kaikki pelastuvat

Se ”lopullinen”, viimeinen tuomio

kirjoittaja

 

Paljon puhutaan ”Viimeisestä tuomiosta”. ”Viimeisestä” tuomiosta on tullut standardoitu totuus kristittyjen piirissä. Siitä puhutaan yleisesti sekä pää- että sivulauseissa. Se ikään kuin todetaan faktisena tietona, totuutena ja todellisuutena, kaiken päätepisteenä.

Mutta, kun koko ilmaisua ei löydy Raamatusta?!
Mutta kun koko käsitettä ei löydy Raamatun alkuteksteistä.
Mutta kun se on siitä huolimatta tullut ikään kuin normiksi kristittyjen puheissa.

Tuomioista Raamatussa kyllä puhutaan. Puhutaan eri aikoihin ja eri ihmisryhmiin kohdistuvista Jumalan tuomioista eli oikeudenkäynneistä.

Tuomita teonsanan takana on alkukreikassa krino [Strong 2919]. Se tarkoittaa asettaa, ohjata, tuoda esiin oikeus joko mentaalisella tai oikeudellisella päätöksellä.

—


Ihmisten välisissä suhteissa meitä varoitetaan asettumasta – mielemme ja käyttäytymisemme alueella – toistemme yläpuolelle ikään kuin tuomaroimaan toisia ihmisiä. Jeesus opetti tässä asiassa aina lähtemään liikkeelle itsekritiikin kautta /Matt_7:1-3/.
Samoin meitä kehotetaan välttämään ”kiivailemista” esim. mahdollisen oman kirkkokunnan tai kristillisen suunnan opillisten käsitysten oikeellisuuden puolesta, vaan luottamaan yksinomaan siihen mitä kirjoitettu on ja vielä tarkemmin: mitä juuri meitä varten on kirjoitettu! /1. Kor_4:7-8/ .

Uskovan – Kristuksessa olevan – ihmisen kohdalla Isän Jumalan kasvatus ja oikeaan ohjaus (”tuomitseminen”) tapahtuu jatkuvana koko hänen elämänsä ajan. Se on Isän Jumalan rakkauden sisällä tapahtuvaa tuomarointia, jotta meidän ei enää myöhemmin ole tarvetta nousta tuomiolle muun maailman kanssa /1. Kor_11:31-32/ /tästä tarkemmin/.

—


Jumalan tulevat tuomiot ovat kansoihin ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia oikeudenkäyntejä. Ainakin kaksi tällaista – vielä toteutumatonta – isoa joukko-oikeudenkäyntiä on tunnistettavissa Uudessa testamentissa.

Kirjoituksista ei löydy kuitenkaan lainkaan mainintaa ”Viimeisestä tuomiosta”, jota yleisesti pidetään esillä kristittyjen puheissa ja opetuksissa.

Mistä tällainen harhainen käsitys, johon ei löydy perusteluja Kirjoituksista on päässyt syntymään?
Miksi tällaiselle käsitteelle on annettu ikään kuin totuuden status uskovien keskuudessa?

Mielestäni tähän on olemassa kaksi pääsyytä!

—


Ensimmäinen syy on se, että kristilliset kirkot ja suunnat ovat häivyttäneet ajan merkityksen käännöksissään ja opetuksissaan.
Aika, sen kuluminen, sen peräkkäisyys on korvattu kreikkalaisella ajattomuuden mytologialla. On alettu puhua ”iankaikkisuudesta” ja ”ikuisuudesta”. Käytetään sanontoja ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.
”Iankaikkisuus” -terminologialle on isketty sellainen totuuden leima, mikä viimeistään tekee vilpittömälle totuuden etsijälle vaikeaksi hahmottaa Raamatusta esiin sitä Jumalan kokonaissuunnitelmaa, mikä sinne on alun perin kirjoitettu ja minkä toteutukseen kaikki tähtää.
Lisäksi tätä hämmentävää ideologiaa vahvistetaan sellaisilla papillisilla julistuksilla kuten ”siirtyi ajasta iäisyyteen”, mikä antaa kuulijalle kuvan johonkin ajattomuuteen siirtymisestä. Tai sitten kun sanotaan ”siirtyi taivaan kotiin”, niin tämä taas herättää ison kysymyksen: mihin  Raamatun lupaamaa tulevaa ruumiillista ylösnousemusta sitten enää tarvitaan?
Kun sitten käännetään ”joka minuun uskoo, ei ikinä kuole”, niin tämä antaa lukijalle viestin siitä, että kuolemaa ei uskovan osalla olekaan totta, vaikka hän oikeasti kuoleekin?!

Eikö tämän tyyppisessä opetuksessa ja julistuksessa vahvasti tule esiin Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetus, jonka valheen se on päässyt kattavasti ujuttamaan kristillisten toimijoille ”tosiasiaksi”?
Eikö tämänkaltaisessa ajattelussa ole pohjimmiltaan kyse spiritismistä?
Edelleen tällaisella opetus ruokkii ajatusta ”ikuisesta” ”Viimeisestä tuomiosta” ja ”ikuisesta kadotuksesta”.
Se vie ihmiseltä kykyä ymmärtää ennaltamääräämistä uskon kautta pelastukseen (minkä Raamattu selvästi ilmoittaa /Room_8:28-30/, kun samalla siihen vielä liitetään muiden ihmisten osalta ”loputon helvetti tai kadotus” -pelote.
Se vie uskoa rakastavaan, kaikkitietävään ja kaikkivoipaan Jumalaan, kun ei nähdä Hänen suurta suunnitelmaansa ”yhdistää lopulta Kristuksessa yhdeksi kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” /Ef_1:10-11/.

Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Kadotetaan kyky nähdä vielä toteutumattomat ennustukset sekä niiden ajallinen järjestys! Kadotetaan näkemys siitä, mitä kirjaimellisesti tulee tapahtumaan! Naulataan pääosa Raamatun vielä toteutumattomista lupauksista ”Viimeisen tuomion” -seinään.

—


Ja siksi!
Niputetaan Ihmisen Pojan tulevat tuomiot yhdeksi ”Viimeiseksi tuomioksi”.
Kuitenkin Raamattu puhuu kahdesta eri tuomiosta: Kansojen tuomiosta ja Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta.


Kansojen tuomio tapahtuu nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ lopulla Jeesuksen saapuessa pelastamaan kansansa Israelin sen ahdingon alta /Matt_25:31-46/. Tämä tuomio ajoittuu tämän nykyisen Pahan maailmanajan loppuun, ennen Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan alkua. Tämä tuomio ajoittuu nykyisen Armon talouskauden jälkeisen Vihan Hallintokauden lopulle. Tässä oikeuskäsittelyssä tuomitaan maan päällä elossa olevat kansat sen mukaan, miten ne ovat suhtautuneet Jumalan valittuun kansaan /1. Moos_12:2-3/, Herran Jeesuksen vähimpiin juutalaisiin veljiin. ”Lammas-kansat” pääsevät nauttimaan tulevan maailmanajan (”iankaikkisuuden”) siunauksista, jotka tulevat maailmaan Kristuksen ottaessa maailmanvallan ja hallitessaan maailmaa Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. ”Vuohi-kansat” taas eivät pääse osalliseksi kaikista noista siunauksista, vaan tuomitaan tuolloin tuhatvuotiseen kirouksen aikaan. Näihin Israelia koskeviin, ”iankaikkisiin”, kansallisiin lupauksiin viitataan monin paikoin VT:n puolella. Koko Israel on tuolloin viimein pelastuva  luvattuun maahansa, sen pitkä kirouksen aika pakanakansojen keskuudessa on päättynyt; ja heidän pelastumisensa voi nyt tulla myös koko maailmalle rikkaudeksi /Room_11:12/. Tähän Hänen tulemukseensa liittyvään kansojen tuomioon Jeesus viittaa evankeliumikeromuksissa, esim. /Matt_13:49-50/. Evankeliumikertomuksissa on nykyisen ”maalmanajan päätös” aina harhaanjohtavasti käännetty ”maailman lopuksi”.

Kaikkien kuolleiden (vielä tuolloin kuoleman unessa nukkuvien) ihmisten tuomio taas tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen, siis yli tuhannen vuotta elossa olevien Kansojen tuomion jälkeen. Raamattu käyttää siitä mm. nimitystä Suuren valkean valtaistuimen tuomio. /Ilm_20:7-10/; /Ilm_20:11-15/. Tämä Ihmisen Pojan oikeuskäsittely tapahtuu siis sitten, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet. Tuolloin tapahtuu kaikkien vielä kuoleman unessa nukkuvien ihmisten ylösnouseminen vastaamaan tekemisistään. Tähän tuomiokäsittelyyn viittaa myös Paavali – /Room_2:14-16/, josta tuomiokäsittelystä taas Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi tyystin vaikenee!  Tästä tuomiokäsittelystä käytetään alkukielessä myös nimitystä katakrima, esim. /Room_8:1/.

Kun ajantaju katoaa virallisista raamatunkäännöksistä, niin myös Jumalan Suunnitelmien suunnitelmaa on sieltä vaikeaa hahmottaa. Koskapa suunnitelmiin – ja nimenomaan projektityyppisiin suunnitelmiin – kuuluvat aina aikataulut, peräkkäise vaiheet ja niihin liittyvät etapit, niin myös Jumalan suunnitelmaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan. Kaikki suunnitemat laaditaan aina myös ennen kuin niitä lähdetään toteuttamaan.

—


Toinen pääsyy on mielestäni se, että otetaan Israelilta, mikä heille oikeasti kuuluu ja sekoitetaan sitä meille osoitettuun Ympärileikkamattomuuden evankeliumiin eli Paavalin evankeliumiin.
Ei kunnioiteta sitä, mikä Israelille kuuluu eikä samalla arvosteta sitä, mikä meille kuuluu.
 Kyse on pohjimmiltaan Raamatun sanan oikeasta leikkaamisesta /tästä tarkemmin/. Tällä ajattelulla kiistetään se Israelin kansallinen erityisoikeus, jonka Jumala on sille antanut ja korvataan se jollain muulla. Korvataan kirjaimellisia totuuksia kuvaannollisilla ja tulkinnallisilla selityksillä. ”Unohdetaan” koko Kirjan kansa, ”unohdetaan” se, että ” heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken” /Room_9:4-5/.

Tällaisen – pohjimmiltaan antisemitistisen ajattelun – vahvistajana toimii tietenkin ”Valheen Isä”, jonka yksi päästrategioista on harhauttaa ja hyökätä kaikkea Jumalan valittua kansaansa kohtaan antamia lupauksia vastaan (nehän sijoittuvat nykyisen Maan päälle). Jumalan Vastavaikuttaja haluaa vahvistaa ja luoda sellaista antikristillistä henkeä, jossa Israel esitetään Jumalan hylkäämänä ja jossa tämä ”raamatullinen” – maailman kristinuskonnollinen hallinta – olisi delegoitu kirkollisille instituutioille ja muille vastaaville toimijoille.  Tähän Israelia koskevien lupausten poissulkemiseen ja kuvaannollistamiseen antaa paljolti pontta juuri tuo ajattomuuden mytologian vakiinnuttaminen raamatunkäännöksiin ja yleisiin opetuksiin. Isot kristilliset instituutiot saattavat kyllä osoittaa ulkoista hyväksyntää israel-mielisiä lähetysjärjestöjä kohtaan, jotka suuntaavat kristillistä maailmanlähetystoimintaa Israeliin päin. Jumala on kyllä tämänkin asian kuitenkin ennustanut Kirjoituksissa aivan toisin päin: Israel ja sen valitut ovat ne, jotka tulevana maailmanaikana tulevat tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi /tästä tarkemmin/. Kaikki tällainen ajattelu edistää kuitenkin Saatanan toimintaa, jolle maailman hallinta tänään on annettu. Kaikki tämä kuuluu sen menettelytapoihin saada uskovien mielet kiinnittymään siihen mitä maailmassa tapahtuu ja kääntämään heidän mieltään pois taivaallisista (maapallon ulkopuoliselta Maailmankaikkeuden alueelta), jossa meidän yhdyskuntamme ja toiminta-alueemme tulevat puolestaan olemaan /Fil_3:20-21/.

—


Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Samalla annetaan mahdollisuus jokaiselle kristilliselle toimijalle julistaa oikean oppinsa perustuvan Raamattuun, koska sieltä voidaan valita opillisia elementtejä mistä päin tahansa. Voidaan rakentaa kristillisiä ja raamatullisia uskomusjärjestelmiä ikään kuin vapaan valinnan periaatteella ja julistaa niiden sitten perustuvan Raamattuun! Raamatusta voidaan ottaa monesta paikasta ja monella tavalla, mutta itse ylösnousseen Herran välittämä ja tänään voimassa oleva evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalilta, joka ilosanoma ei tosin ole ihmisen mielen mukaista /Gal_1: 11-12/ ja on siksi yleisesti aliarvostettua.

”Viimeisen tuomion” esillä pitäminen pikemminkin summaa sitä neuvottomuutta, minkä ajan ja sen lineaarisen jatkumisen käsittämisen puuttuminen saa aikaan kristillisissä teologioissa. Raamatun tapahtumien asettaminen niitä koskevien äärellisten ja peräkkäisten aikakausien (”ikuisuuksien”) ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle käy vaikeaksi hahmottaa. Tulevien tapahtumien horisontit hämärtyvät ja aika näyttää pysähtyvän kuin seinään.  Monet Raamatun ilmoittamat keskeiset totuudet ovat kuitenkin tosia ja voimassaolevia vain olemassa olevan Jumalan hallintokauden sisällä, ts. ovat hallintokausiriippuvia. Nykyinen Armon hallintokausi on täysin poikkeava Jumalan hallinnoissa, koska se on näkymätöntä ja perustuu pelkkään uskoon tämän päivän evankeliumiin. Seuraavina maailmanaikoina ja talouskausina Hänen voimansa ja hallintonsa oikeellisuus tuleekin sitten ihmisille näkyväksi.

Mutta Jumalan tuomiot ovat aina oikeita. Ne edistävät Hänen suurta suunnitelmaansa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa /Room_8:19-22/ kohtaan. Lopulta ne avaavat Jumalan huolehtivaa ja rakastavaa sydäntä ihmistä kohtaan. Ne ovat luonteeltaan kasvattavia ja kurittaviakin, mutta sitten – tulevien maailmanaikojen täyttyessä – ne saavat koko vastahakoisen ihmiskunnan vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on sittenkin Herra /Fil_2:9-11/ !

 

 

Kaikki sovintoon Jumalan kanssa

kirjoittaja

 

Miksi sovitusta tarvitaan?

Synti on vieraannuttanut ihmisen Jumalan elämästä (Ef. 4:17-19); ja saanut aikaan hänen ajatuksenkulussaan turhamaisuutta (Room. 1:21; 1. Kor. 3:18-20). Ihminen on etääntynyt Jumalasta ja vihoittunut Häneen mielessään ja pahoissa teoissaan (Kol. 1:21; Room. 8:7); jotkut ovat jopa Jumalan vihaajia (Room. 1:28-32). Tällainen Jumalasta vieraantuminen tekee nykyisen elämän tarkoituksettomaksi, turhauttavaksi ja vailla todellista rauhaa ja tyydytystä sisältäväksi.
Kaikki tämä on vaikutusta Aadamin tottelemattomuuden teosta, jonka seurauksena ihmissuku elää luonnostaan erossa Jumalasta. Aadamin perintönä on sielullisen (maaperäisen) ihmisen osaksi tullut kuolevaisuus ja täydellinen heikkous ja kyvyttömyys elää Jumalan yhteydessä Hänen mielensä mukaista elämää.

Mikä on sovituksen tarkoitus? Mihin sovitusta tarvitaan?

Rauhan ja sovinnon tekemiseen.
Rauhan ja sovinnon tekemiseen Jumalan ja ihmisen välillä.
Vieraantumisen, vihamielisyyden ja kylmäkiskoisuuden poistamiseen ihmisen suhteessa Jumalaan.

Kuka on aloittanut sovinnonteon?

Jumala itse. Jumala on rakentanut tien ihmisen luo. Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan vaikutti niin, että Hän uhrasi Poikansa Tieksi yhteyteensä.

Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa (2. Kor. 5:19)
(CLV) 2Co 5:19
God was in Christ, conciliating the world to Himself

Jumala on tehnyt aloitteen. Jumala on ottanut vastuun luomastaan ihmisestä ja hänen tilastaan. Jumala on kertakaikkisesti sovitettu Kristuksen uhrin kautta. Kaikki Jumalaa ja ihmistä erottava syntivelka on maksettu. Rangaistus jokaisen ihmisen osalta kärsitty. Kaikki on tältä osin valmistettu ihmisen tulemiseksi Jumalan yhteyteen.

—

Uudessa testamentissa esiintyy kaksi verbiä teonsanalla ”sovittaa”:

Ensinnäkin:
katallasso [DOWN-CHANGE], mikä tarkoittaa vieraantumis- ja vihollisuussuhteessa tapahtuvaa yksipuolisen sovinnon tekemistä.
Verbi esiintyy UT:ssa 6 kertaa ja ainoastaan Paavalin evankeliumissa.

Toinen UT:ssa sovitusta esiintyvä teonsana on:
apokatallasso [FROM-DOWN-CHANGE]. Teonsana kuvaa sovinnon tulemista molemminpuoliseksi eli sovinnon toteutumista ja täyttymistä.
Tämä teonsana esiintyy UT:ssä ainoastaan 3 kertaa, ja nämä kaikki Paavalilla hänen Efesolais- ja Kolossalaiskirjeissään.

Tavanomaiset käännökset eivät tunnista näiden kahden teonsanan merkitysten ratkaisevaa eroavaisuutta!

 

Ensinnäkin.
Niin kuin Konkordanttinen menetelmä jäsentää sanan katallasso morfeemeiksi DOWN-CHANGE, niin tämä kuvaa sitä ”ylhäältä-alaspäin” eli ”Jumalasta luotujaan” kohti tulevaa sovittelemista, sovinnontekoa. Kuten kohdassa

Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. (2. Kor. 5:19)

(CLV) 2Co 5:19
how that God was in Christ, conciliating the world to Himself, not reckoning~ their •offenses to them, and placing~ in us the word of the conciliation.

Tässä meillä on Jumalan edessä heikolle ja riittämättömälle ihmiselle Evankeliumi: Sana rististä.


Toisekseen.
Sitten kun oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon tai Salaisuuden talouskaudelle, niin ylösnoussut Herra paljastaa meille koko sovituksen salaisuuden. Sen Jumalan käsittämättömän rakkauden osoituksen salaisuuden, joka oli tuohon asti (noin 60 jKr.) ollut kätkettynä Jumalan suunnitelmissa. Nyt Paavali välittääkin tämän ilosanoman meille termin apokatallasso kautta. Tämä sana taas jäsentyy morfeemeiksi FROM-DOWN-CHANGE, mikä hyvin kuvaa sitä, miten ylhäältä tulleeseen sovinnon ele on otettu vastaan, miten siihen on ihmisen puolelta tartuttu; miten sovinto on tullut kaksipuoleiseksi.
Konkordanttinen käännös soveltaa tässä englannin kielen standardia ”reconcile”. Teonsana esiintyy alkutekstissä ainoastaan Paavalin evankeliumissa ja siellä kohdissa: Ef. 2:16; Kol. 1:20 ja Kol 1:21.

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:19-20)

CLV Col 1:19 – Col 1:20
19  tfor in Him the entire complement delights to dwell,
20  and through Him to reconcile •all to Him (–making peace through the blood of His •cross), through Him, whether •those on the earth or •those in the heavens.

—

Sovitus on tapahtunut 2000 vuotta sitten Kristuksen ristin veren kautta. Ristin alttarin veri on peittänyt ihmisen synnin vaatiman rangaistuksen Jumalan puolelta. Sovituksen vastaanottaminen tänään tapahtuu uskon kautta. Tämä usko ei ole inhimillistä uskottelua, vaan  Jeesuksen uskoa, koska se on Hänen Henkensä vaikuttamaa yliluonnollista luottamusta ihmisessä (2. Kor. 4:13).

Sovinnon rakentaminen on siis alkanut meistä, jotka uskomme. Mutta se ei tietenkään pääty vain muutamaan prosenttiin. Sovinnon laajeneminen ei jää ainoastaan heihin, jotka tänään uskovat.
Ei, vaan se tulee Jumalan suunnitelman mukaan saavuttamaan kaikki ihmiset. Eikä vaan kaikkia ihmisiä, vaan kaikki hänen luotunsa koko maailmankaikkeudessa.
Jumala tulee lopulta sovittamaan – saattamaan molemminpuoliseen ja täydelliseen sovinnon tilaan – ”kaikki sekä maan päällä että taivaissa”.
Näin on kirjoitettu. /katso myös/

Vanhurskautettuina eli Jumalan edessä  – Jeesuksen uskon kautta – syyttömäksi julistettuina (Room. 3:26) saamme tänä Jumalan Armon hallintokautena luottavaisina kasvaa Isän Jumalan huolenpidon ja rakkauden tuntemisessa. Saamme elää molemminpuolisessa sovinnossa ja kasvaa Isä-lapsi -suhteessa. Kasvaa Hänen armonsa ja rauhansa tuntemisessa. Tästä voimme kiittää ja tästä voimme iloita!

 

 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat ..

kirjoittaja

 

Kaksituhatta vuotta on kulunut Jeesuksen antamasta ns. lähetyskäskystä. Ihmisten määrä maapallolla on tuona aikana kasvanut (2024) jo yli kahdeksan miljardin, samoin pahuus ja sen valta näyttää sen kuin vaan kasvavan. Jeesus antoi aikanaan lähetyskäskynsä juutalaisille opetuslapsilleen:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tämä tehtäväksianto puhuu selkeästi ja määrätyssä muodossa maailman kaikkien kansojen (kreik. panta ta ethne) tekemisestä (ei siis pelkästä saarnaamisesta) Hänen opetuslapsikseen. Kristilliset kirkot ja monet ns. hengelliset liikkeet ovat tunnustautuneet vuosisatojen ajan tämän vaativan tehtävän tekijöiksi. Osa niistä on tosin luopunut lähetyskäskyn kaikenkattavuudesta, mutta moniko kristillinen yhteisö on julkisesti sanoutunut sen ehdottomuudesta irti? Sitähän koko ajan kuitenkin pidetään esillä ikään kuin se olisi voimassa ja koskisi nykyistä kristillistä ”maailmankirkkoa”. Miksi Jumala ei ole antanut viimeisen kahden vuosituhannen aikana valtakirjaa ja resursseja tätä kaikkia maailman kansoja koskevaa opetuslapseuttamista varten? Puhuiko Jeesus vain pehmeitä tämän ehdottoman ja laajavaikutteisen käskynsä antaessaan? Ei varmasti. Ei Hän puhunut missään asiassaan sellaista, mitä Hän ei ole tarkoittanut todesta otettavaksi ja minkä toteuttamista, maaliin saattamista, Hän itse ei ole takaamassa ja varmistamassa. Ei Herra ole tehnyt syntiä eli missannut (eihän Jumala voi tehdä syntiä) tämänkään kokonaisvaltaisen ja koko maailmaa kattavan lähetystehtävän antaessaan /Tästä tarkemmin/.

Ei Hän ole missannut, kyse on vain siitä, ettei se ole Jumalan suunnitelmassa – Suunnitelmien suunnitelmassa – tullut vielä ajankohtaiseksi. Missaukset ovat tapahtuneet muualla. Eihän Jeesus tätä käskyään alun perin antanutkaan kristillisille kirkoille, eihän niitä vielä tuolloin ollut edes olemassa, vaan juutalaisille opetuslapsilleen. Osoite oli selvä ja suoraviivainen. Käsky ja siihen liittyvät lupaukset odottavat aikaansa ja niihin liittyvä Jumalan lupaus tulee täydellisesti toteutumaan, täyttymään Hänen suunnitelmansa tehtäväjaon ja aikataulutuksen mukaisesti.

Em. jakeiden suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään jakeissa ei puhuta maailmasta (kreik. kosmos), vaan maailmanajasta (kreik. aion). Toisekseen tässä ei puhuta maailman lopusta vaan tarkemmin maailmanajan päätöksestä, täyttymisestä (kreik. sunteleia). Käsite ”maailman loppu” on alkutekstille täysin vieras ja tässäkin puhutaan tulevasta aikakaudesta ja sen täyttymyksen tilan saavuttamisesta. Esimerkkejä jälleen siitä, että jos kääntäjäkunta ei saa tekstiä mahtumaan ”viralliseen” teologiseen viitekehykseensä, niin väännetään sille yhteiseen teologiseen ymmärrykseen mukautuvampi käännössana – mutta tämänhän täytyy lopulta johtaa vain ristiriitaisiin ja hämmentäviin tulkintoihin.

Jeesus ei antanut käskyään ja lupaustaan nykyiselle pahalle maailmanajalle /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/, vaan seuraavalle, tulevalle maailmanajalle, jonka tulo oli tuohon aikaan lähellä ja johon liittyviä voimia ja merkkejä alkoi ilmetä Helluntain hallinnon [∼Apt. 2:1 – 9:3-4] aikana. Pietari julisti tuolloin evankeliumiaan tulevasta, ”jo huulilla olevasta” Kuningaskunnasta Israelille (Matt. 16:16-19). Juutalaisia opetuslapsia alettiin myös tuolloin varustamaan kaikkien kansojen opetuspaseuttamis-tehtävää varten mm. antamalla heille kyky julistaa evankeliumia eri kansojen kielillä (Apt. 2:6). Tämän jälkeen tuli kuitenkin Jumalan suunnitelmissa PAUSE-vaihe Israelin suhteen ja siirryttiin ns. Siirtymäkauden hallinnon kautta nykyiselle (aiemmin täysin salatulle ja vaietulle) Armon hallintokaudelle, jonka sanoma ja sisältö avautuu Paavalin evankeliumin kautta.

—

Seuraavat kohdat vahvistavat sen, että Jeesus tarkoittaa lähetyskäskyssään juutalaisia opetuslapsiaan ja tulevaa (eikä nykyistä) maailmanaikaa.

Ensinnäkään Jumala ei ole ollut tukemassa lähetyskäskyn kaikenkattavuuden toteuttamista nykyisenä maailmanaikana, niin kuin artikkelin alussa tuli todetuksi. Päin vastoin pahuus saa rehottaa ja kasvaa nykyisen maailmanajan loppuun saakka ennen kuin siihen puututaan /Matt_13:25-30/.

Toiseksi Jeesus ennusti pahuuden kehityksen ja sen kasvun täyteen mittaansa nykyisen Pahan maailmankauden loppuun tultaessa (esim. /Matt_13:36-39/). Eli maailman kansojen opetuslapseus näyttää vielä tuolloinkin (nykyisen maailmankauden lopussa) olevan vielä kovin kaukana.

Kolmanneksi Jeesuksen puhuessa tulevasta, toisesta tulemisestaan, jolloin Hän (ennen Kuningaskuntansa perustamista) suorittaa tilinpäätöksen, kaikkia maailman kansoja koskevan oikeuskäsittelyn, Hän toteaa:
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. (Matt. 25:32-33)
Tämä tilanne kuvaa nykyisen, Pahan maailmanajan päätöstä, jossa Jeesus tulee Kuninkaiden Kuninkaana kaikessa voimassaan pelastamaan kansansa Israelin sen suuresta ahdingosta. Jae osoittaa, miten paljon tuona ajankohtana (joka siis päättää nykyisen maailmankauden) on maailmassa Israeliin vihamielisesti suhtautuvia kansoja, ”vuohi-valtioita”, jotka siis vielä tuolloin ”odottavat” Israelin paimennusta ja Jeesuksen opetuslapsiksi pääsemistä. Maailman kansojen johtajat ja edustajat seisovat tässä tilillä.

Neljänneksi Jeesus puhuu seuraavassa tulevasta, tuhatvuotisen Kuningaskunnan ajasta ja sen aikana julistettavasta Kuningaskunnan evankeliumista kaikkeen maailmaan, minkä jälkeen Jumala saavuttaa tavoitteensa Maan päällä kaikkien kansojen osalta.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:14)
(CLV) Mt 24:14
And |heralded shall be this •evangel of the kingdom in the whole inhabited~ earth for a testimony to all the nations, and then the consummation shall be arriving.
Minkä jälkeen saavutetaan täyttymys eli kaikki kansat on tehty Jeesuksen opetuslapsiksi. Käännössanan ”loppu” takaa löytyy alkukielen telos, mikä tarkoittaa täyttymystä, päämäärän saavuttamista.

Viidenneksi Jeesus kehottaa lähetyskäskyssään oppilaitaan kastamaan muiden kansojen ihmiset Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Juutalaisten apostolit eivät aikanaan kastaneet ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimeen. Vaan kastoivat ”Jeesuksen Kristuksen” nimeen israelilaisia ja ”Herran Jeesuksen” nimeen samarialaisia (Apt. 8:16).
Joten tämä ”Pyhän kolminaisuuden” nimeen tapahtuva kastemenettely kansojen kohdalla (Joka liittyy kiinteästi Jeesuksen lähetyskäskyyn) näyttää vielä odottavan aikaansa.

Kuudenneksi Jeesus lupaa lähetyskäskyssään olla päivittäin myös fyysisesti läsnä ja hallita Israelin ja opetuslastensa kanssa koko tulevan, tuhat vuotta kestävän, Kuningaskunnan ajan /Luuk_22:29-30/; /Ilm_20:6/.

Seisemänneksi Jumala antoi jo Vanhassa testamentissa Israelille lupauksen siitä, miten Kansojen lähetystyö tulee ajoittumaan Jaakobin ahdistuksen ja Herran tulemisen jälkeiseen maailmanaikaan.
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni.
Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. (Jes. 66:18-19)

Se, että kristilliset kirkot ja erilaiset kristilliset yhteisöt ovat omineet itselleen Israelille annetut käskyt ja lupaukset tässä kohtaa, ei ole saanut Jumalalta siunausta, ei vaikka paavit ja kaikki maailman piispat olisivat tässä toista mieltä. Miksi Jumala ei ole antanut tähän siunaustaan ja resursseja? Koska lupaukset kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetuslapsille on annettu ainoastaan Israelille ja tarkoitettu tulevan Kuningaskunnan ajalle. Eikä Jumala ole tätä valintaansa ja lupaustaan suinkaan mitenkään muuttanut tai kansaansa hylännyt tai sitä kristillisillä kirkoilla korvannut /Room_11:1-2/.

—

Ja sitten vielä, mitä sanoo UT:n ”opetuslapsi” sanaesiintymien tilastollinen vertailu: Israelille suunnattu osuus vs. Paavalin kautta kansoille suunnattu osuus.
Paavali ei käytä kirjeissään (so. evankeliumissaan) yhtään kertaa vanhan kreikan mathetes (opetuslapsi, oppilas) termiä. Muualla UT:ssä alkukielen sana ”mathetes” esiintyy peräti 271 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa /Katso tilasto esiintymisistä!/.
Paavalin välittämä seurakuntamalli on todella erilainen kuin mitä on Israelille suunnattu Kuningaskunnan seurakuntamalli.

Tämän päivän evankeliumin esillä pito on kiteytetty seuraavaan Paavalin julistukseen.

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:18-20).

Eli tänään kyse on Sovituksen sanoman, Ristin sanan esillä pitämisestä ja sen tarjonnasta. Mutta on kyse toki muustakin: /Ef_4:12-14/ !

 

 

Iankaikkisuuden ja ajattomuuden käsitekonflikti

kirjoittaja

 

”Iankaikkisesti”, ”ikuisesti”, ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, ”aina ja iankaikkisesti”, ”maailma”, ”maailmanaika”, ”aikakausi”. Mitä nämä käsitteet ihmiselle nykyään merkitsevät? Veikkaanpa että usein jonkinlaista ajattomuutta, rajattomuutta, loputtomuutta – joka tapauksessa kuitenkin jonkin asteista epämääräisyyttä.

Tiesitkö että näiden kaikkien käännössanojen takana on vanhassa kreikassa (kielessä, jolla Uusi testamentti on kirjoitettu) yksi ja sama ilmaisu: substantiivi aion ja sen adjektiivimuoto aionion. Se on alun perin merkinnyt pisintä maailmankautta, joka Raamatusta löytyy ja joiden varaan Jumalan pelastussuunnitelma rakentuu. Hepreankielessä – siis Vanhassa testamentissä  – tämän sanavastine on olam.

Näillä maailmankausilla tai aioneilla on alku (esim.  /1. Kor_2:7/ ; /2. Tim_1:9/ ; niillä on myös loppu ( /Hepr_9:26; /1. Kor_10:11/ ; /Matt_24:3/).
Siis rajoitettu kesto!

Jumala on tehnyt nämä aionit /Hepr_1:2/ ja asettanut ne /Hepr_11:3/, jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa /Ef_3:8-11/. Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä nimittää ”Täksi pahaksi maailmanajaksi” /Gal_1:4/. Viimenen ainoni on nimeltään ”Aionien aioni” (vrt. Korkea Veisu on sanatarkasti ”laulujen laulu” tai Kaikkein pyhin on sanatarkasti ”pyhien pyhä”). Tämä on yleensä käännetty joko ”aina ja ianlaikkisesti” tai ”iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.

Minulle tämän asiantilan tajuaminen oli aikoinaan yksi merkittävimmistä oivalluksista: tajuta ettei kaikki olekaan ehdottoman kohtalonomaista, lopullista ja epämääräistä. Ymmärtää, että Jumalalla on aikataulutettu suunnitelma tahtonsa toteuttamiseen. Ymmärtää, että koko ihmisen pelastumiseen liittyvä projekti toteutuu Kristuksen Jeesuksen kautta kaikessa kunniassaan maaimankausien ja niihin sisältyvien hallintokausien (kreik. oikonomia) kautta. Tämän asian oivaltuminen ja juurtuminen minulle sisäiseksi todellisuudeksi tapahtui noin 50 vuotta sitten ja sai niin sanotusti Ison Kuvan palaset loksahtamaan paikoilleen, joissa ne ovat sitten myös pysyneet.  Olen miettinyt myös usein sitä, miten paljon yhden tällaisen avainkäsitteen alkuperäisen merkityksen hämärtyminen on ajan myötä  päässyt vaikuttamaan kristillisiin teologioihin ja raamatunkäännöksiin.

Myös Wikipedia (niin kuin tämä päivän tiede yleensäkin) määrittää ajan, ja sen lineaarisen, peräkkäisen jatkuvuuden, seuraavasti:
Aika on olemassaolon ja tapahtuminen jatkuvaa, ilmeisen peruuttamatonta, etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.

—

Vaikka näillä maailmanajoilla (”ikuisuuksilla”) on Raamatun mukaan selkeät rajat: alkukohdat ja loppupisteet, niin miksi ne on ikään kuin häivytetty virallisista raamatunkäännöksistä?

Syitä voi olla moniakin.
Ainakin yksi syy nousee minulla ylitse muiden: niillä on kyetty hyvin häivyttämään Jumalan aikataulutettu suunnitelma, jonka aikaraamit juuri muodostuvat peräkkäisistä maailmanajoista ja niihin sisältyvien talouskausta. Ja kun ajasta on saatu hankkiuduttua eroon, niin voidaan samalla ”unohtaa” kaikki vielä Raamattuun kirjatut täyttymättömät (siis ajallisesti edessä päin olevat) lupaukset. Voidaan unhotaa Israelille annetut lupaukset, joista suurin osa on vielä toteumatta. Voidaan unohtaa useat (eriaikaiset ja vielä edessä päin olevat) Raamatun ennustamat Kristuksen johtamat oikeuskäsittelyt ja sumputtaa ne epämääräiseksi ”Viimeiseksi tuomioksi”. Voidaan unohtaa useat Raamatun ilmoittamat edessäpäin olevat ruumiilliset ylösnousemukset, koska eihän sellaisia enää tarvita, jos ihmiset lentävät kuollessaan suoraan ”taivaaseen”.

Eikö nämä kaikki edellä olevat ole juuri niitä asioita, joita kristilliset kirkot ovat pitäneet ja edelleen pitävät esillä saarnoissaan, opetuksissaan tai vaikenemisissaan?
Eikö näillä ”opetuksilla” kirkot auktoriteetillään ja vallallaan ole ottanut itselleen ”hengellisen Israelin” aseman ja näin hylänneet Israelille annetut raamatulliset lupaukset hölynpölynä?
Eivätkö kirkot juuri tällaisella korvausteologisella asenteellaan ja opetuksellaan juuri liittoudu maailman valtaapitävien poliittisten järjestelmien kanssa pyrkiessään aikaansaamaan maailmarauhaa ilman Israelin Messiasta?

Ja näin mielestäni voidaan tänään puhua kristillisten kirkkojen kohdalla – ei kristinuskosta – vaan kristinuskonnosta. Uskonnothan ja niitä hallinnoivat uskonnolliset auktoriteetit eivä loppujen lopuksi vaadi mitään muuta kuin heidän oppinsa sokeaa palvontaa. Ymmärryksen voi huoletta jättää narikkaan ja luottaa näihin ihmisten rakentamiin uskomusjärjestelmiin.

—

Mutta usko Kristukseen on (Raamatun mukaan) yksin Pyhän Hengen vaikuttama lahja, jonka synnyttää meille annettu Paavalin evankeliumi: Sana rististä, jonka kautta Jumalan voima tulee myös todellisuudeksi kristityn elämässä.

Konkordanttinen menetelmä, konkordanttinen käännös ja siihen liittyvä kirjallisuus on kirkollisille instituutioille ja niiden edustajille tietenkin vastenmielistä, koska se antaa tavalliselle ihmiselle välineet itse suoraan porautua inspiroituun alkutekstiin ja tunnistamaan sieltä (myös oman ymmärryksensä tasolla) sanojen esiintymisiä ja merkityksiä. Tämän antipatian olen saanut itsekin monta kertaa niiden taholta kokea.
Ja tämä ”iankaikkisuus-ikuisuus” -himmelikäsitteen avautuminen terveen sanan -mallin mukaiseksi /Tästä tarkemmin/ voi tuoda myös melkoisen avartumisen kristityn totuuden Evankeliumin ymmärtämisen alueella!

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä