Jeesuksen eläessä maan päällä ja valitessaan itselleen juutalaisia seuraajia opetuslapsikseen (kreik. mathetes) Hän valitsi heidät käskemällä näiden lähteä siltä paikalta seuraamaan fyysisesti Häntä. Tämä seuraamisen kehote oli ehdoton ja edellytti heidät välittömästi jättämään työpaikkansa ja perheensä ja lähtemään kulkemaan Hänen perässään.
Ja hän sanoi heille: ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”. Niin he jättivät kohta verkot ja seurasivat häntä. (Matt. 4:19-20)
CLV Mt 4:19 – Mt 4:20
And He is saying to them, ”Hither! After Me, and I will be making you fishers of men!”
Now immediately •leaving the nets, they follow Him.
Jeesuksen antama seuraamiskehote ei ollut please-pyyntömuodossa, vaan käskymuodossa (Tänne! minun taakseni) ja vaati välitöntä irtautumista ammatinharjoittamisesta ja lähteä vaeltamaan Hänen perässään. Tavanomaisessa käännöksessä ei käy selkeästi ilmi tämä Jeesuksen ehdoton käsky lähteä siltä istumalta Hänen mukaansa, mutta tämä oli totta tuolloin. Elettiin ns. Jeesuksen ns. Lihaksitulon hallintokautta, jolloin Hän itse valitsi seuraajansa juutalaisten joukosta. Opetuslasten kohdalla valinta oli yksinomaan Hänen taholtaan ja ne esitettiin sellaisella auktoriteetilla ja valtuudella, ettei siitä voinut kieltäytyä /Joh_15:16/.
Alkukielen sana, joka Jeesuksen fyysisestä seuraamisesta on kirjoitettu, on akoloutheo, jonka Konkordanttinen käännös esittää morfeemi-elementteinä ilmaistuna UN-JOIN-PLACE ja mikä voitaisiin suomentaa seuraamisesta paikasta paikkaan. Seuravasta kohdasta käy hyvin ilmi, miten ehdottomat ja vaativat olivat Jeesuksen käskyt seuraajilleen.
Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa (agolouthei) sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”. (Matt. 8:21-22)
Kun tavanomainen käännös ilmaisee seuraavan Jeesuksen vaatimuksen seuraajilleen:
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt. 10:38-39)
niin tässä Hän esittää heille, että Hänen seuraamisensa ehdottomana vaatimuksen on valmius kärsiä ristinkuolema kuten Mestarinsakin tulee kerran tekemään. Jälkimmäisessä osassa ei suinkaan alkukielessä puhuta elämän kadottamisesta ja löytämisestä vaan sielun (kreik. psuche) likoon laittamisesta. Elämää tarkoittava sana kreikankielessä on aivan toinen: zoe. Sielun kadottaminen tarkoittaa tässä suostumusta kärsimyksiin ja kuolemaan Herran tähden. Elämää taas tule rakastaa ja kunnioittaa /Joh_14:6/. Näin voivat avainkäsitteet mennä sekaisin virallisissa käännöksissä: onko kyseessä sielusta vai elämästä, ei se niin väliä!
—
Jeesuksen seuraaminen vaati siis tuolloin – paitsi ammatinharjoituksen ja perheyhteyden jättämistä – niin myös rikkailta konkreettista kaiken omaisuuden myymistä köyhien hyväksi.
Niin Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ”Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa minua”. (Mark. 10:21)
Helluntain hallinnon aikana (kun Jumalan kuningaskunta oli tuloillaan ja tulevan maailmanajan voimat alkoivat vaikuttaa) saivat Ananias ja Safiira pikaiset kuolemanrangaistukset heidän vilpillisen taloudenhoitonsa takia.
Saivat kuolemantuomion koska eivät antaneet koko rahasummaan, seurakunnan taloudenhoitoon /Tästä tarkemmin/ Tämä tuomiomenettely kuvaa myös Israelin tulevassa tuhatvuotisen maailmanvallan ehdotonta oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vaatimusta sen hallintotehtävien hoitojen suhteen.
Nykyisen Armon talouskautena taas toimivat toisenlaiset lainalaisuudet kuin tuolloin: ”kolehtit” ja niiden määrät voi itse valita ilman että siitä koituisi seuraamuksia. Eikä tänään hyödytä edes sekään, että ”vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi”, jos se ei tapahdu Jumalan rakkauden vaikutuksesta (1. Kor. 13:3).
Eikä tuo Jeesuksen valitsema joukko ollut mitenkään teologisesti koulutettua eliittiä, vaan tavallisia eri ammateissa työskenteleviä miehiä.
—
Entäpä, mitkä ovat saman, mutta ylösnousseen, Herran seuraamisen kehotukset tämän päivän kansojen uskoville? Nytpä Hän ei enää olekaan fyysisessä hahmossaan kuljettamassa seuraajiaan pitkin maita ja mantuja. Hän on noussut ylös ja lähettänyt valittuihinsa Pyhän Hengen, jolla Hän on myös sinetöinyt heidät omikseen. Edustajakseen kansojen keskuuteen Hän valitsi Paavalin /Gal_1:1/; /Gal_1:11-12/, häntä kannattaa siis kuunnella.
Alkukielen sana ”seuraamisesta” Paavalilla (siis Kristuksella Jeesuksella) onkin meille tänään – ei fyysyesti seurata: akoloutheo – vaan mimieomai, mikä tarkoittaa imitoimista tai matkimista tai jäljittelemistä. Tavanomaiset käännökset eivät yleensäkään tee eroa näiden seuraamiskäytäntöjä kuvaavien sanojen välillä, vaan kääntävät molemmat samalla ilmaisulla ”seurata”.
Miten sitten tätä jäljittelemisen seurantakäytäntöä tulisi soveltaa? Mistä siihen voisi saada ohjeita?
Paavalilta, hänen kirjeistään.
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.
Koskapa ylösnoussut Herra on ilmestystensä kautta /Apt_26:16/ välittänyt Paavalille paljastuksina meille (tämän päivän uskoville) aivan erityisen evankeliumin, joka sisältää opetuksen lisäksi myös ohjeet kristityn käyttäytymiselle, niin on apostoli samalla kirjannut kirjeisiinsä meille nämä tervehdyttävien ja järkevien sanojen mallin:
Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (2. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear from me, in faith and love •which are in Christ Jesus.
Siis sanastolla, ilmaisuilla ja opetuksella on meille tärkeä merkitys!
Tänään, Jumalan Armon hallintokautena, on valinta uskovien kohdalla tehty jo kauan sitten: ennen ”ikuisia” aikoja /2. Tim_1:9/, ennen kuin ihminen oli syntynyt ja tehnyt hyvää tai pahaa! Kyse on Jumalan mielisuosion mukaisesta armovalinnasta, joka lahjana tulee valittujen osalle.
Kristuksen seuraaminen ei tarkoita tänään lähteä fyysisesti johonkin suorittamaan ns. opetuslapseuteen liittyviä maailmanlaajuisia tehtäviä: tekemään kaikkia kansoja Hänen opetuslapsikseen, vaan pysymään sillä paikalla, missä oli, kun kutsu kuului:
Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)
Miksi näin? Koska Jumala on jo ennalta valmistellut itse kunkin sille paikalle, johon Hän Kristuksen hengellisessä ruumiissa kuuluu ja jossa hän parhaiten voi kasvaa Jumalan antamaa kasvua omaksi todelliseksi itsekseen ja tulevia tehtäviä varten /1. Kor_12:18-22/.
Minkälaisia sitten nämä Jumalan valitsemat Kristuksen hengellisen organisaation jäsenet sitten ovat?
Erilaisia.
Monesti näkymättömiä.
Paljolti ”teologisesti” oppimattomia.
Paljolti ihan tavallisia ihmisiä.
Tässä kohtaan näyttää Jumalan viisaus toimivat seuraavalla tavalla:
Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä. Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, (1. Kor. 1:26-30)
Epätarkat ja tulkintapitoiset (tai pitäisikö sanoa tulkintahakuiset) käännökset eivät siis tuo eroa näiden Herran Jeesuksen esittämien seurantatapojen välillä. Tämä on tuonut historian aikana – ja edelleenkin – hämmennystä ja tulkintaristiriitoja kristillisissä opetuksissa:
Pitääkö tänään koko maailma vallata Jeesukselle vai tyytyä elämään ja toimimaan Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenenä sillä paikalla, minkä Hän on osoittanut?
Pitääkö tänään maailman kansat opetuslapseuttaa Jeesukselle, vai jättää tämä tehtävä Israelille ja tulevalle maailmanajalle, minne Jumala on sen tarkoittanut /Tästä tarkemmin/. Jumalahan kun kuitenkin hoitaa koko pelastusprojektinsa oman aikataulutuksen ja omien valintojensa pohjalta siihen päämäärään, jonka Hän itse on asettanut/1. Kor_15:20-26/.
Mitenhän paljon on tällainen uskonnollisten auktoriteettien, monesti yhdessä poliittisten vallankäyttäjien kanssa, siunaama ”ristiretkeily” saanut kärsimystä aikaan maailman historiassa?
Miten paljon näiden seuraamis -käsitteiden erilaisuuden pimittäminen raamatunkäännöksissä on voinut saada sairautta ja muuta kärsimystä aikaan monien uskovien kohdalla?
Siispä kristittyjen kannattaa jäljitellä Paavalin esimerkkiä hänen kaikessa esikuvallisuudessaan ja opetuksessaan /1. Kor_11:1/; /Fil_3:17/!
sitä varten minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)
p.s.
Tilastollinen tarkastelu vahvistaa myös eron Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin välillä seuraamisen asiassa. Akoloutheo esiintyy muualla UT:ssa 96 kertaa, Paavalilla vain 5 kertaa. Mimieomai esiintyy taas Paavalilla 8 kertaa, muualla UT:ssä vain 3 kertaa. Näin myös sanaesiintymien määrät poikkeavat suhteutetusti tilastollisesti erittäin merkitsevästi toisistaan ja vahvistavat osaltaan seuraamisen merkityksen erilaisuuden kahden evankeliumin (Kuningaskunnan evankeliumin ja Paavalin evankeliumin) välillä.
