Artikkelit

Paavalin ”kääntymyksen” esimerkki

kirjoittaja

 

Puhutaan usein siitä, miten entinen seurakunnan vainoaja kääntyi kristityksi.
Puhutaan Paavalin kääntymisestä.
Puhutaan Saulus Tarsolaisen uskoontulosta hänen kohdatessaan Kristuksen.

Mitä tuolloin sitten oikein tapahtui?
Mitä kääntymisellä raamatussa oikeastaan tarkoitetaan?
Onko lopulta mitenkään perusteltua puhua Paavalin kääntymisestä?
Oletko itse joutunut joskus tätä asiaa pohtimaan?

Kääntyä verbin takaa löytyy alkukielen epi strepho, jonka Konkordanttinen menetelmä purkaa morfeemeiksi ON-TURN, joka voitaisiin suomentaa esim. ”kääntyä ympäri” tai ”kääntyä takaisin”. Raamatussa ”kääntymisellä” tarkoitetaan ihmisen kääntymistä kohti Jumalaa. Termi kytkeytyy kuitenkin vahvasti Israelille suunnatun evankeliumin vaatimuksiin. ”Kääntyä” -verbi esiintyy Uudessa testamentissa 36 kertaa ja vain 3 kertaa Paavalilla; ja noissakin kohdin apostoli puhuu joko israelilaisista tai uskovien kääntymisestä käyttäytymisessään takaisin maailman ”alkeisvoimien” eli traditioiden puoleen (2. Kor. 3:16, Gal. 4:9; 1. Tess. 1:9).

Sisäistä kääntymystä näyttää kuitenkin edeltävän ihmisen tietoinen kääntyminen mielensä alueella.

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat (Apt. 3:19)

Kyse näyttää kääntymisessä sittenkin olevan Israelille suunnatun Ympärileikkauksen evankeliumin vaatimuksesta, joka on osoitettu valitulle kansalle ja joka tulee kerran toteutumaan, kun Israelilla on siihen valmius.
Tämä kaikki oli totta ja voimassa Jumalan Helluntain talouskauden aikana, ja astuu taas voimaan Israelin kohdalla tulevalla Jumalan Vihan hallintokaudella.

Niin kuin ”parannus” (kreik. metanoea; AFTER-MIND, ”mielenmuutos”) tapahtuu aina mielen alueella, niin kääntyminen taas tapahtuu ihmisen sydämen, ”sisäisen ihmisen”, alueella.

mutta kun heidän (israelilaisten) sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. (2. Kor. 3:16)

—

Mutta tänään, kun on siirrytty Jumalan Armon hallintokaudelle, pätevätkin toisenlaiset lainalaisuudet. Tänään ei Jumala tarjoa kansallista kutsuaan valitulle kansalleen, vaan kutsuu jo ennen maailmanaikoja valitsemansa ihmiset Kristuksen hengellisen seurakunnan jäseniksi /2. Tim_1:9/. Tänään valinta perustuu Jumalan omaan päätökseen, eikä kansanjoukkojen itsessään tekemään päätökseen!

—

Kuka sitten oli ensimmäisenä nykyisen Armon hallintokauden pelastettu?
Saulus Tarsolainen, joka sitten muuttui Paavaliksi!

Paavali oli ensimmäinen todistus, esimerkki ja ilmentymä Jumalan mielisuosion salatusta toiminnasta. Paavalin ”kääntymys” on myös esimerkki meille siitä, miten Jumalan armo oikeasti tänä päivänä toimii tuollaisessa tilanteessa.

Mutta sen tähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi. (1. Tim. 1:16)
(CLV) 1Ti 1:16
But therefore was I shown mercy, that in me, the foremost, Jesus Christ should be displaying~ all His •patience, for a pattern of •those who are |about to be believing on Him for life eonian.

Tästä samasta on myös kysymys, kun apostoli meitä opettaa /tästä tarkemmin/:
Olkaa minun seuraajiani, niin kuin minä olen Kristuksen seuraaja. (1. Kor. 11:1)
(CLV) 1Co 11:1
|Become~ imitators of me, according as I also am of Christ.

Myös Paavalin pelastuminen toimii meille mallina ja esimerkkinä siitä, miten Jumalan Armon pelastava ”käännytys-toiminnallisuus” tänään oikeasti toteutuu. Se ei mitenkään rakennu ihmisen omille ponnistuksille, vaan Jumalan omaan valintaan.

Paavali ei suinkaan tuolloin ”kääntynyt”.
Ei, vaan päin vastoin!
Hänhän osoitti täydellistä piittaamattomuutta ja kääntymättömyyttä puskiessaan kohti Damaskosta (Israelin ylipapiston täydet valtuudet mukanaan) vainoamaan ja vangitsemaan Jeesukseen uskovia. Mutta Jumalan armovalinnan hetki koitti hänen kohdallaan ylösnousseen Herran pysäytettyä hänet Damaskoksen porttien edustalle. Paavali lyötiin kerralla maahan, pysäytettiin kuin seinään. Hän ei ehtinyt edes kääntyä, vaan kulki sekä mielensä alueella että elämässään ja kiihkossaan 180 astetta väärään suuntaan. Tämä kaikki oli Jumalalla kuitenkin tiedossa ja suunnitelmissaan olemassa. Jumala oli valmistellut Paavalia tehtäväänsä jo hänen ”äitinsä kohdusta alkaen” (Gal. 1:15).
Näin se on lopulta meidänkin itse kunkin kohdalla. Jumala ottaa meidät ajallaan ”tietämättömyytemme tilasta” yhteyteensä. Aivan samoin kuin tapahtui Paavalin esimerkin kohdalla:

Mutta minä sain laupeuden, koska olin tehnyt sitä tietämättömänä (1. Tim. 1:1)

Jos Jerusalemin asukkailta olisi aikanaan kysytty: ”kuka olisi se viimeinen henkilö, joka voisi liittyä tuohon radikaaliin, Jeesuksen seuraajien joukkoon”? Niin voisi kuvitella, että heprealaisista heprealaisin, lakiin nähden vanhurskas, intoon nähden seurakunnan vainoaja ja Jerusalemissa laajasti tunnettu henkilö: Paavali olisi voinut saada mittavan äänisaaliin. Mutta näin Jumalan armo tuolloin yllätti ja tekee sitä tänäänkin. Ns. ”Uskoon-tulosta” on tänään lopultakin ihmisen osalta kyse ”sidotusta ratkaisuvallasta”. Toinen asia on tietysti se, miten uskova sen jälkeen rakentaa elämäänsä Kristuksen lahjoittaman perustuksen päälle.

Tämä Jumalan omaan viisauteen ja kaikkivaltiuteen perustuva ja ”inhimillisistä mielipiteistä” vapaa päätös sai lopulta aikaan sen, että ”pyhistä halvin” sai valtuutuksen kirjata meille tämän päivän ilosanoman: Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin /Gal_2:6-7/.
Saulushan ei oikeasti ehtinyt muuttaa edes mieltään, saatikka kääntyä elävän Jumalan puoleen, kun Herra hänet nappasi omakseen.

Minulle, kaikista pyhistä halvimmalle, on annettu tämä armo: julistaa pakanoille evankeliumia Kristuksen tutkimattomasta rikkaudesta ja saattaa kaikille ilmeiseksi, mitä on sen salaisuuden taloudenhoito, joka ikuisista ajoista asti on ollut kätkettynä Jumalassa, kaiken Luojassa, että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon sen iankaikkisen aivoituksen mukaisesti, jonka hän oli säätänyt Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme (Ef. 3:8-11)

Niin, kyllä usko on ansioton Jumalan lahja. Myös uskon alkukohta ”kääntyminen” on Jumalan teko ja lahja, sillä kirjoitettu on, että ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh. 6:29). Eikä ihmisellä lopulta ole tässä asiassa valinnan valtaa, sillä kirjoitettu on, että ”te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät” (Joh. 15:16). Ja kun vielä on kirjoitettu, että ”usko ei ole joka miehen” (2. Tess. 3:2), niin on kaikki uskomisen vaatimukset ulkopuolisia kohtaan suljettu pois.
Mutta todellinen Evankeliumi on kuitenkin se, että Kristuksen hankkima sovitus tulee kerran –  Jumalan suunnitelman ja siihen liittyvän aikataulutuksen mukaisesti –  tavoittamaan kaikki  ja ”yhdistämään Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä” /Ef_1:10-11/ !

 

 

Ennen maailman perustamista vai tuhoutumista?

kirjoittaja

 

 

Miksi tällainen aihe? Otsake voi tuntua erikoiselta, mutta mielestäni näinkin voi kysyä. Kyseessä ei välttämättä ole uskonelämän kannalta mitenkään keskeisestä asiasta, mutta kysymyksen käsitteleminen voi kuitenkin avata näkymää maailman luomisen tapahtumiin. Ennen kaikkea se antaa mielestäni hyvän esimerkin siitä, miten teologiset ennakkoasenteet voivat vaikuttaa perinteisiin käännöksiin.

Raamattu korostaa kestävälle perustukselle rakentamista ja sen tärkeyttä. Jeesus puhui vertauksessaan ymmärtäväisestä miehestä, joka rakensi talonsa kalliolle (Matt. 7:24). Paavali jatkaa tästä, että millekään muulle perustalle ei ihminen voi uskonelämäänsä rakentaa kuin Kristuksen varaan (1. Kor. 3:11).

”Perustaa” tai ”laskea perustus” verbin takaa löytyy alkukielen themelioo, ja sen substantiivimuoto themelios: ”perustaminen”. Perustusten luontiin liittyy aina ajatus, että se on hyvä tehdä huolella ja harkinnalla, jotta tämä sitten mahdollistaisi kestävän rakentamisen sen päälle.

Jumala loi tai tarkemmin perusti alussa  taivaan ja maan.

”Sinä, Herra, olet alussa maan perustanut, ja taivaat ovat sinun kättesi tekoja; (Hepr. 1:10)
(CLV) Hb 1:10
And, Thou/, ac =originally, Lord, dost found the earth, And the heavens are the works of Thy •hands.

Tässä viitataan alkuluomiseen /1. Moos_1:1/. Kyseessä oli Jumalan itsensä luomat ja mitoittamat perustukset ja toimenpiteet taivaan ja maan luomiselle.
Jumalan loi alun perin Maan – mutta ei suinkaan autioksi vaan – asuttavaksi!

Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen Herra, eikä toista ole. (Jes. 45:18)
(CLV) Isa 45:18
For thus says Yahweh, Creator| of the heavens; He is the One, Elohim, the Former| of the earth and its Maker, He Himself established it; He did not create it a chaos; He formed it to be indwelt: I am Yahweh, and there is no frother;

Edellä mainittu alkuluominen:
”Alussa loi Jumala taivaan ja maan”
on voinut tapahtua hyvinkin kauan sitten. Ja em. Jesajan kirjan jakeen mukaan Jumala ei alun perin luonut Maata tuolloin suinkaan autioksi, vaan asuttavaksi!

Mitä sitten heti seuraava Raamatun jae meille kertoo?

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. /1. Moos_1:2)/.
Yet the earth became a chaos and vacant, and darkness was on the surface of the submerged chaos. Yet the spirit of the Elohim is vibrating over the surface of the water (CLV)

Suomalainen käännös on tässä epätarkka ja antaa ymmärtää ikään kuin Jumala olisi luonut Maan alun perin autioksi. Konkordanttinen käännös on tässä sanatarkka.
Ensinnäkin alkutekstissä ei todeta, että ”maa oli autio ja tyhjä” vaan että ”maa tuli kaoottiseksi ja asuinkelvottomaksi”. Heprean hayah, tarkoittaa ”tulemista” ja tohu-wa-bohu tarkoittaa ”sekasortoista tilaa”.

Sitten voikin kysyä, mistä tässä oikein voisi olla kysymys? Mikä tällaisen maailmanlaajuisen kaoottisen tilan on voinut aiheuttaa?

Ajattelen tänään tässä sellaista mahdollisuutta, että kyseessä on ollut valtava kosminen, maapalloa koskeva katastrofi. Jokin maapallon ulkopuolelta syöksynyt taivaankappale on törmännyt Maahan ja aiheuttanut silloisen elämän tuhoutumisen ja koko maailman peittävän vesikaaoksen. Tämän jälkeen Jumala alkoi sitten jälleenrakentaa Maata asuinkelpoiseksi ja loi myös ihmisen.

Tällaista käsityksen puolesta puhuu myös Uusi testamentti.
Sieltä löytyy kohtia, jotka näyttävät viittaavaan juuri suureen, ylhäältä alaspäin tulevaan maailmanlaajuiseen tuhon aiheuttajaan. Valitettavasti yleiset raamatunkäännökset ovat kääntäneet nuo termit melko päinvastaista merkitystä sisältäväksi sanoilla: ”luominen” tai ”perustaminen”!?

Uuden testamentin puolelta löytyy näiden kohdalla alkukielessä termi katabole, jonka Konkordanttinen menetelmä jäsentää DOWD-CAST. Sanaa kuvaa jonkinlaista ”alas-heittoa” tai ”alas-paiskausta” ja oikeastaan vastakkaista ilmiötä kuin mitä ”perustamisessa” (alhaalta ylöspäin rakentamisessa) tarkoitetaan.  Suomalaisia käännösvastineita voisivat olla esim. ”kukistuminen”, ”tuho”, ”alas-paiskaus”, ”katastrofi”. Nomini esiintyy  UT:n puolella 11 kertaa ja vain yhden kerran Paavalilla:

niin kuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään, rakkaudessa (Ef. 1:4)
(CLV) Eph 1:4
according as He chooses~ us in Him before the disruption of the world, we to be holy and flawless in His sight,

Se että termi katabole esiintyy Israelia koskevassa UT:n osuudessa peräti 10 kertaa, puhuu mielestäni sen puolesta, että tuo ilmiö ja tapahtuma oli ”Kirjan kansalle” tuttu, eikä sitä suinkaan alkutekstissä ole korvattu sanalla themelios eli ”perustaminen”. Muita ilmentymiä ovat esim. Matt. 25:34; Joh. 17:24 ja Ilm. 13:08.
Edelleen termi katabole esiintyy UT:ssa miltei aina (eli 10 kertaa) ”maailman tuhoutumisen” kreik. pro katabolEs kosmou yhteydessä.

Termiä katabole vastaava vanhan kreikan verbi kataballoo esiintyy  kohdassa:

vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut. (2. Kor. 4:9)
(CLV) 2Co 4:9
|persecuted~, but not |saken~; |cast down~, but not perishing~—

Paavali viittaa Efesolaiskirjeessä meidän valintamme tapahtuneen ennen maailman kukistumista (kreik. pro katabolEs kosmou) /Ef_1:4/. Siis ennen Raamatun 2. jakeen tapahtumia.

Tämä kohta vahvistaa mielestäni sitä, että UT:n katabolella viitataan tuohon /1. Moos_1:2/ kuvattujen seuraamusten aiheuttajaan. Seuraamuksiin, jolloin maakerrokset myllertyivät ja maaeläimet kokivat äkkituhon.

Jumalan ilmoitus ihmisille alkaa ensimmäisestä maailmanajasta eli aoinista /1. Moos_1:1/ /tästä tarkemmin/.
Heti seuraavassa jakeessa kuvataankin jo maailmanlaajuisen katastrofin seuraamukset, jonka jälkeen Jumala alkaa jälleen rakentamaan ja uudelleen luomaan uutta järjestystä ja elämää Maan päälle.
Vaikka kreikan katabole (tuhoutuminen) ja themelios (perustaminen) ovat merkityksiltään vastakkaisia, niin siitä huolimatta eivät kääntäjät ole tuoneet esiin sellaisina kuin ne alunperin on kirjoitettu. Ja näin ilmeisesti siksi, etteivät voineet sitä sellaiseksi vain käsittää?!
Esimerkiksi /Hepr_11:11/ puhuu alkukielessä Saaran munasolun tuhoutumisesta (kreik. katabole), eikä sen perustamisesta, alulle panemisesta!

 

p.s.

Vettähän on etsitty mm. kuusta ja pyrstötähdeltä, mutta nämä vesityypit näyttävät poikkeavan Maan vedestä; ovat olomuodoltaan erilaisia. Vedellä on näet muitakin olomuotoja kuin mitä Maan päällä esiintyy.  Vuonna 2014 uutisoitiin useammankin lähteen kautta siitä, miten maapallon vesi on vanhempaa kuin auringon vesi!?

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tutkimus-jopa-puolet-maan-vedesta-on-aurinkoa-vanhempaa/abb5d7e4-c488-3702-8e5c-f57145a0e73d

Raamatun mukaan Jumala loi auringon ja (kierto)tähdet kuitenkin vasta neljäntenä jälleenrakentamisensa Päivänä /1. Moos_1:16-19/? Ne luotiin näyttämään nykyisiä aikoja: vuosia, kuukausia ja päiviä /Ps_114:19-23/.

Nyt näyttävät menevän myös teoriat maapallon synnystä ja rakenteesta uusiksi: TM_06_2021 julkaisi.

 

 

Ylösnousemuksen salaisuus

kirjoittaja

 

Ylösnoussut Herra Jeesus paljasti Paavalille sellaisia Jumalan suunnitelman kohtia, jotka olivat tuohon asti (noin 50 jKr.) olleet salattuina Jumalan suunnitelmissa. Nämä nykyisen – Jumalan salatun Armon hallintokauden – seurakunnan ylösnousemusta koskevat ilmoitusosuudet olivat olleet tuohon saakka kätkettyinä ihmisiltä. Israelin pyhiä koskeva ylösnousemus /tästä tarkemmin/ oli Kirjoituksissa (Vanhan testamentin puolella) moneen kertaan profeettojen kautta tuotu esiin; mutta kaikki nuo ylösnousemus-lupaukset koskivat Israelia ja koskivat ylösnousemusta kuolleista nykyisen Maan päälle tulevaan tuhatvuotisen Kuningaskunnan elämää varten.

Ylösnoussut Kristus viestitti Paavalille ilmestystensä kautta Jumalan kirjallisen Ilmoituskokonaisuuden loppuosuuden. Tämän tiedotuskäytännön Herra teki Paavalille selväksi alusta alkaen pysäytettyään tämän Damaskoksen edustalla.

Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi, mitä varten sinä olet minut nähnyt, niin myös sen, mitä varten minä sinulle vastedes ilmestyn. (Apt. 26:16)

Herran nykyistä seurakunnan ylösnousemusta (Kristuksen ruumista) koskevat paljastukset apostoli tuo vaiheittain esiin. Ensin hänen ns. Siirtymäkauden hallinnon [∼Apt. 9:3-4 – 28:26-28] kirjeissään ja sitten täyttymysosuuden viimeisissä nykyisen Armon talouskaudelle (60-luvun alusta alkaen) ajoittuvissa  kirjeissään.

—

Ensinnäkin Jumala tulee uudelleen kääntymään valitun kansansa puoleen ja tämä tapahtuu heti sen jälkeen kun viimeinenkin jäsen on tullut liitetyksi Kristuksen seurakunta-ruumiiseen. Tämä, nykyisen seurakunnan ylösnousemuksen hetki pysyy meiltä näin piilotettuna ja on yksin Isän Jumalan tiedossa ja tapahtuu heti kun Kristuksen hengellinen ruumis saavuttaa täyden jäsenmääränsä.

Sillä minä en tahdo, veljet – ettette olisi oman viisautenne varassa – pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut, (Room. 11:25)

Tätä kristilliset kirkot eivät tahdo tunnustaa. Jumala ei ole suinkaan hylännyt Israelia. Jumala ei ole suinkaan korvannut Israelia kristillisillä kirkkolaitoksilla. Tällaisella ylimielisellä suhtautumisella Jumalan valitsemaa kansaa kohtaan ovat maailmankirkot sokeutuneet Jumalan vielä toteutumattomille suunnitelmille Israelia ja koko maailmaa kohtaan.

—

Toiseksi meille on paljastettu, että tuo ylösnousemus tapahtuu ennen Jumalan Vihan hallintokautta /1. Tess_5:9/, jolloin nykyinen – maailmalta salattu – Jumalan Armon hallintokausi on juuri päättynyt. Myös tämän salaisuuden on Herra Paavalille ilmestystensä kautta paljastanut: tuo ylösnousemus koskee kaikkia Kristuksessa kuolleita ja vielä elossa olevia. Ja myös se paljastettiin, että tuo ylösnousemus tapahtuu yhdessä hetkessä ja yhtäaikaa , jolloin Kristus tempaa samanaikaisesti koko ruumiinsa kaikkine jäsenineen pilviin verhottuina ylös jonnekin lähiavaruuden alueelle.

Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niin kuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. (1. Tess. 4:13-17)

—

Kolmanneksi Paavali tuo esiin Korinttolaiskirjeessään sen Kristuksen ilmestyksen paljastaman salaisuuden, johon hän on kirjannut uutena tietona sen, miten uskovien kehot muutetaan silmänräpäyksessä (kreik. en atomo) ennen poistempausta sellaisiksi, että ne kykenevät elämään ja toimimaan myös kosmisella, ulkoavaruuden alueella.

Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasunan soidessa; sillä pasuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. (1. Kor. 15:51-52)

Ja Kristuksen ruumiin kirkastetut jäsenet temmataan pilviin verhottuina Herraa vastaan ”yläilmoihin”. Kristus on tuolloin tullut fyysisesti lähelle (kreik. parousia) Maata ja kokoaa omansa kuolemattomina ja kirkastettuina palkkioistuimensa (kreik. bema) eteen.
Ihmisen nykyinen kehohan ei siedä avaruuselämää:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-avaruusmatkailu-saa-aikaan-radikaaleja-muutoksia-ihmiskehossa-astronautin-silmamunat-menivat-340-vuorokauden-jalkeen-uuteen-uskoon/7996306#gs.mo2vbu

—

Kirjoitukset eivät paljasta kauanko tuo – Kristuksen ruumiin jäseniä koskeva – palkkio-oikeudenkäsittely kestää, mutta kyseessä näyttää olevan tietynlainen tilinpäätöskäsittely, jossa osoitetaan uskovien omien (”lihan toiminnallisuuden varaan”) perustuvien tekojen arvottomuus ja toisaalta Jumalan armon vaikuttamien tekojen (hedelmien)  arvokkuus.

Sillä kaikkien meidän pitää ilmestymän Kristuksen tuomioistuimen eteen, että kukin saisi sen mukaan, kuin hän ruumiissa ollessaan on tehnyt, joko hyvää tai pahaa. (2. Kor. 5:10)

Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikään kuin tulen läpi. (1. Kor. 3:10-15)

—

Ylösnousemuksessa muutumme Kristuksen kaltaisiksi ja saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Emme elä enää tuolloin lihan ruumiissa, vaan kirkastetussa, kuolemattomassa kehossa, hengellisessä ruumiissa. Kehossa, joka on luotu elämään ja toimimaan koko maailmankaikkeuden alueella: sekä näkyvällä että näkymättömällä alueella. Ylösnousemuksessa tapahtuu ruumiimme lunastus. Kristus vapauttaa meidät nykyisestä (kuolemalle alistetusta) ruumiistamme oman kirkastetun kehonsa kaltaisuuteen.


Sitten viimeisenä, ylösnousemustamme koskevana, salaisuutena ylösnoussut Herra paljastaa meille sen ”toivon” tai tarkemmin odotuksen, johon kaikki tähtää. Tämän Paavali on kirjannut ylös viimeisiin ns. vankeuskirjeisiinsä, jotka hän kirjoitti Rooman vankeudesta 60 -luvun alkupuolella. Israelin väliaikainen hyllytys oli silloin astunut voimaan. Siirtymäkauden hallintokausi oli tullut tuolloin päätökseensä ja oli siirrytty nykyiselle Jumalan Armon hallintokaudelle.

Tämän viimeisen salaisuuden paljastumiseksi me tarvitsemme Jumalalta erityistä hengellistä viisautta ja ilmestystä, jota Paavali kehottaa meitä anomaan Efesolaiskirjeen alussa.

1:17 anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
1:18 ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, (Ef. 1:17-18)

CLV Eph 1:17 – Eph 1:18
17  that the God of our •Lord Jesus Christ, the Father of •glory, may be giving you a spirit of wisdom and revelation in the realization of Him,
18  the eyes of your •heart having been enlightened~, iofor you •to perceive awhat is the expectation of His •calling, and awhat the riches of the glory of the enjoyment of His allotment among the saints,

Taivaat tai taivas ei ole mitään epämääräistä ”tuonpuoleista”. Ei mitään yksitoikkoista ja ehkäpä tylsältäkin kuulostavaa ”harpunsoittoa”. Ei mitään mekaanista hokematyyppistä, ”iankaikkista”  joukkokäyttäytymistä.
Ei! Näin ei meille meidän toivoamme tässä kuvata.
Taivaallinen elämä on jotain riemullista, Isän Jumalan kunniaksi tapahtuvaa, elämistä ja toimimista. Jumalan rakkauden ja huolenpidon esiin tuomista koko luomakunnan osalle. Jotain sellaista suurta ja yllättävää, jota meidän on vaikea kuvitella nykyisessä olotilassamme. Mutta tähän meitä kaikkia valmistellaan: kasvamisessa uudeksi luomukseksi, uuden ihmissuvun edustajiksi. Ensin uskossa ja sitten ylösnousemuksen jälkeen myös näkemisessä /Kol_1:12/.

1:9 tehden meille tiettäväksi sen tahtonsa salaisuuden, että hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä –
1:10 siitä armotaloudesta, minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. (Ef 1:9-10)

CLV Eph 1:9 – Eph 1:10
9  –making known to us the secret of His •will (in accord with His •delight, which He purposed~ in Him)
10  ioto have an administration of the complement of the eras, to head~ up •all in the Christ—both •that in the heavens and •that on the earth—

 

Meitä koskevaa ylösnousemuksen salaisuutta ja sen paljastusta ei löydy Kirjoituksista mistään muualta kuin Paavalin kirjeistä!
Salaisuuden verhot poistetetaan meiltä hänen kirjeissään vaiheittain ja toivoa eli odotusta koskeva loppuosuus julkaistaan Paavalin viimeisissä kirjeissä. Tämä, ylösnousemustamme koskeva, tulevaisuuden ja toivon salaisuus koskee ainoastaan kansojen uskovia ja huipentuu tulevalla ”aikojen täyttymyksen hallintokaudella” /Ef_1:10-11/. Efesolais- Kolossalais- ja Filippiläis- kiertokirjeissä paljastetaan nykyisen seurakunnan toivo eli se odotus, joka on todellista ja meitä koskevaa. Odotus siitä, miten me Kristuksessa (Kristuksen ruumiillisena organisaationa) saamme olla mukana tuossa universaalissa ”lähetystyössä”: yhdistämässä Kristuksen yhteyteen ”kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä ”. Tämän tulevaisuuden ja toivon ymmärrykseen tarvitsemme kuitenkin Jumalan Hengen paljastamaa näkökykyä, jota apostolimme kehottaa meitä Jumalalta myös anomaan.

 

 

Joka minuun uskoo ei ikinä kuole

kirjoittaja

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa sanoessaan ”joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut”?
Mitä Hän oikein tällä tarkoitti?
Tarkoittiko Hän tällä sitä, että kuolema ei olisikaan uskovalle kuolema, vaan elämän suora jatke, suorasiirtyminen ns. ”iankaikkiseen” elämään?

Ja sitten Hän heti jatkaa toteamalla, että ”eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole”.
Entä mitä Hän taas tällä tarkoitti?
Tarkoittiko Hän sitä, että Häneen uskovan ei tarvitse koskaan  – ”ikinä” – kokea kuolemaa?

Raamatun kohta on tässä.


11:24. Martta sanoi hänelle: ”Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä”.
11:25. Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.
11:26. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” (Joh. 11: 24-26 )

CLV Jn 11:24 – Jn 11:26
24  •Martha is saying to Him, ”I am °aware that he will be rising~ in the resurrection in the last day.”
25  •Jesus said to her, ”I/ am the Resurrection and the Life. He •who is believing in Me, +even if he should be dying, shall be living~.
26  And everyone •who is living and believing in Me, should by no means be dying for the eon. Are you believing this?”


Alkuteksti ja sen asiaympäristö antavat kuitenkin ymmärtää aivan muuta.
Jakeessa 25 löytyy verbin ”elää” takaa alkukielen termi zesetai, mikä on verbin futuuri -muoto, eli tulevaa tarkoittava teonsana. Tämä olisikin parempi kääntää ”tulee elämään”.
Sitten, ”olisi kuollut” ilmaisun takaa löytyy kreikan apothnesko, mikä on taas preesens -muodossa ja tulisi mielestäni kääntää ”kuolla”.

Eli ajatuksellisesti (niin kuin Konkordanttinen menetelmä on kohdan kääntänyt):
”joka uskoo minuun, vaikka hän kuolisi (so. tulisi kokemaan kuoleman ennen paluutani), niin hän tulee elämään (elämään ylösnousemuksensa jälkeen) koko tulevan maailmankauden ajan.

Jae 26 taas jatkaa edellisestä ajatuksesta: ylösnousemuksen jälkeisestä elämästä.
Jeesus ei puhu tässä suinkaan Israelin uskovien kuolemattomuudesta.
Ei, vaan hän toteaa, että kun ensimmäisen eli vanhurskasten ylösnousemuksen aika tulee Israelin kohdalla ajankohtaisesti /tästä tarkemmin/, niin siinä Herra herättää Israelin pyhät hallitsemaan kanssaan tuhannen vuoden eli tulevan maailmankauden ajan. Jeesus puhuu tässä Israelille luvatusta, maanpäällisestä maailmanhallinnosta. Israelin uskovat ”perivät” sille annetut lupaukset, jotka kestävät koko tulevan maailmankauden (kreik. aion) ajan, mikä myös alkutekstiin on tässä jakeessa kirjoitettu.
Kyse on siis tästä:

Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta. (Ilm. 20:6)

Jeesus siis puhui Israelille siitä tulevasta ylösnousemuksesta, jonka Hän ”viimeisenä päivänä” eli tämän nykyisen, pahan maailmanajan lopulla toteuttaa. Tämän tiesi myös Martta (jae 24) ja tähän tulevaan ylösnousemukseen myös Jeesus viittasi jakeessa 25.

Jeesus puhuu tässä siis vielä edessäpäin olevasta tapahtumasta, jolloin Hän tulemuksessaan tulee herättämään Israelin uskovat tulevaan, tuhat vuotta kestävään, ”iankaikkiseen” elämään.
”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.” (Joh. 6:40)

Se, mitä tänään yleisesti ”virallisten tahojen opetuksissa” tuodaan esiin, on opetus ”sielun kuolemattomuudesta” ja samalla tietysti ylösnousemuksen tarpeettomuudesta.
Uskoviin iskostetaan näkemystä ”ette te suinkaan kuole” eli sitä, että kuoltuaan kristitty lentää suoraan taivaaseen. Tällainen opetus tekee tulevat (ylösnousseen Herran hankkimat) ylösnousemukset tarpeettomiksi ja on itse asiassa spiritismiä. Se voidaan mielestäni jopa luokitella myös saddukeusten oppiin, jotka kielsivät koko ylösnousemuksen ja sen tarpeellisuuden!

Kreikkalainen ajattomuuden mytologia on tässäkin käännöskohdassa päässyt aiheuttamaan uskovissa (ja ehkäpä muissakin) hämmennystä ja epätietoisuutta. Kun näköala aikarajatuista maailmanajoista eli aioneista ja niiden sisältämistä talouskausista eli hallintokausista katoaa, niin voi hyvinkin ”nähdä” edessään utuisen tulevaisuuden.

Myös Israelille suunnatun Ympärileikkauksen evankeliumin ja Paavalin Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin yhteen-sekoittaminen lisää edelleen hämmennystä.
Mutta tämä kaikki ei suinkaan muuta sitä, etteikö Jumala veisi omaa suunnitelmaansa Kristuksen Jeesuksen kautta vääjäämättömästi kohti sitä päämäärää, jonka Hän on itsessään päättänyt toteuttaa.

Muuten, eikö uskovien toivon, tarkemmin odotuksen, ”näkeminen” ja siitä iloitseminen /Room_12:12/ voi myös olla melko haasteellista, jos tulevaisuus näyttää epäselvältä?
Onneksi meillä kuitenkin on Paavalin evankeliumi ja Konkordanttinen menetelmä, joka voivat tuoda näköalaa tähän asiaan!

 

 

Joka Pyhää Henkeä pilkkaa

kirjoittaja

 

Pyhän Hengen pilkka on puhuttanut ihmisiä aika ajoin. Se on herättänyt enemmän kysymyksiä kuin että siihen olisi saatu vastauksia. Mitä Jeesus aikanaan Pyhän Hengen pilkalla tarkoitti ja keille Hän sen osoitti? Koskeeko se millään tavalla tämän päivän ihmisiä?
Alkukielessä löytyy ”pilkata” teonsanan takaa termi blasphemeo, jonka Konkordanttinen käännös palastelee morfeemeiksi HARM-AVER eli jotenkin ”väittää haitalliseksi”. Verbi ja nomini esiintyvät Uudessa testamentissa kaikkiaan 34 kertaa, josta Israelille suunnatusta tekstiosuudessa peräti 31 kertaa!
Jeesus esitti aikanaan varotuksensa Pyhän Hengen pilkasta kirjanoppineille, jotka pilkkasivat ja ivasivat Häntä Hänen ajaessaan ihmisitä ulos demoni-henkiä.

Totisesti minä sanon teille: kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;
mutta joka pilkkaa Pyhää Henkeä, se ei saa ikinä anteeksi, vaan on vikapää iankaikkiseen syntiin.” (Mark. 3:28-29)

CLV Mk 3:28 – Mk 3:29
”Verily, I am saying to you that all shall be pardoned the sons of •=mankind, the penalties of the sins and the blasphemies, whatsoever they should be blaspheming,
yet whoever should be blaspheming ioagainst the holy •spirit is having not pardon for the eon, but is liable to the eonian penalty for the sin”—

Ensinnäkin Jeesus toteaa, että Häneen Ihmisen Poikana kohdistuvat pilkat saadaan kaikki anteeksi (jae 28). Mitä Jeesus tällä oikein tarkoitti? Häntäkö saa pilkata, mutta Pyhää Henkeä ei?
Jeesuksen pilkkaaminen, häväistys ja ristiinnaulitseminen eivät olleet niihin osallistuville ihmisille anteeksiantamattomia. Sillä tämän pahuuden ilmentymän kautta Jumala itse astui Pojassaan ristin alttarille kuolemaan maailman synnin puolesta. Jeesus vielä vahvistaa tämän ristillä rukoillessaan pahantekijöitteinsä puolesta: ”Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät”.

Sitten jakeen 29 käännösilmaisut ”ikinä” ja ”iankaikkiseen syntiin” antavat harhaanjohtavasti ymmärtää, että kysymyksessä olisi ainainen anteeksiantamattomuus ja ainainen tai sovittamaton synti.
Mutta eihän tämä kai näin voi olla?
Käännössanan ”ikinä” takaa löytyy kreikan ei tos aiona, mikä tarkoittaa maailmanajallista, maailmanajan (kreik. aion) kestävää anteeksiantamattomuutta. Siis pitkää, mutta ei loputonta aikaa!
Käännössanojen ”iankakkiseen syntiin” takaa taas löytyy alkukielen aioniou hamartematos, joka tarkoittaa maailmanajallista rangaistusta, maailmanajan kestävää Pyhän Hengen pilkasta johtuvaa rangaistusta. Siis pitkää, mutta ajallisesti rajattua rangaistuskautta.

Mitä Jeesus sitten tässä tarkoitti?

Hän viittaa Hänen apostoliensa myöhemmin kansalleen (Israelille) välittämään Pyhän Hengen todistukseen! Israelille – jo niin moneen kertaan luvattu maanpäällinen Kuningaskunta – oli Jeesuksen ylösnousemuksen ja Pyhän Hengen vuodatuksen jälkeen tullut lähelle. Tulevan maailmanajan voimat: ihmeet ja merkit olivat Pyhän Hengen vaikutuksesta apostolien kautta alkaneet kutsua Israelin kansaa Jumalan valtakuntaan: Vanhassa testamentissa Israelille luvattuun maanpäälliseen, tuhat vuotta kestävään Kuningaskuntaan.

Mutta mitä sitten Helluntain hallinnon aikana tapahtui?
Apostoli Pietarin johdolla julistettiin Israelille Kuningaskunnan evankeliumia:

Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltä määrätty, Kristuksen Jeesuksen. (Apt. 3:19-20)

Jeesus Kristus lähetti (ylösnoustuaan Isänsä oikealle puolelle) Pyhän Hengen Maan päälle todistamaan itsestään. Apostolit tekivät Hengen vaikutuksesta monia ihmetekoja, jopa herättivät kuolleita. Monet uskoivatkin näiden kautta Jeesukseen. Myös Israelin uskonnollinen johto sai vastaanottaa Hengen todistuksen ja vetoomuksen Pietarin kautta, mutta he hylkäsivät sen (Apt. 5:22-33).
Ja niin, Israelin torjuttua Messiaansa kutsun, alkoivat tulevan maailmanajan voimat vähitellen väistyä ja hiipua.

Tämä alkoi näkyä myös niissä juutalaisissa, jotka olivat Pietarin julistaman Ympärileikkauksen evankeliumin kautta tulleet mielenmuutokseen ja kääntymykseen. Nyt kun ei enää ollut Pyhän Hengen vaikuttamia ihmeitä ja merkkejä heitä vakuuttamasta, niin osa heitä luopui ja osa, jotka perustivat pelastuksensa uskoon, liittyivät Paavalin opetukseen.

Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr. 6:4-6)

Tässä toteutui myös Jeesuksen aiemmin julistama, Israelia koskeva,  totuus:
”Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut.” (Matt. 22:14)

Niinpä Pyhän Hengen pilkka (so. apostolien Israelille tarjoaman Pyhän Hengen todistuksen hylkääminen) on saanut aikaan sen, että Jumala hylkäsi tai ”hyllytti” kansansa. Jerusalem hävitettiin ja temppeli tuhottiin. Ja kansa karkotettiin toisen vuosisan alussa maailmanaikaiseen hajaannukseen. Karkotettiin tämän maailmanajan loppuun (jo kohta 2000 vuotta kestäneeseen) rangaistukseen Pyhän Hengen pilkan synnistään. Niinpä juutalainen kansa on saanut (ja vieläkin saa) kokea monenlaista ja raskasta kärsimystä, kunnes viimein on valmis vastaanottamaan Messiaansa.

 

Mutta me emme kuulu tuohon Helluntain hallintoon!
Nykyisen Armon talouskauden uskovat on taas edeltä määrätty Kristuksen ruumiin jäseniksi /Room_8:29-30/. Heidät on elimellisesti liitetty Pyhässä Hengessä Kristukseen Hänen ruumiinsa jäseninä, eikä heitä voi mikään erottaa tästä sinetöinnistä /Room_8:35-39/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä