mutta kun meitä tuomitaan

 

Mitä Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa? Meitäkö, jotka uskomme, tuomitaan? Eikö tuomiot odota vain ns. ulkopuolella olevia? Eikö tuomiot koske ainoastaan niitä, jotka eivät usko?
Eikö tämä ole vastakkaista kristillisten valtasuuntien viestille, että tuomitseminen kohdistuu uskomattomia ihmisiä kohtaan? Eikö ”viimeisellä tuomiolla” anneta lopullinen isku kaikkea jumalattomuutta vastaan?

Kyllä kansojen apostoli näyttää tässä kuitenkin selkeästi opettavan, että emme mekään – jotka uskomme – selviä ilman tuomioita. Mitähän hän tässä mahtaa oikein tarkoittaa? Minkä kaltaisista ”tuomioista” mahtaa oikein olla kyse? Mitä tuomiolla yleensäkin raamatussa tarkoitetaan?

Jae on tässä.

mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

(CLV) 1Co 11:32
Yet, being judged~, we are being disciplined~ by the Lord, that we may not be |condemned tgwith the world.

Ensinnäkin tästä Paavalin opetuksesta on pääteltävissä se, että eivät uskovatkaan selviä ilman ”tuomiota”.  Paavali ei sano tässä, että ”jos meitä tuomitaan”, vaan ”kun meitä tuomitaan”. Tällä hän viittaa siihen, että tämä on jokaisen Jumalan lapsen osa.

Seuraavaksi jakeesta on pääteltävissä, että uskovan kohdalla ”tuomiot” ovat ”kurituksen” luonteisia.

Sitten jae opettaa, että koska näin on, niin meidät – jotka uskomme – vapautetaan tulevasta, koko maailmaa koskevasta, ”tuomiosta”.

Alkuteksti ei tunne lainkaan ilmaisuja ”kadotustuomio” tai ”tuomita kadotukseen”, samoin kuin se ei missään kohdin opeta paikasta tai tilasta nimeltä ”ikuinen Kadotus” /tästä tarkemmin/.
Käännös ”tuomita kadotukseen” on harhaanjohtava, tyly ja valheellinen ja antaa selvästi ymmärtää, että vain ne, jotka uskovat saavat pelastuksen ja että kaikille lopuille ihmisille ”jää Musta Pekka käteen”. Tällaisen harhaisen mielikuvan esillä pitäminen luo kuvaa heikosta Jumalasta, jolta suuri Saatana lopulta riistää miltei koko saaliin!

Käännössanan ”tuomitaan” tai ”being judget” takaa löytyy vanhan kreikan krinomenoi. Verbi on tässä ns. middle-pääluokassa (medium) ja tarkoittaa sitä, että myös ”tuomittava” osallistuu oman ”tuomionsa” toteutukseen, ovat siinä suhtautumisellaan mukana. Käännössana ”tuomita” taas sisältää nykykielessä ja merkityksessä negatiivisen näkökulman ja sisällön, mielipiteen jostain yksipuolisesta rankaisemisesta. Parempi käännös tässä on mielestäni nykykielen ilmaisu ”arvioiden ohjata oikeaan”. Jumalan lapsina Hän armonsa periaatteiden mukaisesti valmentaa ja ohjaa meitä uuden ihmisemme mukaiseen käyttäytymiseen (Tiit. 2:12). Tässä Isä Jumala käyttää usein ohjaavaa testaamistaan, jonka me ihmiset koemme monesti erilaisina kiusauksina ja kärsimyksinä.

Käännöstermin ”kuritusta” tai ”disciplined” takaa löytyy taas alkutekstin paideuometh. Tämäkin teonsana on middle-luokassa ja tarkoittaa ”valmentamista” /tästä tarkemmin/. Eli tässä Paavali opettaa, että Jumalan arvioidessa meitä sallimiensa kärsimystemme kautta, niin kyse on valmennuksesta: valmentautumisesta ja fokusoimisesta elämään enemmän uuden ihmisemme mielen mukaisesti. Tässä siis Isä Jumala toimii – armonsa periaatteen mukaisesti – valmentajana ja me Hänen lapsensa valmennettavina.

Sitten em. jakeen kolmanteen kohtaan, jossa puhutaan ”kadotukseen tuomitsemisesta”.
Alkukielessä käännössanojen ”kadostustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-JUDGE ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa myös verbille katakrino selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin ollen pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.
Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”. Kysymys on Ihmisen Pojan johtamasta oikeudenkäsittelystä uskomattomia ihmisiä kohtaan /artikkelit ylösnousemuksista/. Ja tämän tuomion tavan myös Jeesus vahvisti aikanaan puhuessaan itsestään: ”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:27)

Mutta voimmeko ja miten sitten itse vaikuttaa siihen, että meitä ei tarvitsisi Jumalan puolelta niin usein kurittaa? Tämä selviää edellisestä em. kohdan johdantojakeesta. Kyse on viime kädessä oppimisesta. Kyse on lopulta kasvamisesta ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään” (Ef. 4:13). Kyse on koko elin-iän kestävästä juurtumisesta (sitoutumista) Häneen, joka on Pää (Ef. 4:15).

Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; (1. Kor. 11:31)

(CLV) 1Co 11:31
For if we adjudicated ourselves, we would not be judged~.

Kyse näyttää liittyvän itsetutkiskeluun. Jakeen mukaan vaikuttaa siltä, että juuri itsearvioinnin kautta voimme osallistua (oppimalla) siihen, ettei Isän Jumalan tarvitsisi ”ulkoa päin” puuttua meidän kasvatukseemme. Vaikka jae 32 sitten totuuden mukaisesti toteaakin, että ”kun meitä kuritetaan”. Eli oppimisen ja kantapään kautta näyttää tämä Jumalan lapsen kasvaminenkin etenevän. Onneksi tuo Isä on Rakkaus. Onneksi tuo Isä on kaikkitietävä. Onneksi tuo Isä on kaikkivaltias. Hänen lapsenaan saamme Kristuksessa turvallisesti kasvaa sellaisiksi uusiksi ihmisiksi, joiksi Hän on meidät tarkoittanut!

Käännössanojen ”tutkisimme” ja ”we adjudicated” takaa löytyy vanhan kreikan diakrino. Konkordanttinen menetelmä purkaa verbin morfeemeiksi THROUGH-JUDGE eli jotenkin lävitse-arvioida.  TCWSD selittää sanan tarkoittavan mm. ”erottautua itsestään” tai ”tarkastella itseään ulkopuolelta”.

Ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen itsetarkkailua tai itsetutkiskelua. Uskovan ihmisen kohdalla ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen katsovan tilaansa ja käyttäytymistään uudesta ihmisestä käsin. Ikään kuin arviointia itsensä lävitseen vanhaa ihmistä kohti, Egoaan kohti. Erottautumista oman vanhan minänsä ulkopuolelle tarkastelemaan käyttäytymistään Kristuksesta käsin. Tunnistamaan ja samalla tiedostamaan heikkouksiansa – jopa kerskaamaan niistä – ja samalla ottamaan vastaan Kristuksen voimaa näihin heikkouksiin (so. täyttymään Pyhällä Hengellä).

Kaikki tämä – uuden ihmisen kasvu ja vanhan ihmisen väheneminen – tapahtuu Kansojen apostolin mukaan ihmisen mielen kautta. Tiedostamisen kautta. Ei tuntemusten kautta, koska nehän eivät vaadi uskoa: luottamusta lupauksiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2)

(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your mind, iofor you •to be testing awhat is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

 

Vaikka kirkkolaitokset ja muut kristilliset valtasuuntaukset ovat pitäneet (ja edelleen pitävät) ihmisiä pelossa ja hämmennyksessä tuomioiden tai ”viimeisen tuomion” suhteen, niin kaikki Jumalan tuomiot ovat kuitenkin Kirjoitusten mukaan oikeudenmukaisia ja kaikki Hänen tuomionsa käydään Hänen rakkaudestaan käsin. Uskovat elävät koko ajan tämän Jumalan ohjaavan ”tuomion” alla. Uskovat kokevat sen jo eläessään, sillä ”meidän ei ole suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä” (Fil. 1:29). Juuri salliessaan kärsimyksiä lapsilleen, ne Hän tekee kaikki huolenpitonsa ja rakkautensa sisällä. Ja kaikki nämä kärsimykset tapahtuvat Kristuksen tähden: jotta Kristus saisi enemmän muotoa omissaan. Uskomattomat ihmiset ovat osattomia tällaisista ”Kristuksen tähden” -kärsimyksistä, koska niiden kautta meitä valmistellaan sellaisiksi Kristuksen ruumiin jäseniksi, miksi Jumala on ylitsevuotavassa suosiollisuudessaan ja rakkaudessaan meidät säätänyt (2. Kor. 5:4-7). Maailman ihmisten oikeudenkäsittely tapahtuu sitten myöhemmin Ihmisen Pojan kautta.

 

 

Se viimeinen tuomio!

 

Viimeinen tuomio? Niin, se vihoviimeinen tuomio? Tämä raamatulliseksi julistettu totuus toistuu uskovien puheissa, raamattupiireissä ja papillisissa julistuksissa tuon tuostakin. Käsitteenä ”viimeinen tuomio” antaa mielikuvan jostain lopullisuudesta, mielikuvan Jumalan lopullisesta ratkaisusta, jossa kaikki uskomattomat tuomitaan ”ikuiseen kadotukseen”. Se antaa kuvan ankarasta ja säälimättömästä Tyranni-Jumalasta, joka antaa lopullisen rangaistuksen langeta kaikkien niiden päälle, jotka eivät ole uskoneet totuuteen.
Itse kun kuulen tämän ”totuuden” tulevan papillisella arvovallalla varustetussa puheessa, niin kuulen siinä myös monesti äänenpainotusta. Tästä tulee mieleeni kertomus siitä pappiskoulutukseen liittyvästä puheopetuksesta, jossa puheenpitäjää kehotetaan (kun vaikea ja epäselvä julistuksen osa tulee eteen) korottamaan ääntään, jotta kyseinen kohta voitaisiin nopeasti auktoriteettiteitse ohittaa. Ohittaa tämä asia voidaan tietysti myös vaikenemalla.

Kun Jeesus aikanaan julisti: ”en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman.” (Joh. 12:47)

niin eikö Hän tässä nimenomaan halua tuoda esiin sen, miten tuomiot, tilinpäätökset tai paremminkin oikeuskäsittelyt ovat kuitenkin vain välttämättömiä välivaiheita lopulliseen päämäärään: maailman pelastamiseen. Jeesus ei puhu viimeisestä tuomiosta, Hän ei aseta tässä jakeessa pistettä (.) tuomion jälkeen, vaan jatkaa heti siihen, mikä lopulta tässä on Jumalan tahto ja päämäärä. Kun Paavali opettaa Jumalasta,

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)
(CLV) 1Ti 2:4
Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.

niin alkukieli ei esitä tässä Jumalan tahtoa ehdollisessa ehkä-muodossa, vaan aoristina (kreik. sothenai), tositapana niin kuin Konkordanttinen käännös asian ilmaisee.

Uuden testamentin alkukieli ei tunne lainkaan käsitettä ”viimeinen tuomio”.
Miksi se sitten itsepintaisesti saarnoissa, puheissa ja pohdinnoissa tuon tuostakin tulee esiin? Miksi tämä toivottomuutta viestivää ilmaisua jatkuvasti suositaan? Pidetään esillä, vaikka sitä ei löydy koko raamatusta? Vastauksia tähän löytyy ainakin kolmelta suunnalta

  • ajattomuuden käsitteen myytistä,
  • ns. korvausteologiasta ja
  • Israelia koskevan Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin yhteen-pötköyttämisestä.

Kreikkalaisen filosofian ”lahjoittama” ajattomuuden mytologia elää vahvasti ”ikuisuus” ja ”iankaikkisuus” -termien mukana ja totuuden statuksen saavuttaneena ”faktana” kristikunnan keskuudessa. Se kuitenkin poistaa aikajanan Jumalan suunnitelmasta ja häivyttää Jumalan kaikkivaltiaan, järjestelmällisen ja suunnitelmallisen toiminnan lottoarvonnan tasolle. Ajattomuuden käsite on raamatulle täysin vieras. Se harhauttaa ja hämmentää ihmisen luottamusta Jumalaan ja Hänen suunnitelmalliselle toiminnalleen Kristuksen Jeesuksen kautta. Suunnitelma, mikä tahansa, perustuu aina aikataulutukseen ja sen aikasarjaiseen peräkkäisyyteen. Ajattomuuden legenda on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta ja sinne se saisi jäädäkin.

Korvausteologia siirtää Jumalan Israelille antamat lupaukset kristilliselle maailmankirkolle. Näin menetellen se menettää näköalan myös tulevalle, koska se ei kykene näkemään eroa Jumalan raamatussa ilmoittaman Israelin odotuksen ja Jumalan Paavalin kautta ilmoittaman nykyisen seurakunnan (Kristuksen ruumiin) tulevaisuuteen liittyvän odotuksen välillä. Näin ollen se yhteenpötköyttää myös tulevat Ihmisen Pojan pitämät tuomiot (oikeuskäsittelyt) ”viimeiseksi” tuomioksi. Tämä kuitenkin vain osoittaa kirkkolaitosten neuvottomuuden selittää raamatun tuomioita ilmoituskokonaisuuden aikajanalla, ja saa ne niputtamaan kaikki tulevat jumalalliset oikeuskäsittelyt yhteen ”viimeisen tuomion” pakettiin.

Kun Paavalin ylösnousseelta Herralta saama /Gal_1:11-12/ ja meille välittämä ilmoitus eli  evankeliumi kansoille aliarvotetaan pelkäksi Paavalin kirjoitteluksi, niin samalla harhaudutaan siitä totuuden sanasta, jonka mukaan Jumalan tuki ja siunaus kristityn elämään tänä päivänä toimii. Samalla kristillinen kirkkolaitos korottaa itsensä ylösnousseen Herran asettaman kansojen apostolin ja opettajan yläpuolelle kadottaen näkökykynsä Jumalan ilmoittamaan ja voimassa olevaan todellisuuteen. Ts. Israelille kohdistettu Kuningaskunnan evankeliumi omitaan ja priorisoidaan ylösnousseen Herran meille suunnatun Paavalin evankeliumin edelle.

Nämä kaksi yhteen sekoitettua ”viimeistä” tuomiota tai paremminkin oikeuskäsittelyä ovat Kansojen tuomio ja Suuren valkean valtaistuimen tuomio.

Kansojen tuomio (Matt. 25:31-45) tapahtuu Jeesuksen tullessa toisen kerran – suurella voimalla ja kunnialla taivaalta – pelastamaan kansansa Israelin ahdingolta ja perustamaan sille luvattu tuhatvuotinen Kuningaskunta nykyisen Maa-planeetan päälle. Tässä kansojen oikeudenkäynnissä kootaan elävät kansat (niiden johtajat ja edustajat) Herran Jeesuksen oikeuskäsittelyyn. Tämä tuomio tapahtuu nykyisen Maan päällä ennen Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan perustamista. Kansoja ei tässä tuomita heidän syntiensä mukaan, vaan sen mukaan, miten ne ovat suhtautuneet juutalaisia (Jeesuksen vähäisiä veljiä) kohtaan. Israeliin ystävällismielisesti suhtautuneet kansat saavat osakseen tuhatvuotisen siunauksen, kun taas vihamielisesti Israeliin suhtautuneet kansat tuomitaan ”iankaikkiseen” so. tuhat vuotta kestävään siunauksen tilan menettämiseen, kadottamiseen eli ”kadotukseen”. Tämä oikeuskäsittely ajoittuu nykyisen maailmanajan (kreik. aoin) lopulle, ennen seuraavan tuhatvuotisen maailmanajan alkamista.

Suuri valkean valtaistuimen tuomio /Ilm_20:11-15/ sijoittuu taas myöhempään aikaan. Tähän oikeuskäsittelyyn herätetään kaikki kuolleet. Kuolleet tuomitaan tekojen mukaan. Tämä oikeuskäsittely ei taas tapahdu nykyisen Maan päällä, koska sitä ei enää tuolloin ole olemassa (Ilm. 20:11). Tämä oikeuskäsittely ajoittuu taas tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeiseen aikaan, ennen viimeisen maailmanajan (Ilm. 21) ”aionien aionin” alkamista.

 

 

 

Neljä tuomiota

 

Uudessa testamentissa on tunnistettavissa ainakin neljä laajaa tuomiota, siis sellaista oikeuskäsittelyä, jossa tuomarina toimii Herra Jeesus ja arvioinnin (syytteet ja ansiot) kohteena ihmiset tai kansakunnat. Näillä tuomioilla on aikajärjestys, samoin tuomiokohteet ja oikeuskäsittelyjen seuraukset vaihtelevat.

Ajallisesti kolmas tuomio esitetään Matteuksen evankeliumissa ja se tunnetaan nimellä Kansojen tuomio. Tämän oikeuskäsittely ajoittuu Jeesuksen paluuseen Maan päälle pelastamaan kansansa ahdingon alta. Kyse on siis Israelista ja muista kansoista. Tämä Herran paluu voimassa ja kunniassa (Matt. 26:64) lopettaa kansojen ajan. Tähän paluuseen ja tuomioon päättyy myös tämä nykyinen Paha maailmanaika (Gal. 1:4) sekä ns. Vihan tai Tuomion hallintokausi (1. Tess. 5:9). Tässä oikeuskäsittelyssä Israeliin ystävällisesti ja myötämielisesti suhtautuneet kansat perivät tulevassa tuhatvuotisessa Kuningaskunnassa ”siunauksen tilan”. Israeliin taas vihamielisesti suhtautuneet kansat tuomitaan tulevaksi tuhanneksi vuodeksi ”kirouksen tilaan”.

Mutta kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan ja kaikki enkelit hänen kanssaan, silloin hän istuu kirkkautensa valtaistuimelle. Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat, ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti. (Matt. 25:31-34)

Myös Hesekiel ennustaa tämän saman, kansakohtaisen, kansojen tulevan tuomion.
”Sen tähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran Jumalan sana. Näin sanoo Herra Jumala vuorille ja kukkuloille, laaksoille ja purojen uomille, autioille raunioille ja hylätyille kaupungeille. Koska ne ovat joutuneet toisten, ympärillä asuvien kansojen ryöstettäviksi ja pilkattaviksi, sanoo Herra Jumala: Totisesti, vihani koko hehkulla minä puhun noita toisia kansoja ja koko Edomin maata vastaan. Täynnä ilkeää iloa ja halveksuntaa ne ovat riistäneet itselleen minun maani, kaapanneet omakseen sen laitumet. ”Ennusta siis Israelin maasta, sano sen vuorille ja kukkuloille, laaksoille ja purojen uomille: Näin sanoo Herra Jumala: Minä puhun täynnä vihaa ja vimmaa, koska te olette joutuneet muiden kansojen häväistäviksi. Sen tähden sanoo Herra Jumala: Minä kohotan käteni ja vannon, että teidän ympärillänne olevat kansat saavat itse häväistyksen osakseen. (SF92; Hes. 36:4-7)

Hesekiel tässä siis vielä tarkentaa, että rangaistustuomion kohteena ovat paljolti Israelin ympärille sijoittuvat, siihen vihamielisesti suhtautuvat, kansat. Muita tähän kansojen tuomioon liittyviä jakeita ovat esim. Ps. 9:8 ja Ps. 66:7.

Neljäs tuomio, jota joskus nimitetään myös ”Viimeiseksi tuomioksi”, on ns. Suuri valkean valtaistuimen tuomio. Tähän oikeuskäsittelyyn herätetään kaikki kuolleet.  Ne kuolleet – joiden nimet löytyvät Elämän kirjasta – tuomitaan tekojensa mukaan. Ja ne loput kuolleet, joiden nimeä ei Elämän kirjassa esiinny heitetään ”Tuliseen järveen”.
Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen. (Ilm. 20:11-15)

Herra Kristus antaa itse tässä paljastuksessaan Johannekselle selityksen em. kohdan kielikuvalle ”Tulinen järvi”: se tarkoittaa toista kuolemista. Ts. kaikki tässä oikeuskäsittelyssä rangaistustuomion saaneet kuolevat toiseen kertaan.

Sitten kun tullaan ajallisesti lähemmäksi tätä päivää, niin päästään toiseen tuomioon. Tästä tuomiosta ovat sekä Vanha testamentti että ns. neljä evankeliumikertomusta täysin vaienneet. Miksi? Koska tähän toiseen oikeuskäsittelyyn päättyy nykyinen Armon salattu hallintokausi, johon Israelille kansana ei ole annettu mitään erityislupausta. Tämä toisen tuomion on ylösnoussut Herra paljastanut ainoastaan Paavalille, joka edelleen välittää sen meille: kansojen uskoville.
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:10-15)

Paavali puhuu tässä ns. ”palkkiotuomioistuimesta” (kreik. bema), oikeuskäsittelystä, joka on suunnattu kaikkiin nykyisen Armon talouskautena pelastettuihin uskoviin. Ainoastaan Jumalan armon vaikuttamat teot kestävät, kun taas ihmisen lihan tuottamat teot palavat. Tämä tapahtuu  Paavalin paljastaman salaisuuden: (1. Kor. 15:51-52) toteuduttua.

Entäpä se ensimmäinen tuomio?  Se tapahtuu ja on päällä kaiken aikaa jokaisen uskovan kohdalla:
mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

(CLV) 1Co 11:32
Yet, being judged~, we are being disciplined~ by the Lord, that we may not be condemned tgwith the world.

Tämä Kristuksessa ja uskovan kohdalla tapahtuva oikeaan ohjaus (kreik.  krino) on Jumalan Hengen kautta tapahtuvaa Jumalan kasvatusta ihmisessä, ohjausta, joka valmentaa häntä enemmän ja enemmän Kristuksen ja uuden ihmisen kaltaisuuteen.  Toinen em. jakeessa esiintyvä tuomiota kuvaava ilmaus on alkukielessä katakrino, jolla taas viitataan (edellä mainittuun) ns. Suureen valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn, ns. vertaisoikeudenkäsittelyyn.

Kun katsotaan nykyhetkestä tulevaisuuteen, niin tuomiomenettelyiden aikajärjestys näyttää seuraavalta. Kaksi ensimmäistä koskevat meitä, kansojen uskovia, kolmas Israelia ja muita kansoja nykyisen Pahan maailmanajan päättyessä, ja neljäs – kun nykyinen taivas ja maa hävitetään (Ilm. 20:11) – kaikkia kuoleman unesta herätettyjä.

Kun yleisesti puhutaan ns. ”Viimeisestä tuomiosta”, niin usein tässä sekoitetaan aikaisemmin tapahtuva kansoja koskeva oikeuskäsittely ja myöhemmin tapahtuva (kaikkia kuolleista herätettyjä ihmisiä) Suuren valkean valtaistuinmen oikeuskäsittely. Lisäksi ilmaisu ”Viimeinen tuomio” – joka ei edes raamatussa esiinny – luo harhaisen vaikutelman kohtalokkaasta, mustavalkoisesta uhkakuvasta, jossa sinne joutuvat saavat vihdoinkin ja lopullisesti ansionsa mukaan. Tämä tuomioiden sekoittaminen johtuu juuri Israelille annetun Kuningaskunnan evankeliumin ja meille annetun Paavalin evankeliumin yhteen pötköyttämisestä..

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä