Artikkelit

Tämä evankeliumi on Jumalan voima

kirjoittaja

 

Kun ns. virallisissa käännöksissä halutaan yhteenpötköyttää evankeliumit eli sekoittaa Israelille kohdistettu Ympärileikkauksen evankeliumi ja Kansoille kohdistettu Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:7/, niin syntyy vilpittömästi totuutta etsivässä mielessä vääjäämättä hämmennystä ja epätietoisuutta.

Miksi?

Koska – paitsi että ilmoitusviestien osoitteet on suunnattu eri tahoille – niin myös niiden sisällöt poikkeavat merkittävästi toisistaan.
Ympärileikkauksen evankeliumin Jeesus uskoi maan päällä eläessään pääapostolilleen Pietarille ja sen kohderyhmänä on Jumalan valittu kansa: Israel.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin ylösnoussut Kristus Jeesus antoi taas kansojen apostolille Paavalille ja sen kohderyhmänä ovat kansojen valitut.
Ympärileikkauksen evankeliumi on voimassa silloin kun Jumala on kääntynyt – ja uudelleen kääntyy – kansansa Israelin puoleen.
Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi on voimassa tänään, kun Israel on määräaikaisesti laitettu syrjään /Room_11:1-2/ – ja Jumala kokoaa ja valmentaa (Armonsa toimintaperiaatteittensa mukaisesti) valitut jäsenensä Kristuksen hengellisen organisaatioon (Kristuksen ruumiiseen).

Jumalan talouskaudet (kreik. oikonomia) ovat aina peräkkäisiä (ei päällekkäisiä) ja niinpä nykyinen salatun Armon talouskauden täydet siunaukset käynnistyivät vasta ns. ylimenokauden (ks. Apostolien tekojen aikakirja) päätyttyä. Ja Jumalan seuraava hallintokausi (Vihan tai Tuomion talouskausi) käynnistyy sen jälkeen, kun kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet on liitetty mukaan ja temmattu pois Maan päältä (Vihan alta) lähiavaruuden alueelle /Room_11:25/; /1. Kor_15:51-55/.
Sitten Jaakobin ahdistuksen ajan päätyttyä ja Kuninkaiden kuninkaan perustaessa Israelille sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulee Jumalan siunaukset Israelin kautta koko maailmalle /Room_11:12/: vastaavasti kuin heidän nykyinen hylkäyksensä on koitunut meille (tämän päivän uskoville) siunaukseksi.

—

 

Sitten otsakkeen jakeeseen, kun se on käännetty:

Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)

niin tällainen käännös antaa ymmärtää, että olisi kyse yhdestä yhteisestä evankeliumista, siis niin että tässä olisivat mukana myös ns. evankeliumikertomukset.
Mutta.

Alkutekstissä on demonstratiivipronomini (osoittava pronomini) to, sanan ”evankeliumia” (kreik. euaggelion) edellä, mikä jakeen kohta pitäisi kääntää tämä evankeliumi tai se evankeliumi.
Eli jakeen täsmällisempi käännös on:

Sillä minä en häpeä tätä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. (Room_1:16)
CLV:
For not ashamed~ am of the evangel, for it is God’s power iofor salvation to everyone •who is believing—to the Jew first, and to the Greek as well.

Muutama jae myöhemmin Paavali myös vahvistaa sen, että hän esittelee roomalaiskirjeessään oman evankeliminsa:

sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan. (Room. 2:16). Muita vastaavia kohtia ovat: /Room_16:25-27/; /2. Tim_2:8-9/.

—

Demonstratiivipronominista Kielikello toteaa:
”Hyvin karkeistaen voi sanoa, että tämä ja sen monikkovastine nämä osoittavat asiaan, joka on puhujan tai kirjoittajan lähihavaintoalueella mutta myös kuulijan tai lukijan havaittavissa”

Eli kun Paavali esittelee sitä evankeliumia, jonka hän on saanut itse ylösnousseelta Kristukselta /Gal_1:11-12/, niin hän on halunnut kirjeissään osoittaa kyseessä olevan nimenenomaan hänen evankeliumisanomansa ja halunnut myös lukijoiden tämän ymmärtävän.

Konkordanttinen menetelmä on tämän ottanut huomioon, mutta valitettavasti viralliset käännökset ovat tämän miltei kokonaan häivyttäneet. Tämä Paavalin evankeliumiin osoittava pronomini to esiintyy Paavalin kirjeissä peräti 65 kertaa, joten ainakin kansojen apostoli on nähnyt tarpeelliseksi sen avulla korostaa oman evankeliuminsa erityisyyttä.

—

Muutama esimerkki, joihin olen lisännyt tuon alkutekstin demonstratiivipronominin:

Paavali varoittaa niitä uskonnollisia tahoja, jotka tahtovat tuoda hänen evankeliuminsa rinnalle lisätapoja, sakramentteja ja muita oppeja, jotka olivat saaneet rauhan ja ilon hiipumaan uskovien elämästä:
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä tämän Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:7)
CLV:
which is not another, except it be that asome •who are disturbing you want also to distort the evangel of •Christ

 

Paavali toteaa juuri hänelle (ja vain hänelle) annetun se suuri etuoikeus ja armo julistaa kansoille hänen (suoraan ylösnousseelta Kristukselta) saamansa ympärileikkaamattomuuden evankeliumi:
Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille tätä evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta. (Ef. 3:8)
CLV:
To me, less than the least of all saints, was granted this •grace: to bring the evangel of the untraceable riches of •Christ to the nations.

Seuraavassa opetustestamentissaan Paavali korostaa sitä tervettä (ja tervehdyttävää) oppiaan, joka hänen evankeliumiinsa sisältyy
Sen autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu. (1. Tim:1:11)
CLV:
in accord with the evangel of the glory of the happy God, with which I was entrusted.

—

Tässä (harvassa) kohtaa on Sf38 käännös kuitenkin ollut uskollinen alkutekstille. Paavali tässä painottaa siihen evankeliumiin sisältyvästä “toivosta” tai tarkemmin odotuksesta, joka Kristuksen ruumiin jäsenille on hänen evankeliuminsa kautta luvattu.
jos te vain pysytte uskossa, siihen perustuneina ja siinä lujina, horjahtamatta pois sen evankeliumin toivosta, jonka olette kuulleet, jota on julistettu kaikessa luomakunnassa taivaan alla ja jonka palvelijaksi minä, Paavali, olen tullut. (Kol. 1:23)
CLV:
since surely you are persisting in the faith, °grounded and settled and are not being removed from the expectation of the evangel which you hear •which is being heralded in the entire creation •which is under •heaven of which I, Paul, became~ the dispenser.

—

 

Kun tällaiset – Paavalin evankeliumin prioriteetin ja erityisyyden korostamiseen liittyvät ja siihen osoittavat pronominit on alun perin meitä varten kirjoitettu ja ne jätetään kääntämättä – niin millainen karhunpalvelus tällaisella leväperäisyydellä on voitu saada aikaan?

 

Eihän tämä tietenkään ihan tavatonta ole, ja valtakirkoille se näyttää sopivan erityisen hyvin, koska näin voidaan välittää (Kirjoituksia tuntemattomille ihmisille) kuvaa siitä, miten nuo neljä evankeliumikertomusta ovat niitä pyhiä (se on meille erotettuja) evankeliumeja (vaikka ne kertovatkin yksinomaan Jeesuksen Israelin kadonneiden lammasten tykö lähettämisestä /Matt_15:24/ ja vaikka kansojen apostoli varoittaa meitä enää tuntematta Jeesusta enää lihan mukaan /2. Kor_5:16/).

Näinhän se on ennenkin mennyt.
Jätetty pois, koska uskonnolliset perimätiedot ja tulkinta ovat häivyttäneet Paavalin evankeliumin erityisyyden ja ensisijaisuuden raamatunkäännöksistään /Mark_7:13/.
Jätetty pois, koska niin paljon maailmallista valtaa ja hengettömyyttä on perinteisesti ollut mukana käännöstöissä /Matt_22:29/.

 

 

 

 

 

 

Ne Raamatun suuret Päivät

kirjoittaja

 

Tuntuuko otsakkeen väite sinusta oudolta?
Puhuuko Raamattu sellaisista päivistä, joihin sisältyy erityiset ja laajat merkitykset?
Löytyykö Jumalan ilmoituksesta meille sellaiset pitkäkestoiset päivät, jotka ovat leimallisesti osia Hänen suuresta suunnitelmastaan?

Jätetään tässä kuitenkin 1. Mooseksen kirjan 1. luvussa mainitut nykyisen maailman peruskorjauksen päivät pois.

Raamatussa on tunnistettavissa kolme suurta Päivää.

—

Ensimmäinen niistä on Ihmisen Päivä.
Ihmisen Päivä alkoi siitä, kun ihminen päätti olla osoittamasta kuuliaisuutta Jumalalle, ja alkoi osoittaa kuuliaisuutta Saatanalle. Eikä Jumalan kielto tuolloin vaikuttanut edes kohtuuttomalta /1.Moos_2:16-17/, mutta Hänen asettamansa Testaaja osasi valehdella ja kauniisti maanitella ensimmäinen ihmispari puolelleen /1. Moos_3:4-5/.  Näin ihminen viattomuuden tilassaan nappasi Vastavaikuttajan harmittomalta näyttävän syötin.
Tämä Jumalan luoma Paha olento osoitti olevansa Jumalan sanan (so. Kirjoitusten) kyseenalaistaja, vääristelijä ja murhaaja, kun sai kuolemisen perimän tulla ihmiskunnan osaksi /Joh_8:44/.
Näin ihminen sai valita tiensä ja samalla Ihmisen Päivän, jota Raamattu kuvaa myös nykyiseksi Pahaksi maailmanajaksi /Gal_1:4/; /1. Joh_5:19/.

Maailma on tänään Pahan eli Saatanan vallassa /1. Joh_5:19/, ollut sitä jo pitkään /Luuk_4:5-6/. Saatana elää ja voi hyvin maapallolla. Eikä Vastavaikuttaja suinkaan ollut ilman Jumalan sallimusta testaamassa Aadamia ja Eevaa Eedenin paratiisissa, vaan Jumala oli sen sinne nimenomaan asettanut. Koskapa Jumala on Rakkaus, niin Hänen on täytynyt luoda Itselleen Pahuuden vastavoima, jonka avulla Hän vie suurta – koko ihmiskuntaa ja luomakuntaa koskevaa pelastussuunnitelmaa – Kristuksen Jeesuksen kautta läpi /Jes_45:7/. Jumala, joka on suvereeni kaikessa mitä tekee, on myös yksi ja ainoa, jonka kaikki ”tarkoitukset pyhittävät keinot” /Room_9:14-16/.

Siispä Jumala ei puutu tänään maailman menoon, pahuus saa kasvaa määrämittaansa ja Saatana (joka ajattelee sitä mikä ihmisen on) saa vedättää ihmiskuntaa pois Luojansa tunnustamisesta /Matt_16:23/. Näin Jumala mielestäni myös osoittaa kunnioitusta ihmisen päätöstä kohtaan. Eikä ihmiskunta näytä pätkääkään olevan kiinnostunut kääntymään Luojansa puoleen, vaan jatkaa Saatanan kylvämässä ”Tulette niin kuin Jumala” -moodissa paratiisinsa rakentamista /Ilm_14:6-7/. Ei edes Jumalaa kaiken Luojana enää tunnusteta, vaan ”Luonto” ja sen synnyttämä evoluutio näyttää olevan kaiken kehityksen takana /Room_1:21-25/!

Myös ns. viralliset raamatunkäännökset ovat ”pesseet” Ihmisen Päivän käännöksistään pois, koska valtakirkot antavat ihmisten ymmärtää, että juuri niille on annettu Herran Päivän (”tuhatvuotisen” maailmankauden) tehtävät tänään hoidettavaksi. Onkohan tämä sitä ”rahan pesuun” verrattavaa ”Totuuden sanan” pesua, jota myyskennellään ihmisille ”virallisten” reittien kautta? 😉

—

 

Paavali kirjoittaa /1. Kor_4:3/ tästä:
Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni.
CLV:
Now to me it is io the least trifle that I may be being examined by you or by man’s day. But neither am I examining myself.

 

Inspiroituun alkutekstiin on todella kirjoitettu: hupo anthropines hemeras, eli Paavali tuo tässä jakeessa esiin sen, miten hän ei piittaa siitä tippaakaan, miten nykyinen Ihmisen Päivä hänet ja hänen välittämäänsä evankeliumin tuomitsee ja aliarvioi. Niinpä hän heti seuraavassa jakeessa 4 jatkaakin, että ”hänen Tuomarinsa on Herra”, siis ylösnoussut Herra, joka on hänelle tämän tehtävän alun perin antanut.

—

Eikä se näin ollen olekaan saavuttanut kirkollisissa piireissä evankeliumin statusta, koska se ei ole ihmisen mukaista /Gal_1:11-12/, eikä apostoli ole sitä ihmisiltä saanutkaan, vaan suoraan ylösnousseelta Kristukselta Jeesukselta!
Ei ole.
Vaikka kreikan euaggelion esiintyy Paavalilla tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssä /Katso tästä vertailu/.
Tänään, Ihmisen Päivänä, saavat kirkolliset, ihmisen mielen mukaiset, instituutiot hoitaa kristinuskonnollista tehtäväänsä, joka tuntuukin hyvin kelpaavan ihmisille.

Mutta Kristuksen ruumiin hengellisille jäsenille kaikki uskonnollisuus on hapattavaa, sille ainoa, tervehdyttävä evankeliumi löytyy Paavalin kirjeiden kautta!

—

Sitten toinen suuri Raamatusta löytyvä Päivä on Herran Päivä.

Herran päivään liittyvät lupaukset koskevat Israelia ja tulevaa maailmanaikaa.
Israelin pääapostoli Pietari kirjoittaa tästä 60-luvulla ilmestyneessä kirjeessään:

Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että ”yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä”. (2. Piet. 3:8); /Ilm_20:2-7/

Eikä Pietari kirjoita tätä ainoastaan tuolloin (vainojen takia) hajallaan muukalaisina Vähän Aasian alueella asuville juutalaisille uskoville, vaan kirje on osoitettu myös tuleville – Jaakobin ahdistuksen kokeville – valituille juutalaisille. Pietarihan viittaa edeltävässä jakeessa tulevan tuhatvuotisen maailmanajan elin Herran päivän päätökseen ja nykyisten taivaiden ja maan hävittämiseen kirjoittamalla:
Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.

Ts. Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn jälkeiseen ajankohtaan, ennen kuin uudet taivaat ja maa luodaan /Ilm_20:11-15/; /Ilm_21:1-2/.

Herran Päivä alkaa Herran Jeesuksen saapuessa Maan päälle pelastamaan omaisuuskansansa Suuren ahdingon alta, tuomitsemalla elossa olevat kansat ja aloittamalla oikeudenmukaisen (tuhatvuotta kestävän) hallinnon nykyisen Maan päällä.

Herran päivä jatkuu aina siihen saakka kun uudet taivaat ja maa luodaan, eikä enää nykyisiä valoa ja aikaa näyttäviä taivaankappaleita enää tarvita /Ps_72:7/; /Ilm_21:23/.

—

Kolmas, Jumalan Päivä, alkaa Herran Päivän jälkeen uusien taivaiden ja uuden maan luomisena.

teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat!
Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. (2. Piet_3:12-13)

—

Herran Päivä ja Jumalan Päivä tarkoittavat myös niitä tulevia maailmanaikoja (kreik. aion), jolloin Jumalan oikeudenmukaisuus ja rakkaus alkaa paljastua koko luomakunnalle. Nämä ovat niitä hyviä (ei pahoja) ja tulevia (ajallisesti edessäpäin olevia) aikakausia, joiden aikana Jumala tulee viemään Kristuksen Jeesuksen kautta maaliin Suunnitelmien suunnitelmansa /Fil_2:9-11/. Nämä tulevat, hyvät maailmanajat on virallisissa käännöksissä peitetty ilmaisujen ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisesta iankaikkiseen” alle /Tästä tarkemmin/.

 

p.s.

Luterilainen tulkinta näyttää kuitenkin aivan toisenlaiselta. Sen mukaan mitään tällaista aikaa ei tule, vaan tuhatvuotinen valtakunta on menossa nyt: Kristus hallitsee omiensa kanssa taivaasta käsin ja Saatana on sidottu eikä kykene murskaamaan Kirkkoa. Vasta lopun aikana hänet päästetään irti – mutta silloin loppu onkin jo käsillä. ks.
https://www.sley.fi/toiminta/raamattu-tutuksi/raamattuluennot/tuhatvuotinen-valtakunta/

Tämän on korvausteologinen tulkinta, jonka mukaan kirkko on korvannut Israelin, ja ominut Ilmestyskirjan tuhatvuotisen valtakunnan kuvaannollisesti itselleen samoin kuin sen, että Paha on tänä päivän sidottuna?! Ei juurikaan siltä näytä!

Edelleen luterilaisen tulkinnan mukaan
Viimeinen tuomio tapahtuu välittömästi sen jälkeen, kun Kristus tulee takaisin näkyvällä tavalla (Matt. 16:22, 25:31): Hän on ”kirkkaudessa tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” (Nikean-Konstantinopolin uskontunnustus). ks.
https://www.luterilainen.net/viimeinen-tuomio/

Tämähän tarkoittaisi sitä, että kun Jeesus tämän aikanaan juutalaisille veljilleen /Matt_15:24/ ennusti: miten Hän tulee takaisin pelastamaan kansansa suuren ahdingon alta ja antamaan sille luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan, olikin pelkkää kuvaannollista jutustelua. Tämän pohjalta kirkko nostaa itsensä Jumalan ilmoitetun sanan yläpuolelle ja varastaa itselleen sen lupauksen, jonka Jumala on kohdistanut valitsemalleen kansalle. ”Viimeisen tuomion” ilmaisulla (joka tyystin puuttuu Kirjoituksista) on kirkko myös katkaissut näkökykynsä (samalla kuin häivyttänyt käännöksissään ajan ja sen etenemisen) tuleviin Herran ja Jumalan Päiviin. Voi tätä ylpeyttä ja pöyhkeyttä!

 

 

Edeltä tiedetty jo ennen maailman perustamista

kirjoittaja

 

Näin Apostoli Pietari kirjoittaa kotimaastaan vainoja paenneille juutalaisille valituille, jotka elivät (60-luvun puolivälin paikkeilla) muukalaisina Vähässä Aasian pohjoisosissa.

Ja jos te Isänänne huudatte avuksi häntä, joka henkilöön katsomatta tuomitsee kunkin hänen tekojensa mukaan, niin vaeltakaa pelossa tämä muukalaisuutenne aika,
tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan (1. Piet. 1:17-19)

Apostoli viittaa edellä paitsi Kristuksen tulevaan oikeamieliseen tuomari-valtaan niin myös siihen, miten ihmisen lunastus tulee tapahtumaan Hänen viattoman ja kertakaikkisen uhrin kautta.
Sitten hän heti jatkaa otsakkeen mukaisesti-

Sf38:
hänen, joka tosin oli edeltä tiedetty jo ennen maailman ”perustamista”, mutta vasta viimeisinä aikoina on ilmoitettu teitä varten, (1. Piet. 1:20)
CLV:
foreknown~, indeed, before the disruption of the world, yet |manifested in the last times because of you,

 

”Perustamista” tai ”disruption” käännössanojen takaa löytyy vanhan kreikan katabole. Kreikan katabolen Konkordanttinen menetelmä jäsentää morfeemeiksi DOWN-CASTing, mikä tarkoittaa ”tuhoutumista”, ”alas kukístumista”, ”katastrofiin joutumista” esim.  /Joh_17:24/.
Perustamiselle – joka oikeastaan on vastakohta edelliselle – löytyy alkutekstissä oma ilmauksensa themelios, mikä tarkoittaa perustuksen asettamista yläpuolelle tulevaa rakennelmaa varten esim. /1. Kor_3:10-11/; /Tästä tarkemmin/. No, ”hajottaa” tai ”asettaa perustus”, onko sillä niin näissä käännöksissä aina väliä 😉

Katabolella viitataan siis siihen kosmiseen katastrofiin, jonka lopputuloksen kuvaa Raamatun toinen jae /1. Moos_1:2/ ja jonka jälkeen Jumala alkoi kunnostaa maapalloa ihmistä varten. Vaikka eihän tämäkään tule näkyviin virallisissa käännöksissä /Tästä tarkemmin/. Jumalahan loi alussa (1. Moos. 1:1) Maan asuttavaksi – eikä autioon ja sekasortoiseen tilaan /Jes_45:18/; /Job_38:4-7/.

—

Siis minkä Pietari tässä vahvistaa?

Sen, että Kristuksen uhri oli Jumalan suunnitelmana  jo kauan ennen kuin ihminen luotiin!

Jumalalla oli siis suunnitelma tehdä ihminen kaltaisekseen jo kauan ennen kuin Hän loi Aadamin ja Eevan.
Tämän suunnitelman toteuttamisen keskiössä oli Hänen rakas Poikansa / Joh_17:24/, jonka ”viattoman Karitsan” uhrikuoleman kautta Jumala tulee käynnistämään pelastussuunnitelmansa koko ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa varten.

Niin kuin Suunnitelma tehdään aina ajallisesti ensin ja vasta sen jälkeen sitä lähdetään ohjatusti toteuttamaan, niin myös on kyse Jumalan suunnitelman (Suunnitelmien suunnitelman) kohdalla:
se laadittiin ennen ”1. Moos. 1:2” -katastrofia ja sen toteuttaminen alkoi Jumalan 6. päivän maailman kunnostustyöllä.

Näin se lopulta menee, vaikka yleisten käännösten viljelevä ajattomuuden mytologia on pyrkinyt häivyttämään Jumalan suunnitelman aikajanan ”iankaikkisuus-ikuisuus” -hämäräkäsitteillään.

Se tosiasia, että Kristuksen uhri tiedettiin etukäteen jo ennen muinaista katastrofia (kreik. katabole), valaisee ihmeellisesti Jumalan suunnitelmaa ja tarkoitusta. Se osoittaa, että Kristuksen uhri ei ole vasta ensimmäisen ihmisparin lankeemuksen jälkeen ajateltu.
Ei.
Vaan, koska Kristuksen uhri oli edeltä tiedetty ja suunniteltu, suunniteltu jo ennen synnin maailmaan tuloa!
Niin Jumala kyllä tiesi, että myös ensimmäiselle ihmiselle asetettu testi oli sille ylivoimainen. Testattavana Eeva, joka ihastui Hyvän ja pahan -tiedon puun ihanuuksiin ja Saatanan lempeän houkuttelevaan puheeseen. Mitä maaperäinen ihminen olisikaan (viattomuuden tilassaan) voinut käärmeen asuun naamioituneen Saatanan edessä tehdä?! Saatanahan on Jumalan luoma vastavoima, jota Jumala käyttää suuren pelastussuunnitelman läpiviemisessä siihen päämäärään, jonka Hän itse on asettanut /1. Tim_2:4/. Saatanahan toimii Jumalan valtuuttamana testaajana ihmisen kuuliaisuuteen nähden. Ensin Eeden paratiisissa, sitten Jobin kohdalla ja sitten Jeesuksen kohdalla, kun Pyhä Henki vei Hänet erämaahan Saatanan testattavaksi.

Saatana on siis Jumalan Saatana ja Hänen alkuperäinen luomuksensa, joka toteuttaa Jumalan suunnitelman etenemistä pahuuden kautta /Joh_8:44/; ei siis mikään ”langennut enkeli”, joka olisi noussut vastustamaan itse kaikkivaltiasta ja kaikkivoipaa Jumalaa /Tästä tarkemmin/.

 

Jumalan suunnitelman raskain vaihe on varmaan toteutunut Hänen Poikansa uhrikuolemassa, miksi Hän sitten ei jatkaisi suunnitelmansa viemistä maaliin asti /1. Kor_15:28/; /1. Kor_15:20-24/.

Nyt Jumala antaa ihmiskunnalle mahdollisuuden kokeilla elämäänsä ilman Luojaansa, Saatanan – joka ajattelee sitä, mikä ihmisen on eikä sitä mikä Jumalan on – opastuksella. Eikä Jumala tässä suunnitelmassaan puutu mitenkään nykyisen Pahan maailmanajan – Ihmisen Päivän /1. Kor_4:3/ – menoon, vaan kunnioittaa ihmisen valinnanvapautta hänen valitsemallaan tiellä. Hän puuttuu maailman tilanteeseen vasta nykyisen maailmanajan (kreik. aion) lopulla, kun pahan valta on saavuttanut täyttymyksensä ja Herra Jeesus saapuu kaikessa voimassaan ja pelottavuudessaan tuomitsemaan elossa olevat kansat /Matt_25:31-33/. Nykyinen maailmanaika (Ihmisen Päivä) tulee päätökseensä /Matt_24:3/ ja tuleva maailmanaika (Herran Päivä) astuu voimaan /Sef_1:14-17/.

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. (Jes. 46:10)

 

 

 

Armo – Ilo – Kiittäminen

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä armolla tai ilolla tai kiittämisellä on yhteistä?
Vai onko niillä?
Löytyykö niillä keskinäistä vipuvartta uskonelämän vahvistumiseen?
Miten nämä Raamatun avainsanat suhteutuvat alkutekstissä toisiinsa?

 

Armo (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Joskus parempi käännös termille charis on (majesteetillinen) suosiollisuus.

Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Eli voidaan myös sanoa, että armo, ilo ja kiitollisuus ovat keskenään vahvasti korreloivia; ovat vahvassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden. Tämän käsittäminen tuo suurta hengellistä varallisuutta /1. Tim_6:6/; /Ps_22:4/.

Jumalan armo on Hänen suosiollisuuteensa (mieleensä) perustuva asenne ja toimintapa, jota Hän tänään soveltaa valittujaan kohtaan: ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole sitä ansainneet. Se saa aikaan vastaanottajassaan aikaan iloa ja kiitosmieltä.

Armon hallintomenettely, jota Jumala tänään soveltaa uskoviaan kohtaan, kuvataan kansojen apostolin kirjeissä /Ef_3:2-3/. Tänään eletään Jumalan armon salattua talouskautta /Ef_3:8-11/.
Uskovan osalta nykyisen armon hallintokauden periaatteiden mukaan eläminen tarkoittaa vanhan ihmisen (Aadamin) piirteiden riisumista ja uuden ihmisen (Kristuksen) päälle pukemista so. kasvamista Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Opetus ja ohjeet tähän on ylösnoussut Herra välittänyt meille apostoli Paavalin kautta. Vanhan kreikan charis esiintyykin näin ollen Paavalin kirjeissä tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssa!

Jumalan armoa kuvataan myös niin, että se on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme.

Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymisvaikuttamista syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan omaa (täysin ihmisen ansioista riippumatonta) suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan.

Tänään Jumalan armo toteutuu uskon kautta niille ihmisille, jotka Hän ennen maailmanaikoja on – oman tahtonsa päättämän mukaisesti – valinnut Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniksi /2. Tim_1:9/.

—

 

Armo ei siis ole alkukielessä sukua sanoille ”sääli” tai ”armollisuus” tai ”anteeksiantaminen”, vaan niille löytyy alkutekstissä omat vastinterminsä:

Sääli, oiktirmos, tarkoittaa säälivää tunnetta ahdingossa olevan puolesta (Room. 12:1; 2.Kor. 1:3; Kol. 3:12)

Armollisuus, eleos, tarkoittaa ankaran oikeudenmukaisuuden kohtuullistamista ja on siis lain käyttöön liittyvä termi, jonka esimerkiksi auktoriteetti voi tehdä armahtamalla tuomitun vangin. (Luuk. 1:54-55; Ef. 2:4)

Anteeksiantamista kuvaava verbi on alkukielessä taas aphiemi FROM-LET, joka tarkoittaa päästää veloista, päästää synneistä, jättää huomiotta, yleensäkin päästää irti olosuhteista tai vaatimuksista. Kyseessä on hyvin monikäyttöinen ja UT:ssä laajasti esiintyvä teonsana (Matt. 6:14; 19:14; 23:23; Ef. 1:7).

Vanhurskaus (kreik. dikaiosune) on jumalallisen oikeudellinen päätös, jossa syntinen ihminen julistetaan Kristuksessa syyttömäksi ja täysin kelpaavaksi Jumalalle. Tämän kelpoisuus on Kristuksen  vanhuskautta, jonka ihminen saa tänään pelkän uskon eli luottamuksen kautta Kristuksen sovitukseen. Tämä ilmainen ja ansaitsematon lahja tulee ihmisen osaksi, kun hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja koskee siis näin ollen uutta ihmistä /2. Kor_5:17/.

Tämä Kristuksen hankkima vanhurskauttamisen lahja tulee lopulta (maailmanaikojen täyttymyksessä) kaikkien ihmisten osaksi /Room_5:18/.

Uskova ihminen on siis joka hetki vanhurskas, täysikelpoinen ja synnitön Kristuksessa ja hän saa näin vapaana (ja joka hetki täysin Jumalalle kelpuutettuna) kasvaa elämässään toisen Aadamin, Kristuksen kaltaisuutta kohti /1. Kor_15:47/. Ja hän voi palvella näin Jumalaa uutena ihmisenä, Hengen uudessa tilassa ja todellisuudessa /Room_7:6/. Armon toimintatapa kätkee meitä (mielen ja hengen alueella) nykyisen synnin ruumiin valta- ja vaikutuspyrkimyksiltä /Room_7:24/.

Vanhurskautettuna Kristuksessa /Tästä tarkemmin/ saa ihminen siis joka hetki elää Hänessä myös syntien anteeksiannon kylvyssä Hänen armonsa hallinnon ylitsevuotavuuden mukaan /Ef_1:7/. Jumala on hyväksynyt hänet yhteyteensä ja lapsekseen elämään ja kasvamaan uutena ihmisenä, uuden luomakunnan edustajana, jonka esikoisena Kristus on jo 2000 vuoden ajan elänyt ensimmäisenä, kirkastettuna uuden ihmiskunnan edustajana.

 

Aadam Kristuksen esikuvana

kirjoittaja

 

Mitä yhteistä on Aadamilla ja Kristuksella?
Puhuuko Raamattu – niin kuin otsake väittää – siitä, että nimenomaan Aadam toimii Kristuksen Jeesuksen esikuvana, Hänen perikuvanaan?
Ja missä mielessä Aadam sitten on sitten Kristuksen esikuva?
Mitä samankaltaisuutta on Aadamilla ja Kristuksella?
Oletko joskus tullut pohtineeksi näitä yhteyksiä?

 

esikuvallisuudesta

Aadam-Kristus -yhteys on keskeinen opetuksellinen teema apostoli Paavalin evankeliumissa. Tämä on tunnistettavissa hänen kirjeissään meille tämän päivän kristityille.

Paavali vahvistaa Aadamin esikuvallisen yhteyden Kristukseen seuraavasti:

Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. (Room. 5:14)

CLV:
nevertheless •death reigns from Adam unto Moses, onover •those also who do not sin onin the likeness of the transgression of Adam, who is a type of Him •Who is about to be.

Eikä Aadam vain ollut (niin kuin suomalainen käännös esittää), vaan on, sillä alkukielessä lukee:
adam hos estin tupos tou mellontos eli kyseessä on preesens aikaluokka ts. tämän voisi kääntää:

joka (Aadam) on hänen  (Kristuksen) esikuva, joka (Kristus) on tuleva olemaan.

—


Aadam-Kristus -opetuslinja on aivan Paavalin evankeliumin ytimessä. Oikeastaan sitä voidaan pitää jopa Paavalin evankeliumin punaisena lankana.
Tällaista johdonmukaista opetuslinjausta ei löydy mistään muualta Raamatusta. Tämän ylösnoussut Kristus paljasti (eli toi ilmestysten kautta) vasta Paavalille tiedoksi meille kansojen uskoville edelleen välitettäväksi /Apt_26:16/.

Tämä itse ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen Jeesuksen meille – Paavalin kautta – välittämä evankeliumi /Gal_1:11-12/ yhdistää koko ihmiskunnan kohtalon Kristuksen hankkimaan sovitukseen /Kol_1:20/.

Tämä – tänään voimassa oleva – evankeliumi ei jätä ihmisen varaan mitään: se ei yksinkertaiseksi ole ihmisen mielen mukaista. Tämä Ristin Sana, täyden Armon Evankeliumi tulee tuomaan lopulta kaiken kunnian Isälle Jumalalle Kristuksen Jeesuksen kautta /Fil_2:9-11/. Kaikkinainen ihmisen uskonnollinen touhuilu on suljettu siitä kokonaan pois /Kol_2:23/.

Ensimmäinen ihminen, Aadam, edustaa vanhan (”langenneen”) ihmiskunnan alkua.
Viimeisenä Aadamina, Kristus, edustaa puolestaan vanhan ihmiskunnan loppua, sen päättymistä /1. Kor_15:45/. Kristus vei Jumalan Karitsana koko ihmiskunnan synnin ristille. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti näin maailman itsensä kautta.

—

samankaltaisuudesta

Aadam edustaa nykyisen ihmiskunnan kantaisää, kun taas Kristus edustaa uuden ihmiskunnan kantaisää /1. Kor_15:47/.

Aadam oli ensimmäinen nykyisen ihmissuvun edustaja, jonka geneettiset piirteet periytyvät kaikille hänen jälkeläisilleen. Aadamin tottelemattomuus on juurisyynä siihen, että kaikki ihmiset syntyvät heikkouden ja kuolevaisuuden tilaan. Kaikki ihmiset perivät Aadamin hankkiman geneettisen perimän ja kuolevaisuuden lihassaan. Perivät riippumatta siitä, miten hyvän elämän elävät. Siis ”koska kuolema on tullut yhden ihmisen kautta, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen ovat kaikki syntiä tehneet” /Room_5:12/.

—

vaikuttavuudesta

Aadamin tottelemattomuuden teolla ja Kristuksen kuuliaisuuden teolla on kummallakin yhtä laajat vaikutukset. Vaikutusalue on koko ihmissuku.

Aadamin tottelemattomuuden teko saa aikaan sen, että kaikki ihmiset perivät hänen heikkoutensa (kyvyttömyydestä elää Jumalan tahdon mukaisesti) ja kuolevaisuudesta (koska kuolema on tullut Aadamin teon seurauksena kaikkien ihmisten osaksi). Kaikki ihmiset ovat käyneet kelvottomiksi Jumalan edessä ja elävät oman itseriittoisuutensa vankeina /Room_3:10-12/. Tämä on ihmisen tila ja tämä tila selviää hänelle, kun Jumala sen hänelle paljastaa.

Kristuksen vaikutus ihmiskunnalle tulee olemaan yhtä laaja kuin Aadamin, mutta päinvastainen. Hänen kelpoisuutensa (vanhurskautensa) Jumalan edessä tulee aikaan myös koko ihmiskunnan osaksi.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18)

Näin on kirjoitettu ja näin siis tulee tapahtumaan.
Vielä – ja sangen selvästi – Paavali vakuuttaa tästä seuraavassa.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:21-22)

—

Kyse on uudesta luomakunnasta, uudesta luomisjärjestyksestä.
Kyse on siitä, että Kristus Jeesus on ensimmäinen uutta luomakuntaa (uutta luomusta) edustava, ylösnoussut ihminen.

Me, jotka uskomme olemme Kristuksen Hengen alueella luodut Hänessä uuden ihmiskunnan edustajiksi. Meidät on sinetöity Kristuksen ruumiin jäseniksi. Me olemme esikoisia kaikkien ihmisten joukossa /Tästä tarkemmin/.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2:Kor. 5:17)

—

Näin koko Jumalan suunnitelma – Suunnitelmien suunnitelma – etenee Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Isä Jumala on sille asettanut.
Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä.

mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee täyttymys (loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15:23-24)

 

Niin myös Aadamin perintö on maaperäistä ja sielullista ja toimii esikuvana sille, mitä täydellisen ihmisen, Kristuksen Jeesuksen, kuuliasuuden teko tulee peritymään koko ihmiskunnan osalle.
Ja tällä kaikella on ihmiselle opetuksellinen tarkoitus: oppia siitä, mitä sielullinen eläminen ilman elämänyhteyttä Jumalan kanssa saa lopulta aikaan.
Ja miten kyvykkyys uuden ihmisen, hengellisen ihmisen vastaanottamiselle kärsimyksen kautta valmistellaan.

Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkä kaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkä kaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (1. Kor. 15:45-49)

Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on kaikkivoipaa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaiken minkä Hän tahtoo sen Hän myös tulee toteuttamaan.
Jumala on sulkenut kaiken rakkautensa piiriin. Eikä Hänen huolehtiva rakkautensa rajoitu pelkästään ihmisiin, vaan myös koko luomakunta tulee saamaan siunauksensa Jumalan lasten kirkkauden ilmestymisen toteutuessa tulevaisuudessa /Room_8:19-22/ !

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä