Näinhän on kirjoitettu.
Näin on kirjoitettu nimenomaan meille nykyisen Armon talouskauden uskoville.
Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. (1. Kor. 1:18)
(CLV) 1Co 1:18
For the word •of the cross is stupidity, indeed, to •those who are perishing~, yet to us •who are being saved~ it is the power of God.
Tässä Paavali opettaa aivan evankeliuminsa ydinasiasta. Hän opettaa meille itse ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta saamaansa evankeliumia. Hän ei opeta, kuten Matteus, Markus, Luukas tai Johannes opettavat; heidän opetuksensahan keskittyvät – ennen ristintapahtumia tapahtuneeseen – Jeesuksen maallisen elämän kuvaamiseen. He kertovat nimenomaan siitä, miten Jeesus toimi ja mitä opetti juutalaisille lihallisen elämänsä aikana.
Tämä on tärkeä asia ja tämä on hyvä muistaa, kun lähdetään tarkastelemaan Sanomaa Rististä!
Ensinnäkin suomalaisen käännöksen ”kadotukseen joutuvat” ei pidä takanaan mitään ”kadotus”-nimistä paikkaa, vaan alkutekstistä löytyy tässä ilmaus apollumenois, joka voidaan kääntää ”menettävät uskon kautta tulevan pelastuksen”; eikä usko ole läheskään jokaisen /2. Tess_3:2/.
Toiseksi Paavali ei myöskään opeta lainkaan ”ristin kantamista” tai ”ristin juurelle menemistä”, jotka ilmaisut löytyvät ns. evankeliumikertomuksista. Hän itse otti vastaan Ristin sanaan kätketyn evankeliumin ja salaisuuden kohdatessaan ylösnousseen Herran Damaskoksen edustalla. Eikä Paavali suinkaan tuolloin kulkenut ”ristiä kantaen”, vaan päinvastoin: uhkui vihaa ja murhaa kaikkia ristin kantajia kohtaan /Apt_9:3-9/. Eikä hän siis valinnut Jeesusta, vaan Herra Jeesus valitsi hänet. Ristin sana lähtee siis vasta sovituksesta, joka antaa Jumalalle täydet ja oikeutetut valtuudet tehdä valintansa sen aionisen (aikakautiseen, ”iankaikkisen”) suunnitelman mukaan, jonka Hän on (jo kauan sitten) laatinut valmiiksi – ja päättänyt Kristuksen Jeesuksen kautta toteuttaa – jo ennen aionisia (aikakautisia, ”ikuisia”) aikoja /1. Kor_2:7/.
Risti sanan ytimessä on seuraava totuus.
Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa (Gal. 2:19-20).
Ja tämä on tänään totta tietenkin Kristuksen Hengen alueella.
Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; (Room. 6:3-6)
—
Tämä Ristin Sanan totuus saa kasvaa ja vahvistua tämän päivän uskovassa, kun hän saa elää arkielämässään tässä todellisuudessa. Ja kaikki tämä on kirjaimellisesti totta meidän henkemme ja Kristuksen Hengen yhteen kasvamisessa /1. Kor_12:13/. Uskovahan on Kristuksessa kertakaikkisesti pelastettu (piste). Kyse on palvelusta ja palkkioista. Kyse on siitä, että Kristus saa meissä syrjäyttää yhä enemmän Aadamia, jolta perimämme kuoleman ruumis pyrkii meitä (mieltämme) fokusoimaan oman syntisyytemme tarkkailuun. Tämä ei kuitenkaan ole ollenkaan Kristuksen mielen mukaista, vaan meidän tulee suhtautua synnin ruumiisemme ikään kuin kuolleeseen ruumiiseen. Ei kuollut vaadi huomiota! Ei tällainen ole suinkaan Kristuksen mielen mukaista.
Tähän kaikkeen on ylösnoussut Kristus antanut meille välineet. Näistä välineistä tulee pitää tiukasti kiinni, koska ne ovat Jumalan Armon hallinnan välineitä. Armon, eli Jumalan lahjasuosiollisuuden periaatteiden (lainalaisuuksien) soveltaminen tulee olla uskovan elämässä päivittäistä, koska se kätkee meitä tämän nykyisen synnin ruumiin vaikutukselta /Room_7:24/!!! /tästä tarkemmin/.
Jumala on antanut meille – Hänen salatun Armon talouskaudella eläville – myös konkreettiset välineet siihen, miten omalta osaltamme voimme olla (mielemme ja rukouksemme) alueella edistämässä ja vahvistamassa meissä Kristuksen mielen mukaista elämää.
Hän on antanut meille päivittäiset välineet huoli- ja pelkoroskien puhdistamiseen sydämemme ja mielemme alueella /tästä tarkemmin/.
Hän on antanut meille konkreettiset välineet myös vanhan ihmisemme jäsenten surmaamiseen liittyen ja Kristuksen (uuden ihmisen) päälle pukemiseen liittyen /tästä tarkemmin/.
—
Siksi Paavali korostaa ja pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että emme keskitä huomiotamme Kristuksen maallisen (lihallisen) elämän vaiheisiin ja sitä kautta Israelille annettuihin lupauksiin. Hän oikein opettamalla opettaa tätä sanoessaan:
Sen tähden me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan; jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan, emme kuitenkaan nyt enää tunne. (2. Kor:5:16)
Tätä kansojen apostoli korosti myös kertoessaan päättäväisestä uskon asenteestaan ja valinnastaan Korinttolaisille (ja siis myös meille):
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna. (1. Kor. 2:2)
Opetustestamentissaan Paavali vielä painottaa Timoteukselle sitä, miten hänen tulisi muistaa ja ajatella Kristusta nykyään (ei Hänen maanpäällistä elämää muistellen, vaan) nimen omaan kuolleista ylösnousseena /2. Tim_2:8-9/.
Näin voimme antaa Jumalan dynaamiselle (toiminnalliselle ja aikaansaavalle) voimalle (kreik. dunamis) luvan toimia arkielämässämme.
Tämä on oikeasti Pyhä (so. meille kansojen uskoville erotettu ja tarkoitettu) evankeliumi.
Tämä on itse ylösnousseen Herran meille kansojen apostolinsa kautta välittämä, tänään voimassa oleva, armon ja totuuden sana.
Tähän saamme luottaa ja tästä voimme iloita.
