Artikkelit

Miten leikata oikein Totuuden sanaa?

kirjoittaja

 

Mistä tällainen kysymys?
Onko kysymys edes validi – siis kelvollinen?
Eihän tällaista ohjetta ainakaan Raamatusta voi löytyä?
Vai voiko?

Kyllä, tämä ohje löytyy Raamatusta, tarkemmin Uuden testamentin puolelta, tarkemmin Paavalin kirjeistä, tarkemmin hänen opetustestamentistaan, hänen viimeisestä kirjeestään.

 

2_Tim_2:15
Sf38:
Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
CLV:
Endeavor to present yourself to •God qualified, an unashamed worker, correctly cutting the word of •truth.

 

Yleiset käännökset antavat ymmärtää, että Paavali tarkoittaa tässä totuuden sanan ”oikein jakelemista”, ”oikein saarnaamista”, tms.
Mutta.
Mutta käännöksen ”oikein jakelee” takaa löytyy vanhan kreikan termi orthotomeo. Verbi on ruokailuun liittyvä teonsana ja tarkoittaa oikein leikata tai oikein osittaa niin kuin Konkordanttinen menetelmä sen kääntää. Tämä teonsana esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa.

—

 

Kun Paavali puhuu tässä Totuuden sanasta, niin hän tarkoittaa Kirjoituksia so. koko Raamattua, koko Jumalan ilmoituksesta ihmisille /Ps_119:160/, mikä ilmoitus oli summautunut täyteen hänen välittämänsä evankeliumin kautta /Kol_1:25-26/. Evankeliumin, jonka hän oli saanut suoraan ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta edelleen meille (kansojen uskoville) välitettäväksi /Gal_1:11-12/; /Apt_26:16/.

Paavali kuvaa tässä Raamattua, jonka hän esittää Jumalan antamana Elämän leipänä maailmalle ja ihmisille. ”Minä olen elämän leipä” Jeesus toistaa moneen kertaan Johanneksen evankeliumissa.
Jeesus on Raamatun punainen lanka sen alusta aina sen loppuun saakka. Raamatussa, Totuuden sanassa, Jumala kuitenkin lähestyy suunnitelmallisesti eri aikoina määräämillään tavoilla ihmisiä, näitä aikoja Raamattu kuvaa talouskausiksi tai hallintokausiksi (kreik. oikonomia). Ne muodostavat Jumalan kokonaissuunnitelmassa itsenäiset ja ajallisesti peräkkäiset ajanjaksot, jolloin Jumala soveltaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan itse määräämänsä lähestymistapaa, hallintotapaa. Nämä talouskaudet tai hallintokaudet  ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niiden kautta Isä Jumala vie suurta projektisuunnitemaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on asettanut /1. Kor_15:28/.

Raamattua voi ajatella pitkänä hengellisenä leipänä, joka oikein leikattuna tai siivutettuna (so. voimassaolevaan talouskauteen sovellettuna) antaa parhaan mahdollisen ravinnon hengelliselle elämälle.

—

Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan opetuksensa esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka Timoteus on häneltä kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa /Tästä tarkemmin/.
En voi tätä asiaa mitenkään muuten ymmärtää kuin, että Paavali haluaa varmistaa evankeliuminsa eteenpäin menemisen puhtaana lisäopeilta, joita Henki oli hänelle selvästi ilmoittanut olevan tulossa kristillisen uskon liepeille /1. Tim_4:1/; /2. Tim_4:3-4/. Olivathan uskovat alkaneet jo tuohon aikaan (noin 65 jKr.) luopua Paavalin evankeliumin auktoriteetista: “Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” – hän kirjoitti.

 

Oikein leikata Totuuden sanaa ei mielestäni voi tarkoittaa mitään muuta kuin, että Paavali haluaa kirjeisiinsä sisältyvän Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin /Tästä tarkemmin/ säilyvän ensisijaisena ravintolähteenä nykyisen Armon talouskauden uskoville. Tämä evankeliumi vaikuttaa uskoa ja rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa /1. Tim_1:14/. Hänen evankeliuminsa välittää sen voimassaolevan hengellisen ravinnon, joka tänään vaikuttaa armoa ja rauhaa uskovissa.

—

Mutta mitä otsakkeen jae sitten myös kertoo?

Se kertoo siitä, että on mahdollista leikata Totuuden sanaa, Raamattua, myös väärin!

Tämähän ei voi tarkoittaa mielestäni muuta kuin sitä, että kristillisten kirkkojen ja suuntien rakentamat “oikeat” opit ja niihin perustuva opetus ei priorisoi kansojen opettajan opetusta, vaan etsii Raamatusta, “pitkästä leivästä”, sellaisia kohtia, joiden opetus hivelee niiden omia korvia.

Näinhän lukuisat kristilliset kirkot ja lahkot ovat historian aikana syntyneet. Ja pitkään eläneet, koska Kirjoitusten tulkinnan auktoriteetti on säilynyt valtaapitävillä. Ja tietenkin voidaan perustella liikkeen opetuksen perustuvan aina Raamattuun, koska sitä on itse kullekin soveltuvin osin tulkittu. Poimittu opetuksiin aineksia toisilta Jumalan talouskausilta.

Totuuden sanan väärin siivuttamisella ja sen nauttimisella hengellisenä ravintona Paavali tarkoittaa esim. Jeesuksen maanpäällisen lihallisen elämän jatkuvaa ja kaavamaista muistelemista ja pitämisenä pyhänä (so. tämän päivän uskovalle eriytettynä) evankeliumina. Tätähän kirkot kaavamaisuudessaan systemaattisesti harjoittavat. Tällainen evankeliumi saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kristityissä, koska opetus liittyy Israeliin ja toiselle talouskaudelle, eikä Jumala sitä ole tukemassa.
Tällainen valtakirkkojen ylimielisyyden viitassa esitetty opetus lisää vaan hämmennystä ihmisissä, jotka vilpittömästi pyrkivät etsimään (leikkaamaan) Raamatun sanaa oikein. Oikein niin, että voisivat kasvaa rauhassa ja ilossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali opettaa taas tässä täysin vastakkaisesti. Uskovan tulee lakata kiinnittämästä fokustaan Jeesuksen (2000 vuotta sitten tapahtuneeseen) maanpäälliseen elämään, vaan kasvaa ja oppia tuntemaan Häntä ja Hänen todellisuuttaan enemmän ja enemmän Hengen ja mielensä alueella /2. Kor_5:16/. Tämän päivän Jumalan armon hallinta toimii Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteydessä /Filem_1:25/ – ja tietenkin Kristuksen ja ihmisen mielen alueella /Matt_11:25/; /Room_8:5-6/; /1. Kor_2:14-16/; /Ef_4:22-24/.

 

 

Mihin pappeutta tänään oikein tarvitaan?

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä Raamattu opettaa pappeudesta ja papeista?
Eikö Kristus todellisena ylimmäisenä pappina tehnyt kaksi tuhatta vuotta sitten kertakaikkisen ja riittävän uhrauksen?
Vai ilmeneekö pappeus tänään eri tavoilla? Ja millähän tavoilla?

—

Pappi, kreik. hiereus, /priest/.
Raamatun mukaan Jumala valitsi Israelin pappien kuningaskunnaksi ja pyhäksi kansakseen /2. Moos_19:6/. Papin korkein oikeus oli pääsy Jumalan yhteyteen. Vaikka Israelin temppelipalvelut eivät tällä hetkellä ole voimassa, niin ne kuitenkin tulevat astumaan maailmanlaajuisesti voimaan tulevassa tuhatvuotisessa kuningaskunnassa /1. Piet_2:9/; /Ilm_20:6/.

Tänään – salatulla armon talouskaudella – on siis tämä maanpäällinen julkinen pappeus lakannut ja aktivoituu jälleen pappiskansan Israelin ottaessa Messiaansa vastaan. Siksipä tämä avainsana ”pappi” puuttuu tyystin Paavalin opetuksesta /Katso tilasto esiintymisistä!/. Ainoan kerran se esiintyy hänen kertoessaan omasta palvelutyöstään, miten hän pappina välittää Jumalan Evankeliumin uhripalveluna kansojen uskovia varten /Room_15:16/.

Tänään pappispalvelut tapahtuvat jokaisen uskovan kohdalla Kristuksen Hengessä; puhutaan ns. yleisestä pappeudesta. Pyhän Hengen kautta on kristityllä suorapääsy Isän Jumalan tykö ja hän voi suorittaa papillista uhripalveluaan ruumiillisesti /Room_12:1/; kiittämällä /Kol_3:16-17/ ja pitämällä esirukouksia esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Paavalin mukaan pappeuden hoito tapahtuu tänään yksin Hengen yhteyden kautta Kristuksessa ja ilman välikäsiä.
Näin siis kansojen apostoli viimeisessä kirjeessään meitä papillisissa palveluissa ohjeistaa.

—

Pappeus – joka siis toteuttaa välimiesmenettelyä ihmisten ja Jumalan välillä – näyttää tänään tapahtuvan esikoisuus-järjestyksen mukaisesti: Ylösnoussut Kristus esirukoilee seurakuntaruumiinsa jäsenten puolesta /Room_8:34/ ja Hänen ruumiinsa jäseniä puolestaan kehotetaan esirukoilemaan ja kiittämään esivallan, kaikkien pyhien ja myös kiittämään (ei valittamaan!) kaikkien ihmisten puolesta. Ja tämä kaikki esirukous tarkoittaa (niin kuin sen nimestäkin voi päätellä) aktiivista yhtymistä Jumalan tahdon toteutumiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta.
Kristus on esikoinen (so. ensimmäinen) kuolleista nousseiden ihmisten joukossa /Room_8:29-30/, siis myös ensimmäinen (Pää) meihin Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniin (uskoviin) nähden. Tänään Hän myös hoitaa esikoistehtäväänsä seurakuntaansa (hengellisen ruumiinsa jäseniin) nähden rukouksin /Room_8:34/. Maan päällä eläessään Hän puolestaan rukoili valitsemiensa opetuslastensa puolesta /Joh_17:9/.
Samoin myös me – niin kuin Kristus on meihin nähden – olemme me (uskovat) esikoisia (ensimmäisiä) muuhun ihmiskuntaan nähden /Room_8:23/, ja näin tämä Paavalin kautta paljastettu salaisuus tulee kerran koko ihmissuvun osaksi /Room_5:18/; /1. Kor_15:20-26/.

—

Kristus on siis Jumalan ylimmäisenä pappina yhdellä kertaa ja kerta kaikkiaan sovittanut koko ihmiskunnan Jumalan edessä: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman Hänen kauttaan.
Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten.
Siis Jumala sovitti.
Ihmisellä ei ole tässä aikaansaannoksessa minkäänlaista osuutta.
Ei minkäänlaista ylpeilemisen aihetta.
Kaikki on Jumalasta.
Miksi Jumala sitten näin menetteli?
Miksi Hän itse näin ottaa vastuun koko ihmissuvusta?
Koska Hän on alun perin suunnitellut ja luonnut ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen.
Koska Hän tahtoo (ei tahtoisi niin kuin epäuskoisesti on käännetty, vaan tahtoo!) että kaikki ihmiset tulevat pelastumaan /1. Tim_2:4/; /Tiit_2:11-13/.
Ja Jumalahan on Jumala. Hän on kaikkivoipa. Hän toteuttaa lopulta koko pelastussuunnitelmansa tietenkin suvereenin tahtonsa mukaisesti /Jes_46:10/.
Mutta, Hän tekee sen oman suunnitelmansa ja aikataulunsa mukaisesti ja Kristuksen Jeesuksen kautta.
Ja kaiken tahtonsa Hän myös tulee toteuttamaan kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta: ne saavat lopulta päästä Hänen rakkautensa tuntemiseen ja kokemaan sen ilon ja riemun, mitä Isä Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta tulee tuomaan esiin /Fil_2:9-11/; /Room_8:19-22/!

Pysytään siinä, mitä alun perin on kirjoitettu.
Pysytään siinä mitä meitä varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko ihmiskuntaa varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko luomakuntaa varten on kirjoitettu.

p.s.

Se, että kirkkolaitokset ovat omineet ja korvanneet valitulle kansalle tarkoitetut pappistehtävät ei suinkaan tarkoita sitä, että Jumala olisi tällaista toimintaa siunaamassa. Eihän Jumala ole ollut kirkkoja siunaamassa maailman kaikkien kansojen opetuslapseuttamisessakaan, vaikka ne ovat sitä jo kohta 2000 vuotta saaneet yrittää?!
Toki tähän annetaan niille vielä yksi mahdollisuus, kun maailman valtauskonnot (kristilliset kirkkolaitokset siinä mukana) saavat yrittää maailmanrauhan toteuttamista ihmisvoimin ja Vastustajan vahvalla myötävaikutuksella. Näille instituutiollehan on annettu kuitenkin maailmassa valta esittää omaa sanomaansa ihmisille Jumalan ”totuutena”. Mutta kyse on (ja on Jumalan sallimuksesta ollut) eksytyksestä ja valheesta, jolla valtakirkot pitävät Kristuksen totuutta ja todellisuutta niille annetun valtansa alla. Jumala on sallinut (ja edelleen sallii) maailman valtakirkoissa sekä uskovia että uskomattomia palvelijoita /2. Tim_2:19-21/.
Mutta näilläkin asioilla on lopulta määräaikansa /Room_1:18/; /Ilm_17:15-16/.

 

 

Mitä oikeastaan ”aina ja iankaikkisesti” tarkoittaa?

kirjoittaja

 

Mielestäni suurin ns. virallisissa raamatunkäännöksissä oleva käännöskummajainen, joka ilmenee yleisesti sekä suomen- että englanninkielisissä Uusissa testamenteissa on käännös: ”aina ja iankaikkisesti”.
Onko tämä toistuva sanonta sinua itseäsi joskus mietityttänyt?
Onko kysymys jostain mystisestä asiasta, kun sitä ei ole raamatunkäännöksissä tarkemmin avattu?
Miksi tällaista ”hokemaa” pidetään vuosisadasta toiseen  ns. virallisissa käännöksissä esillä?
Miksi?
Tätä on jatkunut kirkkohistorian ajan, eivätkä siihen ole kääntäjät saatikka käännösten tarkastajat välittäneet puuttua.
Kyseessä on kuitenkin tässä taustaltaan Raamatun heprealaistaustainen (maailmankausiin liittyvä) idiomi.

Tämän kaltaisella heprelaistaustaisella idiomilla (joka esiintyy ”aina ja iankaikkisesti” -käännöksen takana alkukielessä) on ollut alun alkujaan merkitys jonkin asian, tilan tai henkilön ylivertaisuuden kuvaamisessa jossain ryhmässä, luokassa tai kokonaisuudessa. Tässä maailmankausien ryhmässä.

Valitettavasti tätä idiomia ei ole välitetty (vai onko edes haluttu välittää?) – sen alkuperäisyyttä arvostaen – yleisiin raamatunkäännöksiin. Tämähän voisi olla kätevä tapa kirkollisille instituutiolle häivyttää ajan ja sen peräkkäisyyden kulku (ja samalla esim. Israelille vielä toteutumattomat lupaukset) virallisista käännöksistä. 😉

 

Tämä (tuleviin maailmanaikoihin liittyvä ilmaus) paljastui myös minulle aikoinaan Konkordanttisen käännöksen kautta, ja avasi samalla myös näkymän Isän Jumalan kaikkivoipaan suunnitelmaan Kristuksessa Jeesuksessa ja sen toteutumiseen tulevien ”iankaikkisuuksien” eli maailmanaikojen (kreik. aion) täyttymyksessä.

—

”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina Isän Jumalan ja Herran Jeesukseen kohdistuvan kunnioituksen ja ylistyksen yhteydessä, esim. /Room_16:25-27/; /Gal_1:4-5/.
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös esiintyy UT:ssa aina  pelastetuilta lähtevänä sydämen kiitollisuudella Isää Jumalaa ja Herraa Jeesusta kohtaan. /Kol_3:16-17/
”Aina ja iankaikkisesti” -käännös  liittyy UT:ssa aina tuleviin maailmanaikohin (kreik. aion; ”iankaikkisuuksiin”), jolloin Jumalan valmistama pelastus Kristuksen Jeesuksen kautta alkaa tulla ilmi ja toteutua myös kaikkien ihmisten  ja koko luomakunnan osalle. /Fil_2:9-11/

—

Inspiroidussa vanhan kreikan alkutekstissä löytyy tuon käännöshimmelin ”aina ja iankaikkisesti” takaa seuraavat ilmaisut.

1)tous aionas ton aionon (UT:ssa 16 kertaa) ja 2)tous aionos ton aionon (UT:ssa yhden kerran)

Ensimmäisessä ilmauksessa on maailmankausien (kreik. aion) monikkomuoto aionas kun taas jälkimmäisessä tekstissä sen yksikkömuoto aionos.

Molempien lauseiden lopussa sama monikko aionion eli aionit tai maailmankaudet, joka viittaa maailmankausien luokkaan tai joukkoon.

Prepositiot tous ja ton  [Strong G3588] ilmaisee genetiivin eli sen, että molemmat sanonnat liittyvät  aioneita koskeviin asioihin eli yleensä tekstissä edellä ilmoitettuun totuuteen;
esim. hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen. (Ef. 3:21)

”aina ja iankaikkisesti” -sanonnassa oleva käännössana, rinnakkaiskonjuktio ”ja” myös puuttuu tässä kohtaa tyystin alkutekstistä; suomenkielen ”ja” vastine on vanhassa kreikassa kai.
Samoin alkukreikan termi aei, mikä tarkoittaa ”aina”, puuttuu em. sanonnasta.

—

Konkordanttinen menetelmä on tässäkin alkukielelle uskollinen kääntäessään joka kohdassaan johdonmukaisesti suomalaisen Sf38-käännöksen ”aina ja iankaikkisesti” seuraavasti.

1)for the eons of the eons ja 2)of the eon of the eons

eli edellä olevan mukaan suomennan tuon vastaavalla tavalla suomen kielelle:

1)aionien aionien aikana (tulevat maailmanajat)  ja 2)aionien aionin aikana (tuleva maailmanaika);
tai
1)maailmanaikojen maailmanajoiksi (tulevat aionit) ja 2)maailmanaikojen maailmanajaksi (tuleva aioni).

—
tai ehkä suomenkielellä parhaiten ymmärrettäväksi:

1)  tulevina maailmanaikoina (tuhatvuotisena ja sen jälkeisenä uuden taivaan ja Maan aikana).

—

Käytän tässä maailmankauden rinnalla myös aioni -termiä, koska myös se on suomen kielessä tunnistettavissa /Tästä tarkemmin/.
Näin tulee mielestäni sanonnan merkitys myös ymmärrettäväksi, kun sen liittää sen edellä olevaan asiakokonaisuuteen eli luotujen sydämestä lähtevään kiitollisuuteen tulevina maailmankausina. Näissä kohdin ylistetään siis aina Isän Jumalan kunniaa ja Kristuksen Jeesuksen herrautta, jotka alkavat tulla ilmi eli näkyväksi maailmalle ja maailmankaikkeudelle tulevina maailmanaikoina!

—

 

”aionien aionin aikana” –käännöstapa tuo mielestäni luonteenomaisesti heprealaisen ilmaisun ymmärrettäväksi nykykielelle (niin kuin sekä englannin- että saksankieliset konkordanttiset menetelmät sen myös kääntävät).

Taustalla on siis heprealainen idiomi, jolla suurin (tässä tulevat maailmanajat) ilmaistaan vertaamalla sitä muihin  luokkaansa (nykyiseen ja edeltäviin maailmanaikoihin) kuuluviin.

Näin esimerkiksi

  • ”kaikkein pyhin” on hepreassa ”pyhien pyhä”, ja ilmaisee sen, että temppelin kaikkein pyhin on temppelin pyhistä tiloista tärkein.
  • ”korkeaveisu” ilmaistaan hepreassa ”laulujen laulu”, joka tarkoittaa suurinta laulujen joukossa.
  • ”aionien aionit” tai ”aionien aioni” tarkoittavat suurimpia aioneita maailmankausien joukossa eli niitä tulevia (nykyista Pahaa mailmankautta seuraavia) aioneita, jolloin Jumalan suunnitelma Kristuksen Jeesuksen kautta tulee näkyvällä ja konkreettisella tavalla toteutumaan. Jälkimmäinen viimeisenä ja suurimpana uuden Maan ja uuden Taivaan aikana.

Sitten on kyllä kohtia, jolloin käännöstyössä on kunnioitettu alkuperäisen ilmauksen merkitystä.

  • ”herrain herra”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, joka tulevina maailmanaikoina (kreik. aion) on suurin Herra herrojen joukossa
  • ”kuningasten kuningas”, jolla tarkoitetaan Kristusta Jeesusta, jolla on ylin valta maailman kuninkaiden joukossa. /Ilm_17:14/

—

 

Katsotaan joitain noita jakeita seuraavassa niin, että korvataan ”aina ja aiankaikkisesti” -käännösilmaukset johdonmukaisesti ”tulevien maailmanaikojen ajan” -käännöksillä. Mietipä kohdallasi tulevatko jakeet ymmärrettävämmiksi.

hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Ef_3:21) – Tämä tapahtuu, kun nykyinen seurakunta on tullut temmatuksi taivaallisiin ja Herran Jeesuksen tuhatvuotinen hallinto Maan päällä toteutuu.

joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä Pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan!
Hänen olkoon kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Gal. 1:4-5) – viitataan tuleviin maailmankausiin, joihin uskovat ylöstempauksen kautta pelastetaan.

Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta meidän Jumalallemme ja Isällemme kunnia aina ja iankaikkisesti tulevina maailmanaikoina! Amen. (Fil. 4:19-20) – tässä viitataan uskoville luvattuihin taivaallisiin jako-osuuksiin ja muihin siunauksiin, jotka toteutuvat seurakunnan ylösnousemuksen jälkeen.

—

 

Aikojen kulku on Raamatussa jaettu kolmeen suureen luokkaan:
Aika ennen aioneita (maailmanaikoja) /1. Kor_2:7/,
Aionit eli maailmanajat, joissa nykyään eletään ns. Pahaa maailmanaikaa /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/. /Näistä tarkemmin/
Aionien jälkeinen aika, ns. täyttymyksen aika, jolloin Jumalan rakkaus Kristuksen Jeesuksen kautta on saavuttanut kaikki /Fil_2:9-11/.


Koko Jumalan ilmoitus – totuuden sana /Ps_119:160/ – toteutuu aioneiden ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on tahtonsa mukaisesti asettanut /1. Tim_2:4/.
Etenee siis ajallisesti ja vaiheittain eteenpäin.

Raamatun mukaan on menneitä maailmankausia, nykyinen maailmankausi ja tulevia maailmankausia.
Herran Jeesuksen tullessa Messiaana pelastamaan kansansa Israelin suuren ahdingon alta ja tuomitsemaan elävät kansat /Matt_25:31-33/ tapahtuu aionien ketjussa taitekohta ja siirrytään nykyisestä Pahasta maailmanajasta tulevaan (ja myöhemmin tuleviin) parhaisiin maailmanaikoihin; /Tästä tarkemmin/

Näin siis ”aina ja iankaikkisesti” -käännöskummajaisen takaa alkutekstissä löytyy ilmaus, jolla viitataan tuleviin (ei aina oleviin) hyvien maailmankausien ryhmään.
Viitataan niihin vielä edessäpäin oleviinelä  maailmanaikoihin (”iankaikkisuuksiin, ”ikuisuuksiin”), jolloin Jumalan hyvyys tulee näkyväksi ja konkreettiseksi meitä kohtaan /Ef_2:7/. Maailmankausiin, joista Raamattu käyttää myös nimitystä Herran päivä /Ilm_1:10/; /Jes_2:12/;/Sak_14:9/ ja Jumalan Päivä /2. Piet_3:12-13/; maailmankausiin jotka seuraavat nykyistä, pahaa Ihmisen Päivää /1. Kor_4:3/.

On kuitenkin erittäin arvokasta tietää, etteivät ne: aionit ole ”ikuisia” menneisyydessä eivätkä ”ikuisia” tulevaisuudessa, vaan niillä on selvät (Jumalan niille määräämät) rajat /Tästä tarkemmin/. Käännöstekele ”aina ja iankaikkisesti” hämmentää ja antaa epämääräisyydessään kuvaa ajattomuudesta; samalla se häivyttää Jumalan – Kirjoituksissa ilmoittamaa – suurta ja aikataulutettua suunnitemaa: sen vaiheita ja sen vääjäämätöntä ja vaiheittaista etenemistä kohti päämäärää /1. Kor_15:20-24/.

Valtakirkolliset vaikutukset perinteisiin raamatunkäännöksiin ovat ”kätevästi” tuoneet nämä ajattomuuden harhaan ohjaavat ”aina ja ikuisesti” himmeli-ilmaisut tavanomaisiin Raamattuihin. Näin ne ovat aikjojen saatossa saaneet himmennettyä ja jopa häivytettyä Jumalan suunnitelman aikajanallisen etenemisen Raamatun kokonaisilmoituksessa.
Näin ne ovat  ”antaneet näppärästi luvan” kirkollisille instituuteille unohtaa myös Israelin kansalle annetut ja vielä toteutumattomat, suuret maanpäälliset lupaukset.
Tällä tavalla on toiminut ja näin myös edelleen vahvasti toimii ihmisten rakentamat kirkolliset korvausteologiat.

 

Eikä Kristuksen herraus ja hallinto ole suinkaan Raamatun mukaan ”ikuista” (”loputonta”), vaan tulevien maailmankausien ajan kestävää, kuitenkin kaikkivaltaista, mutta maailmankausiin rajoittuvaa. Kristuksen hallinto kestää siihen saakka, kunnes vihollisista viimeinen (toinen kuolema) /Ilm_20:11-15/ on kukistettu ja Hän aionien päättyessä luovuttaa vallan takaisin Isälleen saatuaan suuren Tehtävänsä suoritetuksi /1. Kor_15:20-28/.
Ja kun kuolema lopullisesti kukistetaan, niin elämä tietenkin tulee jatkumaan kuolemattomana (myös kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta) tulevien maailmankausien (aionien) jälkeen /Fil_2:9-11/!

 

 

Seurata vai jäljitellä?

kirjoittaja

 

Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta seuraamaan fyysisesti  Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähtemään kulkemaan Hänen perässään.

Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)

CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.

Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut please-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa (Tänne! minun taakseni) ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen perässään. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin ns. Jeesuksen ns.  Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.

Alkukielen sana, joka Jeesuksen fyysisestä seuraamisesta on kirjoitettu, on akoloutheo, jonka Konkordanttinen käännös esittää morfeemi-elementteinä ilmaistuna UN-JOIN-PLACE ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt seuraajilleen.

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa (agolouthei) sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”. (Matt. 8:21-22)

Kun tavanomainen käännös ilmaisee seuraavan Jeesuksen vaatimuksen seuraajilleen:
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:38-39)

niin tässä Hän esittää heille, että Hänen seuraamisensa ehdottomana vaatimuksen on valmius kärsiä ristinkuolema kuten Mestarinsakin tulee kerran tekemään. Jälkimmäisessä osassa ei suinkaan alkukielessä puhuta elämän kadottamisesta ja löytämisestä vaan sielun (kreik. psuche) likoon laittamisesta. Elämää tarkoittava sana kreikankielessä on aivan toinen: zoe. Sielun kadottaminen tarkoittaa tässä suostumusta kärsimyksiin ja kuolemaan Herran tähden. Elämää taas tule rakastaa ja kunnioittaa /Joh_14:6/. Näin voivat avainkäsitteet mennä sekaisin virallisissa käännöksissä: onko kyseessä sielusta vai elämästä, ei se niin väliä!

—

Jeesuksen seuraaminen vaati siis tuolloin – paitsi ammatinharjoituksen ja perheyhteyden jättämistä – niin myös rikkailta konkreettista kaiken omaisuuden myymistä köyhien hyväksi.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)

 

Helluntain hallinnon aikana (kun Jumalan kuningaskunta oli tuloillaan ja tulevan maailmanajan voimat alkoivat vaikuttaa) saivat Ananias ja Safiira pikaiset kuolemanrangaistukset heidän vilpillisen taloudenhoitonsa takia.
Saivat kuolemantuomion koska eivät antaneet koko rahasummaan, seurakunnan taloudenhoitoon /Tästä tarkemmin/ Tämä tuomiomenettely kuvaa myös Israelin tulevassa tuhatvuotisen maailmanvallan ehdotonta oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vaatimusta sen hallintotehtävien hoitojen suhteen.

Nykyisen Armon talouskautena taas toimivat toisenlaiset lainalaisuudet kuin tuolloin: ”kolehtit” ja niiden määrät voi itse valita ilman että siitä koituisi seuraamuksia. Eikä tänään hyödytä edes sekään, että  ”vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi”, jos se ei tapahdu Jumalan rakkauden vaikutuksesta (1. Kor. 13:3).

Eikä tuo Jeesuksen valitsema joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.

—

 

Entäpä, mitkä ovat saman, mutta ylösnousseen, Herran seuraamisen kehotukset tämän päivän kansojen uskoville? Nytpä Hän ei enää olekaan fyysisessä hahmossaan kuljettamassa seuraajiaan pitkin maita ja mantuja. Hän on noussut ylös ja lähettänyt valittuihinsa Pyhän Hengen, jolla Hän on myös sinetöinyt heidät omikseen. Edustajakseen kansojen keskuuteen Hän valitsi Paavalin /Gal_1:1/; /Gal_1:11-12/, häntä kannattaa siis kuunnella.
Alkukielen sana ”seuraamisesta” Paavalilla (siis Kristuksella Jeesuksella) onkin meille  tänään – ei fyysyesti seurata: akoloutheo – vaan mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamiskäytäntöjä kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.

Miten sitten tätä jäljittelemisen seurantakäytäntöä tulisi soveltaa? Mistä siihen voisi saada ohjeita?
Paavalilta, hänen kirjeistään.

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Koskapa ylösnoussut Herra on ilmestystensä kautta /Apt_26:16/ välittänyt Paavalille paljastuksina meille (tämän päivän uskoville) aivan erityisen evankeliumin, joka sisältää opetuksen lisäksi myös ohjeet kristityn käyttäytymiselle, niin on apostoli samalla kirjannut kirjeisiinsä meille nämä tervehdyttävien ja järkevien sanojen mallin:

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

Siis sanastolla, ilmaisuilla ja opetuksella on meille tärkeä merkitys!

 

Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla tehty jo kauan sitten: ennen ”ikuisia” aikoja /2. Tim_1:9/, ennen kuin ihminen oli syntynyt ja tehnyt hyvää tai pahaa!  Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana tulee valittujen osalle.

Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä oli, kun kutsu kuului:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

Miksi näin? Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen ja tulevia tehtäviä varten /1. Kor_12:18-22/.

Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten ovat?
Erilaisia.
Monesti näkymättömiä.
Paljolti ”teologisesti” oppimattomia.
Paljolti ihan tavallisia ihmisiä.

Tässä kohtaan näyttää Jumalan viisaus toimivat seuraavalla tavalla:
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)

Epätarkat ja tulkintapitoiset (tai pitäisikö sanoa tulkintahakuiset) käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kristillisissä opetuksissa:

Pitääkö tänään koko maailma vallata Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on osoittanut?
Pitääkö tänään maailman kansat opetuslapseuttaa Jeesukselle, vai jättää tämä tehtävä Israelille ja tulevalle maailmanajalle, minne Jumala on sen tarkoittanut /Tästä tarkemmin/.  Jumalahan kun kuitenkin hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa pohjalta siihen päämäärään, jonka Hän itse on asettanut/1. Kor_15:20-26/.
Mitenhän paljon on tällainen uskonnollisten auktoriteettien, monesti yhdessä poliittisten vallankäyttäjien kanssa, siunaama ”ristiretkeily” saanut kärsimystä aikaan maailman historiassa?
Miten paljon näiden seuraamis -käsitteiden erilaisuuden pimittäminen raamatunkäännöksissä on voinut saada sairautta ja muuta kärsimystä aikaan monien uskovien kohdalla?

Siispä kristittyjen kannattaa jäljitellä Paavalin esimerkkiä hänen kaikessa esikuvallisuudessaan ja opetuksessaan /1. Kor_11:1/; /Fil_3:17/!

sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)

 

p.s.

Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat suhteutetusti tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuuden kahden evankeliumin (Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin) välillä.

 

 

 

 

Paavalin evankeliumi – voimassa NYT!

kirjoittaja

 

Mikä ihmeen Paavalin evankeliumi?
Mistä sellainen löytyy ja miksi sen olemassaolosta ei juurikaan puhuta?
Uuden testamentin alkuteksti puhuu kuitenkin aivan nimenomaisesta Paavalin evankeliumista /Gal_2:7/, joka eroaa sisällöltään monessa suhteessa Israelille kohdistetusta ns. Kuningaskunnan evankeliumista, vaikka molempien ytimenä on Jeesus Kristus.

Paavali sai evankeliuminsa suoraan ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, eikä siis Jeesuksen seurassa aiemmin vaeltaneilla apostoleilta. Esimerkiksi Pietarilla oli vaikeuksia Paavalin sanoman ymmärtämisessä /2. Piet_3:16/. Paavalin evankeliumissa oli kuitenkin aivan mullistava – ennen kuulumaton – ilmoitus ja hänellä oli täysi työ pitää se puhtaana erilaisilta lisäopeilta (esim. Galatalaiskirje, 1. Korintolaiskirje). Hänen evankeliuminsa kohderyhmänä ovat tänään – ensimmäistä kertaa koko raamatunhistoriassa – kansat (joiden joukossa Israelilla ei tällä hetkellä ole mitään erityisasemaa). Vain hänen evankeliumissaan esiintyy vanhurskautus (syyttömäksi julistaminen) pelkän uskon perusteella! Vain hänen evankeliumissaan tuodaan sovitus koko laajuudessaan esiin! Mitä sitten ns. uskonpuhdistuksessa aikoinaan oikeastaan tapahtui? Ei kai mitään muuta kuin, että reformaattorit  löysivät tuon Paavalin evankeliumin ja sen opetuksen ja toivat sen sisältöä esille!

Paavali sai ylösnousseelta Kristukselta nimityksen ja toimeksiannon /Apt_26:16/.

Hänet erotettiin (eriytettiin) apostoliksi vain kansoja varten (Room. 1:1).

Hänelle uskottiin aivan erityinen ilosanomasanoma kansoille /Gal_2:7/; /1. Tess_2:4/; /1. Tim_1:11/; /Tiit_1:3/.

—

Miksi tämä evankeliumi sitten julkaistiin?

Koska tämä evankeliumi on ollut Jumalassa salattuna maailmanaikojen alusta alkaen odottamassa Hänen julkaisuhetkeään /Ef_3:8-11/.

Ja koska oikea aika tämän evankeliumin julkistamiselle käynnisti Israelin tilapäinen ”hyllytys” (so. vielä meneillään oleva määräaikainen kirouksenaika). Ja juuri tämä Israelin määräaikanen ”sivuunlaitto” on koitunut tämän ajan kristityille rikkaudeksi, koskapa Jumala kokoaa tänä aikana eri kansoista Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenistön /Room_11:12/ sen myöhempiä, taivaallisia tehtäviä varten /Fil_3:20-21/.

—

Paavalin sanoma eroaa olennaisesti sisältönsä, vastaanottajakuntansa ja lupaustensa puolesta siitä evankeliumista eli Kuningaskunnan evankeliumista, joita kaksitoista apostolia julisti juutalaisille. Jälkimmäisillä oli tehtävä Herralta nimenomaan Israelille. He julistivat profeettojen ja Herran Jeesuksen lupaamaa maanpäällistä valtakuntaa (tarkemmin kreik. basileia so. kuningaskuntaa) ja sen toteutumista /Apt_1:3/; (Jaak. 2:5; 2 Piet. 1:11; Ilm. 1:9, 11;5).
Tämä kuningaskunta (ei siis mikään tasavalta) ja sen periaatteet olivat heidän sanomansa elementtejä /Matt_28:18-19/; /Apt_2:38/; (Mark. 1:4; Matt. 3:2, 4:17; Apt. 3:19).
Hän, joka tämän uskossa tuolloin vastaanotti, sai syntien anteeksiannon ja lupauksen tulevan kuningaskunnan (eli tuhatvuotisen, maanpäällisen valtakunnan) kuninkaallisista ja papillisista viroista /1. Piet_2:9/; (Ilm. 1:6, 5:10).
Ei-israelilaiset – siis kansat – oli suljettu näiden lupausten ulkopuolelle. He saattoivat, kun he Jumalaan ja Kristukseen uskoivat, odottaa vaatimattomampaa siunausosuutta kuningaskunnan vieraina ja asukkaina.

Myös Paavali julisti lyhyen aikaa evankeliumia kuningaskunnasta maanmiehilleen ulkomailla samalla kun myös kansoja kutsuttiin uskomaan Kristukseen (Apt. 17:30-31) . Mutta kun juutalaiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin – joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta – hylkäsivät kuningaskunnan evankeliumin , niin samalla he hylkäsivät myös Messiaansa tulemisen /Apt_28:25-28/ (Apt. 13:45-47).

Tämän (ns. ylimenokauden talouskauden) päättyessä juutalaiset tuomittiin paatumuksen tilaan ja – jo Vanhassa testamentissa moneen kertaan heille luvattu – Kuningaskunnan toteutuminen tuli siirretyksi tuntemattoman pitkään tulevaisuuteen /Room_11:25/ . Samoin kahdentoista apostolin evankeliumia juutalaisille lakattiin julistamasta. Kuitenkin tänään on voimassa /2. Tim_3:16-17/.

—

Nyt astui Paavalin erityinen evankeliumi (60 luvun alusta alkaen) voimaan!
Tämän ilosanoman olemassaolo ja koko sisältö oli ollut tuohon asti vaiettu salaisuus /Room_16:25-27/; /Ef_3:2-3/.

Nyt uskon kautta Kristuksen vastaanottaneet on määrätty taivaallisia (maapallon ulkopuolisia) tehtäviä varten ja omistamaan taivaalliset siunaukset /Ef_1:3/; /Ef_2:6/. Heidän pelastumisensa, sovituksensa, vanhurskautuksensa ja kirkastumisensa on yksin ylitsevuotavan ja ylivoimaisen armon (Jumalan lahjasuosiollisuuden) hedelmää! Tämän Jumalan armon vaikutuksen ensimmäisenä malliesimerkkinä (kreik. typos) /Fil_3:17/ ja prototyyppinä (kreik. proton) /1. Tim_1:16/ meillä on Paavali /Tästä tarkemmin englanniksi/.
Israelin toivo ja odotus taas liittyy tuleviin maanpäällisiin lupauksiin.

—

Miksi sitten tätä ilosanomaa ei nykyään juurikaan julisteta?

Tänä päivänä – kun liki 2000 vuotta on kulunut hänen evankeliuminsa julkistamisesta – on maailma täynnä erilaisia, eri opillisin painotuksin suuntautuneita kristillisiä suuntia, joista jokainen uskoo olevansa tulkinnoissaan oikeassa. No, täytyyhän sitä tietenkin asiaansa uskoa. Mutta, mikä tämän on voinut saada aikaan? Miksi ylösnousseen Herran meille kansoille Paavalin kautta antama evankeliumi ja sen voima on päässyt hiipumaan? Eikö Paavali korostanut kirjeissään, että nimenomaan hänet on asetettu kansojen opettajaksi? Onko Jumala määrännyt meille kansoille sellaisen opettajan, jonka opetus on epäselvää, moninaisia tulkintoja vaativaa tai erilaisiin vertauksiin kätkettyä? Eikö hyvä opettaja tunne oppilaitaan ja muodosta opetuksensa niin, että se on selkeää ja ymmärrettävää ja niin, ettei tulkkeja välissä tarvita? Eikä siinä ole mitään muuta kuin mitä siinä on suoraviivaisella maalaisjärjellä luettavissa /2. Kor_1:13/.

Tätä ei ehkä tarvitse ihmetellä, kun muistaa, miten jo muutaman vuoden kuluttua siitä, kun Paavali julisti evankeliuminsa Galatian seurakunnalle, oli seurakuntaan tullut uusia ”mestareita”, jotka opettivat, että tämä ei aivan  riitä! Tähän ilmoitukseen pitää vielä lisätä jotakin! /Tästä tarkemmin/
Ja näin – harmittomilta vaikuttaneet lisävaatimukset saivatkin aikaan sen, että ilo katosi uskovien elämästä! Galatalaiskirjeen 1. luvussa Paavali moneen kertaan ennustaa näiden  oppien tulon ja julistaa, että ”kun joku julistaa evankeliumia vastoin sitä, minkä te olette saaneet, olkoon kirottu”! Alkukielessä on suomennoksen ”vastoin” takana kreikan sana para, joka tarkoittaa ohessa, rinnalla; Näin Paavalin mukaan hänen evankeliumiinsa rakennetut lisäykset (kuten erilaiset ihmissuoritteiset rituaalit) tuovat kirouksen (siunauksen vastakohdan) niin opettajilleen kuin niille jotka siitä ravinnon saavat: usko horjuu, hämmennystä syntyy ja ilo alkaa hiipua.

Paavali näki tämän toisenlaisen evankeliumin tai ”sekaevankeliumin” leviämisen uhkan (ja koki myös sen toteutumisen jo elinaikanaan) kirjoittaessaan viimeiseen kirjeeseensä jälkisäädöksensä /2. Tim_2:2/.

 

p.s.

Ja näinhän tämä on tähän päivään mennessä todella toteutunut.
Kirkot näyttävät pitävän ”pyhänä” evankeliuminaan nimenomaan Jeesuksesta 2000 vuotta sitten kertovia neljää evankeliumikertomusta. Kertomuksia, joissa Jeesus oli kuitenkin tuolloin lähetetty yksinomaan Israelin kansan ”kadonneiden lammasten” tykö /Matt_15:24/. Mutta samalla ne toissijaistavat tai jopa kieltävät Paavalin ristin evankeliumin merkityksen (sanoma rististähän alkaa vasta Kristuksen ristiinnaulitsemisesta ja ylösnousemisesta) tämän päivän evankeliumina. Kieltävät, vaikka itse ylösnoussut Herra on sen meille välittänyt apostoli Paavalin kautta juuri tämän päivän voimassaolevaksi, pyhäksi ilosanomaksi /Gal_1:11-12/. Tämä tuli vahvistetuksi jälleen kerran, kun esim. luterilainen kirkko häivytti tyystin Paavalin välittämän evankeliumin merkityksen ns. uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuonna /Tästä tarkemmin/.

Kirkkolaitokset puhuvat mielellään Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneken kertomuksista pyhinä (meille erotettuina) evankeliumeina, vaikka kyseiset otsakkeet tyystin puuttuvat alkuteksteistä.
Sen sijaan Paavalin evankeliumi /Room_2:16/; /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/, joka tuodaan suoraan hänen kirjeittensä kautta esille, ei kirkollisille tahoille ole koskaan kelvannut Evankeliumiksi. Ei, vaikka Paavali käyttää ”evankeliumi” -termiä kirjeissään tilastollisesti merkitsevästi useammin kuin mitä se muuaalla Uudessa testamentissa esiintyy /Katso tilasto esiintymisistä!/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä