Tuomion ylösnousemus

 

Raamatussa on tunnistettavissa neljä joukko-ylösnousemusta. Kaikkien näiden juurena ja alkuna on Jeesuksen nouseminen ensimmäisenä ihmisenä kuolleista. Nämä ylösnousemukset odottavat vielä aikaansa, hetkeä, jolloin ne tulevat Jumalan suunnitelmissa ajankohtaisiksi.

Ylösnousemus tarkoittaa aina kuolleista (so. kuoleman unesta) ylösnousemista, heräämistä ja ylösnousemista uuteen keholliseen elämään.

Tuomion ylösnousemukselle annetaan monesti synkkä ja loputtomuuden mielikuva. Jo ilmaisu ”Tuomio” sisältää ihmisissä paljon perittyä ja sisältä päin kehiteltyjä kuvia ja merkityksiä. Tästäpä esimerkkinä ”totuuden statuksen” saanut ilmaisu ”Viimeinen tuomio”. ”Viimeinen tuomio” toistuu tuon tuostakin erilaisissa opetuspuheissa, vaikka koko termi on Raamatulle täysin vieras: sitä ei vaan siellä ole! Toisaalta tämän ”Viimeinen tuomion” otsikko tunnutaan yleisissä opetuksissa liitettävän kaikkiin Herran Jeesuksen oikeuskäsittelyihin, elävien Kansojen tuomio /Matt_25:31-33/ mukaan lukien. Tämä kaikki kuitenkin antaa kuvan siitä hämmennyksestä ja epävarmuudesta, mitä ajattomuuden myytin ja evankeliumeiden yhteenpötköyttäminen ovat saaneet teologioissa aikaan.

Ensin kuitenkin lyhyesti sielusta. Raamattu määrittelee ihmisen (ihmis-sielun) luomisen seuraavasti:
Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei tuolloin tullut sielua, vaan ihminen syntyi Jumalan henkäyksen ja maaperäisen kehon synteesinä eläväksi sieluksi. Ihminen tarvitsee elääkseen (niin kuin eläimetkin) siis aineellisen ruumiin.
Mitä sitten Raamatun mukaan tapahtuu kuolemisessa. Päinvastoin kuin edellä. Ihmisen henki palaa Jumalan luo, keho palaa maaperään ja ihmisen ”aistijärjestelmä”, sielu palaa Tuonelan tilaan /Saarn_9:10/. Ihmisestä tulee kuollut sielu. Tuonela (hepr. scheol, kreik. hades), voitaisiin mielestäni kääntää suomeksi nimellä ”Tiedostamattomuus”, koska Raamatun mukaan se vaikuttaa tiedottomalta unitilalta  /Ps_115:17/; /Jes_38:18/. Konkordanttinen käännös jakaa ”hadeksen” morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen.

Tämä kaikki edellä siksi, että sielun ja kuoleman käsitteille on tärkeää saada niiden alkuperäiset merkitykset, koska esimerkiksi ihmisen kuollessa hän ei suinkaan ”lennä suoraan taivaaseen” tai siirry ”ajasta ikuisuuteen”, mitkä julistukset tulevat yleisesti ”papillisissa manifesteissä” tuon tuostakin esille. Näin ei suinkaan ole, vaan Raamattu puhuu kuolleista ihmisistä ”poisnukkuneina” (Luuk. 8:52-46; 1. Tess. 4:13); kirkkojen julistukset eivät ole tässä totuudenmukaisia Kirjoitusten kanssa.

Herra Jeesus oli, ja edelleen on, ensimmäinen kuolleista herätetty ja ”taivaaseen otettu” ihminen /Apt_1:9/; /Apt_1:10-12/. Hänen jäljessään seuraavat muut vielä edessä päin olevien ylösnousemusten kautta. Tämän vahvistaa myös Paavali, kun hän kirjoittaa noin 20 vuotta Herran ylösnousemuksen jälkeen korinttolaisille /1. Kor_15:6-8/: eivät nuo kuolleet veljet olleet suinkaan ”lentäneet taivaaseen”, vaan odottivat poisnukkuneina edessä päin olevaa ylösnousemistaan.

 Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. (Kol. 1:18)
(CLV) Col 1:18
And He/ is the Head of the body, the ecclesia, Who is •Sovereign, Firstborn from among the dead, that in all He/ may be becoming~ |first,

Raamattu myös opettaa, noin 35 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen (jona aikana siis monet pyhät olivat ehtineet nukkua kuolemanuneen), että vain yhdellä oli tuolloinkin kuolemattomuus /1. Tim_6:15-16/.
Eli uskovat eivät olleet tuolloinkaan kuoltuaan lentäneet suoraan taivaaseen.

Kaikilla tulevilla joukko-ylösnousemuksilla on siis juurensa ja syynsä Jeesuksen ylösnousemuksessa ensimmäisenä uutena ihmisenä, ensimmäisenä uuden ihmissuvun edustajana. Näin, jotta Hän voi tulla kaikessa ensimmäiseksi.

Tuomion ylösnousemus on niistä ylösnousemuksista, jotka Jeesus tuo esiin Johanneksen evankeliumissa, jälkimmäinen.

Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta ne, jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen. (Joh. 5:28-29)

CLV Jn 5:28 – Jn 5:29
28  |Marvel not at this, tfor coming~ is the hour in which all •who are in the tombs shall |hear His •voice,
29  and •those who do •=good shall |go~ out into a resurrection of life, yet •those who commit •bad things, into a resurrection of judging.

Alkukielessä löytyy ilmaisun ”Tuomion ylösnousemus” taustalta teksti anastanin kriseos, mikä tarkoittaa Oikeudenkäynnin ylösnousemusta. Tämän tulevan kaikkia tuolloin kuolleina olevia ihmisiä koskevan oikeuskäsittelyn ylösnoussut Kristus paljastaa myöhemmin tarkemmin Johannekselle ilmestyksensä kautta.

Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. (Ilm. 20.12)

Tämä tuomio koskee kaikkia kuoleman unesta herätettyjä uskomattomia ihmisiä.
Nykyisiä Armon hallintokaudella eläviä kristittyjä tämä ei koske, koska heidän tempaus-ylösnousemuksensa on tapahtunut jo yli tuhat vuotta aikaisemmin. Ja meitähän tuomitaan (kasvatetaan ja valmennetaan) jo eläessämme, ettei meitä yhdessä maailman kanssa tuomittaisi. /1. Kor_11:31-32/


Kysymyksessä on ylösnousemus Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn
. Tätä oikeuskäsittelyä edeltää maailmanlaajuinen tuhat vuotta kestänyt rauhan aika, jolloin Kansojen villitsijä, Saatana, on vangittuna. Tämän messiaanisen Kuningaskunnan lopussa päästetään Vastustaja kuitenkin hetkeksi vapaaksi, mutta se saa kokea nopeasti pikaisen tuomionsa.

Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät. Ja perkele, heidän villitsijänsä, heitetään tuli- ja tulikivijärveen, jossa myös peto ja väärä profeetta ovat, ja heitä vaivataan yöt päivät, aina ja iankaikkisesti. (Ilm. 20: 7-10)

Tämän jälkeen nousevat kaikki kuoleman unessa olevat ei-uskovat ihmiset ylös kuolleista Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn ­– ja tässähän täytyy olla edustettuna valtaosa ihmiskuntaa, täytyy olla kyse miljardeista ihmisistä!

Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, (Ilm. 20: 11-12)

Ihmiset saavat tuomionsa tekojensa mukaan, kaikki ihmisten teot on tallennettu kirjoihin eli rekisteröity. ”Sillä ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi” (Matt. 10:26)

Elämän kirjaan kirjoitetut kokevat tässä Ihmisen Pojan johtamassa oikeusmenettelyssä syntisyytensä, riittämättömyytensä Jumalan tahdon mukaiseen elämään, kun heille näytetään heidän hyvät ja pahat tekonsa. Heihin ei enää kuolemalla kuitenkaan ole valtaa, vaan he saavat tulla tuntemaan Kristuksessa tarjottavan pelastuksen.

ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan. (Ilm. 20:12-13)

Niiden, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta kuolevat toiseen kertaan.

Ja Kuolema ja Tuonela heitettiin tuliseen järveen. Tämä on toinen kuolema, tulinen järvi. Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen (Ilm. 20:14-15)

Näin on kirjoitettu.
Näin näyttää Jumalan kaikenkattava pelastussuunnitelma vaiheittain toteutuvan.

Ensimmäiseen, vanhurskasten ja elämän ylösnousemukseen laittaa uskova Israel toivonsa. Odotus koskee nykyisen Maan päälle luvattua – tuhat vuotta kestävää – siunauksen maailmanaikaa, jolloin myös muut kansakunnat saavat kokea ennen näkemätöntä rauhan ja hyvinvoinnin aikaa Israelin Messiaan alaisuudessa . Tuolloin toteutuu myös Paavalin antama ennustus kansastaan: ”Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!” /Room_11:12/

Ylösnousemus Tuomion eli Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn tapahtuu sitten tuhatvuotisen, messiaanisen Kuningaskunnan jälkeen ja koskee kaikkia tuolloin kuoleman unessa nukkuvia ihmisiä. Tuomiot tässä tilinpäätöksessä toteutuvat ihmisten tekojen mukaan. Ne, joiden nimeä ei löydy Elämän kirjasta, kuolevat toiseen kertaan.
Viimeisen maailmanajan (kreik. aion) alkaessa uusissa taivaissa ja uuden Maan päällä (Ilm. 21:1) on toinen kuolema kuitenkin edelleen voimassa: sen lakkaamisesta ei Johannekselle (toisin kuin Paavalille /1. Kor_15:25-26/)  ilmoiteta.

 

 

Isä meidän joka olet taivaissa ..

 

Isä-meidän -rukous lienee kristillisen maailman yleisimpiä – ellei yleisin – rukous. Itsekin on tullut sen mukaan monesti rukoiltua ja sitä sovelletaan yleisesti myös raamattupiireissä rukouksena, joka osataan ulkoa.
Mutta missä tilanteessa ja miksi Jeesus aikanaan antoi tämän rukouksen mallin juutalaisille opetuslapsilleen?

Taustana Isä-meidän -rukouksen syntymiselle oli tilanne, jossa Jeesus vaelteli opetuslastensa kanssa pitkin Jerusalemin synagoogeja ja katuja, joiden varrella fariseukset julkisesti harjoittivat uskontoaan ääneen rukouksiaan toistaen.

Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa (Matt. 6:1)
Ja kun rukoilette, älkää olko niin kuin ulkokullatut; sillä he mielellään seisovat ja rukoilevat synagoogissa ja katujen kulmissa, että ihmiset heidät näkisivät. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. (Matt. 6:5)
Ja kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan. (Matt. 6:7)

Eli lähtökohtana uudenlaisen rukouksen mallin antamiselle Jeesuksella näytti olevan se, että rukouksen ei tarvitse olla ”katu-uskottava”, eikä monisanaista ja hokematyyppistä, joka tulee huulilta, mutta jossa sydän ei välttämättä ole mukana. Niinpä Hän jatkaa.

Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Eli kun rukoilet, niin tee se itsessäsi, pois julkisuudesta ja tee se Hengessä ja totuudessa.
”Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:24)

Jeesus tarkoitti oppilailleen Isä-meidän -rukouksensa lyhyen rukouksen malliksi: malliksi, johon Hän sisällytti kaiken tärkeän, malliksi, jossa vähin sanoin kerrotaan olennainen.

Itse olen monesti rukoillut tämän mallin mukaan. Mutta myönnän, että olen tehnyt sen monesti hokemaluontoisesti huulilla, enkä Hengessä ja totuudessa.
Enkä varsinkaan myös ymmärryksen tasolla /1. Kor_14:15/!

Seuraavassa rukous, lihavoituna olen merkinnyt ne kohdat, joiden merkitystä mielestäni kannattaa hieman mietiskellä.

 

9. Rukoilkaa siis te näin: Isä meidän, joka olet taivaissa! Pyhitetty olkoon sinun nimesi;
10. tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa;
11. anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme;
12. ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme;
13. äläkä saata meitä kiusaukseen; vaan päästä meidät pahasta, [sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti
. Amen. (Matt. 6)

 

Jakeesta 10:

Tämä rukous viittaa tulevaan aikaan ja tässä Jeesus kehottaa opetuslapsiaan yhtymään Jumalan tahdon ja suunnitelman toteutumiseen: Jumalan Israelille luvatun Kuningaskunnan (tuhatvuotisen valtakunnan) tulemiseen Maan päälle, jolloin Jumalan tahto pääsee toteutumaan myös Maan päällä.
Jakeessa annetaan edelleen ymmärtää, että Jumalan tahdon pitää ensin toteutua taivaallisella (maapallon ulkopuolisella) alueella ja sitten myös Maan päällä. Tässä voidaan ajatella sitä Paavalin meille välittämää salaisuutta ja totuutta: ”emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme”. Eli uskovat temmataan ennen seitsenvuotista vihanaikaa Maan pinnalta pois ylös tähtitaivaan alueelle. Eikä Saatanalle löydy enää sijaa (tilaa) oleskella siellä, vaan se syöstään Maan päälle vihaa pitämään /Ilm_12:7-9/. Toisaalta seurakunnan poistempaus mahdollistaa (tekee tilan) myös antikristillisen vallan kehittymisen huippuunsa. Jumalan tahdon toteutuminen tapahtuu ns. Vihan hallinnon päättyessä ja Kristuksen maanpäällisen Kuningaskunnan astuessa tulevan maailmanajan maailmanvallaksi.

Anteeksiantamus tai armahdus olivat tuolloin ehdollisia. Armahdus johti koeaikaan. Tämä tarkoitti sitä, että se voitiin peruuttaa, mikäli velkansa anteeksisaanut ei menetellyt vastaavalla, armahtavalla tavalla velallistaan kohtaan. Tästä ovat esimerkkeinä vertaus armottomasta palvelijasta (Matt. 18:25-35) ja kertomus Ananiasta ja Safiirasta, jotka (osallistuakseen seurakunnan taloudenhoitoon) myivät ensin peltonsa kokonaan uhrina Jumalalle, mutta sitten salasivat siitä Häneltä (jolle tämä koko uhri kuului) osan (Apt. 5:1-10) /tästä tarkemmin/

Myös tuohon tulevaan tuhatvuotiseen Kuningaskuntaan kuuluva päättäväinen oikeudenmukaisuuden vaatimus ja ankarat, välittömät tuomiot rikoksista rankaisuun tulevat em. kohdissa esille. Jeesuksen julkisen toiminnan ja Helluntain hallinnon aikana oli Israelille luvattu Jumalan Kuningaskunta tullut Apostolien tekojen alussa lähelle, aivan ”porteille”.
Mutta tällainen hallinto ja menettely ei koske lainkaan nykyistä Armon hallintokautta, jonka lainalaisuudet ovat erilaiset kuin mitä ne olivat tuolloin ja tulevat olemaan tulevassa tuhatvuotisessa, maanpäällisessä Jumalan ”maallisen regimentin” Kuningaskunnassa.

Jae kertoo tuosta Kuningaskunnan ehdottomasta armahdusvaatimuksesta. Anteeksianto lähtee tässä (Jeesuksen juutalaisille opetuslapsilleen mallintaman rukouksen kohdassa) ihmisestä, ei Jumalasta. Eli armahdus koskee ainoastaan ”palvelijaa” silloin, kun hän osoittaa samaa armahtavaisuutta myös ”velallistaan” kohtaan. Toisin sanoen Jumalalta tuleva anteeksianto on ehdollinen ja ihmisestä itsestään lähtevä. Tämä anteeksianto tarkoittaa myös velkojen anteeksiantoa, mikä viittaa sen tarkoittavan myös tulevan Kuningaskunnan raha-asianhoitoa.

Nykyisenä Armon hallintokautena
me saamme taas Kristuksessa elää jatkuvassa Jumalan anteeksiannon kylvyssä ja kasvaa se osoittamisessa myös eteen päin kanssaihmisillemme/Ef_4:32/!

Jakeesta 12:

Toisin on kuitenkin voimassa nykyisellä (Israelin määräaikaisen hyllytyksen tähden voimaan tulleella) Jumalan armon hallintokaudella, jonka taloudenhoidon periaatteet ja säännöt käyvät ilmi Paavalin evankeliumissa. Tänään Armon hallintokaudella on puolestaan voimassa:

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. (Ef. 4:32)
(CLV) Eph 4:32
yet become~ kind to one another, tenderly compassionate, dealing graciously~ among yourselves, according as God also, in Christ, deals graciously~ with you.

Nyt kaikki anteeksianto lähteekin sovitetusta Jumalasta, ei ihmisestä. Tämä kehotus kohdistuu tänään uudelle ihmiselle (uudelle luomukselle) Kristuksessa ja kuuluu: niin kuin Jumalakin antaa teille anteeksi, niin myös te edelleen anteeksiantakaa. Kyseessä on Jumalan ylitsevuotavan armon vaikutuksesta kristityn elämässä ja sen eteen päin jakamisessa. Ja tämä anteeksianto on paitsi ehdotonta niin myös ylitsevuotavan tuhlailevaa ja ylivertaista siihen nähden, mitä Israelille on luvattu.

jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. (Ef 1:7)
(CLV) Eph 1:7
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of offenses in accord with the riches of His grace,

Tässä alkukieli puhuu kuitenkin – ei rikkomusten vaan – loukkausten anteeksisaamisesta. Loukkaus (kreik. paraptoma, BESIDE-FALL) on synti, joka tarkoittaa henkilökohtaista satuttamista, jolla toisen persoona tulee loukatuksi, niin kuin morfeemi-elementit myös antavat ymmärtää. Rikkomuksella (kreik. parabasis, BESIDE-STEPPINg) taas tarkoitetaan Jumalan lain ja tahdon (Matt. 22:37-40) rikkomista /tästä tarkemmin/. Tämän Jumalan lain vaatimuksineen on kuitenkin Jeesus kertakaikkisesti täyttänyt puolestamme  elämällä puolestamme täydellisen ihmisen elämän ja viemällä vanhan ihmisemme ristille!

Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:8)

Tämä Armon evankeliumi avautuu kuitenkin ja yksinomaan ylösnousseen Herran Paavalille välittämän evankeliumin kautta! Siihen kuuluu uskovan vanhurskautus (so. syyttömäksi julistaminen) Kristuksessa; eikä tässä ole kyse mistään ehdollisuudesta tai vaatimuksesta siihen, että ihmisen pitäisi tässä ensin jotakin suorittaa. Nykyisen Jumalan Armon talouskauden rikkaudet annetaan riittämättömälle, köyhälle ihmiselle ilmaiseksi ilman minkäänlaisia suorituksia; toisin kuin oli Israelin kohdalla /Jaak_2:14/.

Armon hallintokauden uskova saa palkan teoistaan (toisin kuin Israelin kohdalla oli) vasta jälkikäteen, ylösnousemisensa jälkeen Kristuksen palkkiotuomioistuimen (kreik. bema) edessä /1. Kor_3:11-15/ ; /2. Kor_5:10/. Ihminen ei saa tuolloin kiitosta kuitenkaan itse vaikuttamistaan teoista, vaan Jumalan armon vaikuttamista teoista, koska Jumala ei anna kunniaansa kenellekään.

Sitten jakeeseen 13:

Alkuteksti puhuu tässä tarkkaan ottaen testaamisesta (kreik. peirasmos), ei ”mielivaltaisesta kiusaamisesta”, kuten suomalaisesta käännöksestä voisi päätellä. Kyse jakeessa on Pahan eli Vastustajan tai Vastavaikuttajan (hepr. Satan, kreik. Diabolos) testattavana, koestettavana olemisesta /tästä tarkemmin/. Lisäksi jakeesta käy ilmi, että lupa testaamiseen tulee Isältä: ”äläkä saata..”. Edelleen jae kertoo, että Isä Jumala käyttää Vastustajaa testaajanaan, tämä käy taas ilmi yhdyssanan ”vaan” jälkeisestä osiosta.

Jeesus ei tarkoita, että tämä rukous toteutettaisiin heti, maailmahan on edelleen (vielä 2000 vuotta tästä rukousopetuksesta) Pahan vallassa.
Ei.
Vaan Vastustaja saa harjoittaa toimeliaisuuttaan koko nykyisen Pahan maailmanajan loppuun asti /Gal_1:4/;/1. Joh_5:19/.

Pyyntö Pahan kiusattavana olemisen päättymisestä ei tarkoittanut Jumalan Kuningaskunnan ”ilmestymiseen saakka”, vaan vasta Jumalan maanpäällisen Kuningaskunnan ”ilmestymisestä alkaen”!

Eli Jeesus kehottaa tässä anomaan sellaista, jonka Hän tietää toteutuvan, on totta tulevaisuudessa, kun Jumalan suunnitelmissa on edetty siihen vaiheeseen. Hän kehottaa oppilaitaan palvoen yhtymään Hengessä ja totuudessa tähän Jumalan tulevan valtakunnan tuloon: Kuningaskunnan, jolloin Hänen valtansa ja kunniansa tulevat näkyväksi ”iankaikkisesti” eli koko tulevan maailmanajan kestäviksi (jae 13). Tuolloin myös Jumalan valtuuttama Pahan testausaika tulee päätökseensä.

Nykyisten kansojen valittujen kohdalla se (Pahan vallasta poispääsy) toteutuu taas Kristuksessa kuolleiden ja tuolloin elävien poistempauksen jälkeen. Meillähän on tänään edelleen taistelu pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa /Ef_6:12/.  Kun Vastustajalle ei löydy (seurakunnan ylösoton jälkeen) enää tilaa taivaissa, niin se tulee sieltä Maan päälle heitetyksi /Ilm_12:7-9/.

Israelin kohdalla Pahan vallasta vapautuminen taas toteutuu hieman myöhemmin, kun Saatana (Paha) sidotaan tulevan Kuningaskunnan ajaksi eli tuhanneksi vuodeksi
/Ilm_20:1-3/. Tätä tulevaa tuhatvuotista Kuningaskunnan aikaa Raamattu nimittää myös Herran Päiväksi. Näin ”päästä meidät Pahasta” sitten tulevaisuudessa kirjaimellisesti toteutuu, kun Jumalan Vastavaikuttajalle sallima testausaika tulee päätöseensä Jumalan sitoessa sen tuhannen vuoden (koko tulevan maailmanajan, ”iankaikkisuuden”) ajaksi vankeuteen. Tällä mielellä rukoillen anomme Jumalan mielen ja suunnitelman toteutumiseen luottaen ja Hänen rakkauteensa, kaikkitietävyyteensä ja kaikkivoipaisuuteensa luottaen.

Isä meidän -rukousta voidaan hokea (kuten mitä tahansa muutakin rukousta) ääneen niin, että ymmärrys on siitä irti.  Sen Jeesus opetti aikanaan oppilailleen lyhyeksi salatun kammiorukouksen malliksi. Mutta siinäkin on hyvä olla ymmärrys mukana ja siihen meitä kehottaa myös Paavali. Tässä on vaarana syyllistyä sellaiseen ”kielilläpuhumiseen”, jossa sanat pulppuavat ulkomuistista, mutta ymmärrys jää hedelmättömäksi.

Kuinka siis on? Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni; minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni. (1. Kor. 14:15)

Niin ja kun meitä kehotetaan rukoilemaan Hengessä ja totuudessa (sama koskee muuten myös virsien veisuuta), niin tuo totuus (kreik. altheia) tarkoittaa nimenomaan ymmärryksen pitämistä kiinni siinä, mikä on tällä hetkellä ja tulevaisuudessa totta eli faktaa, eikä valhetietoon perustuvaa.

Vanhan ihmisemme Herra Jeesus vei ristille. Ja Hänessä nyt kertakaikkisesti synnille kuolleina voimme elää vapaan Jumalan lapsen elämää. Huonosta vaelluksestamme tai käyttäytymisestämme johtuvat toisten loukkaukset saamme puolestaan kiittäen pestä päivittäin ”jaloistamme” Hänen armonsa rikkauden kylvyssä /Ef_1:7/! Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita. Tämä on totta eli voimassa tänään, nykyisellä Armon hallintokaudella. Ihminen kokee Jumalan salliman koestuksen kiusaamisena, koska se asettaa ihmisen kiusalliseen tilanteeseen. Todellisuudessa kyse on kuitenkin (tunteista riippumatta) Jumalan lähestymisestä, Hänen ihmiseen kohdistuvasta uskon kuuliaisuuden testaamisesta.

 

 

 

Ananian ja Safiiran kohtalo

 

Ananian ja Safiiran kohtalo Apostolien tekojen alussa on toistuvasti saanut aikaan ihmetystä.
Miten heille saattoi käydä niin kuin kävi?
Hehän näyttivät osoittavan tuolloin mitä suurinta uhrautuvaisuutta myydessään tilansa ja antaessaan osan sen tuotosta seurakunnan yhteiseen rahastoon.
Miten on mahdollista, että heille kävi kuten kävi?
Eikö Jumala toiminutkaan tuolloin seurakuntalaisiaan kohden, kuten tänään: armoaan ja anteeksiantoaan osoittaen?

Miten tämä kaikki on selitettävissä ja ymmärrettävissä?
Jumalan erilaisten hallintokausien kautta!

Mitä aikaa sitten tuolloin elettiin? Elettiin ns. Helluntain jälkeistä aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Jeesus Pietarin kautta kutsui Israelia vastaanottamaan Messiaansa. Elettiin aikaa, jolloin Israelille luvatun Kuningaskunnan ovia pidettiin avoinna. Elettiin aikaa, jolloin tulevan maailmanajan voimat – ihmeineen ja merkkeineen – alkoivat virrata noista porteista ja kutsua valittua kansaa heidän Jumalansa yhteyteen. Elettiin aikaa, jolloin kansakunnat olivat vielä Jumalan suoran kutsun ulkopuolella. Elettiin Helluntain hallinnon aikaa.

Mutta eräs mies, nimeltä Ananias, ja hänen vaimonsa Safiira myivät maatilan, ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.
Mutta Pietari sanoi: ”Ananias, miksi on saatana täyttänyt sinun sydämesi, niin että koetit pettää Pyhää Henkeä ja kätkit osan maatilan hinnasta? Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle.” Kun Ananias kuuli nämä sanat, kaatui hän maahan ja heitti henkensä.
Ja suuri pelko valtasi kaikki, jotka sen kuulivat. Ja nuoret miehet nousivat ja korjasivat hänet ja kantoivat hänet pois ja hautasivat.
Noin kolmen hetken kuluttua hänen vaimonsa tuli sisään eikä tiennyt, mitä oli tapahtunut. Niin Pietari kysyi häneltä: ”Sano minulle: siihenkö hintaan te myitte maatilan?” Hän vastasi: ”Kyllä, juuri siihen hintaan”. Mutta Pietari sanoi hänelle: ”Miksi olette yksissä neuvoin käyneet kiusaamaan Herran Henkeä? Katso, niiden jalat, jotka hautasivat sinun miehesi, ovat oven takana, ja he kantavat sinutkin pois.” Niin hän heti kaatui hänen jalkojensa eteen ja heitti henkensä; ja kun nuorukaiset tulivat sisään, tapasivat he hänet kuolleena, kantoivat pois ja hautasivat hänet hänen miehensä viereen.
(Apt. 5:1-10)

Edellä kuvattu Pietarin johtama oikeuskäsittely ei kuulu nykyiseen Jumalan hallintokauteen. Se ei ole totta tänä päivänä, kun eletään vielä Jumalan Armon talouskautta. Tämä on myös helposti todennettavissa, koska eihän Jumala tänään toimi tällä tavalla niin kuin Helluntain aikana tapahtui. Mitä sitten Ananian ja Safiiran kohdalla oikein tapahtui?

  • He myivät omistavansa tilansa vapaaehtoisesti (tähän ei heitä seurakunnan kautta mitenkään velvoitettu)
  • Saadessaan rahat tilansa myynnistä he keskenään sopivat pitää osan siitä itsellään
  • He antoivat ulkopuolisten ymmärtää, että he lahjoittivat koko summan yhteiseen rahastoon
  • Pyhää Henkeä he eivät kuitenkaan voineet pettää, vaan syyllistyivät Jumalan edessä valehtelemiseen
  • Tästä tekopyhyyden synnistä Pietari (Jumalan valtuuttamana) tuomitsi molemmat välittömään kuolemanrangaistukseen

Tämä kaikki toimii hyvänä esimerkkinä siitä, miten Jumalan tinkimättömään oikeamielisyyteen perustava hallinto toimii (pelottavallakin tavalla) tulevan, tuhatvuotisen Jumalan Kuningaskunnan aikana, tulevana Kristuksen vanhurkauden hallinnon aikana,  (joka oli siis tuolloin murtautumassa esiin). Pietari käyttää tässä Herralta Jeesukselta saamiaan valtuuksia, tuomarioikeuksia mitkä Jeesus oli hänelle luvannut:
Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet, ja minkä sinä sidot maan päällä, se on oleva sidottu taivaissa, ja minkä sinä päästät maan päällä, se on oleva päästetty taivaissa.” (Matt. 16:18-19)

Jumalan suunnitelma (suunnitelmien suunnitelma) on vaiheistettu talouskausiin eli hallintokausiin (kreik. oikonomia). Nämä hallintokaudet ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niistä kukin ilmentää sitä ko. talouskaudelle tyypillistä tapaa, jolla Jumala lähestyy kansaansa tai ihmisiä eri kansoista.

Nykyisin elämme Jumalan Armon hallintokautta, jonka toimintatavat ylösnoussut Herra on meille ilmoittanut kansojen apostolin, Paavalin kautta. Nykyistä talouskautta voitaisiin nimittää myös /Ef_3:2-3/ mukaan Salaisuuden hallinnoksi, joka kuvaa myös tämän päivän  talouskauden ”näkymättömyyttä”. Nykyiselle talouskaudelle kuuluu eli on totta ja voimassa olevaa mm. se, että

  • Jumala kutsuu tänään valittuja ihmisiä kaikista kansoista (Israel tässä yhtenä muiden kansojen mukana) (Joh. 11:52)
  • Ihmeet ja merkit (tulevan maailmanajan voimat) eivät toimi julkisina kutsuina tai pelotteina ihmisille lähestyä Jumalaa, vaan seurakunta elää uskossa eikä näkemisessä (2. Kor. 5:7)
  • Jumala ei puutu julkisesti (näkyvällä tavalla) kansojen kohtaloihin, eletään ns. Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/
  • Pelastuminen tapahtuu pelkän uskon kautta ilman suorituksia (Room. 3:28)
  • Seurakuntamalli on täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, jossa kukin jäsen liittyy omalla tavallaan elimellisesti Pyhässä Hengessä päähän, joka on Kristus Jeesus ja Hänen kauttaan toisiin ruumiin jäseniin. Koska Henki on näkymätön, niin on seurakuntakin olemukseltaan näkymätön niin, ettei voida sanoa, että ”Kristus on tuolla” tai ”Kristus on täällä” (1. Kor. 12:12-; Room. 10:6-10)

Pietarin ja Pyhän Hengen toiminta ilmensivät ja ennakoivat tulevaa Kuningaskuntaa. Kuningaskuntaa, johon Jeesus oli aiemmin luvannut juutalaisille opetuslapsilleen tuhatvuotiset hallintovirat.
Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?” Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa (Matt. 19:27-28)

Pietari tarjosi Helluntain talouskauden aikana Israelille, jota tuolloin sen aikainen Neuvosto (Sanhedrin) edusti, jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan luvattua Jumalan Kuningaskuntaa. Hänelle Jeesus oli antanut avaimet (valtuudet ja voimavarat) avata portit Israelille heidän Messiaansa tulolle (Matt. 16:19, Apt. 4:5- ). Israel kuitenkin hylkäsi tämän tarjouksen ja heidän Voideltunsa vastaanotto ja tuleminen tuli siirretyksi tulevaisuuteen: sellaiseen ajankohtaan, jolloin Israel on valmis ottamaan vastaan Messiaansa, jonka se aikoinaan ristiinnaulitsi /Sak_12:9-10/.

Tulevan tuhatvuotisen maailmanajan hallintoa – Herran Päivää –  leimaa tinkimätön oikeudenmukaisuus. Se on Kristuksen maailmanhallintoa Israelin kautta. Se ei ole ns. Normaalihallintoa (tasavaltaa tai demokratiaa) kuten tänään helposti ajattelemme, vaan hallitusmuodoltaan teokratiaa, Kuninkaiden kuninkaan hallintoa, niin kuin alkukielen sana basilea myös ilmentää. Niinpä tästä seuraavan maailmanajan talouskaudesta voidaan käyttää nimitystä Oikeidenmukaisuuden hallinto. Se toimii päättäväisesti ja pelottavasti kaikkea rikollisuutta ja Jumalan säätämän järjestyksen kyseenalaistamista kohtaan. Väkivallasta tehdään loppu. Maailman köyhät saavat viimein oikeutensa.
Seuraavassa joitakin (vielä toteutumattomia) Raamatun ennustuksia, joissa kuvataan tulevan Jumalan maanpäällisen valtakunnan piirteitä.

Ano minulta, niin minä annan pakanakansat sinun perinnöksesi ja maan ääret sinun omiksesi. Rautaisella valtikalla sinä heidät muserrat, niin kuin saviastian sinä särjet heidät.” Tulkaa siis järkiinne, kuninkaat, maan tuomarit, ottakaa nuhteesta vaari. Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella. (Ps. 2:8-11)

Sinä päivänä kuurot kuulevat kirjan sanat, ja sokeiden silmät näkevät vapaina synkeästä pimeydestä. Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa, ja ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä. Sillä väkivaltaisista on tullut loppu, pilkkaajat ovat hävinneet, ja kaikki vääryyteen valppaat ovat tuhotut, (Jes. 29:18-20)

Myös kaikkien maailman kansojen opetuslapseuttamiseen kuuluu vaatimus kansojen johtajien ja edustajien vuosittaisesta osallistumisesta Jerusalemissa järjestettävään jumalanpalvelukseen (lehtimajajuhlaan). Nämä osallistumiset on sanktioitu ja niistä kieltäytymisillä on seuraamuksensa.
Ja mitkä maan sukukunnista eivät käy ylös Jerusalemiin kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, niille ei tule sadetta. (Sak. 14:17)

Nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/  Jumala sallii – Vastustajan innokkaalla myötävaikutuksella –  kaikenlaisen pahuuden kasvun maailmassa täyteen mittaansa. Tänään eletään siis Ihmisen päivää /1. Kor_4:3/, jolloin ihmiskunnalle annetaan mahdollisuus itsenäisesti järjestää maailman asiat kuntoon. Jumala ei puutu näkyvällä tai julkisella tavalla maailman menoon. Jumalan seurakunnallinen hallinto tapahtuu salassa ja se pohjautuu Hänen armon (lahjasuosiollisuuden) periaatteeseen valittujaan kohtaan. Nykyinen seurakunta on olemukseltaan hengellinen, koska se on Kristuksen ruumis Pyhässä Hengessä. Nykyisen seurakunnan lupaukset eivät liity nykyisen Maan päälle, vaan maapallon ulkopuoliselle Universumin alueelle. Jumala ei käy tänään pikaoikeudenkäyntejä (kuten Helluntain hallinnon aikana) seurakuntalaisiaan kohtaan, vaan oikeudenkäynnit käydään myöhemmin Kristuksen ns. palkkiotuomioistuimen edessä /1. Kor_3:10-15/.
Eikä Jumala suinkaan rankaise tänään uskovaansa pikakuolemantuomiolla, vaikka hän syyllistyisi epärehellisyyteen Hänen edessään, vaan Henkensä nuhtelulla ja ojentamisella.
Ei.
Mutta tuohon aikaan se vaati kaiken omaisuuden myyntiä ja sitten lähtemistä Jeesusta seuraamaan /Mark_10:21/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä