Ei ikuinen tai ajaton – vaan aikakauden kestävä!

kirjoittaja

 

 

Kreikan sanat aion ja sen adjektiivimuoto aionion esiintyvät Uudessa Testamentissa 199 kertaa. Yleensä ne on käännetty sanoilla ”iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen” tai ”ikuinen”. Joskus myös ilmauksilla ”maailma” ja ”maailmanaika”, joka em. käännössanoista parhaiten vastaa termin aion alkuperäistä merkitystä.

Aion – ja sen hepreankielinen vastine olam – ovat aina tarkoittaneet pitkää, mutta rajoitettua aikakautta. Samoin siihen liittyvä adjektiivi aionion tarkoittaa aionia koskevaa, siihen liittyvää.

Ajattomuuden käsite ei ole peräisin Raamatusta. Kirjoitukset eivät tunne lainkaan ajattomuutta, vaan se on kreikkalaisesta filosofiasta periytynyt harhainen käsite, mikä on ajan myötä saanut ”totuuden” statuksen kristillisessä teologiassa ja julistuksessa.

Aioneilla on alku:                              /1. Kor_2:7/;  /2. Tim_1:9/

Aioneilla on myös loppu:                 /Hepr_9:26/; /1. Kor_10:11/; /Matt_24:3/

Siis rajoitettu kesto!

Parempi suomen kielen yhtenäinen vastine ilmaisulle aion voisi näin olla maailmankausi tai maailmanaika tai aioni. Se on Raamatusta tunnistettavissa olevista ajanjaksoista pisin /Tästä tarkemmin/.

Jumala on tehnyt nämä maailmanajat eli aionit /Hepr_1:2/ ja säätänyt ne /Hepr_11:3/, jotta Hän niiden kuluessa toteuttaisi suuren suunnitelmansa /Ef_3:8-11/; /Ef_1:10-11/. Aionit muodostavat Jumalan suunnitelman (suunnitelmien suunnitelman) aikakehyksen, aika-asteikon. Koko Jumalan ilmoitus (Raamattu) kehystyy näiden pitkien, peräkkäisten maailmanaikojen ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle. Raamatussa on tunnistettavissa kaikkiaan viisi aionia, joista nykyistä Paavali nimittää ”Täksi pahaksi maailmanajaksi”. Viimeinen ainoni on nimeltään ”Aionien aioni” (vrt. ”Korkea Veisu” on sanatarkasti ”laulujen laulu” ja ”Kaikkein Pyhin” on sanatarkasti ”Pyhien Pyhä”). Tämä on yleensä käännetty ilmaisuilla ”aina ja ianlaikkisesti” tai ”iankaikkisesta iankaikkiseen”. Taustalta löytyy siis heprean idiomi (sanontatapa), jota vasten asia tullee ymmärrettäväksi /Tästä tarkemmin/.

Aionien aikana pahuus, synti, kärsimys ja kuolema tulevat Jumalan luomakuntaan ja ne tulevat poistumaan viimeisten aionien aikana Herramme ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kautta. /1. Tim_4:10-11/; /Kol_1:20/; /1. Kor_15:20-28/; /Room_5:18/; Fil. 2:9-11; Joh. 12:32-33; 1. Joh. 3:8; Hepr. 9:26).

Kaikki on alkuisin Jumalasta ja koko Jumalan suuri ”projekti” tähtää siihen, että Hän tulee kaikeksi kaikissa!  /Room_11:36/; /1. Kor_15:28 / !

Eräät väittävät, että toisinaan aion ja aionion tarkoittavat kyllä rajoitettua ajanjaksoa, mutta toisinaan myös ääretöntä, loputonta ”ikuisuutta”. Tähän ei kuitenkaan löydy alkuteksteistä mitään perusteluja – sen sijaan aionin ja aionien loppumiset siellä mainitaan! Miten yksi ja sama vanhan puhekielen sana voisi tarkoittaa eri paikoissa aivan vastakkaisia asioita?

Ajattomuuden käsite on Raamatulle täysin vieras. Se harhauttaa ja hämmentää ihmisen luottamusta Jumalaan ja Hänen suunnitelmalliselle toiminnalleen Kristuksen Jeesuksen kautta. Suunnitelma, mikä tahansa, perustuu aina aikataulutukseen ja sen aikasarjaiseen peräkkäisyyteen. Ajattomuuden legenda on lähtöisin kreikkalaisesta mytologiasta ja sinne se saisi jäädäkin.

Myös Wikipedia (niin kuin tämä päivän tiede yleensäkin) määrittää ajan, ja sen lineaarisen, peräkkäisen jatkuvuuden, seuraavasti:
Aika on olemassaolon ja tapahtuminen jatkuvaa ilmeisen peruuttamatonta etenemistä menneisyydestä tulevaisuuteen nykyhetken kautta.

—

Oletko koskaan miettinyt mitä ajallisuuden poisriisuminen (ja samalla Jumalan kokonaissuunnitelman hälventäminen) raamatunkäännöksissä on voinut saada aikaan?
Miksi näin on ns. virallisissa käännöksissä perinteisesti tehty, vaikka aioneilla on selvästi Raamatun mukaan rajoitetut kestot?
Miten tällaiset käännös-himmelit ovat vuosisatojen saatossa vaikuttaneet ilmaisujen kuten ”Ikuinen kadotus” tai ”Iankaikkinen elämä” käsityksiin ihmisten mielissä.
Oletko pohtinut myös sitä miten kirkot – jotka esiintyvät Jumalan maanpäällisinä edustajina ja Hänen omaisuuskansansa korvaajina – ovat vallankäytössään vaikuttaneet näiden ilmaisujen alkuperäismerkitysten hämärtymiseen?

 

Konkordanttinen käännösmenetelmä /Tästä tarkemmin englanniksi/ on kuitenkin ollut tässä johdonmukainen eli se on joka kohdassaan kääntäntänyt ko. termin uskollisesti alkukielen mukaan.

p.s.

Termillä ikä tarkoitetaan jonkin henkilön, laitteen tai asian elinikää eli sen voimassaoloajallista kestoa.
”iankaikkinen” -adjektiivin suomen kieleen liittyvästä historiasta sen verran, että alun perin on käsite ilmaistu erillisinä sanoina: ”iän kaiken”, joka tarkoitti siis rajallista elinikää. Sittemmin kun suomen kielessä on alettu ottaa enemmän yhdyssanoja käyttöön, niin on myös ”ä” -kirjain muutettu vastaamaan yhdysosan jälkimmäistä vokaalia eli tässä ”a”-kirjainta. Näin on syntynyt kieleemme termi ”iankaikkinen” (Nykysuomen sanavarat: s. 371). Siten ei myös suomen kielessä ole ”Iankaikkinen” -termillä alun perin ollut ”loputtomuuden” tai ”ajattomuuden” merkitystä.
Myös ”aina ja iankaikkisesti” -käännöshimmelin alkutekstitaustasta löydät tietoa /täältä/.

 

 

 

Pelastuminen vai kadotus?

kirjoittaja

 

Raamattu puhuu paljon pelastuksesta. Ihmisen ja koko luomakunnan pelastamisesta. Se puhuu Jumalan pelastavasta huolenpidosta sen alkulehdistä /1. Moos_3:15/ aina sen viimeisiin lehtiin saakka /Ilm_22:1-3/.
Mutta mistä tuollainen ”ikuisen kadotuksen” himmelikäsite on päässyt juurtumaan ihmisten ja etenkin uskovien ihmisten keskuuteen?
Mistä tuollainen ”helvetin” hämäräkäsite on päässyt iskostumaan monien uskovien mieliin?

Miksi käytän noista sanoista ilmausta ”himmelikäsite”?
Siksi, koska niitä ei kerta kaikkiaan löydy alkuperäisistä Raamatun kirjoituksista.
Siksi, koska ne ovat kovien kirkollisten auktoriteettien hyväksymiä tulkintoja, joita on koko kirkkohistorian aikana käytetty kirkollisen vallankäytön välineinä ja jopa pelotteina.
Siksi, koska näiden ”helvetti-kadotus” -käsitteiden takaa löytyy alkukielissä paikallinen laakso Jerusalemin eteläpuolelta: Hinnomin rotko /Tästä tarkemmin/ – ja tulevan tuhatvuotisen elämän menettäminen (kadottaminen) kuoleman tilassa nukkumisena /Tästä tarkemmin/.

Sitten kun uskonnolliset auktoriteetit vielä kylvävät ja hämmentävät ihmisten mieliä ajattomuuden ”iankaikkisuus-ikuisuus” -käsityksillä, mitkä vielä teologisiin tulkintoihin sopivina hitsataan monella eri tavalla Raamatun käännösten eri kohtiin, niin on sieltä Jumalan aikajanallista kokonaissuunnitelmaa vaikeaa (ellei jopa mahdotonta) tunnistaa.

Vilpittömälle uskovalle, joka haluaa myös oman ymmärryksensä tasolla käsittää, mistä kristinuskosta on pohjimmiltaan kysymys, heittävät epäjohdonmukaiset ja tunnustuksellisesti värittyneet raamatunkäännökset peitteitä ymmärtää mistä tämän päivän evankeliumissa on lopulta kysymys.

 

Luettelen seuraavassa joitakin Raamatun kohtia, jotka mielestäni selkeästi tuovat esiin kaikkivaltiaan ja kaikkivoivan Jumalan tahdon ja suunnitelman ihmiskuntaa kohtaan.

—

Ensiksi muutama jae Jumalan tahdosta ja suvereenisuudesta.

minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teen kaiken tämän. (Jes. 45:7)

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne. (Jes. 55:8-9)

joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulevat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

—

Sitten totuuksia Jumalan kokonaissuunnitelmista, joissa mm. verrataan Aadamin ja Kristuksen tekojen vaikuttavuuksien laajuuksien yhtäläisyyttä.

Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni. (Joh. 12:32)

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; (Room_5:18)

itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. (Room_8:21)

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. (Room. 11:32)

Sillä hänestä ja hänen kauttansa ja häneen on kaikki; hänelle kunnia iankaikkisesti! Amen. (Room. 11:36)

Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:12). Mutta jokainen (ryhmä) vuorollaan.

Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille (Tiit. 2:11)

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, (1. Tim. 2:1)

Sillä siksi me vaivaa näemme ja kilvoittelemme, että olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikkien ihmisten vapahtaja, varsinkin uskovien.
Tätä käske ja opeta. (1. Tim. 4:10-11)

Sen tähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman,
niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat,
ja jokaisen kielen pitää ylistämän Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:9-11)

Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi
ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaa (apokatallasso) itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa. (Kol. 1:19-20)

siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – on yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef. 1:10)

—

Kun annamme tällaisten raamatullisten totuuksien puhutella ja puhua itsellemme – ilman että opitut ennakkoasenteet saavat niiden peittää ymmärrystämme – niin Jumala voi avata meille näitä siunauksia uskoelämäämme rikastamaan.

Mutta, molemmathan (pelastuminen ja kadotus) eivät voi olla yhtä aikaa totta! 😮

 

Joko em. jakeissa selkeästi ilmaistut – Jumalan suvereenisuuden ja rakkauden täyttämät jakeet – ovat totta. Jolloin opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta voidaan unohtaa /Tästä tarkemmin/.

Tai sitten opetukset helvetistä ja ikuisesta kadotuksesta ovat totta, jolloin em. jakeiden perusteella mielestäni selkeästi voimme pitää noita Jumalan sanan kohtia (selkeitä raamatullisia argumentteja) valheellisina.

Jos emme kykene tässä valitsemaan puoliamme, niin saamme tietenkin elää uskonelämässämme (näiden asioiden osalta) jatkuvassa hämmennyksen tilassa.

Mikäli nämä asiat eivät kiinnosta tai muuten vaivaa, niin se on mielestäni ihan ok, eikä kenenkään mieltä voi (eikä saa) mennä pakottamaan mihinkään malliin.

Mutta Paavali vetoaa evankeliumissaan monin kohdin meidän ymmärrykseemme ja päättelykykyymme /Room_6:3/; /Room_6:11/. Ylösnoussut Herra on antanut tänään uskovilleen voiman, rakkauden ja terveen harkinnan Hengen, joten Kristuksen Henki on valmis tukemaan myös meidän ymmärrystämme tässä asiassa mielemme alueella.

 

Otetaan esimerkkiä Berean juutalaisista, jotka perustivat uskonsa yksin siihen mitä on kirjoitettu.

Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan Bereaan. Ja kun he olivat saapuneet sinne, menivät he juutalaisten synagoogaan.
Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.
ja monet heistä uskoivat, niin myös useat ylhäiset kreikkalaiset naiset ja miehet. (Apt. 17:10-12)

Annetaan kunnia Israelin kansalliselle valinnalle ja sille annettuihin maanpäällisille lupauksille. Mutta arvostetaan (priorisoidaan) samalla ylösnousseen Herran kansojen apostolin kautta välittämä tämän päivän totuuden evankeliumi. Paavali toimi ylösnousseen Kristuksen valitsemana viestinvälittäjänä meihin – kansojen uskoviin – nähden /Apt_26:16/; /1. Tim_2:7/.

Eivätkä hänen kirjeensä ole mitään jälkikäteen koottuja kertomuksia, vaan hänen itsensä (valtuutetussa kansojen opettajan roolissa) kirjoittamia opetuskirjeitä. Eivätkä ne sisällä mitään itämaisia peittäviä vertauksia, vaan niitä voidaan lukea sellaisenaan niin kuin ne on alun perin kirjoitettu /2. Kor_1:13/.

 

Konkordanttinen menetelmä /Tästä tarkemmin/ on ylivertainen tavallisiin käännöstapoihin nähden siinä, että ennen kuin mitään käännöstyötä on lähdetty käynnistämään, on tehty valtava pohja- ja esityö siinä, että  koko UT:n alkuteksti on ensin käyty huolellisesti läpi sana sanalta ja kohta kohdalta. Kaikille sanailmentymille on pyritty niiden asiaympäristöjen esiintymien pohjalta löytämään ensisijainen ja tasaisesti paras nykykielen vastine. Näin on teologiset ja muut inhimilliset ennakkokäsitykset ja virheet pyritty minimoimaan jo ennen kuin varsinaiseen käännöstyöhön mennään. Tavalliselle raamatunlukijalle Konkordanttinen käännös antaa myös mahdollisuuden porautua (siihen sisältyvän hakemistonsa kautta) suoraan alkutekstiin ja nähdä sen kaikki sanailmentymät Kirjoituksissa. Tämä voi tietenkin näyttää kirkollisille ja muille kristillisille valtatahoille vaaralliselta, koska näin ihminen voi itse syvällisemmin oman ymmärryksensä taholla tehdä valintoja oman uskonelämänsä rakentamiseen ja rikastamiseen liittyen. 😉

 

 

jolla ainoalla on kuolemattomuus

kirjoittaja

 

 

Mistä tämä iso väite on peräisin?
Kuka sen kirjoitti ja millä valtuudella?
Milloin tämä ilmoitus kirjoitettiin?
Onko tämä väite totta vielä tänä päivänä; onko joku, joka yksin elää kuolemattomana tänään?

Kyse on tästä tekstikokonaisuudesta.

että tahrattomasti ja moitteettomasti pidät käskyn meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymiseen saakka,
jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen.
(1. Tim. 6:14-16)

Nämä sanat ovat apostoli Paavalin noin 65 jKr. kirjoittamasta opetustestamentissaan Timoteukselle. Hänen lähtönsä hetki oli tuolloin lähellä. Hän oli tuolloin saanut Herralta saamansa evankeliumin sanan välityksen meille kirjeittensä kautta valmiiksi  /Kol_1:25-26/.

Jeesuksen ylösnousemuksesta ja Hänen ylös taivaallisiin ottamisesta /Apt_1:9/ oli tuolloin kulunut noin 20 vuotta.
Kun apostoli oli aiemmin (53 jKr.) kirjoittanut korintolaiselle ja todennut:

Sen jälkeen hän näyttäytyi yhtä haavaa enemmälle kuin viidellesadalle veljelle, joista useimmat vielä nytkin ovat elossa, mutta muutamat ovat nukkuneet pois. (1. Kor. 15:6)

niin hän antaa selvästi ymmärtää, että siitä ajasta, kun Jeesus kirkastettiin taivaalliseen, kuolemattomaan ruumiiseensa, aina em. kirjeen kirjoitusaikaan saakka oli ehtinyt veljiä kuolla. Nämä Kristuksessa kuolleet eivät siis siirtyneet kuolemattomaan elämään (tai ”taivaaseen”), koska tämä tila oli tuolloin yksin ruumiillisesti ylösnousseella Herralla (jae 16).
Ei. Vaan he jäivät vielä (ensimmäisinä Kristuksen ruumiin jäseninä) kuoleman uneen odottamaan tulevaa ylösnousemusta kuoleman vallasta, jonka Jeesus Kristus on vasta ensimmäisenä ihmisenä (Isän jumalan voimasta /Room_6:4/) saanut osakseen.

—

Se mitä kirkolliset tahot ja myös monet kristilliset yhteisöt antavat opetuksissaan ymmärtää: että kun uskova ihminen kuolee, niin hän ei oikeasti kuolekaan, vaan lentää suoraan taivaaseen; tällainen ei ole ollenkaan Kirjoitusten mukaista.
Tällainen opetus on ehkä ihmisille mieluista kuunnella (koska se on ihmisen mielen mukaista), mutta eikö tässä lopulta ole kuitenkin kysymys spiritismistä? Eikö lopulta kaikessa tällaisessa ole kysymys Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetuksesta, joka tietenkin kuulostaa ihmisestä mieluisalta /Tästä tarkemmin/. Tällainen opetus lähtee kuitenkin hänestä, joka ”ei ajattele sitä mikä Jumalan on (ja siis Kirjoitusten mukaista), vaan sitä mikä ihmisen on”.

—

 

Kristus Jeesus on ensimmäinen kuolleista nousseista /Kol_1:18/.
Yksikään toinen ihminen, ei ollut vuonna 65 jKr. (kun Paavali kirjoitti tämän kirjeensä) noussut vielä kuolleista ”taivaaseen”.
Yksikään ihminen – paitsi Jeesus Kristus – ei ole vielä 2023 jKr. mennessä noussut kuolleista.

 

Uskovat kuolleet ”syvänukkuvat” tänään Kristuksessa Jeesuksessa. Nukkuvat syvässä tiedottomuuden tilassa Kristukseen sinetöitynä Jumalassa.
Viimeisen 2000 vuoden aikana Kristuksessa kuolleet nostetaan (Raamatun mukaan) kuolleista kuitenkin yhdessä ja yhtä aikaa vielä elossa olevien Kristuksen ruumiin jäsenten kanssa. Tämän noin vuoteen 53 jKr. saakka salaisuutena olleen Jumalan suunnitelman kohdan Paavali paljasti meille (Kristuksen ilmestyksen kautta) 1. Korintolaiskirjeen 15. luvussa:

 

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme.
Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen.
Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: ”Kuolema on nielty ja voitto saatu”.
”Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi?” (jakeet 51-55)

—

Kun Herra tempaa seurakuntaruumiinsa tulevan Vihan ajan alta lähiavaruuden alueelle, niin Hän tietenkin ottaa ylös kerralla koko ruumiinsa. Kuolleista ”taivaaseen” siirtymiset eivät siis Raamatun mukaan tapahdu ikään kuin tipottain, yksi kerrallaan, aina uskovan kuollessa – ja vuosisatojen kuluessa. Ei ainakaan Kirjoitukset tue lainkaan tällaista uskomusjärjestelmää.

Tuossa tulevassa silmänräpäyksellisessä hetkessä kaikki uskovat (kuolleet ja elävät) pääsevät samanaikaisesti osallisiksi taivaallisista, kuolemattomista kehoista /1. Kor_15:40/.
Tämän ylösoton hoitaa Hän, jolla tällä hetkellä (kun uskovia vielä elää Maan päällä) on yksin kuolemattomuus (jae 16). Hän, joka tällä hetkellä ensimmäisenä ihmisenä omistaa kirkastetun, kuolemattoman kehon, jossa olemuksessa ei Paavalikaan voinut Damaskoksen edustalla Häntä – Hänen fyysisessä ylösnousemuskehossaan – nähdä, vaan sokeutui (jae 16) /Apt_9:3-8/.

 

 

Päättelen näin ollen 😉

Siis koska minä vielä elän ja uskon, niin ei uskovan seurakunnan ”taivaalle menoa” ole vielä voinut tapahtua!
/Seurakunnan ylösnousemuksesta tarkemmin/

 

 

Meitä varten valittu

kirjoittaja

 

Minkä tai kenenkä valintaa otsakkeessa tarkoitetaan?
Mitä tai keitä varten on tällainen valinta oikein tehty?
Kuka teki tämän valinnan?

—

Israel on selkeästi ja läpi Raamatun ilmoitettu Jumalan omaisuuskansaksi. Jumala on itse tämän valinnan jo kauan aikaa sitten tehnyt /Jes_44:1/; /Ps_135:4/.

Israelille – ja vain tälle kansalle – Jumala antoi Lain (Opetuksen), tälle kansalle Hän antoi profeetat, vain tälle kansalle Hän antoi jumalanpalveluksen; vain tämän kansan kanssa Hän on solminut liitot; vain tästä kansasta ovat isät ja tästä kansasta on myös Jeesus lihan mukaan /Room_9:4-5/.

Israelin keskuuteen syntyi Maailman Vapahtaja.
Ensin valitsemaan pienen joukon juutalaisia opetuslapsia seuraajikseen ja tulevia maanpäällisiä tehtäviä varten /Matt_15:24/; / Luuk_22:29-30/.
Sitten kärsiäkseen ja ottaakseen päälleensä Jumalan karitsana koko Maailman synnin /Joh_1:29/.

—

Mutta kun Israel hylkäsi ylösnousseen Messiaansa Pietarin julistuksesta – ja tulevan maailmanajan ihmeistä ja merkeistä – huolimatta (Apostolien tekojen alkuosa), niin Jumala paljasti salatun suunnitelmansa kutsumalla Saulus Tarsolaisen valituksi viestintävälineekseen ja kääntyäkseen hänen kauttaan kansojen puoleen /Apt_9:15/.

Mutta.
Ei Jumala kuitenkaan hylännyt Israelia; vaan kyseessä oli tuolloin – ja vielä tänäänkin – Hänen omaisuuskansansa määräaikaisesta hylkäämisestä /Room_11:1-2/. Hyllyttämisestä siihen saakka, kunnes Jumalan aiemmin salattu suunnitelma toteutuu kansojen valittujen osalla /Room_11:25/ sen evankeliumin salaisuuden osalta, joka apostoli Paavalin tehtäväksi oli annettu tuoda meille tiedoksi /Ef_6:19-20/.

—


Otsakkeen lauseessa tarkoitetaan Paavalin valintaa kansojen apostoliksi. Kansojen apostolin tehtäväksi ja toimeksiannoksi oli nimenomaan ottaa vastaan ylösnousseelta Herralta Jeesukselta se evankeliumi, joka oli ollut ja on edelleen Jumalan suunnitelmissa, ja paljastaa se meille: kansojen uskoville.

Nykyinen Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ paljastettiin ainoastaan Paavalille. Nämä paljastukset (ilmestykset, kreik. apokalupsis) ylösnoussut Herra ilmoitti Paavalille toimeksiannossaan.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Nämä Ylösnousseen Herran valitsemalleen kansojen apostolille välittämät ilmestykset ovat niitä Isän Jumalan kokonaissuunnitelmasta ilmiannettuja paljastuksia, jotka on tänään dokumentoitu Paavalin kirjeisiin. Viimeisimmät nykyistä Jumalan Armon (Suosiollisuuden ta Suosimisen) hallintokauden ylivertaiset paljastukset annetaan meille apostolin 60-luvun vankeuskirjeissä: Efesolais-, Filippiiniläis- ja Kolossalaiskirjeissä!
Muualta ei niitä kannata hakea, koska muualta niitä ei löydy!

—

 

Paavalin välittämä evankeliumi on nimenomaan meitä, tämän päivän kansojen uskovia, varten.
Se poikkeaa sisällöltään monin keskeisin kohdin siitä Ymprileikkauksen evankeliumista, mikä Pietarille oli uskottu. Tämän evankeliumin vastaanottaminen ja ymmärtäminen avaa myös ”sydämen silmät näkemään”, mikä on se tulevaisuuden lupaus, jota nykyistä seurakuntaa (Kristuksen ruumista) odottaa /Ef_1:17-18/.

—

Kyseessä tämän päivän uskovien kohdalla on Jumalan omaan mielisuosioon (suosimiseen) perustuva valinta, joka tämäkin meille paljastetaan yksinomaan Paavalin evankeliumissa /Ef_1:4/. Tämä tänään voimassa oleva kutsu on myös Jumalan puolelta peruuttamaton valinta /Room_8:29-30/; toisin kun oli Israelin kutsuttujen kohdalla /Matt_22:14/.

—

Kirkollisten instituutioiden liiketoimintamalliin ja liikeideaan ei tällainen Paavalin evankeliumin erityisyys ja priorisointi tietenkään lainkaan sovi. Eikä sitä ole niiden taholta (koko kirkkohistorian aikana) haluttu mitenkään erityisenä esiin tuoda.
Päinvastoin.
Kirkkolaitokset ovat pitäneet itseään satojen vuosien ajan Israelin korvaajana, aina Paavin vallasta lähtien. Ottavat ”pyhän evankeliuminsa” evankeliumikertomuksista. Ja näin ne näyttävät ”unohtaneen” Israelin kansalle kohdistetut lukuisat – vielä toteutumattomat – lupaukset. Samoin ne, näin kadotettuaan Jumalan suunnitelman aikajanan utuisten ”iankaikkisuus” -käännössanojen taakse, ovat itse sokeutuneet Jumalan tulevalle toiminnalle koko ihmiskunnan ja luomakunnan osalle.

 

Mutta meidän kannattaa pitäytyä apostoli Paavalin opetuksessa, koska se (ja vain se) on itse ylösnousseen Herran Kristuksen Jeesuksen totuuden evankeliumi tämän päivän uskoville.
Tämä evankeliumi kannattaa leikata esiin Jumalan Totuuden ”leivästä” (Raamatusta) ja nauttia sitä ensisijaisena ravintona uskoelämän vahvistamiseksi /2. Tim_2:15/; /Tästä tarkemmin/. Näin voimme myös turvallisesti tukeutua muuhun osaan Kirjoituksista /2. Tim_3:16-17/.

 

 

Siinä uudestisyntymisessä

kirjoittaja

 

Joka on luvattu jo VT:n puolella ja tietenkin siellä Israelille, tarkoitetaan nimenomaan Israelin kansallista uudestisyntymää. Tarkoitetaan sitä tulevaisuuden tapahtumaa, jolloin koko Israel tulee kokemaan maanpäällisen pelastetuksensa /Room_11:25-26/. Tulee pelastetuksi tulevan maailmanajan, tuhatvuotisen aikakauden (kreik. aion), kestävään maanpäälliseen siunauksenaikaan, jonka takaisinpalaava Kristus Jeesus – heidän luvattu Messiaansa – heille antaa.

—

Profeetta Jesaja puhui ja ennusti (jo noin 700 eKr.) tästä:
Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa. (Jes. 66:8)

Hän ennusti, miten Jumalan valittu kansa synnytetään yhdellä kertaa ottamaan vastaan Messiaansa.

Myös profeetta Hesekiel (noin 600 eKr.) ennusti:
Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen.
Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. (Hes. 36:26-28)

Hän ennusti, miten Jumala – kun on ensin koonnut omaisuuskansansa pakanakansojen seasta maahansa (edeltävä jae 24) – on vaihtava kansansa kivisydämen lihasydämeen antamalla heille Henkensä heidän sisimpäänsä.

Myös profeetta Sakarja (noin 500 eKr.) puhuu tästä, kun hänelle näytettiin se, miten koko Israelin kansa tulee ottamaan suuren ahdinkonsa keskellä vastaan Messiaansa, Hänet, jotka olivat aikanaan rististiinnaulinneet.
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista. (Sak. 12:10)

—

Niin kuin edellä olevista ennustuksista, jotka siis on annettu yli 2500 vuotta sitten, käy ilmi, että kysymyksessä on Israelin profeettojen Israelin kansalle annetuista lupauksista; lupauksista, jotka eivät vielä ole kokeneet täyttymystään.

Lupaukset koskevat tulevan tuhatvuotisen Kuningaskunnan aikaa, jolloin heidän Messiaansa hallitsee koko maailmaa kansansa Israelin kautta /Tästä tarkemmin/.

Kyse on Jumalan Hengen vaikuttamasta Israelin kansan uudestisyntymisestä, jonka tapahduttua sille tulee valmiudet alkaa hallita maailman kansoja ”Kuningasten Kuninkaan” ja ”Herrojen Herran”  johdolla. Sille annetaan tuolloin myös valmiudet ja tarvittavat voimavarat tehdä kaikista kansoista Jeesuksen opetuslapsia.

Ja koko tämä valtava kansallinen lupaus on kokonaan maanpäällinen ja toteutuu nykyisellä Maa-planeetalla.

—

Sitten artikkelin otsakkeen tekstiin.
Kaiken edellä olevan vahvistaa myös Herra Jeesus 2000 vuotta sitten julistamalla juutalaisille opetuslapsilleen:

Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa.(Matt. 19:28)

(CLV) Mt 19:28
Yet •Jesus said to them, ”Verily, I am saying to you, that you •who follow Me, in the renascence whenever the Son of •Mankind should be |seated on the throne of His glory, you also shall sit on twelve thrones, judging the twelve tribes of •Israel.

Ilmaisujen ”uudestisyntyminen” tai ”renascense” takaa löytyy vanhan kreikan termi palingenesia, minkä Konkardanttinen menetelmä jäsentää AGAIN-BECOMing. Termi voitaisiin mielestäni hyvin suomentaa ”ennalleensaattaminen”. Näin käännettynä vahvistuu myös se edessä oleva ajankohta, jolloin kaikki edellä mainittu tulee toteutumaan: Herran Jeesuksen saapuessa kirkkaudessaan (saapuessaan uudelleen, jälleen, toiseen kertaan kansansa keskuuteen) Maan päälle tuomitsemaan kansat ja perustamaan Israelille luvattu tuhatvuotinen Kuningaskunta. Toki tuohon ajankohtaan ajoittuu myös tuo Israelin kansan hengellinen uudelleensyntyminen.

—

Näin tulee uskovan Israelin osaksi tulevat, tuhatvuotiset, maanpäälliset siunaukset ja etuoikeudet toisiin kansoihin nähden. Apostolit, jotka aikanaan kärsivät eniten, saavat tuolloin myös eniten.
Näin Jeesuksen valitsemat kaksitoista opetuslasta saavat palkkana hallintovallan itse kunkin oman sukukuntansa hallitsijana tulevan maailmanajan (kreik. aion) tuhatvuotisessa  Kuningaskunnassa /Matt_19:28/.

 

Paavalilla ei ole paikkaa tuon Kuningaskunnan hallinnossa. Hänellä ja hänen palvelukseensa yhteydessä olevilla, eli meillä nykyisen Jumalan Armon talouskauden uskovilla, on taivaallinen, Maa-planeetan ulkopuolinen lupaus toiminta- ja hallintovallasta taivaallisten olentojen keskuudessa /Ef_1:3/;  /1. Kor_6:3/.
Me edustamme puolestaan uutta luomakuntaa: olemme yksin Jumalan aikaansaannoksena luodut uusiksi ihmisiksi (ei syntyneet uudelleen, vaan luodut uusiksi ):
”Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten” /Ef_2:10/.

Me emme tarvitse sellaista ”uudestisyntymää” kuten Israelille on kansallisesti luvattu heidän Messiaansa palatessa jälleen kansansa luo. Israelin kohdalla tulee olemaan kyse Jumalan julkisesta, tunnustavasta ja uudelleen alkavasta kanssakäymiseen ryhtymisestä omaisuuskansansa rinnalla; Israelin lapseuden tunnustamisesta, ennalleen asettamisesta /Room_9:4/.
Ei.

Me emme odota pääsyä siihen maanpäälliseen Taivasten valtakuntaan, joka on luvattu yksin Israelille. Me odotamme pääsyä sille maapallon ulkopuoliselle, kosmiselle maailmankaikkeuden alueelle, jonne meidän lupauksemmekin liittyvät /Fil_3:20-21/.
Näin kansojen uskovien taivaallinen osio tulee toimimaan ikään kuin Jumalan suunnitelmien suunnitelman vastakappaleena Israelin maanpäälliseen hallintoalueeseen nähden.
Ja näin Jumala pääsee toteuttamaan pelastussuunnitelmaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kaikkien (ja koko luomakunnan) osalle /Room_8:19-22/!

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä