Artikkelit

Armo – Ilo – Kiittäminen

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä armolla tai ilolla tai kiittämisellä on yhteistä?
Vai onko niillä?
Löytyykö niillä keskinäistä vipuvartta uskonelämän vahvistumiseen?
Miten nämä Raamatun avainsanat suhteutuvat alkutekstissä toisiinsa?

 

Armo (kreik. charis) tarkoittaa Jumalan rakkauden ilmenemis- ja huolehtimistapaa, joka tuottaa iloa (kreik. chara) sen kohteena olevalle ihmiselle ja vaikuttaa hänessä kiitollisuutta (kreik. eucharisteo) Jumalaa kohtaan. Joskus parempi käännös termille charis on (majesteetillinen) suosiollisuus.

Armo on siis alkukielen mukaan vahvasti sukua ilolle ja kiittämiselle. Eli voidaan myös sanoa, että armo, ilo ja kiitollisuus ovat keskenään vahvasti korreloivia; ovat vahvassa vuorovaikutussuhteessa toisiinsa nähden. Tämän käsittäminen tuo suurta hengellistä varallisuutta /1. Tim_6:6/; /Ps_22:4/.

Jumalan armo on Hänen suosiollisuuteensa (mieleensä) perustuva asenne ja toimintapa, jota Hän tänään soveltaa valittujaan kohtaan: ihmisiä kohtaan, jotka eivät ole sitä ansainneet. Se saa aikaan vastaanottajassaan aikaan iloa ja kiitosmieltä.

Armon hallintomenettely, jota Jumala tänään soveltaa uskoviaan kohtaan, kuvataan kansojen apostolin kirjeissä /Ef_3:2-3/. Tänään eletään Jumalan armon salattua talouskautta /Ef_3:8-11/.
Uskovan osalta nykyisen armon hallintokauden periaatteiden mukaan eläminen tarkoittaa vanhan ihmisen (Aadamin) piirteiden riisumista ja uuden ihmisen (Kristuksen) päälle pukemista so. kasvamista Kristuksen mielen kaltaisuuteen. Opetus ja ohjeet tähän on ylösnoussut Herra välittänyt meille apostoli Paavalin kautta. Vanhan kreikan charis esiintyykin näin ollen Paavalin kirjeissä tilastollisesti erittäin merkitsevästi useammin kuin muualla UT:ssa!

Jumalan armoa kuvataan myös niin, että se on Ansaitsematonta Rakkautta Meidän Osaksemme.

Armo on siis kaikkivaltiaan Jumalan lähestymisvaikuttamista syntistä ihmistä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa. Armo tarkoittaa – täysin ihmisen ansiollisuuden poissulkevaa – Jumalan omaa (täysin ihmisen ansioista riippumatonta) suosiollisuuden asennetta ja toimintatapaa uskovaansa kohtaan.

Tänään Jumalan armo toteutuu uskon kautta niille ihmisille, jotka Hän ennen maailmanaikoja on – oman tahtonsa päättämän mukaisesti – valinnut Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniksi /2. Tim_1:9/.

—

 

Armo ei siis ole alkukielessä sukua sanoille ”sääli” tai ”armollisuus” tai ”anteeksiantaminen”, vaan niille löytyy alkutekstissä omat vastinterminsä:

Sääli, oiktirmos, tarkoittaa säälivää tunnetta ahdingossa olevan puolesta (Room. 12:1; 2.Kor. 1:3; Kol. 3:12)

Armollisuus, eleos, tarkoittaa ankaran oikeudenmukaisuuden kohtuullistamista ja on siis lain käyttöön liittyvä termi, jonka esimerkiksi auktoriteetti voi tehdä armahtamalla tuomitun vangin. (Luuk. 1:54-55; Ef. 2:4)

Anteeksiantamista kuvaava verbi on alkukielessä taas aphiemi FROM-LET, joka tarkoittaa päästää veloista, päästää synneistä, jättää huomiotta, yleensäkin päästää irti olosuhteista tai vaatimuksista. Kyseessä on hyvin monikäyttöinen ja UT:ssä laajasti esiintyvä teonsana (Matt. 6:14; 19:14; 23:23; Ef. 1:7).

Vanhurskaus (kreik. dikaiosune) on jumalallisen oikeudellinen päätös, jossa syntinen ihminen julistetaan Kristuksessa syyttömäksi ja täysin kelpaavaksi Jumalalle. Tämän kelpoisuus on Kristuksen  vanhuskautta, jonka ihminen saa tänään pelkän uskon eli luottamuksen kautta Kristuksen sovitukseen. Tämä ilmainen ja ansaitsematon lahja tulee ihmisen osaksi, kun hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa ja koskee siis näin ollen uutta ihmistä /2. Kor_5:17/.

Tämä Kristuksen hankkima vanhurskauttamisen lahja tulee lopulta (maailmanaikojen täyttymyksessä) kaikkien ihmisten osaksi /Room_5:18/.

Uskova ihminen on siis joka hetki vanhurskas, täysikelpoinen ja synnitön Kristuksessa ja hän saa näin vapaana (ja joka hetki täysin Jumalalle kelpuutettuna) kasvaa elämässään toisen Aadamin, Kristuksen kaltaisuutta kohti /1. Kor_15:47/. Ja hän voi palvella näin Jumalaa uutena ihmisenä, Hengen uudessa tilassa ja todellisuudessa /Room_7:6/. Armon toimintatapa kätkee meitä (mielen ja hengen alueella) nykyisen synnin ruumiin valta- ja vaikutuspyrkimyksiltä /Room_7:24/.

Vanhurskautettuna Kristuksessa /Tästä tarkemmin/ saa ihminen siis joka hetki elää Hänessä myös syntien anteeksiannon kylvyssä Hänen armonsa hallinnon ylitsevuotavuuden mukaan /Ef_1:7/. Jumala on hyväksynyt hänet yhteyteensä ja lapsekseen elämään ja kasvamaan uutena ihmisenä, uuden luomakunnan edustajana, jonka esikoisena Kristus on jo 2000 vuoden ajan elänyt ensimmäisenä, kirkastettuna uuden ihmiskunnan edustajana.

 

Aadam Kristuksen esikuvana

kirjoittaja

 

Mitä yhteistä on Aadamilla ja Kristuksella?
Puhuuko Raamattu – niin kuin otsake väittää – siitä, että nimenomaan Aadam toimii Kristuksen Jeesuksen esikuvana, Hänen perikuvanaan?
Ja missä mielessä Aadam sitten on sitten Kristuksen esikuva?
Mitä samankaltaisuutta on Aadamilla ja Kristuksella?
Oletko joskus tullut pohtineeksi näitä yhteyksiä?

 

esikuvallisuudesta

Aadam-Kristus -yhteys on keskeinen opetuksellinen teema apostoli Paavalin evankeliumissa. Tämä on tunnistettavissa hänen kirjeissään meille tämän päivän kristityille.

Paavali vahvistaa Aadamin esikuvallisen yhteyden Kristukseen seuraavasti:

Kuolema kuitenkin hallitsi Aadamista Moosekseen asti kaikkia, myös niitä, jotka eivät Aadamin tavoin syyllistyneet rikkomukseen. Aadam oli esikuva siitä, joka oli tuleva. (Room. 5:14)

CLV:
nevertheless •death reigns from Adam unto Moses, onover •those also who do not sin onin the likeness of the transgression of Adam, who is a type of Him •Who is about to be.

Eikä Aadam vain ollut (niin kuin suomalainen käännös esittää), vaan on, sillä alkukielessä lukee:
adam hos estin tupos tou mellontos eli kyseessä on preesens aikaluokka ts. tämän voisi kääntää:

joka (Aadam) on hänen  (Kristuksen) esikuva, joka (Kristus) on tuleva olemaan.

—


Aadam-Kristus -opetuslinja on aivan Paavalin evankeliumin ytimessä. Oikeastaan sitä voidaan pitää jopa Paavalin evankeliumin punaisena lankana.
Tällaista johdonmukaista opetuslinjausta ei löydy mistään muualta Raamatusta. Tämän ylösnoussut Kristus paljasti (eli toi ilmestysten kautta) vasta Paavalille tiedoksi meille kansojen uskoville edelleen välitettäväksi /Apt_26:16/.

Tämä itse ylösnousseen ja kirkastetun Kristuksen Jeesuksen meille – Paavalin kautta – välittämä evankeliumi /Gal_1:11-12/ yhdistää koko ihmiskunnan kohtalon Kristuksen hankkimaan sovitukseen /Kol_1:20/.

Tämä – tänään voimassa oleva – evankeliumi ei jätä ihmisen varaan mitään: se ei yksinkertaiseksi ole ihmisen mielen mukaista. Tämä Ristin Sana, täyden Armon Evankeliumi tulee tuomaan lopulta kaiken kunnian Isälle Jumalalle Kristuksen Jeesuksen kautta /Fil_2:9-11/. Kaikkinainen ihmisen uskonnollinen touhuilu on suljettu siitä kokonaan pois /Kol_2:23/.

Ensimmäinen ihminen, Aadam, edustaa vanhan (”langenneen”) ihmiskunnan alkua.
Viimeisenä Aadamina, Kristus, edustaa puolestaan vanhan ihmiskunnan loppua, sen päättymistä /1. Kor_15:45/. Kristus vei Jumalan Karitsana koko ihmiskunnan synnin ristille. Jumala oli Kristuksessa ja sovitti näin maailman itsensä kautta.

—

samankaltaisuudesta

Aadam edustaa nykyisen ihmiskunnan kantaisää, kun taas Kristus edustaa uuden ihmiskunnan kantaisää /1. Kor_15:47/.

Aadam oli ensimmäinen nykyisen ihmissuvun edustaja, jonka geneettiset piirteet periytyvät kaikille hänen jälkeläisilleen. Aadamin tottelemattomuus on juurisyynä siihen, että kaikki ihmiset syntyvät heikkouden ja kuolevaisuuden tilaan. Kaikki ihmiset perivät Aadamin hankkiman geneettisen perimän ja kuolevaisuuden lihassaan. Perivät riippumatta siitä, miten hyvän elämän elävät. Siis ”koska kuolema on tullut yhden ihmisen kautta, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, minkä jälkeen ovat kaikki syntiä tehneet” /Room_5:12/.

—

vaikuttavuudesta

Aadamin tottelemattomuuden teolla ja Kristuksen kuuliaisuuden teolla on kummallakin yhtä laajat vaikutukset. Vaikutusalue on koko ihmissuku.

Aadamin tottelemattomuuden teko saa aikaan sen, että kaikki ihmiset perivät hänen heikkoutensa (kyvyttömyydestä elää Jumalan tahdon mukaisesti) ja kuolevaisuudesta (koska kuolema on tullut Aadamin teon seurauksena kaikkien ihmisten osaksi). Kaikki ihmiset ovat käyneet kelvottomiksi Jumalan edessä ja elävät oman itseriittoisuutensa vankeina /Room_3:10-12/. Tämä on ihmisen tila ja tämä tila selviää hänelle, kun Jumala sen hänelle paljastaa.

Kristuksen vaikutus ihmiskunnalle tulee olemaan yhtä laaja kuin Aadamin, mutta päinvastainen. Hänen kelpoisuutensa (vanhurskautensa) Jumalan edessä tulee aikaan myös koko ihmiskunnan osaksi.

Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi (Room. 5:18)

Näin on kirjoitettu ja näin siis tulee tapahtumaan.
Vielä – ja sangen selvästi – Paavali vakuuttaa tästä seuraavassa.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta.
Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, (1. Kor. 15:21-22)

—

Kyse on uudesta luomakunnasta, uudesta luomisjärjestyksestä.
Kyse on siitä, että Kristus Jeesus on ensimmäinen uutta luomakuntaa (uutta luomusta) edustava, ylösnoussut ihminen.

Me, jotka uskomme olemme Kristuksen Hengen alueella luodut Hänessä uuden ihmiskunnan edustajiksi. Meidät on sinetöity Kristuksen ruumiin jäseniksi. Me olemme esikoisia kaikkien ihmisten joukossa /Tästä tarkemmin/.

Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle! (2:Kor. 5:17)

—

Näin koko Jumalan suunnitelma – Suunnitelmien suunnitelma – etenee Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Isä Jumala on sille asettanut.
Kaikki etenee ajassa ja järjestyksessä.

mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee täyttymys (loppuosuus kaikista), kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. (1. Kor. 15:23-24)

 

Niin myös Aadamin perintö on maaperäistä ja sielullista ja toimii esikuvana sille, mitä täydellisen ihmisen, Kristuksen Jeesuksen, kuuliasuuden teko tulee peritymään koko ihmiskunnan osalle.
Ja tällä kaikella on ihmiselle opetuksellinen tarkoitus: oppia siitä, mitä sielullinen eläminen ilman elämänyhteyttä Jumalan kanssa saa lopulta aikaan.
Ja miten kyvykkyys uuden ihmisen, hengellisen ihmisen vastaanottamiselle kärsimyksen kautta valmistellaan.

Niin on myös kirjoitettu: ”Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu”; viimeisestä Aadamista tuli eläväksi tekevä henki.
Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä.
Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.
Minkä kaltainen maallinen oli, senkaltaisia ovat myös maalliset; ja minkä kaltainen taivaallinen on, senkaltaisia ovat myös taivaalliset.
Ja niin kuin meissä on ollut maallisen kuva, niin meissä on myös oleva taivaallisen kuva. (1. Kor. 15:45-49)

Jumala on rakkaus. Jumalan rakkaus on kaikkivoipaa, mikä tietenkin tarkoittaa sitä, että kaiken minkä Hän tahtoo sen Hän myös tulee toteuttamaan.
Jumala on sulkenut kaiken rakkautensa piiriin. Eikä Hänen huolehtiva rakkautensa rajoitu pelkästään ihmisiin, vaan myös koko luomakunta tulee saamaan siunauksensa Jumalan lasten kirkkauden ilmestymisen toteutuessa tulevaisuudessa /Room_8:19-22/ !

 

 

Kaksi evankeliumia – monta eroa

kirjoittaja

 

Raamatussa on tunnistettavissa kaksi erillistä pelastuslinjaa ja kaksi noita pelastuslinjaa koskevaa evankeliumia. Molempien evankeliumien ytimessä on tietenkin Jeesus Kristus:

  • On tänään (Jumalan armon hallintokautena) voimassa oleva Paavalin evankeliumi eli Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Gal_2:6-7/, joka on kohdistettu kansojen uskoville.
  • On (tällä hetkellä tauko-tilassa oleva) Kuningaskunnan evankeliumi, joka on luonteeltaan kansallinen ja on kohdistettu Israelille Jumalan valittuna kansana /Gal_2:6-7/.

Olen poiminut alle joitakin kohtia, jotka vahvistavat kummankin evankeliumin omia, sisällöllisiä erityispiirteitä.

—

 

Itse asiassa juuri Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi /Tästä tarkemmin/ on se ilosanoma, joka on tarkoitettu eli pyhitetty (erotettu) tämän päivän kristitylle.
Siinä ilmestyy Jumalalta saatava elämänoikeus eli vanhurskautus ilmaisena lahjana pelkän uskon kautta. /Room_3:28/
Siinä valinta ja pelastuminen uskon kautta ovat peruuttamattomia /Room_8:35-39/.
Siinä kaikki kutsutut ovat myös valittuja. /Room_8:29-30/
Siinä ilmestyy Jumalan sovitus ihmiskuntaa kohtaan, Kristuksen uhrin kautta, koko valtavassa laajuudessaan. /Kol_1:20/
Siinä ei ihmiseltä vaadita minkäänlaisia tekoja pelastuksensa eteen. /Ef_2:8-9/
Siinä evankeliumissa ei vaadita hurskailta näyttäviä jumalanpalvelusmenoja tai muita ihmislähtöisiä toimituksia. /Kol_2:23/
Siinä lupaukset ja odotukset eivät kohdistu Maan päälle, vaan Maan ulkopuoliselle ulkoavaruuden alueelle. /Fil_3:20-21/
Siinä voi jokainen (kutsun tultua) edelleenkin pysyä sillä paikalla ja siinä asemassa kuin missä on. /1. Kor_7:20/; /Tästä tarkemmin/
Paavalin evankeliumin seurakuntamalli on myös täysin hengellinen: Kristuksen ruumis, johon jokainen sen jäsen on liitetty kasvamaan omaa kasvuaan omalla paikallaan. /1. Kor_12:27/; /2. Kor_1:21-22/; /Ef_4:46/; /Ef_4:12-13/; /Filem_1:25/.

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Paavalin opetuksen (kirjeiden) kautta!

—

 

Ympärileikkauksen evankeliumi /Tästä tarkemmin/, jonka lupaukset kohdistuvat puolestaan Maan päälle, on suunnattu Israelille ja sen tulevalle 1000-vuotiselle Kuningaskunnan ajalle. /Matt_19:28/;  /Ilm_20:4/
Siinä pelastus on ehdollista ja siihen vaaditaan uskomisen lisäksi tekoja ja sitä, että ”joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”. /Matt_22:14/; /Hepr_3:6/, /Jaak_2:24/
Siinä kaikki kutsutut eivät ole valittuja. /Matt_22:14/
Siinä temppelipalvelukset tullaan ottamaan uudelleen käyttöön ja juutalaisuuteen liittyvillä uskonnollisilla muotomenoilla tulee olemaan sijansa. /Sak_14:20-21/; /Miika_4:3/; /Sak_14:8-9/
Siihen evankeliumiin liittyy myös maailman kaikkien kansojen opetuslapsettaminen.  /Matt_28:19-20/; /Apt_2:7-11/; /Jes_66:18-19/; /Sak_8:23/
Siinä kaikki lupaukset kohdistuvat Maan päälle, eikä Maan ulkopuolisille maailmankaikkeuden alueelle. /Matt_24:30/; /Luuk_22:29-30/; /Ilm_2:26-27/
Siihen liittyy näkyvää fyysistä toimintaa sekä muuta inhimillistä ja näkyvää ryhmädynaamista käyttäytymistä. /Tästä tarkemmin/

 

Katso yllä ja vertaa! Nämä kaikki kohdat tulevat Israelille suunnatun Vanhan Testamentin Uuden Testamentin ei-paavalillisen osuuden kautta!

—

Kun näitä evankeliumeja sekoitetaan keskenään (niin kuin tänään hyvin yleisesti tapahtuu), niin se väistämättä saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kuulijoissaan.
Miksi näin?
Koska ne ovat monilta sisällöllisiltä kohdin ristiriidassa keskenään.
Koska toinen on voimassaoloajallinen nykyisenä Jumalan salatulla Armon talouskaudella ja koska toisen voimassaoloajallisuus on voimassa toisina Jumalan talouskausina.
Koska Ympärileikkaamattomuuden evankeliumi (nimensäkin mukaisesti) kohdistuu tämän päivän kansojen uskoviin ja koska Ympärileikkauksen evankeliumi on (nimensäkin mukaisesti) puolestaan kohdistettu Israelille /Gal_2:7/.


Kunnioitetaan (ei omita eli ”varasteta” itsellemme) sitä, mikä Israelille kuuluu ja on luvattu ja arvostetaan samalla sitä mitä meille kansojen uskoville kuuluu ja on luvattu. Onhan kysymys kuitenkin Isän Jumalan ilmoittamasta kahdesta ajolinjasta, joiden mukaan Hän vie Kristuksen Jeesuksen kautta suurta suunnitemaansa kohti sitä rakkaudellista päämäärää, jolla Hän lopulta saa koko luomakuntansa varauksettoman tunnustuksen osakseen /Fil_2:9-11/.
Tehdään näin, vaikka valtakirkot eivät ole tällaista koskaan harjoittaneetkaan.

 

p.s.
Paavalihan juuri korostaa Galatalaiskirjeen opetuksessaan sitä, että hänen (itse ylösnousseelta Herralta Jeesukselta) saamansa evankeliumi on juuri se ainoa tänään voimassaoleva evankeliumi.
Korostaa sitä, että ei ole mitään (hänen kauttansa ilmoitetun) ilosanoman rinnalla toisenlaista evankeliumia. Ei ole, vaikka maailmassa on tänään monenlaisia ihmisopeilla ryyditettyjä ”kristillisiä” opetuksia.

Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin. (Gal. 1:6-7)

 

 

Miten leikata oikein Totuuden sanaa?

kirjoittaja

 

Mistä tällainen kysymys?
Onko kysymys edes validi – siis kelvollinen?
Eihän tällaista ohjetta ainakaan Raamatusta voi löytyä?
Vai voiko?

Kyllä, tämä ohje löytyy Raamatusta, tarkemmin Uuden testamentin puolelta, tarkemmin Paavalin kirjeistä, tarkemmin hänen opetustestamentistaan, hänen viimeisestä kirjeestään.

 

2_Tim_2:15
Sf38:
Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa.
CLV:
Endeavor to present yourself to •God qualified, an unashamed worker, correctly cutting the word of •truth.

 

Yleiset käännökset antavat ymmärtää, että Paavali tarkoittaa tässä totuuden sanan ”oikein jakelemista”, ”oikein saarnaamista”, tms.
Mutta.
Mutta käännöksen ”oikein jakelee” takaa löytyy vanhan kreikan termi orthotomeo. Verbi on ruokailuun liittyvä teonsana ja tarkoittaa oikein leikata tai oikein osittaa niin kuin Konkordanttinen menetelmä sen kääntää. Tämä teonsana esiintyy ainoastaan yhden kerran Uudessa testamentissa.

—

 

Kun Paavali puhuu tässä Totuuden sanasta, niin hän tarkoittaa Kirjoituksia so. koko Raamattua, koko Jumalan ilmoituksesta ihmisille /Ps_119:160/, mikä ilmoitus oli summautunut täyteen hänen välittämänsä evankeliumin kautta /Kol_1:25-26/. Evankeliumin, jonka hän oli saanut suoraan ylösnousseelta Herralta ilmestysten kautta edelleen meille (kansojen uskoville) välitettäväksi /Gal_1:11-12/; /Apt_26:16/.

Paavali kuvaa tässä Raamattua, jonka hän esittää Jumalan antamana Elämän leipänä maailmalle ja ihmisille. ”Minä olen elämän leipä” Jeesus toistaa moneen kertaan Johanneksen evankeliumissa.
Jeesus on Raamatun punainen lanka sen alusta aina sen loppuun saakka. Raamatussa, Totuuden sanassa, Jumala kuitenkin lähestyy suunnitelmallisesti eri aikoina määräämillään tavoilla ihmisiä, näitä aikoja Raamattu kuvaa talouskausiksi tai hallintokausiksi (kreik. oikonomia). Ne muodostavat Jumalan kokonaissuunnitelmassa itsenäiset ja ajallisesti peräkkäiset ajanjaksot, jolloin Jumala soveltaa ihmisiä ja maailmaa kohtaan itse määräämänsä lähestymistapaa, hallintotapaa. Nämä talouskaudet tai hallintokaudet  ovat ajallisesti peräkkäisiä ja niiden kautta Isä Jumala vie suurta projektisuunnitemaansa Kristuksen Jeesuksen kautta kohti sitä päämäärää, jonka Hän itse on asettanut /1. Kor_15:28/.

Raamattua voi ajatella pitkänä hengellisenä leipänä, joka oikein leikattuna tai siivutettuna (so. voimassaolevaan talouskauteen sovellettuna) antaa parhaan mahdollisen ravinnon hengelliselle elämälle.

—

Paavali kehottaa Timoteusta ottamaan opetuksensa esikuvaksi ne terveelliset sanat, jotka Timoteus on häneltä kuullut, uskossa ja rakkaudessa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa /Tästä tarkemmin/.
En voi tätä asiaa mitenkään muuten ymmärtää kuin, että Paavali haluaa varmistaa evankeliuminsa eteenpäin menemisen puhtaana lisäopeilta, joita Henki oli hänelle selvästi ilmoittanut olevan tulossa kristillisen uskon liepeille /1. Tim_4:1/; /2. Tim_4:3-4/. Olivathan uskovat alkaneet jo tuohon aikaan (noin 65 jKr.) luopua Paavalin evankeliumin auktoriteetista: “Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” – hän kirjoitti.

 

Oikein leikata Totuuden sanaa ei mielestäni voi tarkoittaa mitään muuta kuin, että Paavali haluaa kirjeisiinsä sisältyvän Ympärileikkaamattomuuden evankeliumin /Tästä tarkemmin/ säilyvän ensisijaisena ravintolähteenä nykyisen Armon talouskauden uskoville. Tämä evankeliumi vaikuttaa uskoa ja rakkautta Kristuksessa Jeesuksessa /1. Tim_1:14/. Hänen evankeliuminsa välittää sen voimassaolevan hengellisen ravinnon, joka tänään vaikuttaa armoa ja rauhaa uskovissa.

—

Mutta mitä otsakkeen jae sitten myös kertoo?

Se kertoo siitä, että on mahdollista leikata Totuuden sanaa, Raamattua, myös väärin!

Tämähän ei voi tarkoittaa mielestäni muuta kuin sitä, että kristillisten kirkkojen ja suuntien rakentamat “oikeat” opit ja niihin perustuva opetus ei priorisoi kansojen opettajan opetusta, vaan etsii Raamatusta, “pitkästä leivästä”, sellaisia kohtia, joiden opetus hivelee niiden omia korvia.

Näinhän lukuisat kristilliset kirkot ja lahkot ovat historian aikana syntyneet. Ja pitkään eläneet, koska Kirjoitusten tulkinnan auktoriteetti on säilynyt valtaapitävillä. Ja tietenkin voidaan perustella liikkeen opetuksen perustuvan aina Raamattuun, koska sitä on itse kullekin soveltuvin osin tulkittu. Poimittu opetuksiin aineksia toisilta Jumalan talouskausilta.

Totuuden sanan väärin siivuttamisella ja sen nauttimisella hengellisenä ravintona Paavali tarkoittaa esim. Jeesuksen maanpäällisen lihallisen elämän jatkuvaa ja kaavamaista muistelemista ja pitämisenä pyhänä (so. tämän päivän uskovalle eriytettynä) evankeliumina. Tätähän kirkot kaavamaisuudessaan systemaattisesti harjoittavat. Tällainen evankeliumi saa aikaan hämmennystä ja epäuskoa kristityissä, koska opetus liittyy Israeliin ja toiselle talouskaudelle, eikä Jumala sitä ole tukemassa.
Tällainen valtakirkkojen ylimielisyyden viitassa esitetty opetus lisää vaan hämmennystä ihmisissä, jotka vilpittömästi pyrkivät etsimään (leikkaamaan) Raamatun sanaa oikein. Oikein niin, että voisivat kasvaa rauhassa ja ilossa, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.

Paavali opettaa taas tässä täysin vastakkaisesti. Uskovan tulee lakata kiinnittämästä fokustaan Jeesuksen (2000 vuotta sitten tapahtuneeseen) maanpäälliseen elämään, vaan kasvaa ja oppia tuntemaan Häntä ja Hänen todellisuuttaan enemmän ja enemmän Hengen ja mielensä alueella /2. Kor_5:16/. Tämän päivän Jumalan armon hallinta toimii Pyhän Hengen ja ihmisen hengen yhteydessä /Filem_1:25/ – ja tietenkin Kristuksen ja ihmisen mielen alueella /Matt_11:25/; /Room_8:5-6/; /1. Kor_2:14-16/; /Ef_4:22-24/.

 

 

Mihin pappeutta tänään oikein tarvitaan?

kirjoittaja

 

Miksi tällainen otsake?
Mitä Raamattu opettaa pappeudesta ja papeista?
Eikö Kristus todellisena ylimmäisenä pappina tehnyt kaksi tuhatta vuotta sitten kertakaikkisen ja riittävän uhrauksen?
Vai ilmeneekö pappeus tänään eri tavoilla? Ja millähän tavoilla?

—

Pappi, kreik. hiereus, /priest/.
Raamatun mukaan Jumala valitsi Israelin pappien kuningaskunnaksi ja pyhäksi kansakseen /2. Moos_19:6/. Papin korkein oikeus oli pääsy Jumalan yhteyteen. Vaikka Israelin temppelipalvelut eivät tällä hetkellä ole voimassa, niin ne kuitenkin tulevat astumaan maailmanlaajuisesti voimaan tulevassa tuhatvuotisessa kuningaskunnassa /1. Piet_2:9/; /Ilm_20:6/.

Tänään – salatulla armon talouskaudella – on siis tämä maanpäällinen julkinen pappeus lakannut ja aktivoituu jälleen pappiskansan Israelin ottaessa Messiaansa vastaan. Siksipä tämä avainsana ”pappi” puuttuu tyystin Paavalin opetuksesta /Katso tilasto esiintymisistä!/. Ainoan kerran se esiintyy hänen kertoessaan omasta palvelutyöstään, miten hän pappina välittää Jumalan Evankeliumin uhripalveluna kansojen uskovia varten /Room_15:16/.

Tänään pappispalvelut tapahtuvat jokaisen uskovan kohdalla Kristuksen Hengessä; puhutaan ns. yleisestä pappeudesta. Pyhän Hengen kautta on kristityllä suorapääsy Isän Jumalan tykö ja hän voi suorittaa papillista uhripalveluaan ruumiillisesti /Room_12:1/; kiittämällä /Kol_3:16-17/ ja pitämällä esirukouksia esivallan ja kaikkien ihmisten puolesta /1. Tim_2:1-4/.
Paavalin mukaan pappeuden hoito tapahtuu tänään yksin Hengen yhteyden kautta Kristuksessa ja ilman välikäsiä.
Näin siis kansojen apostoli viimeisessä kirjeessään meitä papillisissa palveluissa ohjeistaa.

—

Pappeus – joka siis toteuttaa välimiesmenettelyä ihmisten ja Jumalan välillä – näyttää tänään tapahtuvan esikoisuus-järjestyksen mukaisesti: Ylösnoussut Kristus esirukoilee seurakuntaruumiinsa jäsenten puolesta /Room_8:34/ ja Hänen ruumiinsa jäseniä puolestaan kehotetaan esirukoilemaan ja kiittämään esivallan, kaikkien pyhien ja myös kiittämään (ei valittamaan!) kaikkien ihmisten puolesta. Ja tämä kaikki esirukous tarkoittaa (niin kuin sen nimestäkin voi päätellä) aktiivista yhtymistä Jumalan tahdon toteutumiseen kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta.
Kristus on esikoinen (so. ensimmäinen) kuolleista nousseiden ihmisten joukossa /Room_8:29-30/, siis myös ensimmäinen (Pää) meihin Kristuksen hengellisen ruumiin jäseniin (uskoviin) nähden. Tänään Hän myös hoitaa esikoistehtäväänsä seurakuntaansa (hengellisen ruumiinsa jäseniin) nähden rukouksin /Room_8:34/. Maan päällä eläessään Hän puolestaan rukoili valitsemiensa opetuslastensa puolesta /Joh_17:9/.
Samoin myös me – niin kuin Kristus on meihin nähden – olemme me (uskovat) esikoisia (ensimmäisiä) muuhun ihmiskuntaan nähden /Room_8:23/, ja näin tämä Paavalin kautta paljastettu salaisuus tulee kerran koko ihmissuvun osaksi /Room_5:18/; /1. Kor_15:20-26/.

—

Kristus on siis Jumalan ylimmäisenä pappina yhdellä kertaa ja kerta kaikkiaan sovittanut koko ihmiskunnan Jumalan edessä: Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman Hänen kauttaan.
Tämä tapahtui 2000 vuotta sitten.
Siis Jumala sovitti.
Ihmisellä ei ole tässä aikaansaannoksessa minkäänlaista osuutta.
Ei minkäänlaista ylpeilemisen aihetta.
Kaikki on Jumalasta.
Miksi Jumala sitten näin menetteli?
Miksi Hän itse näin ottaa vastuun koko ihmissuvusta?
Koska Hän on alun perin suunnitellut ja luonnut ihmisen omaksi kuvakseen, kaltaisekseen.
Koska Hän tahtoo (ei tahtoisi niin kuin epäuskoisesti on käännetty, vaan tahtoo!) että kaikki ihmiset tulevat pelastumaan /1. Tim_2:4/; /Tiit_2:11-13/.
Ja Jumalahan on Jumala. Hän on kaikkivoipa. Hän toteuttaa lopulta koko pelastussuunnitelmansa tietenkin suvereenin tahtonsa mukaisesti /Jes_46:10/.
Mutta, Hän tekee sen oman suunnitelmansa ja aikataulunsa mukaisesti ja Kristuksen Jeesuksen kautta.
Ja kaiken tahtonsa Hän myös tulee toteuttamaan kaikkien ihmisten ja koko luomakunnan osalta: ne saavat lopulta päästä Hänen rakkautensa tuntemiseen ja kokemaan sen ilon ja riemun, mitä Isä Jumala Kristuksen Jeesuksen kautta tulee tuomaan esiin /Fil_2:9-11/; /Room_8:19-22/!

Pysytään siinä, mitä alun perin on kirjoitettu.
Pysytään siinä mitä meitä varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko ihmiskuntaa varten on kirjoitettu.
Pysytään siinä, mitä koko luomakuntaa varten on kirjoitettu.

p.s.

Se, että kirkkolaitokset ovat omineet ja korvanneet valitulle kansalle tarkoitetut pappistehtävät ei suinkaan tarkoita sitä, että Jumala olisi tällaista toimintaa siunaamassa. Eihän Jumala ole ollut kirkkoja siunaamassa maailman kaikkien kansojen opetuslapseuttamisessakaan, vaikka ne ovat sitä jo kohta 2000 vuotta saaneet yrittää?!
Toki tähän annetaan niille vielä yksi mahdollisuus, kun maailman valtauskonnot (kristilliset kirkkolaitokset siinä mukana) saavat yrittää maailmanrauhan toteuttamista ihmisvoimin ja Vastustajan vahvalla myötävaikutuksella. Näille instituutiollehan on annettu kuitenkin maailmassa valta esittää omaa sanomaansa ihmisille Jumalan ”totuutena”. Mutta kyse on (ja on Jumalan sallimuksesta ollut) eksytyksestä ja valheesta, jolla valtakirkot pitävät Kristuksen totuutta ja todellisuutta niille annetun valtansa alla. Jumala on sallinut (ja edelleen sallii) maailman valtakirkoissa sekä uskovia että uskomattomia palvelijoita /2. Tim_2:19-21/.
Mutta näilläkin asioilla on lopulta määräaikansa /Room_1:18/; /Ilm_17:15-16/.

 

 

WP2Social Auto Publish Powered By : XYZScripts.com

Ota yhteyttä