Artikkelit

Millä tavalla kuolleet heräävät?

kirjoittaja

 

Miksi tällainen kysymys?
Kuka tällaisen kysymyksen on Raamatussa esittänyt ja miksi?
Mitä tämä kysymys paljastaa?
Millainen vastaus tähän kysymykseen on annettu?

 

Raamatun kohta 1. Kor. 15:35 on tässä:

Mutta joku ehkä kysyy: ”Millä tavoin kuolleet heräjävät, ja millaisessa ruumiissa he tulevat?” (Sf38)

But someone will be protesting, ”How are the dead being roused? Now with what body are they coming?” (CLV)

—

Kysymys liittyy uskovan ihmisen tulevaisuuteen. Se liittyy Kristuksen täyteyden toteutumiseen: sen viimeisen vaiheen ruumiilliseen ylösnousemuselämään pukeutumista.
Ihminenhän saa heti, kun usko tulee häneen, omistaa todeksi Kristuksen kuoleman ja heräämisen tietoiseen jumalasuhteeseen Hänessä. Hän ansiottomasti perii uuden Aadamin ”geenit”: vanhan ihmisen kuolemisen ja heräämisen uuden ihmisen elämän tietoisuuteen /Tästä tarkemmin/.
Kysymys liittyy siis lupaukseen myös Kristuksen ruumiin kaltaisuuteen tulemisesta. Kysymys on Korinttolaiskirjeen 15. luvussa uskovan ihmisen ruumiillisen ylösnousemuksen toivosta eli luottavaisesta odotuksesta /Tästä tarkemmin/.

Apostoli Paavali tuon tämän ”kuolemasta heräämisen” totuuden meille uutena asiana ja paljastuksena esille noin 53 jKr. Tähän saakka tämä Kristuksen ruumiin jäseniä (nykyistä seurakuntaa) koskeva totuus oli ollut salattuna Jumalan suunnitelmissa. Tätä salaisuutta ei ole Raamatussa ennen tätä paljastettu. Se johtaa meidät myös askeleen lähemmäksi (noin 10 vuotta myöhemmin) Efesolaiskirjeessä ilmoitettua taivaallista kohtaloamme /1. Kor_15:51-55/; /Ef_3:2-3/.

—

Jumala haluaa meidän olevan tietoisia siitä tulevaisuudesta, joka meitä varten on varattuna. Hän haluaa meidän tulevan tietoiseksi siitä, mitä varten meitä täällä ”kuolema varjon laaksossa” valmennetaan /Tiit_2:11-13/. Koska jos meiltä katoaa tämä taivaallinen odotus ja kiinnitämme huomiomme Maan päällä tapahtuviin asioihin, niin olemme apostolin mielestä kaikista ihmisistä säälittävimpiä /1. Kor_15:19/. Näin tärkeäksi asiaksi Paavali listaa meidän odotuksemme ymmärtämisen asian.
Toivo (Odotus) on Uskon veli ja ne kuuluvat aina erottamattomasti yhteen /Hepr_11:1/.

—

Mitä tämä apostoli Paavalin tiedostama kysymys myös paljastaa?
Sen, että kuolleet ihmiset nukkuvat.
Raamattu puhuu kuolleista aina poisnukkuneina /1. Kor_15:6-8/. Eikä siis jo ”taivaaseen menneinä”, koska sinne mennään ainoastaan ruumiillisen ylösnousemuksen kautta. Tämä ylösnousemus on vasta Kristuksen kohdalla ensimmäisenä ihmisenä tänään toteutunut /1. Kor_15:20/. Paavalihan mainitsee kirjeensä kirjoittamisen aikana 53 jKr. monien veljien tuolloin jo poisnukkuneen /1. Kor_15:6-8/. He siis nukkuvat syvässä kuoleman unessa /Saarn_9:10/; Ps_6:6/; Ps_115:7/; Jes_38:18/, josta Isä Jumala heidät yhdellä kertaa, hetkessä ja sama-aikaisesti tulee herättämään uuteen elämään /1. Kor_15:52/. Heidän henkensä nukkuvat Jumalassa ja Jumalan luona, josta Jumala heidät aikanaan herättää.

—

Kristuksessa kuolleet heräävät katoamattomina.
Kristuksessa kuolleet heräävät kuolemattomina.
Kristuksessa kuolleet heräävät ylösnousemusruumiseen puettuina.
Kristuksessa kuolleet heräävät Kristuksen kaltaisuuteen puettuina.

Nykyiset ruumiimme reagoivat sieluun eli aisteihin /Tästä tarkemmin/. Ne etsivät fyysistä mukavuutta, tyydytystä ja nautintoa. Ne eivät luonnostaan reagoi hengellisiin asioihin. Sielu ei ole erillinen kokonaisuus. Se on ruumiin ja hengen yhdistelmän vaikutus. Aadam luotiin maaperästä. Kun Elämän henki puhallettiin häneen, hänestä tuli elävä sielu. Hän kykeni tuntemaan, näkemään, kuulemaan ja haistamaan. Hänestä tuli tietoinen. Sellainen on ruumis, joka meillä nyt on. Aistimme hallitsevat meitä. Ylösnousemuksessa ruumiimme reagoivat puolestaan henkeemme. Fyysiset aistimukset tulevat antamaan tilaa hengelliselle havainnoinnille.

—

 

Otsakkeen jakeessa esiintyvä kreikan egeiro tarkoittaa herätä unesta ja nousta ylös.
”Nousta unesta, mikä viittaa myös ajatukseen heräämisestä unitilasta” (Zodihiatesin The Complete Word Study Dictionary).

Kaikki kuolleet ihmiset nukkuvat siis Jumalassa. Heidän henkensä (jossa heidän henkilöhistoriansa: elämänsä, kokemuksensa ja oppimisensa on mukana) palaa kuolemassa Jumalan tykö. Uskovat ihmiset myös Kristukseen sinetöityinä. Kuolleet nukkuvat syvässä tiedottomassa unitilassa niin kuin heprean Sheol (tai kreikan vastine Hades) antaa ymmärtää ja niin kuin Konkordanttinen menetelmä jäsentää sen morfeemeiksi [UN-PERCEIVED] ja kääntää sen termiksi unseen eli tiedottomuus tai tajuttomuus.
Vaikka nämä kuolleet ovat ajautuneet pois ihmisten ulottumattomista, niin Jumalalle he kuitenkin vain nukkuvat. Jumala tulee kerran herättämään kaikki ihmiset kuoleman unesta: Kristuksen ruumiin jäsenet Hänen palkkioistuimensa (kreik. bema) eteen /2. Kor_5:10/ ja myöhemmin muut ihmiset Suureen valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyyn /Room_2:16/; /Ilm_20:11-15/.

Ja näin on siis kirjoitettu 😉.

 

 

Tämä salaisuus on suuri

kirjoittaja

 

 

Mitähän Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Mistä salaisuudesta hän mahtaa meille kirjoittaa?
Eikä kyse ole vain ”tavallisesta” salaisuudesta, vaan vielä suuresta sellaisesta!

 

Vanhan kreikan – jolla Uusi testamentti on kirjoitettu – salaisuutta kuvaava termi on musterion. Musterion tarkoittaa jotain sellaista asiaa ja tietoa, joka pidetään suljettuna ja peitettynä, mutta joka voidaan myöhemmin avata eli paljastaa.

Musterion esiintyy UT:ssa 27 kertaa, josta Paavalin kirjeissä peräti 20 kertaa! Tämä mielestäni todistaa vahvasti siitä, että Jumalan pelastussuunnitemaan liittyvät loput salaisuudet paljastettiin Paavalille sitä varten, että hän välittäisi ne kirjallisesti meille ilosanomaksi /Room_16:25-27/. Kyse on siis paljastuksista, jotka täysin puuttuvat VT:n teksteistä ja ns. evankeliumikertomuksista. Kyse on myös sellaisista Jumalan suunnitelmista, jotka tuodaan esiin  Paavalin evankeliumin (hänen kirjeittensä) kautta.
Apostoli Paavali mainitseekin vielä erikseen erityisen Salaisuuden hallinnon, joka hänelle meitä varten on uskottu /Ef_3:9-10/.

—

Otsakkeeseen liittyvä teksti (EF. 4:23-28,32; Sf38) on tässä.

  1. sillä mies on vaimon pää, niinkuin myös Kristus on seurakunnan pää, hän, ruumiin vapahtaja.24. Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset.
    25. Miehet, rakastakaa vaimojanne, niinkuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä alttiiksi sen edestä,
    26. että hän sen pyhittäisi, puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta,
    27. saadakseen asetetuksi eteensä kirkastettuna seurakunnan, jossa ei olisi tahraa eikä ryppyä eikä mitään muuta sellaista, vaan joka olisi pyhä ja nuhteeton.
    28. Samalla tavoin tulee myös miesten rakastaa vaimojansa niinkuin omia ruumiitaan; joka rakastaa vaimoansa, hän rakastaa itseänsä.
  2. Tämä salaisuus on suuri; minä tarkoitan Kristusta ja seurakuntaa.

—

Paavali esittää tässä täydellisen mallin siitä, miten miehen tulee suhtautua vaimoonsa nähden. Esikuvana on Kristus ja Hänen rakkautensa ja huolenpitonsa seurakuntaansa kohtaan.  Hän tuo esiin, miten mies ja nainen luotiin ihmiseksi /1. Moos_1:27/. Hän tuo esiin sen Jumalan mielen mukaisen kehotteen, miten miehen tulee osoittaa rakkautta vaimoaan kohtaan samalla tavalla kuin Kristus osoittaa rakkauttaan seurakuntaansa kohtaan.

Mutta.
Tämä kyllä on Jumalan mielen mukainen siunaava kehote. Mutta ei kuitenkaan ole se suuri salisuus!

Mutta tähän kaikkeen liittyy myös se suuri salaisuus, jonka ylösnoussut Herra paljastaa Paavalille meille välitettäväksi: se, joka liittyy Kristukseen ja Hänen ruumiiseensa.

Kansojen apostolin opetuksen päälinja kulkee akselilla Aadam – Kristus: ensimmäinen Aadam ja toinen Aadam /1. Kor_15:45/; /1. Kor_15:47/.  Aadamin, joka on koko nykyisen ihmissuvun kantaisä ja Kristuksen, joka puolestaan on uuden ihmissuvun kantaisä.

 

—

Paavali vertaa miehen ja vaimon suhdetta Kristuksen hengelliseen seurakuntaruumiiseen!

Niin kuin mies on naisen pää, samoin on Kristus seurakunnan pää /jae 23/.

Niin kuin Aadam luotiin ensin, niin myös Kristus luotiin ensimmäiseksi uuden ihmissuvun edustajaksi, ensimmäisenä ennen kaikkea luomakuntaa /Kol_1:16-17/; /Kol_1:18/.

Niin kuin Aadam sai avun ja täyttymyksen Eevan kautta, niin myös Kristus tulee toteuttamaan täyttymyksen seurakuntaruumiinsa kautta /1. Moos:2:18/; /Ef_1:22-23/.

Edellisessä Mooseksen kirjan kohdassa esiintyy heprean kielen neged [Strong H5048], joka tarkoittaa  täydentymistä tai vastinparia, millä tavalla myös Konkordanttinen menetelmä se myös kääntää: sanalla complement /1. Moos_2:18/.
Eli.
Niin kuin Eeva toi täydennyksen ja ykseyden Aadamin elämään (koko nykyisen ihmissuku oli hänessä) niin myös seurakuntaruumis tulee tuomaan täydennyksen – päänsä Kristuksen Jeesuksen kautta – koko uudelle ihmissuvulle /Ef_1:22-23/!

Eli niin kuin kaikki (ihmiset) kuolevat Aadamissa (nykyisen ihmissuvun päässä) niin myös kaikki (ihmiset) tullaan tekemään eläviksi Kristuksessa (uuden ihmissuvun päässä) /1. Kor_15:20-24/ !

—

 

Eeva oli Aadamissa ennen kuin Jumala hänet Aadamista loi. Jumala nukutti Aadamin ja otti yhden hänen soluistaan, josta sitten loi Eevan hänen vastinparikseen, hepr. neged.

Jumala otti yhden Aadamin soluista, heprean alkutekstissä on tässä ilmaisua min [Strong 4482], mikä tarkoittaa perusosaa jostakin. Ei siis puhuta suoraan ”kylkiluusta”, mikä näyttää olevan yleinen käännös, vaan pikemminkin jonkinlaisesta kantasolusta, joka voidaan tänään ymmärtää myös ihmisen perussoluna /1. Moos_2:21-22/.

Niin kuin me seurakuntana olemme tänään hengelliseti Kristukessa – Kristuksen hengellisessä ruumiissa – niin samalla tavalla oli Eeva – ja koko hänesä koko nykyisen ihmiskunnan siemen – Aadamissa, ennen kuin Jumala hänen (Adamin) kautta luo koko nykyisen, sielullisen  ihmiskunnan täyttymyksen.

Mutta.
Jumalan suunnitelmassa on sielullinen ihminen ensin ja vasta sen jälkeen hengellinen ihminen /1. Kor_15:45-49/.
Jumalan suunnitelmissa on myös pelastusjärjestys, jonka Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta läpi koko nykyisen ihmissuvun osalta /1. Kor_15:20-24/.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että Hän lopulta tulee kaikeksi kaikissa.
Jumalan suunnitelmien suunnitelman päämääränä on, että kaikki alistetaan Hänen rakkautensa alle, myös itse Poika /1. Kor_15:28/.

 

—

Jumala on Rakkaus.
Tämä on mielestäni se suuri salisuus, jonka Paavali tahtoo meille paljastaa – nimittäin –
Meille on varattuna tulevaisuudessa etuoikeutetut tehtävät Kristuksen ruumiin jäseninä (Hänen hengellisessä organisaatiossaan), jossa saamme olla mukana Hänen (Pään) täyttymyksenä ja vastinparina toteuttamassa Jumalan suunnitelmien suunnitelmaa: olla Kristuksessa ja Hänen voimansa ja rakkautensa ykseydessä voittamassa uskomattomien ihmisten sydämet Jumalalle.

Eikä tämä koske vain kaikkia ihmisiä, vaan koko Jumalan luomakuntaa /Room_8:19-22/. Ja kun on kyse koko Maailmankaikkeudesta, niin pelastuminen Jumalan rakkauden alaisuuteen toteutuu sekä Maan päällä (Kristus ja Israelin uskovat) että maapallon ulkopuolisella (taivaallisella) alueella (Kristus ja Kansojen uskovat)!

Ef_1:22-23
Sf38:
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle,
joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää.
CLV:
and subjects all under His feet, and gives Him, as Head over all, to the ecclesia
which is His •body, the complement of the One completing~ the all in all.

 

 

 

 

 

 

.

 

Voiko vanhurskautettu tehdä syntiä?

kirjoittaja

 

Mitä Raamattu tarkoittaa synnillä?
Mitä Raamattu tarkoittaa rikkomuksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa loukkauksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa vanhurskautuksella?
Mitä Raamattu tarkoittaa anteeksiannolla?
Entä voiko vanhurskas tehdä syntiä?

—

 

Tarkastellaan ensin sitä, mitä Raamattu oikein tarkoittaa synnillä, vanhurskautuksella ja anteeksiannolla.

Raamattu tarkoittaa synnillä (kreik. harmatia) heikkoutta ja kyvyttömyyttä täyttää Jumalan tahto. Ja täyttää se joka kerta puheen, teon ja ajattelun tasolla. Ja näissä yhtään kertaa missaamatta. Synti on harhautumista Jumalan tahdosta. Sillä jos rikkoo Jumalan tahtoa vastaan vain kerran ja vain yhdessä kohdin, niin on syypää koko Hänen tahtonsa rikkomiseen /Jaak_2:10/.
Niinpä se ei olekaan ihmiselle mahdollista, vaan Jumalan täytyy lopulta itse hoitaa koko pelastuminen /Matt_19:21-24/!
Jeesus tiivisti Jumalan lain vaatimuksen kahteen käskyyn: Jumalan rakastamiseen ja lähimmäisen rakastamiseen /Matt_22:37-40/. /Tästä tarkemmin/.

Entäpä rikkomus (kreik. parabasis)?
Rikkomus on synti.
Rikkomuksella tai rikoksella syyllistytään annetun lain, määräyksen tai säännön rikkomiseen. Rikkomus Raamatussa on synti Jumalan antamaa lakia, määräystä tai voimassa olevaa sääntöä kohtaan. Parabasis esiintyy UT:ssa 6 kertaa, joista Paavalilla peräti 5 kertaa! Konkordanttinen menetelmä kääntää sen termillä transgression ja jäsentää sen morfeemeiksi [BESIDE-STEPPING] eli ”ohi menemiseksi”. Ja Jumalan antama kaikki lait, määräykset tai toimintastandardit ovat tässä maalina, jota ei saavuteta. Tämän päivän uskonelämän toimintastandardina voidaan mielestäni pitää sitä opetusta, jonka ohjenuoraksi on määritelty Paavalin välittämä evankeliumi, koska siinä tuodaan esiin se nykyinen armon hallinnon toimintastandardi, jota Jumala Kristuksen kautta tänään soveltaa /Room_6:17/.
Tästä esimerkkejä /Room_5:14/; /Gal_5:19/ ja /1. Tim_2.13/.

Sitten loukkaus (kreik. paraptoma)?
Loukkaus on synti.
Toisin kuin rikkomus niin loukkaus tapahtuu henkilökohtaisessa suhteessa. Loukkaus haavoittaa lähimmäisen tunteita. Loukkaus koskettaa sydämen aluetta. Konkordanttinen menetelmä kääntää termin paraptoma englanniksi offense ja purkaa sen morfeemeiksi [BESIDE-FALL] eli ”lähelle satuttavaksi”. Tässä voidaan ajatella esimerkiksi sanoja, jotka loukkaavat läheisen tunteita.
Mutta koska kyseessä on suhteessa tapahtuvaan syntiin, niin kyseessä on myös Jumalan sydämeen kohdistuva loukkaus, koska jokainen ihmisessä asuu Jumalan ”puhaltama” elämän henki.
Paraptoma esiintyy UT:ssä 21 kertaa, joista Paavalilla peräti 16 kertaa!
Esimerkkijakeita /Ef_1:7/; /Room_4:25/ ja /Room_5:16/.


Vanhurskautus on Jumalan oikeudellinen vapauttava päätös, jolla uskova puetaan Kristuksen vanhurskauteen ja julistetaan syyttömäksi kaikesta (menneistä, nykyisistä ja tulevista) synneistä ja elämään Jumalan lapsen asemassa ja vapaudessa /Gal_5:1/. Vanhurskautus omistetaan tänään pelkän uskonluottamuksen kautta Jumalan lahjana ja ilman minkäänlaisia inhimillisiä suorituksia /Ef_2:8-9/. Uskon tultua ihminen elää uutena ihmisenä, uutena luomuksena Kristuksessa läpi maanpäällisen elämänsä.  Kristuksen vanhurskaus (täysikelpoisuus) ja rakkaus on kaadettu meihin Kristuksen Hengen kautta /Room_5:5/. Tämä uskonvanhurskautus löytyy ainoastaan Paavalin evankeliumista.

 

Antaa anteeksi (kreik. aphiemi)
Sana on ehkä yllättävänkin laajamerkityksessä ja aivan muussakin käytössä UT:ssa.
Apohiemi tarkoittaa karkeasti ottaen päästää irti, luopua, jättää toimenpiteittä. Konkordanttinen menetelmä jäsentää termin aphiemi FROM-LET. UT:ssa se yleisesti liittyy rahavelkojen anteeksiantoon. Sana esiintyy UT:n alkutekstissä 138 kertaa, mutta Paavalilla vain 4 kertaa! Tämä mielestäni kuvaa hyvin sitä, miten termi ei kuulu siihen terveen opetuksen sanastoon, jonka ylösnoussut Herra meille tänään Paavalin kautta välittää /Tästä tarkemmin/.

Konkordanttinen menetelmä kääntää aphiemin 29 kertaa LET ”päästää”, 66 kertaa Lieve ”jättää”, 26 kertaa Pardon ”armahtaa” ja 17 kertaa Forgive ”antaa anteeksi” – kunkin asiayhteyden mukaan sovitettuina.

UT:ssä se kuitenkin keskeisesti liittyy Israelin Kuningaskunnan evankeliumiin (Ympärileikkausken evankeliumiin), jossa armahdus tai anteeksianto ovat ehdollisia; ts. ne saatettiin perua, mikäli armahdettu alkoi käyttäytyä kovasydämisesti velallistaan kohtaan (Matt. 18:23-35); /Matt_6:12/.

Muuten – UT ei tunne lainkaan ilmaisua ”pyytää anteeksi”, vaikka sitä näytetään nykyisin paljonkin sovellettavan! Mikähän mahtaa olla Jumalan Vastavaikuttajan ja Syyllistäjän vaikutus siihen uhriutumisen kulttuuriin, jossa ihminen sosiaalistetaan uskomaan, että syy kärsimykseen on aina itsen ulkopuolella”?

—

 

Voiko uskosta vanhurskautettu sitten tehdä syntiä?

Kyllä, mutta Ei Jumalan edessä!

Kun ihminen on julistettu vanhurskaaksi (jumalakelpoiseksi) Kristuksessa, niin Jumala näkee hänet koko ajan Kristuksessa. Vaikka tällainen on ihmiselle mahdotonta, niin Jumalalle se kuitenkin on mahdollista / Matt_19:24-26/! Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen.

 Ja tämä on uskonelämän kannalta aivan oleellista.
Saatuaan Jumalan valittuna uskon lahjan ihminen välittömästi adoptoidaan (so. otetaan Jumalan lapseuteen) Kristuksessa. Teoilla tai suorituksilla ei ole tässä mitään merkitystä.
Jumala on tässäkin asiassa lopulta suvereeni toimija; Hän on sellainen kuin Hän on.

Synnin tekeminen tapahtuu aina vanhan ihmisen, synnin ruumiin alueella. Koska liha on kertakaikkisesti heikko ja kyvytön täyttämään Jumalan lakia, niin sen paikka on kuolemassa.

Siis Kristuksen kuolemassa. Tätä Elämän Hengen lainalaisuus uskovalle tänään vahvistaa: Ettekö tiedä, te olette kuolleet! /Kol_3:1-3/.

Synnin ruumis roikkuu ihmisessä läpi koko hänen maanpäällisen elämänsä. Mutta Kristuksen Hengen ja Kristuksen mielenmukaisuuden alueella saamme elää koko ajan Jumalan lapsen vapaudessa. Emmekä ainoastaan elää, vaan myös kasvaa uutena luomuksena Kristuksessa. Uskovan elämässä Kristus syrjäyttää koko ajan Aadamin vaikutusta. Vanhassa ihmisessä ei kannata pitää fokusta. Seuraava Paavalin välittämä jae kertoo tästä.

Autuas se, jolle Herra ei lue syntiä! (Sf38/ Room. 4.8)

tai tarkemmin

Happy the man to whom the Lord by no means should be reckoning sin!

Alkutekstissä on vielä tässä korostus: ou me logisetai, minkä Konkordanttinen menetelmä ottaa huomioon kääntäessään ”by no means”. Suomen kielen käännössanan ”lue” takaa löytyy taas alkukielen logizomai [Strong 3049], mikä tarkoittaa ”pitää lukua”, ”päätellä”. Eli em. jae tarkemmin suomeksi:

Onnellinen se ihminen, jolle Herra ei lainkaan pidä lukua synneistä!

Siis tämä on vapautetun kristityn todellinen olotila Kristuksessa Jeesuksessa! Tähän on Jumala meidät tänään vapauttanut Kristuksessa Jeesuksessa /Gal_5:1/.
Saamme täysin luottaa siihen, että Hän, joka on alkanut meissä Hyvän työnsä, on sen saattava myös päätökseensä. Siis Hän on saattava /Fil_1:6/.

Juuri tätä varten (ja tulevia tehtäviämme varten) on Jumala meille rakkaudessaan ja viisaudessaan valinnut tämän tien /2. Kor_5:4-5/: pyhityksen tien. Valinnassa ei siis ole ollenkaan kiinni meistä, vaan kaikessa on kysymys Jumalan omasta mielisuosiosta ja päätöksestä.

Me saamme olla kiitollisia siitä, että Jumala on valinnut meidät ensimmäisenä ryhmänä /1. Kor_15:20-24/ uusiksi ihmisiksi, esikoisina koko muuhun ihmiskuntaan nähden /Room_8:23/; /Tästä tarkemmin/.

Näin jotta Hän valmistaa meitä kelvollisiksi tulevia tehtäviämme varten, jossa saamme olla Kristuksen ruumiin jäseninä toteuttamassa sitä valtavaa Jumalan rakkauden tehtävää, jonka Isä Jumala on kaikkitietävässä ja kaikkivoivassa rakkaudessaan päättänyt toteuttaa koko luomakuntansa osalle /Ef_1:22-23/; /Fil_2:9-11/!

 

Jumala on Rakkaus. Uskovina saamme joka hetki olla Kristuksessa kätkettyinä Hänen rakkautensa syliin. Rakkaus ei pidä lukua meidän pahoista teoistamme (”kaiken se peittää”). Ne kaikki on Kristuksessa kertakaikkisesti sovitettu, joten hän on antanut meille ne kaikki anteeksi. Näin Hän ohjeistaa myös meitä ajattelemaan: pitämään itsemme synnille kuolleena /Kol_3:1-3/.

Meillä on siis vanhurskautus ja anteeksiantamus uudessa luomuksessamme jokaisesta synnistä. Pidetään mielemme katse kiinnitettynä Kristukseen Jeesukseen ja eletään ja kasvetaan Hänessä ja Hänen tuntemisessaan. Vanha ihmisemme vietiin ristille 2000 vuotta sitten, sillä ei ole mitään oikeutta hallita meidän elämäämme Hänessä. Elämän Hengen lainalaisuus Kristuksessa vahvistaa meille tätä /Room_8:2/. 

Mutta jos Kristus on teissä, niin ruumis tosin on kuollut synnin tähden, mutta henki on elämä vanhurskauden tähden. (Room_8:10)


Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen (Sf38/ Kol. 1:14)
in Whom we are having the deliverance, the pardon of •sins (CLV)

Kuinka kattava onkaan se lunastus, joka meillä on Kristuksessa Jeesuksessa! Älkäämme koskaan lakatko ylistämästä Jumalan armon kirkkautta, joka suosii meitä rakkaassa Pojassa!

 

p.s.

Jos Jumala selvästi nuhtelee meitä jostakin synnistä (jonka koemme kyllä hengessämme), niin tunnistettuamme syyn ja tunnustettuamme sen, saamme saman tien omistaa sen anteeksiannon koko rikkauteen, jonka Kristuksessa omistamme /Ef_1:3/. Tämä on kai sitten sitä maailman nopeinta anteeksiantoa 😉

 

 

Sielunvihollinen?

kirjoittaja

 

Monet uskovat puhuvat usein ”Sielunvihollisesta”.
Mitä he sillä tarkoittavat?
Löytyykö ko. ilmausta ollenkaan Raamatusta?
Mitähän se raamatunmukaisesti voisi tarkoittaa?

 

Kun puhumme Sielun vihollisesta niin viittaamme sillä yleensä Saatanaan.
Mutta.
Mutta kun tällaista ilmausta ei Raamatusta kuitenkaan löydy?!

Sielun alkuperäinen määrityshän on tässä:

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. (1. Moos. 2:7)

Eli ihmiseen ei luomisessa tullut sielua, vaan ihmisestä tuli maaperäisen kehon ja Jumalan elämän henkäyksen tuloksena elävä sielu /Tästä tarkemmin/. Raamatun alkutekstin mukaan elävä ihminen on elävä ihmissielu ja kuollut ihminen on poisnukkunut, ihmissielu.

”Sielu” (hepr. nephesh; kreik. psuche) esintyy VT:n alkuteksteissä yli 700 kertaa ja UT:n alkuteksteissäkin yli 100 kertaa.

Kyseessä näyttää siis olevan varsin keskeinen termi Raamatussa ja niin ollen sen alkuperäinen ja oikea merkitys olisi hyvä tietää. Valitettavasti tämän sanan käsitteellinen merkitys on haalistunut (kiitokset kreikkalaisen filosofian ja perimätietietojen sävyttämien raamatunkäännösten) niin dramaattisesti, että myös moni uskova on ihmeessään tämän käsitteen kanssa.
Esimerkiksi Sf38-käännös kääntää VT/UT -osioissaan alkutekstin ilmaisun ”sieluksi” ainoastaan 281/46 kertaa! Sf92-käännös enää vain 42/23 kertaa!

—

Niin kuin Paavali opettaa, että ihmisellä on tänään sielullinen ruumis ja sen jälkeen (ylösnousemuksessa) tulee tilalle hengellinen ruumis /1. Kor_15:42-45/. Nykyinen sielullinen ruumiimmehan on maaperäinen /1. Moos_2:7/ ja siten sen luonnolliset aistitkin kiinnittyvät maanpäällisiin ja näkyviin asioihin /1. Kor_15:45-49/; ja kuollessaan se hajoaa takaisin maaperään.
Voidaankin sanoa, että elävä, sielullinen ihminen on sellainen ihmissielu, joka Aadamin perintöä kantaen elää (ajattelee, oppii, tuntee, liikkuu, tiedostaa, jne.) tätä maanpäällistä elämäänsä niissä olosuhteissa kuin Jumala on ne hänelle sallinut.

—

Raamatun mukaan Saatana näyttää kuitenkin olevan ihmisen ystävä. Sillä kirjoitettu on:

Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”. (Matt. 16:23)

Saatana näyttää siis olevan ihmisen puolella ja voi jopa vaikuttaa uskovan (tässä Pietarin) puheessa. Kaikki tämä tietenkin siitä alkaen, kun ensimmäinen ihmispari päätti lähteä tottelemaan Jumalan Vastavaikuttajan kaunista, houkuttelevaa, mutta kuitenkin valheellista puhetta.

Saatana haluaa johtaa ihmiskuntaa rakentamaan maailmaan ”rauhan ja oikeudenmukaisuuden” maailmanjärjestyksen, jossa kaiken Luojalla ei tietenkään voi olla minkäänlaista sijaa. Tämä on sen tehtävä. Ja vauhti näyttää vaan kiihtyvän. Israelia valtiona ja kansana ei tässä tietenkään voi olla mukana, koska sille luvatun tulevan maailmanhallinnon Saatana pyrkii häivyttämään myös valtakirkkojen ja niiden auktoriteettien vaikutusvaltaa hyväkseen käyttämällä.

 

Mutta mitä Jeesus opetti maan päällä eläessään juutalaisille opetuslapsilleen siitä, mitä Hänen opetuslapsiltaan vaaditaan?

 

Joh_12:25
Sf38:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
CLV:
He who is fond of his soul is destroying it, and he who is hating his soul in this world, shall be guarding it for life eonian.

 

Jeesus esittää tässä selvästi sen, mikä vaatimustaso Hänen juutalaisilta opetuslapsiltaan vaaditaan.
Ei oman elämänsä vihaamista niin kuin suomalainen Raamattu virheellisesti kohdan kääntää.
Ei.

Vaan oman sielunsa vihaamista!

Ja tällä kaikellahan Hän tarkoitti, että opetuslasten oli tuolloin luovuttava – Mestarinsa lailla – kaikesta sielullisesta mukavuudesta ja lähteä fyysisesti seuraamaan Häntä ja olla valmiita jopa myös kuolemaan, mikä heidän Mestariaan tien päässä odotti.

Siis Jeesus kehotti juutalaisia seuraajiaan olemaan oman sielunsa vihollisia, kieltäytymään ihmisten normaalielämästä: jättämään perheensä ja jättämään työpaikkansa ja niiden tuomat sielulliset etuudet. Toinen kohta tästä ”sielunvihollisuudesta” löytyy /Luuk_14:26-27/.

—

Johtopäätöksenä tästä voi päätellä, että tuo totuuden statuksen uskovien sanankäytössä saanut ilmaus sielunvihollinen, onkin itse asiassa ollut alun perin itse Jeesukselta, joka antoi tämän vaatimuksen oman sielunsa vihaamisesta omille oppilailleen. Nykykielellä ilmaistuna mukavuusalueeltaan poislähteminen fyysisen kärsimyksen tielle.

 

Niin kuin termi ”sielu” on pitkälti häivytetty raamatunkäännöksistä, niin myös em. raamatunkohdissa se on korvattu käännössanalla ”elämä” (kreik. zoe) kun alkutekstissä esiintyy ilmaus ”sielu” (kreik. psuche).  Tämäkin näyttää olevan sitä kuuluisaa korvausteologiaa: kun itsepintaisesti sekoitetaan perusmerkityksiä raamatunkäännöksissä, niin että saadaan Raamatun tekstiä mukautetuksi enemmän uskonnollisen kielenkäytön mukaiseksi. 😉

—

Jeesuksen lihaksi tulon hallinnon aikana juutalaisille opetuslapsilleen antamaa käskyä oman sielunsa vihaamisesta pääsivät Hänen seuraajansa konkreettisesti kokemaan Helluntain ja sitä seuraavan Ylimenokauden hallinnon aikana. Oman sielullisen elämän mukavuusalueelta luopuminen vaati tuolloin kaiken antamista luvatun Kuningaskunnan toteutumisen vuoksi: myös rikkaiden piti luopua omaisuuksistaan yhteisen hyvän vuoksi.

Nykyisellä salatulla Armon talouskaudella – jonka hallintomallin ja opetuksen välittäminen on luotettu apostoli Paavalille /1. Tim_2:7/ – ovat Jumalan antamat Kristuksen seuraamisen säännöt kuitenkin toisenlaiset!
Tänään valitut pysyvät ”loppuun asti” valittuina /Room_8:35-39/. Tänään valitut liitetään Pyhän Hengen sinetöinnin kautta peruuttamattomasti Kristuksen hengelliseen ruumiiseen /2. Kor_1:21-22/. Tänään tapahtuu Kristuksen seuraaminen kunkin jäsenen kohdalla juuri sillä paikalla, johon hänet on alun perin kutsuttu /1. Kor_7:20/ ja maailman valloittamisen tehtävät voi huoletta jättää Israelin valituille ja tulevaan maailmanaikaan.

 

p.s.

Oman sielunsa vihaamisesta Raamattu puhuu vain yhdessä kohdassa. Ja tässä kohdassa  sen Jeesus kohdistaa  juutalaisille opetuslapsilleen – siis Jeesus, ei Saatana. Tämä kohtahan on sanatarkasti suomennettuna:

Joka sieluansa rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa sieluansa tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12:2)

Tämä oli voimassa ja totta tuolloin Jeesuksen lihan päivinä  ja oli sitä ”mikä Jumalan on”, eikä sitä ”mikä ihmisen on”.
Tämä osoittaa mielestäni hyvin sen, kun ei saada Raamatun alkuperäistä sanapohjaa mukautettua perinteisiin (korvaus)teologioihin, niin väännetään sille käännöksissä toisenlainen merkitys: tässä kreikan alkutekstin psuche (sielu) on käännetty ”elämäksi”, vaikka sille on alkutekstissä oma terminsä: zoe.

 

 

 

 

 

 

jolla ainoalla on kuolemattomuus

kirjoittaja

 

Onko otsakkeen lause totta ja siis voimassa tänä päivänä?
Onko yhdellä ja ainoalla ihmisellä kuolemattomuus tänä päivänä?
Onko ainoastaan yhdellä ja ainoalla ihmisellä kuolemattomuus tänä päivänä?
Jos näin on, niin miten on toisten kuolleiden laita?

Miksi sitten on yleisesti vallalla ajatus, että uskova ihminen kuoltuaan ”lentää taivaaseen”?
Miksi on yleisesti vallalla ajatus, että kuollut siirtyy ”ajasta iäisyyteen”?
Ketä esim. tällainen käännös kuin ”joka minuun uskoo ei ikinä kuole” oikein palvelee?
Löytyykö Raamatusta yhtäkään mainintaa ”kuoleman jälkeisestä elämästä”:
siis siitä, että elämä jatkuu välittömästi ihmisen kuoleman jälkeen?
En ole ainakaan minä ole löytänyt.

 

Apostoli Paavali kuitenkin opettaa otsakkeen mukaisesti 60-luvulla, kun on kulunut noin 30 vuotta Jeesuksen ylösnousemuksesta ja ”taivaaseen astumisesta”. Näin Paavali toteaa ajankohtana, jolloin monet veljet olivat jo nukkuneet pois /1. Kor_15:6-8/ eli kuolleet.


  1. jonka aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra,
    16. jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä – hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen    . (1. Tim. 6:15-16)

 

Kansojen apostoli opettaa tässä opetustestamentissaan selkeästi, että vain yksi ihminen oli saavuttanut tuolloin kuolemattoman elämän ja että Hän on ylösnoussut ja kirkastettu Kristus Jeesus.

Kuolemattomuus ihmisen kohdalla toteutuu aina ruumiillisessa ylösnousemuksessa.

—

Kristuksen ruumiin jäsenten kohdalla kuoleman valta tulee poistumaan samalla tulevalla hetkellä, kun Hän muuttaa ja tempaa elävät ja kuoleman unessa nukkuvat jäsenensä yhtäaikaisesti ”yläilmoihin”. Kristuksen ruumiin jäsenten (uskovien) ylösnousemus kuoleman unesta tapahtuu siis tulevaisuudessa ja yhtäaikaisesti tuolloin elossa olevien uskovien kanssa – eikä tipottain niin, että uskova kuoltuaan heti ”lentää taivaaseen”.

Alla oleva Paavalin opetus kuvaa täsmällisesti sen mitä ”taivaaseen pääsyllä” oikeasti Raamatussa tarkoitetaan (ao. kohtaa kannattaa mutustella!):

  1. Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole.
    14. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan.
    15. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet.
    16. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin;
    17. sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin    ; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.
    (1. Tess_4:13-17)

Suomenkielinen käännös on jakeen 17 osalta epätarkka kääntäessään ”yhdessä heidän (poisnukkuneiden) kanssaan” jättäessään kääntämättä kreikan sanan hama, mikä tarkoittaa samanaikaisesti! Alkukielellä tässä kohtaa lukee hama sun autois, mikä tarkoittaa samanaikaisesti yhdessä heidän kanssaan.
Niin kuin Konkordanttinen menetelmä jakeen kääntää:
Thereupon we, the living who are surviving, shall at the same time be snatched away together with them in clouds, ioto meet the Lord in the air. And thus shall we always be together with the Lord.

Paavali vielä vahvistaa ja tarkentaa tämän totuuden noin 53 jKr. kirjoittamassaan kirjeessä korinttolaisille:

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme,
yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)

”yhtäkkiä” (kreik. en atomo) ja ”silmänräpäyksessä” (kreik. en ripe ophthalmou), siis pienimmässä jakamattomassa aikayksikössä kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet (kuolleet ja elävät) herätetään ja muutetaan Kristuksen ruumiin kaltaisiksi ja temmataan yhtenäisenä joukkona Herraa vastaan lähiavaruuden alueelle.

Ja tämä koko seurakunnan yhtäaikainen ylösotto tapahtuu heti, kun sen viimeinen valittu tulee liitetyksi sisään Kristuksen ruumiin jäseneksi /Room_11:25/.

—

 

Vastustajan (hepr. Satan; kreik. Diabolos) päästrategiat Jumalan sanan totuuden korvaaminen valheillaan ovat nämä kaksi pääteemaa, joita se on vuosisatojen ja -tuhansien saanut viedä eteen päin:

  • ihmisen kuolemattomuuden valhe ja
  • ihmisen Jumalan vertaisuuden valhe /1. Moos_3:4-5/

Koskapa Saatana ajattelee sitä ”mikä ihmisten on, eikä sitä mikä Jumalan on”, niin sillä on ollut hyvä maaperä ujuttaa kuolemattomuuden valhettaan myös itseriittoisten ihmisten rakentamiin kirkkolaitoksiin ja niiden ”virallisiin” opetuksiin. Yleisiin raamatunkäännöksiin on pitkin aikaa ujutettu sanoja, jotka eivät vastaa niiden alkuperäisiä merkityksiä. Nämä ovat saaneet myös monet uskovat ottamaan kirkkojen tarjoamat tunnustuskirjat, sakramentit ja liturgiat tasavertaisina pelastusvälineinä Paavalin tarjoaman evankeliumin rinnalle. Ja niinpä se on saanut (ja edelleen saa) uskovissa aikaan hämmennystä, epävarmuutta ja ilottomuutta niin kuin kävi aikoinaan myös Galatian seurakunnalle /Tästä tarkemmin/.

Lihallisen ihmisen kuvitelma ja valhe Jumalan kaltaisuudestaan on taas johtanut kristillisten valtakirkkoja asettumaan Kirjoitusten yläpuolelle ja määrittelemään itse se evankeliumi, mitä ne haluavat ihmisille tarjota. Niinpä se on pyhittänyt (erottanut) Jeesuksen maanpäällisen (yksin Israelin kansan keskuudessa) tapahtuneen toiminnan siksi pyhäksi evankeliumisi, mitä se pitkin kirkkovuotta toistaa ”oikeana” evankeliumina. Matteuksen 25 luvun elävien kansojen oikeudenkäynnin se on tulkinnut ylivertaisuudessaan ”Viimeiseksi tuomioksi”; vaikka oikeasti vasta tuon kansojen tilinpäätöksen jälkeen Kristus tulee alkamaan hallita Maan päällä Israelin kautta kaikkia kansoja. ”Viimeisen tuomion” valhe antaa samoin maailman kirkoille ”oikeuden” unohtaa koko Israel ja siihen liittyvät maanpäälliset lupaukset ja keskittyä poliittisten valtajärjestelmien avulla rakentamaan maailmanrauhaa ilman Luojaa ja Jumalaa.

Nykyisellä Pahalla maailmanajalla /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/ se on saanut (ja edelleen saa) ihmisen mielen mukaisilla valheillaan /Tästä tarkemmin/ ihmiskunnan ja uskonnolliset kirkkolaitokset niin valtaansa, että totuutta ja kaiken Luojaa ja Jumalaa haetaan muualta kuin alkuperäisen Raamatun ilmoituksen sanan kautta.

Yksi ainoa on hankkinut ensimmäisenä kuolemattomuuden, ja samalla ensimmäisen erävoiton Saatanasta /Apt_2:24/. Yhdelle ainoalle on Isä Jumala antanut valtuuden herättää kaikki kuoleman unessa nukkuvat /Ilm_1:18/.

 

p.s.

Itse asiassa ilmaisu ”taivaaseen pääseminen” perustuu em. Tessalonikalaiskirjeen kohtaan. Se on siinä mielessä kuitenkin eri asia kuin kaikkien pelastuminen: kaikkien eläväksi tekeminen /1. Kor_15:20-26/, nimittäin siksi, että se koskee – Paavalille paljastetun ylösnousemuksen salaisuuden mukaan – vain nykyisen Armon talouskauden valittuja. Israelille taivas ja taivaalliset on varsin vieras käsite: he odottavat maanpäällistä Luvattua maata. Eikä Jeesus alkanut Nikodeemuksen kanssa millekään, koska hän ei Israelin opettajana edes näyttänyt ymmärtävän minkä kansallisen uudelleen syntymisen Israel tulee tarvitsemaan päästääkseen sisälle heille luvattuun maanpäälliseen Kuningaskuntaan /Joh_3:10-12/. Taivaallinen, maapallon ulkopuolinen,  lupaus koskee ainoastaan Kristuksen ruumiin jäseniä /Fil_3:20-21/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä