Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niin kuin hän, että sen saavuttaisitte. (1. Kor. 9:24)
(CLV) 1Co 9:24
Are you not °aware that •those racing in a stadium are, indeed, all racing, yet one is obtaining the prize? Thus be racing that you may be grasping it.
Mitähän Paavali mahtaa oikein tarkoittaa, kun hän kehottaa kristittyä menemään kilparadalle ja pärjäämään siellä?
Parhaiten pärjäävälle luvataan vielä voittopalkinto. Mutta eikö voittopalkinto jaeta ainoastaan ensimmäiselle – ja kuitenkin siellä näyttää olevan monia juoksijoita?
Mistä voittopalkinnosta tässä oikeastaan puhutaan?
Mikä opetus tähän mahtaa oikein sisältyä?
Onko tämän jakeen viesti joskus mietityttänyt sinua? Minua ainakin on.
—
Ensinnäkin tästä apostolin kehotteesta on pääteltävissä, että se on suunnattu jokaiselle ihmiselle Kristuksessa. Sitten nuo toiset, jotka eivät voita, täytyy jotenkin liittyä jokaisen kristityn ”lähipiiriin”.
Paavali kertoo tässä meidän tilanteestamme, jossa elämme. Ja oikeastaan hän ei kehota meitä menemään kilparadalle, vaan toteaa, että siellä me jo nyt olemmekin siellä: jokainen ihminen Herrassa.
Kyse on tässä tietenkin kuvakielestä, jonka Paavali ottaa antiikin ajan kuuluisista urheilukilpailuista ns. Isthmoksen kisoista, joista olympialaiset myöhemmin muodostuivat. Sen korinttolaiset tunsivat hyvin.
Kristityn elämä on verrattavissa kilparadalla olemiseen; tässä taitaa olla juuri kysymys siitä kuuluisasta ”uskon kilvoittelusta”. Käännössanojen ”voittopalkinto” ja ”prize” takaa löytyy vanhan kreikan brabeion, mikä tarkoittaa tuomarin antamaa palkkiota. Metaforisesti termi viittaa Kristuksen palkkio-oikeuskäsittelyssä jaettaviin palkkioihin /1. Kor_3:10-15/ /tästä tarkemmin/.
Paavali osoittaa tämän kehotuksensa jokaiselle uskovalle.
Vielä tarkemmin, Paavali osoittaa tämän kehotuksensa jokaisen kristityn uudelle ihmiselle: uudelle luomukselle Herrassa /Gal_6:15-16/.
Kilpakaverina tässä sitten on meidän vanha ihmisemme jäsenineen: se lihan ruumis, jonka Herra vei mukanaan meidän osaltamme ristille /Room_6:6/.
Itse hän antaa meille esimerkin siitä, miten tässä on jokaisen uskovan kohdalla kyse elinikäisestä ”rientämisestä” eteenpäin: kohti Kristuksen palkkio-oikeuskäsittelyä. Jokainen ihminen Herrassa on tänään täysin varmasti kelvollinen ja pelastettu Herrassa: perustus ei petä, mutta Paavali puhuukin tässä siitä miten uuden ihmisen, uuden luomuksen mukainen vaellus tuottaa voittoa ja varallisuutta ylösnousemuksen jälkeistä, kuolematonta (”iankaikkista”) elämää varten.
Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, (Fil. 3:12-13)
CLV Php 3:12 – Php 3:13
Not that I already obtained, or am already °perfected~. Yet I am pursuing, if I may be grasping also that onfor which I was grasped also by Christ Jesus.
Brethren, not as yet am I/ reckoning~ myself to have grasped, yet one thing—forgetting~, indeed, •those things which are behind, yet stretching~ out to •those in front—
Voitto saavutetaan edessä olevassa ylösnousemuksessa. Voitto saavutetaan kun saamme vaihtaa nykyisen – kuoleman alaisen – ruumiimme Kristuksen kirkkauden – kuolemattoman – ruumiin kaltaisuuteen /1. Joh_3:2/. Unohdetaan vanha ihminen, vanha egomme. Se ei ansaitse huomiotamme, koska Herra Jeesus vei sen mukanaan ristille 2000 vuotta sitten.
—
Kysymys on lopulta mielen alueesta. Kysymys on lopulta Jumalan armon toiminta-alueesta ihmisen elämässä. Kysymys on uskovan kasvamisessa mielensä alueella Kristuksen mielen mukaisuuteen.
Wikipedia määrittelee mielen seuraavasti:
Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät.
Juuri mielemme alueella Paavali meitä ohjeistaa kasvamaan uskossa (Roomalaiskirjeen luvut 6-8). Juuri mieli on se kilvoittelun alue, jossa saamme kasvaa Kristuksen Hengen vahvistamana /Room_8:26/ Kristuksen mielen mukaisuuteen. Liha ei mitään hyödytä: sen on Herra vienyt omassa ruumiissaan ristille ja siellä se saa myös meidän mielemme alueella pysyä.
Entäpä nuo kilparadalla vaeltavat muut kilpaveikot?
Keitä ne mahtavat olla?
Vanhan ihmisen jäsenemmehän ne siellä juoksevat!
Kun apostoli kirjoittaa:
25. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman.
26. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niin kuin ilmaan hosuen,
27. vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.
CLV 1Co 9:25 – 1Co 9:27
25 Now every •|contender~ is controlling~ himself in all things; tthey, indeed, then, that they may be obtaining a corruptible wreath, yet we an incorruptible.
26 Now then, thus am I/ racing, not as dubious, thus am I boxing, not as punching the air,
27 but I am belaboring my •body and leading it into slavery, lest somehow, when -heralding to others, I smyself may |become~ disqualified.
niin hän viittaa nimenomaan siihen että ”kilpajuoksu” käydään itsehillinnän, itsekontrollin ja itsekritiikin alueella. Siis ymmärryksen alueella /1. Kor_14:15/.
”Kurittaa”, ”belabouring”, kreik. hupopiazo, tarkoittaa ”lyödä silmien alle” tai kuvainnollisella kielellä ”väsyttää rukouksin” (Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY”). Tässä Paavali viittaa muinaisten Olympian kisojen nyrkkeilyyn.
Ajattelen, että tässä on lopulta kysymys rukouselämästämme. Säännöllisestä vanhan ihmisemme jäsenten poisriisumisesta ja uuden ihmisen (Kristuksen) piirteiden päälle pukemisesta. Kyse on lopulta Elämän Hengen lainalaisuudesta, jonka alaisuudessa voimme laittaa vanhan ihmisemme jäseniä (ruumiin teot) Kristuksen kuolemaan. Ja tämä kiittäen rukouksessa ja mielemme alueella.
Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää. (Room. 8:13)
(CLV) Ro 8:13
for if you are living in accord with flesh, you are |about to be dying. Yet if, in spirit, you are putting the practices of the body to death, you will be living~.
—
Tämä eliniällinen ”juokseminen” kohti päämäärää tapahtuu tietenkin päivärytmillä. Siksi Paavali puhuukin tässä stadionmittaisesta juoksusta, puhuu noin 200 metrin juoksuosuuksista. Näistä päivittäisistä juoksuosuuksista sitten koostu koko kilpamatka. /1. Kor_3:10-15/.
Muinaisissa Olympian kisoissa urheilijat olivat pukeutuneet pelkkään lannevaatteeseen tai jopa kilpailivat alastomina, jotta kaikki se mikä painaa ja hidastaa juoksemista olisi pois riisuttu. Tämän esimerkin mukaan myös Paavali kehottaa meitä päivittäin rukouksessa heittämään – tai tarkemmin ”kuolettamaan”, ”surmaamaan” (kreik. nekroo) – vanhan ihmisemme hidastavat jäsenet Kristuksen ristin kautta Hänen kuolemaansa eli ”väsyttämään sitä (kuoleman ruumista) rukouksin”. Ja sitten pukeutumaan uuteen, nuoreen ihmiseen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvauksen mukaan /Kol_3:5/; /Kol_3:12/!
Elämän Hengen lainalaisuus nykyisessä Armon hallinnossa on meitä tässä voimallaan auttamassa /tästä tarkemmin/. Uskova ei ole lihan vallassa, siltä on otettu tämä oikeutus pois, vaan Hengen vallassa: Kristuksen Hengen, joka auttaa meitä meidän heikkoudessamme /Room_8:9-11/.