Paljon puhutaan ”Viimeisestä tuomiosta”. ”Viimeisestä” tuomiosta on tullut standardoitu totuus kristittyjen piirissä. Siitä puhutaan yleisesti sekä pää- että sivulauseissa. Se ikään kuin todetaan faktisena tietona, totuutena ja todellisuutena, kaiken päätepisteenä.
Mutta, kun koko ilmaisua ei löydy Raamatusta?! Mutta kun koko käsitettä ei löydy Raamatun alkuteksteistä. Mutta kun se on siitä huolimatta tullut ikään kuin normiksi kristittyjen puheissa.
Tuomioista raamatussa kyllä puhutaan. Puhutaan eri aikoihin ja eri ihmisryhmiin kohdistuvista Jumalan tuomioista.
Tuomita teonsanan takana on alkukreikassa krino [Strong 2919]. Se tarkoittaa asettaa, ohjata, tuoda esiin oikeus joko mentaalisella tai oikeudellisella päätöksellä.
—
Ihmisten välisissä suhteissa meitä varoitetaan asettumasta – mielemme ja käyttäytymisemme alueella – toistemme yläpuolelle ikään kuin tuomaroimaan toisia ihmisiä. Jeesus opetti tässä asiassa aina lähtemään liikkeelle itsekritiikin kautta /Matt_7:1-3/.
Samoin meitä kehotetaan välttämään ”kiivailemista” esim. mahdollisen oman kirkkokunnan tai kristillisen suunnan opillisten käsitysten oikeellisuuden puolesta, vaan luottamaan yksinomaan siihen mitä kirjoitettu on ja vielä tarkemmin: mitä juuri meitä varten on kirjoitettu! /1. Kor_4:7-8/ .
Uskovan – Kristuksessa olevan – ihmisen kohdalla Isän Jumalan kasvatus ja oikeaan ohjaus (”tuomitseminen”) tapahtuu jatkuvana koko hänen elämänsä ajan. Se on isän Jumalan rakkauden sisällä tapahtuvaa tuomarointia, jotta meidän ei enää myöhemmin ole tarvetta nousta tuomiolle muun maailman kanssa /1. Kor_11:31-32/ /tästä tarkemmin/.
—
Jumalan tulevat tuomiot ovat kansoihin ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia oikeudenkäyntejä. Ainakin kaksi tällaista – vielä toteutumatonta – isoa joukko-oikeudenkäyntiä on tunnistettavissa Uudessa testamentissa.
Kirjoituksista ei löydy kuitenkaan lainkaan mainintaa ”Viimeisestä tuomiosta”, jota yleisesti pidetään esillä kristittyjen puheissa ja opetuksissa.
Mistä tällainen harhainen käsitys, johon ei löydy perusteluja Kirjoituksista on päässyt syntymään?
Miksi tällaiselle käsitteelle on annettu ikään kuin totuuden status uskovien keskuudessa?
Mielestäni tähän on olemassa kaksi pääsyytä!
—
Ensimmäinen syy on se, että kristilliset kirkot ja suunnat ovat häivyttäneet ajan merkityksen käännöksissään ja opetuksissaan.
Aika, sen kuluminen, sen peräkkäisyys on korvattu kreikkalaisella ajattomuuden mytologialla. On alettu puhua ”iankaikkisuudesta” ja ”ikuisuudesta”. Käytetään sanontoja ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.
”Iankaikkisuus” -terminologialle on isketty sellainen totuuden leima, mikä viimeistään tekee vilpittömälle totuuden etsijälle vaikeaksi hahmottaa raamatusta esiin sitä Jumalan kokonaissuunnitelmaa, mikä sinne on alun perin kirjoitettu ja minkä toteutukseen kaikki tähtää.
Lisäksi tätä hämmentävää ideologiaa vahvistetaan sellaisilla papillisilla julistuksilla kuten ”siirtyi ajasta iäisyyteen”, mikä antaa kuulijalle kuvan johonkin ajattomuuteen siirtymisestä. Tai sitten kun sanotaan ”siirtyi taivaan kotiin”, niin tämä taas herättää ison kysymyksen: mihin sitten Raamatun lupaamaa tulevaa ruumiillista ylösnousemusta enää tarvitaan?
Kun sitten käännetään ”joka minuun uskoo, ei ikinä kuole”, niin tämä antaa lukijalle viestin siitä, että kuolemaa ei uskovan osalla olekaan totta, vaikka hän oikeasti kuoleekin?!
Eikö tämän tyyppisessä opetuksessa ja julistuksessa vahvasti tule esiin Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetus, jonka valheen se on päässyt kattavasti ujuttamaan kristillisten toimijoille ”tosiasiaksi”?
Eikö tämänkaltaisessa ajattelussa ole pohjimmiltaan kyse spiritismistä?
Edelleen tällaisella opetus ruokkii ajatusta ”ikuisesta” ”Viimeisestä tuomiosta” ja ”ikuisesta kadotuksesta”.
Se vie ihmiseltä kykyä ymmärtää ennaltamääräämistä uskon kautta pelastukseen (minkä Raamattu selvästi ilmoittaa /Room_8:28-30/, kun samalla siihen vielä liitetään muiden ihmisten osalta ”loputon helvetti tai kadotus” -pelote.
Se vie uskoa rakastavaan, kaikkitietävään ja kaikkivoipaan Jumalaan, kun ei nähdä Hänen suurta suunnitelmaansa ”yhdistää lopulta Kristuksessa yhdeksi kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” /Ef_1:10-11/.
Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Kadotetaan kyky nähdä vielä toteutumattomat ennustukset sekä niiden ajallinen järjestys! Kadotetaan näkemys siitä, mitä kirjaimellisesti tulee tapahtumaan!
—
Ja siksi!
Niputetaan Ihmisen Pojan tulevat tuomiot yhdeksi ”Viimeiseksi tuomioksi”.
Kuitenkin Raamattu puhuu kahdesta eri tuomiosta: Kansojen tuomiosta ja Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta.
Kansojen tuomio tapahtuu nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ lopulla Jeesuksen saapuessa pelastamaan kansansa Israelin sen ahdingon alta /Matt_25:31-46/. Tämä tuomio ajoittuu tämän nykyisen pahan maailmanajan loppuun, ennen Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan alkua. Tämä tuomio ajoittuu nykyisen Armon talouskauden jälkeisen Vihan Hallintokauden lopulle. Tässä oikeuskäsittelyssä tuomitaan maan päällä elossa olevat kansat sen mukaan, miten ne ovat suhtautuneet Jumalan valittuun kansaan /1. Moos_12:2-3/, Herran Jeesuksen vähimpiin juutalaisiin veljiin. ”Lammas-kansat” pääsevät taas nauttimaan tulevan maailmanajan (”iankaikkisuuden”) siunauksista, jotka tulevat maailmaan Kristuksen ottaessa maailmanvallan ja hallitessaan maailmaa Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. ”Vuohi-kansat” taas eivät pääse osalliseksi kaikista noista siunauksista, vaan tuomitaan tuolloin tuhatvuotiseen kirouksen aikaan. Näihin Israelia koskeviin, ”iankaikkisiin”, kansallisiin lupauksiin viitataan monin paikoin VT:n puolella. Koko Israel on tuolloin pelastunut viimein luvattuun maahansa, sen pitkä kirouksen aika pakanakansojen keskuudessa on päättynyt; ja heidän pelastumisensa voi nyt tulla myös koko maailmalle rikkaudeksi /Room_11:12/. Tähän Hänen tulemukseensa liittyvään kansojen tuomioon Jeesus viittaa evankeliumikeromuksissa, esim. /Matt_13:49-50/. Evankeliumikertomuksissa on nykyisen ”maalmanajan päätös” aina harhaanjohtavasti käännetty ”maailman lopuksi”.
Kaikkien kuolleiden (vielä tuolloin kuoleman unessa nukkuvien) ihmisten tuomio taas tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen, siis yli tuhannen vuotta Kansojen tuomion jälkeen. Raamattu käyttää siitä mm. nimitystä Suuren valkean valtaistuimen tuomio. /Ilm_20:7-10/; /Ilm_20:11-15/. Tämä Ihmisen Pojan oikeuskäsittely tapahtuu siis sitten, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet. Tuolloin tapahtuu kaikkien vielä kuoleman unessa nukkuvien ihmisten ylösnouseminen vastaamaan tekemisistään. Tähän tuomiokäsittelyyn viittaa myös Paavali – /Room_2:14-16/, josta tuomiokäsittelystä taas Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi tyystin vaikenee! Tästä tuomiokäsittelystä käytetään alkukielessä myös nimitystä katakrima, esim. /Room_8:1/.
Kun ajantaju katoaa virallisista raamatunkäännöksistä, niin myös Jumalan suunnitelmien suunnitelmaa on sieltä vaikeaa hahmottaa. Koskapa suunnitelmiin – ja nimenomaan projektityyppisiin suunnitelmiin – kuuluvat aina aikataulut, peräkkäise vaiheet ja niihin liittyvät etapit, niin myös Jumalan suunnitelmaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.
—
Toinen pääsyy on mielestäni se, että otetaan Israelilta, mikä heille oikeasti kuuluu ja sekoitetaan sitä meille osoitettuun Ympärileikkamattomuuden evankeliumiin eli Paavalin evankeliumiin.
Ei kunnioiteta sitä, mikä Israelille kuuluu eikä samalla arvosteta sitä, mikä meille kuuluu.
Kyse on pohjimmiltaan Raamatun sanan oikeasta leikkaamisesta /tästä tarkemmin/. Tällä ajattelulla kiistetään se Israelin kansallinen erityisoikeus, jonka Jumala on sille antanut ja korvataan se jollain muulla. Korvataan kirjaimellisia totuuksia kuvaannollisilla ja tulkinnallisilla selityksillä. ”Unohdetaan” koko Kirjan kansa, ”unohdetaan” se, että ” heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken”.
Tällaisen – pohjimmiltaan antisemitistisen ajattelun – vahvistajana toimii tietenkin ”Valheen Isä”, jonka yksi päästrategioista on harhauttaa ja hyökätä kaikkea Jumalan valittua kansaansa kohtaan antamia lupauksia vastaan (nehän sijoittuvat nykyisen Maan päälle). Jumalan Vastavaikuttaja haluaa vahvistaa ja luoda sellaista antikristillistä henkeä, jossa Israel esitetään Jumalan hylkäämänä ja jossa tämä ”raamatullinen” – maailman kristinuskonnollinen hallinta – olisi delegoitu kirkollisille instituutioille ja muille vastaaville toimijoille. Tähän Israelia koskevien lupausten poissulkemiseen ja kuvaannollistamiseen antaa paljolti pontta juuri tuo ajattomuuden mytologian vakiinnuttaminen raamatunkäännöksiin ja yleisiin opetuksiin. Isot kristilliset instituutiot saattavat kyllä osoittaa ulkoista hyväksyntää israel-mielisiä lähetysjärjestöjä kohtaan, jotka suuntaavat kristillistä maailmanlähetystoimintaa Israeliin päin. Jumala on kyllä tämänkin asian ennustanut Kirjoituksissa aivan toisin päin: Israel ja sen valitut ovat ne, jotka tulevana maailmanaikana tulevat tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi /tästä tarkemmin/. Kaikki tällainen ajattelu edistää kuitenkin Saatanan toimintaa, jolle maailman hallinta tänään on annettu. Kaikki tämä kuuluu sen menettelytapoihin saada uskovien mielet kiinnittymään siihen mitä maailmassa tapahtuu ja kääntämään heidän mieltään pois taivaallisista (maapallon ulkopuoliselta Maailmankaikkeuden alueelta), jossa meidän yhdyskuntamme ja toiminta-alueemme tulevat puolestaan olemaan /Fil_3:20-21/.
—
Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Samalla annetaan mahdollisuus jokaiselle kristilliselle toimijalle julistaa oikean oppinsa perustuvan Raamattuun, koska sieltä voidaan valita opillisia elementtejä mistä päin tahansa. Voidaan rakentaa kristillisiä ja raamatullisia uskomusjärjestelmiä ikään kuin vapaan valinnan periaatteella ja julistaa niiden sitten perustuvan Raamattuun! Raamatusta voidaan ottaa monesta paikasta ja monella tavalla, mutta itse ylösnousseen Herran välittämä ja tänään voimassa oleva evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalilta, joka ilosanoma ei tosin ole ihmisen mielen mukaista /Gal_1: 11-12/ ja on siksi yleisesti aliarvostettua.
”Viimeisen tuomion” esillä pitäminen pikemminkin summaa sitä neuvottomuutta, minkä ajan ja sen lineaarisen jatkumisen käsittämisen puuttuminen saa aikaan kristillisissä teologioissa. Raamatun tapahtumien asettaminen niitä koskevien äärellisten ja peräkkäisten aikakausien (”ikuisuuksien”) ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle käy vaikeaksi hahmottaa. Tulevien tapahtumien horisontit hämärtyvät ja aika näyttää pysähtyvän kuin seinään. Monet Raamatun ilmoittamat keskeiset totuudet ovat kuitenkin tosia ja voimassaolevia vain olemassa olevan Jumalan hallintokauden sisällä, ts. ovat hallintokausiriippuvia. Nykyinen Armon hallintokausi on täysin poikkeava Jumalan hallinnoissa, koska se on näkymätöntä ja perustuu pelkkään uskoon tämän päivän evankeliumiin. Seuraavina maailmanaikoina ja talouskausina Hänen voimansa ja hallintonsa oikeellisuus tuleekin sitten ihmisille näkyväksi.
Mutta Jumalan tuomiot ovat aina oikeita. Ne edistävät Hänen suurta suunnitelmaansa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa /Room_8:19-22/ kohtaan. Lopulta ne avaavat Jumalan huolehtivaa ja rakastavaa sydäntä ihmistä kohtaan. Ne ovat luonteeltaan kasvattavia ja kurittaviakin, mutta sitten – tulevien maailmanaikojen täyttyessä – ne saavat koko vastahakoisen ihmiskunnan vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on sittenkin Herra (Fil. 2:9-11) !
