Ne tulevat vainot

kirjoittaja

 

Tiedän, että monet Raamattuun hartaasti uskovat pohdiskelevat tätä kysymystä. Nyt puhutaan lopunajan suurista vainoista. Evankeliumikertomuksissa ja Ilmestyskirjassa Jeesus selvästi kertoo Hänen tulemustaan edeltävistä ahdistuksen ajoista. Ajoista, jolloin Häneen uskovat, Häneen nimeensä todistavat, saavat kokea vainoa. Monesti pohdiskellaan sitä, miten nuo ennustetut tapahtumat koskettavat meitä, tämän päivän kansojen uskovia. Joudummeko elämään mukana noita ennustettuja (seitsemän vuoden sisälle ajoittuvia) vainon aikoja?
Vai onko meitä ollenkaan säädetty kokemaan tulevaa Vihan aikaa?
Kyse on kuitenkin pelottavista, myös koko maailmaa koskettavista, tapahtumista.
Oletko tullut pohtineeksi tätä kysymystä?
Oletko saanut siihen erilaisia selityksiä?
Oletko löytänyt tähän tyydyttävän ja perustellun vastauksen?

Inspiroidun alkukielen sana ”vainota” takaa löytyy vanhan kreikan diako. Sanalla on Uudessa testamentissa merkityksensä sekä pahassa että myös hyvässä mielessä. Konkordanttinen menetelmä antaa sille perusmerkityksen CHASE, mikä tarkoittaa ”jahdata”. Sana tarkoittaa toistuvaa pyrkimistä, tavoittelemista ja jahtaamista jonkin asiantilan saavuttamisen suhteen.

Raamatussa ja ”pahassa mielessä” se tarkoittaa Jumalan totuuden esiintuojien vainoamista, systemaattista jahtaamista, väkivaltaa käyttämällä.
Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, (Apt. 7:52)
(CLV) Ac 7:52
Which of the prophets do not your •fathers persecute? And they kill •those who announce before concerning the coming of the Just One, of Whom now you became~ the traitors and murderers-

”Hyvässä mielessä” alkukielen sana diako taas esiintyy, kun Paavali esim. kehottaa uskovaa toistuvasti (säännöllisesti) pyrkimään tavoittelemaan (ei harrastelemaan) jumalallisia hyveitä.
Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä. (2. Tim. 2:22)
(CLV) 2Ti 2:22
Now •youthful desires flee: yet pursue righteousness, faith, love, peace, with all •who are invoking~ the Lord out of a clean heart.

Jeesus maan päällä eläessään ja sitten ylösnousseena Johanneksen kautta suuntaa sanomansa nimenomaan juutalaisille opetuslapsille. Niille ihmisille, jotka Herran Päivän lähestyessä tulevat kokemaan vainoja /tästä tarkemmin/. Helluntain talouskauden aikana – jolloin Kuningaskunnan evankeliumia julistettiin ja Valtakunta oli tullut lähelle – saivat opetuslapset kokea vainoa Israelin uskonnollisen johdon taholta.
Danielin ennustama viimeinen vuosiviikko (seitsemän vuotta) – ennen Israelin Messiaan saapumista Maan päälle – on kuitenkin säädetty Jumalan omaisuuskansalle Israelille ja Jerusalemille.

Seitsemänkymmentä viikkoa on säädetty sinun kansallesi ja pyhälle kaupungillesi (9:24)
Ja hän tekee liiton raskaaksi monille yhden vuosiviikon ajaksi, ja puoleksi vuosiviikoksi hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin; ja hävittäjä tulee kauhistuksen siivillä. Tämä loppuu vasta, kun säädetty tuomio vuodatetaan hävittäjän ylitse.” (Dan 9:27)

Tässä kannattaa huomata se, että tätä ennustetta ei ole annettu nykyisen salatun Armon talouskauden uskoville (eihän heille vielä tuolloin – noin 700 eKr. – ole annettu minkäänlaista ilmoitusta), vaan se annettiin nimenomaan koskemaan Israelin kansaa ja siis tuo viimeinen (seitsemäänkymmeneen vuosiviikkoon sisältyvä) vuosiviikko koskee ainoastaan juutalaista kansaa ja sen uskovia. Aikaa, jolloin Kristus valmistelee tuloaan omiensa luo. Tuon tulevan 7. vuoden jakson on Jumala säätänyt tai määrännyt tai erottanut (hepr. hatak) vain Israelille. Myös tätä jaksoa Jeesus tarkoitti, kun Hän viittasi aikaan ennen tulemistaan Maan päälle:
Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennen kuin kaikki nämä tapahtuvat (Matt. 24:34).
Yksi sukupolvihan mahtuu hyvinkin seitsemään vuoteen. (Wikipedian mukaan sukupolvi on suunnilleen samanikäisten ihmisten ryhmä, joita yhdistää 17–25-vuotiaana koettu avainkokemus.)

Tuo viimeinen vuosiviikko alkaa valeKristuksen ilmestymisellä. Tuo antikristus esiintyy aluksi maailmalle sen pelastuksen tuojana: rauhan ja turvallisuuden tuojana pelokkaalle maailmalle; myös maailmantalouden kuntoon saattajana. Saatana antaa sille maailmanvallan, sen vallan mitä se yritti 2000 vuotta sitten tarjota Jeesukselle /tästä tarkemmin/.
Viimeisen vuosiviikon puolivälissä siirrytään varsinaiseen Jaakobin ahdistuksen aikaan. Silloin antikristus paljastaa todelliset kasvonsa ja Israelin pyhien vainot alkavat. Silloin maailmantalous alistetaan antikristuksen vallan alle (Ilm. 13:17). Silloin hän pyrkii muuttamaan myös ajanlaskut (Dan. 7:25). Saatana syöstään tuolloin taivaalliselta alueelta alas Maan päälle (Ilm. 12.9). Myös suuret onnettomuudet kohtaavat koko ihmiskuntaa (Ilm. 9:6). Kunnes Herra Jeesus saapuu taivaalta pelastamaan kansansa (Luuk. 21:25-27; Sak. 14:3-6) – ja samalla koko planeetan.
Tämän suuren ahdinkonsa kautta Israel kääntyy Jumalansa puoleen, ottaa Hänet vastaan, itkee Häntä, jonka kerran olivat lävistäneet /Sak_12:9-10/.

—

Niin kuin nuo, tämän maailmankauden Jumalan ennustusta koskevat lopunajan ahdistukset, on säädetty Jaakobille – siis Jaakobin jälkeläisille, Israelille – niin meitä, kansojen uskovia tämä ei mitenkään koske.
Miksi?
Koska kyseessä on Herran Päivän tulemukseen liittyvästä hallintokaudesta, Vihan ja tuomion talouskaudesta /Sef_1:14-17/; (Aamos_5:18/.
Koska meidän valintamme perustuu pelkkään uskoon ja siihen armoon (suosioon), jonka Jumala jo ennen maailmanaikoja on päättänyt osaksemme /2. Tim_1:9/.
Koska Jumalan viha ilmestyy taivaalta ihmisten jumalattomuutta vastaan /Room_1:18/.
Koska nykyinen Armon talouskausi on tuolloin päättynyt, eivätkä Kristuksen seurakuntaruumiin jäsenet ole enää Maan päällä, vaan temmattuina Herraansa vastaan (pois Maan päältä) yläilmoihin /1. Tess_4:17-18/.
Koska Kirjoitukset puhuvat selkeästi näin. Totuuden sana tämän päivän uskoville välitetään Paavalin evankeliumin kautta ja siellä monin kohdin tuodaan tämä asia esille. Meitä ei ole säädetty tai määrätty Vihan aikaan (toisin kuin Israelin kohdalla on kysymys: /Dan_9:27/).

Ei.
Meitä ei ole nimenomaan määrätty tuohon Israelille erotettuun vuosiviikon aikaan, eikä varsinkaan tuohon viimeiseen 3,5 vuoden suuren ahdingon aikaan.

Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta (1. Tess. 5:9)
(CLV) 1Th 5:9
for •God did not appoint~ us to indignation, but to the procuring of salvation through our •Lord Jesus Christ,

 

Kuunnellaan tässä Paavalia. Mikäli tässäkin yhteenpötköytämme Israelille kohdistetun Ympärileikkauksen evankeliumin ja meille kohdistetun Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin, niin joudumme väistämättä hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin: tulkintoihin, joille ei loppua näy.

Paavalin välittämä evankeliumi taas kehottaa meitä soveltamaan elämässämme Kristuksen mielenmukaista rauhaisan elämän mallia. Mallia, jossa rukoillaan ja kiitetään kaiken esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta. Mallia elämään, joka olisi vainoista vapaa – eihän meitä ole pantu maailman kansoja opetuslapseuttamaan. Näin koska Jumala haluaa meidän tänään elävän rauhaisaa ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa kunkin omalla paikallaan /1. Kor_7:20/.

Minä kehotan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuvat ja tulisivat tuntemaan totuuden. (1. Tim. 2:1-4)

CLV 1Ti 2:1 – 1Ti 2:5
I am entreating, then, first of all, that petitions, prayers, pleadings, thanksgiving be made~ for all =mankind,
for kings and all •those being in a superior station, that we may be leading a mild and quiet life in all devoutness and gravity,
for this is ideal and welcome in the sight of our •Saviour, God,
Who |wills that all =mankind be saved and |come into a realization of the truth.
For there is one God, and one Mediator of God and =mankind, a Man, Christ Jesus,

 

 

 

 

 

Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois

kirjoittaja

 

Jeesuksen vertaus Viinipuusta ja sen oksista herättää helposti epäilyksen ja kysymyksen.
Voiko uskova langeta pois uskosta ja menettää pelastuksensa?
Jeesuksen opetuksen mukaan, jonka Hän esitti juutalaisille oppilailleen, tämä oli mahdollista.
Onko tämä vertauksen opetus Viinipuussa pysymisessä sitten voimassa tänään?
Vai onko ylösnoussut Herra välittänyt meille kuitenkin toisenlaisen seurakuntamallin?
Onko tämä kysymys askarruttanut sinua?

Jeesus esitti aikanaan vertauksen, jossa Hän kuvasi itseään totiseksi Viinipuuksi ja opetuslapsiaan tämän puun oksiksi (Joh. 15:1-7).

Jos joku ei pysy minussa, niin hänet heitetään pois niin kuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen, ja ne palavat. (Joh. 15:6)

(CLV) Jn 15:6
”If anyone should not be remaining in Me, he was cast out as a •branch, and it withered. And they are gathering them, and into the fire are they casting them, and they are being burned~.

Tuolloin elettiin Jeesuksen maallisen elämän aikaa. Elettiin aikaa, jolloin Hänet oli lähetetty ainoastaan Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö /Matt_15:24/. Elettiin ns. Jeesuksen lihaksitulon hallintokautta.

Tämä varoitus oli tuolloin aiheellinen. Tämä Jeesuksen antama varoitus oli suunnattu Hänen opetuslapsilleen. Opetuslapsille, joiden osana oli myös kokea vainoa. Monet olivat tuohon aikaan kutsutut, mutta vain harvat valitut /Matt_22:14/.

Kun ylösnoussut Herra pysäytti Paavalin Damaskoksen edustalla (Apt. 9) ja valtuutti hänet kansojen apostolin tehtävään, niin siirryttiin Helluntain hallinnon ajasta ns. Siirtymäkauden hallintoon. Tuolle talouskaudelle oli tyypillistä se, että Paavalin julistus kansoille alkoi astua etualalle samalla kuin Pietarin toiminta alkoi häipyä taka-alalle. Israel oli hylännyt Pietarin tarjoaman Ympärileikkauksen evankeliumin /Tästä tarkemmin/ ja Jumalan suunnitelmissa alettiin siirtyä nykyiselle – aiemmin täysin vaietulle – Armon hallintokaudelle.

Ankarat vainot veivät Ympärileikkauksen evankeliumin kautta uskoon tulleita moniin koetuksiin. Toiset noista opetuslapsista kestivät vainoja loppuun asti (pysyivät vahvoina loppuun asti), toiset ilmeisesti ottivat vastaan Paavalin julistaman evankeliumin, mutta monet luopuivat ja siirtyivät takaisin juutalaisen temppelipalvelun harjoittamiseen. Nämä olivat niitä, jotka ”kestivät ainoastaan jonkun aikaa, ja kun tulee ahdistus tai vaino sanan tähden, niin he heti lankeavat pois” (Matt. 13:21).

Heprealaiskirje on kirjoitettu (noin 62 jKr.) juuri näille juutalaisille (heprealaisille) uskoville, joilla oli vaarana langeta pois uskostaan Herraansa. Heitä kehotetaan pysymään kuulemassaan opetuksessa, jotta eivät ajautuisi pois.

Sen tähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. (Hepr. 2:1)
(CLV) Hb 2:1
Therefore we |must more exceedingly be heeding •what is being heard, lest at some time we may be drifting by.

Heitä kehotettiin pysymään vainoissaan loppuun asti rohkeina ja pitämään kunnianaan asua Herran huoneessa (eli pysyä Viinipuussa).
mutta Kristus on uskollinen Poikana, hänen huoneensa haltijana; ja hänen huoneensa olemme me, jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. (Hepr. 3:6)
(CLV) Hb 3:6
Yet Christ, as a Son over His •house—Whose house we/ are, that is, if we should be retaining the boldness and the glorying of the expectation confirmed unto the consummation.

Heillä oli vaarana luopua elävästä Jumalasta ja palata juutalaisiin muotomenoihin.
Katsokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta (Hepr. 3:12)
(CLV) Hb 3:12
|Beware, brethren, lest at some time there shall be in any one of you a wicked heart of unbelief, in •withdrawing from the living God.

Monet heistä olivat saaneet maistaa tulevan maailmanajan voimia ja päässeet Pyhän Hengen osallisuuteen, mutta vainojen tultua luopuneet. Heistä oli tullut niitä hedelmättömiä oksia, jotka karsittiin todellisesta Viinipuusta pois ja heitettiin tuleen (Joh. 15:6).

6:4. Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet
6:5. ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailmanajan voimia,
6:6. ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. (Hepr. 6:4-6)

 

Me emme kuitenkaan ole Viinipuussa, vaan Kristuksen Hengellisessä ruumiissa /tästä tarkemmin/. Eikä elävän kehon jäseniä voi repäistä pois, koska koko ruumis silloin invalidisoituisi! Meidät on itse Jumala sinetöinyt omaisuudekseen toisin kuin oli tuolloin heprealaisten kohdalla. Meidän valintamme Kristuksen ruumiin jäseneksi perustuu Jumalan omaan armovalintaan, jonka Hän on tehnyt jo ennen maailmanaikoja /2. Tim_1:9/. Pelastuksemme perustuu pelkkään Jumalan lahjoittamaan uskoon, eikä lainkaan omiin suorituksiimme /Ef_2:8-9/. Eikä mikään luotu eikä mikään vaino tai voima voi meitä reväistä tänään irti tästä jäsenyydestämme ja asemastamme Kristuksessa Jeesuksessa /Room_8:35-39/. Meidän kohdalla ovat kaikki kutsutut myös valittuja /Room_8:29-20/.

Uskovan Israelin kohdalla oli toisin: ”Sillä jokaiselta, jolle on paljon annettu, myös paljon vaaditaan; ja jolle on paljon uskottu, siltä sitä enemmän kysytään” (Luuk. 12:48).
Me kuitenkin olemme tänään elintärkeä ja orgaaninen osa itse ylösnoussutta Kristusta. Hänen ruumiinsa jäsenten pois-leikkaaminen vahingoittaisi Häntä itseään. Meidät Jumala on sinetöinyt (toisin kuin oli Viinipuun oksien kohdalla) eli lukinnut Pyhällä Hengellään omikseen /2. Kor_1:21-22/. Kuinka kiitollisia meidän pitäisi ollakaan siitä, ettemme ole oksia tuossa Viinipuussa /Room_8:29-30/!

 

 

jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt

kirjoittaja

 

Kun ylösnoussut Herra paljastaa meille apostolinsa kautta seuraavan totuuden:

Sillä ne, jotka hän on edeltä tuntenut, hän on myös edeltä määrännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; (Room. 8:29)

(CLV) Ro 8:29
that, whom He foreknew, He designates beforehand, also, to be conformed to the image of His •Son, for Him •to be Firstborn among many brethren.

niin kristilliset teologiat näyttävän menevän tästä ymmälleen ja menettävän horisonttinsa Jumalan suunnitelman päämäärään. Kyseenalaistetaan tämä Kristuksen paljastama totuus, koska sitä ei pystytä selittämään yleisillä ja ns. virallisilla tulkinnoilla.

Miten on mahdollista, että Jumala, joka on Rakkaus, voisi menetellä niin, että jo edeltä olisi määrännyt toiset ihmiset pelastukseen ja toiset (ison osan ihmiskunnasta) ”kadotukseen”?
Miten on mahdollista – että Jumala joka uhrasi rakkaan Poikansa maailman synnin tähden – hautoo ajatusta vieläpä ”ikuisesta kadotuksesta”?
Tämän suuren kysymyksen edessä kristilliset kirkot ja liikkeet levittelevät käsiään, eivätkä osaa antaa vastausta ihmisille, jotka odottavat nimenomaan niiden tuovan vastaukset näihin perimmäisiin ja aivan olennaisiin kysymyksiin. Päinvastoin; ne kuitenkin välittävät ihmisille sellaista kuvaa kuin tällaiseen ei olisi meille annettu vastausta. Se, että tähän ”kysymysten kysymykseen” ei kristilliset ja inhimilliset teologiat kykene antamaan ”vastausten vastausta” ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö Jumala olisi näihin kysymyksiin antanut Kirjoituksissa vastauksensa – ja vieläpä monissa kohdin – ja vieläpä selkeästi! Näyttää tosiaan siltä, että maanpäällisten ”konttoreiden” ja taivaallisen ”pääkonttorin” välinen tiedonvälitys on ollut ja edelleen on ”hieman” huonossa hapessa.

Tällainen näennäinen ristiriita löytyy Jumalan alkuperäisen teksti-ilmoituksen vääristelyistä. Siitä, että esim. sanojen ”kadotus” ja ”ikuisuus” takaa löytyy aivan toisenlaiset merkitykset kuin niille on kirkollisten perimätietojen kautta jälkeen päin tulkittu. Inspiroidussa alkutekstissä ei löydy lainkaan paikkaa ja nominia sanalle ”kadotus”. Siellä puhutaan näissä kohdin yleensä ”menettämisestä” tai ns. ”iankaikkisen” elämän ”kadottamisesta” /tästä tarkemmin/.

”Iankaikkisuus”, ”ikuisuus”, ”iankaikkinen”, ”ikuinen” termien takaa taas löytyvät vanhan kreikan ilmaisut aion ja aionion, mitkä taas viittaavat pitkiin – mutta rajallisiin! – aikakausiin, eivätkä suinkaan tarkoita jotain loputonta, epämääräistä tai ajatonta.
Se, että on tuotu ja edelleen tuodaan ns. kristillisessä opetuksessa ajattomuuden mytologiaa esiin totuutena, sumentaa näkökyvyn Jumalan  suunnitelmalliseen ja aikajanallisen etenemiseen Kristuksen Jeesuksen kautta ja maailmankausien ja talouskausien kautta kohti suurta päämääräänsä.
Miksi?
Koska suunnitelma ja sen toteutus etenee aina aikajärjestyksessä. Suunnitelmalla on aina aikataulutus. Suunitelma tehdään aina ensin ja vasta sitten sitä lähdetään toteuttamaan!

Yksi selitys – jota toisinaan kuulee – on selitellä tätä ongelmaa siten, että Jumala olisi edeltä tietänyt tai edeltä nähnyt, ketkä pelastuvat ja ketkä eivät. Ja että Hän olisi ”ajattomuudessaan” ja ”ikuisuudessaan” nähnyt jo ennakolta mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Tällainen selittely ontuu mielestäni pahasti ja välittää meille kuvaa heikosta Jumalasta, joka vain näkee miten tulevaisuudessa ihmiset ajautuvat eri osuuksiinsa! Tällainen selittely poistaa myös tarpeen jumalalliselle suunnitelmalle ja yleensäkin sille, että Jumalalla on suunnitelma, jota Hän aikakausien kuluessa vie (antamansa Ilmoituksen mukaisesti) eteenpäin /tästä tarkemmin/.

Jakeen (29) ”edeltä tuntenut” (kreik. pregno BEFORE-KNEW) esiintyy menneessä aikamuodossa ja tarkoittaa juuri sitä, miten se on käännetty.
Esimerkiksi jos Jumala olisi nähnyt tuossa ”ajattomuudessaan” tietenkin ennalta myös sen, että  Saulus Tarsolaisella ei tule olemaan pienintäkään halua (tinkimättömässä vainoamisessaan Jeesuksen omia kohtaan) katua ja kääntyä Kristuksen puoleen, joten Jeesuksen tulee hänet väkisin pysäyttää, jotta Sauluksesta tulisi Paavali ja hän kokisi pelastuksen?! Ei kai tällaisessa ajattelussa ole mitään mieltä! Miksi Jumala ei sitten menettelisi näin kaikkien uppiniskaisten ihmisten kohdalla?

Jumala on Jumala ja ihminen on ihminen. Hän on nähnyt meidät, jotka saamme uskoa, aihioina Pojassaan jo kauan ennen kuin yksikään päivistämme oli tullut. Hän on nähnyt ja tuntenut meidät jo ennen ”ikuisia” aikoja Kristuksessa. Ja tämä valintamme perustuu – ei suinkaan meidän omaan uskomisen valintaamme – vaan Jumalan omaan päätökseen.

hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja (2. Tim. 1:9)
(CLV) 2Ti 1:9
Who saves us and calls us with a holy calling, not in accord with our •acts, but in accord with His own purpose and the grace •which is |given to us in Christ Jesus before times eonian,

Tästä etuoikeutetusta lapseudestamme saamme tänään iloita. Mutta saamme myös kiittää ja iloita kaikkien ihmisten puolesta, koskapa Kristuksen rakkaus tulee myös heidät aikanaan tavoittamaan. Ja mitä tuosta jakeesta 29 käy vielä ilmi: Kristushan ei voi olla esikoinen (so. ensimmäinen) ilman veljiä! Me siis olemme Hänen kauan sitten määrättyinä sisaruksinaan välttämättömiä myös Hänen kunnialleen. Ja keihinhän nähden sitten me, jotka tänään uskomme, olemme sitten esikoisia, edelläkävijöitä? /Room_8:23/

Kovinpa näyttää Paavalin teologia poikkeavan tässä kohtaan ”virallisista” teologioista 😉

 

 

 

 

Pysyköön kukin siinä asemassa ..

kirjoittaja

 

.. missä hänet on kutsuttu.

Mitä Paavali mahtaa oikein tällä tarkoittaa?
Eikö uskon tielle astuvan pitäisi lähteä viemään ilosanomaa eteenpäin?
Eikö Jeesuksen seuraaminen tarkoitakaan tänään osallistumista maailman kansojen opetuslapseuttamiseen?
Puhuikohan Paavali tässä sittenkin vailla parempaa tietoa?
Onko Paavalin kehotus sitten ristiriidassa Jeesuksen aikanaan juutalaisille oppilailleen antamaan käskyyn: sehän puhuu aivan muuta?
Vai onko Herran seuraamisen lähtökohdat ja tavat muuttuneet?
Miksi kirkolliset laitokset ja hengelliset liikkeet vaikenevat tästä?
Oletko itse joutunut kohdallasi pohtimaan tätä asiaa?

—

Kun Jeesus aikanaan – kun elettiin ns. Jeesuksen Lihaksitulon hallintokautta – esitti ehdottoman vaatimuksensa ihmisille kutsuessaan heitä Hänen seuraajakseen:

joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. (Matt. 10:38)

niin tämä tarkoitti tuolloin myös fyysisesti Hänen mukaansa tien päälle lähtemistä. Se tarkoitti myös sen ammatin ja aseman jättämistä, jolla he elättivät itsensä ja perheensä. Se tarkoitti myös irrottautumista läheissuhteista.
Myöhemmin – Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen – kun Pyhä Henki oli vuodatettu – alkoi Herra rakentaa seurakuntaansa Pietarin papillisen ja hallinnollisen toiminnan varaan. Seurakunta organisoitui ja sen talous ja sosiaalinen elämä rakentui paljolti yksityisten lahjoitusten (kuten myytyjen tilojen, peltojen ja talojen) varaan /tästä tarkemmin/. Elettiin ns. Helluntain hallinnon aikaa, joka enteili ja antoi esikuvaa myös luvatun maanpäällisen Kuningaskunnan tulemisesta ja sen periaatteista.

—

Mutta takaisin Paavaliin. Apostoli opettaa:

Pysyköön kukin siinä asemassa, missä hänet on kutsuttu. (1. Kor. 7:20)

(CLV) 1Co 7:20
Each one in the calling in which he was called, in this let him be remaining.

Näin Paavali selvästi meitä ohjeistaa: pysykää, älkää pyrkikö toiseen asemaan!
Mutta millä valtuudella hän näin opettaa?
Ylösnousseen Herran Jeesuksen nimittämällä Kansojen opettajan erityisvaltuudella:

minä olen saarnaajaksi ja apostoliksi asetettu – minä puhun totta, en valhettele – pakanain opettajaksi uskossa ja totuudessa. (1. Tim. 2:7)
(CLV) 1Ti 2:7
for which I/ was appointed a herald and an apostle (I am telling the truth, I am not lying~), a teacher of the nations in knowledge and truth.

Ja sitten kun hän vielä toteaa saaneensa evankeliuminsa suoraan Ylösnousseelta Herralta Jeesukselta:
Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut. (Gal. 1:11-12)
CLV Ga 1:11 – Ga 1:12
For I am making known to you, brethren, as to the evangel •which is being brought by me, that it is not in accord with man.
For neither did I/ accept it from a man, nor was I taught it, but it came through a revelation of Jesus Christ.

Tämä on tärkeää huomata: kyse ei siis ole Paavalin omasta – tai hänelle toisten apostolien kautta opetetusta – evankeliumista, vaan itse Herran Jeesuksen opetuksesta ja ohjeistuksestaa tämän päivän uskoville! Hänen Totuuden sanastaan nykyiselle Jumalan salatulle Armon hallintokaudelle.
Siksi kehotus kristitylle pysyä juuri siinä asemassa kuin hän oli Herran kutsun saadessaan, on totta tänä päivänä. Se on Totuuden sana, joka on suunnattu tämän päivän Kristuksen ruumiin jäsenille. Emme tunnista Jeesusta tänään lihan mukaan, vaan Hengen mukaan /2. Kor_5:16/.

Jeesuksen kutsu, jonka Hän osoitti lihansa päivinä, juutalaisille opetuslapsilleen oli puolestaan  totta (Totuuden sanaa) tuohon aikaan. Jos tuohon aikaan olisi noudatettu otsikossa olevaa seuraamisen kehotetta, niin ei olisi tehty totuutta, eikä osoittauduttu kelvollisiksi lähteä Jeesuksen seuraajaksi Hänen ristinsä tielle. Paavalin otsakkeessa antama kehotus ei olisi ollut taas totta eli voimassa ko. Jumalan hallintokauden suunnitelmassa tuohon aikaan.
Siksipä Paavali vielä mainitsee tästä asiasta em. jakeessa 11. Hänen julistamansa evankeliumi ei perustu ihmisten omiin sielullisiin mieltymyksiin harjoittaa uskontoa. Ei mihinkään sellaiseen, johon lihallinen ihminen luonnostaan on valmis: lähteä uskonnollisiin tapoihin ja perimätietoihin perustuen seuraamaan Herraansa.
Paavalin evankeliumi tämän päivä ihmiselle ei ole ihmisen mielen mukaista!

Apostoli ei kehota meitä tehtävissämme laumautumaan eri näkemyspiirien mukaan, lähtemään ja erottautumaan maailman silmissä monenlaisina uskonnollisina suuntauksina: maailman ihmisten kutsumisessa ”kadotuksen alta pelastukseen”. Tällaista kuvaahan on yleensä pidetty ja edelleen pidetään ns. virallisten tahojen puolesta esillä. Sovituksen sanoman tarjonta ja esillä pitäminen on toki eri asia kuin julkinen maailman käännyttäminen. Tämän kun Jumala vaan näyttää suunnitelmissaan jättävän Israelille.

Ei näin, vaan Jumalan toiminta ja seurakunnan rakentuminen tapahtuu tänään hengellisellä alueella. Se tapahtuu näkymättömällä tavalla uskossa. Se tapahtuu Pyhän Hengen kautta armon ja tämän päivän Totuuden Sanan voimasta. Se tapahtuu kunkin jäsenen yksilöllisyyttä kunnioittaen Jumalan itsensä valitsemalla tavalla. Ja kaikella tällä Jumala armossaan valmentaa meitä yhä vahvemmin lujittumaan Kristuksen ruumiin jäseneksi: sille paikalle, johon hän itse kunkin on viisaudessaan ja kaikkitietävyydessään kutsunut:

tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (Ef. 4:12)

Kun puhutaan palveluksen työstä tänään, niin se tarkoittaa Paavalin mukaan seurakunnan, Kristuksen ruumiin rakentamista, uskon yhteyden vahvistamista Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä on nykyisen seurakunnan hengellinen (Kristuksen Hengessä) tapahtuva palveluksen työ.
Tänään kuitenkin puhutaan paljon Herran työhön lähtemisestä. Kuitenkin Paavali kehottaa (aivan päinvastoin) pysymään sillä paikalla, jossa ihminen on Herran kutsun saadessaan. Hän kehottaa pikemminkin tekemään ansiotyötä omilla käsillä, siis niissä ammateissa, mitkä itse kullekin on olemassa:

me näemme vaivaa tehden työtä omin käsin. Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; (1. Kor. 4:12)
ja katsomaan kunniaksenne, että elätte hiljaisuudessa ja toimitatte omia tehtäviänne ja teette työtä käsillänne, niin kuin olemme teitä käskeneet (1. Tess. 4:11)
Ja kaiken tämän hän vielä vahvistaa olevan meille Herran käskynä (1. Kor.  7:24).

Galatiassa kävi aikoinaan niin, että kun Paavalin välittämän opetuksen rinnalle oli alettu lisätä ihmisen mielen mukaisia (viattomiltakin näyttäviä) uskonnollisia tapoja, niin ilo ja rauha uskosta alkoi uskovien keskuudessa hiipua. Paavalin julistaman evankeliumin rinnalle oli alettu rakentaa julkista ja näkyvää jumalanpalvelusjärjestelmää ja yhteisöä. Kuitenkin pyynnöt lähteä erilaisten ns. hengellisten liikkeiden työhön mukaan voivat olla myös inhimillisesti motivoituneita:
Heillä on intoa teidän hyväksenne, mutta ei oikeata; vaan he tahtovat eristää teidät, että teillä olisi intoa heidän hyväksensä. (Gal. 4:17)

Siispä apostolin kehotus ja säädös meille kuuluukin:
Vaeltakoon vain kukin sen mukaan, kuin Herra on hänelle hänen osansa antanut, ja siinä
asemassa, missä hänet Jumala on kutsunut; näin minä säädän kaikissa seurakunnissa. (Gal. 4:17)

Kyse (tässä näennäisessä ristiriitaisuudessa) on pohjimmiltaan kuitenkin erilaisista seurakuntamalleista. Kun Jeesuksen Lihaksitulon ja Helluntain hallinnot vaativat opetuslapsia lähtemään ja noudattamaan näkyvää, yhteistä ja jaettua elämäntapaa omissa joukoissaan, niin nykyisellä Jumalan Armon salatulla hallintokaudella seurakuntaelämä perustuu pelkkään uskoon ja toteutuu kunkin jäsenen rakentuessa Kristuksessa Jeesuksessa Jumalan hänelle osoittamallaan paikalla. Vaikka me harjoittaisimmekin uskoamme tänään erilaisissa kirkkokunnissa ja opinsuunnissa, niin niiden ei tulisi kuitenkaan antaa sitoa omaa sisäistä hengellistä kasvua, koska se kuitenkin tapahtuu itse kunkin uskovan kohdalla yksilöllisellä tavalla. (1. Kor. 6:12; 10:23)

On ilmeistä, että Jumala kutsuu aikanaan jokaisen valittunsa. Jotkut ovat tuolloin yhdessä asemassa elämässään ja toiset toisessa; jotkut yhdessä ammatissa ja toiset toisessa – oli sitten kyse ns. maallisesta virasta tai ns. hengellisestä virasta. Tässä asetetaan tärkeä periaate, jota pyhien olisi hyvä noudattaa. Se on tämä: Ammatti ja tila, jossa olimme, kun Jumala meidät kutsui, ilmaisee yleisellä tavalla, minkälaisia hän haluaisi meidän olevan. Hän on tuntenut jokaisen meistä kauan ennen syntymäämme ja valinnut meidät Kristuksessa Jeesuksessa olemaan pyhät ja nuhteettomat Hänen rakkaudessaan. Hän on jo äitimme kohdusta saakka valmistellut meidät yksilöllisesti omille paikoillemme (Gal. 1:15). Ja tämä – Jumalan itsensä säätämä paikka ja tila – on itse kullekin se paras ja soveltuvin osuus. Tätä paikkaa ei mikään ulkopuolinen ”kirkollinen” tai ”hengellinen” taho voi määrätä, koska kyseessä on paikka Kristuksen hengellisessä ruumiissa eikä missään maallisissa organisaatioissa.  Tämä muuttaa alaisen Herran vapaaksi ja tekee johtajasta Kristuksen orjan. Tämä on tärkeä periaate, joka korvaa kaikki ulkoiset riitit.

Maailman valloitustehtävät on Jumala suunnitelmassaan varannut Israelille; meidän tulevat tehtävämme taas liittyvät maapallon ulkopuoliselle avaruuden alueelle. Tuonne taivaallisiin on meidät myös tänään kytketty ja asetettu Kristuksessa Hengen välityksellä. Tuolla samoin Kristus, meidän Päämme, tällä hetkellä myös fyysisesti on. Meidän toivomme ja yhdyskuntamme ei ole Maan päällä (kuten Israelilla) vaan Maan ulkopuolisella tähtitaivaan alueella /tästä tarkemmin/.

 

 

.. ja joka ei saisi satakertaisesti nyt tässä ajassa ..

kirjoittaja

 

Mitähän Jeesus mahtoi tarkoittaa puhuessaan aikanaan juutalaisille opetuslasilleen sillä, mitä he tulisivat saamaan palkkioksi siitä, että lähtevät Häntä seuraamaan?
Hänhän lupasi tuolloin seuraajilleen satakertaisia – jo tässä ajassa toteutuvia – siunauksia. Hän lupasi seuraajilleen myös tulevaa ”iankaikkista” elämää.
Toteutuiko tämä sitten Hänen opetuslastensa kohdalla – ja miten?
Koskevatko nämä lupaukset lainkaan meitä: tämän päivän kansojen uskovia?
Oletko kohdallasi joutunut pohtimaan tätä asiaa?

Markuksen evankeliumissa Jeesus puhuu oppilailleen tulevista kärsimyksistään ja myös Hänen opetuslastensa kohdalle tulevista kärsimyksistä:

Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,
ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää. (Mark. 10:29-30)

CLV Mk 10:29 – Mk 10:30
29  •Jesus averred to him, ”Verily, I am saying to you that there is not one who -°leaves a house, or brothers, or sisters, or father, or mother, or wife, or children, or fields, on My account and on account of the evangel,
30  who should not be getting back a hundredfold now, in this •era, houses and brothers and sisters and mother and father and children and fields, with persecutions, and in the coming~ •eon, life eonian.

Tämä Jeesuksen opetuspuhe lähti liikkeelle Pietarin toteamisesta: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua” ja opetuslasten uteliaisuudesta, odotuksista siitä, mitä he tulevat saamaan tulevaisuudessa palkaksi Herran seuraamisesta. Tulevaisuus näytti siis heitäkin hieman huolettavan.

Tämä kohta on tietenkin täyttä totta; näin on kirjoitettu. Se on myös jo osittain toteutunut, mutta sen sovittaminen nykyiselle salatulle Armon hallintokaudelle johtaa vääjäämättömästi hämmentäviin ja ristiriitaisiin tulkintoihin.
Kirjoituksia lukiessa on aina hyvä tulla tietoiseksi siitä: keille kyseinen ilmoituksen kohta on osoitettu, milloin siihen liittyvät lupaukset on tarkoitus toteutua ja koskevatko ne nykyistä Armon hallintokautta eli ovatko ne totta ja voimassa nykyisellä Jumalan talouskaudella.

—

Ensinnäkin.

Jeesuksen sana oli osoitettu Hänen juutalaisille opetuslapsilleen, jotka olivat tuolloin – Hänen lihansa päivinä – lähteneet Häntä seuraamaan. Jeesuksen seuraaminen tarkoitti tuolloin ja myös myöhemmän ns. Helluntain hallinnon aikana sitä, että heidän tuli konkreettisesti jättää kaikki maallinen omaisuutensa ja verisiteensä ja lähteä kulkemaan Hänen jalanjäljissään. Kyse oli yhdessä Mestarinsa kanssa ristin tielle lähtemisestä, ”kärsimyksen maljan” juomisesta.

Jeesus puhuu noiden satakertaisten siunausten toteutuvan ”tässä ajassa”, kreik. en to kairo. Alkukielen kairos tarkoittaa sellaista ajanjaksoa, joka täyttää tietyt tunnusmerkit.
Tässä tuon ajan tai ajanjakson tunnusmerkit täyttyivät Helluntain hallinnon aikana. Silloin tapahtui Pyhän Hengen vuodatus ja silloin alkoivat opetuslapset Pietarin johdolla julistaa Israelille Kuningaskunnan evankeliumia, Ympärileikkauksen evankeliumia /Gal_2:6-7/. Tuolloin elettiin ihmeitten ja merkkien aikaa.

Helluntain hallinnon aikana olivat opetuslapset saaneet satakertaisesti taloja, veljiä, sisaria, äitejä, lapsia ja peltoja. Helluntain aikana opetuslapsille oli kaikki yhteistä. Kaikki sosiaalinen ja taloudellinen tuki oli yhteistä ja jaettua:
Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. (Apt. 2:44-45).
Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. (Apt. 4:32)

Myöskään kukaan uskovista ja heidän perhekuntalaisistaan ei kärsinyt tuolloin puutteesta eikä minkäänlaisesta köyhyydestä, koska kaikki möivät omaisuutensa ja antoivat niistä syntyneet varat kokonaisuudessaan yhteiseksi hyväksi:
Ei myöskään ollut heidän seassaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan. (Apt. 4:34)

Helluntain hallinnon aika oli uskoville myös vainon aikaa: tämä tulee ilmi jakeen 30 alussa, jossa Jeesus kertoo tuon satakertaisen siunauksen tulevan opetuslastensa osaksi ”keskellä vainon aikaa” (kreik. meta diogmon). /tästä tarkemmin/

Tämä kaikki on siis ollut totta ja toteutunut Helluntain taloukauden aikana.

—

Toiseksi.

Jeesus antaa juutalaisille opetuslapsilleen samalla myös lupauksen maailmanajallista elämästä tulevana maailmanaikana (kreik. en to eo to erchomeno) (jae 30). Tässä Hän viittaa seuraavaan tuhatvuotiseen, ”iankaikkiseen” Kuningaskuntaansa ja koko sen ajan kestäviin lupauksiin.

Tämä taas on totta ja tulee toteutumaan Jeesuksen tullessa taivaalta Messiaana ja perustaessaan Israelille sille lupaamansa Kuningaskunnan.

—


Yritykset näiden jakeiden lupausten soveltamiseksi nykyisen Kristuksen hengellisen ruumiin (seurakunnan) kohdalle on monelle uskovalle osoittautunut kompastuskiveksi.
Vaikka tällaista esim. kirkollisten jumalanpalveluskaavojen kautta annetaan ymmärtää, niin se ei tarkoita sitä, että se olisi voimassa, olisi totta tänään meille Kristuksen seurakunnan jäsenille. Perimätiedoilla ja -opetuksilla tehdään tänään ”tyhjäksi” Jumalan sanaa aivan samalla lailla kuin sitä tehtiin Jeesuksen maallisen elämänkin aikana /Mark_7:13/.

Kristuksen ruumiin jäsenten yhteys on tänään hengellistä. Se rakentuu ja toimii jokaisen jäsenen kohdalla Pyhän Hengen ja ylösnousseen Pään, Kristuksen kautta. Se toimii pelkän uskon kautta ja se ”näkyy” Uskon Hengen vaikuttamana kirjeenä tai tuoksuna maailmalle. Olen monesti miettinyt sitä, miten tämänkaltaiset opetukset (joissa omitaan uskovalle Israelille luvattua) on saanut historian aikana (ja yhä edelleen) hämmennystä, epäuskoa ja monenlaista heikkoutta ja kärsimystä uskovien keskuudessa.

 

 

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä