Mitä on synti? Onko se ja se asia syntiä? Saanko kaikki syntini varmasti anteeksi? Nämä kysymykset nousevat tuon tuostakin esiin. Ne ovat aiheellisia ja tärkeitä kysymyksiä. Synti -käsitteen merkitys on pääteltävissä sen ensimmäisestä esiintymisestä raamatussa, Tuomareiden kirjasta:
Kaikesta tästä väestä oli seitsemänsataa valiomiestä vasenkätistä; jokainen näistä osasi lingota kiven hiuskarvalleen, hairahtumatta. (Tuom. 20:16)
(CLV) Jdg 20:16
From all •these •people were seven hundred chosen| men hampered in their right hand; every one of these could sling| i a stone ›at •a hair and not |miss.
Hepreankielessä on tässä ohiampumista kuvaava verbi hetah, mikä tarkoittaa ”missata maali” ja ”tehdä syntiä”. Uuden testamentin kreikassa on vastaava ilmaisu hamartia. Synti siis voidaan selittää tarkoittavan kyvyttömyyttä suorittaa tietty vaatimustaso, joka kerta, siinä kertaakaan ”missaamatta”.
Synti tuli maailmaan Aadamin rikkomuksen vuoksi. Minkä jälkeen synti on periytynyt kaikille ihmisille.
Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet (Room. 5:12).
Jakeen käännös on harhaanjohtava ja epälooginen. Alkukielessä löytyy sanan ”koska” takaa ilmaisu hoútō, mikä tarkoittaa ”täten” tai ”minkä jälkeen”, eli syy-seuraus -suhde on tässä ilmeinen. Ja näin on ihmisen tila tullut heikkoutensa puolesta täysin kelvottomaksi täyttämään Jumalan tahtoa.
kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. (Room. 3:12)
Jeesus täydensi vielä Jumalan tahdon koskemaan (ei vain Mooseksen lain mukaista muodollista käyttäytymistä) vaan koko ihmisen olemukseen ja elämään liittyvää käytöstä.
Niin Jeesus sanoi hänelle: ”’Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi’. Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, tämän vertainen, on: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Näissä kahdessa käskyssä riippuu kaikki laki ja profeetat.” (Matt. 22:37-40)
Näin synti raamatussa voidaan tunnistaa kyvyttömyydeksi toteuttaa Jumalan tahto (kaikilla tasoilla) läpi elämän aina ja kertaakaan erehtymättä.
Uudessa testamentissa on tunnistettavissa kahdentyyppisiä syntejä: rikkomuksia ja loukkauksia.
Rikkomus (kreik. parabasis, BESIDE-STEPPINg) on synti, jolla rikotaan annettua käskyä, lakia tai määräystä vastaan (Room. 4:15). Rikkomus oli Aadamin tottelemattomuuden synti Jumalan määräystä vastaan. Israelin kansan rikkomus oli Jumalan sille antamaa lain hylkääminen. Mooseksen laki oli määrätty ”jäljestä päin” olemaan voimassa Jeesuksen lihaksi tuloon asti (Gal. 3:19). Kaikilla ihmisillä on kuitenkin lain kirjaimet kirjoitettuina heidän omaantuntoonsa (Room. 2:15). Sanaesiintymiä tästä esim. Room. 2:23, 4:15, 5:14; /Gal_3:19/. Konkordanttinen menetelmä kääntää rikkomuksen synnin ilmauksella transgression.
Loukkaus (kreik. paraptoma, BESIDE-FALL) on synti, joka tarkoittaa henkilökohtaista satuttamista, jolla toisen persoona tulee loukatuksi, niin kuin morfeemi-elementit myös antavat ymmärtää. Sanaesiintymiä tästä esim. Room. 5:15, /Ef_1:7/; Kol.2:13. Konkordanttinen menetelmä kääntää loukkauksen synnin taas ilmauksella offence.
Aadamin synti oli myös loukkaus Jumalaa kohtaan, jonka kanssa hän aikanaan henkilökohtaisesti ja välittömästi keskusteli. Myös Israelin lain hylkääminen oli loukkaus Jumalan sydäntä kohtaan, koska Hän oli sen rakkaudessaan antanut kansalleen ohjeeksi. Paavali toteaa (Room. 5:12-19) Aadamin tottelemattomuuden teon olevan sekä loukkauksen synnin että rikkomuksen synnin.
Mutta, Jeesus Kristus tuli ja antoi itsensä kertakaikkisena uhrina Jumalalle kaikkien ihmisten puolesta. Jumala on tänä päivänä tehnyt sovinnon ihmiskunnan kanssa ja pyytää, että ihminen myös tekisi sovinnon Hänen kanssaan. Tänään tämä valtava sovitus voidaan ottaa vastaan pelkän uskon kautta: ainoastaan luottamalla Jeesuksen sovitustyöhön, joka on peruuttamattomasti toteutettu jokaisen ihmisen puolesta! Kristuksessa voimme tänään elää uuden ihmisen (uuden luomuksen) uutta elämää, koska vanha ihminen vietiin ristille. Kristuksessa meillä on uusi elämä Isän Jumalan lapsina ja Hänessä me saamme luottavaisesti uskoa myös loukkaustemme anteeksiantoon Hänen ylitsevuotavan ja tuhlailevan armonsa (suosiollisuutensa) mukaisesti joka päivä. Tämä on sana rististä. Tämä on armon evankeliumi:
jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan. Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille kaikkinaiseksi viisaudeksi ja ymmärrykseksi, (Ef. 1:7-8)
(CLV) Eph 1:7
in Whom we are having the deliverance through His •blood, the forgiveness of •offenses in accord with the riches of His •grace,
Näin me, Jumalan rakastettuina lapsina, saamme ottaa vastaan, Hänen ylisevuotavan armonsa (suosiollisuutensa) mukaisesti, kaiken sen synnin anteeksiantamuksen, jolla päivittäisessä vaelluksessa loukkaamme Hänen Isän sydäntään!
