Artikkelit

Pimeä aine – näkymätön todellisuus?

kirjoittaja

 

Mitä pimeälla aineella ja energialla tarkoitetaan? Se näyttää olevan jotain antigravitaatioon liittyvää todellisuutta, josta 95% maailmankaikkeudesta koostuu. Se näyttää olevan jotain sellaista, minkä päälle näkyvä kaikkeus rakentuu.  Eli se, mitä näemme, on sittenkin vain murto-osa todellisuutta. Pimeä aine ja energia löydettiin noin 20 vuotta sitten. Siitä on tiede koko ajan ja enenevässä määrin pyrkinyt saamaan havaintoa. Mutta, kaikista ponnisteluista huolimatta näyttää siltä kuin siihen ei päästäisi käsiksi. Siitä ja sen olemuksesta ei ole saatu yhtään mitattua hiukkashavaintoa! Juuri tästä syystä tätä ulottuvuutta kutsutaankin pimeäksi.

Tuli mieleeni rinnakkaistodellisuus. Eli sellainen läsnä oleva todellisuus, johon ihmisen havaintokyky ei vaan pääse käsiksi. Jotain, joka viittaa Jumalan näkymättömään luomistyöhön. Näitä rinnakkaistodellisuuksia ja niiden ilmentymiä näyttää löytyvän myös raamatun lehdiltä, mutta kuitenkin vasta sitten kun Jumala avaa silmät niitä näkemään!

Bileam näki ympärillään olevan rinnakkaisen, mutta näkymättömän todellisuuden.
Niin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisovan tiellä, paljastettu miekka kädessänsä. Silloin hän kumartui ja heittäytyi kasvoilleen. (4. Moos. 22:31)

Elisan palvelijalle Jumala avasi näkymättömän, mutta läsnä olevan todellisuuden, hänen ahdinkonsa hetkenä.
Ja Elisa rukoili ja sanoi: ”Herra, avaa hänen silmänsä, että hän näkisi”. Ja Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, ja katso: vuori oli täynnä tulisia hevosia ja tulisia vaunuja Elisan ympärillä. (2. Kun 6:17)

Uskon kautta Moosekselle oli annettu kyky luottaa siihen, mikä näkymätöntä oli ja mikä oli läsnä tuossa isossa Egyptistä lähdön tapahtumassa. Jumalan näkymätön todellisuus ilmentyi näkyväksi meren jakamisella kansalle ja Faaraon joukkojen tuhoutumisella, kansan kulun johtamisena pilven ja tulipatsaan muodossa ja sen ruokkimisella erämaassa.
Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikään kuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti. (Heb. 11:27)

Jeesus totesi Isänsä voivan pelastaa Hänet saman tien Getsemanen pidätystilanteesta. Eli tuo enkeliarmeija vaikutti olevan ”lähellä” minä hetkenä hyvänsä ilmestyäkseen.
Vai luuletko, etten voisi rukoilla Isääni, niin että hän lähettäisi heti minulle enemmän kuin kaksitoista legionaa enkeleitä (Matt. 26:53)

Ylösnoussut Jeesus pysäytti seurakuntaa vainoavan Sauluksen Damaskon tiellä ilmestyen hänelle yhtäkkiä kirkkaana valo-olentona eli Herra tuli Paavalille esiin näkymättömästä todellisuudesta sokaisten hänet määräajaksi.

Kristuksesta sanotaan.
hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. (Kol. 1:15-17)

Kun UT:n alkutekstissä puhutaan taivaasta, niin kreikan kielen sana on ouranos. Suomenkielinen merkitys voidaan ilmaista nähdä-ylhäällä. Ts. Taivaalla tarkoitetaan ilmakehää sekä sen päällä näkyvää maailmankaikkeutta (itse Maa planeetta pois luettuna). Mutta sitten alkukielessä käytetään myös ilmausta ep ouranios, mikä viittaa ylitaivaalliseen tai taivaallisen päällä olevaan. Konkordanttiset käännökset ilmaisevat tämän termeillä celestial ja überhimmlisch.
Kun Hebrealaiskirjeen 7. luvussa kerrotaan, että ylösnoussut Herra Jeesus on syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut, niin alkukielen erotettu-sanan takaa löytyy kreikan kechOrismenos, mikä tarkoittaa ”eri tilaan erotettua” (Strong G5563 from G5561).

Tähtitieteilijät kuvaavat pimeätä ainetta ikään kuin verkoksi, jonka päälle näkyvä todellisuus rakentuu.
Tutkija Tommi Tenkanen (Tähdet ja Avaruus 3/2017) toteaa: “Kosmologia on tullut todella pitkälle viimeisten 20 vuoden aikana. Ennen kaikkea on ymmärretty, ettemme ymmärrä vielä juuri mitään…”
Professori Heikki Oja toteaa taas kirjassaan Universumi, että kyseessä on oudosta voimasta tyhjyydestä ja että tutkijat eivät ole päässeet juuri pään raapimista pidemmälle.

https://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoreettinen-fysiikka.html
Tämän asiantilan edessä näyttää kosmologia nyt seisovan:

Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, (Room. 1:20)
(CLV) Ro 1:20
For His •invisible attributes are |descried~ from the creation of the world, being apprehended~ by His •achievements, besides His •imperceptible power and divinity, for them •to be defenseless,

 

Jumalan tahto vai tarkoitus?

kirjoittaja

 

 

Ihmisen tahdosta Raamattu toteaa mm. että vaikka ihmisen ajatus ja mieli tahtoo toteuttaa hyvää, Jumalan tahdon mukaista elämää, niin monesti joudumme kokemaan vastoinkäymisiä ja riittämättömyyttä elää sitä todeksi.
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
(Room. 7:21)

Jumalan tahdosta kansoja kohtaan taas on kirjoitettu, että Paavali on niille Jumalan valinnan mukainen apostoli, niin kuin hän kirjeittensä alussa toteaa.
Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, (2. Kor. 1:1)

Jumalan tahto on myös uskosta pelastuvien takana.
joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden, pelastaaksensa meidät nykyisestä pahasta maailmanajasta meidän Jumalamme ja Isämme tahdon mukaan! (Gal. 1:4)

Seurakunnan jäsenten paikat, sijoittumiset Kristuksen ruumiiseen eli hengelliseen organisaatioon (eikä tässä tarkoiteta kirkollisia vakansseja) toteutuvat Jumalan tahdosta käsin.
Mutta nyt Jumala on asettanut jäsenet, itse kunkin niistä, ruumiiseen, niin kuin hän on tahtonut.  (1. Kor. 12:18)

Jumalan pelastustahto ilmenee kaikkia ihmisiä koskevana.
joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:4)

Alkukielessä ei tässä esiinny ehdollista ilmaisua “pelastuisivat”, vaan siinä ilmoitetaan selkeästi Jumalan pelastustahto koskemaan kaikkia ihmisiä; myös tahtoa kuvaava verbi on luokaltaan keskeneräistä (käynnissä, mutta vielä vailla täyttymystä olevaa) toimintaa ilmaiseva termi. Konkordanttinen käännös ilmaisee asian näin:

Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.

—

 

Nyt siihen tarkoitukseen.

Kun alkukielessä puhutaan tahdosta, niin se käyttää on ilmaisua thelema, kun taas puhutaan tarkoituksesta, niin takaa löytyy sana boulema. Tarkoituksen takaa löytyy aina suunnitelma tai ajatus tai syy viedä asiaa eteenpäin päämäärän saavuttamiseksi. Shakissa tämä voisi tarkoittaa sommitelmaa (siirtosarjaa), joka ensinäkemältä vaikuttaa hurjalta ja uhrauksia vaativalta siirtokombinaatiolta, mutta joka lopulta johtaa pelin voittamiseen eli maaliin pääsemiseen.

Roomalaiskirjeen 9. luvussa puhutaan tästä tarkoituksesta, kun Paavali kertoo Jumalan tahdon vaikutuksesta ihmisten ja kansojen kohtaloissa, siis siitä miten ihmisen tahdon mukainen toiminta ei kuitenkaan mene yli Jumalan tarkoituksellisen, ison kuvan mukaisen toiminnan.  Kun hän sitten toteaa:

Sinä kaiketi sanot minulle: ”Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa? (Room. 9:19)

niin tässä kohtaa ei alkutekstissä suinkaan puhuta Jumalan tahdosta, vaan tarkoituksesta (boulema) tai syystä: tarkoituksellisesta toiminnasta (työjärjestyksestä, ohjelmasta) osana päämääriensä saavuttamiseksi! Nyt voidaankin kysyä: kumpi on suurempi, kumpi tahto lopulta voittaa: ihmisen vai Jumalan tahto? Konkordanttinen menetelmä kääntääkin tämän kohdan johdonmukaisesti alkukielen mukaan:

You will be protesting to me, then, ”Why, then, is He still blaming? for who has withstood His •intention? (CLV Room. 9:19)

—

Roomalaiskirjeen kohta, joka johti edellä ilmaistuun ihmettelyyn on.

Mitä siis sanomme? Ei kaiketi Jumalassa ole vääryyttä? Pois se!
Sillä Moosekselle hän sanoo: ”Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja armahdan, ketä armahdan”.
Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. (Room. 9:14-16)

 

Kaikki on lopulta kiinni Jumalan omasta suunnitelmasta, jota Hän Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa maailmankausien kautta kohti suurta päämääräänsä /1. Kor_15:28/.
Tämän Suunnitelmien suunnitelman toteuttamisessa Hän käyttää hyväkseen myös Pahuutta, jonka Hän on myös luonut työvälineekseen /Jes_45:7/; /Joh_8:44/. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hän ei voi oman olemuksensa mukaisesti tehdä pahaa, vaan Hänen täytyy se luoda itsensä ulkopuolelle. Ihmiskunta käy omaa ja omavaraista elämänkoulua nykyisenä Pahana maailmanaikana /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/; eikä sillä näy olevan minkäänlaista halua tunnustaa (saatikka antaa kunniaa) kaiken Luojalle, päin vastoin. Ihmisen on näin opittava ”kantapään kautta”, että sen paras paikka lopulta on rakastavan Jumalan yhteydessä.
Ainoastaan kaikkivaltiaan ja suvereenisen Jumalan kohdalla on totta tämä väittämä; ”tarkoitus pyhittää keinot”!

 

 

 

Ensimmäinen maailmankausi – yhdessä jakeessa

kirjoittaja

 

Kun Raamatun ensimmäisessä jakeessa puhutaan alkuluomisesta, niin jo toisessa jakeessa luotu maailma on kärsinyt katastrofin.

1. Alussa Jumala loi taivaan ja maan.
2. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Konkordanttinen käännös tuo toisen jakeen esiin seuraavasti:

+As for the earth, it came to be a chaos and vacant, and darkness was over the surface of the abyss.  And the spirit of Elohim was vibrating over the surface of the waters.

Loiko Jumala sitten Maan alunperin autioksi ja tyhjäksi? Hepreassa löytyy tässä jakeessa verbin ”oli” takaa hayah, joka voidaan kääntää ”tuli”. Edelleen ”autio ja tyhjä” takaa löytyy hepran tohuwabohu, mikä tarkoittaa ”kaoottista ja sekasoroista” tilaa. Joten kuvataanko tässä ensimmäisen maailmankauden (aionin) päättymistä katastrofiin? Useat kohdat tukevat jälkimmäistä tapahtumaa.

Ensinnäkin Raamatusta löytyy kohtia, jotka vahvistavat sen, että alkuluomisen tulos oli hyvä, iloittava ja asumiskelpoinen.

Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!  Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan? (Job. 38: 4-7)

Näin sanoo Herra, Jumala, joka loi taivaan ja muovasi ja valmisti maan, joka asetti sen perustuksilleen, ei luonut sitä tyhjäksi vaan teki sen asumista varten, (Jes. 45: 18)

Mielestäni eräs merkittävä syy tämän asiantilan epämääräisyyteen löytyy epäjohdonmukaisista käännöksistä. Kun UT:n kreikka puhuu perustamisesta, niin se käyttää termiä themelios, kun se taas puhuu oikeastaan vastakkaisesta tapahtumasta (hajottaminen, kukistaminen) niin se käyttää sanaa katabole. Nämä kummatkin on kuitenkin käännetty yleisiin käännöksiin samalla ilmauksella perustaminen! Esimerkiksi Ef. 1:4 puhuu valinnasta ennen Maailman hajottamista, ja viitannee aikaan ennen Raamatun toisen jakeen katastrofaalista olotilaa.
Raamatun ensimmäisen jakeen ilmoittama ensimmäinen maailmankausi saattoi olla hyvinkin pitkä; kukoistava ja elämää täynnä oleva, kunnes tapahtui jotain – ja aioni päättyi kosmiseen katastrofiin.

Mitäpä tiede on viime vuosina löytänyt, ainakin seuraavia havaintoja olen ruksannut esille. Teorioita näyttävää ainakin menevän tarkistettaviksi ja ehkäpä jopa uusittaviksi.

Perinteisen näkemyksen mukaan Aurinkoa ympäröi alussa kaasusta ja pölystä koostuva kiekko, josta myös planeetat (ja siis myös planeetta Maa) myöhemmin muodostuivat. Mutta näyttää siltä, että Maapallon vesi näyttää olevan vanhempaa kuin aurinkon vesi
(Raamatun mukaan Jumala loi auringon 4. uudelleenluomisen päivänä):

http://www.hs.fi/tiede/art-2000002817939.html

Maan uumenista on löydetty valtavat vesivarannot.
(vedenpaisumuksessa vaikuttivat syvyyden lähteet):

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014061718415904_uu.shtml

Pyrstötähden (siis avaruusperäinen) vesi on erilaista kuin Maan vesi.
(tiede yrittää hakea elämän synnylle syitä maapallon ulkopuolelta):

https://www.avaruus.fi/uutiset/aurinkokunnan-pienkappaleet/churyumov-gerasimenko-pyrstotahden-vesi-on-odotettua-raskaampaa.html

 

 

 

Julistus vankeudessa oleville hengille

kirjoittaja

 

Pietari ja Juudas mainitsevat kirjeissään rangaistuksista kärsivistä henkiolennoista, jotka ovat teljettynä vankeuteen maan uumeniin. Monesti tätä asiaa selitetään niin, että Jeesus kävi kuolemansa jälkeen saarnamassa evankeliumia Tuonelassa oleville kuolleille. Seuraavat Raamatun kohdat puhuvat kuitenkin aivan muuta!

Sillä myös Kristus kärsi kerran kuoleman syntien tähden, vanhurskas vääräin puolesta, johdattaaksensa meidät Jumalan tykö; hän, joka tosin kuoletettiin lihassa, mutta tehtiin eläväksi hengessä, jossa hän myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille (1. Piet. 3:18-19)

Sillä ei Jumala säästänyt enkeleitä, jotka syntiä tekivät, vaan syöksi heidät syvyyteen, pimeyden kuiluihin, ja hylkäsi heidät tuomiota varten säilytettäviksi. Eikä hän säästänyt muinaista maailmaa, vaikka varjelikin Nooan, vanhurskauden saarnaajan, ynnä seitsemän muuta, vaan antoi vedenpaisumuksen tulla jumalattomain maailman päälle. (2. Piet. 2:4-5)


ja että hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon; (Juud. 6)
CLV:
Besides, messengers •ho keep not •their own sovereignty, but leave •their own habitation, He has kept in imperceptible bonds under gloom for the judging of the great day.

Koskapa Raamatun mukaan ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan tykö, ruumis maatuu maaksi ja sielu nukahtaa Tuonelan tiedottomaan tilaan (kreik. Hades) /Saarn_9:10/; /Ps_6:6/, niin myös Jeesus todellisesti kuoli ristillä, Hänhän antoi henkensä Isän käsiin /Luuk_23:45)/. Tämä tarkoittaa taas sitä, että Hän ei ennen kuolleista herättämistä voinut käydä (ikään kuin elävänä) saarnaamassa vangituille hengille, vaikka teologinen runokieli ”astui alas Tuonelaan” siihen suuntaan viitteitä antaakin. Tämän vahvistaa myös Pietari yo. tekstissä todetessaan, että Jeesus toteutti tämän julistuksen vasta eläväksi tehtynä.

Jeesus kävi siis ylösnousemuksensa jälkeen – ei Tuonelassa eikä ”helvetissä” – vaan paikassa, josta alkukieli käyttää nimitystä Tartaros. Tämä pimeyden luolastoa kuvaava nimitys esiintyy Raamatussa vain yhden kerran ja tässä em. 2. Pietarin kirjeen kohdassa. Edelleen alkutekstissä puhutaan henkiolennoista (kreik. pneumasin) eikä ihmisistä. Henget ovat Raamatun mukaan sellaisia olentoja, jotka eivät tarvitse fyysistä kehoa (kuten ihmiset ja eläimet) elääkseen.

Mutta keitä nämä elävät, vankeuteen suljetut henkiolennot sitten ovat?
Juudaan kirjeen mukaan näyttää siltä, että kyse on henkiolennoista, jotka aikoinaan jättivät Jumalan tahdon vastaisesti oman asuinalueensa ulkoavaruudessa ja tulivat Maan päälle.

Entäpä julistiko Herra heille tuossa tilanteessa evankeliumia? Tuo suomennos ”saarnasi” voi antaa tällaisen vaikutelman. Alkukieli käyttää kuitenkin tässä tekstikohdassa ilmausta ekeruxen, mikä tarkoittaa ”juhlallista julistusta” tai ”tiedoksiantamista” (siitä, että Hänellä on nyt kaikki valta sekä Maan päällä että koko Universumissa). Ehkäpä nämä rangaistusvangit saivat siitä myös toivoa oman tulevaisuutensa suhteen…

Niin.
Isälle Jumalalle Hän antoi henkensä eli kuoli. Yli kaksi päivää kuolemanunessa nukuttuaan Jumala herätti Hänet kuolleista /Ef_1:19-20/. Raamattu kuvaa kuolleita ihmisiä aina ”poisnukkuneina” (kreik. koimao) /1. Tess_4:13-14/. Tämä tarkoittaa sitä, että kuolleet nukkuvat syvässä ja tiedottomassa unitilassa /Ps_115:17/; /Jes_38:18/ Jumalassa ja ovat siis Isän Jumalan herätettävissä.

 

p.s.
Nuo Juudan kirjeessä mainittuja henkiolentoja siis pidetään edelleen vangittuna edessä olevaa Suurta tuomiopäivää varten. Niillä näyttää siis oleva edessä päin tehtävä, jota Kristus tulee käyttämään Jumalan Jumalan Vihan päivän aikana, siis Herran Päivän tulemuksen yhteydessä. Mielestäni juuri tämän takia Kävi herra niitä ylösnousemuksensa jälkeen tervehtimässä ja muistuttamassa. Tekstiyhteys antaa siis ymmärtää, että niitä säilytettiin tiettyä Herran päivän tulemiseen /Sef_1:14-17/ liittyvää tehtävää varten. Tämä tehtävä näyttää mielestäni seuraavalta:

 

Ja viides enkeli puhalsi pasunaan; niin minä näin tähden, taivaasta maan päälle pudonneen, ja sille annettiin syvyyden kaivon avain;
ja se avasi syvyyden kaivon, ja kaivosta nousi savu, niinkuin savu suuresta pätsistä, ja kaivon savu pimitti auringon ja ilman.
Ja savusta lähti heinäsirkkoja maan päälle, ja niille annettiin valta, niinkuin maan skorpioneilla on valta;
ja niille sanottiin, etteivät ne saa vahingoittaa maan ruohoa eikä mitään vihantaa eikä yhtään puuta, vaan ainoastaan niitä ihmisiä, joilla ei ole Jumalan sinettiä otsassaan.
Ja niille annettiin valta vaivata heitä viisi kuukautta, vaan ei tappaa heitä; ja ne vaivasivat, niinkuin vaivaa skorpioni, kun se ihmistä pistää.
Ja niinä päivinä ihmiset etsivät kuolemaa, eivätkä sitä löydä; he haluavat kuolla, mutta kuolema pakenee heitä. (Ilm. 9:1-6)

 

 

 

Maailman, ikuisuuden vai aikakauden loppu?

kirjoittaja

 

Maailma, ikuisuus, iankaikkisuus, maailmanaika?
Uuden testamentin vanhoissa alkuteksteissä (vanhalla kreikalla kirjoitetuissa käsikirjoituksissa) esiintyy ainoastaan yksi ilmaisu näiden sanojen takana: aion (ja sen adjektiivimuoto aionion) 199 kertaa. Vanhassa testamentissa sen tarkka heprean sanavastine on olam. Tämän sanan alkuperäinen merkitys tarkoittaa pitkää aikakautta: aikakautta, jolla on alku ja jolla on loppu – siis rajoitettu kesto.

Mutta tavanomaisiin raamatunkäännöksiin tämä aikarajoitteinen ilmaisu on käännetty milloin maailmaksi, milloin iankaikkisuudeksi, milloin ikuisuudeksi, joskus tosin myös maailmanajaksi. Miksi näin epäyhtenäinen käännös eri kohdissa? Miten perimätiedot, teologiset näkemykset ja kreikkalainen filosofia ovat lopulta vaikuttaneet käännöskirjavuuteen? Ja ennen kaikkea, miten tällainen epäjohdonmukaisuus on voinut vaikuttaa oppisisältöihin ja myös kristillisten lahkojen suhtautumisiin ulkopuolella olevia kohtaan?

Lisäksi esim. sanonnalla ”siirtyi ajasta ikuisuuteen” linkitetään ikuisuus ajattomuuteen, mitä käsitettä Raamattu ei tunne ollenkaan. Ns. ajattomuuden idea yhdistettynä Kirjoitusten maailmanaikoihin (so. aioneihin) on tuonut hämmentävän kaaoksen ymmärtää koko Jumalan pelastavaa suunnitelmaa.

Otanpa tässä esille joitakin kohtia Uudesta testamentista, joissa alun perin puhutaan rajallisista aikakausista eli aioneista.

”… mikä on sinun tulemuksesi ja maailman lopun merkki?”. (Matt. 24:3)
(CLV) Mt 24:3
Now at His sitting~ on the Mount of •Olives, the disciples came to Him privately, saying, ”|Tell us, when will these things be? And awhat is the sign of Thy •presence and of the conclusion of the eon?”

Tässä ei toki tarkoiteta nykyisen maailman katastrofaalista tuhoutumista, vaan nykyisen maailmanajan loppumista eli päättymistä.


hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, (2. Tim 1:9)
(CLV) 2Ti 1:9
•Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our •acts, but in accord with His own purpose and the grace •which is |given to us in Christ Jesus before times eonian,

Edellä kyllä tunnustetaan, että ”ikuisia” (aionisia) aikoja ennenkin on ollut aika, mutta käännössana on sitten harhaanjohtava.


mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat. (Sf92; Hepr 1:2)
(CLV) Hb 1:2
onin the last of these •days speaks to us in a Son, Whom He -°appoints enjoyer of the allotment of all, through Whom He also makes the eons;

Tämä kohta näyttää taas hassulta, koska siinä väitetään Jumalan luoneet monta maailmaa. Alkukielessä puhutaan aioneista eli aikakausista. Tässä tarkoitetaan sitä, että Jumala on suunnitellut ja perustanut maailmankaudet (eli ajallisen vaiheistuksen) Kristuksen pelastustyön toteuttamista varten.


korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. (Ef. 1;21)
(CLV) Eph 1:21
up over every sovereignty and authority and power and lordship, and every name that is |named~, not only in this •eon, but also in •that which is impending:

Tämä jae on taas yhdenmukainen alkutekstin kanssa, koska siinä käy ilmi maailmanaikojen rajallisuus ja peräkkäisyys.

Kun raamatunkäännös puhuu teksteillä ”aina ja iankaikkisesti” tai ”iankaikkisesta iankaikkiseen”, niin alkutekstissä puhutaan ”aionien aionista” tai ”aionien aioneista”; näillä tarkoitetaan tulevia maailmankausia, jolloin Jumalan näkyvä hallinto Kristuksen kautta tulee ilmi ja julkiseksi. Ilmaukset ovat analogiset termien ”laulujen laulu” (korkea veisu) tai ”pyhien pyhä” (kaikkein pyhin) kanssa /Tästä tarkemmin/.

Konkordanttinen käännös on kääntänyt tämän avainsanan yhtenäisellä tavalla ja alkuperäismerkityksensä mukaisesti. Ajattelepa noiden kaikkien yo. jakeiden kohdalle johdonmukaisesti käännössana ”ikuinen”, niin miltä jakeiden sisältö kuulostaisi. Ajattelepa sitten jokaiseen paikkaan käännössanaksi ”maailmanaika”, niin tuntuuko jakeiden ilmoitusten sisältö toisenlaiselta?

Mielestäni nämä iankaikkisuus/ikuisuus –hokemat hämärtävät Raamatun perusilmoitusta, jonka taustalla on Jumalan ajastettu (maailmanaikoihin ja niihin sisältyvien hallintokausiin perustuva) suunnitelma. Näinhän ei kuitenkaan ole alun perin kirjoitettu, vaan näillä tulkinnoilla on ollut, ja edelleen on,  käyttöä ”kirkollisessa” vallankäytössä. Käännössana ei tuo kunniaa Jumalan ja Kristuksen kaiken kattavalle rakkaudelle ja prosessissa olevalle pelastustyölle, vaan siirtää kunniaa ja ratkaisuvaltaa ihmiselle. Se antaa musta-valkoisen ja lopullisen vaikutelman pelastuksesta ihmisavusteisena toimenpiteenä ja saa ajattomuuden harhallaan horisontit sekaisin ymmärtää Raamatun ilmoituksen kokonaiskuvaa.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä