Emme enää tunne ketään lihan mukaan

 

Miksi Paavali antaa otsikonmukaisen, jyrkältäkin kuulostavan, ohjeen?
Mitä lihan mukaan tunteminen oikein mahtaa tarkoittaa?
Mihin hän tällaisella ohjeistuksella oikein mahtaa pyrkiä?
Millaisessa tilanteessa tällainen opetus oikein syntyi?

 

Paavali opettaa tässä (noin 54-55 jKr.) Korintton seurakuntaa. Hän oli edellisessä kirjeessään heille (noin 53 jKr.) mm. todennut Kristuksesta, ”hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä tuohon aikaan olivat elossa” (1. Kor. 15:6), olihan Kristuksen ylösnousemuksesta kulunut tuolloin vasta 20 vuotta. Hän opettaa seurakuntaa, joka on annettu hänen toimeksiantonsa sinetiksi /1. Kor_9:2/. Korintton suuri seurakunta oli Paavalin apostolitoimen vahvistus ja merkki siitä, miten ylösnoussut Herra oli juuri hänelle antanut kansojen apostoliuden ja opettamisen valtuudet.

Ajattelen, että tuohon sinetöintiin sisältyy myös valtava kuva ja haaste, jonka Paavali esittää tuleville seurakunnille. Esittää siis myös tämän päivän kristillisille kirkoille ja suunnille.

Mihin lihanmukaisuuteen Paavali sitten otsakkeen jakeessa /2. Kor_5:16/ oikein  viittaa?
Paavali oli nähnyt paljon vaivaa sille, että Korintton seurakunnasta tulisi hänen apostolitehtävänsä esikuva ja että kaikenlaiseen eriseuraisuuteen oli puututtava ankaralla kädellä. Hän oli itse laskenut seurakunnalle Kristuksen valtuuttaman perustuksen /1. Kor_4:15/; mutta eriseuraisuus eli lahkolaisuus oli alkanut pian pesiytyä seurakunnan keskuuteen.

olettehan vielä lihallisia. Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?
Kun toinen sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: ”Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niin kuin ihmiset ainakin?
(1. Kor. 3:3-4)

 

Ilmiö, joka tänään tunnetaan hyvin myös puoluepolitiikassa, oli alkanut vaikuttaa (ja on vaikuttanut itse asiassa jo 2000 vuoden ajan). Ihmisen lihallisuus on oiva maaperä kaikenlaiseen itseriittoisuuteen ja kateuteen ja sen myös Saatana hyvin tietää ja osaa sitä osaltaan hyväksi käyttää. Paavali taisteli päättäväisesti Korintton seurakunnassa ilmentyneitä toisenlaisia evankeliumeja ja valheapostoleja vastaan. Hän painotti kirjeissään sitä, miten hänelle oli sinetöity tämän päivän Kristuksen evankeliumin julki tuominen kaikkien kansojen keskuuteen.

 ”Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa”. (1. Kor. 3:6)

Paavalin ilmoittama evankeliumi luo pohjan eli perustuksen kristilliselle opetukselle, Apollos jakoi tätä sanomaa, mutta kuitenkin – yksin Jumala vaikuttaa kasvun!

 Mitä ”lihalla”, kreik.  sarx [Strong G4561], UT:ssa tarkoitetaan?
Se on siellä laajempi käsite kuin kehollinen liha. Konkordanttinen menetelmä määrittää lihan seuraavasti.
Ihmisen kehollinen kudos, joka koostuu lihasta, verestä ja luista; vastustaa henkeä ja on alisteinen sielulle /Tästä tarkemmin/. Se on maaperäinen, kuolemiselle alistettu /1. Moos_2:7/; /1. Moos_2:16-17/;  /2. Kor_4:11/.

Eri kuin ”ateria-liha”, kreik. kreas [Strong G2907], joka tarkoittaa pelkkää kuollutta, ”lihakaupan” lihaa.

Otsakkeen koko lause on tässä.

Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor. 5:16)
CLV:
So that we/, from now on, are °acquainted with not one according to flesh. Yet +even if we have known Christ according to flesh, btnevertheless now we |know Him so not longer

 

Ensinnäkin tänään ei ole totuudenmukaista arvostaa ketään uskovaa hänen maallisen (siis myös ns.  kirkollisen) asemansa mukaan, ”sillä Jumala ei katso henkilöön” (Room. 2:11). Paavali antaa meille tässä esimerkin kohdattuaan aikanaan juutalaisen seurakunnan ”piispat”, joiden edessä hän suurella päättäväisyydellä ja varmuudella arvotti oman evankeliuminsa /Gal_2:6/. Samoin ei myöskään juutalaisuudella ole nykyisellä Jumalan salatun Armon talouskaudella mitään etuoikeutta Kristuksessa toisen maan kansalaisuuteen nähden /Kol_3:11/.

Samoin apostoli opettaa, että emme tänään enää tavoita Kristusta Hänen lihansa olemuksessa, vaan yhteys Herraan toteutuu yksin Kristuksen Hengen kautta /Room_8:11/.
Tuohon aikaan – kun Paavali kirjoitti kirjeensä korinttolaisille – oli seurakunnassa vielä monia, jotka olivat saaneet seurata Jeesuksen maanpäällistä vaellusta ja opetusta. Ilmeisesti juuri tätä ryhmää Paavali tarkoitti, kun hän kirjoitti:

Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ”Minä olen Paavalin puolta”, toinen: ”Minä Apolloksen”, joku taas: ”Minä Keefaan”, joku vielä: ”Minä Kristuksen”. Onko Kristus jaettu? (1. Kor. 1:12)

Ajattelen että juuri tuohon Kristuksen puolueeseen kuuluvat korottivat Jeesuksen aiemman maanpäällisen vaelluksen ja opetuksen (jotka tänään esiintyvät neljässä evankeliumikertomuksessa) Hänen myöhemmän – kansoille suunnatun – evankeliumin edelle. Samalla he tietysti kiistivät – ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen antaman – Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin arvovallan pitäessään omaa evankeliumiaan Kristuksen evankeliumina.

 

Näin oli tuolloin, entä nyt?
Miten paljon ”oikeauskoisuutta” tulkitaan tänään sen mukaan, miten ihminen on tunnistettavissa ”rekisteröityneenä” johonkin kirkkokuntaan tai kiristilliseen suuntaan. Eikö kaikki tällainen ole nimenomaan tuota Paavalin tarkoittamaa lihallisuutta. Sellaista lihallisuutta, mitä ”pakanatkin” harrastavat. Sellaista lihallisuutta, joka perustuu ”miltä-näyttää” -arviointiin.

Entäpä sitten itse Kristuksen kohdalla?
Eivätkö monet kirkolliset kaavat ja evankeliumit ole sidottu nimenomaan Jeesuksen maanpäällisen, kolmivuotisen ja Israelin kadonneiden lammasten keskuudessa tapahtuneeseen vaellukseen ja opetukseen /Matt_15:24/? Painotetaan Hänen historiallista toimintaansa Israelin kansan keskuudessa ja miltei häivytetään Kristuksen 2000-vuotinen myöhempi ajankohtainen elämä ja evankeliumi Hänen ristinkuolemansa ja ylösnousemusolemuksensa jälkeen.

 

Siksipä apostoli korostaakin meille tänään sitä, että Herra on meille tänään Henki /2. Kor_3:17-18/. Hän puhuu meille tänään Henkensä ja Paavalin evankeliumin kautta. Tämä on Kristuksen uskon, ei näkemisen, Tie. Tämä oli viesti myös korinttolaisille, joissa oli tuolloin elossa myös noita Jeesuksen maanpäällisen elämän tunteneita.

Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.
Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.
(2. Kor. 3:17-18)

 

p.s.

Oletko huomannut, että Jumalan armon hallinto liittyy tänään vahvasti Hengen alueelle: Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteyden ja ykseyden alueelle. Tämä näkyy myös seuraavien Paavalin kirjeiden lopputervehdysten kautta:

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa (Fil. 4:23)

Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa, veljet. Amen. (Gal. 6:18)

Herra olkoon sinun henkesi kanssa. Armo olkoon teidän kanssanne. (2. Tim. 4:22)

Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Filem. 1:25)

 

Ei säädetty tulevaan Vihaan

 

Raamatussa Israelin profeetat ennustivat tulevasta Vihan ajasta.
/Jes_13:9-13/; /Sef_1:14-17/; /Aamos_5:18/.
Jeesus mainitsi siitä juutalaisille opetuslapsilleen.
/Matt_24:9-10/; /Luuk_21:22-26/.
Israelin apostoli Johannes kuvaa Vihan aikaa ilmestyskirjassaan /Ilm_6:12-17/.

Vihan aika ei ole vielä toteutunut. Kuitenkin sen vääjäämätön tuleminen Kirjoituksissa ennustetaan.

Miksi Jumalan Viha tulee sitten kohdistumaan maailmaan?
Mikä vielä estää Jumalan vihan ilmitulon maailmaa ja sen ihmisiä kohtaan?
Mikä tulee olemaan Israelin rooli ja merkitys Vihan aikana?
Ovatko nykyisen – Jumalan Armon talouskauden – uskovat siinä mukana?

Apostoli Paavali – joka tunsi hyvin Vanhan testamentin kirjoitukset ja sen miten Jumalan Vihan päivä oli siellä ilmoitettu – kertoo Roomalaiskirjeen alussa Jumalan Vihan ilmitulon syistä.

Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa,
sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut.
(Room. 1:18-19)
CLV Ro 1:18 – Ro 1:19
For God’s indignation is being revealed~ from heaven on eall the irreverence and injustice of hmen who are retaining the truth in injustice,
because
that which is known of God is apparent among them, for God manifests it to them.

Apostoli puhuu selvästikin siitä, että ihmiset ovat kääntyneet Luojan ja Hänen tekojensa todellisuuden kiistämisessä sokeaan omahyväisyyteen ja itseriittoisuuteen. Luojan ylivertainen kädenjälki ja ilmoitus, joka Jumalan teoissa on selkeästi tunnistettavissa, kiistetään tai ehkä tarkemmin – sitä ei edes haluta tunnistaa saatikka tunnustaa.

Kuulostaako tutulta?
Oletko joutunut pohtimaan tätä asiantilaa?

Miten havainnollisesti esim. tämän päivän luonto-ohjelmat tuovat esiin (miten ennen näkemättömän älykkäällä tavalla ja tarkkuudella) kasvi- ja eläinkunta on rakennettu ja miten ihmeellisesti sen edustajat toimivat.

Kyse on ns. yleisestä ilmoituksesta, joka on koko ihmiskunnalle annettu.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa. (Room. 1:20)

Kyse on lopulta järjenvastainen Jumalan hylkääminen Luojana ja Hänen tekojensa korvaaminen luonnolla itsellään ja sen ”nerokkuudella” kehittää erilaisia elämänmuotoja.
nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen. (Room. 1:25)

Vielä tulevana Vihan hallintokautena /tästä tarkemmin/ Jumala muistuttaa ihmisiä julkisesti tästä asiasta  ns. ”iankaikkisessa” evankeliumissaan. Muistuttaa nimenomaan siitä, että Hänen ylivertainen majesteettiutensa ja mestaruutensa Luojana (ja siis luonnon luojana) on hylätty ja kehottaa ihmisiä vielä tekemään tässä asiassa mielenmuutoksen.
Ja minä näin lentävän keskitaivaalla erään toisen enkelin, jolla oli iankaikkinen evankeliumi julistettavana maan päällä asuvaisille, kaikille kansanheimoille ja sukukunnille ja kielille ja kansoille.
Ja hän sanoi suurella äänellä: ”Peljätkää Jumalaa ja antakaa hänelle kunnia, sillä hänen tuomionsa hetki on tullut, ja kumartakaa häntä, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja vetten lähteet”.
(Ilm. 14:6-7)

Mutta meitä ei ole säädetty tuohon tulevan Vihan aikaan.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (1. Tess_5:9)
(CLV) 1Th 5:9
for God did not appoint~ us ioto indignation, but ioto the procuring of salvation through our Lord Jesus Christ,

Ei siis ole määrännyt (kreik. tithemi) tai vielä tarkemmin: sijoittanut.
Toisin on Israelin kohdalla: nimenomaan Israelin kansalle ja Jerusalemille on säädetty tuo tuleva seitsemän vuoden Vihan ja Tuomion aika /Dan_9:24/. Tämä viimeinen vuosiviikko – 7. vuoden aika – on se nykyisen maailmankauden päätösaika (”maailman loppu”), josta Jeesuskin puhui juutalaisille opetuslapsilleen /Matt_24:15-19/. Jeesus myös tuolloin vahvisti, että kaikki nuo lopun ajan tapahtumat toteutuvat yhden sukupolven (so. 17-25 vuotta) sisällä, mihin siis tuo 7. vuoden jakso hyvin mahtuu.

Paavali myös paljastaa meille (ylösnousseen Herran ilmoituksena), että nykyinen salattu Jumalan Armon hallintokausi päättyy yhtäkkiä (kuin veitsellä leikaten), kun Herra tempaa ruuminsa jäsenet yläilmoihin:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (1. Kor. 15:51-55)

Vihan aika on tulossa (vaikka ajankohtaa siihen ei ole meille ilmoitettu). Siitä on valittua kansaa informoitu jo pitkään ja monin kohdin. Se liittyy uuden talouskauden alkamiseen ja kansojen tuomion valmisteluun /Matt_25:31-46/ Jumalan suunnitelmissa, jota leimaavat maailmanlaajuiset katastrofit sekä Jumalan julkinen puuttuminen omaisuuskansansa ahdinkoon. Viimeisen vuosiviikon jälkipuolisko liittyy ns. suuren ahdistuksen aikaan /Dan_9:27/; /Matt_24:9-10/.

Tässä kohtaa tulee keskittyä kuulemaan meidän apostoliamme, koska hänelle on itse ylösnoussut Herra antanut ilmoituksen ja totuuden sanan myös meidän suhteestamme tuohon ennustettuun Vihan päivän tulemiseen.
Jos menemme omimaan Israelilta tässäkin kohdin ja ikään kuin yhteenpötköytämme Raamatun ennustukset myös itseämme koskemaan, niin olemme väistämättä hämmentävässä ja ristiriitaisessa tilanteessa. Tilanteessa, jossa Raamatun sanat laitetaan ikään kuin sotimaan toisiaan vastaan. Myös tässä kohtaa meidän tulisi kunnioittaa Jumalan valintapäätöstä ja lupauksia omaisuuskansaansa kohden ja samalla arvostaa sitä, mitä ylösnoussut Herra on meille kansojen apostolin ja opettajan kautta totuuden sanana välittänyt!

Meidät on luvattu pelastaa tulevan Vihan ajan edeltä.
Tähän on hyvä luottaa ja tästä voi myös kiittää. Meidät on pelastettu:
odottamaan taivaista hänen Poikaansa, jonka hän on herättänyt kuolleista, Jeesusta, joka pelastaa meidät tulevasta vihasta. (1. Tess. 1:10)

Meidät, jotka uskomme ja jotka olemme kertakaikkisesti vanhurskautettu Kristuksen veren kautta, on vapautettu tulevasta (ihmiskunnan jumalattomuuteen ja vääryyteen) liittyvästä tuomiosta:
Paljoa ennemmin me siis nyt, kun olemme vanhurskautetut hänen veressään, pelastumme hänen kauttansa vihasta. (Room. 5:9)

Tämä on apostoli Paavalin viesti meille, nykyisen Armon talouskauden, uskoville. Tästä on hyvä pitää kiinni.

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä