Kolossalaiskirjeen rakenne

kirjoittaja

 

Konkordanttinen työskentely on paljastanut myös Paavalin kirjeiden sisään rakennetun teema-rakenteen. Yleisesti on tiedossa, että kirjeet jakautuvat keskivaiheilta kahteen osaan: alun opilliseen (tiedolliseen) ilmoitukseen ja sitten lopun vaellusta koskevaan (kehottavaan) osuuteen.
Mutta kirjeissä on tunnistettava vielä tarkempi rakenne: rakenne, jota voitaisiin kuvata halkaistun sipulin mallilla.

Tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle teoriaosuudelle on kirjeen sisältä tunnistettavissa sille vastaava käytäntöosuus, ikään kuin peilikuva. Rakenteen rungon muodostavat teema-osiot, joiden vastakappaleet löytyvät sekä teoria- että soveltamisosioista.
1. (uloin) kerros käsittää kirjeen alun ja lopun vastaavuudet ja viimeinen (sisin) kerros kirjeen kohdan, jossa viimeinen opetusosio kohtaa sitä vastaavan käytäntöosion. Ao. mallin kuva auttanee ymmärtämään tätä ilmoitusrakennetta.

 

Oppi / teoria

 

 Teema

 

 Vaellus /käytäntö

 
Aloitus 1:1-2 terveiset ja siunaukset Lopetus 4:10-18
Epahras Paavalille 1:3-8

 

 Viestit Tychikus kolossalaisille 4:7-9
Mihin perustuu Kristuksen salaisuus Miten se tekee itseään tunnetuksi 4:2-6
       Oppi 2:8-23 Tiedoksianto Vaellus 3:1 – 4:1

 

 

Kolossalaiskirje – johdanto

kirjoittaja

 

Kolossalaiskirje yhdessä Filippiläis- ja Kolossalaiskirjeet muodostavat sen ilmoituksellisen loppuosuuden, joiden kautta ylösnousseen Kristuksen ilmoitus kansojen uskoville summautuu täyteen. Tämän opetusosuutensa täydennyksen Paavali kirjoitti Rooman vankeudesta 60-luvun alkupuolella. Nämä kirjeensä hän kirjoitti aikana, jolloin kutsu Israelia kohden oli astunut ns. PAUSE-vaiheeseen, ja jolloin oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon salatulle hallintokaudella.

Pohjan tällä viimeseille ja täydentävälle ilmoitukselle luovat aikaisemmat opetuskirjeet Roomalaisille, Korintolaisille, Galatalaisille ja Tessalonikalaisille, kuten siellä paljastetut uskon vanhurskautukseen, seurakuntamalliin ja seurakunnan ylösottoon liittyvät paljastukset. Efesolaiskirje on johdonmukainen ylösnousseen Herran kansojen apostolille antaman ilmoitusketjun täyttymys, joka paljastaa vielä aiemmissa kirjeissä salassa olevat totuudet tämän päivän uskovalle. Koko Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:7/ rakennettiin johdonmukaisesti ja vaiheittain Jumalan suunnitelman mukaisesti Herran Paavalille antamien ilmestysten kautta. Sen suurin ja kirkkain loppuosuus ilmestyy Paavalin kolmen ns. vankeuskirjeen – joita myös mielestäni osuvammin täydellistämiskirjeiksi kutsutaan – kautta. Tätä kirjeryhmää voisi nimittää – niiden toisiinsa kietoutuneiden sanomasisältöjen tähden – myös Efesolaisryhmäksi.

Kolossalaiskirje täydentää Efesolaiskirjeen sanomaa Kristuksen salaisuuden /Kol_2:2/ avaamisella. Kirje ohjeistaa nimenomaan siihen, miten uskovan vaellus käytännössä tänään tapahtuu Pään alaisuudessa sekä seuraamuksista miten poikkeaminen siitä saa aikaan.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Ja tämän apostoli halusi vielä selvästi meille vahvistaa:

Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)

Kolossalaiskirje laajentaa ja täydentää sitä opetusta, jonka Efesolaiskirjeessä tuodaan esiin. Molemmat kirjeet sisältävät salaisuuksia (kreik. mysterion), jotka näissä kirjeissä uutena ja siis ennen paljastamattomina totuuksina tuodaan esiin. On hyvä kuitenkin muistaa, että kirjeisiinhän tai sen saatteisiin piti laittaa myös osoite: tässä kolossalaisille, jotta teksti tavoittaisi vastaanottajansa ja säilyttäisi periytyvyyden myös myöhemmille lukijoille. Tuolloin apostolin lähettämät kirjeet tavoittivat seurakuntansa, jossa sitä huolellisesti edelleen kopioitiin ja edelleen jaettiin yhteisissä tilaisuuksissa luettaviksi. Näin ne saavuttivat myös – kaikille seurakunnille suunnatun – kiertokirjeen luonteen.

Vankeuskirjeiden kirjoittamisen olosuhteet todistavat meille myös siitä, miten ympäristötekijät eivät tänä päivänä voi rajata tai poistaa kristityn Hengen yhteyttä ylösnousseeseen Herraansa. Nämä viimeisimmät ja jaloimmat totuudet hän sai olosuhteissa, jotka inhimillisesti ottaen olivat äärimmäisen aliarvostetut. Paavali ei suinkaan saanut nauttia minkäänlaisista piispallisista arvon- ja huomionosoituksista, vaan nämä kirkkaimmat ilmestyksensä hän sai Herralta fyysisesti seurakunnasta erotettuna Rooman vankilassa.  Hänen toimintansa oli noissakin olosuhteissa tuolloin osoitus siitä, miten Jumalan Armon hallinto tänä päivänä toimii. Kaikki tapahtuu Hengen välityksellä ja ylösnousseen Herran Kristuksen kautta. Kristus on meille tänään Henki /2. Kor_3:17-18/! Samalla tämä ilmentää nykyistä Armon talouskauden salaisuutta, jossa Jumala vaikenee (ei julkisesti vielä puutu) maailman epäoikeudenmukaisuuteen. Jumala ei puuttunut siihen tuolloinkaan, vaikka Hänen, maailmankaikkeuden Herran, suurlähettiläänsä oli vangittuna maailman tuolloisen supervallan toimesta! Tässäkin kohtaa on voimassa apostolin meille osoittama kasvamisen kehotus:

Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja
(CLV) 1Co 11:1

|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

 

Monet teologit epäilevät sitä, että näiden vankeuskirjeiden kirjoittaja ei olisikaan Paavali. Epäilevät epäuskossaan mm. siksi, että niiden esitystapa ja sisältökin poikkeavat paljon Paavalin aiemmista kirjeistä. Mutta Kolossalaiskirjeen sanoma ei aukeakaan ilman että Paavalin aiemman ilmoitusosuuden erityisyys on käsitetty. Kolossalaiskirjeen sanoma ei avaudu, ellei Jumala anna siihen meille erityistä Hengellistä viisautta ja ilmestystä. Mutta sen ymmärtämistä ei suinkaan ole poislukittu. Avain tähän on Jumalalla; avain on Paavalin erityisen evankeliumin vastaanottamisessa ja sen arvottamisesta yli Ympärileikkauksen evankeliumin, arvottamisesta tämän päivän ilosanomaksi ja viestiksi meille itseltään ylösnousseelta Herralta! Efesolaisryhmän kautta Kristus paljastaa meille ne viimeiset nykyistä Armon talouskautta koskevat totuudet, jotka tekevät Jumalan ilmoituksen meille täydelliseksi.

Efesolaisryhmän täyttymyskirjeet summaavat Jumalan kirjallisen ilmoituksen täydelliseksi. Aiemman Siirtymäkauden hallinnon totuuksien pohjalle rakentuva loppuosuus lukitsee myös Jumalan ilmoituksen vajamittaisesta täysimittaiseksi Totuuden sanaksi. Samalla se antaa eväitä kristityn sisäiselle kasvulle Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyteen asti.

Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus. (1. Kor. 13:10-13)

Käytän myös Kolossalaiskirjeen tarkastelussa sekä suomalaisen 38-käännöksen että englanninkielisen Konkordanttisen käännöksen jakeita rinnakkain. Myös ne jakeet, joihin ei kommentteja sisälly, ovat mukana ja näin koko kirjeen teksti on esillä. Tarkastelu tapahtuu jaeryhmissä, useassa osassa ja esiintyy tässä Efesolaiskirjeestä -artikkelisarjassa luonnollisessa järjestyksessä.

Kolossalaiskirjeen teemarakenteen voit avata tästä.

Hengen taipumus vs. lihan taipumus

kirjoittaja

 

Mistä ihmeen taipuvuudesta tai taipuvaisuudesta on tässä kysymys?
Onko Hengellä olemassa jokin taipuvuus ja herkkyys johonkin käyttäytymiseen?
Onko lihallakin olemassa taipuvaisuutta ja määräytyvyyttä jonkin suuntaiseen toiminnallisuuteen?

Kyllä on.
Molemmilla sekä Hengellä että lihalla näyttää olevan luontainen taipumus ja suuntaus vaikuttaa tietynlaiseen käyttäytymiseen.

Raamattu antaa ymmärtää, että Hengellä on taipumus ja että myös lihalla on taipumus. Nämä asiat ilmoitetaan vielä suhteessa toisiinsa siten, että Hengen taipumus mukauttaa elämään ja rauhaan ja sitten myös sen, että lihan taipumus suuntautuu kuolevaisuuteen, siis rappeutumiseen ja lopulta kuolemaan.
Lisäksi Raamattu toteaa niiden toimivan – suhteessa Jumalan tahtoon – vastakkaisesti toisiinsa nähden.

Roomalaiskirjeen 8:5-6 jakeet ovat jakeet ovat tässä:

Sf38:
Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli.
Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
CLV:
For •those who |are in accord with flesh are |disposed to •that which is of the flesh, yet •those who are in accord with spirit to •that which is of the spirit.
For the disposition of the flesh is death, yet the disposition of the spirit is life and peace

 

1—

Kyseessä ei kuitenkaan ole tässä tekstissä Hengen tai lihan ”mielestä” (kreik. nous), vaan niiden taipumuksista (kreik. phroneo).
Siis taipumuksesta, mukautuvuudesta, herkkyydestä, ohjautuvuudesta tai määräytyvyydestä jonkin käyttäytymiskaavan mukaisesti. Konkordanttinen menetelmä kääntää tämän alkutekstinmukaisesti termillä dispose, ”määräytyvyys”.

Taipumushan tarkoittaa yleisesti ottaen luontaista alttiutta, suuntausta tai viettiä tehdä tai olla jotakin, eli jonkin asian tapahtumisen tai jonkin luonteenpiirteen ilmenemisen todennäköisyyttä, kuten taipumus sairastua tiettyyn tautiin, taipumus olla ahkera tai taipumus johonkin toimintaan. (OpenAI)

2—

Lisäksi alkutekstissä ei puhuta ”lihan mukaan elämisestä” ikään kuin ihmisellä olisi luonnostaan mahdollista elää toisella tavalla, vaan ihmisen luontaisesta taipumuksesta lihallisuuteen, lihan tarpeiden mukaisuuksien perusteella elämiseen. Alkutekstissä puuttuvat em. jakeista tyystin ”elää” -verbit.  Tekstissä viitataan Aadamilta perittyyn lihan ruumiiseen, joka on luonnostaan alistettu heikkouteen ja kuolevaisuuteen /Room_8:3/; /1. Kor_15:42-44/. Siksi lihan taipuvuus eli luontainen mukautuvuus on heikentyä kuolevaisuuden tilassa ja siinä aina lopulta kuolemaan asti /1. Moos_2:16-17/.
Muuten tämän lihan mukaanhan myös me – jotka tänään uskomme – ennen vaelsimme aivan niin kuin muutkin ihmiset /Ef_2:2-3/. Siis tuo liha ikään kuin ohjasi luonnostaan meidän elämäämme, valintojamme ja käyttäytymistämme.

3—

Alkuteksti ei siis puhu tässä elämisestä jonkin valitun periaatteen mukaisesti vaan pikemminkin alisteisesta suhteesta Jumalan Henkeen.

Otsakkeen jakeissa esiintyy alkutekstissä kreikan prepositio kata (kata sarka ja kata pneuma). Se tarkoittaa ylhäältä alaspäin tai sisään suuntautuvaa vaikutusta [Strong G2596]. Tämän mukaan mielestäni loogisempi ja parempi käännös jakeissa olisi:

Lihan alaisuuteen taivutettuna ja Hengen alaisuuteen taivutettuna.

—

Yo. tarkastelujen mukaan kääntäisinkin otsakkeen lauseet jotenkin näin:

Sillä niillä, jotka ovat (luonnostaan) taipuvaisia lihallisuuteen, on lihan ohjautuvuus, mutta niillä, jotka ovat (uudessa luonnossaan) taipuvaiset Hengen mukaisuuteen, on Hengen ohjautuvuus.
Sillä lihan ohjautuvuus tuottaa kuolemista, mutta Hengen ohjautuvuus tuottaa elämää ja rauhaa;

 

Mutta valinta tehdään kuitenkin ihmisen mielen alueella!

(Ihmisen mielihän ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät. (Wikipedia))

Ja vaikka lihalla ei olekaan Raamatun mukaan mieltä (kreik. nous), niin hengellä kuitenkin on!

Jeesus tunsi hengessään, mitä Hänen aikansa teologit ajattelivat /Mark_2:8/.
Meitä taas kehotetaan uudistumaan mielemme hengessä /2. Tim_1:7/; /Ef_4:22-24/.
Henki on elämä; Hengessä on elämä /Joh_6:63/.

Mieli siis toimii Raamatun mukaan hengessä ja henki mielessä – eikä ihmisen liha (esim. uskonnollisuus) siinä mitään hyödytä!

—

 

Näin ollen Kristuksen Henki – jonka kautta tulemme osallisiksi myös Kristuksen mielestä – luo uskovalle tietoisen todellisuuden uuden ihmisen elämästä Kristuksessa. Kristuksen Hengen yhdistettyä ihmisen henkeen, niin on myös elämän ja rauhan rajapinta ihmisen ja ylösnousseen Kristuksen kanssa vaikuttamassa. Uskova on Tiellä, uskova saa olla mukana pyhitysprosessissa, jossa Kristus vähitellen saa syrjäyttää Aadamia /2. Kor_5:4/.

—

Kannattaa siis suunnata mieli ylös, missä Kristus on /Kol_3:1-3/. Vanhan ihmisemme Hän on vienyt ristille ja kuolemansa hautaan, siihen ei kannata kiinnittää huomiota, koska me olemme Kristuksessa kuolleet sille /Kol_2:20-23/.Kristuksen Hengessä meillä on tänään uusi elämä uutena luomuksina, katse kannattaa kiinnittää siis tähän todellisuuteen /Gal_6:15-16/.

Uskovan on hyvää ja terveellistä leikata oikein sitä Elämän Leipää, mikä antaa perusravinnon hänen hengelliselle elämälleen /2. Tim_1:13/; /Tästä tarkemmin/.
Uskovan on hyvää ja terveellistä noudattaa niitä pelisääntöjä, jotka ovat nykyisen salataun Armon hallintokauden mukaisia ja siis voimassa tänä päivänä /2. Tim_2:5/; /1. Kor_9:24-26/; /Tästä tarkemmin/
Meitä kehotetaan viemään kaikki huolemme Jumalalle tiedoksi /Fil_4:6-7/.
Meitä kehotetaan pitämään esirukouksia kaikkien ihmisten ja kaiken esivallan puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Meitä ottamaan mallia apostoli Paavalin opetuksesta ja käytöksestä /1. Kor_11:1/.
Meitä kehotetaan kaikessa tulemaan toisiamme ja kiittämään Isää Jumalaa kaikesta!
Tällaiseen kaikkeen Kristuksen Henki tänään meissä mukautuu ja yhdistyy.

 

 

Kuolleet nukkuvat

kirjoittaja

 

 

Kuolleetko todella nukkuvat?
Jos näin on, niin silloinhan he ovat myös herätettävissä.
Silloinhan kuolemalla ei olekaan viimeistä sanaa!

Kuolema askarruttaa varmaan meitä monia. Mitä kuolemassa sitten oikein tapahtuu vai tapahtuuko mitään?

Mitä Raamattu opettaa kuolemasta ja kuolleiden tilasta?
Raamattu puhuu kuolemisesta poisnukkumisena.
Raamattu kertoo, että ihmisen kuollessa hänen henkensä palaa Jumalan luo.

Saarn_12:7
Sf38:
Ja tomu palajaa maahan, niin kuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.
CLV:
And the soil returns onto the earth just as it was, And the spirit, it returns to the One, Elohim, Who gave it.

Henki palaa siis Jumalan tykö.

Näin on jokaisen ihmisen kohdalla, kun hän kuolee. Ruumis taas kelvottomana maatuu.
Kuolleen ihmisen henki lepää Jumalan luona! Ihminen nukkuu Jumalan luona; Jumalan, joka hänet aikaan myös herättää tuosta kuolemanunesta.
Ihmisille kuollut on taas poisnukkunut, mikä tarkoittaa sitä, että kuollut ihminen ei ole enää toisen ihmisen herätettävissä, on ihmisen herättämisen ulottumattomissa. Raamattu puhuu kuolleista nimenomaan poisnukkuneina /1. Tess_4:13-14/.

Ihmisen henki sen sijaan pitää sisällään hänen elämänsä /Joh_6:63/; /Jaak_2:26/. Ihmisen henkeen on tallennettuna kaikki se tieto, taito ja elämänkokemus, mitkä hän eläessään on hankkinut. Kuollessaan hän nukkuu täysin tiedotonta unta Jumalan luona /Saarn_9:5/. Tuota kuolemanunta voi mielestäni verrata syvään anestesiaan, jossa ihminen lääkkeellä nukutetaan täysin tiedottomaan tilaan ja jossa hän kadottaa kykynsä tietoisuuteen, ajantajuun sekä ympäristöön.

Kuolleesta ihmisestä tulee tiedostava, ajatteleva ja tunteva ihmissielu vasta kun Jumala liittää hänet ylösnousemusruumiiseen. Ihminen niin kuin eläimet tarvitsevat aina aineellisen kehon ”toimiakseen”. Tämä on myös ymmärrettävissä sitä kautta, että jokainen kuollut ihminen (myös Kristuksessa kuolleet) joutuvat tekemään tiliä maanpäällisestä elämästään /2. Kor_5:10/; /Room_2:14-16/; /Ilm_20:11-15/. Heidän omatuntonsa ja muistamisensa on nyt läsnä tuossa oikeudenkäynnissä, koska he ovat pukeutuneet uuteen ruumiiseen. /Tästä tarkemmin mitä kirjoitukset../

Maalliset rikkaudet eivät kanna hedelmää tulevaa elämää varten. Se, mikä on lihaa varten, katoaa. Sen sijaan mielen ja hengen alueelle panostaminen Kristuksessa tuottaa pääomaa tulevaa elämää varten /Gal_6:8/.

 

Jumalan sana kertoo meille: Kuolleet nukkuvat.
Profeetta Danielille sanottiin: ”Mutta sinä, mene, siksi kunnes loppu tulee; ja lepää, ja nouse osaasi päivien lopussa.” (Dan. 12:13).
Herramme Jeesus Kristus sanoi: ”Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet.” Opetuslapset vastasivat: ”Herra, vaikka hän nukkuukin, hän pelastuu kuolemasta.” Jeesus oli puhunut hänen kuolemastaan; he kuitenkin luulivat hänen puhuvan unen levosta. Sitten Jeesus sanoi heille rohkeasti: ”Lasarus on kuollut” /Joh_11:11–14/. Näin ollen uni, tiedottomuudessaan, on sopiva raamatullinen kuva kuoleman tilasta.
Herramme kuvaili myös Jairuksen kuollutta tytärtä nukkuvaksi. Kun Hän otti tytön kädestä ja huusi: ”Tyttö, herää!”, tytön henki palasi häneen, ja hän nousi heti ylös /Luuk_8:52–55/. Nämä muutamat sanat kertovat meille kaiken ja antavat meille täydellisen selkeyden. Tyttö heräsi ja nousi jälleen, kun hänen henkensä palasi hänen kehoonsa. Ennen sitä hän oli kuollut.
Sana ”kuollut” tarkoittaa juuri sitä, mitä se sanoo. Sillä hänen ruumiinsa oli kuollut, koska ruumis ilman henkeä on kuollut (Jaak. 2:26), eikä hän ollut tuolloin elävä sielu, eikä siis tietoisuutta, koska häntä ei ollut herätetty kuolleista. Mutta se, joka ei ole hereillä – kuvaannollisesti sanottuna – vaan nukkuu, on kuollut.

Raamattu tekee selkeän eron heräämisen ja ylösnousemuksen välillä puhuen heräämisenä ihmissielun heräämisestä tietoisuuden tilaan ja sitten heti sen jälkeen ylösnousemisesta ruumiillisen elämään.  Aivan kuten aamuisin, kun ensin heräämme ja sitten kohta nousemme ylös.

Kun Jeesus tunsi hengessään, mitä he mielessään ajattelivat (Mark. 2:8), niin tämä kertoo vahvasti siitä, miten ihmisen mieli ja henki toimivat yhdessä: toimivat sisäisenä ihmisenä. Ja ovat mukana myös ruumiillisessa ylösnousemuksessa.
Wikipedia määrittää ihmisen mielen näin:
Mieli ymmärretään yksilön sisäisenä, henkisenä olemuksena, jossa ajatukset, tunteet ja tietoisuus ilmenevät.

Kuolleiden tila heprean Sheol (käännetty usein ”Tuonelaksi”) kuvaa tätä syvää tiedostamatonta unitilaa Jumalassa, jossa ihminen nukkuu /Apt_17:26-28/. Konkordanttinen menetelmä purkaakin ilmaisun morfeemeiksi UN-PERCEIVED ja kääntää UNSEEN, eli havaitsemattomuus, tiedottomuus. Kun Daavid aikoinaan totesi kuvaannollisesti, että jos minä teen vuoteeni Tuonelaan (hepr. Sheol), niin Sinä (Jumala) olet sielläkin. Eli Daavid vahvistaa tässä myös sen, että kuoltuaan (poisnukuttuaan) hän (hänen henkensä) on Jumalan luona.

 

 

p.s.

Martti Luther kirjoitti aikanaan kuolleista: ”Raamattu sanoo heidän nukkuvan. Minusta tuntuu, että tällainen uni ympäröi heidät kokonaan, niin etteivät he tunne eivätkä näe mitään. Mutta kun heidät herätetään, he eivät tiedä, missä he ovat olleet.”

Itse sanoin äidilleni – kun hän oli sairaalassa ja teki kuolemaa – että sinulle on aivan sama oletko kuolleena yhden päivän vai tuhat vuotta, koska kuoleman unessa kaikki ajantaju katoaa ja seuraava asia minkä tiedostat täältä poisnukkumiseni jälkeen on Herran ääni, joka herättää sinut tuosta kuolemanunesta uuteen keholliseen ja kuolemattomaan ylösnousemuselämään.

 

 

me siis olemme velassa

kirjoittaja

 

Mekö olemme velassa?
Eikö kaikki velkamme olekaan maksettu?
Kelle oikein olemme velassa?
Minkä tähden sitten olemme velassa?
Mitä Raamatussa tarkoitetaan velalla?
Mitä Paavali tarkoittaa puhuessaan meidän velallisuudestamme?

Raamatun lause on tässä:

Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Sf38/Room:8:12)
(CLV) Ro 8:12
Consequently, then, brethren, debtors are we, not to the flesh, •to be living in accord with flesh.

Jae opettaa, ettemme ole velassa ainakaan omalle lihalle:
Miksi?
Koska se on Kristuksen mukana ja Kristuksessa viety Hänen ristinsä kautta kuolemaan /Room_6:3/. Eihän kuolleelta voi vaatia velkoja!

Mutta kuka tässä velkoo? Ketä kohtaan olemme velvolliset suorituksiin?

Kristuksen Henki!
Kristuksen Henki toimii tänään Jumalan Armon hallinnon periaatteiden mukaan ja odottaa myös meiltä – jotka uskomme – tähän mukaan tuloa.

Kyseessä näyttää olevan sitoumus, johon olemme velvoitetut kun otimme vastaan Kristuksen Jeesuksen elämäämme. Näin pääsimme Jumalan lapsiksi ja samalla Hänen valmentavan Armonsa hallinnon alaisuuteen /Tiit_2:11-13/.

—

Mutta.

Mutta, meidän tulee myös noudattaa nykyisen salaisen Armon talouskauden pelisääntöjä. Meidän on kilpailtava sääntöjen mukaan /Tästä tarkemmin/. Meidän tulee vaelluksessamme myös osaltamme noudattaa nykyisen Armon hallintokauden sääntöjä, koska niiden kautta Jumalan voima voi virrata elämäämme. Meidän on myös oltava mukana tässä.

Tämä tulee esiin Paavalin kirjeissä kohdissa, joissa alkuteksti opettaa Kristuksessa vaeltamista ja käyttää noissa kohdissa vanhan kreikan verbin middle-pääluokkaa. Middle -pääluokka sijoittuu ikään kuin aktiivin ja passiivin välille ja siinä objekti (tekemisen kohde) osallistuu myös itse tekemiseen (subjektina olemiseen) jollain tavalla.  Konkordanttinen menetelmä tuo tämän symboleilla esiin leipätekstissään, tavallisissa käännöksissä tätä ei valitettavasti ole tunnistettavissa. Esim. opettaessaan päivittäisestä vanhan ihmisen poisriisumisesta ja uuden ihmisen päälle pukemisesta /2. Kor_5:4/ Paavali käyttää sekä ”riisumisessa” että ”päälle pukemisessa” middle-pääluokkaa.

 

Niin, otettuamme omaksemme Kristuksen Jeesuksen, niin on täysin johdonmukaista alkaa myös vaeltamaan Hänessä – ja samalla rakentuen ja uskossa vahvistuen /Kol_2:6-7/.

Kyse on sitoutumisesta ja kyse on niin muodoin sitoutumisesta vaeltamaan Hänessä.
Kyse on sitoutumisesta Kristuksen kanssa yhdessä elämiseen. Me olemme siis nyt velvolliset elämään Kristuksessa Hänen meille antamien menettelytapojen (Jumalan salatun Armon hallintoperiaatteiden)  mukaan. Jumala on lahjoittanut meille valituilleen sellaisen etuoikeuden, että saamme ensimmäisinä ihmissuvun edustajina näin maistaa Hänen rakkauttaan Kristuksessa Jeesuksessa /Room_13:8/.

—

Mutta miten?

Kyse on kristityn elämässä siitä, että hän – Jumalan armon ja Kristuksen Hengen tukemana – riisuu joka päivä vanhan ihmisensä jäsenet ja pukee sitten tilalle uuden ihmisen jäsenet. Niin kuin aamulla riisutaan yöpuku (”pimeyden” vaatteet) ja puetaan sitten ylle päivän vaatteet. /Ef_4:22-24/; /Kol_3:5/ ja /Kol_3:12/. /Tästä tarkemmin/

Kyse on siis suostumista Kristuksessa Jumalan armon valmennettaviksi. Tämä Armon hallintamenettely, jota Jumala tänään soveltaa valittujaan kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa, on kuvattuna apostoli Paavalin kirjeissä. Muualta sitä ei kannata etsiä, koska muualta Raamatusta ei sitä löydy. Tämä valmennusmenettely tapahtuu uskovassa sisäisesti: hänen mielensä ja henkensä alueella, jota Kristuksen Henki hänessä vahvistaa.

Ensinnäkin meidän on hyvä tiedostaa, vanhan ihmisemme kuolemisen tila Kristuksessa:
Room_6:6
Sf38:
kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
CLV:
knowing this, that our old •humanity was crucified together with Him, that the body of •Sin may be |nullified, for us by no means •to be still slaving for •Sin,

Ja sitten pitää todellisuutena uutta (uuden luomuksen) elämää Kristuksessa:
Room_6:11
Sf38:
Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
CLV:
Thus you also, be reckoning~ yourselves to be dead, indeed, to •Sin, yet living to •God in Christ Jesus, our •Lord.

Ja sitten luottaa Hänen lupauksiinsa voimallaan elävöittää nykyistä ruumistamme:
Room_8:11
Sf38:
Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu.
CLV:
Now if the spirit of Him •Who rouses •Jesus ofrom among the dead is making its home in you, He •Who rouses Christ Jesus ofrom among the dead will also be vivifying your mortal •bodies because of His •spirit making its home i in you.

Tällainen vaikutus voi siis Jumalan Armon välittämällä voimalla olla tänä päivänä, että se surmauttaa (antaa ikään kuin kuoliniskuja) vanhan ihmisemme jäseniä ja korvaa niitä uuden ihmisen (Kristuksen) piirteillä. Eli uskovan elämässä Kristus saa vähitellen syrjäyttää Aadamin piirteitä.

—

Ja koskapa Jumalan rakkaus on kaadettu (kreik. ekchuno) sydämiimme Pyhän Hengen kautta /Room_5:5/, niin me olemme sen velkaa Jumalalle, että aktivoimme tämän Jumalan rakkauden elämässämme /Room_13:8/. Ja aktivoimme sitä alkamalla ojentautumaan uuden ihmisen, uuden luomuksen todellisuuden mukaisesti elämään Hänessä ja Hänelle.

Velka tarkoittaa myös syntiä eli ”lyhyeksi jäämistä” tai ”harhaan menemistä” (Matt. 6:12; Luuk. 11:4) siitä Jumalan meille valmistamasta avusta, jonka kautta saamme kukin osaltamme pyhittyä eli kasvaa vähitellen kohti sitä Kristuksen kaltaisuutta, johon meidät on kutsuttu. /Tästä tarkemmin/

 

Jos nyt hänen Henkensä, hänen, joka herätti Jeesuksen kuolleista, asuu teissä, niin hän, joka herätti kuolleista Kristuksen Jeesuksen, on eläväksi tekevä myös teidän kuolevaiset ruumiinne Henkensä kautta, joka teissä asuu. (Room. 8:11).
Niin me siis, veljet, olemme velassa, mutta emme lihalle, lihan mukaan elääksemme. (Room. 8:12)

Kuolevaiset ruumiimme ovat fyysisessä mielessä kuolevia. Niiden eläväksi tekeminen ei voi edellä viitata tulevaan ylösnousemukseen, vaan Jumalan Hengen nykyiseen voimaan käyttää täysin reagoimatonta, vihamielistä välinettä, kuten ruumistamme, ja pakottaa sen jäsenet noudattamaan mielemme ja henkemme käskyjä /2. Kor_4:11/.
Emme siis ole lihalle mitään velkaa, eikä se lupaa meille mitään muuta kuin kuoleman. Mutta Hengelle olemme velkaa sen, että kuoletamme ruumiin tavat ja nautimme siten elämästä, jonka Henki vaikuttaa meille Kristuksessa Jeesuksessa. Isä Jumala on meille Henkensä kautta ladannut valmiudet elää ja kasvaa uutena ihmisenä!

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä