Sielunvihollinen?

 

Monet uskovat puhuvat usein ”Sielunvihollisesta”.
Mitä he sillä tarkoittavat?
Löytyykö ko. ilmausta ollenkaan Raamatusta?
Mitähän se raamatunmukaisesti voisi tarkoittaa?

 

Kun puhumme Sielun vihollisesta niin viittaamme sillä yleensä Saatanaan.
Mutta.
Mutta kun tällaista ilmausta ei Raamatusta kuitenkaan löydy?!

Sielun alkuperäinen määrityshän on tässä:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei luomisessa tullut sielua, vaan ihmisestä tuli maaperäisen kehon ja Jumalan elämän henkäyksen tuloksena elävä sielu /Tästä tarkemmin/. Raamatun alkutekstin mukaan elävä ihminen on elävä ihmissielu ja kuollut ihminen on poisnukkunut, kuollut sielu.

”Sielu” (hepr. nephesh; kreik. psuche) esintyy VT:n alkuteksteissä yli 700 kertaa ja UT:n alkuteksteissäkin yli 100 kertaa.

Kyseessä näyttää siis olevan varsin keskeinen termi Raamatussa ja niin ollen sen alkuperäinen ja oikea merkitys olisi hyvä tietää. Valitettavasti tämän sanan käsitteellinen merkitys on haalistunut (kiitokset kreikkalaisen filosofian ja perimätietietojen sävyttämien raamatunkäännösten) niin dramaattisesti, että myös moni uskova on ihmeessään tämän käsitteen kanssa.
Esimerkiksi Sf38-käännös kääntää VT/UT -osioissaan alkutekstin ilmaisun ”sieluksi” ainoastaan 281/46 kertaa! Sf92-käännös enää vain 42/23 kertaa!

Niin kuin Paavali opettaa, että ihmisellä on tänään sielullinen ruumis ja sen jälkeen (ylösnousemuksessa) tulee hengellinen ruumis /1. kor_15:42-45/. Nykyinen sielullinen ruumiimmehan on maaperäinen /1. Moos_2:7/ ja siten sen luonnolliset aistitkin kiinnittyvät maanpäällisiin ja näkyviin asioihin /1. Kor_15:45-49/; ja kuollessaan se hajoaa takaisin maaperään.
Voidaankin sanoa, että elävä, sielullinen ihminen on sellainen ihmissielu, joka Aadamin perintöä kantaen elää (ajattelee, oppii, tuntee, liikkuu, tiedostaa, jne.) tätä maanpäällistä elämäänsä niissä olosuhteissa kuin Jumala on ne hänelle sallinut.

Raamatun mukaan Saatana näyttää kuitenkin olevan ihmisen ystävä. Sillä kirjoitettu on:

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. (Matt. 16:23)

Saatana näyttää siis olevan ihmisen puolella ja voi jopa vaikuttaa uskovan (tässä Pietarin) puheessa. Kaikki tämä tietenkin siitä alkaen, kun ensimmäinen ihmispari päätti lähteä tottelemaan Jumalan Vastavaikuttajan kaunista, houkuttelevaa, mutta kuitenkin valheellista puhetta.

Saatana haluaa johtaa ihmiskuntaa rakentamaan maailmaan ”rauhan ja oikeudenmukaisuuden” maailmanjärjestyksen, jossa kaiken Luojalla ei tietenkään voi olla minkäänlaista sijaa. Tämä on sen tehtävä. Ja vauhti näyttää vaan kiihtyvän. Israelia valtiona ja kansana ei tässä tietenkään voi olla mukana, koska sille luvatun tulevan maailmanhallinnon Saatana pyrkii häivyttämään valtakirkkojen ja niiden auktoriteettien vaikutusvaltaa hyväkseen käyttämällä.

 

Mutta mitä Jeesus opetti maan päällä eläessään juutalaisille opetuslapsilleen siitä, mitä Hän opetuslapsiltaan vaaditaan?

 

Joh_12:25
Sf38:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
CLV:
He who is fond of his soul is destroying it, and he who is hating his soul in this world, shall be guarding it for life eonian.

 

Jeesus esittää tässä selvästi sen, mikä vaatimustaso Hänen opetuslapsiltaan vaaditaan.
Ei oman elämänsä vihaamista niin kuin suomalainen Raamattu virheellisesti kohdan kääntää.
Ei.

Vaan oman sielunsa vihaamista!

Ja tällä kaikellahan Hän tarkoitti, että opetuslasten oli tuolloin luovuttava – Mestarinsa lailla – kaikesta sielullisesta mukavuudesta ja lähteä fyysisesti seuraamaan Häntä ja olla valmiita jopa myös kuolemaan, mikä heidän Mestariaan tien päässä odotti.

Siis Jeesus kehotti juutalaisia seuraajiaan olemaan oman sielunsa vihollisia, kieltäytymään ihmisten normaalielämästä: jättämään perheensä ja jättämään työpaikkansa ja niiden tuomat sielulliset etuudet. Toinen kohta tästä ”sielunvihollisuudesta” löytyy /Luuk_14:26-27/.

Johtopäätöksenä tästä voi päätellä, että tuo totuuden statuksen uskovien sanankäytössä saanut ilmaus sielunvihollinen, onkin itse asiassa ollut alun perin itse Jeesukselta, joka antoi tämän vaatimuksen oman sielunsa vihaamisesta omille oppilailleen. Nykykielellä ilmaistuna mukavuusalueeltaan poislähteminen fyysisen kärsimyksen tielle.

 

Niin kuin termi ”sielu” on pitkälti häivytetty raamatunkäännöksistä, niin myös em. raamatunkohdissa se on korvattu käännössanalla ”elämä” (kreik. zoe) kun alkutekstissä esiintyy ilmaus ”sielu” (kreik. psuche).  Tämäkin näyttää olevan sitä kuuluisaa korvausteologiaa: kun itsepintaisesti sekoitetaan perusmerkityksiä raamatunkäännöksissä, niin että saadaan Raamatun tekstiä mukautetuksi enemmän uskonnollisen kielenkäytön mukaiseksi. 😉

Jeesuksen lihaksi tulon hallinnon aikana juutalaisille opetuslapsilleen antamaa käskyä oman sielunsa vihaamisesta pääsivät Hänen seuraajansa konkreettisesti kokemaan Helluntain ja sitä seuraavan Ylimenokauden hallinnon aikana. Oman sielullisen elämän mukavuusalueelta luopuminen vaati tuolloin kaiken antamista luvatun Kuningaskunnan toteutumisen vuoksi: myös rikkaiden piti luopua omaisuuksistaan yhteisen hyvän vuoksi.

Nykyisellä salatulla Armon talouskaudella – jonka hallintomallin ja opetuksen välittäminen on luotettu apostoli Paavalille /1. Tim_2:7/ – ovat Jumalan antamat Kristuksen seuraamisen säännöt kuitenkin toisenlaiset. Tänään valitut pysyvät ”loppuun asti” valittuina /Room_8:35-39/. Tänään valitut liitetään Pyhän Hengen sinetöinnin kautta peruuttamattomasti Kristuksen hengelliseen ruumiiseen /2. Kor_1:21-22/. Tänään tapahtuu Kristuksen seuraaminen kunkin jäsenen kohdalla juuri sillä paikalla, johon hänet on alun perin kutsuttu /1. Kor_7:20/ ja maailman valloittamisen tehtävät voi huoletta jättää Israelin valituille ja tulevaan maailmanaikaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

.. ja joka ei saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa ..

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan aikanaan juutalaisille opetuslasilleen sillä, mitä he tulisivat saamaan palkkioksi siitä, että lähtevät Häntä seuraamaan?
Hänhän lupasi tuolloin seuraajilleen satakertaisia – jo tässä ajassa toteutuvia – siunauksia. Hän lupasi seuraajilleen myös tulevaa ”iankaikkista” elämää.
Toteutuiko tämä sitten Hänen opetuslastensa kohdalla – ja miten?
Koskevatko nämä lupaukset lainkaan meitä: tämän päivän kansojen uskovia?
Oletko kohdallasi joutunut pohtimaan tätä asiaa?

Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu oppilailleen tulevista kärsimyksistään ja myös Hänen opetuslastensa kohdalle tulevista kärsimyksistä:

Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Mark. 10:29-30)

CLV Mk 10:29 – Mk 10:30
29  •Jesus averred to him, ”Verily, I am saying to you that there is not one who -°leaves a house, or brothers, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or fields, on My account and on account of the evangel,
30  who should not be getting back a hundredfold now, in this era, houses and brothers and sisters and mother and father and children and fields, with persecutions, and in the coming~ eon, life eonian.

Tämä Jeesuksen opetuspuhe lähti liikkeelle Pietarin toteamisesta: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” ja opetuslasten uteliaisuudesta, odotuksista siitä, mitä he tulevat saamaan tulevaisuudessa palkaksi Herran seuraamisesta. Tulevaisuus näytti siis heitäkin hieman huolettavan.

Tämä kohta on tietenkin täyttä totta; näin on kirjoitettu. Se on myös jo osittain toteutunut, mutta sen sovittaminen nykyiselle salatulle Armon hallintokaudelle johtaa vääjäämättömästi hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.
Kirjoituksia lukiessa on aina hyvä tulla tietoiseksi siitä: keille kyseinen ilmoituksen kohta on osoitettu, milloin siihen liittyvät lupaukset on tarkoitus toteutua ja koskevatko ne nykyistä Armon hallintokautta eli ovatko ne totta ja voimassa nykyisellä Jumalan talouskaudella.

Ensinnäkin.

Jeesuksen sana oli osoitettu Hänen juutalaisille opetuslapsilleen, jotka olivat tuolloin – Hänen lihansa päivinä – lähteneet Häntä seuraamaan. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti tuolloin ja myös myöhemmän ns. Helluntain hallinnon aikana sitä, että heidän tuli konkreettisesti jättää kaikki maallinen omaisuutensa ja verisiteensä ja lähteä kulkemaan Hänen jalanjäljissään. Kyse oli yhdessä Mestarinsa kanssa ristin tielle lähtemisestä, ”kärsimyksen maljan” juomisesta.

Jeesus puhuu noiden satakertaisten siunausten toteutuvan ”tässä ajassa”, kreik. en to kairo. Alkukielen kairos tarkoittaa sellaista ajanjaksoa, joka täyttää tietyt tunnusmerkit.
Tässä tuon ajan tai ajanjakson tunnusmerkit täyttyivät Helluntain hallinnon aikana. Silloin tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja silloin alkoivat opetuslapset Pietarin johdolla julistaa Israelille Kuningaskunnan evankeliumia, Ympärileikkauksen evankeliumia /Gal_2:6-7/. Tuolloin elettiin ihmeitten ja merkkien aikaa.

Helluntain hallinnon aikana olivat opetuslapset saaneet satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja. Helluntain aikana opetuslapsille oli kaikki yhteistä. Kaikki sosiaalinen ja taloudellinen tuki oli yhteistä ja jaettua:
Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Apt. 2:44-45).
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. (Apt. 4:32)

Myöskään kukaan uskovista ja heidän perhekuntalaisistaan ei kärsinyt tuolloin puutteesta eikä minkäänlaisesta köyhyydestä, koska kaikki möivät omaisuutensa ja antoivat niistä syntyneet varat kokonaisuudessaan yhteiseksi hyväksi:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan. (Apt. 4:34)

Helluntain hallinnon aika oli uskoville myös vainon aikaa: tämä tulee ilmi jakeen 30 alussa, jossa Jeesus kertoo tuon satakertaisen siunauksen tulevan opetuslastensa osaksi ”keskellä vainon aikaa” (kreik. meta diogmon). /tästä tarkemmin/

Tämä kaikki on siis ollut totta ja toteutunut Helluntain taloukauden aikana.

Toiseksi.

Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen samalla myös lupauksen maailmanajallista elämästä tulevana maailmanaikana (kreik. en to eo to erchomeno) (jae 30). Tässä Hän viittaa seuraavaan tuhatvuotiseen, ”iankaikkiseen” Kuningaskuntaansa ja koko sen ajan kestäviin lupauksiin.

Tämä taas on totta ja tulee toteutumaan Jeesuksen tullessa taivaalta Messiaana ja perustaessaan Israelille sille lupaamansa Kuningaskunnan.


Yritykset näiden jakeiden lupausten soveltamiseksi nykyisen Kristuksen hengellisen ruumiin (seurakunnan) kohdalle on monelle uskovalle osoittautunut kompastuskiveksi
.
Vaikka tällaista esim. kirkollisten jumalanpalveluskaavojen kautta annetaan ymmärtää, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi voimassa, olisi totta tänään meille Kristuksen seurakunnan jäsenille. Perimätiedoilla ja -opetuksilla tehdään tänään ”tyhjäksi” Jumalan sanaa aivan samalla lailla kuin sitä tehtiin Jeesuksen maallisen elämänkin aikana /Mark_7:13/.

Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys on tänään hengellistä. Se rakentuu ja toimii jokaisen jäsenen kohdalla Pyhän Hengen ja ylösnousseen Pään, Kristuksen kautta. Se toimii pelkän uskon kautta ja se ”näkyy” Uskon Hengen vaikuttamana kirjeenä tai tuoksuna maailmalle. Olen monesti miettinyt sitä, miten tämänkaltaiset opetukset (joissa omitaan uskovalle Israelille luvattua) on saanut historian aikana (ja yhä edelleen) hämmennystä, epäuskoa ja monenlaista heikkoutta ja kärsimystä uskovien keskuudessa.

 

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä