään toteutunut /1. Kor_15:20/. Paavalihan mainitsee kirjeensä kirjoittamisen aikana 53 jKr. monien veljien tuolloin jo poisnukkuneen /1. Kor_15:6-8/. He siis nukkuvat syvässä kuoleman unessa /Saarn_9:10/; Ps_6:6/; Ps_115:7/; Jes_38:18/, josta Isä Jumala heidät yhdellä kertaa, hetkessä ja sama-aikaisesti tulee herättämään uuteen elämään /1. Kor_15:52/. Heidän henkensä nukkuvat Jumalassa ja Jumalan luona, josta Jumala heidät aikanaan herättää.

—

Kristuksessa kuolleet heräävät katoamattomina.
Kristuksessa kuolleet heräävät kuolemattomina.
Kristuksessa kuolleet heräävät ylösnousemusruumiseen puettuina.
Kristuksessa kuolleet heräävät Kristuksen kaltaisuuteen puettuina.

Nykyiset ruumiimme reagoivat sieluun eli aisteihin /Tästä tarkemmin/. Ne etsivät fyysistä mukavuutta, tyydytystä ja nautintoa. Ne eivät luonnostaan reagoi hengellisiin asioihin. Sielu ei ole erillinen kokonaisuus. Se on ruumiin ja hengen yhdistelmän vaikutus. Aadam luotiin maaperästä. Kun Elämän henki puhallettiin häneen, hänestä tuli elävä sielu. Hän kykeni tuntemaan, näkemään, kuulemaan ja haistamaan. Hänestä tuli tietoinen. Sellainen on ruumis, joka meillä nyt on. Aistimme hallitsevat meitä. Ylösnousemuksessa ruumiimme reagoivat puolestaan henkeemme. Fyysiset aistimukset tulevat antamaan tilaa hengelliselle havainnoinnille.

—

 

Otsakkeen jakeessa esiintyvä kreikan egeiro tarkoittaa herätä unesta ja nousta ylös.
”Nousta unesta, mikä viittaa myös ajatukseen heräämisestä unitilasta” (Zodihiatesin The Complete Word Study Dictionary).

Kaikki kuolleet ihmiset nukkuvat siis Jumalassa. Heidän henkensä (jossa heidän henkilöhistoriansa: elämänsä, kokemuksensa ja oppimisensa on mukana) palaa kuolemassa Jumalan tykö. Uskovat ihmiset myös Kristukseen sinetöityinä. Kuolleet nukkuvat syvässä tiedottomassa unitilassa niin kuin heprean Sheol (tai kreikan vastine Hades) antaa ymmärtää ja niin kuin Konkordanttinen menetelmä jäsentää sen morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen eli tiedottomuus tai tajuttomuus.
Vaikka nämä kuolleet ovat ajautuneet pois ihmisten ulottumattomista, niin Jumalalle he kuitenkin vain nukkuvat. Jumala tulee kerran herättämään kaikki ihmiset kuoleman unesta: Kristuksen ruumiin jäsenet Hänen palkkioistuimensa (kreik. bema) eteen /2. Kor_5:10/ ja myöhemmin muut ihmiset Suureen valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Room_2:16/; /Ilm_20:11-15/.

Ja näin on siis kirjoitettu 😉.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä