Jumalan suveriniteetti ja usko

 

Jumala vie vääjäämättä eteenpäin sitä suunnitelmaa, jonka Hän on itsessään päättänyt toteuttaa Kristuksen Jeesuksen kautta.
Jumala on täysin suvereeni toimija toteuttaessaan tahtoaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan.
Jumala on täysin itsenäinen toimija Luojana, koska Hän on luonut kaiken ja koska Hänellä on yksinoikeus kaikkeen luomaansa nähden, myös ihmiseen.
Jumalalla on täysi itsemääräämisoikeus kaikkeen luotuunsa nähden.
Jumala on Jumala.

Tästähän Raamattu meitä monin kohdin muistuttaa:

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
(Jes. 55:8-9)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. (Room. 9:18)

Jumala on luonut myös Pahan tarkoitusperiensä toteuttamiseen /Jes_45:7/. Saatana on Jumalan alkuperäinen luomus /Joh_8:44/, joka pahuuden kautta osallistuu Jumalan suuren pelastussuunnitelman toteuttamiseen /tästä tarkemmin/. Koska Jumala on rakkaus ja pahuus ei kuulu Hänen luonteenmukaisuutensa, niin Hän on luonut itselleen Vastakohdan, jota käyttää suuren pelastussuunnitelmansa toteuttamiseen.
Mutta tämä kaikki kärsimys lopulta tapahtuu Hänen rakkautensa ja kaikkivaltiutensa sisällä. Hän myös paaduttaa (sulkee, heittää peitteitä ihmisten sydänten päälle) viedessään ylivertaista ja aikataulutettua suunnitelmaansa eteenpäin.

Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:16)

 

Miksi kristillisten liikkeiden kautta sitten niin paljon korostetaan sitä, että ainoastaan uskon kautta on pelastuminen saavutettavissa?
Monet uskonnolliset auktoriteetit vielä suorastaan pitävät yllä tällaista käsitystä: ”ellet usko, niin joudut ikuiseen kadotukseen”.
Ja miten monet uskovat ovat sitoutuneet tällaisiin viimeisten päivien ”laatikko-oppeihin”, joissa liikkeen ”kirkkoisät” ja johtajat määrittävät, mikä on oikea tapa uskoa ja mikä ei.
Tämän on kuitenkin Paavali selkeänä Pyhän Hengen ilmoituksena meille välittänyt opetustestamentissaan; nimittäin sen, että jotkut uskovat tulevat hakeutumaan sellaisiin seuroihin, joiden opetus hivelee heidän omaa fiilistään /1. Tim_4:1/.

Pelastava usko ei ole mitään uskottelua, vaan Jumalan antama ansaitsematon lahja /Ef_2:8-9/. Jokainen uskovahan on saanut tämän kertakaikkisena ja täysin ansiottomana lahjana, niin miksi sitä pitää sitten ikään kuin vaatia muilta ihmisiltä pelastumisen ehtona, kun on itse sen Jumalalta ilman omaa ansiota kuitenkin saanut /1. Kor_4:7-8/?
Tämä pelastava usko, joka siis Jumalan ennalta valitsemilleen tänään annetaan, on täysin Hänen oma, meistä riippumaton, valintansa /Ef_1:4/.
Tämä pelastava usko on täysin Jumalan oma, meistä riippumaton, aikaansaannoksensa / Joh_6:29/.
Tämä usko vastaanotetaan ja eletään tänään yksin Jumalan salatun Armon taloudenhoidon lainalaisuudessa ja sen periaatteiden mukaisesti /Room_7:24/; /1. Tim_1:14/.
Tämän Pyhän Hengen vaikuttaman uskon (säilymisen ja kasvamisen) on Herra itse luvannut viedä päätökseen uskovan elämässä /Fil_1:6/.
Tähän uskoon ”sisäänveto” tapahtuu Jumalan itsensä käynnistämänä ja Hänen oman aikataulutetun suunnitelmansa mukaisesti /Joh_6:44/.

Pelastava usko on vain väline ja instrumentti, jolla Kristuksen uhrikuolema voidaan tänä päivänä vastaanottaa. Sen sijaan Kristuksen sijaiskuoleminen meidän puolestamme on se itse asia. Siksipä Paavali toistuvasti opettaakin ”Ettekö tiedä – te olette kuolleet”! Kristuksen sovitus kaikkien puolesta on se juttu. Tätä sovituksen sanomaa meitä kehotetaan pitämään esillä ja tarjolla /2. Kor_5:18-19/. Maailman kansojen tekeminen (järjestäminen) opetuslapsiksi on annettu puolestaan Israelille ja odottaa Jumalan suunnitelmissa sille määrättyä aikaansa /tästä tarkemmin/. Meitä (Kristuksen hengellistä ruumista) taas valmistellaan (rakennetaan) tänään tulevia taivaallisia tehtäviä varten /Ef_4:12-13/.

Koska usko ei ole jokaisen /2. Tess_3:2/ ja koska Jumala antaa nykyisenä Armon hallintokaudella ainoastaan valituilleen uskon välineeksi vastaanottaa Kristuksen sovitustyö ja elämä omalle kohdalleen, niin valtaosalle ihmisiä se jää mahdottomaksi.
Mutta koska Jumala on kuitenkin täydellisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta jokaisen ihmisen osalta, niin kaikkien ihmisten synnin hinta on jo kertakaikkisesti maksettu. Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten Golgatan suuressa oikeuskäsittelyssä.
Ihmistä – jolle ei ole annettu kykyä uskoa – ei siten voida tuomita ”ikuiseen kadotukseen”, koska hänellä ei ole yksinkertaisesti annettu instrumenttia pelastuksen sanoman vastaanottamiseen nykyaikana omalle kohdalleen. Jumala on reilu ja oikeudenmukainen. Sen sijaan Saatanan opetuksiin tämä sopii vallan mainiosti, koska se toisi sen haltuun valtaosan ihmiskunnasta!
Miten uskoa kun ei voi uskoa?

Kristuksen hengellinen ruumis koostuu uskon kautta siihen liitetyistä jäsenistä. Nämä ihmiset ovat niitä, joille on luvattu taivaalliset (maapallon ulkopuoliset, univeraaalit siunaukset) ja pääsevät seurakunnan ylösnousemuksessa sitten ”taivaaseen” /Fil_3:20-21/. Israelin lupaukset kohdistuvat taas nykyisen maapallon päälle ja ovat luoteeltaan kansallisia. Pelastava usko on täysin Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannosta /Gal_2:19-20/; täysin ihmisen ulkopuolelta tuleva kyvykkyys. Kaikki ihmiset (olivatpa he uskovia tai uskottomia) ovat omassa lihallisessa olemuksessaan täysin kelvottomia Jumalan käyttöön /Room_3:10-12/.

Jumala haluaa voittaa jokaisen ihmisen sydämen.
Hän on valmistanut tätä varten aivan ylivertaisen suunnitelman /Ef_1:10-11/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman Hän toteuttaa maailmankausien (kreik. aion) ja niihin sisältyvien talouskausien (kreik. oikonomia) aikana /Jes_55:8-9/ – ja Kristuksen Jeesuksen kautta!

Tämä Isän Jumalan projektin projektipäällikkönä toimii Herra Jeesus, jolle Isä on tätä toimeksiantoa varten antanut kaiken vallan sekä maan päällä että taivaissa – siis koko Universumissa. Tämä on se Jumalan suuri suunnitelma päämäärä: ”että Hän tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:20-28/.

”Kadotukseen joutuvat” uskomattomat menettävät (kadottavat) yli tulevan tuhatvuotisen maailmanajan kestävän ”ikuisen” elämän elämisen siihen saakka, kunnes heidät herätetään Ihmisen Pojan suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Ilm_20:11-15/. He lepäävät siihen asti kuoleman unessa, kunnes Jumala heidät herättää. Ja heille Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyssä ( heidän omien tuntojensa tasolla /Room_2:14-16/) näytetään heidän tilansa (siis se tila, minkä Pyhä Henki näyttää tänään uskoville) niin, että heissä syntyy tilaus ja tarve ottaa vastaan tuo Kristuksen heille 2000 vuotta sitten hankkima sovitus. Näin uskomattomat saavat ikään kuin näkemisen (havaitsemisen) välineen kautta ottaa vastaan Pelastuksen Kristuksessa Jeesuksessa.

Uskovat pääsevät ensimmäisenä ryhmänä ihmisistä kiinni tuohon ”iankaikkiseen” elämään Kristuksen tullessa tempaamaan seurakuntansa (samanaikaisesti sekä Kristuksessa kuolleet että elävät) ennen tulevan tuhatvuotisen maailmanajan alkua /1. Kor_15:51-55/.

Koko loppuosa ihmiskunnasta (ja katoavaisuuden alle alistetusta luomakunnasta) pääsee Jumalan pelastuksen ja rakkauden syliin, kun kuolema ja kaikki Jumalaa vastustava valta on kokonaan kukistettu ja kun Kristus luovuttaa vallan takaisin Isälle Jumalalle /1. Kor_15:20-26/ saatuaan valmiiksi sen toimeksiannon, jonka Hän Isältään on saanut.

Jumalan tahto on suurempi kuin ihmisen tahto.
Jumalan tahto toteutuu suvereenisella tavalla kaikkien osalle.
Jumala on Kirjoitusten kautta ilmoittanut tahtonsa ja suunnitelmansa, joka ilmoitus sisältää kirjallisesti paljastukset (ilmestykset) Hänen suunnitelmansa toteutusvaiheista, tavoitteista ja päämäärästä. Henki voi sitten elävöittää noita ilmestyksiä uskovan ihmisen sisäiseksi todellisuudeksi.
Jumala tekee kaiken mitä Hän tahtoo.
Kirjoitusten kautta Hän on meille tuonut julki kaikkivoivan tahtonsa:

Hän tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

Miksi tämä koko Kirjoitusten selkeä opetus täydellistettynä Paavalin evankeliumilla / Kol_1:25-26/ voi olla monelle kristillisiin suuntiin kuuluvalle ahdistavaa?
Miksi hyvä sanoma siitä, että Jumalan rakkaus tavoittaa lopulta kaikki voi joillekin olla loukkaavaa?
Miksi Kristuksen 100%:n evankeliumi, johon Kirjoituksista löytyy selkeät todisteet, voi joitain uskovia ahdistaa?
Miksi 1%:n evankeliumi (vain uskovat pelastuvat ja muut joutuvat ”ikuiseen kadotukseen”) pysyy itsepintaisesti monen uskovan vakaumuksena?
Miksi?

En voi tätä muuten itselleni selittää kuin sillä, että jo Korintton seurakunnassa alkanut kristittyjen lahkoutuminen – joka siis on Vastavaikuttajan, kreik. diabolos, ”halki-heittäjän”) päämenetelmiä – on saanut aikaan melkoisen hajaannuksen uskovien keskuuteen.
Paavalin evankeliumin toissijaistaminen, uskonnollisiin auktoriteetteihin sitoutuminen, epäjohdonmukaisuudet raamatunkäännöksissä, perimätiedot ja avainsanojen alkuperäisten merkitysten katoaminen ovat vuosisatojen aikana häivyttäneet totuuden sanan juurtumisen monien uskovien sydämissä. Murheellistahan tämä on, mutta ei kuitenkaan yllättävää: Paavalillehan tämä asia aikanaan ilmoitettiin ja tämän tulevan hajaannuksen tilan hän  viimeisessä kirjeessään (opetustestamentissaan) meille välitti:

 

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto •myths.

 

ja tässähän kansojen apostoli tietenkin viittaa omaan evankeliumiinsa, Ympärileikkaamattomuuden evankeliumiin, ja sen suosiollisuuden hiipumiseen uskovien keskuudessa 😉

 

 

Luciferin legenda

 

Onko Saatana langennut enkeliruhtinas, niin kuin nykyään on muodissa esittää? Vai onko hän Jumalan luoma mahtiolento, joka osaltaan toimii Hänen pelastussuunnitelmansa toteuttajana pahuuden kautta?
Nykyisin tuodaan esiin paljon sellaista ajatusta kuin Saatana olisi ns. ”Jumalan vahinko”, eli enkeliruhtinas, joka aikoinaan nousi kapinaan Luojaansa vastaan ja sai joukon muita liittolaisia mukaansa. Yhtenä näyttönä tällaisesta pidetään kertomusta Tyyron kuninkaasta (Hes. 28:2-17). Tyyrohan oli aikanaan kukoistava kauppakeskus, johon antiikin maailmankauppa oli keskittynyt. Kuningasta verrattiin loistonsa aikana serafiin, joka sitten ylpistyi. Se että kyseessä oli vain ihminen, käy ilmi jakeesta 9. Toinen kohta, jolla perustellaan Saatanan lankeamista, on Jes. 14:4-12. Se on kuitenkin pilkkalaulu, joka on viritetty Baabelin silloiselle kuninkaalle; tämä taas käy ilmi jakeesta 4.

Monet suorat argumentit puhuvat kuitenkin aivan toista: Saatanan luomisen puolesta. Saatanan nimen takana on heprean Satan, joka tarkoittaa Vastustajaa, eräänlaista Jumalaa opponoivaa, persoonallista Vastavaikuttajaa.

Se, että Saatana on Jumalan Saatana, siis alkuperäinen (alun perin luotu pahaksi ja valehtelijaksi) luomus, selviää jo oikeastaan seuraavista kohdista. Nämä kohdat eivät kaipaa tulkintoja, koska ne tuovat esiin suoraan Saatanan syntyhistorian.
Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä. (Joh. 8:44)

Edellisestä jakeesta käy ilmi myös se, että Saatanan olemuksessa ei ole totuutta koskaan ollutkaan, mistä syystä se ei tietenkään ole siinä voinut milloinkaan pysyä, vaan toimii niin kuin sen tehtäväksi on määrätty. Jakeesta käy myös ilmi, miten Saatana toimii myös Totuuden vastavaikuttajana: valheen levittäjänä ja sen alkusyynä. Seuraava jae vielä vahvistaa tämän.
Joka syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. (1. Joh. 3:8)

Saatana toimi Jumalan testaajana ensimmäisten ihmisten kohdalla. Jumala ei siis karkottanut sitä (Saatanaa) paratiisista ihmisen luodessaan, vaan järjesti hänet nimenomaan sinne! Ihminen puolestaan valitsi, Jumalan kiellon vastaisesti, näön ja houkutuksen mukaan Saatanan valheen, karkotettiin paratiisista ja elää nyt ”siipiään koetellen” irti Luojastaan valitsemaansa hyvän ja pahan tiedon aikaa.

Jumala salli Saatanan tulla eteensä esittämään Jobia koskien vaatimuksia, joihin Jumala myös antoi suostumuksensa. Tämäkin kohta osoittaa, että kyse ei ole mistään langenneesta kapinakenraalista (sellaistahan Jumala ei edes päästäisi eteensä ja saatikka esittämään omia vaatimuksiaan), vaan että Jumala ottaa vastuun myös hänestä tässä kohden ja kuulee häntä.
Mutta ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” Herra sanoi saatanalle: ”Katso, hän olkoon sinun käsissäsi; säästä kuitenkin hänen henkensä”. Niin saatana meni pois Herran edestä ja löi Jobiin pahoja paiseita, kantapäästä kiireeseen asti. (Job. 2:5-7)

Saatana ”kiusasi” (kreik. peirazo tarkoittaa testata) Jeesusta erämaassa – nyt sen testausvuorossa oli viimeinen Aadam (ks. 1. Kor.15:45) – ja se esitti hänelle kaikki maailman rikkaudet ja lupasi ne hänelle, jos Jeesus kumartaisi häntä (Matt. 4:8-9). Jeesus ei kiistänyt Saatanan hallintaoikeutta maailmaan ja sen rikkauksiin, ks. myös 1. Joh. 5:19.

Saatana tottelee Jeesusta.
Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: ’Herraa, sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman’.” Silloin perkele jätti hänet; (Matt. 4:10-11)
Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Minkä teet, se tee pian”. (Joh. 13:27)

Ja näin Jeesus, joka johtaa Jumalan suunniteman toteuttamista, käytti Saatanaa, sen pahuuden kautta, ristinkuolemansa valmisteluun:
Niin hän otti palan, kastoi sen ja antoi Juudaalle, Simon Iskariotin pojalle. Ja silloin, sen palan jälkeen, meni häneen saatana. Niin Jeesus sanoi hänelle: ”Minkä teet, se tee pian. (Joh. 13:26-27)

Saatana totteli myös Paavalia.
Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi. (1. Tim. 1:20)

Jumalan suunnitelmien edetessä kohti maaliaan Saatana heitetään tulevaisuudessa Maan päälle ja vain yksi – Jumalan valtuuttama – enkeli sitoo sen tuhanneksi vuodeksi!
Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. (Ilm. 12:9)
Ja minä näin tulevan taivaasta alas enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi (Ilm. 20:1-2)

Niin, ja Jumala on sallinut Saatanan – suunnitelmiensa puitteissa – toimia ja johtaa ihmisiä harhaan tuhansien vuosien ajan, kunnes määräetappi saavutetaan. Eikä Jumala tee tässä syntiä, ei kaikkivaltias Jumala voi mennä harhaan omissa suunnitelmissaan /tästä tarkemmin/. Kyllä Saatana on Jumalan Saatana ja Jumala on Jumala. Hän käyttää myös pahuutta, pimeyttä ja onnettomuuksia oman päämääränsä ja tarkoitusperiensä toteuttamisessa – vaikka  ihminen ei epäuskossaan tätä tajuaisikaan.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän (Jes. 45:7)

Jumalan suunnitelmat ja tiekartat ovat ylivertaiset.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne (Jes. 55:9)

Luciferin legenda tekee Saatanasta suuren ja samalla Jumalasta pienen ja kun se tekee Jumalasta heikon ja autettavan, niin se nostaa ihmisen suureksi auttajaksi. Sen sijaan monet raamatun kohdat, jotka viittaavat suoraan Saatanaan nimeltä, puhuvat aivan toista. Ne kertovat Jumalan ylivertaisesta suuruudesta ja voimallisuudesta (Matt. 22:29). Tämänkaltaisten myyttien (kreik. muthos, jolla on perusmerkitys engl. CLOSE, suom. ”sulkea”, ”sulkeutua”) yleistymisen ennusti Pyhä Henki aikoinaan selvästi /1. Tim_4:1/. Paavali vielä muistuttaa toistamiseen tästä asiasta opetustestamentissaan, joka ei suinkaan ole tarkoitettu ”ulkona oleville”.

Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. (2. Tim. 4:3-4)

CLV 2Ti 4:3 – 2Ti 4:4
For the era will be when they will not |tolerate~ •|sound teaching, but, •their hearing being tickled~, they will |heap up for themselves teachers in accord with •their own desires,
and, indeed, they will be turning •their hearing away from the truth, yet will be |turned~ aside onto myths.

Tuon kreikan termin muthos voidaan tässä ajatella tarkoittavan sitä, miten uskon ”näkökyky” hämärtyy tai alkaa sulkeutua valolle silloin, kun myytit saavat aikaan totuuden statuksen uskovien mielissä.

 

 

 

 

Voiko Jumala tehdä syntiä?

 

Kävin raamattupiirissä. Siellä käsiteltiin perimmäisiä kysymyksiä – niin kuin yleensäkin. Toistuvasti nousi nyt kuitenkin synti aiheena esiin: onko se ja se syntiä? Miten sitä voisi vastustaa? Voiko sitä vastustaa?  Miten saan syntini anteeksi? Onko kaikki syntini annettu anteeksi – myös ne tulevat? Erittäin hyviä ja tärkeitäkin kysymyksiä. Sitten, kun heitin kysymyksen: mitä synnillä oikeastaan tarkoitetaan; miten synti määritellään Kirjoitusten so. raamatun pohjalta, niin syntyi hetkellinen hiljaisuus? Ja porukka ikään kuin heräsi termin edessä, ja siitä alkoi hyvä keskustelu.

Noin parikymmentä vuotta sitten silloinen arkkipiispamme otti radiolähetyksessä tämän käsitteen esille ja viittasi Tuomareiden kirjan kohtaan, mistä sanan ”synti” alkuperäinen määritelmä löytyy. Monet muutkin lähteet kyllä varmistavat tämän.

Tässä on synnin ensimmäinen, alkuperäinen määritelmä:

Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta. (Tuom. 20:16)

Tässä Vanhan testamentin kohdassa esiintyy synnin tekemisenä hepreankielinen ilmaisu hetah. Uuden testamentin puolelta löytyy tälle sanatarkka kreikankielinen vastine harmatia.

Synti siis tarkoittaa ohilaukausta, harhalaukasta, riittämättömyyttä, kyvyttömyyttä tai missausta osua tai päästä maaliin eli päämäärään joka kerta ja täydellisesti kertaakaan ”missaamatta”. Nämä Gideonin asemiehet olivat siis täydellisiä, valiomiehiä sarjassaan, niin kuin tekstikohtakin toteaa.

Yleistäen siis voidaan sanoa syntiä tehtävän esimerkiksi silloin, kun

  • Jalkapallohyökkääjä erehtyy urallaan yhdenkin kerran maalintekotilanteessa, missaa yhdenkin kerran hänelle tarjotun maalintekopaikan, eikä näin ollen täytä täydellisen, ideaalin jalkapalloilijan vaatimusta ja tekee siis syntiä tätä vaatimusta vasten.
  • Projektipäällikkö, joka ei urallaan kykene joka kerta viemään hankettaan rahoituksen, henkilöstön ja muun resurssoinnin puitteissa aikataulun mukaiseen lopputulemaan, ei enää täytä täydellisen, erehtymättömän projektipäällikön vaatimusta ”viimeistä piirtoa myöten”.

Synti tarkoittaa raamatun ilmoituksessa ihmisen heikkoutta ja kyvyttömyyttä toteuttaa Jumalan tahto täydellisesti: joka kerta, kertaakaan menemättä harhaan. Siksi tarvittiin Jumalasta syntynyt, täydellinen ihminen täyttämään lain vaatimukset joka kohdassa, erehtymättömästi ja pienintä piirtoa myöten.

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut. (Matt. 5:17-18)

Jeesus täytti meidän puolestamme Jumalan tahdon mukaisen vaatimuksen elämällä täydellisesti Lähettäjänsä tahdon mukaisesti, olemalla kaikessa kuuliainen Isänsä äänelle. Näin Hän viattomana ja virheettömänä Jumalan uhrikaritsana myös kantoi meidän syntimme ristin puulle. Ja tämä kaikki kelpasi Isälle Jumalalle, joka herätti Hänet kuolleista ja korotti oikealle puolelleen taivaissa.

Mikä on sitten tänä päivänä syntiä Jumalaa ja Hänen tahtoa vastaan? Olla uskomatta tähän valtavaan pelastustekoon, jonka Kristus Jeesus meidän puolestamme suoritti ja hankki meille ja koko ihmiskunnalle: sovinnon Jumalan kanssa. Tämä luottamisen puute Häneen on Kirjoitusten mukaan ihmisen synti eli harhaan meno tänä päivänä:
synnin, koska he eivät usko minuun; (Joh 16:9)

Synti voidaan siis määritellä heikkoudeksi ja kyvyttömyydeksi täyttää kaikki vaatimukset täydellisesti ja joka kerta asetetun päämäärän (maalin) saavuttamiseksi. Ts. sen voisi määritellä olevan jotain sellaista, mitä täydellinen erehtymätön ihminen voi tehdä ja toistaa joka kerta siinä onnistuen.

Voiko Jumala sitten tehdä syntiä? Voiko Jumala ”ampua harhaan”? Voiko Jumala jossakin kohden jäädä kykenemättömäksi toteuttamaan suunnitelmaansa, jonka Hän on edeltä laatinut? Voiko Hänen sanansa raueta tyhjiin edes yhdessä kohdin siitä ilmoituksesta ja niistä lupauksista minkä Hän on raamatussa antanut?

Voiko Jumalan suunnitelma koko ihmiskuntaa kohtaan Kristuksen kautta raueta tyhjiin? Voiko Herran Jeesuksen tiedottama päämäärä ”sillä en minä ole tullut maailmaa tuomitsemaan, vaan pelastamaan maailman” (Joh. 12:47) raueta tyhjiin eli jäädä saavuttamatta päämääräänsä? Voiko siis Jumala tehdä syntiä?

Ei voi!
Miksi?
Koska Hän on Jumala! Koska Hän on kaikkivaltias ja kaikkivoipa! Koska Hän näin ollen vie kaikki siihen loisteliaaseen päätökseen, jonka Hän on päättänyt Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa! Vaikka hän ohjaa suunnitelmansa toteutusta erilaisten synkiltäkin näyttävien vaiheiden kautta, niin Hän kuitenkin etenee vääjäämättömästi kohti päämääräänsä: sekä ihmisen, ihmiskunnan ja koko maailmankaikkeuden kohdalla.

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen (Jes. 46:10)

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä