kadotus

Se ”lopullinen”, viimeinen tuomio

kirjoittaja

 

Paljon puhutaan ”Viimeisestä tuomiosta”. ”Viimeisestä” tuomiosta on tullut standardoitu totuus kristittyjen piirissä. Siitä puhutaan yleisesti sekä pää- että sivulauseissa. Se ikään kuin todetaan faktisena tietona, totuutena ja todellisuutena, kaiken päätepisteenä.

Mutta, kun koko ilmaisua ei löydy Raamatusta?!
Mutta kun koko käsitettä ei löydy Raamatun alkuteksteistä.
Mutta kun se on siitä huolimatta tullut ikään kuin normiksi kristittyjen puheissa.

Tuomioista Raamatussa kyllä puhutaan. Puhutaan eri aikoihin ja eri ihmisryhmiin kohdistuvista Jumalan tuomioista eli oikeudenkäynneistä.

Tuomita teonsanan takana on alkukreikassa krino [Strong 2919]. Se tarkoittaa asettaa, ohjata, tuoda esiin oikeus joko mentaalisella tai oikeudellisella päätöksellä.

—


Ihmisten välisissä suhteissa meitä varoitetaan asettumasta – mielemme ja käyttäytymisemme alueella – toistemme yläpuolelle ikään kuin tuomaroimaan toisia ihmisiä. Jeesus opetti tässä asiassa aina lähtemään liikkeelle itsekritiikin kautta /Matt_7:1-3/.
Samoin meitä kehotetaan välttämään ”kiivailemista” esim. mahdollisen oman kirkkokunnan tai kristillisen suunnan opillisten käsitysten oikeellisuuden puolesta, vaan luottamaan yksinomaan siihen mitä kirjoitettu on ja vielä tarkemmin: mitä juuri meitä varten on kirjoitettu! /1. Kor_4:7-8/ .

Uskovan – Kristuksessa olevan – ihmisen kohdalla Isän Jumalan kasvatus ja oikeaan ohjaus (”tuomitseminen”) tapahtuu jatkuvana koko hänen elämänsä ajan. Se on Isän Jumalan rakkauden sisällä tapahtuvaa tuomarointia, jotta meidän ei enää myöhemmin ole tarvetta nousta tuomiolle muun maailman kanssa /1. Kor_11:31-32/ /tästä tarkemmin/.

—


Jumalan tulevat tuomiot ovat kansoihin ja yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia oikeudenkäyntejä. Ainakin kaksi tällaista – vielä toteutumatonta – isoa joukko-oikeudenkäyntiä on tunnistettavissa Uudessa testamentissa.

Kirjoituksista ei löydy kuitenkaan lainkaan mainintaa ”Viimeisestä tuomiosta”, jota yleisesti pidetään esillä kristittyjen puheissa ja opetuksissa.

Mistä tällainen harhainen käsitys, johon ei löydy perusteluja Kirjoituksista on päässyt syntymään?
Miksi tällaiselle käsitteelle on annettu ikään kuin totuuden status uskovien keskuudessa?

Mielestäni tähän on olemassa kaksi pääsyytä!

—


Ensimmäinen syy on se, että kristilliset kirkot ja suunnat ovat häivyttäneet ajan merkityksen käännöksissään ja opetuksissaan.
Aika, sen kuluminen, sen peräkkäisyys on korvattu kreikkalaisella ajattomuuden mytologialla. On alettu puhua ”iankaikkisuudesta” ja ”ikuisuudesta”. Käytetään sanontoja ”aina ja iankaikkisesti” ja ”iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen”.
”Iankaikkisuus” -terminologialle on isketty sellainen totuuden leima, mikä viimeistään tekee vilpittömälle totuuden etsijälle vaikeaksi hahmottaa Raamatusta esiin sitä Jumalan kokonaissuunnitelmaa, mikä sinne on alun perin kirjoitettu ja minkä toteutukseen kaikki tähtää.
Lisäksi tätä hämmentävää ideologiaa vahvistetaan sellaisilla papillisilla julistuksilla kuten ”siirtyi ajasta iäisyyteen”, mikä antaa kuulijalle kuvan johonkin ajattomuuteen siirtymisestä. Tai sitten kun sanotaan ”siirtyi taivaan kotiin”, niin tämä taas herättää ison kysymyksen: mihin  Raamatun lupaamaa tulevaa ruumiillista ylösnousemusta sitten enää tarvitaan?
Kun sitten käännetään ”joka minuun uskoo, ei ikinä kuole”, niin tämä antaa lukijalle viestin siitä, että kuolemaa ei uskovan osalla olekaan totta, vaikka hän oikeasti kuoleekin?!

Eikö tämän tyyppisessä opetuksessa ja julistuksessa vahvasti tule esiin Vastustajan ”ette te suinkaan kuole” -opetus, jonka valheen se on päässyt kattavasti ujuttamaan kristillisten toimijoille ”tosiasiaksi”?
Eikö tämänkaltaisessa ajattelussa ole pohjimmiltaan kyse spiritismistä?
Edelleen tällaisella opetus ruokkii ajatusta ”ikuisesta” ”Viimeisestä tuomiosta” ja ”ikuisesta kadotuksesta”.
Se vie ihmiseltä kykyä ymmärtää ennaltamääräämistä uskon kautta pelastukseen (minkä Raamattu selvästi ilmoittaa /Room_8:28-30/, kun samalla siihen vielä liitetään muiden ihmisten osalta ”loputon helvetti tai kadotus” -pelote.
Se vie uskoa rakastavaan, kaikkitietävään ja kaikkivoipaan Jumalaan, kun ei nähdä Hänen suurta suunnitelmaansa ”yhdistää lopulta Kristuksessa yhdeksi kaikki, kaikki mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” /Ef_1:10-11/.

Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Kadotetaan kyky nähdä vielä toteutumattomat ennustukset sekä niiden ajallinen järjestys! Kadotetaan näkemys siitä, mitä kirjaimellisesti tulee tapahtumaan! Naulataan pääosa Raamatun vielä toteutumattomista lupauksista ”Viimeisen tuomion” -seinään.

—


Ja siksi!
Niputetaan Ihmisen Pojan tulevat tuomiot yhdeksi ”Viimeiseksi tuomioksi”.
Kuitenkin Raamattu puhuu kahdesta eri tuomiosta: Kansojen tuomiosta ja Suuren valkean valtaistuimen tuomiosta.


Kansojen tuomio tapahtuu nykyisen Pahan maailmanajan /Gal_1:4/ lopulla Jeesuksen saapuessa pelastamaan kansansa Israelin sen ahdingon alta /Matt_25:31-46/. Tämä tuomio ajoittuu tämän nykyisen Pahan maailmanajan loppuun, ennen Israelille luvatun tuhatvuotisen Kuningaskunnan alkua. Tämä tuomio ajoittuu nykyisen Armon talouskauden jälkeisen Vihan Hallintokauden lopulle. Tässä oikeuskäsittelyssä tuomitaan maan päällä elossa olevat kansat sen mukaan, miten ne ovat suhtautuneet Jumalan valittuun kansaan /1. Moos_12:2-3/, Herran Jeesuksen vähimpiin juutalaisiin veljiin. ”Lammas-kansat” pääsevät nauttimaan tulevan maailmanajan (”iankaikkisuuden”) siunauksista, jotka tulevat maailmaan Kristuksen ottaessa maailmanvallan ja hallitessaan maailmaa Israelin kautta tuhannen vuoden ajan. ”Vuohi-kansat” taas eivät pääse osalliseksi kaikista noista siunauksista, vaan tuomitaan tuolloin tuhatvuotiseen kirouksen aikaan. Näihin Israelia koskeviin, ”iankaikkisiin”, kansallisiin lupauksiin viitataan monin paikoin VT:n puolella. Koko Israel on tuolloin viimein pelastuva  luvattuun maahansa, sen pitkä kirouksen aika pakanakansojen keskuudessa on päättynyt; ja heidän pelastumisensa voi nyt tulla myös koko maailmalle rikkaudeksi /Room_11:12/. Tähän Hänen tulemukseensa liittyvään kansojen tuomioon Jeesus viittaa evankeliumikeromuksissa, esim. /Matt_13:49-50/. Evankeliumikertomuksissa on nykyisen ”maalmanajan päätös” aina harhaanjohtavasti käännetty ”maailman lopuksi”.

Kaikkien kuolleiden (vielä tuolloin kuoleman unessa nukkuvien) ihmisten tuomio taas tapahtuu tulevan tuhatvuotisen maailmanajan jälkeen, siis yli tuhannen vuotta elossa olevien Kansojen tuomion jälkeen. Raamattu käyttää siitä mm. nimitystä Suuren valkean valtaistuimen tuomio. /Ilm_20:7-10/; /Ilm_20:11-15/. Tämä Ihmisen Pojan oikeuskäsittely tapahtuu siis sitten, kun nuo tuhat vuotta ovat kuluneet. Tuolloin tapahtuu kaikkien vielä kuoleman unessa nukkuvien ihmisten ylösnouseminen vastaamaan tekemisistään. Tähän tuomiokäsittelyyn viittaa myös Paavali – /Room_2:14-16/, josta tuomiokäsittelystä taas Pietarin Ympärileikkauksen evankeliumi tyystin vaikenee!  Tästä tuomiokäsittelystä käytetään alkukielessä myös nimitystä katakrima, esim. /Room_8:1/.

Kun ajantaju katoaa virallisista raamatunkäännöksistä, niin myös Jumalan Suunnitelmien suunnitelmaa on sieltä vaikeaa hahmottaa. Koskapa suunnitelmiin – ja nimenomaan projektityyppisiin suunnitelmiin – kuuluvat aina aikataulut, peräkkäise vaiheet ja niihin liittyvät etapit, niin myös Jumalan suunnitelmaan ihmistä ja koko luomakuntaa kohtaan. Kaikki suunnitemat laaditaan aina myös ennen kuin niitä lähdetään toteuttamaan.

—


Toinen pääsyy on mielestäni se, että otetaan Israelilta, mikä heille oikeasti kuuluu ja sekoitetaan sitä meille osoitettuun Ympärileikkamattomuuden evankeliumiin eli Paavalin evankeliumiin.
Ei kunnioiteta sitä, mikä Israelille kuuluu eikä samalla arvosteta sitä, mikä meille kuuluu.
 Kyse on pohjimmiltaan Raamatun sanan oikeasta leikkaamisesta /tästä tarkemmin/. Tällä ajattelulla kiistetään se Israelin kansallinen erityisoikeus, jonka Jumala on sille antanut ja korvataan se jollain muulla. Korvataan kirjaimellisia totuuksia kuvaannollisilla ja tulkinnallisilla selityksillä. ”Unohdetaan” koko Kirjan kansa, ”unohdetaan” se, että ” heidän on lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken” /Room_9:4-5/.

Tällaisen – pohjimmiltaan antisemitistisen ajattelun – vahvistajana toimii tietenkin ”Valheen Isä”, jonka yksi päästrategioista on harhauttaa ja hyökätä kaikkea Jumalan valittua kansaansa kohtaan antamia lupauksia vastaan (nehän sijoittuvat nykyisen Maan päälle). Jumalan Vastavaikuttaja haluaa vahvistaa ja luoda sellaista antikristillistä henkeä, jossa Israel esitetään Jumalan hylkäämänä ja jossa tämä ”raamatullinen” – maailman kristinuskonnollinen hallinta – olisi delegoitu kirkollisille instituutioille ja muille vastaaville toimijoille.  Tähän Israelia koskevien lupausten poissulkemiseen ja kuvaannollistamiseen antaa paljolti pontta juuri tuo ajattomuuden mytologian vakiinnuttaminen raamatunkäännöksiin ja yleisiin opetuksiin. Isot kristilliset instituutiot saattavat kyllä osoittaa ulkoista hyväksyntää israel-mielisiä lähetysjärjestöjä kohtaan, jotka suuntaavat kristillistä maailmanlähetystoimintaa Israeliin päin. Jumala on kyllä tämänkin asian kuitenkin ennustanut Kirjoituksissa aivan toisin päin: Israel ja sen valitut ovat ne, jotka tulevana maailmanaikana tulevat tekemään kaikki maailman kansat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiksi /tästä tarkemmin/. Kaikki tällainen ajattelu edistää kuitenkin Saatanan toimintaa, jolle maailman hallinta tänään on annettu. Kaikki tämä kuuluu sen menettelytapoihin saada uskovien mielet kiinnittymään siihen mitä maailmassa tapahtuu ja kääntämään heidän mieltään pois taivaallisista (maapallon ulkopuoliselta Maailmankaikkeuden alueelta), jossa meidän yhdyskuntamme ja toiminta-alueemme tulevat puolestaan olemaan /Fil_3:20-21/.

—


Kun aikasarja (ajan peräkkäisyys ja kulku) Raamatun kokonaisilmoituksesta kadotetaan, niin samalla kadotetaan kyky asettaa Raamatun tapahtumat aikajärjestykseen! Samalla annetaan mahdollisuus jokaiselle kristilliselle toimijalle julistaa oikean oppinsa perustuvan Raamattuun, koska sieltä voidaan valita opillisia elementtejä mistä päin tahansa. Voidaan rakentaa kristillisiä ja raamatullisia uskomusjärjestelmiä ikään kuin vapaan valinnan periaatteella ja julistaa niiden sitten perustuvan Raamattuun! Raamatusta voidaan ottaa monesta paikasta ja monella tavalla, mutta itse ylösnousseen Herran välittämä ja tänään voimassa oleva evankeliumi löytyy ainoastaan Paavalilta, joka ilosanoma ei tosin ole ihmisen mielen mukaista /Gal_1: 11-12/ ja on siksi yleisesti aliarvostettua.

”Viimeisen tuomion” esillä pitäminen pikemminkin summaa sitä neuvottomuutta, minkä ajan ja sen lineaarisen jatkumisen käsittämisen puuttuminen saa aikaan kristillisissä teologioissa. Raamatun tapahtumien asettaminen niitä koskevien äärellisten ja peräkkäisten aikakausien (”ikuisuuksien”) ja niiden sisältämien hallintokausien (kreik. oikonomia) sisälle käy vaikeaksi hahmottaa. Tulevien tapahtumien horisontit hämärtyvät ja aika näyttää pysähtyvän kuin seinään.  Monet Raamatun ilmoittamat keskeiset totuudet ovat kuitenkin tosia ja voimassaolevia vain olemassa olevan Jumalan hallintokauden sisällä, ts. ovat hallintokausiriippuvia. Nykyinen Armon hallintokausi on täysin poikkeava Jumalan hallinnoissa, koska se on näkymätöntä ja perustuu pelkkään uskoon tämän päivän evankeliumiin. Seuraavina maailmanaikoina ja talouskausina Hänen voimansa ja hallintonsa oikeellisuus tuleekin sitten ihmisille näkyväksi.

Mutta Jumalan tuomiot ovat aina oikeita. Ne edistävät Hänen suurta suunnitelmaansa ihmiskuntaa ja koko luomakuntaa /Room_8:19-22/ kohtaan. Lopulta ne avaavat Jumalan huolehtivaa ja rakastavaa sydäntä ihmistä kohtaan. Ne ovat luonteeltaan kasvattavia ja kurittaviakin, mutta sitten – tulevien maailmanaikojen täyttyessä – ne saavat koko vastahakoisen ihmiskunnan vapaaehtoisesti ylistämään Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on sittenkin Herra /Fil_2:9-11/ !

 

 

mutta kun meitä tuomitaan

kirjoittaja

 

Mitä Paavali mahtaa tässä oikein tarkoittaa?
Meitäkö, jotka uskomme, tuomitaan?
Eikö tuomiot odota vain ns. ulkopuolella olevia?
Eikö tuomiot koske ainoastaan niitä, jotka eivät usko?
Eikö tämä ole vastakkaista kristillisten valtasuuntien viestille, että tuomitseminen kohdistuu uskomattomia ihmisiä kohtaan?
Eikö ”viimeisellä tuomiolla” anneta lopullinen isku kaikkea jumalattomuutta vastaan?

Kyllä kansojen apostoli näyttää tässä kuitenkin selkeästi opettavan, että emme mekään – jotka uskomme – selviä ilman tuomioita. Mitähän hän tässä mahtaa oikein tarkoittaa?
Minkä kaltaisista ”tuomioista” mahtaa oikein olla kyse? Mitä tuomiolla yleensäkin Raamatussa tarkoitetaan?

Jae on tässä.

mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi. (1. Kor. 11:32)

(CLV) 1Co 11:32
Yet, being judged~, we are being disciplined~ by the Lord, that we may not be |condemned with the world.


Ensinnäkin tästä Paavalin opetuksesta on pääteltävissä se, että eivät uskovatkaan selviä ilman ”tuomiota”.  Paavali ei sano tässä, että ”jos meitä tuomitaan”, vaan ”kun meitä tuomitaan”. Tällä hän viittaa siihen, että tämä on jokaisen Jumalan lapsen osa.

Seuraavaksi jakeesta on pääteltävissä, että uskovan kohdalla ”tuomiot” ovat kurituksen ja kasvatuksen luonteisia.

Sitten jae opettaa, että koska näin on, niin meidät – jotka uskomme – vapautetaan tulevasta, koko maailmaa koskevasta, ”tuomiosta”.

Alkuteksti ei tunne lainkaan ilmaisuja ”kadotustuomio” tai ”tuomita kadotukseen”, samoin kuin se ei missään kohdin opeta paikasta tai tilasta nimeltä ”ikuinen Kadotus” /tästä tarkemmin/.
Käännös ”tuomita kadotukseen” on harhaanjohtava, tyly ja valheellinen ja antaa selvästi ymmärtää, että vain ne, jotka uskovat saavat pelastuksen ja että kaikille lopuille ihmisille ”jää Musta Pekka käteen”. Tällaisen harhaisen mielikuvan esillä pitäminen luo kuvaa heikosta Jumalasta, jolta suuri Saatana lopulta riistää miltei koko saaliin!

Käännössanan ”tuomitaan” tai ”being judget” takaa löytyy vanhan kreikan krinomenoi. Verbi on tässä ns. middle-pääluokassa (medium) ja tarkoittaa sitä, että myös ”tuomittavat” osallistuvat oman ”tuomionsa” toteutukseen, ovat siinä suhtautumisellaan mukana. Käännössana ”tuomita” taas sisältää nykykielessä ja merkityksessä negatiivisen näkökulman ja sisällön, mielipiteen jostain yksipuolisesta rankaisemisesta. Parempi käännös tässä on mielestäni nykykielen ilmaisu ”arvioiden ohjata oikeaan”. Jumalan lapsina Hän armonsa periaatteiden mukaisesti valmentaa ja ohjaa meitä uuden ihmisemme mukaiseen käyttäytymiseen /Tiit_2:11-13/. Tässä Isä Jumala käyttää usein ohjaavaa testaamistaan, jonka me ihmiset koemme monesti erilaisina kiusauksina ja kärsimyksinä.

Käännöstermin ”kuritusta” tai ”disciplined” takaa löytyy taas alkutekstin paideuometh. Tämäkin teonsana on middle-luokassa ja tarkoittaa ”valmentamista” /tästä tarkemmin/. Eli tässä Paavali opettaa, että Jumalan arvioidessa meitä sallimiensa kärsimystemme kautta, niin kyse on valmennuksesta: valmentautumisesta ja fokusoimisesta elämään enemmän uuden ihmisemme mielen mukaisesti. Tässä siis Isä Jumala toimii – armonsa periaatteittensa mukaisesti – valmentajana ja me Hänen lapsensa valmennettavina.

Sitten em. jakeen kolmanteen kohtaan, jossa puhutaan ”kadotukseen tuomitsemisesta”.
Alkukielessä käännössanojen ”kadotustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-JUDGE ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” (TCWSD) antaa myös verbille katakrino selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin ollen pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.

Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta “synnitön – syntiset”. Kysymys on Ihmisen Pojan johtamasta oikeudenkäsittelystä uskomattomia ihmisiä kohtaan. Ja tämän tuomion tavan myös Jeesus vahvisti aikanaan puhuessaan itsestään: ”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika.” (Joh. 5:27)

—

Mutta voimmeko ja miten sitten itse vaikuttaa siihen, että meitä ei tarvitsisi Jumalan puolelta niin usein kurittaa? Tämä selviää edellisestä em. kohdan johdantojakeesta. Kyse on viime kädessä oppimisesta. Kyse on lopulta kasvamisesta ”Kristuksen täyteyden täysi-ikäisyyden määrään” /Ef_4:12-13/. Kyse on koko eliniän kestävästä juurtumisesta Häneen, joka on Pää (Ef. 4:15).

Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; (1. Kor. 11:31)
(CLV) 1Co 11:31
For if we adjudicated ourselves, we would not be judged~.

Kyse näyttää liittyvän itsetutkiskeluun. Jakeen mukaan vaikuttaa siltä, että juuri itsearvioinnin kautta voimme osallistua (oppimalla) siihen, ettei Isän Jumalan tarvitsisi ”ulkoa päin” puuttua meidän kasvatukseemme. Vaikka jae 32 sitten totuuden mukaisesti toteaakin, että ”kun meitä kuritetaan”. Eli oppimisen ja kantapään kautta näyttää tämä Jumalan lapsen kasvaminenkin etenevän. Onneksi tuo Isä on Rakkaus. Onneksi tuo Isä on kaikkitietävä. Onneksi tuo Isä on kaikkivaltias. Hänen lapsenaan saamme Kristuksessa turvallisesti kasvaa sellaisiksi uusiksi ihmisiksi, joiksi Hän on meidät tarkoittanut!

Käännössanojen ”tutkisimme” ja ”we adjudicated” takaa löytyy vanhan kreikan diakrino. Konkordanttinen menetelmä purkaa verbin morfeemeiksi THROUGH-JUDGE eli jotenkin lävitse-arvioida.  TCWSD selittää sanan tarkoittavan mm. ”erottautua itsestään” tai ”tarkastella itseään ulkopuolelta”.

Ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen itsetarkkailua tai itsetutkiskelua. Uskovan ihmisen kohdalla ajattelen tämän tarkoittavan ihmisen katsovan tilaansa ja käyttäytymistään uudesta ihmisestä käsin. Ikään kuin arviointia itsensä lävitseen vanhaa ihmistä kohti, Egoaan kohti. Erottautumista oman vanhan minänsä ulkopuolelle tarkastelemaan käyttäytymistään Kristuksesta käsin. Tunnistamaan ja samalla tiedostamaan heikkouksiansa – jopa kerskaamaan niistä – ja samalla ottamaan vastaan Kristuksen voimaa ja piirteitä näihin heikkouksiin (so. täyttymään heikkouksia Pyhän Hengen voiman kautta).

—

Kaikki tämä – uuden ihmisen kasvu ja vanhan ihmisen väheneminen – tapahtuu Kansojen apostolin mukaan ihmisen mielen kautta. Tiedostamisen kautta. Ei tuntemusten kautta, koska nehän eivät vaadi uskoa: luottamusta lupauksiin Kristuksessa Jeesuksessa.

Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä. (Room. 12:2)
(CLV) Ro 12:2
and not to be |configured~ to this •eon, but to be |transformed~ by the renewing of your •mind, for you •to be testing what is the will of •God, •good and well pleasing and perfect.

 

Vaikka kirkkolaitokset ja muut kristilliset valtasuuntaukset ovat pitäneet (ja edelleen pitävät) ihmisiä pelossa ja hämmennyksessä tuomioiden tai ”viimeisen tuomion” suhteen, niin kaikki Jumalan tuomiot ovat kuitenkin Kirjoitusten mukaan oikeudenmukaisia ja kaikki Hänen tuomionsa käydään Hänen rakkaudestaan käsin. Uskovat elävät koko ajan tämän Jumalan ohjaavan ”tuomion” alla. Uskovat kokevat sen jo täällä eläessään, sillä ”meidän ei ole suotu, Kristuksen tähden, ei ainoastaan uskoa häneen, vaan myös kärsiä hänen tähtensä” (Fil. 1:29). Juuri salliessaan kärsimyksiä lapsilleen, ne Hän tekee kaikki huolenpitonsa ja rakkautensa sisällä. Ja kaikki nämä kärsimykset tapahtuvat Kristuksen tähden: jotta Kristus saisi enemmän muotoa omissaan. Uskomattomat ihmiset ovat osattomia tällaisista ”Kristuksen tähden” -kärsimyksistä, koska niiden kautta meitä valmistellaan sellaisiksi Kristuksen ruumiin jäseniksi, miksi Jumala on ylitsevuotavassa suosiollisuudessaan ja rakkaudessaan meidät säätänyt /Ef_4:12-14/; /2. Kor_5:4-5/. Maailman ihmisten oikeudenkäsittely tapahtuu sitten myöhemmin Ihmisen Pojan kautta Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelyn (katakrima) kautta.

 

 

.. koska Hän on Ihmisen Poika

kirjoittaja

 

Jeesus käytti usein Maan päällä eläessään itsestään nimitystä Ihmisen Poika.

Miksi näin?
Mihin nimike oikein viittaa?
Miten ja miksi tämä nimike näyttää viittaavan myös tuomiovaltaan?

Ihmisen luomisessa näytti Ihmisen Pojan piirustukset olleen mukana:
”Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa” (1. Moos. 1:27)
tai tarkemmin:
”And creating is the Elohim humanity in His image” (Concordant Old Testament)

Eli Jumala loi alun perin ihmisen Jumalan Pojan, Kristuksen Jeesuksen, kuvassa ja kuvaan.
Jumala haluaa nähdä ihmisen lopulta rakkaassa Pojassaan, Ihmisen Pojassa.

Jeesus viittasi tällä nimellään myös Danielin ennustukseen, siihen kun Ihmisen Poika tulee kunniassaan Maan päälle; (myös Johannes myöhemmin: Ilm.1:13 ja 14:14).
”Minä näin yöllisessä näyssä, ja katso, taivaan pilvissä tuli Ihmisen Pojan kaltainen” (Dan. 7:13)

Ihmisen Poika viittaa myös Daavidin Poikaan, joka korostaa Jeesuksen juutalaista syntyperää ja sukulaisuutta Israelin kuningas Daavidin kanssa.

Ihmisen poika viittaa myös Jeesuksen ihmisyyteen, siihen että Hän on myös ihmissuvun edustaja.

—

Ihmisen Poika (kreik. ton huion tou anthropou) viittaa vahvasti maailman syntien sovittajaan, Israelin tulevaan Messiaaseen ja kansojen ja ihmisten Tuomariin. Käsite ei kuulu apostoli Paavalin sanastoon lainkaan: se esiintyy Uudessa testamentissa 86 kertaa, mutta Paavalilla 0 kertaa!

Miksi näin?
Koska kansojen apostolin evankeliumi on kohdistettu nykyisen Armon talouskauden uskoville, eikä heitä ole säädetty tuomittavaksi Ihmisen Pojan oikeusistuimen edessä. Niin kuin Paavali Roomalaiskirjeessä kirjoittaa:

nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat (Room. 8:1)
(CLV) Ro 8:1
Nothing, consequently, is now condemnation to •those in Christ Jesus

Alkukielessä käännössanojen ”kadotustuomio” ja ”condemnation” takaa löytyy inspiroidun alkutekstin katakrima [Strong 2631]. Konkordanttinen menetelmä purkaa tämän nominin verbi-muodon morfeemeiksi DOWN-Judge ja selitteeksi ”tuomita vastakkaisesti”.
Zodhiateksen ”The Complete WORD STUDY DICTIONARY” antaa verbille katakrino myös selityksen: ”tuomita vastakkaisesti, mikä tarkoittaa osoittaa yhden hyvän käytöksen kautta toiset kaltaiset syyllisiksi”.

Katakrimaa voidaan näin pitää vertaistuomiona, johon täydelliselle vertaisella (tässä Ihmisen Pojalla) on oikeus toteuttaa oikeudenkäynti toisia ”vastakkaisia”, ”epätäydellisiä” ihmisiä kohtaan.
Eli vastakkaisuus tässä löytyy akselilta ”synnitön – syntiset”.

Tästä tullaankin sitten otsikon julistukseen:

”Ja hän on antanut hänelle vallan tuomita, koska hän on Ihmisen Poika. (Joh. 5:27)
(CLV) Jn 5:27
”And He -°gives Him authority to |do judging, seeing that He is a son of mankind.

Isä Jumala on antanut kaiken tuomiovallan Jeesukselle Kristukselle kaikkiin ihmisiin nähden, koska Hän on täydellinen ihminen, Ihmisen Poika. Hän on elänyt itse synnittömän, Jumalan tahdon mukaisen elämän ja kantanut ihmisen synnin ristille. Isä Jumala on antanut Ihmisen Pojalle vallan ”istuutua vastakkain”, käymään oikeutta, syntisten ihmisten kanssa.
Kysymys on siis ihmisen kohdalla vertaistuomiosta, vertaisoikeudenkäsittelystä, siis ”ihminen vastaan ihminen” -tilanteesta.  Ei Isän Jumalan itsensä suorittamasta tuomiosta, vaan täydellisen ihmisen, Ihmisen Pojan suorittamasta oikeuskäsittelystä. Nyt puhutaan Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä /Ilm_20:11-15/  /Tästä tarkemmin/, johon kaikki kuolemanunessa tuolloin (tuhatvuotisen Kuningaskunnan jälkeen) vielä nukkuvat ihmiset herätetään tekemään tiliä elämästään. Tarkoitetaan tulevaa ”Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päivää” /Room_2:5/.

Jeesus antoi Maan päällä eläessään myös esimerkin tästä: Ihmisen Pojan oikeuskäsittelystä /Tästä tarkemmin/. Kohta löytyy Joh. 8:3-11.
Kirjanoppineet ja fariseukset laahasivat Hänen eteensä aviorikoksesta kiinni saadun naisen. He vaativat naiselle kivitystuomiota. Ja Jeesus vastasi heille kuuluisilla sanoillaan: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä”. Syyttäjien omatunnot todistivat heidät itse kunkin syyllisiksi. Niin Jeesus, Ihmisen Poikana, antoi vapauttavan tuomion naiselle sanomalla hänelle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee”. Tässä on esimerkki ja esikuva Suuren valkean valtaistuimen oikeuskäsittelystä, jolla Ihmisen Poika – täydellinen ja synnitön ihminen – tuomitsee syntisen ihmisen. Isän Jumalan hyväksymä ja nimittämä vanhurskas Tuomari, Ihmisen Poika, joka tulee tekemään vaikutuksen oman tunnon tasolla myös syyllisiin, uskomattomiin ihmisiin.

—

Miksi Paavali ei sitten sanallakaan puhu meille Ihmisen Pojasta ja Hänen tuomiovallastaan?
Koska uskova Kristuksessa ei tarvitse enää syyllisyytensä esiin tuomista ylösnousemuksessa.
Koska juuri synti ja heikkous on ajanut hänet eläessään vastaanottamaan Kristuksessa koko Hänen täyteytensä.
Uskova on päässyt Isän Jumalan pelastavan ja kasvattavan armon hoitoon Kristuksessa /Tiit_2:11-13/ . Uskova elää taas ”tuomiotaan” (kreik. krino; ohjata oikeaan) läpi elämänsä Herransa rakastavassa ja valmentavassa otteessa.

Uskon lahjaa vailla oleva ihminen (suurin osa ihmiskunnasta) taas käy läpi vastaavanlaisen tuomion Suuren valkean valtaistuimen oikeudenkäsittelyn (=katakrima) yhteydessä ja myös vastaavalla tasolla kuin uskova tänään: omantuntonsa tasolla! /Room_2:14-16/

mutta kun meitä tuomitaan (kreik. krino), niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa ”kadotukseen” (kreik. katakrima) tuomittaisi (1. Kor. 11:32); /Tästä tarkemmin/.

 

 

jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt

kirjoittaja

 

Kun ylösnoussut Herra paljastaa meille apostolinsa kautta seuraavan totuuden:

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29)

(CLV) Ro 8:29
that, whom He foreknew, He designates beforehand, also, to be conformed to the image of His •Son, for Him •to be Firstborn among many brethren.

niin kristilliset teologiat näyttävän menevän tästä ymmälleen ja menettävän horisonttinsa Jumalan suunnitelman päämäärään. Kyseenalaistetaan tämä Kristuksen paljastama totuus, koska sitä ei pystytä selittämään yleisillä ja ns. virallisilla tulkinnoilla.

Miten on mahdollista, että Jumala, joka on Rakkaus, voisi menetellä niin, että jo edeltä olisi määrännyt toiset ihmiset pelastukseen ja toiset (ison osan ihmiskunnasta) ”kadotukseen”?
Miten on mahdollista – että Jumala joka uhrasi rakkaan Poikansa maailman synnin tähden – hautoo ajatusta vieläpä ”ikuisesta kadotuksesta”?
Tämän suuren kysymyksen edessä kristilliset kirkot ja liikkeet levittelevät käsiään, eivätkä osaa antaa vastausta ihmisille, jotka odottavat nimenomaan niiden tuovan vastaukset näihin perimmäisiin ja aivan olennaisiin kysymyksiin. Päinvastoin; ne kuitenkin välittävät ihmisille sellaista kuvaa kuin tällaiseen ei olisi meille annettu vastausta. Se, että tähän ”kysymysten kysymykseen” ei kristilliset ja inhimilliset teologiat kykene antamaan ”vastausten vastausta” ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi näihin kysymyksiin antanut Kirjoituksissa vastauksensa – ja vieläpä monissa kohdin – ja vieläpä selkeästi! Näyttää tosiaan siltä, että maanpäällisten ”konttoreiden” ja taivaallisen ”pääkonttorin” välinen tiedonvälitys on ollut ja edelleen on ”hieman” huonossa hapessa.

Tällainen näennäinen ristiriita löytyy Jumalan alkuperäisen teksti-ilmoituksen vääristelyistä. Siitä, että esim. sanojen ”kadotus” ja ”ikuisuus” takaa löytyy aivan toisenlaiset merkitykset kuin niille on kirkollisten perimätietojen kautta jälkeen päin tulkittu. Inspiroidussa alkutekstissä ei löydy lainkaan paikkaa ja nominia sanalle ”kadotus”. Siellä puhutaan näissä kohdin yleensä ”menettämisestä” tai ns. ”iankaikkisen” elämän ”kadottamisesta” /tästä tarkemmin/.

”Iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen”, ”ikuinen” termien takaa taas löytyvät vanhan kreikan ilmaisut aion ja aionion, mitkä taas viittaavat pitkiin – mutta rajallisiin! – aikakausiin, eivätkä suinkaan tarkoita jotain loputonta, epämääräistä tai ajatonta.
Se, että on tuotu ja edelleen tuodaan ns. kristillisessä opetuksessa ajattomuuden mytologiaa esiin totuutena, sumentaa näkökyvyn Jumalan  suunnitelmalliseen ja aikajanallisen etenemiseen Kristuksen Jeesuksen kautta ja maailmankausien ja talouskausien kautta kohti suurta päämääräänsä.
Miksi?
Koska suunnitelma ja sen toteutus etenee aina aikajärjestyksessä. Suunnitelmalla on aina aikataulutus. Suunitelma tehdään aina ensin ja vasta sitten sitä lähdetään toteuttamaan!

Yksi selitys – jota toisinaan kuulee – on selitellä tätä ongelmaa siten, että Jumala olisi edeltä tietänyt tai edeltä nähnyt, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Ja että Hän olisi ”ajattomuudessaan” ja ”ikuisuudessaan” nähnyt jo ennakolta mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Tällainen selittely ontuu mielestäni pahasti ja välittää meille kuvaa heikosta Jumalasta, joka vain näkee miten tulevaisuudessa ihmiset ajautuvat eri osuuksiinsa! Tällainen selittely poistaa myös tarpeen jumalalliselle suunnitelmalle ja yleensäkin sille, että Jumalalla on suunnitelma, jota Hän aikakausien kuluessa vie (antamansa Ilmoituksen mukaisesti) eteenpäin /tästä tarkemmin/.

Jakeen (29) ”edeltä tuntenut” (kreik. pregno BEFORE-KNEW) esiintyy menneessä aikamuodossa ja tarkoittaa juuri sitä, miten se on käännetty.
Esimerkiksi jos Jumala olisi nähnyt tuossa ”ajattomuudessaan” tietenkin ennalta myös sen, että  Saulus Tarsolaisella ei tule olemaan pienintäkään halua (tinkimättömässä vainoamisessaan Jeesuksen omia kohtaan) katua ja kääntyä Kristuksen puoleen, joten Jeesuksen tulee hänet väkisin pysäyttää, jotta Sauluksesta tulisi Paavali ja hän kokisi pelastuksen?! Ei kai tällaisessa ajattelussa ole mitään mieltä! Miksi Jumala ei sitten menettelisi näin kaikkien uppiniskaisten ihmisten kohdalla?

Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen. Hän on nähnyt meidät, jotka saamme uskoa, aihioina Pojassaan jo kauan ennen kuin yksikään päivistämme oli tullut. Hän on nähnyt ja tuntenut meidät jo ennen ”ikuisia” aikoja Kristuksessa. Ja tämä valintamme perustuu – ei suinkaan meidän omaan uskomisen valintaamme – vaan Jumalan omaan päätökseen.

hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (2. Tim. 1:9)
(CLV) 2Ti 1:9
Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our •acts, but in accord with His own purpose and the grace •which is |given to us in Christ Jesus before times eonian,

Tästä etuoikeutetusta lapseudestamme saamme tänään iloita. Mutta saamme myös kiittää ja iloita kaikkien ihmisten puolesta, koskapa Kristuksen rakkaus tulee myös heidät aikanaan tavoittamaan. Ja mitä tuosta jakeesta 29 käy vielä ilmi: Kristushan ei voi olla esikoinen (so. ensimmäinen) ilman veljiä! Me siis olemme Hänen kauan sitten määrättyinä sisaruksinaan välttämättömiä myös Hänen kunnialleen. Ja keihinhän nähden sitten me, jotka tänään uskomme, olemme sitten esikoisia, edelläkävijöitä? /Room_8:23/

Kovinpa näyttää Paavalin teologia poikkeavan tässä kohtaan ”virallisista” teologioista 😉

 

 

 

 

Onko Jumala todellakin sanonut?

kirjoittaja

 

Kehottaako Jeesus meitä vihaamaan elämäämme, kuten näyttää seuraavassa ohjeistavan?

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12:25)

Tämän käännöksen mukaan elämää tässä maailmassa olisi pyrittävä vihaamaan, jotta saisi sen siirtymään tulevaan elämään? Näinkö on? Vai onko kääntäjien teologinen epäusko saanut tekemään ”korjauksen” tähän Kirjoitusten kohtaan, koska itse asiassa alkuperäiset ilmaukset on tässä korvattu aivan toisenlaisella termeillä. Mihin Jumalalta saadun elämän kirjaimellinen vihaaminen voisi sitten johtaa? Epätoivoon? Itsevihaan? Itsemurhaan?

Ei näin.
Kyllä Jumalan voimassa olevan ylin kehote kuuluu: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi!”.
Siis itseä (ja omaa elämäänsä) tulee rakastaa ja pyrkiä samalla tämä rakastamisen taso nostamaan myös läheisen ihmisen elämän kunnioittamisen kohdalle!

Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. (Joh. 12:25)
(CLV) Jn 12:25oos.
He •who is |fond of his •soul is destroying it, and he •who is hating his •soul in this •world, shall be guarding it iofor life eonian.
Alkuteksti ei puhu tässä ollenkaan ”elämänsä vihaamisesta”, vaan ”sielunsa vihaamisesta”.

Jeesuksen puhe on osoitettu juutalaisille opetuslapsille ja koski heidän konkreettista, fyysistä seuraamistaan tuohon aikaan Hänen mukanaan.
”Elämää” tarkoittava termi on vanhassa kreikassa zoe, kun taas ”sielua” tarkoittava sana on psuche.
Mitä Raamattu tarkoittaa ”sielulla”? Sen alkuperäinen määritelmä löytyy /1. Moos_2:7/.

Ei elämää, vaan sen sijaan sieluaan Jeesus kehotti juutalaisia opetuslapsiaan vihaamaan. Sielun vihaamisella Jeesus tarkoitti tuolloin ihmisen luonnollisen aistijärjestelmän vaalimisen vihaamista, ihmisen mukavuusalueelle jäämisen vihaamista – ja konkreettista lähtemistä Hänen seuraajanaan ristin kantajan tielle.
Maallisesta omaisuudesta oli luovuttava, työpaikka kirjaimellisesti jätettävä, omaisistaan luovuttava – ja lähteä tien päälle Jeesusta seuraamaan.

Niin hän sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka Jumalan valtakunnan tähden on luopunut talosta tai vaimosta tai veljistä tai vanhemmista tai lapsista, ja joka ei saisi monin verroin takaisin tässä ajassa, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää”  (Luuk. 18:29)

Ja eräs toinen hänen opetuslapsistaan sanoi hänelle: ”Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni”. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa sinä minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa”.  (Matt. 8:21-22)

”Jos joku tulee minun tyköni eikä vihaa isäänsä ja äitiänsä ja vaimoaan ja lapsiaan ja veljiään ja sisariaan, vieläpä omaa elämäänsäkin, hän ei voi olla minun opetuslapseni.  (Luuk. 14:26)
(CLV) Lk 14:26
”If anyone is coming~ tod Me and is not hating his •father and •mother and •wife and •children and •brothers and •sisters, and still more his •soul besides, he |can~ not be My disciple.

Onko väliä mitä Jumala tahtoo meille tarkalleen sanoa: Onko yhdentekevää, jos Hän Kirjoituksissa puhuu meille sielusta (kreik. psuche) ja me käännämme (= korjaamme Hänen puhettaan tarkoittamaankin) elämää (kreik. zoe), jolla kummallakin termillä on kuitenkin omat erityiset merkityksensä? Ja tämä ”väännös” on annettu jatkua sellaisenaan raamatunkäännöksestä toiseen ja vuosisatojen ajan sitä mitenkään korjaamatta?!
Niin, eihän sielua saa tänään vihata, vaan hoitaa (vrt. ”sielunhoito”); mutta Jeesuksen maallisen elämän aikana tämä kuitenkin esitettiin ehdottomana vaatimuksena Hänen seuraajilleen! Meille on taas tänään voimassa /1. Kor_7:20/.

Onko väliä, että kun alkuteksti puhuu taivaasta (kreik. ouranos, [SEE-UP]), niin se ei tarkoita paratiisia (kreik. paradeisos [BESIDE-LOOSE], koska ensimmäinen merkitsee yläpuolella ilmakehässä ja ulkoavaruudessa havaittavaa, kun taas jälkimmäinen taas viittaa tulevaan, (uuden) Maan päällä sijaitsevaan puistoalueeseen?

Onko väliä, jos ristin ryöväri (Ilman askeltakaan Jeesuksen seuraamista) lensi suoraan taivaaseen, kun taas itse Herra tuli Isän Jumalan voimasta herätetyksi vasta kolmantena päivänä kuolemanunesta /Gal_1:1/ (vaikka oikeasti Hän on ensimmäinen kuolleista nousseitten joukossa)?

Onko väliä, kun pappi sanoo poisnukkuneen siirtyneen ajasta ns. ikuisuuteen tai päässeen taivaankotiin, kun Raamatun mukaan vain Kristus on noussut (ensimmäisenä) kuolleista ja Kirjoitukset läpensä puhuu vielä toteutumattomista, tulevista, kaikkia kuolleita koskevista ylösnousemuksista?

Onko väliä, jos Paavali varottaisi hänen evankeliuminsa vastaisesta (so. ei-kristillisestä) opetuksesta, kun hän itse asiassa varoittaakin (meitä kristittyjä) hänen opetuksensa rinnalle (kreik. para) lisättävistä ihmisopeista ja traditioista?

Onko väliä, että vaikka oikeusviranomaiset pyrkivät sanatarkasti tulkitsemaan kirjoitettuja lakeja maallisissa oikeuskäsittelyissä, niin itse Jumalan ilmoittamaa alkuperäistä Kirjoitusta voidaan väännellä tilanteen ja teologian mukaan sinne ja tänne?

Onko väliä, että kun sinun pitää matkustaa junalla Helsingistä Ouluun, niin menetkin Kuopioon?

Onko väliä, että kun pappi siunaa kuolleen sanoessaan hänen vaipuneen ”ikiuneen”, kun raamattu kuitenkin opettaa kuolemanunesta ylösnousemisesta?

Onko väliä vaieta ”kadotuksesta”, kun se kumminkin vaivaa ihmisten mieliä, kun pitäisi selittää käsite auki tarkoittamaan uskoville luvatun maailmanajallisen (kreik. aionion) elämän kadottamista eli menettämistä?

Onko väliä toissijastaa ylösnousseen Herran meille Paavalin kautta välittämä ilosanoma ja puhua Israelille suunnattua evankeliumia pyhänä, siis meille erotettuna evankeliumina, kuten jumalanpalveluskaavoissa on monesti tapana tapahtua?

Onko väliä kadottaa aika Jumalan ilmoituksesta erilaisten ikuisuus- ja ajattomuus -myyttien alle, kun Jumalan suuri pelastussuunnitelma (niin kuin suunnitelmat aina) rakentuvat aikajanalle?

Onko väliä, että kun on harhaanjohtavasti käännetty ” Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Kun tässä kohtaa ”kadotus” -sanan takaa löytyy kreikan katakrima, mikä tarkoittaa Ihmisen Pojan oikeuskäsittelyä, joka koskee kaikkia kuolleista herätettäviä ei-uskovia ihmisiä?

 

Näin on Jumalan Vastustaja, Saatana päässyt myös käännösasioissa ihmisten mieliin vaikuttamaan ja sekavuutta aiheuttamaan: Voiko tätä kohtaa kääntää näin, kun ajatus ei enää mahdukaan teologisiin tulkintaraameihin?

”Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
”Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)
”Onko Jumala todellakin sanonut?” (1. Moos. 3:1)

Seuraavassa kohdassa Jeesus varoittaa traditioista eli perinnetavoista, jotka pyrkivät henkisen kulttuurin ja asiantilan säilyttämiseen. Sellaisista asioista, jotka ovat saavuttaneet totuuden statuksen julkisissa jumalanpalveluskaavoissa ja muissa menoissa lähestymisen välineinä Jumalan suosiollisuuteen. Ja kuten tiedämme, että kun noita sanontoja toistetaan auktoritatiivisesti ja muuttumattomasti ”ikiaikaisiin” perinteisiin vedoten, niin näitä vakiintuneita fraaseja aletaan helposti pitää aikaa myöten myös totuuksina.
Juuri tästähän Jeesus myös aikanaan varoitti Israelin uskonnollista johtoa:

Te teette Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissäännöllänne, jonka olette säätäneet. Ja paljon muuta samankaltaista te teette.” (Mark. 7:13)
(CLV) Mk 7:13
invalidating the word of •God by your •tradition which you -°give over. And many such like things you are doing.”

 

Sanoilla ja lauseilla on merkityksensä. Varsinkin Jumalan sanoilla. Uskonelämän kannalta keskeisten termien merkitysten hämärtyminen sekä Ympärileikkaamattomuuden ja Ympärileikauksen evankeliumien yhteenpötköyttäminen johtavat vääjäämättä hämmennykseen ja alati jatkuviin ristiriitaisiin ja loputtomiin tulkintoihin. Niinpä näitä sanojen ja puheiden merkityksiä kannattaisikin aika ajoin pohdiskella..

Mutta jos en tiedä sanojen merkitystä, olen minä puhujalle muukalainen, ja puhuja on minulle muukalainen.  (1. Kor. 14:11)

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä