Artikkelit

Armo kätkee – armo kasvattaa!

kirjoittaja

 

Mitä armolla oikeastaan tarkoitetaan? Onko se vain Jumalasta lähtöisin olevaa armahtavaisuutta vai myös Jumalan lahjarakkauden ja huolenpidon vaikuttamaa kiitollisuutta ja iloa Hänessä?

Kun Uuden testamentin alkukielessä puhutaan armosta, niin sen takana on ilmaisu charis. Kun alkutekstissä puhutaan ilosta, niin sieltä löytyy sana chara. Kun Uuden testamentin käsikirjoitukset puhuvat kiittämisestä, niin se on kirjoitettu termillä eucharisteo. Suomenkielisessä Raamatussa nämä ilmaukset on käännetty vastaavasti ”armo” – ”ilo” – ”kiittää”.
No mitä tämä voisi kertoa? Ainakin sen, että äidinkielessä nämä sanat näyttävät olevan melko etäällä toisistaan, kun taas inspiroidussa alkukielessä armo, ilo ja kiittäminen paljastuvat myös vahvoiksi sukulaisilmauksiksi. Toisin sanoen voitaisiin kuvata armon olevan jotain sellaista Jumalan suurta suosiollisuutta, joka saa aikaan vastaanottajassaan iloa ja kiitosmieltä. Ja myös niin päin, että kiitollisuutta osoittamalla Jumalaan päin avaamme samalla väylää Jumalan armon tulolle voimavaraksi elämäämme.

Kun Paavali puhuu ja huokailee nykyisen ns. alennustilan  ruumiin vaikutuksista ihmisen elämään Roomalaiskirjeen 7. luvussa, niin se on tavallisissa raamatunkäännöksissä ilmaistu:
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? (Room. 7:24)

Konkordanttinen käännös ilmaisee puolestaan em. kohdan seuraavasti:
(CLV) Ro 7:24
A wretched man am I! What will |rescue~ me out of this •body of •death? Grace!

Eli tuo vastaus ”Armo” puuttuu tavallisista käännöksistä, mutta se on kirjoitettu Codex Sinaitukseen (ehkä täydellisimmän Uuden testamentin käsikirjoituksen aikalais-tarkistettuun versioon) ja Konkordanttinen käännös on sen ottanut mukaan tekstiinsä. Siis alkutekstissä annetaan näin myös suora vastaus Paavalin pitkään huokailuun ja kysymykseen! Jumalan armo kätkee, pelastaa meitä myös alennustilamme ruumiin vaikutuksilta! /tästä takemmin/  Tämänhän Paavali on antanut esimerkiksi meille siitä, miten Jumalan armo tänä päivänä meissä toimii.

Kun Paavali taas sanoo, että
Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani. (1. Kor. 15:10)
niin hän tunnustaa, että kaiken takana hänen tehtävässään on Jumalan armon (lahjasuosiollisuuden) voimavaikutukset, eikä suinkaan hänen omaa erinomaisuuttansa.

Edelleen kun katsotaan kirjettä Tiitukselle, jossa Paavali kirjoittaa:
Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa (Tiit. 2:11-12)
CLV Tit 2:11 – Tit 2:12
For the saving grace of •God made its advent to all =humanity,
training us that, -disowning~ •irreverence and •worldly desires, we should be living sanely and justly and devoutly in the current eon,

Niin apostoli ensin mainitsee, että tämä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille. Sitten Paavali puhuu Jumalan armon kasvattavasta tai paremminkin valmentavasta (kreik. paideuousa) vaikutuksesta elämäämme. Tässä alkukielen verbi esiintyy kreikan ns. middle-pääluokassa, mikä tarkoittaa sitä, että myös tekijä (armo) on (enemmän tai vähemmän), sen tekemisen (ihminen) kohteena.  Tämän voi ymmärtää ajattelamalla esim. valmentaja-valmennettava -suhdetta. Miten välttämätöntä on myös valmennettavalla ottaa roolinsa tässä uuden ihmisen kasvussa Kristuksen kanssa. Kansojen apostoli pitää tätä totuutta ja siunausta niin tärkeänä, että kehottaa meitä kiittämään joka tilanteessa (1. Tess. 5:18).

Kiitollisuus meidän taholta on luottamuksen osoitusta Jumalan huolenpitoa kohtaan ja samalla Hänen armonsa hallinnan vahvistamista elämässämme. Kiitollisuus taas osoittaa meidän taholta luottavaisuutta ja tyytyväisyyttä Jumalaa ja Hänen palkitsevaisuuttaan kohtaan:

suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. (1. Tim 6:6)

Tai vielä täsmällisemmin:

(CLV) 1Ti 6:6
Now •devoutness with contentment is great capital;
Eli jumalisuus sidottuna tyytyväisyyteen on suurta pääomaa (kreik. porismos), suurta varallisuutta!

Jumala toimii tänään Armon talouskauden periaatteiden mukaisesti. Uskonelämä paketoituna näyttävään, hyvältä ja juhlalliseltakin vaikuttavaan jumalanpalvelustoimintaan ja muuhun ”virallisesti hyväksyttyyn” uskonnolliseen käyttäytymiseen ei sinällään tee vaikutusta Jumalaan.
Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ”Älä tartu, älä maista, älä koske!”  – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta -ihmisten käskyjen ja oppien mukaan? Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. (Kol. 2:19-23)

Niin kuin Kristuksen seurakuntakin on hengellinen (so. yli kristinuskonnollisten rajojen) toimiva organisaatio (Kristuksen ruumis), niin myös Jumalan armo toimii kristityn elämässä ainoastaan hänen omaa henkeään vahvistavan Pyhän Hengen yhteydessä.
Herran Jeesuksen Kristuksen armo olkoon teidän henkenne kanssa. (Fil. 4:23)

 

p.s.

Alkutekstissä esintyy jakeen /Room_7:24/ käännössanan ”kuka” tai ”what” takana interrogatriivipronomini tis, joka asiayhteyden huomioiden ja  kodeksi Sinaiticuksen korjauksen perusteella oli mielestäni parempi kääntää:

Minä viheliäinen ihminen, mikä pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Armo! (Room. 7:24)

 

 

Danielin vuosiviikot ja me

kirjoittaja

(suurenna kuva näpäyttämällä sitä)

Israelin pelastumisen vaiheet, niiden kestot ja toteutusjärjestys ilmoitettiin aikanaan Danielille. Kyse on kokonaisuudessaan seitsemästäkymmenestä vuosiviikosta eli (70*7=) 490 vuodesta. Näiden vuosiviikkojen ennustukset eivät kuitenkaan koske meitä, kansojen uskovia.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi; silloin luopumus päättyy, ja synti sinetillä lukitaan, ja pahat teot sovitetaan, ja iankaikkinen vanhurskaus tuodaan, ja näky ja profeetta sinetillä vahvistetaan, ja kaikkein pyhin voidellaan. (Dan 9:24)

Kyse on siis Israelia ja Jerusalemia koskevasta lupauksesta. Em. jakeessa käy ilmi, että tämä vuosiviikko-kokonaisuus päättyy siihen, että Israelille luvattu maanpäällinen, tuhatvuotinen, ”iankaikkinen” Kuningaskunta (jossa Herra Jeesus oikeudenmukaisuudella maailmaa hallitsee) astuu voimaan.

Danielin vuosiviikkoennustus jakautuu kolmeen osaan.

Seuraavassa jakeessa Jumala ilmoittaa Danielille kaksi ensimmäistä vaihetta ja niiden päätökset.

– – –

1) Ensin sen, miten ensimmäisen seitsemän vuosiviikon (eli 7*7=49 vuoden) jälkeen Jerusalem jälleen rakennetaan.

Ja tiedä ja käsitä: siitä ajasta, jolloin tuli se sana, että Jerusalem on jälleen rakennettava, voideltuun, ruhtinaaseen, asti, on kuluva seitsemän vuosiviikkoa; (Dan 9:25)

Tämä tapahtui Esran ja Nehemian aikana Persian kuninkaan Artahsastan määräyksestä.

– – –

2) Sitten Danielille paljastetaan seuraavan kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa kestävän vaihe.

ja kuusikymmentäkaksi vuosiviikkoa, niin se jälleen rakennetaan toreinensa ja vallihautoinensa, mutta keskellä ahtaita aikoja. (Dan 9:25)

Siis 62 vuosiviikkoa (eli 7*62=434 vuotta) eteenpäin on Jerusalem edelleen rakennettuna, mutta Rooman miehitysvallan alaisuudessa (keskellä ahtaita aikoja). On siirrytty Jeesuksen maanpäälliseen elämänaikaan. Ja tämän toisen vaiheen päätyttyä..

Ja kuudenkymmenen kahden vuosiviikon mentyä tuhotaan voideltu, eikä häneltä jää ketään. Ja kaupungin ja pyhäkön hävittää hyökkäävän ruhtinaan väki, mutta hän itse saa loppunsa tulvassa. Ja loppuun asti on oleva sota: hävitys on säädetty. (Dan 9:26)

Tämä ennustus näyttää toteutuneen noin 27 jKr eli 434 vuotta em. Kuningas Artahsastan käskystä. Eli Messias tapetaan ja Hänen ”lammaslaumansa” hajotetaan (Matt. 26:31). Kuitenkin viimeiseen vuosiviikkoon asti on oleva sotia: ”Ja te saatte kuulla sotien melskettä ja sanomia sodista; katsokaa, ettette peljästy. Sillä näin täytyy tapahtua, mutta tämä ei ole vielä loppu” (Matt. 24:6).

Sitten, niin sitten näyttääkin tapahtuvan melkoinen aikaloikka! Siirrytäänkin seuraavaksi (melskeisten ja sotaisten aikojen jälkeen) suoraan aikahyppynä lopunaikaan ja Israelin ahdingon aikaan.

– – –

3) Siirrytään viimeiseen vuosiviikkoon.

Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan 9:27)

Nyt puhutaankin Antikristuksesta ja viimeisestä vuosiviikosta, viimeisestä 7 vuoden jaksosta Danielille annetusta ennustuksesta. Israelille kohdistettu Raamatun ilmoitus ei paljasta mitään, mikä on (nyt jo liki 2000 vuotta jatkuneen) poisleikatun (yliloikatun) aikajakson sisältö! Tähän löytyy luonteva selitys ja vastaus siitä, että tuo – tässä Danielille annetussa ilmoituksessa täysin salattu – ilmoitus ei koske Israelia, vaan Jumalalla on kokonaissuunnitelmassaan varattuna se aivan muuhun käyttöön. Samalla Danielille annettu ilmoitus vahvistaa sen, ettei Jumala ole tänään suinkaan hylännyt vallittua kansaansa, Israelia. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] jälkeen on nyt siirrytty tuohon Vanhassa testamentissa täysin vaiettuun talouskauteen, jonka aikana Jumala kutsuu valitsemansa ihmiset eri kansoista Kristuksen Jeesuksen ruumiin, Hänen hengelliseen organisaationsa, jäseniksi. Paavalin kutsusta kansojen apostoliksi (Apt. 9) alkaen on ylösnoussut Herra Jeesus paljastanut hänen kauttaan tuon Jumalan aiemmin salatun (Danielin ennustuksessa yliloikatun) suunnitelman, jota Hän tänään toteuttaa siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut /Room_11:25/.

Tätä näkökulmaa vasten voi ymmärtää, miksi Paavali niin monessa kohdin korostaa meille oman evankeliuminsa erilaisuutta ja erinomaisuutta siihen nähden, mitä Israelille on luvattu. Tämä  evankeliumi oli koko menneen ajan Israelilta salattu ja se liittyi jo kauan sitten Jumalan itsessään tekemään päätökseen ja armovalintaan: aikaan jolloin Jumala ei vielä ollut missään tekemisissä Israelin kanssa. Paavalin evankeliumia ei voi päätellä lineaarisena jatkumona tai täydennyksenä sille, mitä Jumala oli kansallisesti Israelille suunnitellut; ikään kuin se olisi pala palalta rakennettavissa Vanhasta testamentista lähtien. Tämä johtaa väistämättömiin ja hämmentäviin ristiriitojen tällaisen ”yhteen-pötköytetyn” evankeliumin tulkinnassa. Paavalin evankeliumi poikkeaa niin sisältönsä kuin myös kohderyhmänsä puolesta siitä evankeliumista, jota Pietari julisti.

vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme (1. Kor. 2:7)

Muut kansat olivat vielä siihen aikaan ilman Kristusta, olivat vailla Israelin kansalaisoikeutta ja vieraat lupauksen liitoille, ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa (Ef. 2:12). Myös tämä selittää nykyisen Armon hallintokauden ilmoituksen puuttumisen Israelille annetusta Vanhasta testamentista ja muusta ei-paavalillisesta Uuden testamentin tekstistä.

Paavali joutuu myös monessa kohdin puolustamaan erityistä asemaansa ja tehtäväänsä tuon Danielin ennustuksen aika-aukon merkityksen esiin tuojana ja itse ylösnousseen Herran tähän tehtävään valtuuttamana apostolina.

hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmi saatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden sen evankeliumin kautta, jonka julistajaksi ja apostoliksi ja opettajaksi minä olen asetettu /2. Tim_1:9/.

Danielin näky myös vahvistaa sen, miten tuo (viimeinen vuosiviikko) seitsemän vuotinen lopunaika koskee ainoastaan Israelia, sen suuren ahdingon aikaa, jonka jälkeen se saa ottaa vastaan Messiaansa: Hänet, jonka olivat kerran lävistäneet /Sak_12:9-10/. Se, mikä on luvattu Israelille, sijoittuu eri aikaan kuin nykyiseen Armon hallintokauteen. Ja koska viimeinen vuosiviikko on tarkoitettu vain valitulle kansalle, niin siksi se on myös sille ilmoitettu Vanhassa testamentissa ja siksi Paavali myös siitä – meitä täysin koskemattomana ilmoitusosana – tyystin vaikenee. Viimeisestä vuosiviikosta voidaan käyttää myös nimitystä Vihan hallinto tai Tuomion hallinto. Me kuitenkin kuulumme Armon hallinnon alaisuuteen, jonka voimassaolo tietysti lakkaa ennen tuon Jumalan seuraavan hallintokauden /tästä tarkemmin/ alkamista.
Viimeinen vuosiviikko, Vihan hallinnon aika, ei koske meitä kansojen uskovia.

Ei Jumala ole säätänyt meitä – jotka kuulumme Armon hallinnon alle – Vihan hallinnon alle.
Ei, vaan Jumala on antanut meille tässäkin asiassa pelastuksen ”toivon” eli varman pelastumisen odotuksen /1. Tess_5:8-9/.

 

 

Mistä kannattaa kehuskella ja ylpeillä?

kirjoittaja

 

Mikä voisi tänään olla kristitylle Jumalan mielen mukainen, käyttäytymisen perusmalli? Erilaisia prototyyppejä on varmaankin tunnistettavissa. Yksi on raskas ristin kantajan malli. Toinen voisi olla syntisyydellään huokailevan malli. Kolmas malli voisi olla nöyryyteen ja ehkäpä nöyristelyynkin liittyvä ”minä mato matkamies maan” malli. Neljäs voisi olla kristillis-uskonnollisiin tapoihin ja perinteisiin tukeutuva malli. Viidennessä mallissa voitaisiin tavoitella kansallisia ja maailmanlaajuisia herätyksiä ja ”sielujen voittoja”. Löytyy niitä varmaan muitakin prototyyppejä. Tunnistan itsenikin olleen osallinen kaikista em. malleista.

Mutta mitä ylösnoussut Herra Paavalin kautta meille tästä opettaa? Eikö kristitty voi myös ylpeillä?
Kyllä voi, ja pitääkin. Eikä vain joskus, vaan alati, yhä uudelleen!

Paavali puhuu meille kerskaamisesta (kreik. kaukhaomai). Sana tarkoittaa kerskaamista, ylpeilyä, leveilyä, ylvästelyä. Tämä ylpeily on osoitettu kehotuksena itsessään Jumalan edessä riittämättömyyttä ja syntisyyttä kokevalle ihmiselle, ihmiselle joka turvaa Kristukseen Jeesukseen. Ei ihmiselle, joka luottaa itseensä (omaan lihaansa) ja omiin suorituksiinsa pätevöityä Jumalan edessä.

Kun Paavali kehottaa lukijoitaan ottamaan opiksi ja käyttöönsä sen sanaston mallin, jota hän meille evankeliumissaan ja opetustestamentissaan välittää:

Ota esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka olet minulta kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. (1. Tim. 1:13)
(CLV) 2Ti 1:13
|Have a pattern of |sound words, which you hear bfrom me, in faith and love •which are in Christ Jesus.

niin hän painottaa sanojen ja niiden merkitysten keskeistä tärkeyttä. Alkutekstissä tosiaan puhutaan terveiden tai tervehdyttävien sanojen mallista (kreik. typos). Ja apostoli tarkoittaa tässä nimenomaan oman evankeliuminsa merkitystä ja sitä, että siihen liittyy myös tietynlainen sanasto ja niiden merkitykset, jotka tietyin osin myös poikkeavat ns. Kuningaskunnan evankeliumin ilmaisuista. Tässä on hyvä esimerkki siitä!
Verbi kaukhaomai ja sen nominimuodot kauchema ja kauchesis esiintyvät Uudessa testamentin alkutekstissä 49 kertaa. Mutta Paavalilla peräti 48 kertaa! Tästä voidaan päätellä, että tämän kristityn peruskäyttäytymiseen kuuluva kehote on erityisen omaleimainen ja erityisen tärkeä nykyisellä Armon hallintokaudella elävälle ihmiselle.

Mihin Paavali sitten kehottaa uskovaa kohdistamaan tämän ylpeilyn?
Kahteen kohteeseen!

Ensinnäkin hän kehottaa meitä kerskaamaan ja ylpeilemään heikkoudestamme. Hän kehottaa meitä kerskailemaan ristin sanomasta: siitä että meidän vanha ihmisemme on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, vanha ihmisemme on Hänessä ”laitettu hyllylle”.
Mutta pois se minusta, että minä muusta kerskaisin kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä, jonka kautta maailma on ristiinnaulittu minulle, ja minä maailmalle! (Gal. 6:14)

Sitten hän jatkaa
ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, (Gal. 2:20)

Tässä Paavali korostaa uskovan elämän tapahtuvan nyt Kristuksen Hengessä. Liha heikkouksineen on viety ristille. Kyse on tänään uudesta luomuksesta, uuden ihmisen elämisestä Hengessä Kristuksessa. Tämän tosiasian mukaan hän kehottaa kristittyä ojentautumaan, elämään Jumalan armon ja rakkauden vaikuttamaa elämää. Kristillis-uskonnollisilla suorituksilla ja toimilla ei ole tänään mitään merkitystä hankkia Jumalalta suosiollisuutta.
Sillä ei ympärileikkaus ole mitään eikä ympärileikkaamattomuus, vaan uusi luomus. (Gal. 6:15)

Jumalan pelastava toiminta perustuu yksinomaan armoon ja tämä Armon evankeliumi on leikattavissa raamatusta esiin ainoastaan Paavalin kirjeiden kautta! Kun kerskaamme heikkoudestamme, niin osoitamme näin menetellen luottavamme Jumalan kertakaikkiseen pelastustekoon Kristuksessa ja samalla siihen, että meidän heikkoutemme (lihallinen kyvyttömyytemme pätevöityä Jumalan edessä) vietiin ristille.

Toisekseen ja yhtäaikaisesti meidän tulee ylpeillä myös Herrasta ja Hänen väkevyytensä voimasta. Sillä Hän on tämän kaiken valmistanut: vienyt vanhan ihmisemme ristille ja tullut meihin elämään uuden ihmisen elämää Pyhän Henkensä kautta.

Ja hän sanoi minulle: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”. Sen tähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan. (2. Kor. 12:9)
niin kuin kirjoitettu on: ”Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra” (1. kor. 1:31)

Näistä kansojen apostolin meille osoittamista tervehdyttävien ja eheyttävien sanojen mallista kannattaa ottaa vaarin. Saamme rohkeasti kerskailla kyvyttömyyksistämme Hänen tahtonsa täyttämisen suhteen (tuoda niitä säännöllisesti rukouksessa kiitoksen kanssa Hänelle tiettäväksi) ja samalla turvata Hänen armonsa auttavaan ja pelastavaan voimaan.

Sillä tämän periaatteen mukaisesti Hän toimii ylösnousseena tänäänkin:
Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” (Luuk. 5:31-32)

 

 

 

 

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat ..

kirjoittaja

 

Kaksituhatta vuotta on kulunut Jeesuksen antamasta ns. lähetyskäskystä. Ihmisten määrä maapallolla on tuona aikana kasvanut (2024) jo yli kahdeksan miljardin, samoin pahuus ja sen valta näyttää sen kuin vaan kasvavan. Jeesus antoi aikanaan lähetyskäskynsä juutalaisille opetuslapsilleen:

Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19-20)
CLV Mt 28:19 – Mt 28:20
Going, then, disciple all the nations, baptizing them into the name of the Father and of the Son and of the holy spirit, teaching them to be keeping all, whatever I direct~ you. And |lo~! I/ am with you all the days till the conclusion of the eon! Amen!”

Tämä tehtäväksianto puhuu selkeästi ja määrätyssä muodossa maailman kaikkien kansojen (kreik. panta ta ethne) tekemisestä (ei siis pelkästä saarnaamisesta) Hänen opetuslapsikseen. Kristilliset kirkot ja monet ns. hengelliset liikkeet ovat tunnustautuneet vuosisatojen ajan tämän vaativan tehtävän tekijöiksi. Osa niistä on tosin luopunut lähetyskäskyn kaikenkattavuudesta, mutta moniko kristillinen yhteisö on julkisesti sanoutunut sen ehdottomuudesta irti? Sitähän koko ajan kuitenkin pidetään esillä ikään kuin se olisi voimassa ja koskisi nykyistä kristillistä ”maailmankirkkoa”. Miksi Jumala ei ole antanut viimeisen kahden vuosituhannen aikana valtakirjaa ja resursseja tätä kaikkia maailman kansoja koskevaa opetuslapseuttamista varten? Puhuiko Jeesus vain pehmeitä tämän ehdottoman ja laajavaikutteisen käskynsä antaessaan? Ei varmasti. Ei Hän puhunut missään asiassaan sellaista, mitä Hän ei ole tarkoittanut todesta otettavaksi ja minkä toteuttamista, maaliin saattamista, Hän itse ei ole takaamassa ja varmistamassa. Ei Herra ole tehnyt syntiä eli missannut (eihän Jumala voi tehdä syntiä) tämänkään kokonaisvaltaisen ja koko maailmaa kattavan lähetystehtävän antaessaan /Tästä tarkemmin/.

Ei Hän ole missannut, kyse on vain siitä, ettei se ole Jumalan suunnitelmassa – Suunnitelmien suunnitelmassa – tullut vielä ajankohtaiseksi. Missaukset ovat tapahtuneet muualla. Eihän Jeesus tätä käskyään alun perin antanutkaan kristillisille kirkoille, eihän niitä vielä tuolloin ollut edes olemassa, vaan juutalaisille opetuslapsilleen. Osoite oli selvä ja suoraviivainen. Käsky ja siihen liittyvät lupaukset odottavat aikaansa ja niihin liittyvä Jumalan lupaus tulee täydellisesti toteutumaan, täyttymään Hänen suunnitelmansa tehtäväjaon ja aikataulutuksen mukaisesti.

Em. jakeiden suomalainen käännös on tässä epätarkka. Ensinnäkään jakeissa ei puhuta maailmasta (kreik. kosmos), vaan maailmanajasta (kreik. aion). Toisekseen tässä ei puhuta maailman lopusta vaan tarkemmin maailmanajan päätöksestä, täyttymisestä (kreik. sunteleia). Käsite ”maailman loppu” on alkutekstille täysin vieras ja tässäkin puhutaan tulevasta aikakaudesta ja sen täyttymyksen tilan saavuttamisesta. Esimerkkejä jälleen siitä, että jos kääntäjäkunta ei saa tekstiä mahtumaan ”viralliseen” teologiseen viitekehykseensä, niin väännetään sille yhteiseen teologiseen ymmärrykseen mukautuvampi käännössana – mutta tämänhän täytyy lopulta johtaa vain ristiriitaisiin ja hämmentäviin tulkintoihin.

Jeesus ei antanut käskyään ja lupaustaan nykyiselle pahalle maailmanajalle /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/, vaan seuraavalle, tulevalle maailmanajalle, jonka tulo oli tuohon aikaan lähellä ja johon liittyviä voimia ja merkkejä alkoi ilmetä Helluntain hallinnon [∼Apt. 2:1 – 9:3-4] aikana. Pietari julisti tuolloin evankeliumiaan tulevasta, ”jo huulilla olevasta” Kuningaskunnasta Israelille (Matt. 16:16-19). Juutalaisia opetuslapsia alettiin myös tuolloin varustamaan kaikkien kansojen opetuspaseuttamis-tehtävää varten mm. antamalla heille kyky julistaa evankeliumia eri kansojen kielillä (Apt. 2:6). Tämän jälkeen tuli kuitenkin Jumalan suunnitelmissa PAUSE-vaihe Israelin suhteen ja siirryttiin ns. Siirtymäkauden hallinnon kautta nykyiselle (aiemmin täysin salatulle ja vaietulle) Armon hallintokaudelle, jonka sanoma ja sisältö avautuu Paavalin evankeliumin kautta.

—

Seuraavat kohdat vahvistavat sen, että Jeesus tarkoittaa lähetyskäskyssään juutalaisia opetuslapsiaan ja tulevaa (eikä nykyistä) maailmanaikaa.

Ensinnäkään Jumala ei ole ollut tukemassa lähetyskäskyn kaikenkattavuuden toteuttamista nykyisenä maailmanaikana, niin kuin artikkelin alussa tuli todetuksi. Päin vastoin pahuus saa rehottaa ja kasvaa nykyisen maailmanajan loppuun saakka ennen kuin siihen puututaan /Matt_13:25-30/.

Toiseksi Jeesus ennusti pahuuden kehityksen ja sen kasvun täyteen mittaansa nykyisen Pahan maailmankauden loppuun tultaessa (esim. /Matt_13:36-39/). Eli maailman kansojen opetuslapseus näyttää vielä tuolloinkin (nykyisen maailmankauden lopussa) olevan vielä kovin kaukana.

Kolmanneksi Jeesuksen puhuessa tulevasta, toisesta tulemisestaan, jolloin Hän (ennen Kuningaskuntansa perustamista) suorittaa tilinpäätöksen, kaikkia maailman kansoja koskevan oikeuskäsittelyn, Hän toteaa:
Ja hänen eteensä kootaan kaikki kansat ja hän erottaa toiset toisista, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Ja hän asettaa lampaat oikealle puolelleen, mutta vuohet vasemmalle. (Matt. 25:32-33)
Tämä tilanne kuvaa nykyisen, Pahan maailmanajan päätöstä, jossa Jeesus tulee Kuninkaiden Kuninkaana kaikessa voimassaan pelastamaan kansansa Israelin sen suuresta ahdingosta. Jae osoittaa, miten paljon tuona ajankohtana (joka siis päättää nykyisen maailmankauden) on maailmassa Israeliin vihamielisesti suhtautuvia kansoja, ”vuohi-valtioita”, jotka siis vielä tuolloin ”odottavat” Israelin paimennusta ja Jeesuksen opetuslapsiksi pääsemistä. Maailman kansojen johtajat ja edustajat seisovat tässä tilillä.

Neljänneksi Jeesus puhuu seuraavassa tulevasta, tuhatvuotisen Kuningaskunnan ajasta ja sen aikana julistettavasta Kuningaskunnan evankeliumista kaikkeen maailmaan, minkä jälkeen Jumala saavuttaa tavoitteensa Maan päällä kaikkien kansojen osalta.
Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu. (Matt. 24:14)
(CLV) Mt 24:14
And |heralded shall be this •evangel of the kingdom in the whole inhabited~ earth for a testimony to all the nations, and then the consummation shall be arriving.
Minkä jälkeen saavutetaan täyttymys eli kaikki kansat on tehty Jeesuksen opetuslapsiksi. Käännössanan ”loppu” takaa löytyy alkukielen telos, mikä tarkoittaa täyttymystä, päämäärän saavuttamista.

Viidenneksi Jeesus kehottaa lähetyskäskyssään oppilaitaan kastamaan muiden kansojen ihmiset Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Juutalaisten apostolit eivät aikanaan kastaneet ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen” nimeen. Vaan kastoivat ”Jeesuksen Kristuksen” nimeen israelilaisia ja ”Herran Jeesuksen” nimeen samarialaisia (Apt. 8:16).
Joten tämä ”Pyhän kolminaisuuden” nimeen tapahtuva kastemenettely kansojen kohdalla (Joka liittyy kiinteästi Jeesuksen lähetyskäskyyn) näyttää vielä odottavan aikaansa.

Kuudenneksi Jeesus lupaa lähetyskäskyssään olla päivittäin myös fyysisesti läsnä ja hallita Israelin ja opetuslastensa kanssa koko tulevan, tuhat vuotta kestävän, Kuningaskunnan ajan /Luuk_22:29-30/; /Ilm_20:6/.

Seisemänneksi Jumala antoi jo Vanhassa testamentissa Israelille lupauksen siitä, miten Kansojen lähetystyö tulee ajoittumaan Jaakobin ahdistuksen ja Herran tulemisen jälkeiseen maailmanaikaan.
Minä saavun kokoamaan kaikki kansat ja kielet, ja kaikki tulevat ja näkevät kirkkauteni.
Ja heidän keskellään minä teen ihmeen ja heidän joukostaan lähetän eloon jääneitä vieraiden kansojen luo Tarsisiin, Putiin, Ludiin, Mesekiin, Tubaliin ja Javaniin, kaukaisille saarille ja rannikoille, jotka eivät ole kuulleet minusta puhuttavan eivätkä nähneet minun kirkkauttani. Nuo, jotka lähtevät, kertovat vieraiden kansojen keskuudessa minun kirkkaudestani. (Jes. 66:18-19)

Se, että kristilliset kirkot ja erilaiset kristilliset yhteisöt ovat omineet itselleen Israelille annetut käskyt ja lupaukset tässä kohtaa, ei ole saanut Jumalalta siunausta, ei vaikka paavit ja kaikki maailman piispat olisivat tässä toista mieltä. Miksi Jumala ei ole antanut tähän siunaustaan ja resursseja? Koska lupaukset kaikkien kansojen tekemisestä Jeesuksen opetuslapsille on annettu ainoastaan Israelille ja tarkoitettu tulevan Kuningaskunnan ajalle. Eikä Jumala ole tätä valintaansa ja lupaustaan suinkaan mitenkään muuttanut tai kansaansa hylännyt tai sitä kristillisillä kirkoilla korvannut /Room_11:1-2/.

—

Ja sitten vielä, mitä sanoo UT:n ”opetuslapsi” sanaesiintymien tilastollinen vertailu: Israelille suunnattu osuus vs. Paavalin kautta kansoille suunnattu osuus.
Paavali ei käytä kirjeissään (so. evankeliumissaan) yhtään kertaa vanhan kreikan mathetes (opetuslapsi, oppilas) termiä. Muualla UT:ssä alkukielen sana ”mathetes” esiintyy peräti 271 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa /Katso tilasto esiintymisistä!/.
Paavalin välittämä seurakuntamalli on todella erilainen kuin mitä on Israelille suunnattu Kuningaskunnan seurakuntamalli.

Tämän päivän evankeliumin esillä pito on kiteytetty seuraavaan Paavalin julistukseen.

Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. (2. Kor. 5:18-20).

Eli tänään kyse on Sovituksen sanoman, Ristin sanan esillä pitämisestä ja sen tarjonnasta. Mutta on kyse toki muustakin: /Ef_4:12-14/ !

 

 

Suunnitelmien suunnitelma

kirjoittaja

 

Suunnitellusti tehty toteutus on yleensä parempi kuin pelkän inspiraation vaikutuksesta syntynyt tuotos. Kompleksinen, monitasoinen ja enemmän aikaa vaativa hanke on aina onnistuneempi, kun se toteutetaan alistettuna hallitulle suunnitelmallisuudelle. Projektisuunnitelmat ja niiden toteuttamiseen vaadittava projektityö on ollut ihmisillä käytössä jo useita satoja vuosia. Projektisuunnitelmia sovelletaan tänä päivänä laajemmin kuin koskaan eri toimialojen ja eri tieteenalojen hankkeiden toteuttamisessa. Kukaan ei voi perustellusti kiistää, että eikö projektien suunnitelmallisuus ja niihin liittyvä toteutus- ja johtaminen olisi ehdottomia edellytyksiä niiden onnistumisille, niiden maaliin pääsyille. Ja näinhän myös yleisesti todetaankin: ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”.

Jumalan projektisuunnitelma, suunnitelmien suunnitelma, on saattaa Hänen jokainen luotunsa Hänen rakkautensa vaikutuspiiriin ja sen tuntemiseen. Jumalan suunnitelman päämääränä on saada jokainen ihminen tunnistamaan, että hänen paras paikkansa lopulta on eläminen Hänen yhteydessään. Kun tämä kaikki aikanaan lopulta toteutuu, niin se saa aikaan ennennäkemättömän, valtavan ylistyksen myrskyn kaikkien luotujen taholta; riemun, joka kumpuaa valtavasta, sisäisestä kiitollisuudesta.

ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra. (Fil. 2:11)

Suomalainen käännös on tässä huono ja harhaanjohtava. Sanan tunnustaa takaa löytyy vanhan kreikan eksomologe, mikä tarkoittaa tunnustamista ylistämällä ja suosionosoituksilla, niin kuin suomalainen Novum kommentaarikin asian esittää. Kysymys on tässä vapaaehtoisesta, sydämestä tulevasta palvonnasta ja ylistämisestä! Verbi ei myöskään esiinny alkutekstissä käskymuodossa, vaan ns. tositapa-tila -luokkana ja futuurissa. Ts. ei mistään pakottamisesta, ei mistään väkivaltaisesta alistamisesta, niin kuin yo. käännös antaa helposti ymmärtää ole lainkaan kyse. Oikeammin on:

(CLV) Php 2:11
and every tongue should be acclaiming~ that Jesus Christ is Lord, for the glory of God, the Father.

Kyse on lopulta – Jumalan suuren suunnitelman saavuttaessa maalinsa, ja siis myös jokaisen ihmisen – kaikkien ihmisten osoittamasta vapaaehtoisesta, kunnioittavasta ja riemukkaasta ylistämisestä Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesuksen Kristuksen kautta se on onnistunut: Hän on Herra!
Tällainen tunnustaminen ei voi olla ulkoista ja pakonomaista, vaan sisältä sydämestä lähtevää, Kristuksen Hengen vaikuttamaa, suosionosoittamista, niin kuin Paavali seuraavasti myös vahvistaa ja tekee meille tiettäväksi.
Sen tähden minä teen teille tiettäväksi, ettei kukaan, joka puhuu Jumalan Hengessä, sano: ”Jeesus olkoon kirottu”, ja ettei kukaan voi sanoa: ”Jeesus olkoon Herra”, paitsi Pyhässä Hengessä. (1. Kor. 12:3)

Yleensäkin projektin voidaan katsoa koostuvan

  • Päämäärästä eli maalista
  • resursseista eli annetuista voimavaroista
  • kokonaisaikataulusta
  • tarkemmasta, viipaloidusta aikataulutuksesta, jossa kuvataan etenemisen vaiheet ja etapit
  • projektihenkilöstöstä
  • projektipäälliköstä
  • projektin omistajasta

Jumalan projektisuunnitelman päämäärä kuvattiin alussa ja se on: että Jumala ”tulee kaikeksi kaikissa” /1. Kor_15:28/.

Resursseiksi voidaan ajatella kaikkia niitä puitteita ja siunauksia, joita Jumala osoittaa kunkin talous- eli hallintokautensa mukaisesti.

Kokonaisaikataulu jaetaan ns. maailmankausiin eli aioneihin (kreik. aion), joka on pisin Raamatun tuntema ajanjakso. Tänään elämme Pahaa maailmankautta /Gal_1:4/.

Tarkempi vaiheistus tapahtuu hallintokausittain (kreik. oikonomia), joiden päättyessä aina yksi etappi eli välitavoite saavutetaan. Nykyään elämme Jumalan Armon salattua hallintokautta /Ef_3:2-3/.

Projektihenkilöstön voidaan ajatella koostuvan mm. valituista.

Projektipäällikkönä toimii itse Herra Jeesus Kristus /Room_11.36/.

Projektin omistaja ja toimeksiantaja on taas meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä.

 

Raamatun ilmoitus kattaa kaiken tämän. Kirjoitukset kertovat – suuressa kuvassaan – mitä on alussa ollut ja mitä lopussa tulee olemaan (Ilm. 22:13). Raamattu puhuu monissa kohdin Jumalan suunnitelmasta ja päätöksistä: mitä Hän itsessään on päättänyt toteuttaa. Tänään elämme ns. ”Ihmisen Päivää” /1. Kor_4:3/, jolloin ihmiskunnalle on tarjottu mahdollisuus elää ja toteuttaa omaa elämäänsä ilman, että Jumala siihen ulkopuolelta tai julkisesti puuttuisi. Seuraava maailmanaika on kuitenkin jo ”Herran Päivää” (Ilm. 1:10), koska tuolloin Jumalan oikeudenmukainen hallinto tulee julki ja ihmisten keskelle. Sen jälkeen tulee vielä aioni, jota Raamattu kutsuu ”Jumalan Päiväksi” ja jonka jouduttamisessa on myös Jumalan ”projektihenkilöstö” mukana.

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! (2. Piet. 3:12)

Jumala ei ole koskaan ollut ulkopuolinen, passiivinen tarkkailija ihmistä ja luomakuntaansa kohden. Hän ei toimi niin kuten ruletin pyörittäjä, joka käynnistettyään ruletin, katselee ja odottelee mitenhän tässä oikein tulee käymään. Jumala on koko ajan aktiivisesti mukana suuren suunnitelmansa toteuttamisessa, jota toteutusta Hän vääjäämättömästi vie eteenpäin luomiensa, pystyttämiensä maailmakausien /Hepr_1:2/ ja niiden sisältämien hallintokausien kautta – ja rakkaan Poikansa Jeesuksen Kristuksen johtamana. Eikä Hän tässäkään asiassa ”missaa” eikä siis tee syntiä /tästä tarkemmin/!

 

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen …  Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen. (Jes. 46:10-11)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä